2008 silmäyksiä perheellisten korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen

Silmäyksiä perheellisten
korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen
Janne Jauhiainen
Lauri Korkeaoja
Elina Lavikainen
Anna Niemelä
Johanna Penttilä
32 / 2009

Janne Jauhiainen
Lauri Korkeaoja
Elina Lavikainen
Anna Niemelä
Johanna Penttilä
Silmäyksiä perheellisten
korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 32/2009

Copyright: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs

Taitto: Kirsi Suominen
Julkaisija: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs
Lapinrinne 2
00180 HELSINKI
www.otus.fi
ISBN: 978-952-5282-22-1
ISSN: 1456-9353
Juvenes Print
Tampere 2009

Esipuhe
Tähän raporttiin on koottu eri tutkimuksista perheellisiä korkeakouluopiskelijoita
koskevia tietoja. Perheellisellä tarkoitetaan opiskelijaa, jolla on huollettavinaan yksi
tai useampia alaikäisiä lapsia ja joka asuu näiden kanssa samassa taloudessa.
Vajaalla 10 prosentilla korkeakouluopiskelijoista on huollettavinaan lapsia. Kun
Suomen korkeakouluopiskelijat ovat sekä opintoja aloittaessaan että tutkinnon suo-
rittaessaan iäkkäämpiä kuin kollegansa monissa muissa maissa, on ymmärrettävää,
että perheen perustaminen on monen opiskelijan kohdalla ajankohtaista jo ennen
opintojen päättymistä. Tällöin opiskelija joutuu pohtimaan, miten opiskelu ja las-
tenhoito ovat sovitettavissa yhteen. Myös korkeakoulujen tulisi ottaa huomioon las-
ta huoltavien opiskelijoiden tarpeet. Samoin yhteiskunnan toimeentuloturvajärjes-
telmien suunnittelussa tulisi ottaa huomioon perheellisten opiskelijoiden tilanne.
Tietoa siitä, minkälaiseksi perheelliset opiskelijat kokevat elämäntilanteensa on
ollut suhteellisen niukasti. Perheellisiä opiskelijoita koskevaa tietoa on saatu eri tut-
kimusten yhteydessä, mutta pientä ryhmää koskeva tieto on isojen kokonaisuuksien
yhteydessä jäänyt sirpaleiseksi ja sen perusteella on ollut vaikea saada kokonaiskä-
sitystä perheellisten opiskelijoiden elämäntilanteesta.
Opetusministeriö asetti keväällä 2008 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää,
miten opintotukea kehittämällä voitaisiin parantaa niiden opiskelijoiden taloudellis-
ta toimeentuloa ja opiskeluedellytyksiä, joilla on huollettavinaan alaikäisiä lapsia.
Tarve eri tutkimusten perheellisiä opiskelijoita koskevien tietojen keräämiseen yh-
deksi kokonaisuudeksi heräsi työryhmän työn käynnistymisen yhteydessä, jolloin
Otuksen edustajien kanssa käytiin keskusteluja, jotka osaltaan ovat johtaneet tämän
raportin kokoamiseen. Työryhmä pystyi jo aiemmin hyödyntämään työssään nyt
julkistettavia tietoja, vaikka työryhmä luovutti ehdotuksensa opetusministeriölle jo
huhtikuun 2009 alussa.
Raportin tietoja voidaan käyttää monissa yhteyksissä pohdittaessa, miten per-
heellisten opiskelijoiden erityiset ongelmat voidaan ottaa huomioon. Perheellisten
opiskelijoiden elämäntilanne poikkeaa monilla tavoin muiden opiskelijoiden olo-
suhteista. On selvää, että usean henkilön taloudessa toimeentuloon tarvittava raha-
määrä poikkeaa yksin elävän henkilön tarpeista. Ajankäyttö opiskelun ja perhe-elä-
män kesken on haasteellisempaa kuin yksin asuvalla opiskelijalla. Jos toimeentulon
turvaamiseksi on vielä käytävä töissä, kolmen erilaisen jo yksinäänkin kokopäiväis-
tä työpanosta edellyttävän toiminnan yhteensovittaminen voi olla varsin vaikea yh-
tälö. Parhaillaan opetusministeriössä etsitään kahden eri työryhmän voimin keinoja,
joilla nuorten siirtymistä korkeakouluista työelämään voidaan nopeuttaa. Tässäkin
työssä tulee ottaa huomioon lasta huoltavien opiskelijoiden elämäntilanteesta ai-
heutuvat erityistarpeet.
Leena Koskinen
Neuvotteleva virkamies, opetusministeriö

4
Sisällysluettelo
1. Johdanto..................................................................................................................5
1.1. Selvityksen tavoitteet.....................................................................................................................5
1.2. Taustaa..........................................................................................................................................5
1.3. Aikaisempaa tutkimusta................................................................................................................6
1.4. Perheelliset – epätyypillisiä?........................................................................................................7
1.5. Kirjoittajat....................................................................................................................................8
2. Aineistot ja perustiedot vastaajista..........................................................................9
2.1. Opiskelijoiden terveystutkimus 2008............................................................................................9
2.2. Opiskelijatutkimus 2006...............................................................................................................9
2.3. Perheelliset opiskelijat...............................................................................................................10
2.4. Perustiedot vastaajista...............................................................................................................10
3. Hyvinvointi...........................................................................................................13
3.1. Kaikki oireet................................................................................................................................13
3.2. Väsymysoireet.............................................................................................................................14
3.3. Psyykkiset oireet.........................................................................................................................16
4. Opiskelu................................................................................................................18
4.1. Opiskelun pää- ja sivutoimisuus.................................................................................................18
4.2. Opiskeluolosuhteiden kokeminen...............................................................................................19
4.3. Opintomenestys...........................................................................................................................24
4.4. Ohjaus.........................................................................................................................................25
4.5. Opintojen arvioitu eteneminen...................................................................................................26
5. Toimeentulo..........................................................................................................29
5.1. Opiskelijoiden tulot ja menot......................................................................................................29
5.2. Opintotuki ja -laina....................................................................................................................31
5.3. Työssäkäynti................................................................................................................................32
6. Yhteenveto............................................................................................................34
Lähteet.......................................................................................................................36
Liite 1........................................................................................................................38

5
1. Johdanto
1.1. Selvityksen tavoitteet
Tässä selvityksessä luodaan katsaus perheellisten korkeakouluopiskelijoiden tilan-
teeseen Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008:n aineiston pohjalta. Kiin-
nostus kohdistuu opintojen kulkuun liittyviin tekijöihin sekä mahdollisiin eroihin
perheellisten ja perheettömien opiskelijoiden välillä. Tavoitteena on selvittää, ilme-
neekö ryhmien välillä eroja opintojen etenemisessä, opiskeluolosuhteiden kokemi-
sessa, opintojen aikaisessa henkisessä hyvinvoinnissa tai opiskelukyvyssä. Lisäksi
käsitellään toimeentulokysymyksiä sekä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus
2008:n että Opiskelijatutkimus 2006:n aineiston valossa.
1.2. Taustaa
Lapsiperheiden määrän väheneminen sekä ensisynnyttäjien keski-iän nousu ovat
viime vuosina olleet huomion kohteena julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi Val-
tioneuvoston tulevaisuusselonteossa vuonna 2004 pidettiin tärkeänä synnyttämisen
aikaistamista syntyvyyden lisäämiseksi. Syntyvyyden laskua ja perheen perustami-
sen lykkääntymistä on pidetty yleisesti huolestuttavana ilmiönä, johon on etsitty syi-
tä opiskeluaikojen pitenemisestä, pätkätöistä ja yhteiskunnan arvojen muutoksesta.
(Paajanen 2002; Kelhä 2005; Valtioneuvosto 2004.)
Huolenaihe on nostettu esiin myös korkeakouluopiskelijoiden terveyttä ja hyvinvoin-
tia koskevissa keskusteluissa. Suomalaisilla yliopisto-opiskelijoilla on vähän lapsia
ja opintojen keskeneräisyys on suurin syy lastenhankinnan siirtämiseen. Koska Suo-
messa yliopisto-opiskelijat ovat vanhempia kuin monissa muissa Euroopan maissa,
lastenhankinnan siirtyminen hedelmällisen iän loppupäähän voi ennakoida vaikeuk-
sia halutun lapsimäärän saannissa, terveydellisten riskien lisääntymistä ja jopa tahat-
toman lapsettomuuden riskin lisääntymistä. (Virtala & Kunttu 2006; Virtala 2007).
Tätä taustaa vasten on nähty tärkeänä, että oppilaitokset ja tukijärjestelmät huomioi-
sivat riittävästi perheen perustamisesta aiheutuvat tilanteet ja siten myös yliopisto-
opiskelijoilla olisi aidosti mahdollisuus valita lastensaaminen optimaalisessa iässä.
Käytännössä kyse on opiskelun ja perhe-elämän yhdistämisen tekemisestä helpom-
maksi perhe- ja koulutuspolitiikan keinoin. (Virtala 2007; Valtioneuvosto 2004.)
Perheellisten opiskelijoiden opintoja ja mahdollisia ongelmia selvittämällä saadaan
tietoa niistä tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa korkeakouluopiskelijoiden halukkuu-
teen perustaa perhe jo opintojen aikana. Opiskeluolosuhteiden ja perheen perustami-
sen suhde kytkee perheellisten opiskelijoiden tilanteen kysymykseen opiskelijoiden

6
yhdenvertaisuudesta. Perheellisten opiskelijoiden tilannetta tarkastelemalla voidaan
pohtia sitä, missä määrin korkeakoulujen tarjoama opiskeluympäristö sekä yhteis-
kunnan palvelut ja tuet mahdollistavat sujuvan opiskelun lapsiperheen vanhemmille.
Keskeisiä kysymyksiä ovat perheellisten opiskelijoiden toimeentulo, opintojen ete-
neminen sekä opiskeluaikana koettu hyvinvointi.
1.3. Aikaisempaa tutkimusta
Perheellisiä opiskelijoita koskeva tutkimus on ollut toistaiseksi vähäistä ja yleensä ra-
jattua joko teemoiltaan tai kohderyhmältään. Perheelliset opiskelijat ovat pääasialli-
sena kohderyhmänä Mirjami Korhosen (1998) väitöskirjassa, joka kohdistuu ammat-
tikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksiin opiskelun ja perheen yhteensovittamisesta.
Korhonen esittää, että perheelliset opiskelijat ovat tyypillisesti opinnoissaan hyvin
tavoitteellisia ja oppimistyyleiltään perheettömiä motivoituneempia ja itseohjautu-
vampia. Keskeiseksi ongelmaksi perheellisen opiskelijan arjessa nousee huoli rahan
ja ajan puutteesta. Taloudellista niukkuutta, kiirettä ja oman ajan vähäisyyttä pyritään
kompensoimaan erilaisin keinoin: hankinnoista tinkimällä, ajankäytön suunnittelul-
la, opiskelun väliaikaisuuden tiedostamisella, asioiden laittamisella tärkeysjärjestyk-
seen, riman alentamisella opinnoissa sekä sosiaalisiin verkostoihin tukeutumisella.
Korhosen tutkimat opiskelijat kokevat perheen merkittävänä voimavarana sekä ta-
loudellisesti että henkisesti, ja sen katsotaan motivoivan koulusuorituksiin siitäkin
huolimatta, että yhteistä aikaa perheen kanssa olemiseen on liian vähän.
Lisäksi perheellisistä opiskelijoista on olemassa muutamia opinnäytetöitä, jotka ovat
käsitelleet toimeentuloturvaa (Nissinen 2006) sekä opiskelijaäitien kokemuksia per-
heellisenä opiskelusta (Koivisto 2008; Penttilä 2000; Ahti 2000).
Perheellisiä opiskelijoita on käsitelty omana ryhmänään muutamien laajempien tut-
kimusten yhteydessä. Opiskelijatutkimus 2006:ssa (Viuhko 2006) nostetaan esiin
muutamia tilastollisia vertailuja perheellisten ja perheettömien opiskelijoiden välillä
samoin kuin Aira Virtalan (2007) Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen ai-
neistoon perustuvassa, perhesuunnittelua koskevassa väitöskirjassa. Myös aikaisem-
missa Opiskelijatutkimuksissa (Berndtson 2004; Lempinen & Tiilikainen 2001) sekä
muutamissa muissa opiskelijoiden toimeentuloa koskevissa selvityksissä (esim. Pur-
honen 1995; Susila 1995) on sivuttu perheellisten tilannetta. Mainittujen tutkimusten
tilastolliset vertailut tarjoavat jonkin verran tietoa perheellisten opiskelijoiden opis-
kelun ominaispiirteistä perheettömiin verrattuna.

