"Päivitetään Suomi"
•Transferir como PPTX, PDF•
3 gostaram•839 visualizações
Puheenvuoro moniäänisessä dialogissa, jossa yhdistetään näkökulmia profeetallisesta visioinnista tutkimusmatkailuun ja ei-mitään-tietämisen tilassa ymmärtämiseen.
Recomendados
Mais conteúdo relacionado
Mais procurados
Mais procurados (18)
Destaque
Destaque (17)
Semelhante a "Päivitetään Suomi"
Semelhante a "Päivitetään Suomi" (16)
Mais de Hannu Linturi
Mais de Hannu Linturi (20)
"Päivitetään Suomi"
- 2. • Alussa ja lopussa oli kaaos! • Alustukset: Mooses, Marco Polo ja Outo Järjestäjä • Holtitonta puhetta: kartan ja maaston hahmottelua • Mielen päällä –puhetta: fokus ja intohimo • Ilmaisimen - vai “miinan” – asentaminen: tulevaisuusteesi (tajunnan räjäyttävä ajatus - minimalismi)! • Asiantuntijoiden poiminta: paneelit , asiantuntijuudet- asianosaisuudet (not-knowing) • Uusiutuvan joukkovoiman valjastaminen: somet ja verkostot • Järjestystä kaaokseen: tekemiset, sopimiset ja aikataulu “Päivitetään Suomi”
- 3. “Teemat ilmaisevat kussakin ajassa ratkaistavia tehtäviä ja ongelmia. Ihmisen humanisaatio riippuu siitä, kuinka hyvin hän kykenee ratkaisemaan oman aikakautensa teemat ja integroitumaan ajan henkeen. Aikakaudet täyttyvät sitä mukaa, kun ihmiset käsittävät sen teemat ja ratkaisevat sen tehtävät.” Aikojen murroksessa vaihtuvat paitsi teemat myös ajan järki. Oppimisen tulevaisuus 2030- barometri on työkalu, jolla tulevaisuuksientutkimuksen työkaluin metsästetään tätä uutta järkeä ja ymmärrystä. - Paolo Freire http://www.freire.org/paulo-freire/concepts-used-by-paulo-freire Paolo Freire ajan teemoista
- 4. • Slideshare http://www.slideshare.net/oraakkeli • eBarometri http://www.ebarometri.fi/ • eDelfoi https://edelfoi.fi/ • Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/julkaisut/tutu-julkaisut/Sivut/2011.aspx • Lukion tulevaisuus 2030. Toinen koulu, toinen maailma. http://www.oph.fi/julkaisut/2011/lukion_tulevaisuus_2030 • Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus. http://www.oph.fi/julkaisut/2010/osaava_opettaja_2010_2020 • Koulun johtaminen ja toimintakulttuuri. http://www.kaikkialla.fi/2013/09/20/johtajuudella-toimintakulttuurin-muutokseen/ • Ammattikasvatuksen aikakauskirja 3/2013: Verkko-oppiminen ja uudet oppimisympäristöt http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/arkisto.php?nro=2013-3 • OPS2016 http://www.oph.fi/ops2016 • Google + https://plus.google.com/u/1/communities/114237887240873085448?cfem=1 • Facebook https://www.facebook.com/groups/oppimisentulevaisuus/ Keskustelua aineistojen kanssa
- 6. Oppimisen tulevaisuus 2030 Argumentteja todennäköisen, haluttavan ja mahdollisen tulevaisuuden puolesta Katsotaan riittävän kauas jotta intressien vaikutus laimenee Nuuskitaan käännepisteitä ja paradigmamurroksia (laadullinen ennakointi) Tähyillään ajopuita, liukumia ja valumisia käytäntöihin, joita kukaan ei kerro haluavansa Etsitään systeemisiä malleja, vuorovaikutuksia, relaatioita ja vipuvaikutuksia Lietsotaan, laajennetaan ja ylläpidetään argumenttien markkinoita Käynnistetään dialogeja ja osallistetaan toimijoita (oppijat, vanhemmat, koulut, kunnat) Delfoi-metodi: asiantuntijuus, asianosaisuus, anonyymisyys ja iteratiivisuus eDelfoi-työkalu: internet (pääsy, saavutettavuus), reaali- aikaisuus (kohtaaminen, dialogi), kumulatiivisuus (aikasarja, paneelit) Toimintaperiaatteiksi ”open source”, ”open data” ja ”open argument”
- 7. ULKOISTETTU OPETUS ”Kunnat lakkauttavat opettajien vakanssit ja ostavat opetuspanokset keikkaopettajafirmoilta. Palkkiot on sidottu opetussuoritteisiin, opettajan osaamiseen, maineeseen ja kykyyn neuvotella sopimuksensa.” Selite Vuonna 2030 kollegiaalisesti opettajainhuoneisiin organisoitunut opettajakunta on purkautunut, kun mahdollisuudet toimia perinteisiä kansallisia ja kansainvälisiä rajoja - organisaatio, kieli, luokka, koulu, koulumuoto - ylittäen ovat lisääntyneet. Opettajat tarjoavat osaamistaan rajojen yli ja kilpailevat keskenään niin hinnalla kuin osaamisen laadulla. Samalla kuntien taloustilanne ja kustannussäästöt ovat johtaneet siihen, että pysyvien opettajavakanssien määrä on vähentynyt. Tulevaisuusteesi (Delfoi)
- 8. Todennäköinen ja toivottava tulevaisuus 2030 Kiistakysymys
- 9. Todennäköinen ja toivottava tulevaisuus 2030 Nelikenttä
- 10. Puolesta Vastaan Kilpailu tulee myös kouluihin, ja tulokset ratkaisevat. Huonot palveluntuottajat karsiintuvat ja opetuksen ostajat määrittelevät tavoitteet. Ei kuulu reaalimaailmaan perusopetuksessa. Pieni koululainen tarvitsee oman ja pysyvän opettajan, joka voi rauhassa keskittyä kasvatukseen ja opetukseen vailla "suorituspaineita". Väittämä on kovin arvolatautunut, mutta idea sisällä ihan hyvä. Itse en usko 2030 meille kellekään yhteen professioon (esim. vain ope) tai yhteen malliin – palkkatyö ja yrittäjyys lomittuvat ja värjäytyvät. Tämä on hyvä tulevaisuudenkuva! En kannata missään tapauksessa. Ruotsissa on esimerkkejä, joissa koulujen tuottama voitto menee pääomasijoittajille. Koululaitoksen pitää olla yhteiskunnan peruspalvelua, ei yritystoimintaa! Ostettujen opetuspanosten kohdalla on suuri riski opetuksen laadun ja toisaalta pysyvien opettaja- oppilaskontaktien säilymisen kannalta. Toisaalta ostetut opetusjaksot voivat parhaimmillaan nostaa oppilaiden opiskelumotivaatiota ja todella rikastuttaa oppimisympäristöä ja tilanteita. Stor risk för att skolan därefter skulle vara mycket ojämlik och inte kunna garantera en likvärdig grundutbildning för alla. Mindre orter skulle lida mest. Finlands befolkning skulle än mera koncentreras till Nyland och huvudstads-regionen samt några få andra större orter ! Icke önskvärt - skulle medföra betydligt större samhälleliga problem. Argumentaatio
- 11. Teesien kolmijako Teesien tilat KIISTA Näkemykset ja argumentit tulevasta kehityksestä polarisoituvat oppimisen kannalta tärkeässä asiassa usein tunnepitoiseksi kiistakysymykseksi. DIALOGI Käsitykset tulevasta kehityksestä jakautuvat moniksi näkökulmiksi ja tulevaisuuspoluiksi, jotka on mahdollista ja tarpeen ottaa yhteiseen keskusteluun. RATKAISU Panelistit ovat tulevaisuusväitteestä suhteellisen yksimielisiä. Pääkysymykseksi muodostuukin se, milloin ja miten muutos tapahtuu.
