Ilkka Taipaleen kerppu ehdotuksia köyhyyden kukistamiseksi

1. 1
YHTEINEN ISÄNMAA
Ilkka Taipale 2011
SDP:LLE JA SEN KAUTTA SUOMEN KANSALLE
EHDOTUS KÖYHYYDEN PUOLITTAMISEKSI
SUOMESSA VUOTEEN 2015
KERPPU EHDOTUKSIA
”Kävimme sotaa köyhyyttä vastaan
ja köyhyys voitti”
(Ronald Reagan)
1

2. 2
SISÄLLYS
Saatteeksi
Sisällys
Maksuton lasten päivähoito
Maksuton perusterveydenhuolto, yksi yhtenäinen maksukatto
Maksuton televisio¨
Kondomit ilmaisjakoon
Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen
Pienasuntojen rakentamista lisättävä
Palveluasuntoja rakennettava alle 65 -vuotiaillekin
Valtion käynnistettävä oma vuokra-asuntotuotanto
Talon kirjat takaisin
Lapsilisät 18 -vuotiaaksi asti
Varusmiehille ja sivareille opintotukea vastaava tuki
Opintotuki sidottava indeksiin. Toisen asteen opiskelijoiden
opintotukea korotettava
Opiskelijoiden terveydenhuolto kaikille
Yksinhuoltajaperheiden tuki ylös
Takuueläke
Nuorena sairastuneen tai vammautuneen eläkkeen nosto
Yli 85 -vuotiaiden eläkkeen nosto
Toimeentulotukimenot puolitettava – osana köyhyyden puolittamisprojektia
Yksinäisten asemaa parannettava
Mielen sairaat ja vammaisetuudet
Vankipalkka
Laitosväestön käyttövaran nosto
Ylivelkaantumisen ehkäisy ja vähentäminen
Työmarkkinatuen nosto
Eläketukilaki uusiksi
ELMA- projekti vakinaistettava
Kuntouttavan työtoiminnan korvausta nostettava
Työtoiminnan veroton korvaus nostettava
Keikkaseteli
Oikeudellisten jonojen lyhentäminen
Vaaliarpa
Ytyä Suomeen!
2

3. 3
SAATTEEKSI
Maailman kaikkien kansojen yhteisö, YK, Yhdistyneet Kansakunnat julisti vuosituhannen vaihteessa ns
Millennium - tavoitteensa, johon kuului maailman ihmisten köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015
mennessä. Suomi allekirjoitti tämän vetoomuksen.
Samaan aikaan kaikkialta kaikuu, että suhteellinen köyhyys on maassamme vain lisääntynyt kattaen nyt
13 prosenttia eli lähes 700 000 kansalaistamme. Vuosi 2010 oli Euroopan unionin köyhyyden ja
syrjäytymisen torjunnan vuosi, joten tästä ilmiöstä on puhuttu enemmän kuin vuosiin. Tilastoja on
paljon, mietintöjä ja kirjallisuutta samaten.
Nyt on toimenpiteiden aika. Suhteellinen köyhyys on maastamme puolitettava vuoteen 2015
mennessä!
Köyhyyden (tai pienituloisuuden) rajana käytetään EU:n määritelmää. Jos saa alle 60% väestön
keskinettotuloista (tulonsiirtoineen) kuuluu köyhiin. Joukko jakautuu kuuteen suurempaan ryhmään
vuoden 2009 tulonjakotilastossa
eläkeläisiä 172 000
työttömiä 127 000
palkansaajia (osa-aikaisia, pätkätyöläisiä) 60 000
opiskelijoita 126 000
(pien)yrittäjiä 35 000
muita (esim pelkällä toimeentulotuella) 42 000
alle 16 vuotiaita 127 000
Kaikki yhteensä 690 000
Tällöin puhutaan tuloköyhyydestä tai pientuloisuudesta.
Vuonna 2009 toimeentulovaikeuksia oli noin 600 000 kotitaloudella eli 24 prosentilla kotitalouksista.
Suurempia toimeentulovaikeuksia oli 190 000 kotitaloudella, seitsemällä prosentilla kaikista.
Toimeentulovaikeuksissa olevien tulot kasvoivat vuodesta 2003 reaalisesti 1.2 % vuosittain, kun ne
keskimäärin kotitalouksissa kasvoivat 2.2 %.
Lisäksi maassamme on paljon muuta osattomuutta, kovaosaisuutta, ahdinkoa ja syrjäytymistä, joita ei
mitata yksinomaan rahalla.
Syrjäytymisestä puhuttaessa on eriteltävä, onko syrjäytynyt työstä, tuloista, asuntomarkkinoilta,
koulutuksesta, perhe-elämästä, ystävyysverkostoista, vanhemmuudesta, vanhemmistaan, vapaa-ajan
harrastuksista tms. Vaikka usein nämä ilmiöt kasautuvat, voidaan osaan niistä vaikuttaa helpommin ja
vähentää ongelmia. Mutta karkeasti: jos Sinulla on yksi ongelma, putoat yhteiskunnassa pykälän,
kahdella ongelmalla kolme pykälää ja kolmella ongelmalla viisi ja usein on sitten reppu täynnä. Siksi
täsmätoimenpiteillä on merkitystä.
3

4. 4
On myös paljon puhuttu tasa-arvoisuuden vähentymisestä maassamme, terveyserojen ja. tuloerojen
voimakkaasta kasvusta, mahdollisesta kansan kahtiajaosta – jos kohta toiset sanovatkin: kahtiajaon aika
on ohi. Kahtiajako on ainakin kauempana, jos YK:n tavoite toteutetaan neljässä vuodessa. Se vaatii nyt
kansalta kaksinkertaista uhrimieltä, etenkin, jos me kaikki joudumme taloustilanteen takia kiristämään
vyötämme. Me, joilla siihen on varaa, kiristämme omaa vyötämme sitten enempi.
Tutkijat Richard Wilkinson ja Kate Pickett ovat kirjoittaneet teoksen: ”Miksi tasa-arvo on parasta
kaikille (niin rikkaille kuin köyhille)”. Teos ilmestyy oireellisesti Sanoma Oy:n kustantamana suomeksi
lähiaikoina. Siinä tutkijat ovat osoittaneet, että niissä maissa (tai Yhdysvaltain osavaltioissa), joissa
tulonjako on tasaisinta, on kaikkein vähiten yhteiskunnallisia ja inhimillisiä ongelmia (köyhyyttä,
väkivaltaa, itsemurhia. vankeutta, mielenterveysongelmia ja päihteiden käyttöä, teiniraskauksia, jopa
liikalihavuutta) ja toisaalta paremmat mahdollisuudet kaikkien saada koulutusta tai siirtyä
yhteiskuntaluokasta toiseen .
Suomi on kansainvälisissä vertailuissa ollut hyvinvointivaltioiden kärjessä, PISA-tutkimuksissa
koululaisten oppimistulosten kärjessä, maailman kilpailukykyisimpiä maita vielä. Kaikki nämä
saavutukset nojautuvat sosiaalisiin keksintöihimme, tasa-arvon ihanteisiimme, maksuttomaan
koulutukseemme, naisten ja miesten aseman tasapainoon ja myös harjoitettuun sosiaalipolitiikkaan.
Tästä esimerkkinä on, että toimittamani kirja, sadan eri yhteiskuntapiirejä ja puolueita edustavan
kirjoittajan kokoelma ” 100 sosiaalista keksintöä Suomesta” on nyt käännetty japaniksi, koreaksi,
kiinaksi, urduksi, venäjäksi, liettuaksi, englanniksi, ruotsiksi ja tulossa vielä useille kielille, ei
suomalaisten aloitteesta, vaan em. maiden kansalaisten aloitteesta. Siinä määrin maailmaa kiinnostaa
pohjoismainen hyvinvointivaltio Suomi, jonka varjopuolia meidän on nyt aika korjata ja hyvät puolet on
syytä kiireesti turvata.
On muistettava, että lähdimme liikkeelle, kun olimme köyhä kansakunta. Päätimme jakaa vähästämme
kaikille! Jos olisimme odottaneet, milloin olemme kyllin rikkaita jakaaksemme, sitä jakovaihetta ei enää
olisi tullut. Nyt olemme joko jako- tai jakautumispisteessä. Toteuttakaamme YK:n tavoite oman
kansamme parissa malliksi koko kehittyneelle maailmalle
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja allekirjoittanut sopivat 9.2.2010, että voin tehdä SDP:lle ja sen
kautta maallemme ehdotuksen köyhyyden puolittamisesta Suomessa vuoteen 2015 mennessä.
Tässä se nyt on, luonnoksenomaisena, ei vain keskustelua varten, vaan suuri osa toteutettavaksi, ei
ensimmäisenä vuotena kaikki, vaan neljän vuoden aikana. Monet ehdotukset ovat toisiinsa lomittuneita.
Jos korjaat yhden asian, ei yhteensovituksen takia ehkä tarvitse toteuttaa toista täysimääräisesti. Mutta
pääkohteeni ovat lapsiperheet ja nuoret, yksinäiset perheettömät sekä köyhät eläkeläiset, mutta
erityisesti ne, joiden tulot ovat jääneet alle 40 % ihmisten keskinettotuloista.
Helmikuussa 2011
Ilkka Taipale
joukkolääketieteen dosentti
Kirjallisuutta:
Anna-Maria Isola, Meri Larivaara ja Juha Mikkonen (toim): Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä,
Kustannusyhtiö Avain Oy ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry 2007
Ilkka Taipale (toim): 100 sosiaalista keksintöä Suomesta, Kustannus Oy Kunnia 2006
Richard Wilkinson & Kate Pickett: The Spirit Level. Why Equality is Better for Everyone, Penguin
Books 2010
4

5. 5
1. MAKSUTON LASTEN PÄIVÄHOITO
SDP otti puoluekokouksessaan vuonna 2008 kannan, että lasten päivähoito on saatava maksuttomaksi.
Tämä on toteutettuna merkittävä, suurin, todellinen ja konkreettinen askel lapsiperheiden ja lasten
tukemiseksi. Se on johdonmukaista politiikkaa, sillä nyt kaikki lasten ja nuorten koulutus ja esikoulu
ovat maksuttomia.
Vuonna 2008 Suomeen syntyi 59 808 lasta. Suomen kokonaishedelmällisyysluku on kehittyneiden
teollisuusmaiden keskuudessa korkea 1,85, mutta se voidaan varmasti nostaa yli kahden, jolloin kansan
uusiutuvuus on taattu.
1-6-vuotiaita lapsia oli Suomessa vuonna 2009 yhteensä noin 353 000, joista 210 000 lasta oli erilaisen
päivähoidon piirissä. Noin 70 % lapsista on päiväkotihoidossa, 20 % perhepäivähoidossa, Heistä
kaikista noin viidennes on osapäivähoidossa.
Korkeimmillaan päivähoidon maksut voivat olla lapsiperheille erittäin suuria, nuorimmasta lapsesta
maksetaan 254 €, toiseksi nuorimmasta 229€ ja seuraavista 20 % toiseksi nuorimman maksusta.
Kolmen tai neljän päivähoitoikäisen lapsen perheelle aiheuttama taloudellinen paine on korkea.
Kuitenkin suurempia lapsiperheitä toivotaan maan syntyvyyden kannalta.
OECD, kehittyneiden teollisuusmaiden yhteisö sekä Euroopan Unioni ovat kiinnittäneet maa-
arvioinneissaan huomiota siihen, että Suomessa on vähemmän lapsia päivähoidossa kuin Euroopan
Unionissa keskimäärin ja kuin olisi suotavaa naisten ja miesten työllistymisen kannalta.
Päivähoito on paras keino tukea lapsiperheitä heidän ruuhkavuosinaan.
Maksuttomana se voi myös lisätä syntyvyyttä.
Maksuton päivähoito helpottaa kaikkia alle kouluikäisten vanhempia. Se vahvistaa myös
universaalisuusperiaatetta. Myös parempituloiset lapsiperheet hyötyvät uudistuksesta ja
ovat varmasti tyytyväisempiä myös veronmaksajina myöhemminkin.
Se estää lasten erottelun heidän perheittensä taloudellisen aseman pohjalta.
Maksuttomuus poistaa päivähoitoon liittyvää byrokratiaa.
Vuonna 2009 lasten päivähoitomenot olivat 2 083 miljoonaa euroa, josta maksut olivat 295 milj €.
Siten maksuton päivähoito ei olisi mahdottoman kallis ratkaisu verrattuna aiempiin verohelpotuksiin,
mutta lapsiperheille se toisi suurimpia helpotuksia, mitä yhteiskunta voi tarjota.
Jos ratkaisu halutaan tehdä vaiheitain, voidaan ensin poistaa maksu toiselta ja sitä seuraavilta lapsilta.
5