7
1.4. Perheelliset – epätyypillisiä?
Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on tavoiteltu oppimisyhteiskuntaa, jossa mahdol-
lisuudet koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen ovat avoimia kaikille kansalaisille.
Oppimisyhteiskunnassa (tässä oli ylimääräinen välilyönti) vastuu koulutusmahdolli-
suuksien tarjonnasta on yhteiskunnalla ja yksilön vastuulla on näiden mahdollisuuksi-
en käyttäminen. Oppimisyhteiskunnan ihanteen toteutumisessa kriittisiksi kysymyk-
siksi muodostuvat kysynnän ja tarjonnan tarkoituksenmukainen kohtaaminen sekä
koulutusjärjestelmän ja yksilön välinen vastuunjako. (Antikainen 1998; Muhonen &
Piesanen 2006.)
Kysymys vastuunjaosta kytkeytyy korkeakoulujen valmiuksiin vastata ominaisuuk-
siltaan erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin ja odotuksiin. Suomalaiset korkeakoulu-
opiskelijat ovat sangen heterogeeninen joukko. Perheelliset opiskelijat voidaan nähdä
yhtenä korkeakouluopiskelijoiden erityisryhmänä, jonka elämänolosuhteet poikkea-
vat ”tyypillisestä” opiskelijasta. Opiskelijan epätyypillisyyteen liittyy usein tarve yk-
silöllisiin, joustaviin opiskeluratkaisuihin opintojen sujumiseksi. Mikäli oppilaitok-
sen käytännöt opintojen järjestämisessä on suunniteltu vain tietynlaisten opiskelijoi-
den elämäntilanteeseen sopiviksi, ominaisuuksiltaan tai elämäntilanteeltaan erilaisen
opiskelijan opinnot voivat vaikeutua tai jopa keskeytyä. Kun huomiota kiinnitetään
opiskeluympäristöön ja laajemmin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, epätyypillisyys
voidaan nähdä ennemminkin koulutusjärjestelmän odotusten tuottamana tilanteena
kuin opiskelijan pysyvänä ominaisuutena. (Penttilä & Niemelä 2008.)
Perheellisten opiskelijoiden kohdalla tämä epätyypillisyys liittyy opintojen, työssä-
käynnin ja perheen yhteensovittamisen haasteisiin. Perheellisillä opintojen yksilölli-
siä järjestelyjä voivat olla esimerkiksi mahdollisuus joustoon läsnäolovelvollisuudes-
sa tai oppilaitoksen tarjoamat tilapäiset lastenhoitopalvelut. Perheellisten opiskeli-
joiden tilanteeseen vaikuttavat myös perhe- ja opintososiaalisten etuuksien taso sekä
opiskelijoiden mahdollisuudet hyödyntää kyseisiä tukia. Perheellisten omia tavoit-
teita hitaamman etenemisen voidaan katsoa kertovan siitä, ettei eri elämänalueiden
yhteensovittaminen aina onnistu toivotulla tavalla.
Korhonen (1998, 5–6) puhuu koulutusjärjestelmässä vallitsevasta naimattomuuden
eetoksesta tai perheettömyyden ihanteesta, jossa opiskelijalta vaaditaan valmiutta
osallistua koulutukseen muista velvoitteista riippumatta. Eetos ilmenee esimerkiksi
odotuksena opiskelijan vapaudesta toimia lyhyillä varoitusajoilla ja joustaa tiukan ai-
kataulun ja ruuhkautuvien tehtävien mukaisesti. Käytännössä tällainen vapaus edel-
lyttää riippumattomuutta yksityiselämässä.
Käsillä olevassa selvityksessä on päämääränä tarkastella perheellisten opiskelijoiden
mahdollista erityisyyttä ja sitä, millaiset asiat erityisyyttä synnyttävät. Lopuksi poh-
ditaan lyhyesti, millaisin keinoin perheellisiä opiskelijoita voidaan parhaiten tukea.

8
1.5. Kirjoittajat
Raportti on syntynyt usean kirjoittajan voimin. Johdannon ovat kirjoittaneet Anna
Niemelä ja Johanna Penttilä. Aineistoa ja vastaajia esittelevä luku 2 sekä hyvinvoin-
tia käsittelevä luku 3 ovat pääosin Lauri Korkeaojan ja Elina Lavikaisen kirjoittamia.
Opiskelun osatekijöitä luvussa 4 ovat käsitelleet Anna Niemelä, Johanna Penttilä ja
Elina Lavikainen. Toimeentulokysymyksiä luvussa 5 on tarkastellut pääosin Janne
Jauhiainen. Katsauksen keskeisimmät tulokset ovat luvussa 6 tiivistäneet Anna Nie-
melä, Johanna Penttilä ja Elina Lavikainen.
Perheellisiä opiskelijoita tarkastellaan raportissa kahden aineiston valossa. Opiske-
lijoiden terveystutkimus 2008:n pohjalta tehdyt taulukot on merkitty tunnisteella
OTT2008 ja Opiskelijatutkimus 2006:een perustuvat taulukot tunnisteella OT2006.
Esitämme kiitokset hyvästä yhteistyöstä YTHS:n terveystutkimuksen tekijöille Kris-
tina Kuntulle sekä Teppo Huttuselle, Opetusministeriön perheellisten opiskelijoiden
toimeentuloa selvittäneelle työryhmälle sekä kaikille tämän tutkimuksen kommen-
toijille ja yhteistyökumppaneille.

9
2. Aineistot ja perustiedot vastaajista
2.1. Opiskelijoiden terveystutkimus 2008
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) on teettänyt opiskelijoiden terveystutki-
musta neljän vuoden välein vuodesta 2000 lähtien. Opiskelijoiden terveystutkimus
2008:n ovat tehneet Kristina Kunttu ja Teppo Huttunen. Käsillä oleva aineisto on siis
kolmas opiskelijoiden terveystutkimus.
Opiskelijoiden terveystutkimus 2008:n kohdejoukkona olivat alle 35-vuotiaat perus-
tutkintoa suorittavat suomalaiset yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat. Luku-
määrältään kohdejoukko oli noin 250 000. Tutkimus suoritettiin kevään 2008 aika-
na postitse lomakekyselynä, mutta siihen oli mahdollista vastata myös internetissä.
Tutkimuksen otos oli 9990 opiskelijaa. Lopullinen aineisto koostuu 5086 vastaajas-
ta, joista 2336 on ammattikorkeakouluopiskelijoita ja 2750 yliopisto-opiskelijoita.
Tutkimuksen vastausprosentti oli 51,1 prosenttia, ammattikorkeakouluopiskelijoilla
47,1 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoilla 55,1 prosenttia. (Kunttu & Huttunen 2009,
13–17.)
Tätä katsausta varten Terveystutkimus 2008 -aineistosta poimittiin kysymyksiä, joi-
den avulla voitiin tarkastella mahdollisia eroja perheellisten ja perheettömien opis-
kelijoiden välillä. Tietoja perheellisistä ja muista opiskelijoista verrataan opintojen
aikaisen hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn suhteen (kys. 22). Lisäksi tarkastellaan,
esiintyykö perheellisten ja perheettömien opiskelijoiden välillä eroja opiskeluajan,
suoritteiden ja menestyksen suhteen (kys. 81, 83-85, 87, 91). Lopuksi tarkastellaan
opintojen aikaista toimeentuloa kysymyksen 92 valossa ja verrataan tuloksia Opiske-
lijatutkimus 2006:n aineistoon.
2.2. Opiskelijatutkimus 2006
Opiskelijatutkimus 2006 on jatkoa vuonna 2000 alkaneelle Opiskelijatutkimus-sar-
jalle. Kolmen vuoden välien julkaistujen kansallisten raporttien taustalla on Eurostu-
dent-hanke, jonka tarkoituksena on selvittää korkeakouluopiskelijoiden sosioekono-
mista asemaa Euroopan eri maissa.
4324 korkeakouluopiskelijaa vastasi Opiskelijatutkimus 2006:n kyselyyn täyttämällä
sähköisen kyselylomakkeen maalis-huhtikuun aikana 2006. Kyselyn otos poimittiin
kiintiöitynä satunnaisotantana kaikkien opetusministeriön hallinnonalan yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoista. Vastaajista 57 prosenttia oli yliopisto-opis-
kelijoita ja 43 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoita. Tutkimuksen vastauspro-
sentti oli 48, yliopisto-opiskelijoilla 49 ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla 45.

10
2.3. Perheelliset opiskelijat
Opiskelijatutkimus 2006:ssa ja Opiskelijoiden terveystutkimus 2008:ssa vastaajien
perhemuotoa koskevan kysymyksen vastausvaihtoehdot käsittelivät asumismuotoa.
Vastausvaihtoehtoja oli yhteensä seitsemän:
Asun yksin omassa taloudessani tai soluasunnossa•
Asun yhteistaloudessa tai kimppakämpässä (yhteinen vuokrasopimus)•
Asun kaksin puolisoni kanssa (avo- tai avioliitossa / rekisteröidyssä pa-•
risuhteessa)
Asun puolison ja lapsen/lasten kanssa•
Asun yksin lapsen/lasten kanssa•
Asun vanhempien luona•
Muu•
Tässä katsauksessa perheellisinä opiskelijoina pidetään vastaajia, jotka ilmoittivat
kyselyiden taustatiedoissa asuvansa joko lapsen/lasten kanssa (jatkossa yksinhuolta-
jat) tai puolison ja lapsen/lasten kanssa (jatkossa yhdessä asuvat perheelliset). Kat-
sauksessa perheellisten opiskelijoiden ulkopuolelle rajautuvat ne, jotka eivät asu sa-
massa taloudessa lastensa kanssa.
Koska yksinhuoltajien määrä aineistossa on pieni, oli tilastollisesti merkitseviä eroja
vaikeaa löytää, varsinkin jos ryhmä jaettiin vielä pienemmäksi korkeakoulusektorin
mukaan. Merkitseviä tuloksia löydettiin kaikkia oireita ja väsymysoireita, opintojen
pää- ja sivutoimisuutta, opiskeluolosuhteita, opintojen etenemistä sekä toimeentuloa
koskevissa kysymyksissä. Sen sijaan psyykkisiä oireita, opintomenestystä yliopisto-
opiskelijoiden osalta ja opintojen ohjausta koskevia tuloksia tulee tarkastella pääasi-
assa suuntaa antavina.
2.4. Perustiedot vastaajista
Opiskelijoiden terveystutkimus 2008:n kyselyyn vastanneista suurin osa (91,9 %)
on perheettömiä. Yhdessä asuvia perheellisiä on aineistossa 7,3 prosenttia ja yksin-
huoltajia 0,8 prosenttia. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava, että otoksen
rajaaminen alle 35-vuotiaisiin vaikuttaa perheellisten määrään aineistossa. Opiske-
lijatutkimus 2006:ssa ikärajaa ei ollut, vaan otos tehtiin opintojen aloittamisvuoden
perusteella (1995-2006), jolloin perheellisiä tuli mukaan hiukan enemmän: yhdessä
asuvia perheellisiä 8 prosenttia ja yksinhuoltajia 1 prosentti.

11
Taulukko 1: Perheellisten opiskelijoiden osuus Terveystutkimuksen vastaajista (OTT2008)
Lkm %
Perheettömät 4558 91,9
Yhdessä asuvat perheelliset 360 7,3
Yksinhuoltajat 40 0,8
Yhteensä 4958 100
Kun vastaajien perhemuotoa tarkastellaan korkeakoulusektoreittain, havaitaan, että
yliopistoissa on hieman enemmän perheellisiä opiskelijoita. Erot ovat kuitenkin pie-
niä.
Taulukko 2: Perheellisten opiskelijoiden osuus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa
(OTT2008)
Yliopisto Amk
Lkm % Lkm %
Perheettömät 2458 91,8 2100 92,1
Yhdessä asuvat perheelliset 202 7,5 158 6,9
Yksinhuoltajat 18 0,7 22 1
Yhteensä 2678 100 2280 100
Kaikkien vastaajien keski-ikä on noin 24 vuotta. Perheellisten opiskelijoiden keski-
ikä on odotusten mukaisesti korkeampi kuin perheettömien. Yksinhuoltajien keski-
ikä on hieman korkeampi kuin yhdessä asuvilla perheellisillä.
Taulukko 3: Vastaajat jaoteltuna perhemuodon ja keski-iän mukaan (OTT2008)
Keski-ikä Lkm
Perheettömät 23,85 4550
Yhdessä asuvat perheelliset 28,65 359
Yksinhuoltajat 29,25 40
Yhteensä 24,24 4949
Yliopisto-opiskelijat ovat keskimäärin vanhempia kuin ammattikorkeakouluopiske-
lijat. Perheettömien ja yhdessä asuvien perheellisten ryhmissä ikäerot korkeakoulu-
sektoreiden välillä ovat pieniä, mutta yliopistoissa opiskelevat yksinhuoltajat ovat
selvästi vanhempia kuin yksinhuoltajat ammattikorkeakouluissa. Korkeakoulusekto-
rin ja perhemuodon yhdysvaikutus on tilastollisesti merkitsevä (p=0,046).