- 12. eDELFOI
- 13. Teemat ja paneelit Jaetusta urakasta vuoropuheluun SISÄ ULKO Tieto Tieto, taito ja oppiminen (Otavan Opiston Osuuskunta) Arvot ja tavoitteet Arvot, päämäärät ja tavoitteet (Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus) Toimintaympäristö Toimintaympäristön muutokset poliittisesti, sosiaalisesti ja ympäris- töllisesti (Demos Helsinki) Toiminta Toiminta, yhteisö ja koulu (Otavan Opiston Osuuskunta)
- 18. Opetusprofession metamorfoosi 2030 Vuoren huippu Kollegiaalinen, lapsiorientoitunut ja koulutettu opettajisto (professio), joka hetkeksi rakensi maailman parhaan Pisa-koulun. Teknologia avaa (oppimisen), tiimityö laventaa (opetuksen), yhteiskunta paineistaa (suorituksiin)! Koulujen kehitys eriytyy? Rikastuva ja moninaistuva opetusprofessio, joka mukautuu oppijan tarpeisiin ja ominaisuuksiin. Iso kysymys on keille kaikille?
- 19. Tulevaisuuskartta metaforana – leikittelyä tulevaisuuksilla • pinnanmuodot (muutos ja merkitys) • tiet ja polut (systeemiset yhteydet ja reitit) • kairaukset (mitä on pinnan alla) • kokemusleirit (kokeilut) • kompassi (navigointi mahdollisissa tulevaisuuksissa, skenaariot, visiot) • maailmankartta (toimintaympäristö drivereineen)
- 21. Aristoteleen toiminnan teoria VISIO (tulevaisuus) TILANNE (ympäristö) IDEA (ohjaavat ideat, mentaali malli) METODI (toiminta)
- 22. “Koekairauksia“
- 23. “Metodi on tie” Barometrista opetussuunnitelmiin ja takaisin 2030 Kaukotulevavaisuus, jolloin vuonna 2016 koulutiensä alkavat oppilaat pääsevät soveltamaan oppimaansa. 2016 Uudet opetussuunnitelmat astuvat voimaan esi- ja perusopetuksessa sekä lukioissa. 2009 Opetussuunnitelmien perusteiden uudistaminen ja oppimisen tulevaisuuden barometri käynnistetään.
- 24. Staattinen kartta OPS 2016 OPS-uudistus Esi- ja perusopetuksen ja lukion uudet opetussuunnitelmat astuvat voimaan.
- 25. Liikennemetafora
- 26. Causal Layered Analysis by Sohail Iniayatullah “Pinnasta syvyyksiin ja takaisin“ A Litaniataso Ensimmäinen taso eli litania kuvaa tasoa, jolla yleistetään ja yksinkertaistetaan tarkasteltava ongelma. B Systeemien ja sosiaalisten syiden taso Sosiaalisten syiden tasolla tunnistetaan ongelma ja sen (usein lyhyen aikavälin) syyt ja seuraukset. C Diskurssin, arvojen ja maailmankuvan taso Avataan päätösten ja suunnitelmien sekä niiden sisältämien ratkaisujen ja valintojen taustalla vaikuttavat arvot ja maailmankuvat. D Myyttien ja metaforien taso Tällä tasolla ”näyttäytyvät” kollektiiviset kätketyt ulottuvuudet, joihin ei ole suoraa pääsyä.
- 27. Surprise
Notas do Editor
- POHJALLA "Sivistys on pötyä, tärkeintä on lahjakkuus.” "Ja lahjakkuus. . . Se on uskoa omaan itseen, omiin voimiin.” Kaaoksessa näkee järjestystä vasta kun ymmärtää sen, mikä järjestyksen aiheuttaa. Uutta järjestystä on vaikea nähdä, kun vanha sokeuttaa näkemään toisella tavalla. Siinä vasta pieni pää hajoaa, jos pitää hyväksyä useita samanaikaisia järjestyksiä, joista osa on vielä keskenään ristiriitaisia tai vastakkaisia. Kvanttien asuttamassa maailmassa senkin pitäisi olla mahdollista. Aloitetaan kuitenkin yksinkertaisemmin. Kun järjestyksestä puhutaan niin lähtökohtia on kaksi: kardinaalit ja ordinaalit. Edelliset kuvaavat erilaisia luokkia 1, 2, 3 jne, joilla ei ole keskenään järjestystä. Oliot ovat “samanarvoisia” mutta erilaatuisia, eikä niitä symboloiva ja toisistaan erottava numero kerro muuta kuin erosta. Ordinaaliluku ilmaisee sekä eron että järjestyksen, jolloin olioiden pitää jonkun ominaisuuden osalta kuulua samaan kategoriaan. Tilastomatemaattisessa evoluutiossa “ordinaalit” ovat ilman muuta ylempiä kuin “kardinaalit”. Humanisti ajattelee usein toisin. Laadullinen ero on yhtä tärkeä kuin mitattava kvantitatiivinen ero. Maxim Gorki tuli tunnetuksi neuvostokirjailijana ja hänen humanistinen valintansa on toinen. Ihmisen perusolemus on erilaisuus tai vielä tarkemmin omanlaisuus. Sen oivaltaminen on törkeämpää kuin heidän laittamisensa yksittäisten ominaisuuksien suhteen järjestykseen. Samaa menoa on Steinbeckin pienten ihmisten epiikassa. Kuva on Pohjalla-näytelmästä, joka “pyörii” kansallisen pienellä näyttämöllä. Janne Reinikainen on ohjannut Maxim Gorkin novellista (1902) mieltä kiihottavan tulkinnan. Kaaosta ja sekasortoa on sekä ilmassa että pietarilaisessa yömajassa, jossa asiat enimmäkseen tapahtuvat. Teksti on kirjoitettu 112 vuotta sitten, mutta se ei tulkinnassa näy. Ordinaalit ihmiset kipuilevat lahjakkuuksiensa kanssa, joille oman elämänsä kardinaalit tekevät lempeästi tilaa.
- POLKUEHDOTUS
- AIKAKAUDET, TEEMAT JA TIETOISUUS According to Paulo Freire, an epoch “is characterized by a complex of ideas, concepts, hopes, doubts, values and challenges in dialectical interaction with their opposites striving towards their fulfilment”. The concrete representation of these constitute the themes of the epoch. For example, we may say that in our society some of these themes would include the power of bureaucratic control or the social exclusion of the elderly and disabled. In social analysis these themes may be discovered in a concrete representation in which the opposite theme is also revealed (i.e., each theme interacts with its opposite). (ks. http://www.freire.org/paulo-freire/concepts-used-by-paulo-freire). Tietoisuuden tasoja Freire erottaa kolme tietoisuuden tasoa: (semi-)intransitiivinen, naiivin transitiivinen ja kriittisen transitiivinen. Semi-intransitiivinen tietoisuus kuuluu ns. hiljaisuuden kulttuuriin, jota Freire löysi etenkin maaseudulta, jossa vallitsi plantaasitalouden suljettu kulttuuri. Se rajoitti tietoisuuden biologiseen välttämättömyyteen, fatalismiin ja magiikkaan. Yhteiskunnan avautuessa siirrytään transitiiviseen aikakauteen, jolloin myös tietoisuus muuttuu vähitellen transitiiviseksi. Uuden tietoisuuden synty on yllätys sekä massalle että eliitille ja aiheuttaa ahdistusta molemmissa. Kansaa pelottaa vapaus ja eliittiä status quon menettäminen. Pelot eivät pysäytä kehitystä, vaan syntyy ’vaara’, että naiivi tietoisuus alkaa muuttua emotionaaliseksi ja edelleen fanaattiseksi. Kasvatuksen täytyy auttaa ihmisiä liikkumaan naivista kriittiseen transitiivisuuteen ja samalla helpottaa heidän puuttumistaan historian prosessiin. Jokaista ymmärtämistä vastaa ennemmin tai myöhemmin toiminta, joko kriittinen tai maaginen. Transitiivinen tietoisuus ei tule automaattisesti taloudellisen kehityksen myötä kriittiseksi, vaan siihen tarvitaan kriittistä kasvatustoimintaa. Vasta se saa aikaan kriittisen tietoisuuden heräämisen . Siihen prosessiin Freire viittaa termillä conscientização, jolla hän tarkoittaa tietoisuuden asteen syventymistä. Freiren mukaan ihminen orientoituu maailmaan ajattelukielen avulla eikä vain aistimusassosiaatioiden läpi kuten eläin. Ajattelun kieli mahdollistaa tietämisen todellisuutta muuttavan käytännön kautta. Tässä tapahtumassa subjektiivinen ja objektiivinen kohtaavat. Eläimelle maailmaan orientoituminen on siihen sopeutumista, mutta ihmiselle se tarkoittaa maailman humanisoimista muuttamalla sitä. Ihmisen maailmaan orientoitumisessa on sekä historiallinen että arvodimensio, joiden ymmärrystä eläimellä ei ole. (Freire 1972, 1974)
- LÄHTEET Joustavaa hyppelyä varten olen jakanut kalvot etukäteen Slideshareen ja varustanut kunkin kalvon seliteteksteillä. Otetaan esimerkikis yksi ilmeinen päiviteltävän Suomen ilmiökenttöi TYÖ!