6. 6
2. MAKSUTON PERUSTERVEYDENHUOLTO,
YKSI, YHTENÄINEN MAKSUKATTO
SDP:n kuuluisa, vuoden 1969 terveyspoliittinen ohjelma alkoi sanoilla: Köyhyys ja sairaus kulkevat
käsi kädessä. Nyt olemme jälleen samassa tilanteessa, köyhät lisäksi maksavat sairastamisestaan
suhteellisesti enemmän. Käänteen on tapahduttava.
Terveydenhuollon kustannusten jakautuminen julkisen ja yksityisen sektorin kesken
Suomessa kotitaloudet maksavat terveydenhuollon kokonaismenoista suuremman osan
kuin useimmissa meihin verrattavissa maissa. Tämä johtuu erityisesti lääke- ja hammashuolto-
menoista sekä käyttäjämaksuista. Omavastuuosuudet ja käyttäjämaksut kohdistuvat kaikki
regressiivisesti eli pienituloiset maksavat suhteellisesti suuremman osan tuloistaan kuin
suurempituloiset, vaikka maksuille olisi asetettu katto (lääkkeet jne.)
Meihin verrattavissa maissa ei yleensä lainkaan ajatella käyttäjämaksuja terveydenhuollon tai julkisen
vallan tulonlähteenä, koska ne joka tapauksessa ovat marginaalinen tuloerä. Suomi on tässä suhteessa
poikkeus. Erityisesti Kuntaliitto ja VM pyrkivät lisäämän käyttäjämaksuja rahoituslähteenä.
Käyttäjämaksujen merkitys
Iso-Britannia on hyvä esimerkki maasta, jossa avohoidon lääkärikäynnit ja myös sairaalahoito ovat
potilaalle maksuttomia. Ajatus on se, että pääsyn terveydenhuoltoon tulee olla käyttöhetkellä
maksutonta, koska mikä tahansa maksu muodostaa esteen palvelujen käytölle. Sen jälkeen kun
potilas on päässyt järjestelmään, potilas ei voi mitenkään vaikuttaa kustannuksiin, koska ne riippuvat
lääkäreiden päätöksistä. Britit ovat pitäneet tästä NHS:n perusperiaatteesta kiinni myös
konservatiivihallitusten (MacMillan, Thatcher, Cameron) aikana. Saman filosofian mukaan useimmissa
Euroopan maissa ovat avohoidon lääkärikäynnit potilaalle jos ei maksuttomia, niin maksut nimellisiä.
Suomessa sanotaan usein, että eihän 12 euroa/käynti ole paljon, tuleehan maksukatto vastaan paljon
käyttäville. Katto kaikille kunnallisille palveluille on noin 600 euroa, mikä on pienituloiselle sangen
suuri.
Vahvin argumentti terveyskeskusten lääkärikäyntien maksuttomuudelle on se, että työterveyshuolto on
käyttäjälleen maksutonta. Siellä hoidetaan työikäisiä, työkykyisiä, keskimäärin parempituloisia
potilaita kuin terveyskeskuksessa, jossa potilaat ovat useammin pienituloisia, työelämän ulkopuolella, ja
moni- tai pitkäaikaissairaita.
Maksukatot
WHO on määritellyt, jos yli 40% kotitalouden kokonaismenoista kuluu terveydenhuoltoon, on kyse
katatrofaalisista terveysmenoista. Näin on useissa kehitysmaissa. Suomessa on noin 12 000 kotitaloutta,
joilta kuluu noin paljon terveysmenoihin.
Kohtuuttomien kustannusten estämiseksi on useimmissa maissa säädetty menokattoja joko yksilöille tai
perheille. Niiden kattavuus eri palvelujen tai hyödykkeiden suhteen vaihtelee. Vuotuiset julkisen
terveydenhuollon avohoidon maksukatot ovat Ruotsissa 97 euroa/vuosi. Lääkekustannusten katto on
Ruotsissa 97 euroa, minkä jälkeen potilaan omavastuu pienenee asteittain, yhteensä korkeintaan ad 464
euroa.. Norjassa on 208 euron katto, joka kattaa lääkkeet, lab- ja rtg-kustannukset, välttämättömät
lääkkeet ja matkat. Tanskassa on samantyyppinen järjestelmä, kuitenkin niin, että katto on 62 euroa ja
6

7. 7
omavastuu alenee sitten. Suomessa lääkkeiden omavastuu on noin 650 euroa/vuosi. Tämä on
tavattoman korkea, kun samalle potilaalle voi kertyä kunnallinen maksukatto (600), lääkekatto (650)
ja matkakustannuskatto (160), yhteensä siis noin 1400 euroa.
Terveydenhuollon maksukertymä
Suomessa kunnallisen terveydenhuollon maksukertymä on noin 6 % kokonaismenoista.
Terveyskeskusten avohoidon lääkärikäyntien maksukertymä on alle 53 milj. euroa. Kun kuntien kaikki
maksukertymät ovat noin 10 miljardia €, edeltävä on 0.05% kokonaiskertymästä. Kuntien verotulot ovat
noin 20 mrd €, terveyskeskusmaksut ovat tästä 0.02 %.
Toisin sanoen jos terveyskeskusten käyttömaksu poistettaisiin, olisi kunnallisveroa nostettava 0.02%
euroa, jotta uudistus olisi kustannusneutraali.
Laskelmissa on muistettava, että vaikka kunnallisvero on jakovero, se on vähemmän regressiivinen
kuin asiakasmaksu, joka kohdistuu suoraan pienituloisiin ja sairaisiin.
Maksukatot olisi yhdistettävä ja kokonaiskaton tulisi olla huomattavasti alhaisempi kuin nykyinen, joka
on kahden kuukauden takuueläkkeen kokoinen! Riittäisikö yhden kuukauden?
Kirjallisuutta:
Kimmo Leppo: Kansan terveys on tahdon asia. Terveyspolitiikka ja –palvelut 2010-luvulle. Kalevi
Sorsa säätiön julkaisuja 3/2010
Tästä osuudesta kiitän LKT, dosentti Kimmo Leppoa
3. MAKSUTON TELEVISIO
Radioluvasta luovuttiin aikanaan. Nyt tulee luopua TV-luvasta ja rinnastaa YLE kirjastoihin ja
opetuslaitokseen. Ne ovat maksuttomia.
Televisiolupamaksu on jakoveron kaltainen, köyhä ja rikas maksaa saman. Yhteiskunnalle
maksuttomuus ei maksa mitään, köyhät ja tulottomat saisivat noin 20 €/kk lisää käyttövaroja,
toimeentulotukinormeissa ei tarvitsisi huomioida TV-lupaa enää, keskipienituloinen ei menettäisi
mitään maksaessaan TV:n lupansa yhtä suurena verona ja keski- ja suurituloisetkin menettäisivät kovin
vähän tukiessaan aivan pikkuisen köyhemmän väestön käteen jääviä tuloja.
TV-lupien tuotto on 462 miljoonaa euroa, kyse olisi tämän maksun jakamisesta tasasummasta hiukan
progressiiviseksi summaksi.
Valtiovalta säästäisi 11 miljoonaa euroa lupamaksujen keräys- ja valvontakuluista. Tämä vahvistaa
valtion tuottavuusohjelman toteutumista. Piilorikollisuus vähentyisi, kun TV:tä ei katsottaisi luvatta
missään
7

8. 8
4. KONDOMIT ILMAISJAKOON
Sukupuolisuhteiden kautta ilmenevät ongelmat jakautuvat myös epätasaisesti väestön pariin. Eniten
haittoja syntyy nuorille ja köyhemmälle väestölle.Ennaltaehkäisy on yksinkertaista ja halpaa, maksuton
kondomien jakelu koko väestölle on välttämätön terveystoimi. Jopa muslimimaa Iranissa asia on
toteutettu. Kondomeja tulee olemaan toki myynnissäkin, niiden alv on poistettava terveystuotteena.
Perinteisesti ajateltiin, että sukupuoliteitse tarttuvat vain kuppa ja tippuri, harvemmin neekerishankkeri.
Penisilliinin keksimisen jälkeen todettiin: lähti kuin kuppa Töölöstä, ei siis hätää. Nyt ymmärretään, että
syphiliksen, gonorrhean ohella klamydian, herpersvirusten, HIV:n, papilloman, C-hepatiitin,
trichomonaksen, uroplasman ja ehkä joukon vielä tuntemattomien virusten, bakteerien ja alkueläinten
voivan tarttua sex-suhteissa. Useat virtsatietulehduksia aiheuttavat bakteerit johtavat tietyillä ihmisillä
ns. reaktiivisiin niveltulehduksiin, joista 15 % voi jäädä pysyviksi. Klamydia – joka usein on oireeton –
aiheutti aiemmin lapsettomuutta. Jos vahingossa ilmenisi vielä, että hitaat virusinfektiot (esim Herpes)
olisivatkin Alzheimer-taudin takana, pankki räjähtäisi.
Suomessa tehdään 10 000 aborttia, joista puolet alle 24 -vuotiaille. Klamydiatartuntoja havaittiin
2009 yli 13 000. Teini-ikäisten synnytyksiä on toistasataa. Luvut ovat suhteellisesti vain puolet Ruotsin
luvuista. Suomessa käytetään kondomeja jo nyt enemmän kuin siellä. Raskaudenehkäisyistä kondomien
osuus on viidennes kaikissa ikäluokissa.
Kaikissa muissa pohjoismaissa nuorten ehkäisy on taloudellisesti tuettua. THL on suositellut
maksutonta kondomien jakelua nuorille, mutta vain kolmannes kunnista on sen toteuttanut.
Kondomien kokonaismyynti on hiukan yli 10 miljoonaa euroa.
HIV:n hoito maksaa 10 – 15 000 €/vuosi, maassamme on 2000 diagnostisoitua tapausta ja arvion
mukaan tuhat diagnostisoimatonta tapausta. Vuonna 2010 todettiin 200 uutta tapausta.
Lapsettomuuden hoito maksaa 4-5 000 euroa, raskaustodennäköisyys on 30% ja hoito toistetaan
tarvittaessa 2-3 kertaa. Raskauden keskeytyksen kuntalaskutus on 1000 euroa.
5. PITKÄAIKAISASUNNOTTOMUUDEN POISTAMINEN
Asunnottomuuden poistoa on yritetty vuosikymmeniä, vakavasti Asunnottomien vuodesta 1986 lähtien.
Tuolloin oli 20 000 asunnotonta, määrä kyettiin puolittamaan 10 vuodessa. Se alkoi lisääntyä taas..
kunnes vuonna 2001 pääministeri Paavo Lipposen aloitteesta pääkaupunkiseudun kunnat sitoutuivat
tuottamaan 4000 uutta asuntoa asunnottomille neljässä vuodessa. Hanke vesittyi osin, kun kunnat
laskivat kaikki muutenkin tekemänsä toimet ao. ”uusien” asuntojen joukkoon. Asuntoministeri Jan
Vapaavuoren asettaman ns. viisaiden työryhmän ehdotuksesta pitkäaikaisasunnottomuuden
puolittamisesta on päätetty vuosina 2007-11 ja poistamisesta vuoteen 2015 mennessä. Valtio ja
suurimmat kaupungit ovat hankkeeseen sitoutuneet vakavasti ja puolitus toteutuneekin aikataulussa.
Ohjelmaa on yhtä tarmokkaasti jatkettava vuoteen 2015 samoin taloudellisin panostuksin.
Pulmana on, että lyhytaikainen asunnottomuus on lisääntymään päin pienasuntojen tarjonnan
vähäisyyden ja vuokrahintojen korkeuden takia. Siksi vuoteen 2015 ohjelmaan on lisättävä maamme
asunnottomuuden puolittaminen vuoteen 2015 ja (lähes) poistaminen vuoteen 2020 mennessä.
8