12
Taulukko 4: Vastaajat jaoteltuna keski-iän, perhemuodon ja korkeakoulusektorin mukaan
(OTT2008)
Keski-ikä Lkm
Yliopisto Perheettömät 24,37 2458
Kaikki 24,78 2678
Amk Perheettömät 23,23 2100
Kaikki 23,61 2280

13
3. Hyvinvointi
Opiskelijoiden terveydentilan kokemusta selvitettiin Terveystutkimuksen kysymyk-
sessä 22, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka usein heillä on esiintynyt
erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita viimeisen kuukauden aikana. Opiskelijoiden
terveyttä ja hyvinvointia tarkastellaan tässä yhteydessä siis subjektiivisena kokemuk-
sena. Kysymys käsitti yhteensä 26 oiretta seitsemässä eri luokassa: päänsärky, sel-
kävaivat, vatsavaivat, muut fyysiset vaivat, flunssaoireet, hammasvaivat sekä stres-
sioireet. Tätä selvitystä varten oireista rakennettiin summamuuttujia, jotka kuvaavat
oireiden keskiarvoja: mitä korkeampi luku, sitä useammin vastaaja on kokenut ky-
seisiä oireita.
3.1. Kaikki oireet
Kaikista oireista rakennettiin summamuuttuja, joka siis käsitti kaikki kysymykset.
Muuttujaa voi tulkita siten, että keskiarvon ollessa 0,5 vastaaja kärsii puolista maini-
tuista oireista satunnaisesti kuukauden aikana tai neljänneksestä oireista joka viikko.
Jos keskiarvo on yksi, vastaaja kärsii kaikista oireista satunnaisesti tai puolista vii-
koittain. Luonnollisesti tästä voi olla myös erilaisia yhdistelmiä.
Perheettömiä ja perheellisiä opiskelijoita verrattaessa havaitaan, että perheettömät
ja yhdessä asuvat perheelliset oireilevat vähiten. Yksinhuoltajat oireilevat selvästi
muita perhemuotoja enemmän. Yksinhuoltajien ero sekä yhdessä asuviin perheelli-
siin (p=0,001) että perheettömiin (p=0,002) on tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan
yhdessä asuvien ero perheettömiin ei ole merkitsevä (p=0,267). Lähtökohtainen tulos
tästä on, että opiskelijoiden kokemaa oireilua tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon
opiskelijoiden perhemuoto.
Taulukko 5: Kaikkien oireiden kokeminen perhemuodon mukaan (OTT2008)
Oireindeksi
Perheettömät 0,594
Yhdessä asuvat perheelliset 0,564
Yksinhuoltajat 0,781
Taulukosta 6 ilmenee, että yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat oireilevat
suurin piirtein saman verran. Yliopistoissa perheettömät oireilevat jonkin verran
enemmän kuin yhdessä asuvat perheelliset. Yksinhuoltajat kuitenkin oireilevat eni-
ten. Myös ammattikorkeakouluissa perheettömät oireilevat yhdessä asuvia perheel-
lisiä enemmän. Yksinhuoltajilla oireilu on huomattavasti yleisempää kuin muilla
perhemuodoilla. Huomionarvoista on myös, että ammattikorkeakouluissa opiske-

14
levat yksinhuoltajat oireilevat selvästi enemmän kuin yksinhuoltajat yliopistoissa.
Eroon on nähtävissä joitakin mahdollisia syitä: korkeakoulusektoreiden erilaisten
opiskelukulttuurien ja opiskelijoiden toimeentulon lisäksi myös se, että yliopistoissa
opiskelevat yksinhuoltajat ovat vanhempia kuin ammattikorkeakouluissa opiskelevat
yksinhuoltajat. Iän vaikutuksia opiskelijoiden oireiluun tutkittaessa havaittiin, että
perheellisten opiskelijoiden oireilu vähenee iän kasvaessa. Erot eivät kuitenkaan ol-
leet tilastollisesti merkitseviä, joten iän vaikutuksia voidaan pitää vain suuntaa anta-
vina. Korkeakoulusektorin ja perhemuodon yhdysvaikutus on kuitenkin merkitsevä
(p=0,045).
Taulukko 6: Kaikkien oireiden kokeminen eri perhemuodoissa ja korkeakoulusektoreilla
(OTT2008)
Oireindeksi
Yliopisto Perheettömät 0,591
Kaikki 0,589
Amk Perheettömät 0,597
Kaikki 0,598
3.2. Väsymysoireet
Taulukossa 7 on tarkasteltu väsymysoireita eri perhemuodoissa. Väsymys ymmärre-
tään tässä yhteydessä laajasti siten, että väsymysoireiksi luokiteltiin päänsärky, hui-
maus ja väsymys tai voimattomuus. Taulukosta ilmenee, että perheelliset kokevat vä-
symysoireita jonkin verran enemmän kuin perheettömät. Yleisimpiä väsymysoireet
ovat yksinhuoltajilla. Keskiarvoeroista tilastollisesti merkitsevä oli kuitenkin vain
perheettömien ja yksinhuoltajien välinen ero (p=0,046).
Taulukko 7: Väsymysoireiden kokeminen perhemuodon mukaan (OTT2008)
Perhemuoto Oireindeksi
Yksinhuoltajat 1,08
Taulukossa 8 väsymysoireet on purettu osiin ja tarkasteltu perheettömien ja perheel-
listen opiskelijoiden oireilua erikseen päänsäryn, huimauksen ja väsymyksen tai voi-
mattomuuden osalta. Taulukosta ilmenee, että edellä kuvatut erot väsymysoireissa

15
selittyvät pääasiassa väsymyksen tai voimattomuuden eroilla, jotka ovat suurempia
kuin erot päänsäryssä ja huimauksessa. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden perheen
ja opiskelun yhteensovittamista tutkinut Mirjami Korhonen (1997, 84–86) havaitsi
ajanpuutteen perheellisten opiskelijoiden keskeiseksi haasteeksi. Tämän voidaan aja-
tella välittyvän myös väsymyksen kokemukseen.
Taulukko 8: Päänsäryn, huimauksen ja väsymyksen/voimattomuuden oireindeksit perhe-
muodoittain (OTT2008)
Oireindeksi
Perheettömät Perheelliset
Päänsärky 0,96 1,00
Huimaus 0,41 0,47
Väsymys tai voimattomuus 1,24 1,37
Kun väsymysoireita tarkasteltiin korkeakoulusektoreittain, löytyi näiden väliltä seu-
raavassa esiteltyjä eroja. Ammattikorkeakouluopiskelijoilla on kaikissa perhemuo-
doissa keskimäärin enemmän väsymysoireita kuin yliopisto-opiskelijoilla, mikä
saattaa olla yhteydessä eroihin opiskelukulttuureissa: ammattikorkeakouluissa on
tiukemmat aikataulut, läsnäolopakot ja vähemmän liikkumavaraa suoritustapojen
suhteen kuin yliopistoissa.
Perheellisillä opiskelijoilla on molemmilla korkeakoulusektoreilla enemmän väsy-
mysoireita kuin perheettömillä. Poikkeuksen kuitenkin muodostavat yksinhuoltajat
yliopistoissa: he kokevat väsymysoireita vähemmän kuin muut perhemuodot. Sen
sijaan ammattikorkeakouluissa yksinhuoltajilla on selvästi enemmän väsymysoireita
kuin muiden perhemuotojen edustajilla. Korkeakoulun vaikutus väsymysoireisiin on
erittäin merkitsevä (p=0,000).
Taulukko 9: Väsymysoireiden kokeminen eri perhemuodoissa ja korkeakoulusektoreilla
(OTT2008)
Oireindeksi
Kaikki 0,860
Kaikki 0,904

16
3.3. Psyykkiset oireet
Taulukossa 10 tarkasteltuja psyykkisiä oireita olivat nukahtamisvaikeudet, keskitty-
misvaikeudet, jännittyneisyys ja hermostuneisuus, masentuneisuus tai alakuloisuus
ja ahdistuneisuus. Psyykkisiä oireita koetaan kaikissa perhemuodoissa vähemmän
kuin väsymysoireita.
Yhdessä asuvat perheelliset opiskelijat kokevat tarkastelluista perhemuodoista kes-
kimäärin vähiten ja yksinhuoltajat eniten psyykkisiä oireita. Perheettömät opiskelijat
asettuvat näiden väliin. Tuloksista kuitenkin vain perheettömien ja yhdessä asuvien
ero on tilastollisesti merkitsevä (p=0,015).
Taulukko 10: Psyykkisten oireiden kokeminen perhemuodon mukaan (OTT2008)
Oireindeksi
Taulukosta 11 ilmenee, että yliopisto-opiskelijat kokevat keskimäärin enemmän
psyykkisiä oireita kuin ammattikorkeakouluopiskelijat. Korkeakoulusektorin vaiku-
tus ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä (p=0,452). Perheelliset opiskelijat ko-
kevat yliopistoissa psyykkisiä oireita vähemmän kuin perheettömät. Yksinhuoltajilla
psyykkinen oireilu on yliopistoissa jonkin verran yleisempää kuin yhdessä asuvilla.
Ammattikorkeakouluissa perheettömät asettuvat perheellisten väliin: yhdessä asuvat
kokevat psyykkisiä oireita vähiten ja yksinhuoltajat selvästi enemmän kuin muut tar-
kastellut ryhmät.
Taulukko 11: Psyykkisten oireiden kokeminen perhemuodon mukaan ja korkeakoulusektoreit-
tain (OTT2008)
Oireindeksi
Kaikki 0,800
Kaikki 0,762

17
Huomionarvoista on, että ammattikorkeakouluissa opiskelevat yksinhuoltajat nouse-
vat kaikkien oireiden ja väsymysoireiden osalta esiin selvästi eniten oireilevana ryh-
mänä. Yhdessä asuvat perheelliset sen sijaan voivat tulosten perusteella perheettömiä
opiskelijoita paremmin molemmilla korkeakoulusektoreilla. Tulokset antavat viittei-
tä siihen suuntaan, että kahden vanhemman perhe ja psyykkinen hyvinvointi olisivat
yhteydessä toisiinsa. Elina Laaksonen (2005, 82) havaitsi yliopisto-opiskelijoiden
psyykkisiä oireita selvittäneessä tutkimuksessaan, että sosiaalinen tuki ja sosiaaliset
suhteet ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Aiemmista tutkimuksista (esim.
Blaxter 1990, Joung ym. 1997) poiketen Laaksonen ei kuitenkaan havainnut yhteyt-
tä yliopisto-opiskelijoiden siviilisäädyn ja psyykkisen oireilun välillä. Perhemuodon
vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin olisikin kiinnostavaa tutkia jatkossa tarkem-
min, etenkin sellaisen aineiston valossa, jossa perheellisten opiskelijoiden osuus on
suurempi kuin nyt käsillä olevassa aineistossa.