- KAUKOTULEVAISUUS Nyt ei ratkota kaukotulevaisuuden tiloja, mutta siitäkin on hyvä olla käsitys. Se helposti peittyy kun monistamme tulevaisuuteen hyvää tai dystooppista nykyisyyttä! Evoluutio ei ole nollasummapeliä eikä siihen kovin hyviun sovi erilaiset talousteoreettiset mallit. Toimintaympäristön muutokset ruokkivat epookkeja, jotka kierrättävät ja jalostavat muutokset uusikis toiminnan tavoiksi, jotka kiihdyttävät laadullisia transformaatioita, joita voi kuvata aikakausisykleinä. Nomadi ajattelee ja toimii toisin kuin maanviljelijä, tai seuraavaksi ilmaantunut teollisen ajan ihminen. Tuleva aikakausi antautuu vastentahtoisesti nähtäväksi. Jotain kuitenkin tiedetään ja loppuja arvaillaan. Edelleen on hankala nähdä miten totaalisesti jättimäinen kaiken skannaus digitaaliseksi vaikuttaa meihin, vaikka muutoksia on jo nähtävissä joka puolella. Jos ajatellaan oppimista niin se on ollut erilaista kunakin aikakautena. Nomadille se oli reflektoimatonta ja eriytymäntä selviytymistä suorassa luonnonympäristösuhteessa. Maanviljelysajan kehitti hierarkiat ja oppiminen erilaistui säädyn mukaan. Teollisuusaika institutionalisoi oppimisen formaalit muodot ja viime vaiheessa kapitalisoi sen tavaramarkkinan kaltaiseksi vaihdannan kohteeksi. Brittiläinen kasvatusfilosofi Peter Jarvis kuvasi jo parikymmentä vuotta sitten prosessia, jossa omistaminen suhteessa olemiseen lisääntyy. Tämä on mielenkiintoinen harharetki, koska oppimiseen eivät sovi monet taloudelliset perusteoriat ja –käsitteet. Oppiminen ei koskaan ole taloudellisessa mielessä niukkaa. Uusilta ajoilta sopii odottaa tämän asian oivaltamista. Koulutus on tietysti eri juttu. Siitä voi tehdä niukkaa, mutta silloinkin on hyvä muistaa ettei oppiminen loogisesti edellytä koulutusta. Korkeatasoisin oppiminen on tuntemattomaan kulkemista ja tuntemattoman kohtaamista. Sellaista prosessia ei voi redusoida tutkinnoiksi. Lyhyt sivupolku kaukotulevaisuuteen on perspektiiviksi paikallaan ennenkuin upotaan lähempään tulevaisuuteen, jonka suhteen argumentointi on paitsi tarpeellista myös välttämätöntä, jotta saadaan näkyviin nykyhetkeen kätkettyjä manipuloivia ohjausvoimia. Selvimmillään se on intressipolitiikkaa ja lobbausta, ja hämärimmillään sellaisen tulevaisuuden kuvausta, jota ei vielä ole mutta joskus kenties on. Vanhat järjestykset menevät kokonaan uusiksi, jos seuraavien herrojen profetiat toteutuvat. RAYMOND KURZWEIL Kurzweil on keksijä, tiedemies ja futuristi, joka voisi elää sadat jäljellä olevat vuotensa pelkillä bestselleriensä koroilla. Miehen hurjalta kuulostavan "Ikälisän" salaisuus on geneettinen vallankumous, joka Kurzweilin arvion mukaan tapahtuu vuoden 2025 paikkeilla. Se on ensimmäinen kehityshyppy kahden muun sarjassa. Yhdessä ne johtavat ihmisen ja koneen lopulliseen pariutumiseen. Liitto ei ole enää sen jälkeen purettavissa. Toinen kehityshyppy seuraa viisi vuotta edellisen perässä nanoteknologian kehityksen myötä. Silloin nanorobotit säntäävät verenkiertoomme torjumaan sairauksia ja vanhenemista. Kolmas aalto vihkii tietokoneen ja ihmisen toisiinsa vuoden 2045 paikkeilla. Silloin koneihmisen älykkyys on ehtinyt kasvaa miljardikertaiseksi nyky-sapiensiin verrattuna. Kurzweil uskoo, että koneen ja ihmisen liiton seurauksena ihminen on enemmän kone kuin biologinen olento, mutta säilyttää silti inhimilliset piirteensä. Evoluution kannalta voidaan puhua uudesta lajista, jossa ensimmäisen kerran sekoitetaan biologinen, kulttuurinen ja eksosomaattinen informaatiolinja toisiinsa. Goonatilake (ks. blogijuttu) on pohtinut samansuuntaisesti suuria evoluutiolinjoja. Goonatilaken tutkimustuloksiin perehtymisen jälkeen Kurzweil muuttuu hieman helpommin sulateltavaksi. Aikataulu kuulostaa joka tapauksessa hurjalta, mutta hänellä on siihenkin perustelunsa. Evoluutio etenee epäsuorasti ja hyppäyksittäin. Vaihe vaiheelta kerätään ensi muutoskapasiteettia, ja sitten se energisoidaan emergenttiin tasohyppyyn. Evoluutiokapasiteetin keräämisvaihekaan ei ole enää pitkään aikaan ollut tshehovilaista paritanssia tai suunnistusta rastilta toiselle. Ray Kurzweil perustaa ajattelunsa teknologisen kehityksen eksponentiaalisuuteen. Tietotekniikka ei kehity lineaarisesti aikasarjana 1-2-3-4-5 jne vaan ennemminkin kertalukuhyppäyksin 1-2-4-8-16 jne. Tästä oivalluksesta hän on kehittänyt kiihtyvien tulosten teoriaksi (The Law of Accelerating Returns). Siinä Kurzweil laajentaa Mooren nimellä tunnetun lain muillekin teknologioiden alueille kuin tietotekniikkaan. Raymond Kurzweil http://www.kurzweilai.net/ SUSANTHA GOONATILAKE Goonatilake erottaa biologisen, kulttuurisen ja eksosomaattisen informaatiovirran toisistaan ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Kukin niistä on evoluution myötä vuorollaan irtautunut ja itsenäistynyt emovirrastaan omakseen. Jokaisella informaatiovirralla on omanlaatuistaan kykyä synnyttää ja luoda uutta. Viimeisenä on autonomistumassa eksosomaattinen informaatiovirta, jonka itsenäistyminen edellyttää ihmisaivojen ulkopuolista älykästä informaationkäsittelyä. Tietoa ei enää vain talleteta ihmisen ulkopuolelle, vaan sitä myös käsitellään ja jalostetaan ihmisen siihen kajoamatta. Jos niin on, silloin mitä todennäköisemmin tapahtuu myös uudenlaista oppimista, josta ei ole kirjoitettu oppikirjoja. Goonatilaken huikea visio on, että toisistaan irtautuneet informaatiovirrat ovat näkyvissä olevassa tulevaisuudessa uudelleen yhdistymässä. Mitä kaikkea siitä seuraa, on vain sumeasti aavisteltavissa biotieteilijöiden tutkimussuunnitelmista ja parhaista scifi –kirjoista. Susantha Goonatilake: kolme informaatiovirtaa http://nexusdelfix.internetix.fi/fi/sisalto/materiaalit/4_artikkelit/3_nakemykset/1_evoluutio/2_goonatilake . DANIEL DENNETT Filosofi Daniel Dennett erottaa neljä eläinkäyttäytymisen tasoa, jotka hän on nimennyt neljän tiedemiehen mukaan: Darwin (1809-1882), Skinner (1904-1990), Popper (1902-1994) ja Gregory (1923-). Darwinilaisia luontokappaleita luonnehtii käyttäytymisen pysyvyys. Niiden luonnonvalinta tapahtuu kuoleman ja elämisen kautta. Jokainen kotipuutarhuri teitää, kuinka herrassa on perennan menestys. Darwinilaisten eläinten toimintaa luonnehtii tarkkaan ohjelmoitu vaistokäyttäytyminen. Esimerkiksi mehiläiset näyttävät käyttäytyvän älykkäästi, mutta