9. 9
Kun Tukholman 6000 asunnottomasta 1970-luvulla puolet sai asunnon, heidän laitoskäyttönsä putosi
85%. Helsingin huoltovirasto teki aikanaan selvityksen, kuinka paljon säästetään jos sata asunnotonta
saa asunnon verrattuna heidän hoito-, huolto-, valvonta- tai laitoskustannuksiin nähden. Säästö oli
erittäin suuri. Äskettäin on tehty vastaavia pienempiä selvityksiä. Myös häiriörikollisuus ja muuta haitat
vähenevät, kun asunnottomuus poistetaan.
Valitettavasti kaikki asumistilastot vuodesta 1910 lähtien kattavat vain ns asuntoväestön eli ihmiset,
jotka asuvat normaaliasuntokannassa. Ennen tätä vuotta kaupunginlääkärien tekemät laajat tutkimukset
kattoivat kaiken asumisen, myös koko laitosväestön, piharakennuksissa ja työpaikkojen pöydillä ja
nurkissa asuvat.Vuonna 1987 ilmestyi Asunnottoman väestön tilastotyöryhmän mietintö, jossa
ongelmaa viimeksi käsiteltiin.
Tulevalla hallituskaudella on myös teetettävä kattava tutkimus kaikkien suomalaisten ja täällä
asuvien ulkolaisten asumistasosta, mukaan lukien erilaiset asuntolat, hoitokodit, laitokset,
varuskunnat, työmaaparakit, asuntovaunut ja työpaikkojen takahuoneet.
6. PIENASUNTOJEN RAKENTAMISTA LISÄTTÄVÄ
Kunnallisten asuntojonojen pääjoukon muodostavat (ja ovat muodostaneet jo vuosikymmeniä)
yksinäiset henkilöt, joista enemmistö on miehiä.
Helsingissä joka toisen postiluukun takana on yhden hengen talous, joita on kaikkiaan 150 000.
Yksiöitä kaupungissa on vain 65 000. 25 viimeisen vuoden aikana uudistuotannosta alle kymmenesosa
on ollut yksiöitä. Nykyisin kohtuullisena asumisstandardina pidetään vähintään 35-40 m2, eli
yksinäiselle ihmiselle suurta yksiötä tai pientä kaksiota eli ns pienasuntoa.
Perheiden suosimista perheettömien kustannuksella on tosin harjoitettu jo sodan jälkeisestä ajasta
lähtien. Vuokrasäännöstely, pakkoalivuokraus, Arava-tuotanto ja kaupungin asuntojen jako suosivat
voimakkaasti vain perheellisiä. Omakotitalot, rivitalot ja kerrostaloasunnot ovat olleet perheellisille.
Pääkaupunkiseudulla vallitsee villi kilpailu veronmaksajista, hyvä- ja keskituloisista lapsiperheistä,
joten omistusasuntojen uudistuotannossa on vaadittu asunnoilta vieläkin 75m2 keskipinta-alaa.
Samaan aikaan yhteiskunnan hyväksymille yhden hengen ruokakunnille eli opiskelijoille ja eläke-
ikäisille rakennetaan pienasuntoja, köyhempi ja jopa keskituloinen nuori yksinasuva jää tästä paitsi.
Asunnottomuuden ratkaisevalle poistolle maastamme yksi kolmesta keskeisestä hankkeesta on pienten
vuokra-asuntojen ja omistusasuntojen rakentamisen kolminkertaistaminen suurissa
asutuskeskuksissa – tarvittaessa vaikka määräajaksi. Samalla tulisi suosia, että omakotitaloihin ja
rivitaloasuntoihin pääsääntöisesti rakennettaisiin myös liitännäispienasunto.
9

10. 10
7. PALVELUASUNTOJA RAKENNETTAVA ALLE 65 VUOTIAILLEKIN
Palveluasunnolla tarkoitetaan normaalitasoista pienasuntoa, johon on tarjolla 24 t/vrk valvonta tai
palvelut. Vanhusten huollossa tällöin puhutaan myös tehostetusta palveluasumisesta.
Eniten palveluasuntoja on rakennettu iäkkäille, toiseksi eniten somaattisesti vaikeavammaisille.
Vammaispalvelulain säätämisen yhteydessä päätettiinkin, että vuonna 1992 vaikeavammaisten
asumisolojen tulee olla kunnossa. Invalidiliitto rakensi tätä ennen noin tuhat palveluasuntoa
liikuntavammaisille.
Palveluasuntoja ei pidä sotkea ns palvelukoteihin, joita on entisissä vanhainkodeissa,
koulukiinteistöissä, kerrostalojen suurissa asunnoissa jne. Markku Salon ja Mari Kallisen tutkimuksen
mukaan mielenterveyspotilaiden asumisyksiköissä asui lähes 8 000 henkilöä, joista vain 40%:lla on 20
m2 tai sitä suurempi asuintila käytössään. Asukkailla ei pääsääntöisesti ole käytössään edes yhtä
asumismukavuutta tiloissaan. Osa asui kolmen hengen huoneissa – jollaista on jo 1930-luvulla pidetty
äärimmäisen ahtaan asumisen mittana.
On monia muita sairaus- ja vammaisryhmiä ynnä sosiaalisia syitä, joiden vuoksi ihminen ei pärjää
yksin asuessaan, mm mielen sairaita, kehitysvammaisia ja kehityshäiriöisiä, aivovammaisia,
neurologisesti näkymättömämmin vammaisia, MBD-, ADHD-, autismipotilaita mutta myös päihteiden
käyttäjiä tai vankilasta vapautuneita. Osa lastensuojelun piirissä olevista perheistäkin hyötyisi
palveluasunnoista.
Esimerkiksi yksin asuvista mielensairaista noin 10% ei pärjää itsenäisesti, lisäksi iäkköiden vanhempien
luona asuvista aikuisista moni haluaisi muuttaa, mutta ei halua laitoksiin, ryhmäkoteihin eikä pärjää
yksin. Mielisairaaloissa on edelleen toista tuhatta sairaansijaa liikaa, jotka voitaisiin vähentää
edellyttäen että palveluasuntoja on riittävästi. Esimerkiksi Helsingissä 80 potilasta odottaa osastoilla
palveluasuntoa. Oikeuspsykiatristen potilaiden kotiutuskin sujuisi niiden avulla nopeammin.
Velvoiteavohoidon luominen – mikä on järkevää – edellyttää tuekseen palveluasuntoja.
Palveluasuntojen rakentaminen on yksi välttämätön osa asunnottomuuden poisto-ohjelmaa.
Itse asuntojen rakentaminen ei ole taloudellinen ongelma, ne rakentuvat asuntolainoilla ja
erityisvaltionavulla, mutta kunnat pelkäävät palvelujen hintoja. Rahoitus järjestyy pitkälti
laitospaikkojen vähentämisellä. Sairaalassa on noin kaksinkertainen miehitys verrattuna
palveluasuntoihin. Tavallisesti palveluasuntoyksikössä on 15 – 25 yksilöllistä pienasuntoa lähekkäin
ynnä yhteisiä palvelutiloja.
Alle 65 -vuotiaille tulisi rakentaa vuosittain vähintään 500 palveluasuntoa vuosittain. Vain
valtakunnallinen, hallitusohjelmaan kirjoitettu päätös voi tämän tuottaa, eivät kuntien yksittäiset
päätökset valitettavasti.
Kirjallisuutta:
Markku Salo ja Mari Kallinen: Yhteisasumisesta yhteiskuntaan. Mielenterveyskuntoutujien
asumispalvelujen tila ja tulevaisuus. Mielenterveyden keskusliitto 2007
Ilkka Taipale: Mielen sairaat ja palveluasunnot. Sewlvitysmiehen raportti.Sosiaali- ja
terveysministeriön monisteita 1998:32
10

11. 11
8. VALTION KÄYNNISTETTÄVÄ OMA VUOKRA-ASUNTOTUOTANTO
1970-luvun alussa esitettiin ideaalisena tavoitteena, että perheen käytettävissä olevista tuloista
korkeintaan 20-25% kuluisi asumiseen. Ne ajat ovat ohi, kasvukeskusten asuntopula ja asuntotuotannon
jälkeenjääneisyys ovat nostaneet asuntojen hinnat ja yksityisten asuntomarkkinoiden vuokrat pieni- ja
keskituloisillekin kohtuuttomiksi. Tosin pankit neuvovat edelleen, että vuokra-, asuntolaina- tai
yhtiövastikekulut eivät saisi viedä yli 25% perheen käytettävissä olevista tuloista.
Sodan jälkeen yhteiskunnalla on ollut suuret, yhteiset päämäärät. Karjalaiset asutettiin, rintamamiehille
jaettiin tontteja, Aravalla tuotettiin puoli miljoonaa perheasuntoa, 1960-luvulta aloitettiin rakentaa
vanhuksille (silloin jo 65 -vuotias luettiin vanhukseksi!) järjestelmällisesti asuntoja ja saman
vuosikymmenen lopulla käynnistyi opiskelija-asuntojen yhä jatkuva rakennuttaminen.
Nyt kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen niukkuus on johtanut yksinäiset ja lapsiperheet koville.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla rakennusalan kilpailu ei toimi siten, että hinnat kohtuullistuisivat
vaikka työvoimakustannuksia on halvennettu ulkomaalaistyövoiman avulla.
Helsingin kaupungilla on vuosikymmenten menestyksellinen kokemus omasta asuntotuotannostaan,
jota teknisesti hoitaa Asuntotuotantotoimisto.
Valtion on astuttava rohkea askel ja käynnistettävä oma vuokra-asuntotuotantoyksikkö. Se voisi
rakentaa myös valtion omistamille maille. Tämä saisi aikaan tervettä kilpailua alalla ja kansa hurraisi.
Se toteuttaisi tämän päivän Suurta Yhteistä Päämäärää, samalla asumislisäkustannukset vähenisivät
vuokrien kohtuullistuessa asuntojen tarjonnan myötä.
9. TALONKIRJAT TAKAISIN
Aikanaan ihmisen piti tehdä muuttoilmoitus joko taloyhtiön kautta tai muuten väestörekisteriin, jotta
yhteiskunta tietää hänen vakinaisen asuinpaikkansa ja osoitteensa. Tästä on luovuttu. Niinpä
yksiöissä tai liiketiloissa voi valvomatta asua 4-6 henkilöä, kaupungin asuntoja voidaan edelleen
vuokrata ja pitää vastoin sääntöjä alivuokralaisia tai käyttää sosiaaliavustuksia väärin siten, että
avustuksia saavien valtajoukko, joka ei ole vilpillistä, saatetaan myös epäilyksen alaiseksi. Myös
henkilön tavoitettavuus hankaloituu.
Yhteiskuntarauhan ja järjestyksen ylläpitämiseksi olisi paikallaan palata joustavaan
talonkirjajärjestelmään, vaikka Väestönrekisteri sitä kynsin hampain vastustaa.
10. LAPSILISÄT 18 VUOTIAAKSI ASTI
Nyt lapsilisä maksetaan 17 vuoden ikään asti. Aikuisiän katsotaan alkavan 18 vuotiaasta, joka on myös
äänioikeusikäraja. Perheiden kannalta juuri teini-ikäiset kuluttavat enemmän ja siksi on perusteltua
jatkaa lapsilisän maksamista 18 -vuotiaaksi asti.
Ehdotukseni on, että lapsilisän nimike muutettaisiin nuorisolisäksi 16-17 -vuotiailla ja se
annettaisiin nuorelle itselleen (poikkeuksellisesti jo nyt lapsilisä voidaan maksaa 15 vuotta
täyttäneelle itselleen). Perheissä voidaan sitten keskustella, miten nuori osallistuu omiin tai perheen
kustannuksiin.
11