18
4. Opiskelu
Tässä luvussa luodaan katsaus perheellisten ja perheettömien opiskelijoiden opiske-
lua koskeviin kokemuksiin. Ryhmien välisiä eroja tarkastellaan Opiskelijoiden ter-
veystutkimus 2008:n pohjalta ja havaintoja verrataan Opiskelijatutkimus 2006:ssa
saatuihin tuloksiin.
4.1. Opiskelun pää- ja sivutoimisuus
Päätoiminen opiskelu on perheellisillä opiskelijoilla muita harvinaisempaa. Yhdessä
asuvista perheellisistä 46 prosenttia ja yksinhuoltajista 63 prosenttia ilmoittaa opiske-
levansa päätoimisesti. Perheettömillä vastaava luku on 80 prosenttia. Opiskelijatutki-
mus 2006:ssa tulokset olivat samansuuntaisia: yhdessä asuvista perheellisistä puolet
ilmoitti opiskelevansa päätoimisesti, yksinhuoltajista 69 prosenttia ja muiden perhe-
muotojen edustajista 75 prosenttia (Viuhko 2006, 31). Päätoimisten opiskelijoiden
osuus on siis hiukan laskenut vuoden 2006 jälkeen.
Perheellisten opiskelijoiden sivutoimisemman opiskelun voidaan arvioida johtuvan
useista syistä. Yksi tärkeimmistä syistä lienee työssäkäynti, jonka puolestaan voi
nähdä olevan yhteydessä perheellisten opiskelijoiden korkeampaan ikään ja lapsiper-
heiden suurempiin taloudellisiin menoihin.
Taulukko 12: Opiskelun pää- ja sivutoimisuus eri perhemuodoissa, % (OTT2008)
Päätoimisesti Sivutoimisesti Muulla tavoin
Perheettömät 80 16 4
Yhdessä asuvat perheelliset 46 42 12
Yksinhuoltajat 63 29 8
p=0,000
Päätoiminen opiskelu on harvinaisempaa yliopisto-opiskelijoilla kuin ammattikor-
keakouluopiskelijoilla: yliopisto-opiskelijoista 72 prosenttia ja ammattikorkeakoulu-
opiskelijoista 84 prosenttia ilmoittaa opiskelevansa päätoimisesti. Osuudet eivät ole
muuttuneet merkittävästi vuoden 2006 jälkeen: Opiskelijatutkimus 2006:ssa päätoi-
misia yliopisto-opiskelijoita oli 73 prosenttia ja ammattikorkeakouluopiskelijoita 86
prosenttia (Viuhko 2006, 30).
Korkeakoulusektoreiden väliset erot ovat suuria erityisesti perheellisten ryhmissä.
Yhdessä asuvista perheellisistä 32 prosenttia yliopistoissa ja 62 prosenttia ammat-
tikorkeakouluissa vastaa opiskelevansa päätoimisesti. Yksinhuoltajista puolestaan
yliopistoissa 50 prosenttia opiskelee päätoimisesti, kun vastaava luku ammattikor-
keakouluissa on 75 prosenttia. Vastaavasti kummassakin perheellisten ryhmässä si-
vutoimisesti opiskelevia on ammattikorkeakouluissa noin 20 prosenttiyksikköä vä-

19
hemmän kuin yliopistoissa. Sivu- ja päätoimisuuden eroja korkeakoulusektoreiden
välillä selittänee Opiskelijatutkimus 2006:n havainto, jonka mukaan yliopisto-opis-
kelijat käyvät ammattikorkeakouluopiskelijoita useammin kokoaikaisessa päivätyös-
sä (Viuhko 2006, 56). Myös korkeakoulusektoreiden väliset erot opetusmuodoissa
saattavat selittää eroja. Yliopisto-opinnot ovat joustavampia ja mahdollistavat siten
sivutoimisemman opiskelun esimerkiksi perhesyistä.
Taulukko 13: Opiskelun pää- ja sivutoimisuus eri perhemuodoissa ja korkeakoulusektoreilla,
% (OTT2008)
Päätoimisesti Sivutoimisesti Muulla tavoin
Yliopisto Perheettömät 75 20 5
p=0,000 Yhdessä asuvat perheelliset 32 51 17
Kaikki 72 22 6
Amk Perheettömät 85 12 3
p=0,000 Yhdessä asuvat perheelliset 62 32 6
Kaikki 84 13 3
Kysymys opiskelun pää- ja sivutoimisuudesta ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, sillä
opiskelun päätoimisuus voidaan määritellä eri tavoin. Tässä katsauksessa opiskeluti-
lanne on määrittynyt sen mukaan, pitävätkö opiskelijat itse tilannettaan ensisijaisesti
pää- vai sivutoimisena. Tässä yhteydessä ei ole ollut mahdollista kartoittaa vastaus-
vaihtoehdon ”muulla tavoin” taustoja, mutta Opiskelijatutkimus 2006:ssa (Viuhko
2006, 30) se viittaa esimerkiksi vanhempainvapaaseen, harjoitteluun tai lopputyöhön
toimeksiantona.
4.2. Opiskeluolosuhteiden kokeminen
Tässä luvussa tarkastellaan, eroavatko perheellisten ja perheettömien opiskelijoiden
kokemukset opiskeluolosuhteista toisistaan. Opiskeluun liittyviä voimavaroja selvi-
tetään kielteisten ja myönteisten väittämien avulla. Väittämät kartoittavat erityisesti
opiskelu-uupumukseen, jaksamiseen ja motivaatioon liittyviä kokemuksia.
Kielteisten väittämien perusteella näyttää, että perheettömät ja yksinhuoltajat ko-
kevat opiskelun rasitteena useammin kuin yhdessä asuvat perheelliset. Opintoihin
liittyvään työmäärään tuntee hukkuvansa yksinhuoltajista 51,3 prosenttia, perheet-
tömistä 47 prosenttia ja yhdessä asuvista perheellisistä 36,7 prosenttia. Lähes puo-
let yksinhuoltajista ja perheettömistä myös murehtii opiskeluasioita vapaa-aikanaan.
Vastaava osuus yhdessä asuvilla perheellisillä on reilu kolmannes. Opiskelumurhei-

20
den voidaan ajatella heijastuvan nukkumiseen, mikä tulosten valossa näkyy erityises-
ti yksinhuoltajilla.
Opiskelu ei kuitenkaan näyttäydy vastaajille pelkästään rasitteena. Erityisesti per-
heelliset opiskelijat kokevat opiskelun myös myönteisenä voimavarana ja ovat ta-
voitteellisia opinnoissaan. Yhdessä asuvista perheellisistä 47,1 prosenttia ja yksin-
huoltajista 53,8 prosenttia vastaa olevansa opiskellessaan täynnä energiaa. Vastaava
osuus perheettömillä on 37,3 prosenttia. Perheelliset opiskelijat myös kokevat, että
aika kuluu opiskellessa nopeasti: yhdessä asuvista perheellisistä 59,9 prosenttia ja
yksinhuoltajista 66,7 prosenttia on väittämän kanssa samaa mieltä. Perheettömillä
vastaava luku on 47 prosenttia. Yksinhuoltajista (37,8 %) selvästi pienempi osuus
kuin perheettömistä (47 %) ja yhdessä asuvista perheellisistä (55,6 %) vastaa, että
aamulla herätessä tuntuu hyvältä lähteä opiskelemaan.
Taulukko 14: Opiskeluolosuhteiden kokeminen perhemuodon mukaan, % (OTT2008)
Kielteiset väittämät – Väitteen kanssa samaa mieltä olevat
Perheettömät Yhdessä asuvat
perheelliset
Yksinhuoltajat
p=0,001 Tunnen hukkuvani
opintoihin liittyvään
työmäärään
47,0 36,7 51,3
p=0,003 Nukun usein
huonosti erilaisten
opiskeluasioiden takia
22,2 15,5 33,3
p=0,000 Murehdin
opiskeluasioita paljon
myös vapaa-aikana
45,3 34,4 47,4
Myönteiset väittämät – Väitteen kanssa samaa mieltä olevat
perheelliset
Yksinhuoltajat
p=0,000 Opiskellessani olen
täynnä energiaa
37,3 47,1 53,8
p=0,000 Aika tuntuu lentävän
siivillä, kun opiskelen
47,0 56,6 66,7
p=0,000 Opiskellessani tunnen
itseni tarmokkaaksi
48,8 59,9 56,4
p=0,001 Kun työskentelen
opintojeni parissa,
unohdan kaiken
ympäriltäni
28,3 38 28,2
p=0,004 Kun herään aamulla,
minusta tuntuu hyvältä
lähteä opiskelemaan
47 55,6 37,8

21
Väittämien valossa voidaan tulkita, että perheelliset opiskelijat kokevat opiskelun
mielekkäänä ja ovat motivoituneita opiskelemaan keskimäärin perheettömiä useam-
min. Opiskelu kenties tarjoaa perheellisille aikuiskontakteja ja omaa aikaa. Perhe
saattaa myös motivoida opiskelemaan: tieto siitä, että opiskeluun on rajallisesti aikaa
ja kotona joku odottaa, kun päivän opinnot on hoidettu. Lisäksi voidaan arvioida, että
tavoitteellinen ote opinnoissa liittyy myös ammatilliseen kehittymiseen ja taloustilan-
teen paranemiseen. Perheellisillä opiskelijoilla jatkuvien pakollisten menojen määrä
on korkeampi, minkä vuoksi opintojen etenemisen seuraukset toimeentulon suhteen
hahmotetaan mahdollisesti paremmin kuin perheettömien ryhmässä.
Vastaavia tuloksia opiskelun mielekkyyden ja motivaation suhteen on saatu myös
aikaisemmissa tutkimuksissa. Pro gradussaan nuorten perheellisten naisten koke-
muksia yliopisto-opiskelusta selvittänyt Henna Koivisto (2008, 48) totesi, että äidit
kokevat opiskelun ”pakokeinona” kodin ja lastenhoidon piiristä. Ammattikorkeakou-
luopiskelijoiden perheen ja opiskelun yhteensovittamista tutkineen Mirjami Korho-
sen (1997, 86) saamat tulokset korostavat edelleen perheen myönteisiä vaikutuksia
opiskeluun. Korhosen keskusteluja kyselyaineistossa myönteisten ilmaisujen määrä
oli paljon suurempi kuin kielteisten ilmaisujen määrä. Opiskelijat kokivat, että perhe
motivoi suoriutumaan opinnoista tehokkaasti sekä antaa uskoa ja motivoi selviyty-
mään opinnoista. Myös Koivisto (2008, 48) totesi, että perhe tuo nuorten äitien opis-
keluun ajankäyttöön liittyvää suunnitelmallisuutta ja tehokkuutta. Koiviston mukaan
myös motivaatio opiskelua kohtaan kasvaa perheen myötä.
Toisaalta opiskelu aiheuttaa erityisesti yksinhuoltajille myös murheita. Korhonen
(1997, 84–85) totesikin, että perhe on opiskelijoille paitsi tuki myös rasite. Perheelli-
set opiskelijat kokevat Korhosen mukaan syyllisyyttä siitä, että lasten kanssa olemi-
seen jää toivottua vähemmän aikaa. Väsymystä aiheuttavat tekemättömät koulu- ja
kotityöt sekä lyhyet yöunet. Myös Koivisto (2008, 48) havaitsi, että nuoret opiske-
lijaäidit kokevat yleisen jaksamisen perheen ja opiskelun yhteensovittamisen ongel-
mana. Ongelmia saattavat Koiviston mukaan välillä aiheuttaa myös aikatauluun ja
lastenhoitoon liittyvät kysymykset.
Taulukossa 15 on tarkasteltu opiskeluolosuhteita korkeakoulusektoreittain. Yliopis-
toissa perheettömät ja yksinhuoltajat kokevat opiskelun selvästi useammin rasitteena
kuin yhdessä asuvat perheelliset. Perheettömät (45,1 %) ja yksinhuoltajat (50 %) ko-
kevat erityisesti opintoihin liittyvän työmäärän hukuttavampana kuin yhdessä asuvat
perheelliset (27 %). Myös opiskeluasioiden murehtiminen vapaa-aikana on perheet-
tömillä ja yksinhuoltajilla yleisempää. Opiskelumurheet heijastuvat nukkumiseen
erityisesti perheettömillä yliopisto-opiskelijoilla.
Toisin kuin yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa myös yhdessä asuvat perheelliset
kokevat opiskelun selvästi rasitteena. Kaikissa perhemuodoissa noin puolet kokee
hukkuvansa opintoihin liittyvään työmäärään ammattikorkeakouluissa. Yksinhuolta-