siltä vain näyttää. Ne ovat kykenemättömiä muuttamaan toimintaansa, jos ympäristöolot muuttuvat. Skinneriläiset eläimet ovat kokeilevia oppijoita. Ne vaihtelevat toimintaansa ja oppivat sen tuloksista. Väärä valinta voi olla kohtalokas ja oppiminen päättyy siihen. Kyyhkynen on mainio sirkuseläin, koska se tunnistaa nopeasti, mistä toiminnasta palkitaan. Popperilaisilla luontokappaleilla on ennaltaharkinnan ja mielikuvittelun kyky. Älykäs rotta osaa epäillä ansaa ja välttää ainakin johonkin rajaan asti houkutuksia. Ne tekevät valintoja ennen toimintaa. Useimmat nisäkkäät Gregorilainen eläin hyödyntää erilaisia mielen työkaluja kuten kieltä ja käsitteellistämistä. Tähän asti vain ihmisellä on ollut laaja-alainen kyky mielellisten operaatioiden tekemiseen. Tämän elämöinnin kautta biologisen evoluution päälle kerrostuu paljon nopeampaan sopeutumiseen ja oppimiseen ylettyvä kulttuurievoluutio. JEAN BAURILLARD Baudrillardin mukaan elämme simulaation yhteiskunnassa. Häntä tukevat epäsuorasti Suoranta ja Ylä-Kotola luokittelemalla teknologisesti tuotettujen aisti- ja oppimisympäristöjen kehityksen neljään vaiheeseen, jotka siirtävät ihmiskunnan humanismin kulttuurista bioparadigmaan. Ensimmäinen vaihe on parhaillaan elämämme verkottuvan median kerrostuma, jolle on luonteenomaista ajan ja paikan rajoituksista irtautuva ja jatkuvasti runsastuva informaation tarjonta. Ensimmäiseen vaiheeseen limittyy toinen eli hypertekstuaalisen median vaihe, jolle on ominaista mediaosapuolten vuorovaikutuksen lisääntyminen. Kolmannessa vaiheessa päästään sensomotorisen median kehityssykliin, jossa simulatiiviset prosessit kytketään hermojärjestelmiin. Neljättä vaihetta Suoranta ja Ylä-Kotola nimittävät varsinaiseksi bioparadigmaksi, jota luonnehtii bioteknologian integrointi osaksi eliöiden ohjausjärjestelmää. Eliön kuten elämänkin määritelmä tulee ennen sitä uudelleen määriteltäväksi. Postmodernist French social theorist Jean Baudrillard argues that a simulacrum is not a copy of the real, but becomes truth in its own right: the hyperreal. Simulaation evoluutio http://nexusdelfix.internetix.fi/en/sisalto/materiaalit/4_artikkelit/3_nakemykset/1_evoluutio/3_simulaatio?C:D=63270&C:selres=63270 .
- 6
- TULEVAISUUSTEESI Barometri koostuu neljästä kyselystä, joista kussakin on 10-16 tulevaisuusväitettä. Kukin väite eli teesi esitellään ja käsitellään samalla kaavalla. Koko kysymys koostuu otsikosta, väitteestä ja sen selitteestä. Vastaaja ottaa kantaa teesin sisältöön arvioimalla asteikolla sen todennäköisyyttä ja toivottavuutta. Asteikkovalintojen jälkeen häntä pyydetään perustelemaan vastauksensa. Panelistilla on myös mahdollisuus lukea muiden vastauksia ja kommentoida niitä. Lukemisensa perusteella vastaaja voi muuttaa vastaustaan ja tähän mahdollisuuteen barometri osaltaan perustuu. Vastaaminen on Delfoi –tekniikan mukaisesti ehdottoman anonyymiä. (00:41)
- JAKAUMAT Jakaumat kuvataan graafisesti todennäköisyys- ja toivottavuus-skaalojen mukaisessa taulukossa. Pallot kuvaavat vastausten sijainnin ja määrän. Väreillä on myös oma symbolimerkityksensä, joka paljastetaan parin kalvon päästä.
- NELIKENTTÄ Jakaumat voi pelkistää nelikentäksi kahden muuttujan suhteen. KiinnostavIa ovat tietysti “iskemät” ja niiden hajaantumat koordinaatistoon. Aikasarjatarkastelussa iskemät saadaan liikkeelle. Kiinnostavaa on havainnoida jännitteitä, jotka syntyvät esimerkiksi todennäköisen ja ei-toivotun tulevaisuuden suhteen.
- ARGUMENTOINTI Argumentit eli perustelut erilaisille tulevaisuuksille on Delfoi-prosessin pääsaalis. Tavoitteena on saada asiantuntijat ja asianosaiset argumentoimaan ja kommentoimaan, jotta “iskemäsiirtymät” perustuisivat rationaaliseen ajatteluun ja vuorovaikutteisesti muodostettuun ymmärrykseen siitä, mikä on hyvästä. Aineiston avalyyseissä voidaan erotella erilaisia argumenttityyppejä, joita ovat mm. ideologinen, instituutionaalinen (traditio), kokemusperäinen, systeeminen (vaikutuspremissi) ja paradigmaattinen (muutos) argumentti. Kalvon poiminta on sikäli edustava, että siinä näkyy miten vivahteikkaasti useimpien mielestä epämiellyttävääkin tulevaisuutta voi käsitellä ja perustella.
- 11
- eDELFOI Vielä kuva siitä minkälaiselta Delfoi näyttää panelistille. Käytössä on Delfoi-yhteisössä kehitetty avoimen lähdekoodin eDelfoi-ohjelma, jossa Oppimisen tulevaisuus –paneelikin avoimena päivystää. Barometrin viisi kyselyä ovat avoimia vastattavaksi. Tarkoitus ei olekaan että kaikkien pitäisi ottaa kantaa kaikkeen, vaan se että otetaan kantaa kun sitlä tuntuu ja käydänn dialogiin muiden kantojen kanssa. Tulevaisuuteen tunkeudutaan paitsi kärjekkään väitteen kera myös kaksilla rattailla. Erikseen kysytään väitteen toteutumisen todennäköisyyttä ja erikseen toivottavuutta. Useimmiten kyselyt ovat siinä tilassa, että kaikki 48 teesiä ovat aktiivisina. Samoin niiden tulokset näytetään reaaliaikaisina jakauminan ja kommenteina. Paneelin päivitysvaiheessa vastaamista voidaan myös fokusoida ja rajata osana osallistavaa prosessia. Delfoin ja barometrin pääsaalista ovat argumentit ja dialogit erilaisten tulevaisuuksien puolesta ja vastaan. Jos rullataan sivua alaspäin niin sieltä tulevat vastaan painikkeet, joilla siirrytään kyselyssä eteen- tai taaksepäin.
- 13
- SYSTEEMINEN DISKURSSIKARTTA 2009 Opetussuunnitelmien uudistamisen ensimmäisessä ponnistuksessa – edellisen hallituksen aikana – tehtiin hyvin perusteellinen valmistelutyö, johon osallitui kymmenittäin asiantuntijoita lausuntineen. Tämä ensimmäinen systeeminen kartta on piirretty niiden tekstien “kevyen” diskurssianalyysin avulla. Se ei pyrikään piirtämään kuvaa nylyissestä tilanteesta vaan ennemminkin niistä haasteista ja asioista, jotka erottavat nylyhetken tulevasta. Asiantuntijanäkemyksissä korostettiin etenkin muutosta koulun tietokäsityksessä, se muuttuu dynaamisemmaksi ja toiminnallisemmaksi. Se vaistämättää vipuvaikuttaa opettajantyöhön, jonka evoluutiota moni lausunnonantaja pohti. Oppimisympäristöajattelu oli nousussa, samoin yhteisön merkitys oppimisen edistäjänä. Hakkaraisen, Longan ja Lipposen tutkivasta oppimisesta oli jo dataakin tarjolla. Esillä olivat myös jo varhaiset kommenti tarpeestaa uudistaa ainejakoista koulua onglma- tai projektilähtöisen opetuksen, teemojen ja ilmiöiden kautta.
- KÄSITEKARTTA TULEVAISUUSTILOISTA 2011-12 Tulevaisuustarkasteluun on ensimmäisten kierrosten tulosten pohjalta haettu erilaisia näkökulmia ja visualisointeja, joilla kuvataan lähtötilannetta. Tässä yksi esimerkki. Teesien spiraaliliikettä havainnoidaan tikkataululla, jossa matka alkaa kiistojen ulkokehältä (signaloi ympäristömuutoksia ja niiden mahdollisuuksia) keskustelualueelle - jossa argumentaatio on rikkaimmillaan – jossa kypsyy päätös haluttavasta ja mahdollisesta. (00:50)
- METAFORAKARTTA 2013-14 Tähän on päästy. Tulevaisuuskartta perustuu barometrin 48 tulevaisuusteesiin, jotka asiantuntijapaneelin kannanottojen ja argumentoinnin jäljiltä kolmessa tilassa. Punaiset teesit ovat kiistanalaisia. Niiden suhteen asiantuntijakannat ovat polarisoituneet vastakkaisiksi. Keltaiset tulevaisuusväitteet on dialogisessa vaiheessa, jossa niiden puolesta ja vastaan esitetään erilaisia toisiaan täydentäviä näkökulmia. Vihreat teesit kuvaavat väitteitä, joista vallitsee suuri konsensus, vaikkeivat teesien sisällöt olekaan vielä toteutuneet. Tulevaisuuden oppimisen tilat ja piirteet ovat suhteissa keskenään ja niitä kuvataan yhdysviivoilla. Aineistosta on nostettu viisi paradigma- tai haastevuorta (=isoa murrosprosessia), joille aikamatkan aikana pitäisi kiivetä. Ensimmäisessa haastenipussa on kyse siitä, miten kykenemme henkilökohtaistamaan ja vapauttamaan oppimista ilman että samalla menetämme voimavarat, joita olemme ansainneet yhtenäisellä, korkeatasoisella ja tasa-arvoisella opetuksella. Tästä metamuutoksesta johtuu toinen, jossa on kyse opettajaprofession perusteellisesta mullistuksesta opetuksesta oppimisen aikaansaamiseen, ohjaukseen, oppimisympäristöjen managerointiin ja oppimisen arviointiin. Toinen haaste avaa ovet kolmannelle, jossa koko oppimisprosessi resursoidaan uudestaan oppimisen eksosysteemiksi, joka kokoaa monet tällä hetkellä käyttämättömät voimavarat koulun sisäisiin ja ulkoisiin oppimisympäristöihin. Yleissivistävän - mutta myös ammatillisen - koulun kannalta olennainen on myös muutos, joka on tapahtumassa itse yleissivistyksen sisällöissä. Aiempaa dynaamisemmin se ymmärretään perus- ja käyttötaidoiksi sekä osaamisiksi (kompetensseiksi), jotta mahdollistavat kehittyneet ja tulevaisuudenkestävät oppimisen tavat ja muodot. Viides oppimismurros on ensimmäisen kysymyksen tapaan sekä ratkaistu että ratkaisematon. Työ- ja kansalaiselämä viestii selkeästi, että oppiminen ymmärretään lisääntyvästi myös kollektiivien, yhteisöjen ja kulttuurien ominaisuudeksi. Silti koulun on ollut toistaiseksi ollut lähes mahdotonta institutionalisoida kollektiivista oppimista. (04:11) Kartta syntyi tulkintana kymmenistä lausunnoista j aalustuksista, joita tehtiin ops-uudistuksen valmisteluvaiheessa. BAROMETRIN TARINA JA METAFORINEN TULEVAISUUSKARTTA otan siihen vähän lisävauhtia eräänlaisesta dialketiikasta, jota sivumennen sanoen on viime aikoina harrastettu myös tieteellisen liikkeenjohdon katekismuksesta HBR:stä HBR-konsepti: IDEA IN BRIEF THE PROBLEM THE SOLUTION/WHY IT HAPPENS THE APPROACH/HE GUIDANCE/HE IMPLICATIONS/THE SOLUTION THE BIG IDEA: UNDERSTANDING “NEW POWER” A WORLD OF DIFFERENCE (HBR DECEMBER 2014) THE NEW REALITY THE FRAMEWORK WHY YOU NEED IT
- OPETUSPROFESSION METAMORFOOSI - ALUETARKASTELU Roolit syyniin, aitauksen portti on auki monen “pelastaa” elämänsä. Suomessa on korkea koulutus ja vahva professionäkemys, johon on tarttunut m yös tarpeetonta ja kehitystä lamauttavaa. Kannattaa tunnistaa ero moniin muihin vertailukelpoisiin maihin, joissa opettajakoulutus, -status ja palkkaus on toisella tolalla. Meillä on muitakin aloja, joissa professio on jäänyt tavallaan vamhan ajan panttivangiksi. Barometrissa kehitys on johtanut kahteen suuntaan. Erot ovat lisääntyneet. Toinen puoli painaa jarrua, ja toinen kaasua. Yksi ajan paradoksi on se, että etualalle tunkeutuvat ihmiset, jotka ovat löytäneet itse itsensä ja haluavat muidenkin tekevän sen. Castells, Bauman ja monet muut tutkijat puhuvat jatkuvasta identiteetin tekemisen tekemisestä. Ihmisellä ei ole enää samalla tavalla ryhmää ja yhteisöä takanaan kuin ennen. Siksi jokainen ihminen on “löydettävä”, kun hän ei itse siinä onnistu eikä kukaan omin eväin siihen luontaisesti kykene. Tälle prosessille on yksilötarkastelua laajempikin perspektiivi. Tekemisen evoluutio haastaa uuteen organisoitumiseen, jossa yhdenvertaiset samuuteen perustuvat prosessit eivät enää tuota parhaita tehoja. Tuotanto- kuten oppimispotentiaalit on vapautettava yksi - eikä luokka tai ryhmä - kerrallaan. Jokaiselle on löydettävä oma kasvattaja ja mentori, joka tukee ja vahvistaa löytämään oikeat paikat ja tehtävät monimutkaisessa mutta myös monien mahdollisuuksien maailmassa. Suurin “kysyntä” ja niukkuus tulee olemaan niistä pedagogeista, jotka luontaisesti keskittyvät oivaltamaan ihmisen potentiaalit ja kykenevät myös motivoimaan heitä kulkemaan niitä kohti. Tällaisia pedagogeja on ollut olemassa kaikkina aikoina. Heidät voi nyt hyvin perustein etsintäkuuluttaa. Oppimisen aikaansaamisen kannalta toki monet muutkin roolit ovat avainasemassa. Kuinka hoidetaan resursointi, kun yksilöistyvään oppimisprisessiin ei ole käytettävissä yhtään nykyistä enempää resurssia, pikemminkin päinvastoin. Ongelmanratkaisu edellyttää liittoutumisia moneen suuntaan. Niitä kuvataan eksosysteemiosioissa. Tärkeä osa resursoinnissa on monikko-oppiminen eri muodoissaan, mutta olennaisinta on kuitenkin oppijan itsensä vapauttamaan oman oppimisensa mestariksi. Ks. monikko-oppiminen, miten opettajat voivat opettaa ja tukea monikko-oppijuutta elleivät kykene itse niin organisoitumaan? Homogeenisyyden ideaali ohjaa opettajan odotuksia, vaikka koulussa kohdataan toisenlainen arjen todellisuus. Ajan kuvaan kuuluu identiteettien tekemisten, pyrkimysten ja motiivien moneus, johon negatiivisen erottelemisen logiikka ei pure. Tarvitaan lopulta päinvastaista pedagogista politiikkaa, jota Nettilukiossa on praktiseerattu. Nettilukio perustuu siinä määrin opettajattomaan itseopiskeluun, että se mahdollistaa toisaalta yhden oppilaan “luokat”. Muut oppikattaukset pitävät huolta oppimisen yhteisöllisistä muodoista. Aikataulut mukautuvat oppijoiden ja maailman rytmeihin. Sitä varten opetuksen ammattiorkesteri on organisoitu uudestaan moniäänisiksi tiimeiksi, joista opetuksen kannalta tärkeimpiä ovat ops-, ohjaus-, sisältö-, tekniikka-, ja tiedotustiimit. Jos Internetix Campus signaloi oikein niin opetusalalla on edessä moniammatillistumista, tiimiytymistä ja fokuksen siirtymistä opettamisesta oppijan ohjaamisen, ja oppimisympäristöjen moderointiin ja managerointiin. Pelkkä työnkuvasisältöjen uudelleenmuotoilu ei riitä, vaan työn muutos ulottuu opetustyön organisointiin, jonka on mahdollistettava tiimiperustainen toiminnan tapa ja erilaiset työprofiilit, jotka runsastavat opetuksen voimavaroja siinä kuin oppilaiden oppimisen henkilökohtaistaminen lisää oppimisen energiaa. Opetuksen tulevaisuuden kaksi päätehtävää ovat Internetix -kokemusten pohjalta oppijan kehityspolun ohjaaminen (tavoitteena itseohjautuminen) ja tukeminen sekä moninaisten oppimisresurssien valjastaminen oppimisen voimavaroiksi. Koulusta tulee tässä tulevaisuudenkuvassa monenlaisen oppimisen ja toiminnan “komentokeskus” sekä uudistuvallekin kouluyhteisölle välttämätön yhteisen identiteetin kotipesä. Kulttuurimuutos marginalisoi oppilaiden - toki myös opettajien - motiiviongelmat, kun oppimistyö paitsi henkilökohtaistuu myös yhteisöllistyy ja autentisoituu. Tulevaisuuden utopiakoulussa sekä opettaja että koululainen oppivat kokemuksellisesti, kysyvästi, keskustellen ja ratkaisuja etsien.