12. 12
Vuonna 1983 syntyi noin 65 000 lasta. Ensimmäisen lapsen lapsilisä on 100 €/kk.
Uudistuksen hinta olisi 78 miljoonaa €, joka tulisi suoraan lapsiperheiden hyväksi.
Kaikkiaan lapsilisiä maksetaan 1.44 miljardia euroa, joten kokonaiskulut nousisivat noin 5.5%. Koska
jo nyt nuori voi saada opintotukea, voidaan nämä sovittaa yhteiseksi nuorisolisäksi, joka opiskeleville
on suurempi kuin ei opiskeleville. Tällöin uudistus ei maksaisi sitäkään vertaa.
11. VARUSMIEHILLE JA SIVAREILLE OPINTOTUKEA VASTAAVA
KORVAUS
Asevelvollisten päiväraha on 132 euroa/kk ad 6 kk, 222 €/kk (6-9 kk) ja 312 €/kk (9-12 kk).
Asiallisesti heidän isänmaan palveluksensa maksavat heidän omaisensa tai he elävät velaksi.
Vain noin 75% mies-ikäluokasta suorittaa varusmies- tai siviilipalveluksen kokonaan. Muut 25% -
kuten kaikki ao ikäiset naiset - voivat teoriassa opiskella tai käydä työssä – jos kohta moni, etenkin
pojista, on työtön ja koulutuksen ulkopuolella.
Lisäksi palvelukseen astumisajat eivät nivelly välittömästi työ- ja opintomarkkinoihin, vaan usein jää
tulotonta väli- ja luppoaikaa, kun kotiutusrahaakaan ei enää ole.
Perinteisesti päiväraha oli sidottu ns. röökiaski-indeksiin tai muutaman munkkipossukahvin hintaan.
Varusmiesliitto on jo 40 vuoden ajan nähnyt tämän todellisuuden, kuten omaisetkin.
On aika muuttaa kokonaan suhtautuminen asevelvollisiin, varusmiehiin ja sivareihin. Heidät on
rinnastettava taloudellisesti ja sosiaalisesti ikäluokkansa muihin nuoriin. Emme tarvitse palkka-
armeijaa, vaan em kaltaisen nuorisojoukon.
Asevelvollisten päivärahoista on luovuttava ja korvattava ne opintotuen suuruisella tuella, jonka
suuruutta määriteltäessä otetaan huomioon eri osapuolten muut sosiaaliset edut. Kun näiden vertailu
voi olla vaikeaa, rationaalisinta olisi päätyä samoihin etuihin
Tämän ohella asevelvollisuusajan tulisi kerryttää eläkettä, joka kertyy opiskelijoilla 0.82 €/kk
opintovuosilta ad viisi vuotta. ja kotiuttamisraha tulisi ottaa uudelleen käyttöön. Vuoteen 1993
jälkimmäinen vastasi suuruudeltaan 2 viikon elinkustannuksia.
Miksipä sotamies ei olis parempi kuin herra, kun hän kelvannut keisarille kerran?
Jos tuen suuruus olisi 300 €/kk, lisäkustannukset olisivat noin 16 miljoonaa €/vuosi eli häviävän pieni
määrä puolustusbudjettiin nähden.
Eläkekertymäoikeus nostaisi kustannuksia 2 miljoonalla eurolla tulevaisuudessa kun eläkkeitä
maksetaan, jos lasketaan eläkkeen nautintaiäksi keskimäärin 11 vuotta (63 – 74 tai 68 – 81 ikävuosien
välillä). Jos kotiuttamisraha olisi 300 euroa, kustannukset olisivat 7.5 miljoonaa euroa, kaikkiaan
maan nuorison ja perheiden hyväksi maksimissaan 25 miljoonaa euroa. On muistettava että
toimeentulotuki ja muut avustukset hiukan pienenisivät.
12

13. 13
12. OPINTOTUKI SIDOTTAVA INDEKSIIN
TOISEN ASTEEN OPISKELIJOIDEN OPINTOTUKEA
KOROTETTAVA
Monet sosiaaliedut on sidottu indeksiin kuten lapsilisät ja kodinhoidon tuki. Opetusministeriön
opintotuen kehittämistyöryhmä ehdotti näin meneteltävän myös opintotuen osalta.
Itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulorajat on
poistettava ja tuki nostettava vastaamaan korkea-asteen opiskelijoiden tukea. Ero on tällä hetkellä noin
50 €/kk.
13. OPISKELIJOIDEN TERVEYDENHUOLTO KAIKILLE
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan ammattikorkeakoulujen
opiskelijaterveydenhuollon kokeiluja YTHS (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) mallin mukaisesti.
Kokeilu on laajennettava myös muihin ammatillisiin oppilaitoksiin tavoitteena, että kaikilla
opiskelijoilla on tasaveroinen, korkealuokkainen terveydenhuolto 2010-luvun loppuun mennessä.
14. YKSINHUOLTAJAPERHEIDEN TUKI YLÖS
Kun perheistä noin 12% kuuluu EU:n määritelmän mukaiseen köyhään väestöön, luku
yksinhuoltajaperheiden osalla on jo noin 20%. Lapsiköyhyyden piiriin luetaan noin 130 000 lasta.
Yksinkertaisin tapa tukea köyhiä perheitä on, että lapsilisiä ei lueta toimeentulonormeissa
tuloksi, joka pienentää toimeentulotukea.
Toiseksi yksinhuoltajien mahdollisuus opiskella ilman tulovähennyksiä on turvattava.
Yhä useammin keskusteluissa nousee esille lapsiperhevihamielinen ajatus, että parempituloisilta
poistettaisiin lapsilisät kokonaan eli lapsilisät muutettaisiin tarveharkintaisiksi. Näin ei tulisi tehdä.
Jos ankariin leikkauslistoihin joudutaan, vähemmän huono vaihtoehto on laittaa lapsilisät verollisiksi
samalla kun niiden tasoa nostettaisiin.
15. TAKUUELÄKE
EU:n köyhyyden ja syrjäytymisen teemavuonna 2010 mahdollisesti merkittävin yksittäinen päätös oli
takuueläkkeen säätäminen, joskin alkavaksi huhtikuusta 2011. Tällöin vähimmäiseläke nousee
hiukan yli 500 eurosta 685 euroon ja uudistuksesta hyötyy noin 120 000 ihmistä. Valtiolle uudistus
maksoi 120 miljoonaa euroa..Vähimmäiseläkkeiden taso on silti Suomessa Pohjoismaiden alhaisin.
On katsottava, että mahdollisten erilaisten leikkauslistojen aikana tätä takuueläkettä ei lasketa, vaan sitä
on johdonmukaisesti nostettava, on se sitten vuonna 2015 750 tai 850 euroa – puolueet osaavat
varmaan itse tämän huutokaupan ilman neuvoja.
13

14. 14
15. NUORENA SAIRASTUNEEN TAI VAMMAUTUNEEN ELÄKE
Kansaneläkejärjestelmä luotiin vanhuuden turvaksi eikä alkujaan nuoren ihmisen elämän edellytysten
kohentamiseksi. Vanhuuseläkkeellä useimmilla on myös työeläkekarttuma sekä hankittu omaisuus
turvana. Nuorena sairastuneella tai vammautuneella ei ole useimmiten mahdollisuutta kerryttää eläkettä
työllään eikä hänelle ole karttunut omaisuutta. Niinpä esimerkiksi suurin osa skitsofreniapotilaista,
kehitysvammaisista tai muuten vaikeavammaisista nuorista jää pelkälle kansaneläkkeelle. Osa heistä
saa toki hoitotukia, mutta silti kokonaistulot jäävät muita ikätovereita paljon huonommiksi.
Siksi nuorena sairastuneen tai vammautuneen eläketasoa tulee nostaa, helpoin keino on
automaattisen hoitotuen myöntäminen ilman eri hakemusta, ainakin korotettuna 143.27 €/kk) kaikille
ja ylimpänä hoitotukena (302 €/kk) vaikeavammaisille ja mielisairaille. Aluksi automaattinen tuki
voitaisiin myöntää kaikille alle 30 -vuotiaille, koska tätä vanhemmilla vammaisilla on nykyinen
mahdollisuus saada edelleen yksilöllistä, hakuperustaista hoitotukea.
Tuen nimikettä voi toki muuttaa haluttaessa tai hoitaa asia nuorten korkeamman takuueläkkeen
muodossa.
16. KANSANELÄKKEEN NOSTO YLI 85 -VUOTIAILLE
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti vielä 1970 luvulla ylimääräisen lisäeläkkeen myöntämisestä 100
vuotta täyttäville helsinkiläisille. Ylipormestari Teuvo Aura kävi vielä tervehtimässä jokaista heistä.
Sittemmin käytännöstä luovuttiin.
Mitä vanhempi kansaneläkeläinen, sitä heikommassa asemassa hän on, koska vanhemmalle
sukupolvelle ei kertynyt työeläkkeitä niin kuin nuoremmille. Lisäksi ja ennen kaikkea ikä ja raihnaisuus
aiheuttavat lisämenoja.
Siksi harkittakoon, voidaanko kaikkien yli 85 -vuotiaiden takuueläke nostaa korkeammaksi esim.
hoitotukijärjestelmän kautta. Korotettu hoitotuki on 143.27 euroa/kk. Toinen vaihtoehto on porrastaa
eläkkeen nosto 80 -vuotiaille perushoitotuki 57.55 euroa ja 90 -vuotiaille korotettu hoitotuki 143.27
euroa ja 100 -vuotiaille ylin hoitotuki 302 euroa/kk. Nyt satavuotiaita on noin 500, piakkoin noin 1000.
17. TOIMEENTULOTUKIMENOT PUOLITETTAVA
Köyhyyden puolittamista Suomessa voidaan parhaiten mitata myös sillä, kuinka paljon vähemmän
ihmiset joutuvat turvautumaan viimesijaiseen apuun eli toimeentulotukeen. Ohjelman tehtävänä olisi
puolittaa toimeentulotukimenot. Samalla olisi koko ajan seurattava, mitkä ovat viisi tai kymmenen
tärkeintä syytä ja ihmisryhmää, jotka edelleen joutuvat turvautumaan siihen.
Vuonna 2009 toimeentulotukimenot olivat 615 miljoonaa euroa, kotitalouksista 236 000 eli joka
kymmenes joutui turvautumaan tukeen.
Toimeentulotuen tasoa on nostettava saman verran kuin työmarkkinatukea – kuten sairausvakuutuksen
peruspäivärahaa.
Nuorten toimeentulotuen leikkauksesta on luovuttava
14

