1. Kanteleiden kielien paksuudet voivat vaihdella kantelemallien mukaan, joten varakielet kannattaa tilata suoraan kanteleenrakentajalta. Kielipaksuuden voi myös mitata mikrometrillä.

2. Varakielten päissä on valmis silmukka, jonka ulkonäkö voi vaihdella valmistajan (ja aikakauden  ) mukaan.

3. Kun vanhan kielen osat on poistettu, uuden kielen silmukka pujotetaan vartaan alta ja kieli pujotetaan silmukan läpi. (Jos kanteleessa on vartaan tilalla nastat, katso muista kielistä mallia, miten päin silmukka tulee nastan ympärille.)

4. Jottei viritystappi painuisi liian alas, sitä kierretään ylöspäin noin kolme täyttä kierrosta ennen uuden kielen asettamista.

5. Kieli pujotetaan viritystapin reiästä ja ylimäärä leikataan pois (noin 5 cm tapista).

6. Kielen pää taitetaan kaksinkerroin ja siihen tehdään 90° kulma, millä estetään kielen luistaminen tapin reiästä.

7. Tappia kierretään siten, että kielikierrokset asettuvat tasaisesti tapin pyöreälle osalle (ei neliskanttiselle yläosalle).

8. Jottei ääneen tulisi ikävää särähtävää ääntä, viimeinen kielikierros jätetään hieman irti muista kierroksista, jolloin soiva osa pääsee värähtelemään vapaasti.

9. Ennen kielen lopullista kiristämistä kielen paikka asetetaan vartaalla sopivaksi.

10. Myös kielen korkeus muihin kieliin verrattuna asetetaan tasaiseksi (viritystapista lähtevän kieliosuuden paikkaa siirtämällä).

11. Silmukka painetaan pihdeillä varovasti vartaaseen kiinni, minkä jälkeen kieli voidaan virittää oikeaan sävelkorkeuteen. (Uusi kieli venyy jonkin aikaa, joten alussa viritystaso laskee itsestään nopeasti ja viritys täytyy toistaa usein.)

12. [email_address] Arja Kastinen Tämä diaesitys pohjautuu soitinrakentajamestari Rauno Niemisen julkaisemiin teksteihin. Kuvat: Paul Brück