- OPETUKSEN TULEVAISUUSDRAMATURGIA TEESI: ONNELA Meillä on peruskoulu, joka ansaitsee epiteetin teollisen ajan maailmanmestari. Se syntyi 60-luvulla herkkyydestä havaita sen aikakauden evolutionaarinen kehityshaaste (Freiren sanoin teema). Suomalaiset osasivat – tosin kunnon kiistelyn jälkeen – valjastaa oman aikansa joukkovoiman kansakunnan käyttöön. Se tehtiin myös sikäli viisaasti, että resurssit hoidettiin kuntoon. Opettajien osaamista parannettiin täydennyskoulutuksella ja uusille opettajille laadittin vaativa akateeminen opinto-ohjelma. Peruskoulu-uudistus toteutettiin taitavasti ajassa askeltaen maantieteellisesti ylhäältä alas. Syntyi yhteiskunnallista kehitystä resonoiva arvopohjainen koulu, jossa opetus aikaansai oppimista koko ikäluokalle tasaisesti ja ennakoitavasti. Peruskoulu vapautti puolet ikäluokasta koulutuksen umpiperistä ja tarjosi suuntaviitat jatkovalinnoille. Koulu on kasvua suojeleva instituutio. Sokeista instituutiopisteistään huolimatta koulu tekee edelleen sitkeästi pitkävaikutteista työtä, jota en korvaisi innovaatioilla tai vallankumouksellisilla teknologioilla, vaikka kyllä nekin kouluun saavat ja ansaitsevat tulla. Koulu on hidas, mutta sen pitääkin olla, mutta ei se estä olemasta notkea, utelias, tutkiva ja syvä. Sitä se ei nyt riittävästi taida olla. Ajan henki haisee ummehtuneelle. Barometrin kaksi erikoispaneelia on matkannut ensimmäisen viiden vuoden aikana eri suuntiin. Koulun ulkopuoliset ekspertit uskovat entistä enemmän uusiin ratkaisuihin ja uusiin oppimisen mahdollisuuksiin. He ovat myös valmiita muuttamaan koulun toimintatapoja ja rakenteita. Kouluammattien edustajista koottu sisäpaneeli kokee toisin. Siinä joukossa on lisääntynyt epäilys koulun muuttamisen suhteen. Monen mielessä ovat peruskoulun monet saavutukset ja niistä pidetään kiinni. Professiota halutaan suojella haitallisiksi koetuilta vaikutuksilta, joita ulkomaailmasta virtaa kouluihin. Kehitys on huolestuttava. Edessä voi olla alamäki, ellei pian löydetä uutta ideaa, joka vastaa tästä ajasta kumpuavaan teemaan ja haasteeseen. ANTITEESI: ALAMÄKI Mestaruudet menevät ja tulevat! Aika on uus ja niin ovat haasteetkin. PISA-käyrä on alamäessä. Kuten tavallista epookki vaihtuu teknologian katalysoimana. Internet-ovi maailmaan on jo ollut auki yli 20 vuotta ja liikenne siitä sisään on lisääntynyt vuosi vuodelta. Koululle teknologia on kuitenkin hankala asia monesta syystä. Yleisimmällä mielikuvatasolla teknologia on kovaa, kasvatus ja oppiminen pehmeää, edellinen on välineellistä, jälkimmäiset arvopohjaisia tai peräti itseisarvoisia. Opetusprofession sisäiset vuorovaikutukset eivät tue tai kiihdytä teknologian käyttöä. Teknologian käyttöön ei ole myönteisiä insentiivejä muttei myöskään kielteisiä, kun kollegiaaliseen yhteisökulttuuriin eivät kuulu pakot. Eturyhmätyön seurauksena on saavutettu asema, jossa jokainen lisäteko on ennen käyttöönottoa hinnoitelteva. Kehittämistyö ei kuulu työnkuvaan vaan siitä on maksettava erikseen. Ympäröivän yhteiskunnan ratkaisut siirtyvät kouluun vain “varjoina”, jos järjestelmän uudelleenorganisoitumiseen ei löydy muita keinoja kuin systeemin koon kasvattaminen. Laadulliset muutokset lähtevät aina pienestä, lokaalista ja kokeiluista! Koulun tiimityö on nykyisellään lähempänä yksiammatillista groupthinkingiä kuin moniammatillista innovatiivista ja tavoiteorientoitunutta neuvottelua. Ongelmat eivät ratkea myöskään sillä, että valtiosponsori lisää painetta suorituksiin ja tähtää tuottavuuden lisäämiseen leikkaamalla mekaanisesti resurssia. Syntyy ennen pitkää tavoitteiden, keinojen ja resurssien yhteismitattomuus, joka kasaa ja purkaa oppimista yhteiskunnallisten asemien mukaan. Ruotsin koulujärjestelmä on laboratorio, joka tuloksia kannattaa seurata tarkasti. SYNTEESI TAVALLA TAI TOISELLA Vuoteen 2030 mennessä uskon- ja niin uskovat useimmat panelistitkin - että opetusprofessio on luonut nahkansa. Hallinto on vaihtanut regultaaiokohteekseen opetuksen sijasta oppimisen. Ohjaava idea on mukauttaa opetus oppijan tarpeisin ja ominaisuuksiin eikä päinvastoin. Opettajalla ja laajemmin opetusprofessiolla on “pelintekijän” paikka siinä miten ja millä aikataululla vuorille kiiipeillään. Kun opetuksen ideat ovat uudistuneet niin tulee mahdolliseksi muuttaa tapoja, joilla oppimista aikaansaadaan. Lopulta oppijat enenevästi tekevät omia valintojaan optimoidakseen omaa oppimistaan, ja opetushenkilöstö verkostoineen ryhmittyy sitä prosessia tukemaan. Iso kysymys on siinä, kuinka tehokkaasti ja viisaasti henkilökohtaistaminen, poluttaminen ja oppimisen tuki kyetään ulottamaan koko ikäluokkaan. Ongelmanratkaisua ei helpota se, että tähänastiset koulututkimukset kertovat poikkeuksetta siitä, että koulujen erilaistumisesta seuraa myös eriarvoistumista. Päähaasteen voi tiivistää muotoon, miten eriyttävästi ja eritavalla tekemällä saavutetaan sellaista saman- ja erilaista oppimista, joka ei aseta oppilaita tulevaisuuden suhteen eriarvoiseen asemaan. Siinä tuskin onnistutaan ellei onnistuta kiipeämään myös apuvuorille, joissa henkilökohtaistuvan oppimisen vastapainoksi kehitetään monikko-oppimista ja eriytyvän oppimisen perustaksi luodaan avainosaamisten yleissivistys. Kompetenssikoulu määrittyy yhteiskunnallisista tarpeista. Sivistyskoulu siitä kehittyy vasta vahvan uudistuneen profession kautta. Yleissivistävän koulun autonomia perustuu siihen, miten se onnistuu mukauttamaan toimintakulttuurinsa tavoitelähtöiseksi niin oppimisen, oppilaiden kuin koulunkin osalta. Siitä lisää viimeiseksi esiteltävän osaamisvuoren juurella. Mentaalimallien kuperkeikkaa tarvitaan siihen, että opetusväki avaa ovet eksosysteemin ulkotoimijoille tulla avuksi, ja ovet ulos oppilaille ja opettajille mennä autenttisille oppimisen näyttämöille. Uudistuvat opetussuunnitelmat mahdollistavat ja ajatuksellisesti tukevat uudelleenorganisoitumista. Sekin mahdollinen tulevaisuus on toki olemassa, että oppiminen uudistuu enimmäkseen koulun ulkopuolella. Ulkopaneeli argumentoi sellaisen kehityksen puolesta, jossa yhteiskunta nykyistä väkevämmin käsikirjoittaa koulun toiminnan. Toki ulkopaneelikin tukee vahvaa opettajuutta, mutta lukee siihen erilaisia ominaisuuksia kuin sisäpaneeli.