15. 15
Samalla kun toimeentulotukimenot vähentyisivät, olisi sen perusosan maksatus siirrettävä
Kansaneläkelaitokselle, joka maksaa myös muut vähimmäisetuudet.
Kunnille jäisi lisätuen ja ennalta ehkäisevän toimeentulotuen harkinta ja maksaminen.
Samalla sosiaalista luototusta olisi kehitettävä voimakkaasti osana ennalta ehkäisevää toimintaa.
Nykyisin luototusta käytetään liiaksi aiempien luottojen maksamiseen eikä toteuteta tarpeeksi tämän
luototuksen alkuperäistä tarkoitusta.
18. YKSINÄISTEN ASEMAA PARANNETTAVA
Yksinäisyydessä voi erottaa viisi eri kategoriaa
a) siviilisäädyn mukaisesti yksinäiset, so. naimattomat, eronneet ja lesket. Aiemmin tilastot olivat varsin
yksiselitteiset, sittemmin avoliitot ovat monimutkaistaneet niitä
b) fyysisesti yksinäiset, esim. yksin asuvat, yksin työtä tekevät, yksinäisellä saarella tai
munkkiluostarissa olevat. (65 vuotta täyttäneistä naisista 70 % asuu yksin Suomessa
c) ystävättömät (n 10 % väestöstä)
d) yksinäisyyden tunnetta kokevat ( 20% yksinasuvista kokee ajoittain, 5% syvää yksinäisyyttä ,
jälkimmäiset ovat yleensä menettäneet tärkeän ihmissuhteen)
e) kosminen yksinäisyys ”kaiken keskellä olet yksin, ihminen”.
Sosiaalipolitiikan kannalta suurimmat yksinäisten ryhmät ovat opiskelijoita, citysinkkuja, yksinäisiä
köyhiä miehiä ja vanhuksia. Ryhmät eroavat toisistaan tarpeidensa ja myös hyväksyttävyytensä suhteen,
alimpana yksinäiset miehet.
Suomessa on harjoitettu johdonmukaista perhepolitiikkaa jo ennen sotia, mutta ennen kaikkea sen
jälkeen. Perheettömät on jätetty yleensä perheitä suosivien ratkaisujen ulkopuolelle. Syrjimiskielto
koskee nyt sukupuolta, rotua, ihon väriä, ikää, jopa sukupuolista suuntautuneisuutta – mutta ei
perheetöntä suhteessa perheellisiin. SATA-komitea ei tarjonnut alle 65 -vuotiaille perheettömille juuri
mitään.
70 % toimeentuloa hakevista ruokakunnista on yksinäisiä, pääosin köyhiä miehiä. Leipäjonoissa ja
leivättömän pöydän ääressäkin he ovat yliedustettuina. Naimisissa olevien naisten jälkeen työelämästä
eniten ovat poissa naimattomat miehet. Eronneen miehen kuolleisuus väkivaltaan on 10 -kertainen
naimisissa olevan naisen kuolleisuuteen ja syöpään ja sydän- ja verisuonitauteihin 1.7 -kertainen.
Itsemurhista 80 % on miesten tekemiä, tekijöistä taas 60% työelämän ulkopuolella – eli käytännössä
köyhiä jne. Lapsettomat miehet joutivat taantumassa lomautetuksi tai irtisanotuksi useammin kuin isät.
Heidän työttömyysasteensa nousi seitsemästä yhteentoista prosenttiin, kun isistä työttömiä oli vain neljä
prosenttia. Asunnottomista 80 % on miehiä, vangeista yli 90%.
Noin 3 % työikäisistä miehistä (40 000 miestä) muodostaa yhteiskuntamme kaikkein huono-
osaisimman joukon pääosan. Heistä aiheutuu toisaalta suuret yhteiskunnalliset häiriöt ja haitat,
mutta heidän tulonsa eivät ole 60 %, vaan alle 40% väestön keskituloista.
Sisäministeriön turvallisuustyöryhmä selvitti, mitkä ovat suurimmat uhkat maallemme: ilmastonmuutos,
tietokonerikollisuus, taloudelliset uhkat, työttömyyden lisääntyminen, itä-rikollisuus. lintuinfluenssa
tms. He arvioivat suurimmaksi uhkaksi 20 – 45 -vuotiaat irralliset miehet, jotka eivät paljon
15

16. 16
yhteiskunnalta saa eivätkä sille paljon anna. Jos heidän sosiaalista asemaansa nostettaisiin olennaisesti,
jopa tappojen määrän arvioitiin putoavan kolmanneksella saati muiden haittojen.
Keskustanaiset ovat pääministeri Mari Kiviniemen johdolla pitäneet yksineläjien asiaa esillä yhdistäen
sen EU:n köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Ehdotus perheministeristä lyö yksinäisiä
taas korville.
Tässä kokoelmassa, Yhteinen isänmaa, erittäin useat ehdotukset merkitsevät juuri perheettömien ja
yksin asuvien olojen jopa radikaalia kohentamista.
Hallitusohjelmaan on otettava ehdotukset perheettömien ja yksin asuvien aseman kohentamiseksi.
Aluksi olisi hyvä koota kaikki tilastot ja sudenkuopat, joihin yksinäiset ovat pudonneet.
Jos yksinäisten köyhien miesten sosiaalista asemaa korjataan kunnolla, erittäin monet
yhteiskunnan häiriöt vähenisivät olennaisesti ja yhteiskuntarauha kohentuisi.
19. MIELEN SAIRAAT JA VAMMAISETUUDET
Raamatussa on kolme tautia, lepra eli spitaali, kaatumatauti ja mielisairaus. Lepra on maastamme ja
kohta maapallolta hävinnyt, entiset lepraparantolat annettiin mielisairaille. Kaatumatauti eli epilepsia on
Suomessa siirtynyt Dostojevskin pelottavasta, sinisenä, verta ja kuolaa suusta valuvasta katunäkymästä
tavallisten tautien joukkoon 40 vuodessa kiitos uusien lääkkeiden ja Epilepsia-liiton.
Jäljellä ovat mielen sairaudet.
Mielen sairaiden sosiaalinen asema on kautta historian, menneisyydessä ja nykyään, sosialistisissa ja
kapitalistisissa maissa, kristikunnan kuin muslimiveljien maissa, sotien aikana ja rauhan aikana,
teollisuusmaissa ja kehitysmaissa ollut aina pohjimmaisena yhdessä kehitysvammaisten kanssa.
Hyvinvointivaltioissa kehitysvammaisten asemaa on kohennettu enemmän johtuen siitä, että heidän
vanhemmillaan on elintärkeä intressi saada lastensa oloja kohennettua näiden syntymästä lähtien ja
vanhemmat ovat järjestäytyneet. Mielen sairaudet puhkeavat nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa,
jolloin pitäisi jo kotoa lähteä.
Suomessakin mielen sairaiden sosiaalinen asema on selkeästi heikompi kuin muiden vammais- ryhmien
(aivovammaisia ehkä lukuunottamatta) ja erittäin paljon heikompi kuin tavallisten ihmisten.
Mielisairauteen sairastuva menettää usein paljon, taloudellisen asemansa, koulutus- ja
työmahdollisuutensa, ihmisuhteensa, suhteensa toiseen sukupuoleen jne. Joka seitsemäs skitsofreniaan
sairastuva tappaa itsensä. Yhteenkään muuhun sairauteen sairastuva ei yleensä tapa itseään.
Kehitysmaissa skitsofreniapotilaat eivät tapa itseään, joten kyse on kulttuurisesta ympäristöstä.
On vaikeampi muuttaa asenteita mielisairaita kohtaan ja parantaa sitten heidän asemaansa kuin
kohentaa ensin heidän asemansa muiden ihmisten, edes muiden vammaisten tasolle – jolloin asenteet
muuttuvat automaattisesti myönteisemmiksi.
Edeltävällä on historialliset syynsä, mutta Suomessa keskeisenä se, että somaattisesti vammaisia ja
sairaita ovat koskeneet ja koskevat edelleen eri lait kuin mielisairaita (ja kehitysvammaisia).
Invalidihuoltolaki säädettiin 1948, pääosin sotainvalideja, osin siviili-invalideja varten. Lain mukaan se
ei koskenut mielisairaita tai kehitysvammaisia, vaikka näillä olisi ollut ruumiillisia vammoja. Se on
huoltolaki, jonka nojalla sai kuntoutusta, asuntoja, apuvälineitä, työpaikkoja ja suojatyöpaikkoja jne.
16

17. 17
Vuonna 1955 Kalevi Vataja sai lobattua ensimmäisen tautiryhmän, tuberkuloosipotilaat. Sata-
prosenttisella valtionavuilla rakennettiin koko kuntoutusjärjestelmä heille, Suomen laajin
suojatyöpaikkaverkosto jne. Muut tautiryhmät seurasivat perässä. Mielisairaslaki ja Kehitysvammalaki
olivat myös huoltolakeja kattaen lähinnä laitoksissa olevat alojensa vammaiset.
1988 Invalidihuoltolaki kumottiin ja Vammaispalvelulaki säädettiin. Jälkimmäisessä todettiin, että se ei
koske ryhmiä, joita varten on säädetty eri lait. Mielisairaslaki kumottiin ja korvattiin
Mielenterveyslailla. Tämä ei olekaan enää huoltolaki, vaan hoitolaki. Sen avulla ei saa palveluasuntoja,
henkilökohtaista avustajaa, suojatyötä, vammaisten kuljetustukea ym. Samaan aikaan mielisairaaloiden
paikkaluku laski 20 000:sta 6000:een, tuli avohoitoa, mutta ei avohuoltoa.
Kun Vammaispalvelulain nojalla vammaiselta ei peritä hoidosta ja huollosta maksuja, mielen sairailta
peritään näitä maksuja kuntoutus- ja hoitokodeissa. Vammaiset maksavat vuokran, mielen sairailta
peritään usein asumisesta päivittäinen hoitomaksu,. edeltävät asuvat liki aika omassa asunnossaan tai
hätätilassa omassa huoneessaan, mielen sairaat edelleen 2-3 hengen huoneissa. Vammaistukea saa
erittäin harva mielen sairas, omaishoidon tukea niin ikään vain kourallinen heidän omaisistaan,
eläkkeen saajan oitolisä on mielen sairailla yleensä alhaisempi kuin muilla vammaisilla. Lääkinnällistä
kuntoutusta koskevaa lakia ei aluksi sovellettu mielen sairaisiin lainkaan. Kylpylöihin heidän oli
vaikeampi päästä – vaikka Kreikan ja Rooman vallan ajoista lähtien kylvyt (usein pakkokylvyt),
huilumusiikki ja ruokavalio olivat ainoita hoitoja.
Hallituksen vammaispoliittisessa selonteosta mielen sairaat ovat poissa. YK:n vammaisyksikkö
Wienissä ei käsitellyt heidän asioitaan, heidät tulkittiin sairaiksi, ei vammaisiksi.
Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa asetettiin selvitysmies ratkaisemaan
vammaispalvelulain ja kehitysvammalain välistä suhdetta, mielen sairaat olivat jälleen takarivissä.
Eräänä syynä sekaannukseen on, että liian usein puhutaan yleisesti mielenterveyspolitiikasta eikä
erotella ns terveiden ihmisten mielenterveyttä ja (henkisiä) ongelmia ja mielisairaita ja heidän
(useimmiten) sosiaalisia ongelmia. Somaattinen ja psyykkinen sairaus on pidetty erillisinä kategorioina,
vaikka nykylääketieteen mukaan varsinaiset mielisairaudet ovat joko kehityshäiriöihin tai
neurologisiin/neurobiologisiin sairauksiin kuuluvia. Kun Suomen lain nimi on Vammaispalvelulaki,
Ruotsissa se oli Omsorgslagen (huolenpitolaki) ja on nykyisin Lagen om funktionshindrade (laki
henkilöistä, joilla on toimintavajausta/vaikeutta)
On siis erotettava itse sairaus, sen sosiaaliset seuraukset ja seurauksen seuraukset. Jos on tuntematon
tauti, siihen voidaan reagoida kolmella tavalla a) hoito mahdollisimman hyväksi b) potilaiden
sosiaalinen asema mahdollisimman hyväksi c) taudin lannistamiseen on kohdistettava suuri tieteellinen
tutkimusimpulssi. Erityisesti b-kohta kuuluu maan hallitukselle ja eduskunnalle.
Siksi hallitusohjelmaan on kytkettävä vaatimus mielenterveyslain ja kehitysvamma lain kumoamisesta
ja niiden integroimisesta nimeltään muutettavaan vammaispalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin.
Samalla on tehtävä konkreettinen ohjelma muidenkin vammaisetuuksien ym soveltamisesta mielen
sairaiden hyväksi ja heidän kaikkinaisen sosiaalisen aseman parantamiseksi.
Kirjallisuutta:
Jyrki Salo ja Ilkka Taipale (toim): Mielisairaan sosiaalinen asema, Kellokosken sairaala 1991
Ilkka Taipale (toim): Mielen sairaat samalle viivalle – vammaisetuuksien soveltaminen,
Mielenterveyden Keskusliitto 1997
17