22
jilla (47,6 %) opinnot aiheuttavat univaikeuksia selvästi useammin kuin muilla per-
heettömillä (21,3 %) ja yhdessä asuvilla perheellisillä (18,2 %) ammattikorkeakou-
luissa. Heistä puolet vastaa myös murehtivansa opiskeluasioita vapaa-aikana, kun
vastaavat luvut ovat perheettömillä 41,9 prosenttia ja yhdessä asuvilla perheellisillä
31,2 prosenttia.
Myönteisiä väittämiä tarkasteltaessa havaitaan, että yliopistoissa perheelliset opiske-
lijat, erityisesti yksinhuoltajat, kokevat opiskelun myönteisenä voimavarana ja suh-
tautuvat opintoihinsa tavoitteellisesti. Yhdessä asuvat perheelliset kokevat yliopis-
toissa opiskelun hiukan myönteisemmin kuin perheettömät opiskelijat. Yliopistoissa
perheettömistä 40,3 prosenttia, yhdessä asuvista perheellisistä 43,4 prosenttia ja yk-
sinhuoltajista 72,2 prosenttia vastaa olevansa opiskellessaan täynnä energiaa. Aika
tuntuu lentävän siivillä, kun opiskelen –väittämän kanssa samaa mieltä yliopistoissa
on 48,2 prosenttia perheettömistä, 52,6 prosenttia yhdessä asuvista perheellisistä ja
77,8 prosenttia yksinhuoltajista.
Myös ammattikorkeakouluissa perheelliset opiskelijat kokevat opiskelun myöntei-
sesti, mutta toisin kuin yliopistoissa, yhdessä asuvat perheelliset vastaavat yksinhuol-
tajia useammin olevansa samaa mieltä myönteisten väittämien kanssa. Ammattikor-
keakouluissa perheettömistä opiskelijoista 33,9 prosenttia, yhdessä asuvista perheel-
lisistä 51,9 prosenttia ja yksinhuoltajista 38,1 prosenttia vastaa olevansa opiskelles-
saan täynnä energiaa. Perheettömistä 45,5 prosentin, yhdessä asuvista 61,7 prosentin
ja yksinhuoltajista 57,1 prosentin aika kuluu nopeasti opiskellessa.
Tämän katsauksen valossa näyttää siltä, että eniten opiskelumurheita kokevat yk-
sinhuoltajat ammattikorkeakouluissa ja perheettömät opiskelijat yliopistoissa. Tämä
saattaa olla yhteydessä siihen, että nämä ryhmät kokevat myös eniten psyykkisiä oi-
reita. Opiskelu näyttäytyy myönteisenä voimavarana erityisesti yliopistoissa opis-
keleville yksinhuoltajille ja yhdessä asuville perheellisille ammattikorkeakouluissa.
Huomionarvoista on, että yksinhuoltajat yliopistoissa kokevat myös vähiten väsy-
mysoireita ja molemmat mainituista ryhmistä vähiten psyykkisiä oireita. Voidaankin
arvioida, että opiskelijoiden hyvinvointi on odotusten mukaisesti yhteydessä siihen,
kokeeko opiskelija opiskelun rasitteena vai myönteisenä voimavarana. Opiskelijoi-
den hyvinvointi on siten yhteydessä myös opiskelumotivaatioon.
Myönteisiä väittämiä koskevat tulokset ovat merkitsevämpiä ammattikorkeakouluis-
sa ja voidaan arvioida, että perhemuodon vaikutus myönteisiä opiskelukokemuksia
selittävänä tekijänä on vahvempi ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa.

23
Taulukko 15: Opiskeluolosuhteiden kokeminen perhemuodon ja korkeakoulusektorin mukaan,
% (OTT2008)
Kielteiset väittämät - väitteen kanssa samaa mieltä olevat
perheelliset
Yksinhuoltajat
Yliopisto p=0,000
Tunnen hukkuvani
opintoihini liittyvään
työmäärään
45,1 27,0 50,0
p=0,007
Nukun usein huonosti
erilaisten opiskelu-
asioiden takia
22,9 13,3 16,7
p=0,009
Murehdin opiskelu-
asioita paljon myös
vapaa-aikana
48,3 36,9 44,4
Amk p=0,959
Tunnen hukkuvani
opintoihini
liittyvään työmäärää
49,3 49,0 52,4
p=0,008
Nukun usein huonosti
erilaisten opiskelu-
asioiden takia
21,3 18,2 47,6
p=0,025
Murehdin opiskelu-
asioita paljon myös
vapaa-aikana
41,9 31,2 50,0
Myönteiset väittämät - väitteen kanssa samaa mieltä olevat
perheelliset
Yksinhuoltajat
Yliopisto p=0,017
Opiskellessani olen
täynnä energiaa
40,3 43,4 72,2
p=0,023
Aika tuntuu lentävän
48,2 52,6 77,8
p=0,099
Opiskellessani tunnen
itseni tarmokkaaksi
52,5 59,2 66,7
p=0,095
Kun työskentelen
opintojeni parissa,
unohdan kaiken
ympäriltäni
30,9 36,7 16,7
p=0,832
Kun herään aamulla,
50,0 52,0 47,1

24
Amk p=0,000
Opiskellessani olen
täynnä energiaa
33,9 51,9 38,1
p=0,000
Aika tuntuu lentävän
45,5 61,7 57,1
p=0,000
Opiskellessani tunnen
itseni tarmokkaaksi
44,5 60,8 47,6
p=0,000
Kun työskentelen
opintojeni parissa,
unohdan kaiken
ympäriltäni
25,3 39,6 38,1
p=0,000
Kun herään aamulla,
43,6 60,1 30,0
4.3. Opintomenestys
Opintomenestystä mitattiin pyytämällä vastaajia arvioimaan menestystään suhteessa
odotuksiinsa. Valtaosa vastaajista arvioi opintomenestyksensä odotusten mukaisek-
si. Perheellisistä opiskelijoista opintomenestyksensä odotettua paremmaksi arvioi
suurempi osa kuin perheettömistä opiskelijoista. Vaikka yksinhuoltajilla on muita
enemmän opiskelumurheita, he mieltävät opintomenestyksensä paremmaksi muita
useammin.
Taulukko 16: Opintomenestys perhemuodon mukaan, % (OTT2008)
Odotettua
parempi
Odotusten
mukainen
Odotettua
huonompi
Perheettömät 14 68 18
Yhdessä asuvat perheelliset 19 64 19
p=0,079
Taulukossa 17 on tarkasteltu opintomenestystä korkeakoulusektoreittain. Taulukosta
ilmenee, että molemmilla korkeakoulusektoreilla opintomenestys on valtaosalla (68
%) odotusten mukaista. Ammattikorkeakouluopiskelijat (18 %) kuitenkin arvioivat
opintomenestyksensä odotettua paremmaksi hiukan useammin kuin yliopisto-opis-
kelijat (11 %), jotka vastaavasti arvioivat useammin opintomenestyksensä odotettua
huonommaksi.

25
Kun tuloksia tarkastellaan perheryhmittäin, havaitaan, että ammattikorkeakoulu-
opiskelijat arvioivat kaikissa perheryhmissä opintomenestyksensä paremmaksi kuin
yliopisto-opiskelijat. Erot ovat selkeitä erityisesti yhdessä asuvien perheellisten ryh-
mässä: heistä 11 prosenttia yliopistoissa ja 28 prosenttia ammattikorkeakouluissa pi-
tää opintomenestystään odotettua parempana. Huomionarvoista on myös, että vaikka
ammattikorkeakouluissa opiskelevat yksinhuoltajat oireilevat paljon ja kärsivät mui-
ta useammin opiskelumurheista, he arvioivat opintomenestyksensä paremmaksi kuin
yksinhuoltajat yliopistoissa.
Taulukko 17: Opintomenestys perhemuodon ja korkeakoulusektorin mukaan, % (OTT2008)
perheelliset
Yksinhuoltajat Kaikki
Yliopisto Odotettua parempi 11 11 22 11
p=0,635 Odotusten mukainen 68 67 56 68
Odotettua huonompi 21 22 22 21
Amk Odotettua parempi 17 28 24 18
p=0,008 Odotusten mukainen 68 59 62 68
Odotettua huonompi 15 13 14 15
4.4. Ohjaus
Opiskelijoilta kysyttiin tyytyväisyyttä oppilaitoksensa taholta saamaansa ohjauk-
seen. Tämän selvityksen valossa opiskelijat kokevat ohjauksen hyväksi tai erittäin
hyväksi vain harvoin. Suurin osa kokee ohjauksen täysin riittämättömäksi tai jonkin
verran vajavaiseksi. Perheellisten kokemus opintojen ohjauksesta ei eroa perheettö-
mistä opiskelijoista.
Taulukko 18: Tyytyväisyys ohjaukseen viimeisten 12 kk:n aikana perhemuodon mukaan, %
(OTT2008)
Perheettömät
Yhdessä asuvat
perheelliset
Yksinhuoltajat
Hyvää tai erittäin hyvää 24 26 21
Kohtuullista tai vaihtelevaa 31 32 33
Täysin riittämätöntä tai jonkin
verran vajavaista
45 42 46
p=0,822
Korkeakoulusektoreiden välisiä eroja tutkittaessa havaittiin, että yliopisto- ja ammat-
tikorkeakouluopiskelijoiden kokemukset ohjauksesta eivät eroa toisistaan: ohjaus

26
koetaan huonoksi molemmilla sektoreilla. Näyttää siltä, että ammattikorkeakoulussa
opiskelevat yksinhuoltajat kokevat ohjauksen hieman huonompana kuin muut ryh-
mät. Erot ovat kuitenkin pieniä, eivätkä tulokset ole tilastollisesti merkitseviä.
Taulukko 19: Tyytyväisyys ohjaukseen perhemuodon ja korkeakoulusektorin mukaan, %
(OTT2008)
Perheettömät
Yhdessä asuvat
perheelliset
Yksinhuoltajat Yhteensä
Yliopisto
Täysin riittämätöntä tai
vajavaista
45 41 44 44
p=0,810
Kohtuullista tai
vaihtelevaa
32 36 33 32
Hyvää tai erittäin hyvää 23 23 22 23
Yhteensä 100 100 100 100
Amk
Täysin riittämätöntä tai
vajavaista
46 44 48 46
p=0,645
Kohtuullista tai
vaihtelevaa
30 27 33 30
Hyvää tai erittäin hyvää 24 29 19 24
Yhteensä 100 100 100 100
Opintojen ohjauksen on todettu olevan yhteydessä opintojen sujumiseen. Esimer-
kiksi yliopisto-opintojen pitkittymistä selvittäneessä tutkimuksessa (Kurri 2006, 62)
havaittiin, että puutteelliseksi koettu opinto-ohjaus on yhteydessä heikkoon opinto-
viikkokertymään. Opiskelijatutkimus 2006:n tulokset olivat samansuuntaisia. Niistä,
joiden mielestä opinnot olivat edenneet omia tavoitteita hitaammin, 22 prosenttia
ilmoitti syyksi puutteellisen opintojen ohjauksen (Viuhko 2006, 29).
4.5. Opintojen arvioitu eteneminen
Taulukosta 20 ilmenee, että opiskelijoiden arvioidut opiskeluajat ovat pidemmät
yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa. Yliopisto-opiskelijat opiskelevat kes-
kimäärin 6 vuotta ja ammattikorkeakouluopiskelijat 3,9 vuotta. Opiskelijatutkimus
2006:ssa (Viuhko 2006, 27) saatiin samansuuntaisia tuloksia: yliopisto-opiskelijoilla
opintojen keskimääräinen kesto oli 5,8 vuotta ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla
3,8 vuotta. Tämä selittyy erilaisten opiskelukulttuurien lisäksi sillä, että ammattikor-
keakouluissa rajoitettu opiskeluaika (3,5-4 vuotta) on lyhyempi kuin yliopistossa (5
vuotta). Opiskelijatutkimus 2006:ssa (mt., 26) myös havaittiin, että opintojen kesto
vaihtelee vastaajien iän mukaan. Mitä vanhempi on sitä pidemmäksi arvioi opinto-
jensa keston.