- DRIVER- JA KOMPETENSSIKARTTA 2013 Otetaan toinenkin OECD-ajattelua tulevaisuusorientoituneempi kompetenssimallinnus, joka on amerikkalaisen tulevaisuudentutkimuskeskuksen (Institute for the Future http://www.iftf.org/futureworkskills2020) käsialaa. Ammatillisen koulutuksen dynamiikka syntyy vuorovaiktuksesta muuttuvan työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Kiinnostavaa on paitsi pyrkimys kuvata ammatillisen yleissivistyksen tulevaisuuspiirteitä myös se, miten nämä ydintaidot perustellaan toimintaympäristön keskeisillä muutosvoimilla. Englanniksi tällaisia muutosvirtoja kuvataan termillä driving forces. Aikaisemmin Naisbitt on kuvannut tätä ilmiötä nimellä megatrendit. Yhteistä on se, että ne edustavat fyysisiä tai sosiaalisia “luonnonvoimia”, jotka voimakkaasti muokkaavat ympäristöämme ja siten vähitellen haastavat nykyisiä toiminnan tapoja. Sellaisia ovat mm. globaali keskinäisriippuvuuden lisääntyminen, uusi mediaekologia, koneiden ja robottien lisääntyminen, pitkäikäistyminen, tietokoneistuminen ja dataistuminen. Ajan voimavirtojen seurauksena koneet valloittavat suurimman osan töistä, joita ihminen nyt tekee. Negatiiviset seuraukset tunnemme. Odotettavissa on että parinkymmenen vuoden aikana yli puolet nykyammateista katoaa. Positiivista on että se vapauttaa ihmisen siihen, missä hän on hyvä eli ymmärtämiseen (sense making), ajatteluun (adaptive thinking), sosiaaliseen älyn käyttöön, monikulttuuriseen kanssakäymiseen ja virtuaaliseen yhteistyöhön, uuteen medialukutaitoon ja monitieteisiin ongelmaratkaisuprosesseihin.
- ARISTOTELEEN TEON TEORIA Kolmio ei tällä kertaa ole engeströmiläinen viritys vaan lainaa Aristoteleen toiminnan teoriasta. Sen mukaan homma kuin homma onnistuu, jos hallitaan kolme asiaa. Ensinnäkin tunnistetaan tilanne, jossa nyt ollaan ja toiseksi arvataan, mihin ollaan menossa eli väännetään visio. Kun vielä hallitaan keinot, jolla nykytilanteesta päästään päämäärään niin se on siinä. Aristoteleen malliin olen lisännyt ohjaavan prinsiipin eli toiminnan idean tai tarkoituksen, jota tässä yhteydessä voisi nimittää pedagogiaksi. Yleissivistävän koulun tarkoitus ilmenee – tai sen pitäisi ilmentyä – pedagogiikassa. Visio ei tässä yhteydessä ole mikään organisaatiounelma tai utopia, vaan rationaalinen porukassa muodostettu käsitys siitä, mitä kohti olemme todennäköisesti ja haluttavasti menossa. Se ymmärrys on mahdollista riittävässä määrin valloittaa, kun arvioidaan nykytilannetta, ympäristömuutoksia ja kehityksen suuntia vaikkapa tulevaisuudentutkimuksen joka miehen työkaluin. Muutosta voi tehdä näkyväksi megatrendien ja drivereitten, trendien ja heikkojen signaalien avulla. Pedagogista ideaa lähestyn sivistyksen ja yleissivistyksen käsiteparin kautta. Apuja haen sekä saksalaisesta hermeneutiikasta että OECD:n taloudellisen hyödyn retoriikasta seuraavan parin kalvon kautta.
- ILMIÖKARTTA 2014 Ilmiöpohjaisuus (https://docs.google.com/a/otavanopisto.fi/document/d/1eGE-pvATvQcM3saVxhrUbJQv4BmhbgzS7Ozp-0OrMAQ/edit#) on esimerkki “koeporauksista”, joita tehdään tulevaisuusmaastoon. Usein niissäkin on käytetty samaa metodistoa kuin barometrissakin. Koeporauksia esitellään päivän mittaan. Niitä ovat mm. pelipedagogia, sosiaalinen media oppimisessa, informaali oppiminen tulevaisuuden työelämässä (Tyyne), ja opettajan osaamisen ennakointi. (00:28)
- TIEKARTTA Metodi tarkoittaa menetelmää, tapaa suorittaa määrämuotoisesti askel askeleelta edistyvä toimintoketju, jossa saavutetaan tavoiteltu tehtävä tai päämäärä. Sana metodi on johdettu kreikan kielen sanasta methodos, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”kuljettava tie”. Etenkin tietoteoriassa keinoja tiedon hankkimiseen ja tutkimusmenetelmiä on nimitetty metodeiksi. Barometri ei ole ollut vain oppimistulevaisuuden maratonjolkotusta, vaan sillä on syntypesä yleissivistävän oppimisen, opetuksen ja opetussuunnitelmien uudistamistyössä. Merkittävä väliaikarasti on vuosi 2016, jolloin uudistetaan esi- ja perusopetuksen sekä lukion opetussuunnitelmat. Barometrin päivityksellä haetaan kompassisuuntia tähän kehittämistyöhön. Irmeli Halinen kertoo siitä, missä vaiheessa opetussuunnitelmatyö etenee. (00:40)
- STAATTINEN KARTTA
- LIIKENNEMETAFORA Ivan Illich (1972) nosti instituutiokritiikissään esiin käänteistuottavuuden (counterproductive) periaatteen, jolla hän tarkoittaa tapaa, jolla alun perin hyödylliset järjestelyt kääntyvät negatiivisiksi. Tietyn optimitason ohitettuaan prosessi muuttuu tuottamattomaksi. Liikenne on hänen suosikkiesimerkkinsä. Suurkaupungeissa on saavutettu liikennetiheys, jossa sinällään hyödyllisistä kulkuvälineistä saatu hyöty kerta kerralta vähenee. Jokainen uusi auto hidastaa kulkemista paikasta toiseen. Samantapaista ruuhkaa on oppimisen valtateillä, kun koulujärjestelmän nivelkohtiin syntyy umpiperiä tai pullonkauloja, joihin monen meno tyrehtyy tai ainakin hidastuu. Kierre saattaa vain syvetä vaikka resursseja lisättäisiin. Erityinen ongelma on se, että kaikki eivät lähde ruuhkiin ollenkaan. Silloin he eivät myöskään päädy minnekään. Joukko asiantuntijoita pohti Helsingin liikennejärjestelyjen uudistamista Helsingin Sanomien kirjoituksessa huhtikuussa 2014 (Hildén et al.). Asetelmasta on löydettävissä muutakin kuin ruuhka-analogiaa koulun uudistamiseen. “Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva yksityisautoilu on edelleen liikennejärjestelmämme perusta, vaikka sen haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset on tunnettu jo pitkään. ”Kouluoppimisestakin voi seurata terveyshaittoja, ainakin mielen. Siinä kun toiminta perustuu tarkasti normitettuun yksilöoppimiseen, jota voi verrata yksityisautoiluun. Yksinomaan harjoitettuna se on haitallista ja päästöjä syntyy! “Liikennejärjestelmää on kuitenkin vaikea muuttaa palvelurakenteen, omaksuttujen elintapojen ja yksityisautoilua ylläpitävien poliittisten ratkaisujen vuoksi. Rakenteista ja säännöistä syntyy polkuriippuvuus, jossa aikaisemmat valinnat vaikeuttavat autoilun vähentämistä, vaikka se olisi kokonaistaloudellisesti ja ympäristön kannalta järkevää.” Yhtä pulmallista on purkaa yksilöoppimisen instituutioita. Kouluoppimisen polku kulkee testien, kurssien, tutkintojen ja näyttöjen kautta, jotka vieraannuttavat oppijaa oppimisesta ja sen sisäsyntyisistä lähtökohdista. “Jotta liikennejärjestelmässä saataisiin aikaan