18. 18
20. VANKIPALKKA
Dostojevski totesi vankiloiden ja mielisairaaloiden olevan yhteiskunnan peili. Jos peiliä korjataan, kuva
yhteiskunnasta muuttuu. K.J. Lång puolestaan katsoi maan kokonaisvankiluvun heijastavan käänteisesti
sen sivistystasoa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja Tapio Lappi-Seppälän laaja tutkimus
osoittaa, että kansainvälisesti vankiluvun ja rikollisuuden välillä ei ole suurta riippuvuutta eli
rikollisuuden vähentämisessä vankilat eivät ole olennaisin asia. Hän on myös kuvannut, että
nykyisen rangaistuskäytännön hinta on kohtuuttoman korkea.
Suomalaisen vankilan läpi kulkee vuosittain noin 9000 henkeä ja vankiloissa on kerrallaan noin 3500
henkeä. Käytännössä vangit vapautuvat nykyisin työttöminä, rahattomina, usein asunnottomina ja
vielä päihdehakuisina. Tämä ylläpitää alttiutta uusintarikollisuuteen.
Vankilukuun voidaan vaikuttaa ennen vankilaa, vankilan olosuhteilla ja jälkeen vankilan.
Aikanaan vankiloissa oli pakkotyö, upporikkaan Kalkki-Petterin ollessa sodan jälkeen vankina, hän
perustutti rahoillaan muille vangeille Riihimäelle ammattikoulun. Työsiirtolat olivat kuuluisia paikkoja,
yhteiskunnan hyväosaisemmatkin ”matkustivat Kanarian saarille” ja rakensivat Seutulan lentokenttää
ym. Avovankiloissa ja työsiirtoloissa vangit saavat minimipalkkaa, josta vähennetään ylläpitokuluja.
Aiemmin palkasta säästettiin myös vahingonkorvauksiin. Suljetuissa vankiloissa palkka on vain alle
euron päivässä. Niinpä vain puolet vangeista on työssä tai opinnoissa. Myös näissä laitoksissa on
välittömästi siirryttävä avolaitosten palkkakäytäntöön. Arvion mukaan työssä käyvien määrä
nousisi 70 %:iin. Myös kuntouttava työtoiminta on ulotettava vankiloihin.
Vankiloiden, mielisairaaloiden, kehitysvammalaitosten ja vastaavan avohoidon ja suojatyökeskusten
myytäviin tuotteisiin on kehitettävä Sokevan merkin, joutsen-merkin, Reilun kaupan merkin ja Suomen
lipun kaltainen yhteinen valtakunnallinen tuotemerkki, huolehdittava tuotteiden laadun valvonnasta ja
merkkinointikanavista. Projektin voisi hoitaa VATES, vajaakuntoisten työllistämisen edistämissäätiö
Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Suuret kauppaketjut ottaisivat tuotteita varmasti myyntiin.
Suuri vahinko tehtiin, kun Kriminaalihuoltoyhdistys lopetettiin ja sen hallinnoimat 400 asuntoa
siirrettiin kuntien normaaliasuntovarantoon. Vapautuvien vankien asuntokysymys on saatava
uudelleen tolalleen, ml. ympärivuorokautisesti valvotut palveluasunnot. Velvoiteasuminen (ns.
pantavangit) on yhdyskuntapalvelun ohella otettava laajamittaiseen käyttöön rangaistusmuotona.
Osa rangaistusajoista on kohtuuttoman pitkät eivätkä vähennä ao. rikollisuutta.
Vankien eläke-edellytysten selvittely on käynnistettävä – yhteistyössä kuntien ja TE-toimistojen
kanssa. Rikosseuraamusvirastoon on perustettava tehokas, pieni yksikkö tarkoitukseen ml
neuropsykologin virka. Prof Matti Joukamaan ym. selvityksen mukaan vuonna 2006 vangeista oli
työkyvyttömyyseläkkeellä 7 %, mutta täysin työkyvyttömiksi arvioitiin 11 %, eli vuosittain lähes
400:lle tulisi kirjoittaa suositus työkyvyttömyyseläkkeelle!
10-20 suurimmassa kaupungissa on käynnistettävä sosiaalitoimen puolella erilliset kriminaalihuollon
projektit keskittyen vapautuneisiin ja ehdonalaisiin henkilöihin.
Suomi tulee toimeen 2000 vangilla. Em ohjelma on valtion tuottamuusohjelmaa tukeva.
Kirjallisuutta:
Matti Joukamaa ym: Rikosseuraamusviraston asiakkaiden terveys, työkyky ja hoidon tarve. RISE
julkaisuja 1/2010
Matti Laine (toim): Vangin sosiaalinen asema. Vankeinhoidon koulutuskeskus, Helsinki 1993
Tapio Lappi-Seppälä: Rangaistuskäytännön hinta. Tiede- taide ja köyhä kansa ry, Helsinki 2007
18

19. 19
21. LAITOSVÄESTÖN KÄYTTÖVARAN NOSTO
Laki asiakasmaksuista on aika ajoin poliitikkojen päätettävänä, yleensä erilaisia hoitomaksuja on tavattu
korottaa. Yleisesti ei ole huomattu, että samalla asetuksella säädetään maamme laitosväestön
käyttövaroista.
Yli 3 kk sairaalahoidossa ja hoitolaitoksessa olevan henkilön hoitomaksu riippuu hänen tuloistaan,
joista yleensä pääosa käytetään hoidon korvaamiseen. Henkilölle on kuitenkin jäätävä 15 % tuloista
käyttövaraksi, joka pienimmillään on tällä hetkellä vähintään 97 €/kk.
Tämä on kohtuuttoman vähäinen summa esim. mielisairaalapotilaille, joista valitettavan suuri osa
joutuu lisäksi olemaan laitoksessa vastoin tahtoaan. Lisäksi suuri osa ao potilaista tupakoi (yksi syy on
se, että lääkkeet aiheuttavat anhedoniaa, mielihyvän vähentymistä, eikä laitoksissa ole aina riittävästi
tekemistäkään). Asia koskee myös kehitysvammaisia, jotka yleensä eivät polta, joten heiltä jää
virkistysmatkoihin ym enempi rahaa käyttöön.
Käyttövara tulisi nostaa vähintään 150 euroksi kuussa.
22. YLIVELKAANTUMISEN EHKÄISY JA VÄHENTÄMINEN
Uusia maksuhäiriöitä rekisteröitiin tammi-kesäkuussa 2010 1.15 miljoonaa, kun luku vuonna 2005 oli
vain 420 000, vastaavina aikoina uusia velkomustuomioita annettiin yli 240 000 ( vuonna 2005
110 000). Aikanaan velattomuuteen pyrittiin aktiivisesti, nyt kulutusluototkin ovat arkipäivää.
Ylivelkaantuneilla on entistä useammin erilaisia riippuvuuksia. Myös yllättävät muutokset
elämäntilanteissa kuten työttömyys tai avioero ovat taustalla. Yhteiskunta on 1990-luvulta lähtien
pyrkinyt helpottamaan ylivelkaantuneiden asemaa, mutta seuraavalla hallituksella on vielä suuri
tehtävä:
Pikavippifirmat tulisi joko kieltää kokonaan tai asettaa niiden perimille kulungeille ja koroille
ankara katto. Firmoja on liki sata ja perityt vuosikorot ja -kulungit pahimmillaan yli tuhat prosenttia.
Prof Heikki Hiilamo on nimittänyt tätä laillistetuksi rosvoukseksi ja johtava talous- ja velkaneuvoja
todennut ”pikavipit koukuttavat enemmän kuin mikään muu rahan lainausmuoto”
Pikavippifirmojen lainakanta on noin 40 milj € ja vuonna 2008 ne antoivat lainoja 190 milj €.
Pikavippejä myönnettiin vuoden 2010 heinä-syyskuussa jo noin 61 milj €, yhteensä 295 000 kpl. Haitat
maksaa yhteiskunta, samaan aikaan kun kymmenen suurimman firman voittoprosentti oli 40 %!
Jos pikavippifirmat saavat toimia edelleen, on niiden valvonta siirrettävä finanssivalvonnalle.
Tosin talous- ja velkaneuvojien mukaan myös muita luottoja myönnetään liian helposti ja
markkinoidaan liian voimakkaasti. Tähän saakka on puhuttu vain kevytmielisestä velkaantumisesta,
mutta sen rinnalle tulisi puhuapuhua myös kevytmielisestä luotonannosta.
Yhteiskunnan on perustettava positiivinen lainarekisteri, josta lainanantajat voivat tarkistaa henkilön
aiempien lainojen suuruuden.
19

20. 20
Vaikka yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelma lyheni 1.8.2010 lähtien viidestä kolmeen
vuoteen, se voi edelleen kestää viisi vuotta, jos henkilöllä ei ole ollenkaan maksukykyä! Ruotsissa
jälkimmäistä sääntöä ei ole.
Ulosottoon menevien velkojen vanhentumisaikaa voitaisiin vähentää 15 tai 20 vuodesta ehkä 12
vuoteen.
Talous- ja velkaneuvojat sekä Takuusäätiö toivovat, että neuvonta ja sovittelu voitaisiin ottaa
muidenkin palvelujärjestelmien toimintaan, esimerkiksi mielenterveystoimistojen, vankiloiden,
työvoiman palvelukeskusten ym sosiaalityöntekijöiden tehtäviin. Aikanaan Helsingin ainoan
psykiatrisen huoltotoimiston sosiaalihoitajat hoitivat potilaita kokonaisuutena, tekivät.
pääsääntöisesti kotikäyntejä ja antoivat myös toimeentulotuen käynneillään! Hoitokontaktista ei jääty
pois. Velkakriisi on samanaikainen kriisi sekä kansantaloudessa että yksilöiden kukkarossa, joten eri
palvelujen pitäisi työskennellä yhdessä.
Kyse on todella myös etsivästä työstä. Maassamme on muutama kymmentuhatta henkilöä, jotka
voisivat saada ns nollasovinnon, jos vain lähtisivät sovintoneuvotteluun. Heidät on sellaiseen haettava
vaikka korvasta vetämällä.
Pulmana ovat myös korkeisiin taloudellisiin rikosvastuisiin tuomitut. Heillä ei ole koskaan varoja
korvata vahinkoja, mutta silti heidän pääsynsä velkasovitteluun on korkean kynnyksen takana.
Velkasovittelun tulos on yleensä kustannusneutraalia. Jos kerran velalliselta ei koskaan saada tiettyä
summaa enempää, on viisaampaa sopia tuollaisestakin summasta kuin jättää sopimatta. Velkojen
perinnän tulisi kohdistus ensisijaisesti pääomaan eikä korkoihin ja kuluihin.
Ylivelkaantuneisuuden vähentäminen edellyttää perusteellista valmistelua, josta tulisi maininta
hallitussopimukseen
23. TYÖMARKKINATUEN KOROTUS
Pitkäaikaistyöttömien toimeentulo on järjestetty ns. työmarkkinatuella, joka on alinta perusturvaa
Suomessa. Tätä korvausta sai vuonna 2009 184 000 henkilöä. Tuki on nyt 26.60 €/arkipäivä eli noin
551 €/kk. Sen ohella useimmat saavat asumistukea noin 300 €/kk, mutta tämä ei riitä elämiseen, joten
noin kolmannes saajista turvautui vielä toimeentulotukeen. Joukko on yksi suurimmista köyhien tai
pientuloisten ryhmistä Suomessa.
Hallituspuolueiden SATA-komitea ei ehdottanut tämän joukon nostamista suosta, pienen pienenä
osasyynä että ”uudistus on kallis” ja samalla jouduttaisiin nostamaan ansiosidonnaista
työttömyysturvaa, joka sekin on suhteellisesti alhaisempi kuin muissa pohjoismaissa.
VTT Arja Alho on kirjoittanut erinomaisen vaihtoehdon SATA-komiteamietinnölle yhteistyössä Heikki
Hiilamon, Pertti Honkasen, Jouko Kajanojan ja Erkki Tuomiojan kanssa ehdottaen 120 euron
korotusta työmarkkinatukeen kuukaudessa. Tällöin ansiosidonnainen työttömyysturva nousisi bruttona
65 €/kk Korotusten nettovaikutus julkiseen talouteen merkitsisi 140 miljoonan euron nettolisäystä.
Jos pitkäaikaistyöttömistä saatettaisiin eläketuen piiriin esim 20 000 henkilöä, edeltävä summa vähenisi
tältä momentilta.
20

