3. Oppimisen tulevaisuus 2030
Argumentteja todennäköisen, haluttavan ja mahdollisen tulevaisuuden
puolesta
Katsotaan riittävän kauas jotta
intressien vaikutus laimenee
Nuuskitaan käännepisteitä ja
paradigmamurroksia (laadullinen
ennakointi)
Tähyillään ajopuita, liukumia ja
valumisia käytäntöihin, joita
kukaan ei kerro haluavansa
Etsitään systeemisiä malleja,
vuorovaikutuksia, relaatioita ja
vipuvaikutuksia
Lietsotaan, laajennetaan ja
ylläpidetään argumenttien
markkinoita
Käynnistetään dialogeja ja
osallistetaan toimijoita (oppijat,
vanhemmat, koulut, kunnat)
Delfoi-metodi: asiantuntijuus,
asianosaisuus, anonyymisyys ja
iteratiivisuus
eDelfoi-työkalu: internet (pääsy,
saavutettavuus), reaaliaikaisuus
(kohtaaminen, dialogi),
kumulatiivisuus (aikasarja,
paneelit)
Toimintaperiaatteiksi ”open
source”, ”open data” ja ”open
argument”
5. ”Kunnat lakkauttavat opettajien vakanssit ja ostavat opetuspanokset
keikkaopettajafirmoilta. Palkkiot on sidottu opetussuoritteisiin, opettajan
osaamiseen, maineeseen ja kykyyn neuvotella sopimuksensa.”
Selite
Vuonna 2030 kollegiaalisesti opettajainhuoneisiin organisoitunut opettajakunta on
purkautunut, kun mahdollisuudet toimia perinteisiä kansallisia ja kansainvälisiä rajoja -
organisaatio, kieli, luokka, koulu, koulumuoto - ylittäen ovat lisääntyneet. Opettajat
tarjoavat osaamistaan rajojen yli ja kilpailevat keskenään niin hinnalla kuin osaamisen
laadulla. Samalla kuntien taloustilanne ja kustannussäästöt ovat johtaneet siihen, että
pysyvien opettajavakanssien määrä on vähentynyt.
Tulevaisuusteesi (Delfoi)
32. TEHTÄVÄHAASTE PERUSKOULULLE
(LAINAUS BLOGISTA http://edelfoi.ning.com/profiles/blogs/mickosin-kolme-vinkkia-ja-sote)
Älä keskity tuoliin vaan rakenna ymmärrys koko asumisesta kuten Ikea on tehnyt. Sen jälkeen voit
tehdä tuolejakin. Kiinnostavin vinkki oli kuitenkin tutkia asiakkaiden kipupisteitä. Kiinnostu siitä missä
asiat eivät suju ja missä syntyy ristiriitoja ja toimimattomuutta. Siellä on myös tarve johonkin uuteen.
Ilmeinen toimimattomuus liittyy Akatemian tuoreeseen tutkimukseen, jonka aineisto on kerätty
pääasiassa Helsingin peruskouluista. “Tuoreen selvityksen mukaan koululaiset kadottavat
motivaatiotaan opiskeluun ja väsyvät. Professori Katariina Salmela-Aron vetämän, Helsingin
koululaisiin keskittyneen selvityksen mukaan lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti
koulunkäyntiin. Tästä joukosta joka neljäs ei pidä koulua tärkeänä. Joka kymmenes 12-vuotias on
uupunut. … Salmela-Aro kääntää katseen koulua kohti. Hänen mukaansa Suomessa on kasvamassa
kuilu nuorten oppimiskäytäntöjen ja koulun käytäntöjen kanssa. Sama yksinkertaisemmin: koulu ei
pysy ajassa mukana. … Koulun tilanteen puki raikkaisiin sanamuotoihin Ylen uutisissa (10.11.)
haastateltu turkulainen opettaja Maarit Korhonen. Hänen mukaansa koulu on kuin museo. Korhonen
kertoo, että oppimisympäristöä ja -sisältöjä sekä opettamisen tyyliä olisi muutettava, sillä ne ovat
pysyneet kymmeniä vuosia lähes muuttumattomina. ”Kuilu koulun ja lasten välillä kasvaa päivä
päivältä”, hän tiivisti.” (HS 12.11.2015)
33. MICKOSIN VINKIT
(LAINAUS BLOGISTA http://edelfoi.ning.com/profiles/blogs/mickosin-kolme-vinkkia-ja-sote)
Hän suosittelee monien tulevaisuuspolkujen rakentelua, missä ei uutta ole, mutta se on tärkeä
strategin lisuke, että pitää varoa rakastumasta niistä mihinkään. Se lupa tulee vasta sitten, kun on
valinnut tiensä. Järkiliitto siis, jossa rakkaus tulee vasta perässä. Toinen vinkki on vielä vaikuttavampi.
Tulevaisuuksientutkimuksen kannalta kaikkein tärkeintä on tunnistaa se, mikä ei muutu. Suurta
osaa siitä mikä muuttuu ei kuitenkaan voi vangita. Kolmas ajatus on hiukkasen ristiriitainen edellisen
kanssa. Mickosin mukaan tulevaisuus on läsnä monin tavoin jo nyt. Samaa metodia olemme
käyttäneet Futura-lehden teemaprojekteissa.
Mainio esimerkki sote-puolelta on Matti ja Markku Rimpelän tutkimus "Säästöjä lapsiperheiden
palveluremontilla". He ovat keränneet innovatiivisten kuntien kokeiluja ja koostaneet niistä ehdotuksia
palvelurakenteiden muuttamiseksi. "Aikanaan rakennettu palvelurakenne, joka on juurtunut hallinto- ja
ammattikuntiin, on tullut tiensä päähän. Nykyiset palvelut eivät lähde lasten ja lapsiperheiden tarpeista,
vaan ne lähtevät järjestelmän ja ammattikuntien tarpeista." Siis vanha tuttu juttu. Kaikki instituutiot
syövät ennen pitkää tarkoituksensa.
Sotea ja miljardisäästöjä väännetään nyt ylärakenteissa. Rimpelät luonnostelevat miljardin säästöä
palvelutuottamisen ala- eli kuntakenteissa tavoilla, jotka on jo löydetty mutta joita ei lainsäädännön ja
muun regulaation takia ei päästä laajentamaan. Voin yhtyä myös Rimpelöiden pelkoon siitä, että tuleva
sote-uudistus todennäköisesti tulee taannuttamaan innovatiivisia kuntia ja palveluita. Sama ilmiö on
havaittu ammatillisella koulupuolella, kun peräkkäisin hallintouudistuksin on kasattu yhä laajempia
koulutuskonserneja.
12.11.2015