muutosta, tarvitaan toimia yhteiskunnan eri tasoilla. Osa ratkaisuista törmää nyt lainsäädännöllisiin esteisiin, joita tulisi purkaa. Monet kokeiluasteella olevat ratkaisut tarvitsevat tukea.” Koulu(järjestelmä) tunnistaa yhdessäoppimisen muttei ole kyennyt luomaan sille sen merkitystä voimistavia tavoitteita, sisältöjä ja metodeita. Tuntikehyksistä käynnistyvä opetuksen suunnittelu taipuu kankeasti monireittiseksi oppimisen ohjailuksi. “Muutosta ei tapahdu, ellei kuluttajalle tarjota vaihtoehtoja samalla, kun yksityisautojen käyttöön kannustavia rakenteita puretaan. Jos uusia liikenteen hinnoitteluun liittyviä keinoja otetaan käyttöön, auton käyttötarvetta vähentäviin innovaatioihin tulee panostaa. Myös julkista ja kevyttä liikennettä on tuettava.” Oppijakin saattaa kaivata vaihtoehtoja, julkista ja kevyttä oppimisliikettä. Kevyt oppiminen ei tarvitse koulurakennuksia eikä opettajaa. Koulun, eri yhteisöjen tavoitteiden jaautenttisten oppimisympäristöjen kytkemiseen toisiinsa tarvitaan innovaatioita ja niitä tukevaa hallintokulttuuria. “Avainasemassa ovat palvelut, jotka helpottavat liikkumista ilman autoa. Esimerkiksi erilaiset reittiopassovellukset ovat tehostaneet julkisen liikenteen käyttöä. Uudentyyppiset palvelut, kuten HSL:n Kutsuplus, tarjoavat yhä useammalle mahdollisuuksia siirtyä yksityisautoilusta joukkoliikenteeseen. Monissa kaupungeissa on panostettu pyöräreitteihin.” Oppimisen henkilökohtaistaminen suosii “pyöräreittejä ja kutsuplus” -järjestelyjä. Oppiminen ilman opettajaa on kuin liikkuminen ilman omaa autoa: kevyttä ja hidasta, mutta myös tehokasta ja syvää. Oivaltavalla ympäristösuunnittelulla ja soveltuvalla teknologialla vauhtia voi parantaa varsinkin, kun massamuotoisen oppimisen ruuhkista ja motiivimontuista päästään eroon. “Liikennejärjestelmän muuttamista ei pidä nähdä vain autoilun rajoittamishankkeena. ”Ei opetuskaan lähtökohtaisesti ole oppimisen este. Opettajaa ei vain kohta tarvita entiseen tapaan oppimisen ja oppilaan kuskaamiseen kuten auton ajamiseenkaan ei pian tarvita kuljettajaa. Sen sijaan opettajaa tarvitaan (järjestelmän) suunnitteluun, ohjaamiseen ja järjestelyyn monilla muilla tavoilla. “Valtion ja kaupunkien tulee kannustaa kokeiluihin ja poistaa innovaatioiden esteitä, jotka johtuvat muun muassa vakuutusjärjestelmästä ja jäykästä lupasääntelystä. Esimerkiksi yhteisöllinen taksi ei ole Suomessa mahdollinen lainsäädännön vuoksi.” Joillekin sopisi oppimisen kimppakyyti muita paremmin. Vielä se ei ole meillä mahdollista. “Liikennejärjestelmää voidaan uudistaa yhdistämällä teknologinen kehitys, eri politiikka-alueiden yhteen sovittaminen ja uudet arkikäytännöt. Luovilla yhdistelmillä Suomi voi nousta kestävien liikenneratkaisujen kärkimaaksi.” Virkkeet toimivat yhtä hyvin kun liikenne-termi korvataan koulu-sanalla. Analogia käynnistettiin Ivan Illichin käänteistuottavuus-ajatuksella ja aiheenmukaista on myös lopettaa luku hänen ajatuksiinsa. Kuuluisassa pampfletissaan “Kouluton yhteiskunta (1971) Illich väitti, että asiantuntijat ja heidän instituutionsa muokkaavat kaikesta toiminnasta hyödykkeitä ja tuotteita. Oppimisen tuote on koulutus, jonka tuotannon ekspertit monopolisoivat. Illich päätyy samaan käsitykseen kuin ystävänsä Erich Fromm. Olemisen (being) tilalle virtaa jatkuvasti lisääomistamista (having).
- CLA Niin mikrotasolla yksittäisillä toimijoilla kuin välitasolla organisaatioissa ja instituutioilla ja makrotasolla yhteiskunnassa on samanaikaisesti vallalla useita, toisistaan riippumattomia ja keskenään ristiriitaisia tulevaisuudenkuvia, joiden perustana ovat aikaamme liittyvät erilaiset tulkinnat ja sosiaalis-taloudelliset rationaliteetit. Yhteiskunnan luonteeseen kuuluu jatkuva muutos ja kehitys – jo Aristoteles huomautti aikoinaan, että ”muutos on ajan toinen nimi”. Tämä muutos itsessään ei kuitenkaan ole yhtenäistä ja tasaista vaan sisältää erilaisia hitaamman ja kiihtyneemmän kehityksen vaiheita. Oleelliseksi nousevat kysymykset siitä, 1) kenen tulevaisuudenkuva kehittyy yhteiskunnallisella tasolla vallitsevaksi, ja 2) miten pitkäaikainen vallitseva tulevaisuudenkuva on. Vastauksissa ensimmäiseen kysymykseen joudutaan pohtimaan arvo- ja valtakysymyksiä sekä intressiristiriitoja ja toiseen kysymykseen eri ilmiöiden kehityksen muutosvauhtia. Esimerkkinä metaforien merkityksestä Sohail Inayatullah kertoo, kuinka länsimaissa tulevaisuutta ja sen haasteita kuvaavat metaforat kuten tienhaara (valinta) tai taustapeiliin katsominen (menneisyys määrittää tulevaisuutta) ymmärretään länsimaiden ulkopuolella harvoin samalla tavalla. Aasiassa ja Tyynenmeren alueella tulevaisuus nähdään usein puuna (eli orgaanisena juurineen ja moneen suuntaan haarautuvine oksineen), kookospalmun hedelmänä (eli kovana pinnalta mutta pehmeänä ja mehukkaana sisältä) tai sellaisena, että ollaan matkustajana autossa, jonka kuljettajan silmät ovat sidotut (eli kontrollin menettämisen pelkona).
- FREE ENERGY Paul Fristonin (2010) “free-energy”-teoria pyrkii yhdistämään kaksi aivotutkimuksen traditiota, joista toinen tutkii fyysisiä aivomekanismeja neuronitasolla ja toinen tarkastelee aivoja psykologisena ohjausjärjestelmänä. Teoria selittää aivojen ja ihmisen älykkään toiminnan yksinkertaisesti pyrkimyksenä minimoida yllätykset (surprises) toiminnan, havainnoinnin ja hahmotuksen kautta. Älykäs olio on ennakoiva ja oppiva eläin. Dennettin kaksiulotteinen tornimalli sopii oppimisen hierarkioiden tarkasteluun. Ylemmän tason oppijaan ovat kerrostuneet evoluution myötä myös alemmat muodot. Free-energy -periaatteen mukaisesti organismi (systeemi) pyrkii kaikilla tasoillaan -- neuroneita myöten -- torjumaan yllätyksiä. Lopputuloksena on monimutkainen “ennakointikone”, joka on dynaamisessa vuorovaikutuksessa sisäisten osasysteemiensä ja ulkoisen ympäristönsä kanssa. Jokaisella tasolla on pyrky kohti todennäköisintä vaihtoehtoa, jonka toteutumiseen vaikuttavat systeemitasojen (esimerkiksi neuroniyhteydet) sisäiset ja hierarkioiden väliset yhteydet. Taipumus ennakointiin ja yllätyksettömyyteen on vastavoima Shannonin kuvaamaa informaation entropiaa vastaan aivan kuten elämä itsessään on organisoitunut vastavoima termodynaamista entropiaa vastaan. Tässä erityisessä mielessä oppiminen on ennakointia tai vähintäänkin ennakoinnin palveluksessa. Oppimisella pyrimme välttämään epämiellyttäviä yllätyksiä.