21. 21
Toinen välttämätön uudistus olisi, että puolison tulot eivät vaikuttaisi toisen työmarkkinatuen
maksatukseen. Yhteiskunnassa olisi vähennettävä sellaisia spekulaatioita, joissa mietitään asutaanko
yhdessä vai ei ja ilmoitetaanko asumisesta rehellisesti vai ei.
Kirjallisuutta:
Ei Riitä! 120 euroa perusturvaan. Vapaus valita toisin -verkosto. Into Kustannus Oy 2010
24. ELÄKETUKILAKI UUSIKSI
Lex Taipale on uusittava.
Työministeriön viimeisen kansliapäällikön Markku Wallinin mukaan työttömyyskortistoissa on
70 000 henkilöä. joilla ei ole koskaan mitään mahdollisuuksia päästä töihin. He eivät pärjäisi enää töissä
eikä kukaan heitä ota töihin.
Se on neljännes kaikista työttömistä, kaikkein köyhimmät ja huonoimmassa asemassa olevat. He elävät
työmarkkinatuella, lisäksi pienellä toimeentulotuella ja ehkä asumistuealla.
Rohkea poliitikko päästäisi heistä kertalaakilla eläkkeelle noin 30 000, vähempi rohkea 20 000 ja
huonompikin 10 000.
Ratkaisu ei ole epäoikeudenmukainen, sillä meillä on toteutettu ns työttömyyseläkeputki, jonka kautta
yli 50 000 tervettä ja työkykyistä ihmistä on päässyt eläkkeelle jouduttuaan saneeratuksi tehtaista ja
muilta työpaikoilta. Ay-liike, työnantajat ja valtio (eli ns. kolmikanta) on pitänyt heistä huolta.
Nimestään huolimatta työttömyyseläkeratkaisu ei koskenut työkyvyttömiä pitkäaikaistyöttömiä.
Ratkaisumalli on olemassa. 1.5.2005 astui voimaan ns Eläketukilaki (39/2005) eli Lex Taipale, jonka
nojalla 10 vuotta työttömänä olleet 57 vuotta täyttäneet henkilöt pääsivät eläkettä vastaavalle
eläketuelle. Sen maksoi valtio kokonaisuudessaan. Joukon määrä oli vähäinen eli 4000 henkilöä, kun
eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ja työ- ja tasa-arvovaliokunta kumpikin yksimielisesti olisi
halunnut ulottaa toimet noin 12 000 henkilöön. Kansaneläkelaitos arvioi, että em. henkilöt eivät kykene
edes itse hakemaan eläketukea, vaan heidät piti etsiä ja noutaa virastoihin!
Yhden työttömien heikoimmassa päässä olevan ihmisen saattaminen eläketuelle maksaa yhteiskunnalle
noin 1000 euroa vuodessa, kun työkykyisen työttömän työllistäminen esim. yhdistelmätuella maksaa 10
000 €/v ja yhden kunnallisen työpaikan luominen 40 000 €/v. Lisäksi kustannukset laskevat vuosittain
kun kohdeväestöstä osa siirtyy vanhuuseläkkeelle ja valitettavan moni kuolee ennen aikaisesti
raihnaisuuttaan (tutkimuksen mukaan kohderyhmän kuolleisuus on kolminkertainen vertailuväestöön
nähden).
Ratkaisu on valtion tuottavuusohjelman mukainen, työ- ja elinkeinotoimistojen muutenkin vähentyvä
väki voi keskittyä ydintehtäviinsä paremmin.
Rajaus voisi olla 55 vuotta täyttäneet 10 vuotta tiettynä ajanjaksona työttömänä ja/tai työvoiman
ulkopuolella ja/tai yksinomaan toimeentulotuella olleet henkilöt (57 vuotta täyttäneet 8 vuotta ja 60 v
täyttäneet 5 vuotta).
21

22. 22
25. ELMA-PROJEKTI VAKINAISTETTAVA
Työvoima- ja elinkeinotoimistojen sekä sosiaalitoimistojen asiakkaina ja jopa niiden ulkopuolella on
edelleen muutama kymmenentuhatta työkyvytöntä ihmistä, jotka kuuluisivat työkyvyttömyys-
eläkkeelle. He eivät pärjää töissä, mutta heillä ei ole riittävästi perinteisiä ruumiillisia sairauksia, vaan
moninaisia neurologisia ja neuropsykiatrisia oireita ja vammoja, Sen vuoksi he eivät pärjää töissä.
Eduskunnan valtiovarainvaliokunta esitti ja eduskunta hyväksyi yksimielisesti vuonna 2001, että näiden
ihmisten eläke-edellytyksiä ryhdytään perusteellisesti ja yksilöllisesti tutkimaan työvoimatoimistoille
myönnetyn erillismäärärahan turvin. Tämä aiemmin IT-projektina tunnettu hanke nimettiin ELMA
(eläkemahdollisuus)-projektiksi.
10 vuoden aikana sen avulla työkyvyttömyyseläkkeelle on päässyt eläkkeelle hiukan alle 20 000
henkeä, joukossa useiden sosiaalitoimistojen käynnistämien vastaavien hankkeiden kanssa.
Porissa työkyvyttömyyseläkkeen on saanut 700 henkeä eli prosentti 70 000 asukkaasta. Prosenttiin ovat
yltäneet jotkut muutkin paikkakunnat, esimerkiksi Siikalatva (Haapavesi, Pulkkila ym), Kerava,
Hämeenlinna ym. Jos projektia olisi toteutettu yhtä vakavasti koko maassa, olisi eläkkeelle päässyt ehkä
40 000 henkeä vuosikymmenessä. Helsingin sosiaalivirastolla on erillinen eläkeprojekti, jonka kautta
350 henkeä vuosittain on päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, yhteensä jo 2500 henkeä.
Projektille ei ehdotuksista huolimatta koskaan perustettu valtakunnallista johtoryhmää eikä
alueellisia työryhmiä, vaan se jätettiin yksittäisten työvoima- ja sosiaalitoimistojen johtajien harkinnan
ja aktiivisuuden varaan. Niinpä on suuriakin kaupunkeja ja kuntia, joissa nämä köyhät ihmiset on jätetty
sillensä. Työ- ja elinkeinoministeriössä ei ole ketään yksittäistä virkamiestä, joka vastaisi projektista.
Henki on ollut, että työvoimatoimistot keskittyvät enempi henkilöihin, jotka voivat päästä
työmarkkinoille. Myöskään eläke-edellytysten selvittelyjä tekeviä lääkäreitä ja neuropsykologeja on
vähän, vain parikymmentä kumpaakin kiertämässä maata.
Samaan aikaan nuoremmista ikäryhmistä kasvaa uusia pitkäaikaistyöttömiä, jotka asiallisesti ovat
työkyvyttömiä. Kaikki kokemukset viittaavat siihen, että ELMA-projekti on vakinaistettava. Eli sen
koordinointivastuu on annettava joko yliopistollisten (ja/tai) sairaanhoitopiirien tehtäväksi yhteistyössä
työ- ja elinkeinokeskusten kanssa, jolloin kaikki kunnat saadaan mukaan. Työ on tehtävä pääosin
polikliinisesti, avohuollossa. Yhden henkilön tutkimuskulut ovat silloin noin 1000 euroa.
Erikseen hanke on toteutettava vankiloissa, Riselle on tätä varten palkattava viimein yksi
neuropsykologi.
Etelä-Savon TE-keskus kykenisi koordinoimaan hanketta, Helsingin sosiaalivirasto ym antamaan sille
malleja ja esim Järvenpään ja Tampereen työllistämisyksiköt kertomaan, miten työkokeilut
organisoidaan ja kerätään tiedot reaalisesta työelämästäkin.
Tämä hanke on erillinen eläketukilain uusimisesta, koska koskee kaiken ikäisiä työkyvyttömiä, ikävä
kyllä myös nuoria ja keski-ikäisiä.
Valtion budjetissa on säilytettävä erillismääräraha näihin tutkimuksiin riippumatta, mille taholle se
ohjataan.
Kirjallisuutta: Ilkka Taipale (toim): Sosiaalilääketieteellinen eläke-edellytysten selvittelyopas
. Kustannus Oy Kunnia, Helsinki 2001
22

23. 23
26. KUNTOUTTAVAN TYÖTOIMINNAN KORVAUSTA NOSTETTAVA
Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on ollut suuri edistysaskel, joskaan ei korvaa 1980-luvun alun
velvoitetyöllistämistä. Kuntouttava työtoiminta on tosiasiassa laajamittaisin suojatyön
organisointimuoto maassamme. On virheellistä ajatella, että sen päätehtävä olisi valmentaa ihmisiä
siirtymään vapaille työmarkkinoille – joilla ei ole tarjottavana vastaavia tehtäviäkään täydellä palkalla.
Nyt useimmilla kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvilla on perustoimeentulonaan työmarkkinatuki
(+toimeentuloatukea ja mahd. asumistuki). He saavat 6 – 8 t työpäivästä 9 euron korvauksen.
Korvaus olisi välittömästi nostettava vähintään verottoman lakkoavustuksen suuruiseksi eli 16
€/pv.
Lisäksi kuljetusta työpaikoille olisi tuettava. Jos koululaiskuljetukset on järjestetty ja vammaisten
kuljetuksen päivä- ja työtoimintoihin, tulisi käytössä olla p ienoisbusseja, joilla yksi kuntouttavaan
työtoimintaan osallistuva työkseen hakee ja vie muita kotoa – etenkin maaseudulla, jossa julkinen
liikenne on heikkoa.
27. TYÖTOIMINNAN VEROTON KORVAUS NOSTETTAVA
Kaikkien mielisairaaloiden vanhoissa vuosikertomuksissa oli yhtäpitävä tilasto: 80% potilaista työssä,
10% jouten jalkeilla, 10% makuulla. Siis kovempi tilasto kuin tällä hetkellä koko Suomessa.
Työterapian nimissä potilaat huolehtivat laitoksen ylläpitotehtävistä, maataloudesta, upeasta puistosta,
puutarhasta ja teollisuusterapiastakin. Palkkioksi he saivat aluksi hedelmiä tai tupakkaa, myöhemmin
ns. työosuus- tai ahkeruusrahaa. Sama käytäntö oli kehitysvammalaitoksissa.
Vuoteen 1997 saakka suurin veroton työosuusraha oli Nikkilän sairaalassa – jossa tehtiin mm Livalin
alihankintatöitä – 2300 mk ja Kellokoskellakin 1 600 mk. Sitten valtio keksi yksipuolisesti pudottaa
summan 1000 mk:aan eli 50 mk/pv. Yksikään lääkäri tai hoitaja koko maassa ei reagoinut tähän, vaikka
molemmilla ammattikunnilla oli sittemmin lakot ja kummatkin kertovat, että potilas on kaiken keskellä.
Sittemmin summa saatiin nostettua 9 euroon/pv ja vielä 12 euroon/pv.
Veroton lakkoavustus on 16 €/pv – so silloin kun henkilö ei tee työtä! Mielen sairaiden,
kehitysvammaisten ja muiden työtoimintaa tekevien verottoman päiväkorvauksen yläraja tulisi
nostaa välittömästi vähintään tuohon 16 €uroon/pv, mieluummin 18 – 20 €uroon/pv.
Useimmat näiden ryhmien jäsenet ovat pelkällä kansaneläkkeellä. Suuri osa ei kykene tekemään
täyspäiväistä työtä/suojatyötä vaan osa-aikaisesti, jolloin tietysti työosuusraha on vastaavasti pienempi.
Siten uudistus ei edes olisi kallis, mutta sitäkin oikeudenmukaisempi.
23