27
Taulukko 20: Keskimääräinen arvioitu opiskeluaika korkeakoulusektorin mukaan
(OTT2008)
Korkeakoulu Opiskeluaika
Yliopisto 5,95
Amk 3,95
Kaikki 5,03
p=0,000
Perheellisten opiskelijoiden keskimääräinen arvioitu opiskeluaika on noin vuoden
pidempi kuin perheettömien. Opiskelijatutkimus 2006:n mukaan yleisimpiä syitä
opintojen etenemisen hidastumiseen ovat työssäkäynti, elämäntilanne sekä henkilö-
kohtaiset syyt (Viuhko 2006, 29). Opiskelun kestoa tarkasteltaessa voidaan pohtia
myös perheen perustamisen ajankohtaa. Perheelliset opiskelijat ovat iäkkäämpiä ja
opiskelleet kauemmin. Tästä näkökulmasta voidaan tulkita, että ensisijaisesti opin-
tojen pitkittymistä selittäisi ikä. Toisaalta ei voida tietää, missä vaiheessa lapset ovat
syntyneet. Ovatko opinnot pitkittyneet ensin, ja kun ikää on tullut, on saatu lapsia-
kin?
Erot opiskeluajoissa ovat selkeimmät yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Yliopis-
toissa perheelliset opiskelijat opiskelevat keskimäärin reilun vuoden pidempään kuin
perheettömät opiskelijat. Ammattikorkeakouluissa ero on hyvin pieni.
Taulukko 21: Keskimääräinen arvioitu opiskeluaika perhemuodon ja korkeakoulusektorin mu-
kaan (OTT2008)
Korkeakoulusektori Perhemuoto Opiskeluaika
Perheelliset 7,12
Perheelliset 4,14
Kaikki Perheettömät 4,97
Perheelliset 5,80
p=0,000
Kun vertailuun otetaan mukaan yksinhuoltajat, havaitaan, että he arvioivat opiske-
luaikansa suunnilleen samanmittaisiksi kuin perheettömät. Yksinhuoltajat arvioivat
valmistuvansa yliopistoista kuudessa vuodessa ja ammattikorkeakouluista neljässä
vuodessa. Yhdessä asuvien perheellisten ja yksinhuoltajien välinen ero arvioiduissa
opiskeluajoissa on selvin yliopistoissa opiskelevien keskuudessa. Yksinhuoltajat ar-
vioivat valmistuvansa reilun vuoden aiemmin kuin yhdessä asuvat perheelliset. Tämä
voi selittyä sillä, että yksinhuoltajat kokevat, ettei heillä ole varaa opiskella erityisen

28
pitkään, vaan he pyrkivät valmistumaan ja siirtymään työelämään mahdollisimman
nopeasti toimeentulonsa parantamiseksi. Myös luvussa 4.2. havaittu yksinhuoltajien
motivoitunut ja tavoitteellinen suhtautuminen opintoihin selittänee osaltaan sitä, että
yksinhuoltajien opiskeluajat ovat lyhyempiä kuin yhdessä asuvien perheellisten.
Taulukko 22: Keskimääräinen arvioitu opiskeluaika kaikkien perhemuotojen ja korkeakoulu-
sektorin mukaan (OTT2008)
Korkeakoulusektori Perhemuoto Opiskeluaika
Yksinhuoltajat 5,94
Yksinhuoltajat 4,00
Kaikki Perheettömät 4,97
Yksinhuoltajat 4,81
p=0,000

29
5. Toimeentulo
Tässä luvussa tarkastellaan perheellisten ja perheettömien opiskelijoiden toimeen-
tuloa ja siihen liittyviä kokemuksia. Ryhmien välisiä eroja tarkastellaan Opiskeli-
jatutkimus 2006:n pohjalta. Sen tuloksia verrataan Opiskelijoiden terveystutkimus
2008:ssa tehtyihin havaintoihin.
5.1. Opiskelijoiden tulot ja menot
Kaikkien Opiskelijatutkimus 2006:n kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden yhteen-
laskettujen kuukausitulojen mediaani oli 733 euroa. Puolella vastaajista tulot asettui-
vat 555 euron ja 1001 euron väliin niin, että neljäsosan tulot olivat tätä matalammat
ja neljäsosan tätä korkeammat.
Perhetaustan mukaan tarkasteltuna havaitaan, että yksin ja puolison kanssa asuvilla
lapsettomilla opiskelijoilla tulojen jakauma noudattelee karkeasti ottaen mainittuja
rajoja. Perheellisten opiskelijoiden tulot olivat selkeästi korkeammat: yksinhuoltajil-
la tulojen mediaani oli 1288 euroa ja puolison ja lapsen/lasten kanssa asuvilla 1200
euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajilla ruokakunnan tulot luonnollisesti rekisteröityvät
vastaajan omiin nimiin, joten heistä 95 prosentin tulot olivat vähintään 700 euroa ja
50 prosentin tulot välillä 987-1604 euroa siten, että neljäsosan tulot olivat vielä tätä
korkeammat. Puolison ja lapsen/lasten kanssa asuvilla jakauma on hieman leveämpi:
”keskimmäisen” 50 prosentin tulot osuivat 791-1850 euron välille.
Taulukko 23: Kuukausitulot yhteensä perhemuodon mukaan (OT2006)
Mediaani Keskiarvo 25 % 50 % 75 %
Yksin/solussa 730,00 774,29 570,00 730,00 930,00
Puolison kanssa 774,00 866,32 590,00 774,00 1080,00
Lapsen/lasten kanssa 1288,00 1344,86 987,00 1288,00 1603,75
Puolison ja lapsen/lasten kanssa 1200,00 1340,52 791,25 1200,00 1850,00
Vanhempien luona 325,00 429,25 190,00 325,00 604,50
Yhteistalous/kimppakämppä 640,30 686,82 530,01 640,30 816,75
Muuten 644,50 757,39 500,00 644,50 1015,00
Lapsiperheiden menot ovat myös luonnollisesti vastaavalla tavalla muita opiskeli-
joita korkeammat. Yksinhuoltajilla menojen jakauma vastaa varsin hyvin tuloja,
kuten kvartiilitaulukosta havaitaan. Puolison ja lapsen/lasten kanssa asuvilla tässä
on enemmän eroja, mikä osaltaan varmasti johtuu vaikeudesta kyselyyn vastattaessa
jakaa kaikkia lapsiperheen menoja tarkalleen totuutta vastaavasti vanhempien omiksi
ja/tai yhteisiksi menoiksi, toisin sanoen erotella sitä, kuka maksaa mitäkin.

30
Taulukko 24: Itse maksetut menot kuukaudessa perhemuodon mukaan (OT2006)
Mediaani Keskiarvo 25 % 50 % 75 %
Yksin/solussa 675,00 699,39 523,00 675,00 847,00
Puolison kanssa 652,75 686,53 500,00 652,75 854,13
Lapsen/lasten kanssa 1078,00 1213,04 902,50 1078,00 1450,00
Puolison ja lapsen/lasten kanssa 840,00 963,17 511,00 840,00 1361,50
Vanhempien luona 257,50 298,06 167,25 257,50 411,25
Yhteistalous/kimppakämppä 625,00 655,55 505,75 625,00 800,00
Muuten 610,00 653,80 453,75 610,00 812,50
Opiskelijoiden terveystutkimus 2008:n aineiston pohjalta todetaan, että kaikista vas-
taajista suurin osa kokee tulleensa toimeen hyvin (30,6 %) tai hyvin, kun elää sääs-
täväisesti (38,5 %). Taulukossa 25 esitetyt tulokset jakautuvat perhemuodon mukaan
siten, että yhdessä asuvat perheelliset kokevat tulojensa riittävyyden myönteisimmin
ja yksinhuoltajat kielteisimmin. Perheettömät opiskelijat asettuvat näiden väliin.
Yhdessä asuvista perheellisistä 31,4 prosenttia vastasi tulleensa hyvin toimeen ja
39,1 prosenttia tulleensa hyvin toimeen, kun eli säästäväisesti. Perheettömistä 30,7
prosenttia tuli hyvin toimeen ja 38,4 prosenttia tuli hyvin toimeen, kun eli säästäväi-
sesti. Näiden ryhmien vastaukset painottuvat asteikon keskelle, hyvään tai kohtuul-
liseen toimeentuloon. Yksinhuoltajien vastaukset sen sijaan painottuvat muita per-
hemuotoja selvemmin asteikon toiseen päähän, huonoksi koettuun toimeentuloon.
Yksinhuoltajista 12,8 prosenttia vastasi tulleensa hyvin toimeen, mikä on yli puolet
vähemmän kuin muilla perheryhmillä. Suurin osa yksinhuoltajista, 51,3 prosenttia,
tuli hyvin toimeen eläessään säästäväisesti. Reilu kolmannes yksinhuoltajista koki
toimeentulonsa erittäin niukaksi ja epävarmaksi, kun vastaava osuus yhdessä asuvilla
perheellisillä oli 12,7 prosenttia ja perheettömillä 14,3 prosenttia.
Taulukko 25: Kokemus tulojen riittävyydestä perhemuodon mukaan, % (OTT2008)
Riittivät
erittäin hyvin
Tulin hyvin
toimeen
Tulin hyvin
toimeen, kun elin
säästäväisesti
Toimeentuloni oli
erittäin niukka ja
epävarma
Perheettömät 16,7 30,7 38,4 14,3
Yhdessä asuvat
perheelliset 16,7 31,4 39,1 12,7
Yksinhuoltajat 5,1 12,8 51,3 30,8
Kaikki 16,6 30,6 38,5 14,3
p=0,009

31
Taulukosta 26 ilmenee, että yliopisto-opiskelijat kokevat toimeentulonsa paremmak-
si kuin ammattikorkeakouluopiskelijat. Ero voi selittyä sillä, että yliopisto-opiskelijat
työskentelevät ammattikorkeakouluopiskelijoita useammin kokopäiväisesti. Yliopis-
to-opiskelijat saavat myös useammin tukea vanhemmiltaan ja käyttävät säästöjä, kun
taas ammattikorkeakouluissa opiskelevat nostavat yliopisto-opiskelijoita useammin
opintolainaa. (Viuhko 2006, 37–38, 56.)
Suurin osa perheettömistä ja yhdessä asuvista perheellisistä molemmilla korkeakou-
lusektoreilla kokee toimeentulonsa hyväksi tai hyväksi eläessään säästäväisesti. Yk-
sinhuoltajat kokevat toimeentulonsa selvästi muita perheryhmiä niukemmaksi sekä
yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa. Yksinhuoltajien toimeentulo on ammat-
tikorkeakouluissa niukempi kuin yliopistoissa, mikä saattaa selittää sitä, että yksin-
huoltajat oireilevat ammattikorkeakouluissa enemmän kuin yliopistoissa. On kuiten-
kin huomioitava, että toimeentuloa koskevat havainnot ovat yliopiston osalta suuntaa
antavia, sillä tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä.
Taulukko 26: Kokemus toimeentulosta perhemuodon ja korkeakoulusektorin mukaan, %
(OTT2008)
Riittivät
erittäin
hyvin
Tulin hyvin
toimeen
Tulin hyvin toi-
meen, kun elin
säästäväisesti
Toimeentuloni
oli erittäin
niukka ja
epävarma
Yliopisto Perheettömät 20 32 37 12
p=0,708
Yhdessä asuvat
perheelliset 22 30 37 11
Yksinhuoltajat 11 22 56 11
Kaikki 20 31 37 12
Amk Perheettömät 13 30 40 17
p=0,001
Yhdessä asuvat
perheelliset 10 33 42 15
Yksinhuoltajat 0 5 48 48
Kaikki 13 30 40 17
5.2. Opintotuki ja -laina
Kaikista Opiskelijatutkimus 2006:n kyselyyn vastanneista opiskelijoista 76,9 prosenttia
sai kyselyhetkellä opintotukea ja 19,6 prosenttia oli saanut tukea aiemmin. Näin ollen
vain 3,5 prosenttia kaikista vastaajista oli sellaisia, jotka eivät koskaan olleet nostaneet
tukea. Kuten jo edeltävästä tulotarkastelusta voidaan päätellä, perheellisten joukossa
tilanne oli jokseenkin erilainen: yksinhuoltajista tuen piirissä oli 72,1 prosenttia, mutta
11,6 prosenttia ei ollut koskaan ollutkaan. Ero on selvä tarkasteltaessa puolison ja lap-
sen/lasten kanssa asuvia: tuen piirissä oli kyselyhetkellä alle puolet (46,8%) opiskeli-
joista ja samoin 12,3% oli niitä, jotka eivät olleet aiemminkaan tukea saaneet.