24. 24
28. KEIKKASETELI
Suomi on täynnä seteleitä, on liikuntaseteli, kulttuuriseteli, lounasseteli, lastenhoitoseteli, hoitoseteli ja
työmatkaseteli. Sekaan mahtuu hyvin keikkaseteli, heittojätkille.
Ennen eduskunnan portaat lumimyräkän jälkeen puhdisti lumesta Töölönlahden rantaveikot, jotka
tulivat makasiinien alta päävahtimestarin heilutettua käsiänsä. Urakan jälkeen kaverien käteen lyötiin
Feiringin takataskusta setelit. Helsingin kerrostalojen katoilta pudotti lumet Kallion asunnottomien
plk:n kovimmat kundit. Kriminaalihuollon pihalla Kurvissa oli aina aamuisin miehet jonossa odottaen
muuttokeikkoja saaden illalla palkkionsa. Satamassa oli prikkamiehet jne.
Nyt täytyy olla vakinaisesti töissä, vakinaisesti pätkätöissä tai vakinaisesti pitkäaikaistyötön. Jos
viimeksi mainittu sattuisi tekemään pikkukeikan. perittäisiin sentit hänen takataskustaan takaisin.
Työnantajalle lyhytaikainen työ tuottaa kohtuuttoman byrokratian veronmaksuineen, kuukausi- ja
vuosi-ilmoituksineen, työvoimatoimistolle ja verottajalle tarpeetonta puuhastelua. Siksipä tällainen työ
maksetaan pimeänä, jos yleensäkään teetetään. Yhteiskunta on kuulemma täynnään tekemätöntä työtä,
suuri osa tästä olisi tehtävissä lyhyillä keikoilla.
Kuubassa on ns konvertiibeli peso turisteilla, kun kuubalaiset vaihtavat sen omiin pesoihinsa. Vero on
20 %. Suomessa voitaisiin painaa esimerkiksi 20 euron keikkaseteleitä, joita kuka tahansa työn
teettäjä saisi ostaa vaikka R-kioskilta, kaupan kassalta tai pankista. Siinä olisi valmiina 20% vero.
Sitä voitaisiin käyttää palkkana pikkuhommista keikan tekijälle, niin lasten iltahoitajalle kuin vanhusten
kävelyttäjälle, vaikka joulupukille. Työn teettäjän nimi ja lunastajan sosiaaliturvatunnus tulisi kirjoittaa
setelin kääntöpuolelle laajemman väärinkäytön vähentämiseksi. Sitten yhdestä keikkasetelistä saisi
niiden myyntipaikoista 16 €uroa. Kummankaan osapuolen ei tarvitsisi tehdä viranomaisille asiasta
mitään muuta tiliä.
Sosiaaliset yritykset ja kotitalousvähennyskäytäntö eivät ole riittäneet kaikkein vaikeimmin
työllistettävin elintason kohentamiseen. Keikkasetelillä olisi myös raitistava vaikutus. Ryyppymieskin
pitäisi päivän tauon, kun tietäisi illalla saavansa keikkasetelin ja pullon. Pikkupimeät työt voisivat
vähentyä, suojatyö ja työtoiminta saisivat uusia ulottuvuuksia, kun erilaiset järjestöt käyttäisivät
keikkaseteleitä samaan tapaan kuin taksvärkkiläisiä. Aluksi seteliä voisi kokeilla 2-3 vuotta.
29. OIKEUDELLISTEN JONOJEN LYHENTÄMINEN
Terveydenhuollon hoitotakuun kokemuksiin viitaten niin prof Pentti Arajärvi kuin valtakunnansyyttäjä
Matti Nissinen ovat ehdottaneet vastaavankaltaista oikeustakuuta, jotta kohtuuttoman pitkäksi
venyneet oikeudenkäynnit ja sosiaaliturvan valitusten käsittelyajat voitaisiin lyhentää.
Oikeusministeriön ja sisäministeriön yhteistyöryhmä esittikin 19 keinoa esitutkinnan, syyteharkinnan ja
oikeudenkäyntien nopeuttamiseksi. Oikeusministeriö asetti vastikään uuden työryhmän
jatkojalostamaan ehdotuksia. Luultavasti muitakin ehdotuksia löytyisi, jos halutaan.
Somla eli sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta on kyennyt vähentämään 30 000 hakemuksen sumaa
10-15 %:lla, mutta valitusten käsittelyajat ovat olleet edelleen 16 kk, kun Somla itse pyrki max vuoden
käsittelyaikaan. Esim. Pentti Arajärven ehdotuksen mukaan 6 kk olisi kansalaisten kannalta
kohtuullisempi aika. Tosiasiassa valituksia ei käsitellä montakaan päivää, vaan ne lojuvat pinoissa
24

25. 25
pääosan ajasta ja itse käsittely ja päätöksenteko ovat nopeita. Siksi onkin yhdyttävä kertatalkoiden
vaatimukseen – jonot puretaan ylitöillä tai ns nuppitaksalla ja asiantuntijalääkäreiden määrän lisäyksellä
nopeutetusti ja sitten huolehditaan, että uutta sumaa ei synny.
Työkyvyttömyyseläkehakemusten käsittely vie pahimmillaan kaksi vuotta, jos henkilö valittaa
vakuutusoikeuteen asti. Tänä aikana hän ei varmasti mene töihin, vaan on joko sairaslomalle tai
pitkäaikaistyöttömänä edelleen työttömyyskortistossa saaden työmarkkinatukea. Kahden vuoden
toimettomuuden jälkeen hänen työkykynsä ei varmasti lisäänny, vaikka vakuutusoikeus pitäisi häntä
sitten työkykyisenä. Periaatteessa työkyvyttömyyseläkehakemusten käsittelyyn riittäisi kaksiportainen
ratkaisumalli, koska asian saa tarvittaessa aina uudelleen käsittelyyn. Kyllä muutoksenhakulautaunta
voi luoda valtakunnallisen käytännön siinä kuin vakuutusoikeus.
Vakuutusoikeudessa on ns. työelämän asiantuntijajäseniä. Heistä lähes kaikki ovat juristeja eli
työelämän lakien asiantuntijoita – mutta eivät tunne oikeata reaalista työelämää ja sen vaatimuksia.
Vanhat työnjohtajat ja esimiehet olisivat paljon parempia, kun arvioidaan henkilöiden reaalityökykyä.
Seuraavaan hallitussopimukseen on saatava vaatimus oikeudellisten jonojen lyhentämisestä ja
oikeustakuusta.
30. VEROTUS
On lukuisia keinoja, joilla verotuksen kautta pienituloisten asemaa kohennetaan, selkeimmät ovat:
a) kunnallisveron perusvähennyksen nosto ja
b) työttömyyskorvauksen ja muiden etuuksien saajien veroasteen pienentäminen suhteessa palkkatyön
veroasteeseen.
Nyt työttömyyspäivärahoista peritään ennakkoa 2-4 % enemmän kuin mitä henkilön palkkatulojen
veronpidätys on ollut. Palkkatulojen keventämiseksi on luotu tulonhankkimisvähennykset. Myös työn
haku aiheuttaa henkilölle menoja.
Koska veropolitiikka tulee muutenkin yhteiskunnassamme laajempaan tarkasteluun, tässä yhteydessä ei
tehdä täsmäehdotuksia edeltävään kahteen kohtaan.
31. VAALIARPA
Useassa maassa äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Vaikka yleinen ja yhtäläinen äänioikeus saatiin
yhteiskunnallisen taistelun kautta ensimmäisenä maailmassa voimaan Suomessa, ei täällä ole ollut
valmiutta asettaa äänestämistä velvollisuudeksi.
Erilaisilla, taloudellisesti kalliilla kampanjoilla on yritetty saada äänestysprosentteja ylöspäin
onnistumatta Niinpä ehdotan, että jokainen vaalikelpoinen henkilö voisi saada valtion – ehkä
yhteistyössä Raha-automaattiyhdistyksen kanssa – rahoittaman raha-arvan, mutta sen saa vain
vaalipaikoilta henkilöpapereita vastaan. Hanke ei syrji ketään, sillä edelleen voi jättää äänestämättä.
25

26. 26
YTYÄ SUOMEEN!
Kerppu ehdotuksia on tarkoitettu päätettäväksi.
Seuraavassa ei ole täsmäehdotuksia, vaan se on luonnostelma keskusteltavaksi.
Maassamme kannetaan suurta huolta koulutuksen ja työn ulkopuolelle jäävistä nuorista, joita on ainakin
25 000. Joka vuosi 16 vuotta täyttäneistä, jopa 15% pojista ja alle 10% tytöistä siirtyy tähän ryhmään.
Toiseksi yhtä suurta huolta kannetaan, ettei maahan syntyisi kaksia työmarkkinoita.
Ensimmäiseen oikea vastaus on nuorisotakuu – jokaiselle taataan opiskelu tai työpaikka. Mutta
yksityiskohtaisia ja vaihtoehtoisia ratkaisuja on paljon.
Alun perin 1970-luvulla pohdittiin pakollista 12 vuotista peruskoulua Jaakko Itälän johdolla. Helsingin
yhtenäiskoulu oli eräs sen kokeilutuote. Oppivelvollisuus voitaisiin ulottaa 18 vuotiaaksi, mutta sen voi
korvata myös käytännön työllä. Nyt 16 vuotias, joka riitaantuu vanhempiensa kanssa, ei pääse byggalle
eikä merille töihin, koska työsuojelusäännöt kieltävät sen. Onko parempi kuolla piikkiin kadulla kuin
astua naulaan lautapoikana rakennustyömaalla?
Koulutuksen sisältöä on muutettava niin, että käden taitoja tuodaan eri kouluasteille enemmän.
Ylioppilastutkintoon voisi liittää vapaaehtoisena käytännön taitojen näyttötutkintoja. Artesaanilukioita
voidaan perustaa. Niihin pääsisi lukihäiriöisetkin, kutosen ja seiskan keskiarvolla eikä yhdeksällä ja
puolelle kuten nykyerikoislukioihin. Myös ammattikoululinjoja on käytännöllistettävä. Hannu Ahdin
perustaman Vaihtoehtoisen ammattikoulun kaltaisia opinahjoja voidaan lisätä. Nuorten työpajoja on
lisättävä samoin, mutta radikaalisti.
Toiseen kysymykseen oikea vastaus on, että meillä on jo kahdet työmarkkinat.
Yhdet ovat työmarkkinaehtoiset, mutta toiset ovatkin monimuotoiset kuin kaleidoskoopin kuvat.
Niihin kuuluvat palkkatukityö, sosiaalisten yritysten työ, työvalmennus, työkokeilu, työharjoittelu,
oppisopimustyö, työpajojen työ, huoltosuhteinen työ, suojatyö, kuntouttava työtoiminta,
kehitysvammaisten ym, siirtymätyö työtoiminta, siviilipalvelus, varusmiesten palvelu, talkootyö,
kotitaloustyö, yhdyskuntapalvelu, vankityö, opiskelutyö, taksvärkkityö jne.
Kaikkea tätä jälkimmäistä voidaan nimittää yhteiskunnalliseksi työksi eli YTY:ksi
Tämän työn korvaustaso vaihtelee kovasti, korkeimmillaan se on palkkatukityössä, pienempänä esim
kuntouttavassa työtoiminnassa ja alimmillaan vankityönä, taksvärkkityönä, kotityönä ja talkootyönä.
Ytyä koskevat säännöt ja käytännöt ovat erittäin monimutkaisia, niitä kuten korvaustasoja voitaisiin
osittain yksikertaistaa.
26

27. 27
Entinen suojatyöjärjestelmä tai työttömien velvoitetyö olivat yksinkertaisia järjestelmiä, joskin edeltävä
kattoi vain noin 4 000 henkeä, kiun Ruotsin valtiollinen suojatyöjärjestelmä kattoi 15 000 henkeä.
Saksassa yritysten on työllistettävä tietty määrä vammaisia – eli erilaisia esimerkkejä on.
SDP:n on käynnistettävä suurtalkoot. Sen on itse piiritoimistoineen otettava töihin nuoria, vammaisia
ja pitkäaikaistyöttömiä ja sitten haastettava muuta järjestöt, säätiöt ja yhteisöt. Valtion on
tuottavuusohjelmansa vastapainoksi osallistuttava näihin talkoisiin samoin kuin yksityiset firmat.
Esim HUS, jolla on 22 000 työntekijää, ei liene palkannut yhtään pitkäaikaistyötöntä, ei työttömiä
nuoria saati vammaisia…
Jos me itse emme palkkaa, kuka sitten palkkaisi. Ei voida ajatella, että koko työllistämistaakka on
yksinomaan kuntien harteilla.
27