32
Opintolainan nostaminen on selkeässä yhteydessä perhemuotoon. Kaikista opiskeli-
joista 37 prosenttia oli ennen kyselyn toteuttamista ainakin jossain vaiheessa opin-
tojensa aikana nostanut opintolainaa. Erityisesti ikä ja opiskeluvuodet luonnollisesti
vaikuttavat lainan nostoon jo siitäkin syystä, että pidempään opiskelleet ovat ehtineet
useammin lainaa nostaa. Vanhempien luona asuvat eivät myöskään olleet nostaneet
lainaa läheskään yhtä usein kuin muut. Sekä suorassa tarkastelussa että ikä vakioi-
den havaitaan, että yksinhuoltajat (65,1%) ovat nostaneet opintolainaa selvästi muita
useammin. (Esimerkiksi puolison ja lapsen/lasten kanssa asuvilla prosenttiluku on
43,6.)
Sama ero havaitaan tarkasteltaessa opintolainan nostoa kyselyä edeltävän lukuvuo-
den aikana. Kaikista opiskelijoista 19 prosenttia oli nostanut lainaa lukuvuoden 2005-
2006 aikana, kun taas vastaava luku yksinhuoltajien osalta oli 44,2 prosenttia. Puoli-
son ja lapsen/lasten kanssa asuvista lainaa nostaneiden osuudessa ei ollut merkitse-
vää eroa lapsettomiin avopareihin tai muihin lapsettomiin opiskelijoihin verrattuna.
Taulukko 27: Opintolainan nosto lukuvuoden aikana, % (OT2006)
Kyllä Ei
Yksin/solussa 20,7 79,3
Puolison kanssa 17,4 82,6
Lapsen/lasten kanssa 44,2 55,8
Puolison ja lapsen/lasten kanssa 16,1 83,9
Vanhempien luona 3,8 96,2
Yhteistalous/kimppakämppä 22,0 78,0
Muuten 14,8 85,2
5.3. Työssäkäynti
Perheellisten suuremmat tulot ja menot edellyttävät yleisesti muita opiskelijoi-
ta enemmän työssäkäyntiä. Näin ollen ei ole yllättävää, että Opiskelijatutkimus
2006:ssa jatkuvan työssäkäynnin muodot olivat muita yleisempiä perheellisten opis-
kelijoiden keskuudessa. Kokoaikaista päivätyötä lukukausien aikana oli tehnyt 16
prosenttia kaikista vastaajista. Yksinhuoltajista vastaava osuus oli 23,3 prosenttia ja
puolison ja lapsen/lasten kanssa asuvista 32,2 prosenttia. Toisaalta, todennäköises-
ti vanhempain-/hoitovapaista johtuen, perheellisissä oli myös suurempi osuus koko
vuoden palkkatyön ulkopuolella olleita: kun kaikista vastaajista tämä osuus oli noin
13 prosenttia, ilmoitti yksinhuoltajista noin 40 prosenttia ja puolison ja lasten kanssa
asuvista noin 20 prosenttia olleensa koko vuoden tekemättä palkkatyötä.
Työssäkäyntiä koskeva arvio ansiotyön rasittavuudesta oli myös suuntaa antavasti
yhteydessä perhemuotoon. Erityisesti yksinhuoltajat kokivat muita useammin ansio-

33
työn rasittavaksi (34,4 prosenttia näistä vastaajista verrattuna 18,7 prosenttiin kai-
kista). Ero on kuitenkin suuntaa antava yksinhuoltajien pienen lukumäärän vuoksi.
Arvio yksinomaan todentaa sen, että ne yksinhuoltajat, jotka myös käyvät työssä
opintojen lisäksi, lähes aina kokevat yhdistelmän rasittavaksi. Muiden perhemuo-
tojen vastaajilla ei ollut huomattavia eroja kokemuksessa ansiotyön rasittavuudesta.
Samalla varaumalla kuin edellä, todetaan, että yksinhuoltajat ilmoittivat kokevansa
myös opiskelun muita useammin rasittavaksi (25,6 prosenttia verrattuna 18,6 pro-
senttiin kaikista).

34
6. Yhteenveto
Edellä on tarkasteltu perheellisten ja perheettömien opiskelijoiden välisiä eroja hy-
vinvoinnin, opiskelun ja toimeentulon suhteen Opiskelijoiden terveystutkimus 2008
-aineiston ja Opiskelijatutkimus 2006:n valossa. Seuraavassa kootaan yhteen tämän
katsauksen keskeisimmät tulokset. Lopuksi myös pohditaan, miten perheellisten opis-
kelijoiden erityisyydestä syntyviin odotuksiin ja tarpeisiin voitaisiin parhaiten vastata.
Perheelliset opiskelijat ovat heterogeeninen ryhmä, jota on mielekästä verrata perheet-
tömien opiskelijoiden lisäksi myös toisiinsa. Tässä katsauksessa perheelliset opiskelijat
jaettiin kahden vanhemman opiskelijaperheisiin eli yhdessä asuviin ja yksinhuoltajiin.
Opiskelijoiden oireilua tarkasteltaessa havaittiin, että perheettömien ja yhdessä asuvien
perheellisten välillä ei ole merkittäviä eroja. Perheettömillä opiskelijoilla psyykkiset
oireet ovat hieman yleisempiä kuin yhdessä asuvilla perheellisillä. Jälkimmäinen ryh-
mä puolestaan kokee perheettömiä useammin väsymysoireita. Tuloksia voidaan tulkita
siten, että perhe parantaa opiskelijan psyykkistä hyvinvointia, mutta perheen, opiskelun
ja mahdollisesti myös työelämän yhdistäminen ilmenee väsymyksen kaltaisena oirei-
luna. Edelleen havaittiin, että yksinhuoltajilla on kaikkia tarkasteltuja oireita selvästi
enemmän kuin muilla opiskelijaryhmillä. Yksinhuoltajien muita yleisempi oireilu ko-
rostuu erityisesti ammattikorkeakouluissa, mikä saattaa olla yhteydessä ammattikor-
keakouluissa opiskelevien yksinhuoltajien toimeentulo-ongelmiin. Tulokset suuntaavat
huomion yhtäältä taloudellisen tuen tarpeeseen ja toisaalta perheellisten opiskelijoiden
erityistarpeet huomioiviin joustaviin opetusmuotoihin.
Perheettömät opiskelijat ja yksinhuoltajat kokevat useimmin uupumusta opintojensa
suhteen, minkä voidaan toimeentulo-ongelmien lisäksi arvioida olevan yhteydessä näi-
den ryhmien kokemiin väsymys- ja psyykkisiin oireisiin. Toisaalta perheelliset opis-
kelijat kokevat opiskelun myös myönteisenä voimavarana, ja erityisesti yksinhuoltajat
yliopistoissa ovat motivoituneita ja tavoitteellisia opintojensa suhteen.Ammattikorkea-
kouluissa opiskeleville yksinhuoltajille opiskelu ei kuitenkaan näyttäydy yhtä myöntei-
senä kuin vertaisryhmälleen yliopistoissa.
Perheellisten opiskelijoiden opiskelu on luonteeltaan sivutoimisempaa kuin perheet-
tömien (yliopistoissa opiskelevilla useammin kuin ammattikorkeakouluopiskelijoilla).
Osa-aikainen opiskelu ei kuitenkaan välttämättä johda vaikeuksiin tai viiveisiin opin-
noissa: perheelliset arvioivat perheettömiä useammin opintomenestyksensä odotuksi-
aan paremmaksi. Yksinhuoltajilla opinnot myös etenevät suunnilleen samassa tahdissa
kuin perheettömillä opiskelijoilla. Kiinnostava tulos kuitenkin on, että yhdessä asuvat
perheelliset arvioivat opiskeluaikansa reilun vuoden verran pitemmäksi kuin yksin-
huoltajat. Luvussa 4.5. esitetty havainto perheellisten opiskelijoiden perheettömiä vuo-
den verran pitemmästä opiskeluajasta selittyy pääosin siis yhdessä asuvien pitemmillä
opiskeluajoilla.

35
Opintojen ohjaus koetaan varsin yleisesti riittämättömäksi, eikä perhemuotojen välillä
ole merkittäviä eroja tyytyväisyydessä ohjaukseen. Yliopistoissa perheellisten ja per-
heettömien kokemukset ohjauksesta eivät eroa toisistaan, mutta ammattikorkeakou-
luissa on jonkin verran eroja perhemuotojen välillä: yksinhuoltajat erottuvat ryhmäksi,
joka on hieman muita ryhmiä tyytymättömämpi ohjaukseen. He ovat myös tyytymät-
tömämpiä kuin yksinhuoltajat yliopistoissa. Tulosta on kuitenkin arvioitava suuntaa
antavana, sillä korkeakoulusektoreiden väliset erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä.
Perheellisten opiskelijoiden tulot ovat paremmat kuin perheettömillä, mutta vastaavas-
ti menotkin ovat suuremmat. Yksinhuoltajilla jää menojen jälkeen vähemmän rahaa
käyttöön kuin yhdessä asuvilla ja he nostavat selvästi muita perheellisiä useammin
opintolainaa. Yksinhuoltajat kokevatkin molemmissa korkeakouluissa toimeentulonsa
selvästi huonommaksi kuin muut ryhmät. Erityisen heikoksi toimeentulonsa kokevat
kuitenkin yksinhuoltajat ammattikorkeakouluissa. Heistä lähes puolet vastaa toimeen-
tulonsa olleen erittäin niukka ja epävarma, kun vastaava osuus yliopistoissa opiske-
levilla yksinhuoltajilla on 11 prosenttia. Voidaankin arvioida, että tulos selittää am-
mattikorkeakouluissa opiskelevien yksinhuoltajien muita ryhmiä yleisempää oireilua
ja opintomurheita. Niukka toimeentulo saattaa myös motivoida yksinhuoltajia opiske-
lemaan rivakasti ja tavoitteellisesti päästäkseen nopeasti työelämään toimeentulonsa
parantamiseksi.
Edellä esitettyjen tulosten valossa voidaan arvioida, että perheellisten opiskelijoiden,
erityisesti yksinhuoltajien, opiskeluedellytyksiä voitaisiin tukea taloudellista toimeen-
tuloa parantamalla. Lasten saaminen opiskeluaikana edellyttää työssäkäyntiä, joka
puolestaan viivästyttää erityisesti yhdessä asuvien perheellisten opintoja. Opiskelun ja
työssäkäynnin yhteensovittamisen onkin todettu olevan kaikkein haastavinta opiskeli-
joille, joilla on lapsia (Lempinen & Tiilikainen 2001, 53). Myös sosiaalinen tuki, esi-
merkiksi oppilaitosten tai ylioppilaskuntien tarjoamat lastenhoitopalvelut, helpottaisi
perheen ja opiskelun yhteensovittamista.
Perheellisten opiskeluedellytyksiä voidaan tukea myös joustavilla opiskeluratkai-
suilla. Muhonen & Piesanen (2006) ovat todenneet, että aikuisopiskelijoiden määrä
korkeakouluissa on kasvussa, mutta tavanomainen perusopetus ei aina sovellu heille
esimerkiksi elämäntilanteen johdosta. Aikuiset on siksi pyritty huomioimaan entistä
paremmin niin opiskelijavalinnoissa kuin opetusmenetelmissä ja opetuksen järjestämi-
sessäkin. Korkeakoulujen opetuksessa on viime vuosina hyödynnetty entistä useammin
sellaisia metodeja ja opetusjärjestelyjä, jotka on kehitelty aikuisopiskeluun ja ovat ai-
emmin olleet käytössä erityisesti avoimessa yliopistossa. Esimerkiksi monimuoto- ja
verkko-opetus sekä ilta- ja viikonloppuopetus ovat tällaisia. Myös perheellisten opis-
kelijoiden voidaan arvioida hyötyvän tällaisista käytännöistä.

36
Lähteet
Ahti, K. 2000. ”Meidän äidistä tulee maisteri!” Haastattelututkimus kuuden kasva-
tustieteellisessä tiedekunnassa opiskelevan pienen lapsen äidin arjesta. Pro gradu
-tutkielma. Helsingin yliopisto. Aikuiskasvatustieteen laitos.
Antikainen, A. 1998. Kasvatus, elämänkulku ja yhteiskunta. Helsinki: WSOY.
Berndtson, T. 2004. Opiskelijatutkimus 2003: Opiskelijoiden toimeentulo ja toimeen-
tulon ongelmat. Helsinki: Kela. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 65.
Blaxter, M.1990. Health and Lifestyles. London: Tavistock/Routledge.
Joung, I., Stronks, K., Van De Mheen, H.,Van Poppel, F., Van De Meer, J., Macken-
bach, J. 1997. The contribution of intermediary factors to marital status differences in
self-reported health. Journal of Marriage and Family, 59: 476–490.
Kelhä, M. 2005. Aikuisen naisen äitiys, kulttuuriset ikäjärjestykset ja naiskansalai-
suus. Teoksessa: Aapola, S., Ketokivi, K. (toim.): Polkuja ja poikkeamia. Aikuisuutta
etsimässä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 56.
Koivisto, H. 2008. ”On jotain, mihin peilata…” Nuorten perheellisten naisten koke-
muksia yliopisto-opiskelusta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatus-
tieteen laitos.
Korhonen, M. 1998. Perheellisenä opintiellä. Ammattikorkeakouluopiskelu elämän-
politiikan kategorioissa. Acta Universitatis Ouluensis 33. Oulu: Oulun yliopisto.
Kunttu, K., Huttunen, T. 2009. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008.
Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 45.
Kurri, E. 2006. Opintojen pitkittymisen dilemma. Tutkimus opintojen sujumattomuus-
tekijöistä yliopistoissa ja niihin vaikuttamisen keinoista. Helsinki: Opiskelijajärjestö-
jen tutkimussäätiö. Tutkimuksia 27/2006.
Laaksonen, E. 2005. Yliopisto-opiskelijoiden psyykkinen oireilu ja siihen yhteydessä
olevat tekijät. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 38.
Lempinen, P., Tiilikainen, A. 2001. Opiskelijatutkimus 2000. Helsinki: Opiskelijajär-
jestöjen tutkimussäätiö. Tutkimuksia 21/2001.
Muhonen, R., Piesanen, E. 2006. Korkeakoulutus osana elämänlaajuista oppimista.
Teoksessa: Ursin, Jan – Välimaa, Jussi (toim.): Korkeakoulutus teoriassa. Näkökul-
mia ja keskustelua. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.
Nissinen, E. 2006. Outo lintu opiskelijana ja perheellisenä. Perheellisen korkeakou-
luopiskelijan ja hänen perheensä ongelmia toimeentuloturvassa. Pro gradu -tutkiel-
ma. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan laitos.

37
Paajanen, P. 2002. Saako haikara tulla käymään? Suomalaisten lastenhankinnan
ihanteet ja todellisuus. Perhebarometri 2002. Helsinki: Väestöliitto. Katsauksia
E14/2002.
Penttilä, J., Niemelä, A. 2008. ”Kun mä jouduin kaikki asiat hoitaan.” Epätyypillisen
opiskelijuuden yhteys ammattikorkeakouluopintojen keskeyttämiseen. Nuorisotutki-
mus 4/2008, 66–76.
Penttilä, O. 2000. Pienten lasten äidit opiskelijoina. Äitiyden tuomia muutoksia kor-
keakouluopiskelijoiden elämään. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Kasva-
tustieteen laitos.
Purhonen, A. 1995. ”Ei tässä uskalla ottaa opintolainaa, kireetä on jo muutenkin”.
Opiskelijoiden tulonlähteet, taloudellinen selviytyminen ja opintolainan käyttö osana
toimeentuloa. Helsinki: STAKES. Aiheita 7/1995.
Susila, K. 1995. Opiskelijoiden asuminen ja asumistuet. Helsinki: KELA. Sosiaali- ja
terveysturvan katsauksia 1.
Valtioneuvosto. 2004. Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Valtioneuvoston tulevaisuus-
selonteko väestönkehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varau-
tumisesta. Helsinki: Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 27/2004.
Virtala, A. 2007. Family Planning among University Students in Finland. Acta Uni-
versitatis Tamperensis 1218. Tampere: Tampereen yliopisto.
Virtala, A., Kunttu, K. 2006. Jäävätkö yliopisto-opiskelijoiden toiveet lapsen saami-
sesta haaveeksi? Suomen lääkärilehti 61 (1–2), 27–32.
Viuhko, M. 2006. Opiskelijatutkimus 2006. Helsinki: Opetusministeriö. Julkaisuja
2006:51.

38
Liite 1
Opiskelijoiden terveystutkimus 2008:n (Kunttu & Huttunen 2009) kyselylomake tässä rapor-
tissa käytettyjen kysymysten osalta
22. Onko Sinulla esiintynyt seuraavia oireita viimeisen kuukauden (30 pv) aikana?
(Vastaa kaikkiin kohtiin.)
ei lainkaan satunnaises
ti
viikoittain päivittäin tai
lähes
1. päänsärkyä 0 1 2 3
2. huimausta 0 1 2 3
3. väsymystä tai voimattomuutta 0 1 2 3
4. yläselän tai niskan vaivoja 0 1 2 3
5. alaselän vaivoja 0 1 2 3
6. raajojen tai nivelten kiputiloja 0 1 2 3
7. vatsakipuja, närästystä 0 1 2 3
8. pahoinvointia tai oksennuksia 0 1 2 3
9. ilmavaivoja tai turvotusta 0 1 2 3
10. ummetusta tai ripulia 0 1 2 3
11. ahmimista 0 1 2 3
12. sydämen tykytystä, epäsäännöllisiä
lyöntejä
0 1 2 3
13. iho-ongelmia 0 1 2 3
14. ääniongelmia 0 1 2 3
15. nuhaa tai tukkoisuutta 0 1 2 3
16. kurkkuvaivoja (kipua, limaa) 0 1 2 3
17. pitkittynyttä yskää tai hengenahdistusta 0 1 2 3
18. ienverenvuotoa tai ienvaivoja 0 1 2 3
19. hammasvaivoja (viiltoa, särkyä) 0 1 2 3
20. vaivaa viisaudenhampaista 0 1 2 3
21. purentavaivoja 0 1 2 3
22. nukahtamisvaikeuksia tai heräilyä yöllä 0 1 2 3
23. keskittymisvaikeuksia 0 1 2 3
24. jännittyneisyyttä tai hermostuneisuutta 0 1 2 3
25. masentuneisuutta tai alakuloisuutta 0 1 2 3
26. ahdistuneisuutta 0 1 2 3
27. muuta, mitä? 0 1 2 3
81. Montako lukuVUOTTA olet ollut kirjoilla läsnä olevana opiskelijana nykyiseen
opiskeluusi liittyen?
(Mukaan lukien kuluva lukuvuosi)
|___|___| lukuvuotta
83. Minä vuonna arvioit valmistuvasi?
Jos opiskelet useampaa alaa, niin minä vuonna arvioit suorittavasi tutkinnon nykyisistä
opinnoistasi?
0 vuonna 20|___|___|
1 olen valmistunut tänä lukuvuonna

39
2
84. Opiskeletko mielestäsi
1 päätoimisesti
2 sivutoimisesti
3 muulla tavoin, miten ___________
85. Omiin tavoitteisiisi verrattuna, onko opintomenestyksesi ollut
1 odotettua parempi
2 odotusten mukainen
3 odotettua huonompi
87. Onko oppilaitoksesi taholta opintoihisi saamasi ohjaus ja neuvonta viimeksi kuluneen
vuoden (12 kk) aikana ollut ?
0 täysin riittämätöntä
1 jonkin verran vajavaista
2 kohtuullista tai vaihtelevaa
3 hyvää
4 erittäin hyvää
91. Valitse se vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten opiskeluolosuhteitasi. Valintojen tulisi
kuvata nykyistä opiskelutilannettasi.
Viimeksi kuluneen kuukauden
aikana...
Täysin
eri
mieltä
Eri
mieltä
Osittain
eri
mieltä
Osittain
samaa
mieltä
Samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä
1 Tunnen hukkuvani opintoihini liittyvään
työmäärään.
1 2 3 4 5 6
2 Tunnen itseni haluttomaksi
opinnoissani ja ajattelen usein
lopettaa opiskelun.
1 2 3 4 5 6
3 Minulla on usein riittämättömyyden
tunteita opinnoissani.
1 2 3 4 5 6
4 Nukun usein huonosti erilaisten
opiskeluasioiden takia.
1 2 3 4 5 6
5 Minusta tuntuu, että olen
menettämässä kiinnostukseni
opiskelua kohtaan.
1 2 3 4 5 6
6 Pohdin alituiseen, onko opiskelullani
merkitystä.
1 2 3 4 5 6
7 Minusta tuntuu, että minulla on yhä
vähemmän annettavaa opinnoissani.
1 2 3 4 5 6
8 Murehdin opiskeluasioita paljon myös
vapaa-aikana.
1 2 3 4 5 6
9 Odotin ennen saavani opinnoissani
paljon enemmän aikaan kuin nyt.
1 2 3 4 5 6
10 Opiskelujen paine aiheuttaa ongelmia 1 2 3 4 5 6

40
3
läheisissä ihmissuhteissani.
11 Opiskellessani olen täynnä energiaa. 1 2 3 4 5 6
12 Opiskelu on minulle hyvin
merkityksellistä.
1 2 3 4 5 6
13 Aika tuntuu lentävän siivillä, kun
opiskelen.
1 2 3 4 5 6
14 Opiskellessani tunnen itseni
tarmokkaaksi.
1 2 3 4 5 6
15 Olen innoissani opiskelusta. 1 2 3 4 5 6
16 Kun työskentelen opintojeni parissa,
unohdan kaiken ympäriltäni.
1 2 3 4 5 6
17 Opiskelu inspiroi minua. 1 2 3 4 5 6
18 Kun herään aamulla, minusta tuntuu
hyvältä lähteä opiskelemaan.
1 2 3 4 5 6
19 Olen uppoutunut opiskeluuni. 1 2 3 4 5 6
92. Miten käytettävissäsi olevat rahat riittivät viimeksi kuluneen vuoden (12 kk) aikana?
1 erittäin hyvin
2 tulin hyvin toimeen
3 tulin toimeen, kun elin säästäväisesti
4 toimeentuloni oli erittäin niukka ja epävarma
95. Mikä on perhemuotosi tällä hetkellä?
1 asun yksin omassa taloudessani tai soluasunnossa
2 asun yhteistaloudessa tai kimppakämpässä (yhteinen vuokrasopimus)
3 asun kaksin puolisoni kanssa (avo- tai avioliitossa / rekisteröidyssä parisuhteessa)
4 asun puolison ja lapsen/lasten kanssa
5 asun yksin lapsen / lasten kanssa
6 asun vanhempien luona
7 muu, mikä?_________________

Perheen perustamisen lykkääntyminen on ollut viime vuosina huomi-
on kohteena julkisessa keskustelussa. Tämä yleisesti huolestuttavana
pidetty ilmiö on pätkätöiden ja arvoilmastossa tapahtuneiden muutos-
ten lisäksi liitetty opiskeluaikojen pitenemiseen. On myös arvioitu, että
perheellisten opiskelijoiden elämäntilanteeseen liittyy erityisiä perhe-
elämän, opiskelun ja työssäkäynnin yhteensovittamisen haasteita.
Tässä selvityksessä tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka luovat haastei-
ta perheellisten opiskelijoiden tilanteeseen ja jotka saattavat vaikuttaa
korkeakouluopiskelijoiden haluun perustaa perhe jo opintojen aikana.
Kiinnostus kohdistuu hyvinvointiin, opintojen kulkuun ja toimeentuloky-
symyksiin sekä näissä ilmenneisiin eroihin perheellisten ja perheettö-
mien opiskelijoiden välillä yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreilla.
Tarkastelu tehdään kyselyaineistojen pohjalta.
Selvityksen keskeinen tulos on, että perheellisistä puolison ja lasten
kanssa asuvat kokevat tilanteensa monilta osin eri tavoin kuin yksin-
huoltajat. Yksinhuoltajilla on psyykkisiä ja fyysisiä oireita muita ryhmiä
enemmän. Yksinhuoltajat myös kokevat erityisesti ammattikorkeakou-
luissa toimeentulonsa selvästi huonommaksi kuin muut. Puolison ja
lasten kanssa asuvilla työssäkäynti on muita yleisempää ja erityisesti
yliopistoissa he arvioivat opintojensa kestävän pidempään. Yksinhuolta-
jien opinnot etenevät suunnilleen samassa tahdissa kuin perheettömillä
opiskelijoilla. Vaikka opiskelu aiheuttaa murheita, perheelliset opiskelijat
suhtautuvat opintoihin tavoitteellisesti ja kokevat opiskelun myönteisenä
voimavarana.
Tulosten valossa perheellisten opiskelijoiden erityistarpeet liittyvät talou-
delliseen tukeen, lastenhoitopalveluiden kaltaiseen sosiaaliseen tukeen
sekä opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet huomioiviin joustaviin ope-
tuskäytäntöihin.
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus on perustettu 1989 edistä-
mään, harjoittamaan ja tukemaan opiskelijoihin sekä koulutukseen
ja koulutusjärjestelmiin kohdistuvaa tutkimustoimintaa. Otuksessa on
tutkittu muun muassa opiskelijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa,
opintojen kestoon vaikuttavia tekijöitä, vaihto-opiskelua ja tutkinto-opis-
kelua ulkomailla sekä opiskelijoiden asumista ja opiskelija-asuntotuo-
tantoa.
ISBN 978-952-5282-22-1
ISSN 1456-9353
www.otus.fi

2008 silmäyksiä perheellisten korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen

Recomendados

Recomendados

Mais conteúdo relacionado

Semelhante a 2008 silmäyksiä perheellisten korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen

Semelhante a 2008 silmäyksiä perheellisten korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen (20)

Mais de Research Foundation for Studies and Education Otus

Mais de Research Foundation for Studies and Education Otus (20)

2008 silmäyksiä perheellisten korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen