Rikosromaani cyberpunk-miljöössä.

1. Tämän asiakirjan sisältö on yksityinen ja luottamuksellinen
Jokeriässä
Jännitysromaani
Kirjoittanut Veli Karppinen
Veli Karppinen
Tapiolantie 7 D29
95410 Tornio
050-5793105
veli.karppinen@suomi24.fi

2. Prologi: Taivasta peittää pilvet
"For in much wisdom is much grief, And he who increases knowledge increases
sorrow. "
Ecc 1:18

3. Hän avasi silmänsä pimeydestä. Oikea näki eteensä normaalisti ja vasen myös, mutta sen
näkökenttä oli jokseenkin vinossa. Se katsoi suoraan kivikkoon liian läheltä ja ei
liikkunut ollenkaan, vaikka hän yritti siirtää katsettaan. Se oli pullahtanut pois
silmäkuopasta, mutta roikkui yhä näköhermon varassa kiinni. Hän yritti nostaa kättään,
mutta yritys aiheutti sietämätöntä kipua hartiassa. Samaa sietämätöntä kipua tuntui
jaloissa. Hän yritti nostaa päätään, mutta yritys osoittautui liian tuskalliseksi.
Muistikuvat iskivät mieleen. Hän oli pudonnut alaspäin ja osunut maahan jalat
edellä. Törmäys oli murtanut ne molemmat ja hän oli iskenyt kasvonsa samaan
kivikkoon. Ruhjottu ruumis oli kierähtänyt kivistä rinnettä alas ja lopulta pysähtynyt sen
juurelle. Olkapää oli sijoiltaan ja käden vääntyneestä asennosta päätellen olkaluu oli
myös katkennut. Toinen käsivarsi oli selän takana ja sitä ei edes tuntunut.
Tuntoaistimukset katosivat olkapään alta, mikä ehkä oli hyvä asia. Hän makasi selällään,
pää melkein alaspäin ja pääkin tuntui olevan liian hyvin kivikossa kiinni. Itse asiassa
hänen kallonsa oli myös liian hyvin kiinnittynyt kiviin. Vaikka hän oli vakavasti
loukkaantunut siitä saattoi selvitä, kunhan hän vain pääsisi kunnolliseen ja pätevään
sairaalahoitoon.
Hän vajosi tajuttomuuteen muistaessaan että hänen antamat ohjeet eivät koskeneet
hänen nykyistä olinpaikkaansa mitenkään. Kun hän heräsi taivas oli jo kirkastunut ja hän
tuijotti eteenpäin. Kuolema oli lähellä ja hänet täytti voimaton raivo siitä, että hän ei
voinut edes hakea sitä, vaan joutui odottamaan. Hänen koko vartalonsa oli muuttunut
tunnottomaksi ja hän katsoi eteensä tajunnan kadotessa toisen ja viimeisen kerran.
Auringon ensimmäisten säteiden myötä päättyi Aivar Karman elämä ja hänen

4. ruumiinsa jäi siihen makaamaan.

5. 1. OSA: Tihkusade
"Do you really know what you are doing? " De Raies said. He had seen Trevor
angry many times, but this time he was really near The Edge. His eyes were
gleaming from determined rage and he bit his lip to stop himself from roaring.
"Yes, I do. " Trevor said and drew his Magnum. It was an ugly blued piece of
metal, which was formidable weapon of pain by itself. Bullets were not necessary for
it to be extremely dangerous.
"Are you sure about that? You look like you have gone through Hell and
back. " De Raies said. That was actually true. Trevor had been clinically dead for
seven minutes - time which had taught him greatly. He had learned mostly about
hatred, vengeance and suffering inflicted to guilty ones.
"Shut the fuck up. You speak when fucking spoken to OK? This is not
fucking highschool motherfucker. " Trevor grunted and grinned.
"That was meant to be secret! " De Raies cried.
Trevor smiled smugly. His mutilated lips spread to reveal his chipped teeth.
That fixed accident had caused heavy damage to his visage, but he had never cared
about his looks. He only cared about his goal.
And this time matters were both personal AND business. Not to mention -
valuable.
Phil Richards - Personal Issues

6. 1
Sade ei ollut alkanut, mutta asfalttiin ilmestyvät tummat pisarat kertoivat sateen
lähestyvän.
"Täällä sataa aina" mietti Tommi astuessaan mutaista vettä täynnä olevaan
lätäkköön. Vesi roiskahti ja kasteli hänen trenssinsä liepeet. Hänen askeleensa kaikuivat
hämärällä kadulla. Katuvalot eivät palaneet ja kadun viereen pysäköidyt autot eivät
liikkuneet. Ne eivät liikkuisi enää ikinä omin voimin. Ne toimivat koteina lukemattomille
pummeille ja sekalaisemmalle eläinkunnalle.
Lukemattomat epämääräiset ja laillisuudeltaan epämääräiset kapakat välkyttivät
räikeitä neonvalojaan. Niiden nimet sekoittuivat pelkäksi massaksi. Tommi oli kulkenut
niissä liian paljon hämääntyäkseen niiden kutsuvaloista. Hän astui katuojaan kerääntyvän
likaveden yli jalkakäytävälle ja jatkoi matkaansa.
Tommi oli keskikokoinen mies. Mittaa oli vajaat 180 senttiä ja paino oli pysynyt
jo vuosia siinä 80:n kilon tienoilla. Silmät olivat harmaat ja hiukset ulottuivat olkapäille
asti. Takkina ja ylpeytenä oli pitkä, Toisen Maailmansodan muotiin leikattu aidosta
härännahasta ommeltu trenchcoat. Takin arvo oli suunnaton, mutta haaskalintuja eivät
takit kiinnostaneet. Takit ovat helposti saatavilla olevaa materiaa ja lisäksi trenssi ei ollut
muodissa.
Trenssit eivät enää olleet muodikkaita.
Tommi väisti sujuvalla liikkeellä kohti kävelevää jengiä ja astui kellarikerrokseen

7. johtaville portaille. Kapakka sijaitsi puoliksi maan alla ja vain katonrajassa olevat, pölyn
himmentävät ikkunat päästivät sisään päivänvaloa. Sisätiloissa paloi strobolamppu ja
useat voimakkaammat valot. Ne oli kalvotettu eri sävyihin ja Tommilla kesti hetken
ennen kuin hänen silmänsä sopeutuivat hämärään valaistukseen.
Jose Alvarez ei ollut mikään hölmö. Hän tiesi että hänen kapakkansa oli räkälä ja
oli omalla kierolla tavallaan myös ylpeä siitä. Baaritiski oli ikivanha kivipöytä, joka
seisoi betoniporsaiden varassa. Ne oli luotu umpinaisiksi vanerilevyjen ja superliiman
avulla. Paksu kerros mustaa spraymaalia piti huolen siitä, että kukaan ei kiinnittänyt
huomiota tiskin halpoihin aineksiin. Baarijakkaroiden pehmusteet olivat repeilleet ja
käytännössä pakollista kolikoilla toimivaa uhkapeliä hoiti vanha ja äärimmäisen
kolhiintunut pajatso. Koneen kaikki pinnat olivat lommojen peitossa ja lasipinta
lohkeillut. Puskuritarrat - alkeellinen tapa ilmaista omaa mielipidettään syystä tai toisesta,
koristivat baaritiskin yläpuolista seinää. Tommi tiesi, että Jose ilmaisi vain omaa
näkymätöntä suvaitsevaisuuttaan niiden avulla. TÖÖTTÄÄ JOS TYKKÄÄT
TÖRMÄYKSISTÄ julisti baaritiskin yläpuoli. Sen seurana oli EN JARRUTA
MINKÄÄN VUOKSI ja HE SAAVAT ASEENI VAIN KUOLLEISTA KÄSISTÄNI oli
lattiatasossa.
Jose Alejandro Alvarez oli kuubalainen emigrantti, joka oli siirtynyt keski-iän
pahemmalle puolelle. Ilman viisumia ja passia oli helppo kulkea pitkin maapallon pintaa
ja asettua ihan minne halusi. Suurin osa ihmisistä ei edes kiinnittänyt huomiota
asuinpaikkoihinsa. Kolmas Maailmansota oli syttynyt ja sodittu. Aikaisempien
pitkittyneiden ja venyvien sotatoimien sijasta sota oli alkanut maanantaina hieman
keskipäivän jälkeen ja se oli päättynyt lauantai-aamuna. Vaikka se oli ollut kaikkia

8. aikaisempia sotia nopeampi, oli se ollut tuhovoimassaan yhtä suuri. Ensimmäisenä olivat
liikkeelle syöksyneet lukemattomat tietoverkoissa kokopäiväisesti elävät ja äärimmäisen
ammattitaitoiset krakkerit päämäärä mielessä ja tulokset olivat olleet katastrofaaliset - he
onnistuivat päämäärässään lamauttaa vastapuolen tietoverkot, mutta lamauttivat samalla
omat verkkonsa. Ylikuormituksen shokkiaalto iski suoraan heidän päätteisiinsä ja käräytti
koko maailman verkkoon kytketyt tietokoneet sisäosiltaan käyttökelvottomaksi romuksi.
Seuranneet tulipalot olivat itsessään tarpeeksi pahoja, mutta automaattisesti ohjelmoidut
atomipommit olivat olleet se pahempi piirre. Komentojen katketessa ne oli kaikki
ohjelmoitu käynnistymään ja lentämään nuolen tarkkuudella kohteeseensa.
Oli pelkkää sattumaa, että laajamittainen ydinsota ei syttynyt. Suurin osa
ohjuksista ei päässyt pois siiloistaan ja iän myötä kuluneet ydinkärjet eivät toimineet.
Siltikin läpi lentäneet ohjukset tuottivat hirmuista tuhoa aseplutoniumin roiskuessa
kaupunkeihin. New York, Lontoo, Pietari, Peking, Kioto, Kapkaupunki, Sydney, Rio de
Janeiro, Caracas, Kansas City - kaikki muuttuivat säteilyn korventamiksi pikkukyliksi.
Tiistaina heikoimmat hallitukset romahtivat. Tehokkaan kommunikaation
katoaminen loi uuden heimoyhteiskunnan. Valtavat asuintalot muuttuivat itseriittoisiksi
linnoituksiksi, joiden sisällä vaaniva sisällissota oli verrattavissa vain kaduilla riehuvaan
sekasortoon. Konetuliaseet antoivat tulivoimaa ja pitkien rauhan vuosien aikana kertynyt
turhautuneisuus antoi motiivin tarttua aseeseen. Aseistetut jengit ajelivat ympäriinsä
ampuen kaiken mahdollisen hengiltä. Niissä maissa, missä tuliaseiden saatavuus oli
alhaisempi, oli suosituin ase mikä tahansa käteen osuva terävä tai painava esine.
Aikaisemmin rauhalliset naapurustot muuttuivat taistelukentiksi, missä kukaan ei
tuntenut muuta kuin oman välittömän piirinsä ja välttämättömän tarpeen suojata sitä.

9. Naapurien välinen epäsopu räjähti veriseksi sisällissodaksi, missä rintamalinjat kulkivat
kadun keskellä ja jokainen ohikulkija oli vihollinen.
Keskiviikkona voimakkaimmat hallitukset kaatuivat. Poliisivoimat ja armeija
osoittautuivat täysin kyvyttömiksi hillitsemään vuosikymmeniä kestäneen halpojen ja
tehokkaiden aseiden vapaan saatavuuden luomia omatekoisia sotajoukkoja. Yksistään
pakolaisten riivaamassa Bostonissa oli yli 30 erilaista aseistautunutta ja väkivaltaan
turvautuvaa ryhmittymää, jotka kaikki olivat ehdottoman laillisia joukkoja. Ja Boston oli
vain yksi lukemattomista maapalloa täplittävistä kaaoksen pesäkkeistä. Ne poliisin ja
armeijan joukot, jotka eivät tuhoutuneet toivottomassa tehtävässään liittyivät riehuvien
rosvojoukkojen riveihin tai perustivat omansa. Ongelma ei ratkennut, vaan paheni.
Torstaina julmimmat ja häikäilemättömimmät diktatuurit romahtivat ja vaipuivat
samaan anarkiaan, joka oli alkanut globaalin talouden vetureista. Oli ironista, että
sisällissodan runtelemissa maissa tapahtui kaikista vähiten yhteiskunnallista romahdusta.
Rintamalinjat alkoivat kiinteytyä. Varakkaammat naapurustot eristäytyivät ja vaipuivat
samaan vainoharhaiseen epäluuloon ja snobismiin kuin muinoin. Alemmat
yhteiskuntaluokat menettivät sen vähän mitä he olivat omistaneet. Keskiluokka kurjistui
olemattomuuteen.
Perjantaina romahduksen tomu alkoi laskeutua. Järjestäytynyt rikollisuus, Cosa
Nostra etunenässä oli toipunut nopeiten ja oppi hyvin nopeasti, että aikaisempien
menestysartikkeleiden - huumeiden ja aseiden tilalle oli noussut paljon tarpeellisempia
hyödykkeitä. Ruoka ja lääketarpeet olivat aina tarpeellisia ja mikäli ihmiset eivät niitä
saisi, he kuolisivat ja kuolleista ei voi lypsää lisää voittoa.
Lauantaina koko sota oli päättynyt. Hallituksista ei ollut jäljellä muuta kuin nimet

10. ja joukko rikkaita keinottelijoita, joista suurin osa valitsi vapaaehtoisen itsemurhan
huomatessaan omaisuutensa kadonneen jäljettömiin. Keskitettyä hallintoa ei ollut ja
kestäisi lukemattomia vuosia ennen kuin sellainen pystyisi saamaan tarpeeksi
auktoriteettia ihmisten mielessä. Ahneus ja ehdoton itsekkyys nousi uudeksi hyveeksi.
Arvokkuus ja inhimillisyys unohtui silkan voitonhalun tieltä. Jos olit heikko, sinä kuolit
tai joku tappoi sinut oman vallanhalunsa ruokkimiseksi.
Sunnuntaina suurimmat ja vähimmillä vaurioilla selvinneet suuryritykset olivat
ilmoittaneet jatkavansa liiketoimintaansa normaaliin tapaan. He kävisivät kauppaa ja
tuottaisivat hyödykkeitään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Opportunismi oli ensimmäinen
toipuva hyve. Seuraavan viikon aikana kaikki ehjinä säilyneet yritykset ilmoittivat
kollektiivisesti jatkavansa toimintaa, vaikka hallitukset olivat kadonneet olemattomiin ja
suurin osa esivallan voimakeinoista oli muuttunut tien päällä kulkeviksi rosvojoukoiksi.
Kansallismieliset, separatistiset ja kaikki muut kiihkomieliset ja
suvaitsemattomuudesta ahnehtivat joukkoliikkeet saivat uutta puhtia ja niiden narsistiset
johtajat kehittivät uuden sisällissodan. Yllättävän tulitaistelun väliin joutumisen tilalle tuli
hyvin suuri todennäköisyys joutua joidenkin kyllästyneiden jengiläisten mielivallan
kohteeksi. Sellainen tilanne ruokki itseriittoisuutta, varovaisuutta ja jaloilla äänestämistä.
Tommin nenään tulvahti nostalginen tuoksumontaasi, joka koostuu viinasta,
tupakansavusta, hiestä ja puhtaasta ummehtumisesta. Ilman hiilidioksidipitoisuus oli
luvattoman korkea ja Tommi alkoi hikoilla trenssinsä uumenissa. Hän saapasteli
baaritiskille ja istui rennosti baaritiskin kulmaan. Hän oli istunut kyseisellä penkillä
lukemattomina kertoina. Kukaan ei ikinä ollut valittanut asiasta ja se sopi mainiosti
Tommille. Hän viihtyi omissa oloissaan ja parhaansa mukaan antoi muiden viihtyä

11. omissa oloissaan.
"Hola amigo-Tommi. " Jose tervehti. Hän oli aina aulis asiakaspalvelussa, sillä
hän tiesi että korporaatiot olivat aina valmiit ahmaisemaan pienemmän suihinsa. Hänellä
oli liikaa itsensä ja omilla saavutuksilla vähäisen perheensä elättävän miehen ylpeyttä.
Hän nautti siitä, että ei voinut nimittää ketään muuta kuin itsensä yrityksensä omistajaksi.
"Tervehdys. Laita se tavallinen. "
"Tumma olut? "
"Juurikin. "
Jose otti pullon tiskin alle kätketystä jääkaapista ja kaatoi sen sisällön taitavalla
liikkeellä lasiin. Vaahtoa tuli vain minimaalisesti ja hän ojensi valmiin annoksen
Tommille. Tommi nosti tuopin huulilleen ja nautti tsekkiläisen oluen lämpimästä
tuoksusta ennen kuin hän otti pitkän siemaisun tuopista. Viileä olut valui hänen
vatsalaukkuunsa ja alkoi lämmetä siellä sekoittuakseen hänen verenkiertoonsa.
Maistettuaan annostaan hän löi kaksikymppisen tiskille. Se riittäisi neljään tuoppiin ja
siitä jäisi vielä juomarahat.
Tommi huokaisi raukeasti ja siemaisi oluttaan toistamiseen. Nurkassa pauhaava
televisio lähetti jääkiekkoa. Jääkiekko oli säilyttänyt asemansa suosittuna viihteenä.
Erityisesti vaativan yleisön saatua sitä mitä se meni aina näkemään jääkiekko-otteluissa -
verta, tappeluita ja rajuja taklauksia. Ottelua pidettiin kevyenä, mikäli vain yksi ottelija
kannettiin kentältä vakavasti vammautuneena.
"Tommi, tämän minä kysyn kaikilta ihmisiltä, jotka käyvät täällä useammin kuin
kerran. "
"Minkä kysymyksen? " Tommi tokaisi, tyhjensi tuoppinsa ja laski sen tiskille.

12. "Uusi. "
"Miksi sinä juot? " Jose kysyi tarjoillessaan uutta annosta. Iltapäivän aikana baarit
olivat aina hiljaisia.
"Ai miksi minä juon? " Tommi urahti ja siemaisi uudesta tuopista. "En ole ikinä
ottanut asiasta selvää. Se vain kummasti lataa akkuja, kun kerran tai kaksi viikossa ottaa
pari pinttiä naamaansa ja rauhoittuu. Stressi tappaa voimakkaimmatkin ihmiset, joten
paras tapa selviytyä stressistä on olla hankkimatta sitä. "
"Mutta eihän sinulla pitäisi olla stressiä mistään. Saat tilisi ajallaan ja olet jo
vakiintunut elämässäsi. "
"Ei kai, mutta en halua ottaa riskiä sen asian suhteen. " Tommi sanoi ja siemaisi
tuoppiaan.
"Oletko jo saanut tarpeeksi? " Jose kysyi.
"Olen. Paljonko se maksoi? "
"Kympin. " vastasi Jose ja kaivoi kassakoneesta vaihtorahat.
Tommi otti vaihtorahat vastaan ja nousi ylös. Hänen takkinsa narisi.
"Pidä huoli itsestäsi. " Jose kehotti kun hän astui ulos kadulle. Sade oli yltynyt
rankaksi. Tommi kääriytyi tiukemmin takkiinsa ja kääntyi jalkakäytävälle. Valomainos
mainosti uutta ja äärimmäisen ylellistä sedania. Hintakin oli kohtuulliset 300 000 euroa ja
kaikki modernit mukavuudet ja tekniikat oli siihen valmiiksi asennettu.
2
Tommi työnsi teurastetun eläimen kylmiöön ja löi ovet kiinni. Jättimäinen jääkaappi piti

13. lihan tuoreena ja liha roikkuisi siellä viikonlopun ylitse. Riiputtamisen aikana lihan
jännitteet rentoutuisivat ja siitä tulisi helpompaa käsitellä ja myös syödä. Vaikka monet
teolliset prosessit oli automatisoitu täysin, elintarvikkeiden parissa työskenteleminen
vaati aina paljon työvoimaa. Yksikään eläin ei ollut täysin identtinen toisen eläimen
kanssa, mikä teki käsityöläisyydestä yhä parhaan tavan käsitellä lihaa. Työkalut olivat
muuttuneet, mutta työ oli yhä hyvin maallista.
Tommi piti työstään. Hän erotti härän hiehosta niin kauan kun se oli vielä
kokonaan yhtenä kappaleena ja osasi arvioida eläimen painon silmämääräisesti. Hän ei
ollut yhtä tarkka kuin teollisuusvaaka, mutta sai silti aina arvattua viiden kilon
tarkkuudella. Työpäivän viimeinen elukka oli turvallisesti kylmiössä, mutta hän ei
osannut olla rauhallinen. Oli kulunut kuusi päivää siitä kun hän oli kuullut vähemmän
miellyttäviä uutisia.
Juotuaan oluensa hän oli kävellyt kotiin kuten muinakin lukemattomina
työpäivinä. Kotiin päästyään Tankki, hänen avovaimonsa oli ollut omalle itselleen
ominaisesti ollut nyrpeällä tuulella. Rutiininomaisesti hän oli kysynyt mistä oli kyse ja
odottanut saavansa aina yhtä tutun ja rauhoittavan ei mikään-vastauksen. Rutiini oli
pirstoutunut, kun hän oli saanut eteensä asiallisen selvityksen tulla tarkempiin kokeisiin.
Seurannut riita oli ollut mahtava ja jätti jälkeensä pahan ja kitkerän jälkimaun.
Painostuksen ja useiden voimasanojen avulla Tankki oli lopulta kertonut, että hän epäili
sairastavansa Bealen tautia. Kutsu tarkempiin kokeisiin osoitti että huoli ei ollut
Sodan jälkeisissä sekasorron, anarkian ja kokonaisvaltaisen riehunnan vuosina ei
ollut ollenkaan epätavallista, että jokin fanaattinen väkivaltaan turvautuva joukkio oli
saanut haltuunsa jonkin itse kehitellyn tai jäänteistä varastetun kemiallisen tai biologisen

14. aseen ja myös käytti sitä jotain toista fanaattista ja väkivaltaan turvautuvaa joukkiota
vastaan tai sitten ihan vain silkan terrorisoinnin syystä. Bealen tauti oli virustauti, joka oli
levinnyt koko maapallolle ja viihtyi maaperässä pitkään. Yritykset kitkeä se eivät
onnistuneet, sillä sairaus ei johtunut yhdestä viruksesta, vaan usean ja yksinään
pelkästään kiusallisen viruksen yhteenliittymästä. Tartunnan jälkeen tauti saattoi itää
vuosikymmenen ajan, kunnes se alkoi oireilla. Oireiden alkaessa elinaikaa oli jäljellä
enintään kaksi kuukautta. Kaikista pisimpään sinnitellyt kesti kolme kuukautta ja viikon
ennen kuin menehtyi sydämen lopullisesti sammuessa. Hermoston rappeutuminen
aiheutti lopulta hitaan ja asteittaisen halvaantumisen. Korkeammat aivotoiminnot
sammuivat yksitellen kunnes elintoiminnot sammuivat lopullisesti. Rappeutuminen
aiheutti kipua. Lopullinen kuolinsyy oli yleisimmässä tapauksessa tukehtuminen
hengityksen lamautuessa, vaikka rautakeuhkon avulla eloonjäänti jatkui kunnes sydän
petti.
Hoito oli olemassa. Oli kummallista, kuinka rikkaan lääketehtailijan jälkeläisen
sairastuminen aikaisemmin merkityksettömään ongelmaan tehostaa tutkimustyötä ja
myös löytää hoitokeinoja aikaisemmin hoitamattomiin sairauksiin. Periaatteessa hoito oli
yksinkertaista, mutta se vaati runsaasti erilaisia pitkäkestoisia terapioita, kun koko kehon
kudokset puhdistettiin viruksesta ja genomiin ohjelmoitiin resistanssi viruksien uusia
variaatioita vastaan. Resistanssin ylläpito vaati viikottaisia rokotuksia ja jatkuva hoito oli
äärimmäisen kallista - tarpeeksi kallista saadakseen Tommin unettomaksi ja
hermostuneeksi. Oli suoranainen ihme, että hän oli ylipäätään kyennyt töihinsä.
Uutisten jälkeen he olivat tehneet kuten aina riitelyn jälkeen - he rakastelivat,
mutta huoli oli kuitenkin saapunut jäädäkseen. Sinä yönä Tommi oli napannut tavaransa

15. ja hiipinyt hiljaa omalle asunnolleen. Hän tiesi, että Tankki olisi voimakas ja pysyisi
pitkään elossa, mutta häntä harmitti oma kyvyttömyys auttaa. Hyödyttömyys oli kaikista
pahinta miehelle joka oli tottunut olemaan aina jossain tietyssä tehtävässä tai sitten täysin
joutilaana. Monet hänen harvoista ystävistään ihmettelivät, miksi hän yhä maksoi
vuokraa asunnosta, missä hän kävi aniharvoin ja silloinkin vain jättämässä sinne
tavaroitaan ja hakemassa niitä pois. Todellinen syy oli psykologinen - hänellä ja Tankilla
oli sanaton sopimus: kumpikin halusi pitää heidän suhteen yhä pelkkänä ystävyytenä,
vaikka kuka tahansa ulkopuolinen tarkkailija olisi pitänyt moista sopimusta pelkkänä
malliesimerkkinä itsepetoksesta.
Seuraavana päivänä hän oli normaalien tapojensa vastaisesti pysynyt kotona,
tehnyt ruokaa ja miettinyt. Miettiminen oli juuri se piirre, missä Tommi oli
heikoimmillaan. Joku viisas ihminen aikoinaan oli sanonut, että ongelmat ratkeavat, jos
ne pilkkoo pienemmiksi ongelmiksi ja ratkoo ne yksitellen. Tuota neuvoa noudattaen hän
eritteli ongelmansa.
ONGELMA: Tankki kuolee, ellei saa hoitoa
RATKAISU: Hanki sopiva hoito.
ONGELMA: Hoidon aloitus jo itsessään maksaa 200 000. Mistä sellaisen rahan
kiskoo?
RATKAISU: Jollain sopivalla konstilla.
ONGELMA: Kaikki luotettavat konstit, joilla saa niin paljon rahaa haltuun
nopeasti ovat laittomia.
RATKAISU: Siinä tapauksessa laki saa kadota.
ONGELMA: En halua tehdä rikosta.

16. RATKAISU: Siinä tapauksessa hän kuolee. Pystytkö kestämään sen?
ONGELMA: En.
RATKAISU: Se taas helpottaa työtäsi. Nyt vain löydät sopivan maalin.
Tuon tosiasian murtamana Tommi oli kävellyt puhelinkoppiin ja pyöräyttänyt
numerot. Kolikkopuhelimet olivat tulleet suunnattomaan suosioon käytännössä kaikkien
tietoverkkojen murruttua soraksi. Valintaääni oli soinut kolme kertaa ennen kuin rahiseva
ääni oli vastannut "Kuulen."
"Tommi Hakomäki tässä. Soitan ottaakseni yhteyttä Rehti-Ivaniin. "
"Mikä on asiasi tarkoitus? " vastasi rahiseva ääni, jonka nimeä ei kukaan tiennyt.
Huhu kertoi, että se oli Ivan, joka halusi pitää yllä mystisyyden salaverhoa ja teeskenteli
aina vastaajaa ennen kuin vastaa itse.
"Vastaus tarjoukseen. " Tommi huokaisi.
Linjalta kuuluu rasahtelua ja piipitystä ja hetken kuluttua Tommi kuulee Rehti-
Ivanin paksun aksentin. "Privet, Tommi. Olet siis päättänyt vastata tarjoukseeni? "
"En ole päättänyt, vaan joutunut, mutta vastaukseni on siltikin kyllä. "
"Erinomaista. Saavu klubilleni välittömästi. Kerron pojilleni että he tietävät
odottaa sinua. Kuulemiin toveri”
Tommi katkaisi puhelun ennen kuin joutui pitempään keskusteluun. Päivä ei ollut
sopiva jaarittelemiseen.
Hän käveli rauhallisesti kohti Ivanin tukikohtana toimivaa yökerhoa. Mustameri
oli nimensä mukaisesti pimeä ja kostea paikka. Viina oli halpaa ja vahvaa, valot himmeät
ja strippareita oli runsaasti. Hinnat olivat suolaiset ja asiakaskunta nousujohteista.
Sisustus koostui silkistä ja sametista. Sellaiseen paikkaan Tommi ei ollut tervetullut edes

17. työntekijänä. Henkivartijat ovat rotevia, tummiin pukuihin pukeutuneita gorilloja. He
seisoivat hartiat levitettyinä ja aurinkolasit jatkuvasti silmillä. Kaikkeen oli syynsä.
Asento peitti kohteen ja aurinkolasit peittivät silmät ja loi illuusion koko ajan
katsomisesta Hän käveli isoa, ilmeetöntä gorillaa kohti ja yrittää ohittaa hänet.
Gorillamainen kolossi nostaa kätensä harjoitellun töykeään asentoon.
"Päällikköni Ivan ei ota vastaan ketään ilman erikseen sovittua audienssia. "
kolossi murahti harjoitellun ehdottomasti. Äänensävyn kovuus pystyi murtamaan lasia ja
oli jo itsessään tehokas voimakeino.
"Ota rauhassa kolossi. Kerro hänelle, että Tommi on paikalla. " Tommi vastasi.
Hän on omaksunut uuden roolin. Tässä paikassa, näiden gorillojen edessä hän on
itsevarma, rentoutunut ja levännyt. Hän tietää pelon merkityksen - se on sellainen mikä
tapahtuu muille. Kolossi viheltää terävästi ja toinen yhtä vaikuttavan oloinen kolossi
saapuu. Kolossit juttelevat hetken ja saapunut poistuu takatiloihin. Kestää vain minuutin
ennen kuin hän saapuu takaisin ja näyttää peukalollaan ylöspäin. Merkki tarkoittaa hyvää.
"Olette valtuutettu. " kolossi vastasi ja väistyi tieltä. Tommi ei ollut mikään iso
mies ja nämä gorillat saivat hänet vaikuttamaan kääpiöltä.
Tommi väisti kolossit ja käveli yökerhon yksityisiin tiloihin. Hissi vei hänet
viidenteen kerrokseen, missä Ivan piti majaansa ja yksityistä toimistoaan. Neljäs kerros
oli varattu henkilökunnan asuintiloiksi, kolmas kerros oli yksityistilaisuuksiin käytettävä
salonki ja alimmat kerrokset olivat kaikille avoin yökerho ja pubi. Hinnat kohoavat
ylöspäin mentäessä ja maksajien kokonaistulojen ja maksettavien rahojen suhde laskee.
Ivan Sergejevits Gurevitsh oli venäläisille tyypilliseen tapaan kiero. Hänen
sydämellinen ja ystävällinen käytöksensä kätki alleen pirullisen laskelmoivan luonteen ja

18. vielä terävämmän älyn. Hänen muistinsa oli erinomainen ja erehtymätön. Toimisto oli
sisustettu kaikilla mahdollisilla ylellisyyksillä, mitä hän keksi. Seinät oli paneloitu
tammella ja useat kauniit maalaukset peittivät niitä. Lattialla oli karhuntalja ja huonekalut
olivat modernisoitua rokokoota. Ainoat käytetyt kankaat olivat silkki ja sametti. Ivan itse
pukeutui moitteettomasti leikattuun ja ommeltuun pukuun. Kangas oli käsityönä tehtyä
villaa ja värjätty raudanharmaaksi. Moitteettoman yksirivisen takin alla oli äärimmäisen
konservatiivisen valkoinen silkkipaita, jonka päällä oli aikoja sitten romahtaneen
kommunismin punainen silkkisolmio. Kenkien nahkapinta kiilsi kuin peili ja osoitti
käyttäjänsä tarkkuutta yksityiskohtiin. Vyön solki oli kultaa ja kultainen taskukello
täydensi vaikutelman äärimmäisen vanhanaikaisesta ja vauraasta miehestä. Toimiston
nurkassa seisoi modernia taidetta oleva veistos, joka toimi samalla naulakkona. Sen
päällä oli puvun kanssa täsmäävä lierihattu ja härännahasta valmistettu päällystakki.
Kaikki olivat käsityötä ja taatusti oikeista materiaaleista.
”Privet, Tommi. ” hän tervehti. Yli 50:n vuoden iästään huolimatta Ivan oli utelias
ja aina innokas hankkimaan uusia tietoja. Hän oli kuitenkin niin varovainen ja paranoidi
omaisuutensa suhteen, että riskeerasi vain sellaista rahaa, jonka menettäminen ei
vaikuttaisi hänen bisneksiinsä. Labyrinttimäinen kuittien, tositteiden, tilisiirtojen ja
valtuutusten verkko kätki hänen tulolähteensä ja kokonainen kirjanpitäjien armeija piti
huolta siitä, että esivallasta jäänyt korruption raiskaama jäännös sai vain minimaaliset
verot itselleen.
”Tervehdys Ivan. ” Tommi vastasi ja istui pyytämättä työpöytää vastapäätä
olevaan tuoliin. Tuolin nahkapäällys narahti äänekkäästi, mutta Tommi ei kiinnittänyt
siihen huomiota. Tilanne ei sallinut minkäänlaista hämääntymistä.

19. ”Haluatko lasillisen vodkaa? ” Ivan kysyi ja otti työpöytänsä laatikosta pullon ja
kaksi drinkkilasia. Vodka on aitoa venäläistä Stolitshnajaa. Merkki ei ollut kallis –
harkittu ele, jonka tarkoitus oli osoittaa rahvaanomaista heikkoutta.
”Ei kiitos. ” Tommi vastasi ja Ivan kaatoi vain yhden annoksen itselleen. Hän
istuutui omaan työtuoliinsa ja siemaisi lasistaan rauhallisesti. Vaivautunut hiljaisuus oli
käsin kosketeltavissa.
Tommi tunsi Ivanin jäänsinisten silmien katsovan itseään. Niiden väri on tehty
piilolinsseillä, jotka korjaavat hänen vakavan likinäköisyytensä ja on päällystetty
heijastavalla materiaalilla.
"Oletko varma? " Ivan kysyi.
"Olen. " Tommi vastasi ja nojasi Ivania kohti. Ele osoitti kiinnostusta aihetta
kohtaan.
"Kuinka Tankki? " Ivan kysyi. Ikiaikainen neuvottelun lämmittelyvaihe alkoi.
"Hyvin. "
Ivan iski lasin pöytään kolahtaen ja nousten seisomaan nojasi nopeasti Tommia
kohti. Liikkeen voima pakotti Tommin ottamaan etäisyyttä. "Älä puhu paskaa. Olen
nähnyt lääkärien raportit. Pahalta näyttää. "
"Eihän niiden pitänyt vielä olla valmiita. "
"Ovat ne. Posti ei vain ole vielä kuljettanut niitä perille. " Ivan vastasi miltei
anteeksipyytävään sävyyn ja istui takaisin omaan tuoliinsa.
"Voi vittu. " Tommi kirosi. Ivanin toimisto ei ollut paikka, missä kiroilu oli
kielletty.
"Samaa mieltä. Olin odottanut soittoasi pitkän aikaa." Ivan naurahti. Hän haluaa

20. vetää synkille laduille hiipineen keskustelun takaisin vakaville ja tuttavallisille raiteille.
"Onko se tarjous yhä voimassa? " Tommi kysyi.
"On se. Saat paikkasi takaisin heti kun pyydät. " vastasi Ivan ja joi vodkansa
tyhjäksi.
"Tuon minä jo tiedän, mutta siitä vodkapaukusta. "
Ivan kaatoi kaksi annosta kahteen erilliseen lasiin ja työnsi niistä toisen Tommin
eteen. "Toivottavasti lepotaukosi ei ole vaikuttanut taitoihisi? "
"Tuosta en tiedä. Sen näkee sitten. " Tommi vastasi itsevarmasti hymyillen ja
siemaisi vodkaansa.
"Sinä kun olit ja varmaan yhä olet varsinainen Ässä. Todellinen valtti. "
3
Seitsemän vuotta nuorempi Tommi heräsi sairaalan vuoteesta. Neljä viikkoa sitten hän oli
hoippunut turvallisen huumetokkuraisena kadulla ja huomannut, että joku typerään
pukuun pukeutunut pelle oli alkanut huutaa. Tommi, joka silloin käytti nimeä Tomppa
meni ja veti huutajaa turpiin. Valitettavasti sillä homolla oli kavereita ja raukkamaisesti
ne pieksi Tompan nurin.
Siististi pukeutunut mies istui huolestuneen näköisenä sairaalavuoteen vierellä.
Tommi yritti nostaa päätään, mutta huomaa olevansa liian heikko. Hänen koko kehonsa
on kipsattu.
"Sinä olet siis hereillä. " mies sanoi. "My name is Ivan. I'm from Russia. I'm a
mob guy. Don't fuck with the russians. Pominai? " mies murahti teeskennellyn leveällä

21. venäläisellä aksentilla. "Jos et ymmärtänyt englantia toistan sen vielä: Olen Ivan. Olen
kotoisin Venäjältä. Olen gangsteri. Älä vittuile venäläisille. Tajuatko? "
Tommi nyökkää.
"Minä tarvitsen kaltaistasi hurjaa miestä. Räpäytä silmiäsi jos myönnyt ja kahdesti
jos kiellät. Ymmärsitkö mitä minä juuri sanoin? "
Tommi räpäytti silmiään.
"Hyvä. Tarvitsen kaltaistasi miestä. Minulla on paljon tekemätöntä työtä ja sinä
sovellut hyvin tekemään sitä. "
Tommin räpsäyttää silmiään.
"Totta vitussa sinä suostut. En pyytänyt, vaan kerroin. Esitän ehtoni: saat hyvän
työpaikan, hyvän palkan ja hyvät luontaisedut... "
Tommi räpsäytti silmiään.
"ja sen lisäksi saat täydellisen sairasvakuutuksen, joka kattaa kaikki
työtapaturmasi. "
Tommi räpsäytti kahdesti silmiään.
"Et siis ymmärtänyt tuota kohtaa. Selitän sen uudelleen. Täydellisen skannauksen
avulla lääkärit ovat todenneet, että henkesi on erittäin löysästi kiinni kehossasi.
Sisuskalusi ovat niin tohjona että maksasi pettää vuoden kuluessa. Lisäksi sinun
rokotteesi ovat vanhenneet, joten nekin on uusittava. Olet aliravittu ja näiden
akuutimpien vaivojen lisäksi sinun sydämessäsi on synnynnäinen heikkous, joka johtaa
sydänkohtaukseen kymmenen vuoden kuluessa. Mikäli tietysti elintapasi eivät tee sinusta
selvää nopeammin. Hampaistasi viisi on kokonaan korvattava. Lihaksistosi on
epätasapainoisesti kehittynyt ja luustosi on haurastunut. Ja kaiken kruunaa aivoissasi

22. havaittu kasvain. Se on poistettavissa ja niin myös tehdään. Vakuutus kattaa näiden
kaikkien vaivojen hoitamisen ja niiden lisäksi vielä pari erikoistuneempaa leikkausta. "
Tommi räpsäytti silmiään.
"Olet varmaan kuullut neuraaliratojen modulaarikirurgiasta? "
Tommi räpsäytti silmiään kahdesti.
"Tuo ei yllättänyt minua. Lääkärit kertovat kaiken olennaisen niistä. Mutta nyt
sinun pitää levätä. "
Tommi vaipui uneen, kun morfiini rauhoitti hänen tuntohermojaan. Kaikista
lääketieteen edistysaskelista huolimatta morfiini oli säilyttänyt asemansa aina
luotettavana kipulääkkeenä.
4
Lääketieteen professori Richard Philips istui Tommin sairaalavuoteen vieressä. Hän oli
hoikka mies, joka käytti kehyksettömiä silmälaseja ja hänen hiuksensa oli ajeltu
päänahkaa myöten. Hän oli pukeutunut lääkärikunnalle ominaiseen valkoiseen takkiin,
joka oli tahrattoman puhdas. Hänen hyvin hoidetut kätensä eivät näyttäneet lääkärin
käsiltä - hänen kätensä olivat isot ja kaikesta päätellen voimakkaat. Tommi makoili
sairaalavuoteella. Hänet oli laitettu jo tiputukseen ja hän vain odotti leikkauksen alkua.
Professori Philips, joka oli maailman parhaimpia neurokirurgeja oli vanhan käytännön
mukaisesti tullut kertomaan potilaalle hoidosta. Kuvaus oli ollut silkkojen
lääketieteellisten termien ja sivistyssanojen sekamelskaa, jotka kaikesta päätellen oli
professorille itsestään selvää. Tommin mielestä hänellä pahe joka vaivasi kaikkia

23. asiantuntijoita: taipumus pitää omaa erikoisalaa sellaisena, jonka kaikki muutkin
ymmärtävät.
"Siis mitä se leikkaus tekee? " Tommi kysyi kahdeksannen kerran. Asia oli
hänelle yhä epäselvä, vaikka hänellä oli jo käsitys hoidon kokonaisvaikutuksesta. Lisäksi
oli mielenkiintoista testata kuinka monta kertaa professori jaksaisi selittää asian ennen
kuin häneltä palaisi pinna.
"Modulaarinen neuraalikirurgia tekee sinun hermostollesi useita mielenkiintoisia
piirteitä. Ensiksi se suojaa hermoratojasi ja mahdollistaa hermoston regeneroitumisen
paljon tehokkaammin. Tämän tekniikan avulla hermoimpulssisi ovat paljon
voimakkaampia saapuessaan perille. Tämä pitää hermostosi paljon pitempään
toimintakuntoisena.
"Miten se siis vaikuttaa minun elämääni? "
"Käytännössä se lisää sinun tahdonalaisten lihasten määrää. Pystyt tehokkaammin
koordinoimaan liikkeitäsi. Tasapainoaistiin se ei kuitenkaan vaikuta. "
"Vaikuttaa aika hurjalta. "
"Kannattaa silti muistaa, että tämä tekniikka kehitettiin vakavia
selkärankavammoja saaneiden hoitamiseksi. Se toimi, mutta ongelmaksi muodostui
lihaksisto. Sinun on ehdottomasti pidettävä lihaksistosi voimakkaana jos et halua
voimistuneiden impulssien repivän lihaksia heti kun joudut käyttämään voimaa. " Philips
varoitti. Hänen vakava ilmeensä kertoi että hän ei kertonut asiaa vain muodon vuoksi.
"Kuulostaa aika pahalta. "
"Sinun on siirryttävä runsaasti proteiinia sisältävään ruokavalioon ja huolellisesti
varottava rasitusta kunnes olet parantunut. " Philips sanoi.

24. "Vaikuttaa aika selkeältä. " Tommi totesi. "Joko aloitetaan? "
Leikkaus sujui ongelmitta ja vasta kolmen viikon kuluttua hän pääsi sairaalasta.
Hänen vasen puolensa oli huolestuttavan heikko ja hän oli joutui opettelemaan useat
perustaidot alusta, sillä hermoradoilla kesti huomattavan pitkä aika uusiutua.
Paranemisen aikana maailma liikkui nopeasti ja hänellä oli vaikeuksia kyetä mihinkään
nopeutta vaativaan tehtävään. Mutta hiljalleen hänen reaktioaikansa palautui normaaliksi,
kävely alkoi onnistua ja onnistumisensa huumassa hän alkoi harjoittaa lihaskuntoa
kohottavia harjoituksia. Harjoitukset ja säännöllinen elämä palautti hänen voimansa ja
hänen olonsa oli parempi kuin koskaan aiemmin. Kahdeksan kuukautta myöhemmin Ivan
tuli käymään hänen asunnollaan ja toi hänelle vaatteita.
5
"Sinä näytät upealta. " Ivan totesi kun Tommi oli pukeutunut mukana olleeseen
pukuun. Puku oli moitteeton, tumman harmaasta kankaasta valmistettuun
konservatiivinen luomus. Hänen paitansa oli kevlaria ja näytti takin alta yhtä
luonnolliselta kuin tavallinen paita. Tommi hymyili ja hänen korjatut hampaansa loistivat
valkoisina. Hänen koko kalustonsa oli vaihdettu keraamisiin ja synteettisiin hampaisiin,
jotka kestivät jopa rikkihapon ja säilyttivät valkoisuutensa pitkään ja huomattavasti
helpommalla kuin alkuperäiset hampaat. Noiden piirteiden lisäksi niiden kulmahampaat
oli muotoiltu petomaisemmiksi ja vasempaan oli luotu väripilkuksi kultapaikka.
Tommi vastasi leveällä hymyllä ja riisui kokopeiliset aurinkolasinsa. Ne ovat
itsessään teknologian huippua. Linssit on polarisoitu näkyvälle valolle ja niiden lisäksi

25. niissä oli irralliset suodattimet, joiden avulla oli mahdollista poistaa UV- ja IR-spektrien
valo kokonaan pois näkymästä. Kalleinta ja hienointa tekniikkaa. Vastaavan tehoiset
avoimien markkinoiden tuotteet olivat rumia ja kömpelöitä.
"Voitko hyvin? " Ivan vastasi astuessaan limusiininsa sisätiloihin. Auton sisustus
itsessään oli osoitus uskomattomasta vauraudesta. Nahkaiset istuimet ja puupanelointi loi
viihtyisän salonkimaisen vaikutelman. Matkustustilan keskellä oli pleksilasinen pöytä,
joka sopi tarjoiltaville juomille ja myös neuvotteluissa tarvittaville tarpeille.
"Koskaan en paremmin. " Tommi vastasi ja istui autoon. Kauko-ohjaus sulki oven
ja tummennetuin lasein varustettu auto lähti liikkeelle. Tehokas moottori oli miltei
äänetön.
"Harashoo. " Ivan totesi ja osoitti pöydällä olevaa asiakirjoille tarkoitettua
salkkua.
"Mitä siinä on? " Tommi kysyi uteliaana.
"Katso niin näet. " Ivan yllytti. Tunnelma oli kuin syntymäpäiväjuhlilla.
Tommi veti salkun lähelleen ja huomasi sen painavuuden. Onnellisesti hymyillen
hän avasi lukkomekanismin ja nosti kannen auki.
Asemetallin musta pinta katsoi häntä itsepintaisesti. Moitteettomasti pakattu Uzi
punaisella vuoratussa laukussa oli pahaenteinen näky. Kolme täyteen lipastettua lipasta
oli taitettu omiin osastoihin.
"Mitä vittua tämä tarkoittaa? " Tommi kysyi. Hän ei enää hymyillyt. Tilanne oli
muuttunut vakavaksi.
"Se on tuliase. Konepistooli. Israelilaista valmistetta. Taittoperä. Pituutta 360
millimetriä. Tulittaa suunnilleen 600 laukausta minuutissa. Varsinainen klassikko. "

26. "Huomasin kyllä, että se on tuliase, mutt... "
"Sinun ei tarvitse jatkaa. Huomaat, että aseen alla olevassa osastossa on A4-
kokoinen valokuva. Tänään sinun pitää maksaa velkaasi minulle. Tai paremminkin
sanoen hän maksaa sinun velkaasi. " Ivan kertoi ja nosti katseensa Tommiin. Katse oli
kylmä ja kova teräksinen skalpelli. Se ei sietänyt mitään vastaväitettä ja leikkasi kaikkien
harhatekijöiden lävitse.
Tommi vilkaisi kuvan esittämää miestä. Kasvot olivat turvonneet ja hiusraja oli
kohonnut. Iho oli tummahko ja ilme itsetietoisen koppava. Kasvoista saattoi päätellä, että
niiden kantaja ei sietänyt vastaväitteitä miltään suunnalta ja ei myöskään käyttänyt
diplomatiaa, ellei se ollut äärimmäisen tarpeellista. Mongolipoimut silmissä kertoivat
aasialaisesta syntyperästä.
”Vien sinut hänen omistaman yökerhon lähelle. Paikka kulkee nimellä Silkkitie.
Et voi erehtyä siitä. Takaovea vartioiva gorilla on minun palkkalistoillani. Hän päästää
sinut sisätiloihin metallinpaljastimen ohitse. Sen jälkeen teet hänestä selvää ja pakenet
paloportaita pitkin. Pääset niille menemällä toiseen tai mihin tahansa sitä ylempään
kerrokseen. ”
”Tuollaisella miehellä on varmasti paljon henkivartijoita ja muita suojakeinoja.
Entä jos minä kuolen? ” protestoi Tommi. Hänen vaistonsa – vainoharhainen ja teräväksi
hioutunut alkoi valittaa. Juttu oli liian yksinkertainen ja mutkaton.
Ivan hymyili rauhoittavasti ja taputti häntä olalle – ensimmäinen kerta kun hän
otti ruumiillista kontaktia. ”Älä ole huolissasi. Ei siinä mene kuin viisi minuuttia ja illaksi
olet kotonasi. Suuhoidon saat kyllä hankkia itse, mutta sen ei luulisi olevan vaikeaa, sillä
palkkasi tästä työstä on hyvä. ”

27. ”Miksi minä muka tekisin tämän? ” Tommi kysyi uhmakkaana.
”Sinä teet niin. Minä tunnen sinut. Eikä tuntemattomien ihmisten mukilointikaan
ole tuottanut sinulle mitään vaikeuksia. Osaatko edes kuvitella, millaisia tappioita sinun
tempauksesi ovat aiheuttaneet ihmisille? ”
”En tiedä. Olin aina kännissä. ”
Ivan jatkoi hymyilyään itsevarmasti. ”Minä tiedän, mutta humalatila ei ole
oikeutus. Neljä kuollutta ja kaksitoista pysyvästi loukkaantunutta ei näytä hyvältä.
Uskon, että poliisiakin kiinnostaa niputtaa kaltaisesi tapaus pois kaduilta. ”
”Sinä siis kiristät minua. ”
”Kiristäminen on ruma ilmaus. Minä enemmänkin pidän huolen sijoituksestani. ”
Ivan vastasi itsevarmasti. Hänen asemansa oli ehdoton.
Tommi jätti protestoimisen sikseen. Asia oli siirtynyt hänen käsistään pois ja eteni
omaa rataansa. Kun tilanne meni omaa tietään ainoa tapa selvitä oli tarttua siihen, kiivetä
harjalle ja ratsastaa täyttä vauhtia tilanteen suuntaan.
”Hiljaisuus on myöntymisen merkki. ” Ivan totesi. ”Minun pitää vielä neuvoa
sinulle kuinka sinä käytät tuota Uzia. ” hän jatkoi.
Limusiini ajaa sateen raiskaamilla kaduilla kuin aave. Neonvalojen välke
sekoittuu ympäriinsä kieppuvien vesipisaroiden heijastuksiin. Ivan neuvoi kaiken
tarpeellisen Uzin käsittelystä. Lipastamisen, lataamisen, varmistamisen ja oikealla tavalla
käsittelemisen. Automatka päättyy kaksi kortteliväliä ennen Silkkitietä.
"Olet tästä eteenpäin omillasi. Teet kuten neuvoin, niin sinulle ei käy mitenkään.
Soitat tähän numeroon kun olet hoitanut homman" Ivan rauhoitteli ja ojensi hänelle
käynti- ja puhelinkortin. Limusiini kurvasi pois ja Tommi tunsi olonsa yksinäisemmäksi

28. kuin koskaan. Uzi painoi kainalon alla ja kaksi lipastettua varalipasta painavat taskussa.
Hän pelkäsi koko ajan aseensa näkyvän tai laukeavan itsekseen. Peitellen
hermostuneisuuttaan hän lähti liikkeelle. Paikalleen jääminen olisi epäillyttävää. Kadulla
ei ollut liikennettä. Hajoamistilassa olevan pilvenpiirtäjän katolle jäänyt jättimäinen
valonheitin pyyhkäisee katua ja paljastaa mustat roskasäkit ja niitä raatelevan suden. Oli
rauhoittavaa nähdä, että sota oli ollut joillekin lajeille hyväksi. Urbanisoituneet sudet ja
hirvet olivat ilmaantuneet autioituneisiin slummeihin ja lähiöihin.
Hän käveli katua pitkin ja ohitti Silkkitien. Hänen kulkutiensä olisi takaovi.
Tiukkailmeiset ja pysyvän pirullisesti virnistelevät kovanaamat vahtivat etuovia. Ne
olivat uhkaavia, mutta Tommi tiesi että tiukkailmeisten pysyvän pirullisesti virnistelevien
kovanaamojen päihittäminen ei ollut kovinkaan vaikeaa, jos tiesi oikean taktiikan. Olisi
luullut, että heikko kohta olisi pidetty salassa, mutta kyseiset kovanaamat kailottivat
heikkouttaan jatkuvasti. "Penaa ja haukkaa. Jalkoja ei treenata! " kuului niiden motto,
jonka merkitys oli hukkunut olemattomiin, mikäli ei ollut pitänyt korviaan maassa.
Tommi tiesi mistä se johtui ja osasi myös voittaa ne. Hän ravisti itsensä täyteen
tietoisuuteen ja kääntyi vaivihkaa sisäkujalle. Lahonnut verkko-ovi oli yhä paikallaan,
mutta hän livahti sen raosta. Ruostunut aita narisi äänekkäästi, mutta viemärirottia
lukuunottamatta mikään ei kiinnittänyt siihen huomiota. Tommi askelsi ripeästi
takaovelle ja kokeili sitä. Ovi oli auki - aivan kuten Ivan oli selittänyt. Tommi tunsi
muokkaillun hermostonsa kohisevan kiihtymyksestä. Hermoratojen kytkennät voimistivat
adrenaliinin tuotantoa ja kiihdyttivät endorfiinien erittymistä. Hän rauhoittui ja valpastui.
Ennen kokemattomalla päättäväisyydellä Tommi työnsi oven auki ja astui työntekijöiden
käytävään. Pukuhuoneet reunustavat käytävää ja hän ohitti niiden ovet. Jos joku olisi

29. siellä aseen ja huonojen aikeiden kanssa - se olisi toisen ajan ongelma.
Kriittiset viisi sekuntia tuntuivat viideltä tunnilta kun Tommi livahti
työntekijöiden ovesta Silkkitien sisätiloihin. Muinaisen mongoli-imperiumin muistoksi
sisustettu kerho oli täynnä kuivajääsumua ja laservaloja. Vääntelehtivät asiakkaat
kääntyilivät ympäriinsä groteskin eroottisessa elämäntanssissa. Tommin silmillä
katsottuna ne olivat kaikki pelkkiä luita. Se olennainen tukiranka oli paikallaan, mutta
kaikki niiden päälle tuleva yhtä olennainen elossapidon ja suojaamisen järjestelmä oli
jäänyt jonnekin. Kaikki olivat identtisiä. Vain asiantuntija tunsi niiden erot ja sellaisiksi
rupeamiseen kykenivät vain harvat. Hän liikkui kuin aave. Kukaan ei kiinnittänyt häneen
huomiota - ei englantilaisella aksentilla englantia puhuva strippari joka tuli häntä vastaan
tai ammattitaitoisen huolettomasti pulloja käsittelevä baarimikko. Tommi näki savun,
kauneuden ja rikkauden ja niiden yhteisvaikutus sai hänet värähtämään pelosta ja inhosta.
Huomaamattomalla liikkeellä hän otti Uzin käteensä, painoi sen vyötäröään vasten ja
vapautti varmistimen. Musiikki peitti kaikki äänet.
"Haluaako herra jotain? " baarimikko kysyi.
"Laita ihan normaali gin & tonic kauniille naiselle. " Tommi urahti rehvakkaasti.
Baarimikko sai käyttää mielikuvitustaan miettiessään ketä kaunista naista hän tarkoitti.
Koko yökerho oli täynnä sellaisia ja kaikissa variaatioissa. Platinamaisesta vaaleudesta
kuparin kautta kahvinporoihin ja öljyyn.
Silkkitie oli menomesta. Siellä kävivät kaikki kaupungin kuumimmat julkimot ja
jollain ihmekonstilla rikastuneet. Hinnat olivat silkkaa kiskontaa ja hintojen vastapainoksi
paikka oli ylellinen kuin palatsi. Palatsin ylevyydestä pystyttiin siirtymään muutamassa
sekunnissa vankilan ankaruuteen, jolloin töihin palkatut lukemattomat gorillat pystyivät

30. laittamaan kenen tahansa asiattoman tunkeilijan pihvilihaksi. Kukaan ei kantanut
virallisia korpinmerkkejään avoimesti, mutta taitava tarkkailija pystyi erottamaan heidät
toisistaan. Voittajat ja häviäjät. Ponnistajat ja kiipijät. Juoksijat ja ryömijät. Roistot ja
ryökäleet. Paskiaiset ja äpärät.
Kaiken sen loistokkuuden ja silkki- ja kromipinnan alle kätketyn voiman kuningas
oli Kim Yee. Viimeisien kaatuneiden hallitusten joukossa olivat totalitaristiset diktatuurit
ja Pohjois-Korean kaatuminen ei ollut kenellekään yllätys. Myöskään se ei ollut yllätys,
että suurin osa hallinnon ylä- ja keskiportaan kihoista oli kadonnut kuin maan nielemänä
ja sitä ennen ottanut mukaansa mahdollisimman paljon helposti liikuteltavaa vaurautta ja
jättänyt asiasta jotain tietävät sivukujalle huomattavasti heikentyneessä terveydentilassa.
Luoti takaraivossa on huonoksi terveydelle.
Tommi astui baaritiskin ohitse tanssilattialle ja panoroi ympärilleen. Adrenaliini
pumppasi hänen kehossaan ja hän huomasi hikoilevansa. Silkkitien sisällä oli lämmintä,
mutta se ei ole ainoa syy hikoiluun. Vuosien ilkeämielisyyden avulla kouliutunut silmä
löysi kohteensa tanssilavan takana olevasta yksityisloosista. Siellä, kahden korealaisen
jätin reunustamina istui Kim Yee. Kun hän perusti Silkkitien, hänellä oli viisikymppinen
vaimo, hän oli nälissään ja poltti itse käärittyä jointtia voimistaakseen sukuviettiään. Nyt
hän oli ylipainoinen ja edes kirjaimellisesti henkensä uhalla työskentelevä mestariräätäli
pysty kätkemään hänen lihavuuttaan. Vaimo on saanut häipyä kahden kaksvitosen
kaunottaren tieltä ja hän syö Viagraa, ginsengiä ja poronsarvea päästäkseen tunnelmaan.
Maailma hidastui kun Tommin silmät näkivät maalin. Sydämen rytmi muuttui
hypnoottiseksi ja sekoittui yökerhossa mylvivään musiikkiin. Kim Yee antoi ohjeitaan ja
joi värikästä cocktailia. Tommin jaloissa olevat nahkakengät päästivät tuskin kuultavissa

31. olevia narahduksia. Särkyneen juomalasin sirpale juuttui kulutuspintaan ja raapaisi
lattiaan naarmun.
Tommi astui askeleen lähemmäs ja lukitsee katseensa Kim Yeen lihavoituneeseen
vartaloon. Sydän iski kuin pajamoukari ja paiskasi lisää adrenaliinia verenkiertoon.
Impulssit kiihdyttivät aineenvaihduntaa ja pulssi kohosi.
Hän käveli henkivartijan ohitse ja oli vain kolmen metrin päässä maalista. Tommi
oli livahtanut inhimillisen havaintokynnyksen alle ja syöksyi sen alapuolella eteenpäin.
Kim Yee nosti katseensa ja näki Tommin. Hänen vuosien kokemuksen rikastama
mielensä analysoi kohteen lasersäteen tarkkuudella. Henkivartijat huomasivat heidän
keskelleen ilmaantuneen miehen ja jähmettyivät yllätyksestä. Miten oli mahdollista että
joku oli päässyt heidän valppautensa ohitse?
”Mitä asiaa? ” Kim Yee kysyi harkitun tylyllä äänellä ja huomasi Uzin. Hän
syöksähti sivulle ja huusi henkivartijoitaan apuun.
Tommi nosti aseensa ja avasi tulen. Lipas syötti uusia patruunoita panospesään ja
iskuri iski uuden panoksen rihlatun piipun läpi. Ja tämä toistuu. Korvat lamauttava rätinä
kaikui yökerhon suljetussa tilassa. Pöytälevy pirstaloitui palasiksi ja luodit raastoivat
sohvaa. Kallis nahkapinnoite repeytyi kelvottomaksi. Rekyylin voimasta noussut suihku
iski kohteeseensa ja porasi silkan lähtövoiman avulla lävitse. Luotisuihku repi suolistoa,
puhkaisi maksan ja lävisti sydänpussin. Suihkun viimeinen laukaus iski tiensä
henkitorven ja kaulavaltimon lävitse ja iskeytyi seinään.
Rätinä hälytti koko yökerhon asiakaskunnan, joka vaistomaisesti tunnisti tuliaseen
äänestä ja sen merkityksen heidän terveydelleen. Paniikki oli aina yhtä tuhoavaa.
Ainoastaan nurkkapöydässä flegmaattisesti olutta siemaileva teknikko säilytti

32. mielenmalttinsa silkan sosiaalisen rajoittuneisuuden voimalla. DJ soitti yhä raikuvaa
musiikkiaan. Hänen laadukkaat kuulokkeensa peittivät kaikki hälyäänet ja hän ei katsellut
ympärilleen. Kim Yee rojahtaa vaistomaisen pakosyöksynsä voimalla maahan. Uzista
lähtenyt luotisuihku on tuottanut tappavaa vahinkoa sekunnin aikana.
Henkivartijat huomasivat johtajansa kuolleen ja vetivät tuliaseensa esiin
kostaakseen veren verellä. Uzin piippu kääntyi lähintä vartijaa kohti ja huumaavan
rätinän säestyksellä asettaan kiskonut henkivartija kaatui maahan. Kaliiberilla yhdeksän
millimetriä lentävät luodit leikkasivat lihasta läpi ja iskivät seinäpeilin sirpaleiksi. Tommi
huitaisi kädellään ja luotisuihku raastoi seinää. Toinen Kim Yeen henkivartijoista pelastui
lippaan kilahtaessa tyhjäksi.
"VITTU! " Tommi karjaisi ja peräytyi kauemmas teurastuksen alueelta. Eloon
jäänyt henkivartija veti aseensa esille ja laukaisi tähtäämättä Tommia kohti. Luoti lävisti
hihan ja upposi koristepilariin. Väkijoukko alkoi olla täydellisessä paniikissa. Jokainen
pyrki ulos ja kauemmas mielipuolisesta jyrinästä. Tommi loikkasi väkijoukkoa kohti ja
ruhjoi tietään eteenpäin. Portaikko, joka yhdisti pubin ja varsinaisen yökerhon oli hänen
edessä. Hänen takanaan kuului kiihtynyt koreaksi puhuttu sanatulva. Rakennuksen sisällä
olevat gorillat oli herättetty. Kyse oli vain sekunneista ennen kuin ne pyyhkäisisivät koko
yökerhon lävitse ja tarvittaessa ampuisivat koko asiakaskunnan matalaksi. Verenhaju oli
ajanut ne hulluiksi vihasta ja nälästä. Pitkään levossa olleet tapporefleksit saivat kädet
hikoilemaan kiihtymyksestä.
Väkijoukko liikkui kuin paksu virta. Tommi kahlasi eteenpäin ja vapauttaa tyhjän
lippaan aseesta. Lipas putosi kolahtaen lattialle ja virtaava väkijoukko pyyhkäisi sen
mukanaan. Hän hamuili varalippaan käteensä ja turvautui raakoihin otteisiin luoviakseen

33. virran läpi. Hän iskeytyi kaidetta vasten ja tuskallisen välähdyksen aikana hän tajuaa sen
olevan yläkertaan vievän portaikon kaide. Hän löi lippaan paikalleen ja latasi aseen.
Henkivartija ampui väkijoukosta piittaamatta kohti. Luoti iski 40-vuotiaan neekerin
ohimoon ja lennätti hänen henkensä siinä samassa manalaan. Tommi roiskaisi kohti
yhtäläisellä piittaamattomuudella ja huomasi ilokseen henkivartijan syöksyvän kulman
taakse heti aseen liikahtaessa. Hän olisi siellä pari sekuntia. Pari kriittistä sekuntia.
Tommi kääntyi selin ja juoksi kohti yläkertaa. Hän oli saanut pakottavan tarpeen
löytää paloportaat. Yläkerran yökerho-osasto oli illan varhaisen hetken vuoksi hiljainen.
Sivulliset eivät mahtuneet mielettömässä adrenaliinipilvessä riehuvan Tommin mieleen.
Sen sijaan väistettävä väkijoukko mahtui ja lyhyen hetken ajan hän siunasi
onnekkuuttaan. Gorillat purkautuivat sivuovesta ja tukkivat tien henkilökunnan tiloihin.
Laukaukset kajahtelivat ja luodit leikkasivat ilmaa. Osuma iski Tommia olkavarteen ja
puhkaisi kankaan ja lihan vaivatta. Tuskallinen ulvaisu karkasi suusta ja hän kohotti Uzin.
Hurjasti ulvoen hän painoi liipaisimen pohjaan asti ja huitaisee piipun gorilloja kohti.
Vammautuneen käsivarren vuoksi tähtäys on olematon, mutta silkka luotimäärä repii
lihaa ja kaksi gorillaa kaatuu vammautuneena maahan. Ei ollut aikaa tarkistaa tuloksia -
gorilloja oli enemmän kuin kaksi ja ne jäljellä olevat olivat raivoissaan niitä kohtaan
esitetystä uhmasta.
Baaritiski repeytyi suikaleiksi ja gorillat levittäytyivät ympäriinsä – enemmän
maaleja ammuttavaksi. Luotisuihkun tauotessa Tommi syöksähti liikkeelle ja kohdistaa
reittinsä baaritiskin ohitse ja sen ohitse henkilökunnan tiloihin. Tien tukki gorilla, jonka
tuliryöppy pakotti Tommin loikkaamaan syrjään. Uzi ärjyi ja lentävä valojuova kertoi
lippaan tyhjenneen. Luotisuihku iskee gorillan keskivartaloon ja tämä taittuu kahtia.

34. Pakotien tukkeutuminen sai Tommin kääntymään ympäri ja jatkamaan tietään kohti
kylpyhuoneita.
Tommi paiskasi oven auki ja huomasi ikkunan. Ovi lennähti kiinni ja naksahti
lukkoon. Sinertävä valo teki nisteille mahdottomaksi löytää suonta ja kaakelien vinous loi
pyörryttävän vaikutelman. Hän kiipesi ikkunan eteen ja riuhtoi salpoja. Ikkuna oli
juuttunut kiinni, mutta se murtui auki raakojen iskujen voimasta. Kiivetessään kömpelösti
ulos Tommi huomasi tosiasian – ikkuna oli liian kapea. Turhautunut raivo purkautui
epätoivoisena karjaisuna ja hän pudottautui alas ikkuna-aukosta. Oven takana supisevat
gorillat suunnittelivat jotain ja Tommi tietää tilanteensa. Tiimalasin hiekka valui loppuun.
Puinen ovi narahti iskun voimasta. Gorillat takoivat tietään auki hartiavoimin, mutta ovi
oli liian lujaa tekoa hajotakseen yhdellä töytäisyllä.
Tommi väisti oven edestä lähimpään pilttuuseen ja latasi Uziin toisen ja samalla
viimeisen varalippaan. Hänellä oli vain 30 luotia jäljellä ja niiden jälkeen hän olisi
pulassa. Pistooleilla ammutut luodit iskeytyivät lukkoon ja saranoihin. Puu pirstoutui ja
luodit repivät takaseinän kaakeliin suunnattomia reikiä. Luotiryöppy hiljeni ja ovi
lennähti saranoiltaan mahtavan potkun voimasta. Potkaisija väisti ja toinen gorilloista
syöksyi sisätiloihin. Hän juoksi takaseinälle asti ja alkoi määrätietoisesti tutkimaan
pilttuita. Tommi huomasi tilaisuutensa tulleen. Potkijan potkaistessa ovea hän syöksyi
ulos omasta pilttuustaan ja laukaisi kohti ovella päivystänyttä gorillaa. Luotiryöppy iski
karmin pirstaleiksi ja Tommi syöksyi kohti gorillaa odottamatta tuloksia. Yhteentörmäys
riitti suistamaan gorillan pois tasapainosta ja he painivat mielettömässä
kuolemantanssissa. Potkija tähtäsi taistelua mutta jätti ampumatta. Tommi riuhtoi, puski,
pureskeli ja kiroili samalla kun hänen hikensä valui valtoimenaan. Gorilla repii itselleen

35. etäisyyttä ja takoi nyrkillä kylkiluihin. Jäykistetty paita imi iskujen voimaa itseensä,
mutta Tommi tunsi siltikin iskujen kammottavan voiman.
Potkija syöksyi käsikähmään ja tarttui Tommiin takaapäin. Heitä oli kaksi yhtä
vastaan. Tommin yllä oleva aikoinaan kallis puku on repeillyt ja hikoiltu kelvottomaksi.
Hän on liikkunut siinä liiaksi ja sen hienostuneella aistilla ommellut saumat ovat
ratkeilleet. Gorilla repii Tommin irti ja ruhjoo hänet poliisiotteeseen. Ovella seisonut
gorilla katsoi Tommia vihaa tihkuen.
"Vitun homo! " hän ärjäisi ja puki nyrkkiraudan ylleen. Tommi rimpuili asentoaan
sopivammaksi. Vihaa tihkuen gorilla heilautti nyrkkinsä kohti Tommin päätä.
Adrenaliinin täyttämä keho reagoi oma-aloitteisesti ja pää liikahti tieltä. Gorilla iski
kaveriaan kasvoihin. Isku mursi nenän ja katkaisi kaksi etuhammasta kuvottavan
metallisen kopsahduksen säestyksellä. Ote höltyi ja Tommi heilautti jalkansa eteenpäin.
Potku osui, mutta vain osittaisesti sillä sisäreiteen tullut isku sai gorillan horjahtamaan
lamauttavan nivusosuman sijasta. Iskun ottanut gorilla kaatui maahan valittaen. Osuma
osti Tommille hänen tarvitsemansa sekunnin ja hän irtautui käsikähmästä. Uzi oli
pudonnut lattialle, mutta aikaa ei ollut poimia se talteen. Gorilla poimi aseen ja roiskaisi
sarjatulella Tommin perään. Hän loikkasi ja syöksyi keittiön ovista läpi. Luodit
iskeytyivät kaikkialle ja tuhosivat kalliita huonekaluja ja seinäkoristeita, mutta
kudosvaurioita ne eivät saaneet aikaan. Lippaan loppumisesta kertova valojuova singahti
Tommin pään ohitse ja iskeytyi soppakattilan kyljestä läpi. Tommin liikerata oli kuin
flipperissä. Hän sinkoutui eteenpäin, törmäsi esteeseen joka päästi ison äänen ja
poukkoaa hallitsemattomasti kohti uutta estettä. Itsepintainen gorilla jatkoi jahtiaan ja
syöksyi ovesta sisään. Tommi nappasi liedellä olevan kattilan ja viskasi sen tähtäämättä

36. gorillaa kohti. Vain sotku lisääntyi ja Tommi syöksyy keittiön sivuovesta ulos. Gorilla
murahti vihasta ja juoksi takaa-ajoon loikaten kaatuneen kaapin ylitse.
Keittiön takaovi johti rakennuksen sivulla kulkevaan portaikkoon. Tommi alkoi
kiipeämään alas. Ruostuneet teräsportaat narisevat pahaenteisesti ja hänen kulkunsa on
epävakaata. Gorilla syöksyi ovesta perään ja ampuu tähtäilemättä kohti. Luodit repivät
metallia ja poukkoilevat hallitsemattomasti ympäriinsä. Tommi pudottautui alas
portaikoista ja laskeutuminen on varsin pehmeä - hän tömähti suureen ja vettyneeseen
pahvilaatikkokasaan. Törmäys iski tähtikartan pyörimään silmissä, mutta viereen
läjähtänyt luoti herätti hänet. Tommi kieri alas läjän päältä ja lähti juoksemaan pakoon.
Gorillan pistoolilla ampumat luodit viheltelivät korvissa ja iskivät rakennusten seiniin ja
pirstoivat yhä jäljellä olevaa lasia.
Kolmen korttelivälin jälkeen hän hidasti vauhtiaan. Takaa-ajajia ei ollut tulossa
perään. Hänen pukunsa oli riekaleina, käsivarressa tuntui tykyttävä kipu ja hän oli
hikoillut suunnattomasti. Nestehukka sai hänet värisemään vilusta. Sydän hakkasi hurjasti
ja hänen kätensä tärisivät adrenaliinin voimasta. Hän horjui kadunkulmassa olevalle
puhelinautomaatille ja kaivoi hapuilevin sormin kortit esille. Hän sai numeron pyöritettyä
vasta kolmannella yrityksellä, sillä hän alkoi hiljalleen tajuta kauhunsa. Tilanteen
rauhoittuminen päästi kaiken pelon irti ja pyöri uusintana hänen mielessään. Kaikki
läheltä menneet luodit, käsikähmän ponnistelu ja pakomatkan pelko toistui armottomalla
tarkkuudella.
"Ivan Gurevitsh. " kuului rauhallinen vastaus.
"Tommi täällä. Olen päässyt ulos ja hoidin myös homman. "
"Erinomaista. Onko Uzi yhä tallella? " Ivan kysyi.

37. "Ei ole. Se putosi. "
"Harmillinen takaisku. Missä olet? " hän kyseli.
Tommi katseli ympärilleen. Hän ei tuntenut kadun nimeä maamerkeistä päätellen,
mutta katse osui kadun vastakkaisella puolella olevaan näyteikkunaan. Valtava hakaristi
on tuhrittu spraymaalilla ikkunaan ja hän huomasi yksinkertaisen nimikyltin. Liikkeellä
ei ollut nimeä, mutta se oli antikvariaatti ja sisältä kajastavasta himmeästä valosta
päätellen yhä toiminnassa. "Olen tällaista antikvariaattia vastapäätä. Ikkunassa on aivan
helvetin iso hakaristi. "
"Tiedän paikan. Pysyttele siellä, mutta pidä kuitenkin pääsi piilossa. " Ivan
varoitti ja katkaisi puhelun.
Tommi löi puhelimen kiinni ja vetäytyy sivukujalle. Oli melkoisen kylmä ja hän
tunsi lumihiutaleen laskeutuvan kädelleen. Aika kului, lumisade alkoi hiljalleen ja harmaa
pakettiauto kurvasi sivukujan eteen. Ovi aukeni ja laiha mies katseli ympärilleen. Miehen
hiukset olivat sotilaallisella sängellä ja vaatteet olivat samaa militaristista tyyliä. Jalassa
oli maiharit, paita oli yksinkertainen ja koristelematon T-paita. Tommi haistoi tilanteessa
palaneen käryä ja livahti kuolleen kulman kautta auton taakse.
"En minä häntä löydä. Varmaan piileskelee jollain sivukujalla. " mies puhui
radioon.
Radio räsähti vastaukseksi.
"Selvä on. " mies vastasi ja astuu ulos autosta. Hän käveli varovaisesti sivukujalle
missä Tommi oli piileskellyt. Tommi hiipi auton pelkääjän puoleiselle ovelle ja kokeilee
onneaan. Ovi aukesi äänettömästi ja Tommi astui sisätilaan. Synnynnäisellä
vainoharhaisuudella hän kokeili hansikaslokeroa ja hänen epäillyksensä osoittautuvat

38. aiheellisiksi- lokerossa oli ladattu revolveri. Tommi veti aseen sieltä pois ja hivuttautui
kuljettajan penkille. Mies oli kujan suussa ja liikkui ärtyneenä. Hänet oli määrätty
hakemaan tietyssä paikassa oleva mies ja tämän etsiminen ei kuulunut suunnitelmaan.
Tommi tähtäsi ulos autosta ja silkkaa ilkeyttään painoi äänimerkkiä. Äkillinen
ulvaisu sai miehen kääntymään säpsähtäen ympäri ja radiosta alkoi kuulua kiihtynyttä
puhetta.
"Olet liian varomaton! " Tommi sanoi huvittuneena. Sotilaspukuun pukeutunut
mies murahti ärtyneesti. "Oletko sä Ivanin miehiä? "
"Olen. Sanovat minua Pasifistiksi. " mies ärähti ja käveli lähemmäs ovea. Tommi
huomasi tuntolevyn paikalla roikkuvan rauhanmerkin.
"Mitä tuo merkki merkitsee? " Tommi kysyi ja hivuttautui pelkääjän paikalle.
"Sitä että minä en sodi minkään orja-aatteen takia ja vastustan armeijaa ja
sotimista henkeen ja vereen! " mies ärähti ääni vihaa tihkuen ja kiipesi kuljettajan
paikalle. Tommille miehen olemus ja käytös antoi aivan toisen kuvan kuin hänen sanansa.
Tämän korvissa roikkui molemmissa kolme metallista rengasta.
"Sinä varmaan ajat? " Tommi kysyi varovaisesti. Hän tiesi millaista ihmistyyppiä
Pasifisti oli - hänen kaltaisista ihmisistä oli täysin hyväksyttävää kaataa myrkkyjätettä
vesijohtoveteen saastumisen estämiseksi, räjäyttää autopommi terrorismin estämiseksi ja
rauhoittaa panttivankitilanne ampumalla panttivangit. Lyhyesti sanottuna tekopyhää ja
oman ideologiansa sokaisemaa fanatismia joka on juuri sitä mitä vastustaa.
Pasifisti ajoi taidokkaasti. Tommi vaipui uupuneeseen uneen ja piti koko ajan
kiinni revolverin kahvasta.

39. 6
"Saatoin ollakin Ässä, mutta se aika on takanani. " Tommi naurahti ja siemaisi
vodkalasinsa tyhjäksi. Polttava alkoholi korvensi sisuksia ja alkoi lämmetä vatsahappojen
syöksyessä etanolin kimppuun.
Ivan hymyili tyytyväisenä. Hänelle tuotti aina suurta mielihyvää nähdä
vieraittensa viihtyvän. "Mutta olen vilpittömästi iloinen siitä, että olet taas mukanamme. "
hän sanoi ja kaatoi taas uuden annoksen laseihin. Hän ojensi uuden annoksen Tommille.
Kim Yeen teloitusta seuranneiden viikkojen aikana Tommille oli valjennut, mihin
tehtävään Ivan häntä tarvitsi. Ivanilla oli aina tarvetta uskolliselle miehelle joka olisi
tarvittaessa käytettävissä häikäilemättömämpiin töihin. Hän oli huomannut nopeasti, että
kovanaamana työskentely oli pääasiallisesti hyvää työtä. Palkka oli hyvä ja varsinaisesti
rasittavaa työtä oli hyvin vähän. Ivan suhtautui häneen hyvin huolehtivaisesti ja teki
parhaansa sivistääkseen häntä. Aika kului ja hänen täytyi "työskennellä" vain muutamia
kertoja kuukaudessa ja suurin osa niistä tapauksista oli pelkkää läsnäoloa ja tarvittaessa
kovistelua. Syksyisen "tulikasteen" jälkeen hänen ei ollut tarvinnut käydä teloittamassa
ketään. Kaikista väkivaltaisin tehtävä oli käydä mukiloimassa tuloja pimittänyt
kirjanpitäjä sairaalakuntoon.
"Mukanamme? "
"Niin. Olen päättänyt tuottaa pientä suuremman takaiskun Fu Manchulle ja siihen
tarvitsen kyvykkäitä miehiä. "
"Fu Manchulle? " Tommi kysyi uteliaana. Fu Manchu ei todellakaan ollut
klassisen esikuvansa veroinen. Hän ei ollut pitkä ja häikäilemätön rikollisnero, joka piti

40. sanansa jopa vihollisilleen, vaan lyhyt, kärppämäinen retku joka vaikutti pelkästään
vastenmieliseltä. Kukaan ei kunnioittanut häntä hänen karismaattisten ominaisuuksien
takia, vaan silkasta vastentahtoisesta pelosta. Fu Manchu oli älykäs, tarkkanäköinen ja
häikäilemätön. Hän oli oppinut kantapään kautta, että kunniakäsitteet olivat vakavia
heikkouksia ja järjestelmällisesti luopunut niistä. Hänen sotilaansa olivat pelkästään
palkattua työvoimaa, jonka tehtäviä hän vaihteli säännöllisin väliajoin, mutta
epäsäännöllisellä kaavalla. Tämä koko ajan vaihtuva henkilökunta teki lähelle
soluttautumisen mahdottomaksi, sillä kukaan ei koskaan tiennyt, missä tehtävässä hän
olisi jonkin ajan kuluttua. Fu Manchu säilytti asemansa pitämällä kaikki olennaiset langat
käsissään, jakamalla suosionosoituksia kaikille suosimatta ketään ja myös sillä tosiasialla,
että hän oli ehdottoman taitava asemassaan. Kukaan ei edes harkinnut syrjäyttävänsä
häntä, sillä kukaan ei pystyisi pitämään asioita yhtä hyvässä hallinnassa.
"Fu Manchulle. " Ivan vahvisti hymyillen.
"Mitä sinä muka aiot? "
Ivan Gurevitsh ja Fu Manchu olivat olleet vihollisuuksissa ajanlaskun alusta
alkaen. Niin kauan kun kaupungissa oli vain yksi pomo kaikki oli hyvin. Kahden pomon
ollessa kentällä ainoastaan haudankaivaja vaurastui ja kun pomot saivat vakiinnutettua
rintamansa kaikki alkoi palautua normaaliksi. Aikaisempi rynnäköinti, räjäyttely ja
molempien osapuolien harjoittama terrori laantui ahneuden ohittaessa ylpeyden. Vaikka
rauha olikin olemassa, molemmat osapuolet pitivät tarkkaa lukua miesvahvuudestaan ja
tekivät kaiken mahdollisen toisen aseman heikentämiseksi - voiman sijasta pyrittiin
salailuun ja tappioiden määrä laski, mutta pysyi yhä olemassa. Kolmas osapuoli ei ikinä
päässyt mukaan, sillä toinen jo vakiintuneista pomoista kaappasi sen itseensä tai se

41. murskautui kahden tilanteeseen tyytyväisen vihamiehen yhteiseen ponnistukseen. Kukaan
ei mennyt kahden vihollisen väliin, sillä se saattoi yhdistää kaksi vihamielistä tekijää
kolmatta tekijää vastaan. Moisessa tilanteessa edes nimellisesti sitoutumattomat tekijät
olivat kaikkea muuta kuin toivottuja. Ainoa syy, miksi Fu Manchu ei ollut tehnyt hänestä
selvää oli silkka varovaisuus - hän pelkäsi provosoivansa Ivanin täysimittaiseen sotaan,
joka saattaisi olla hänelle tappiollinen. Ivan taas ei mielellään tehnyt selvää entisistä
työläisistään, joka oli todellakin poissa kuvioista. Tommi oli ollut sama kuin jokeri
pokeripakan pohjalla. Hän muuttaisi tilanteen kumman tahansa hallussa, mutta uutta
jakoa ei tulisi, joten kumpikin keskittyi bluffaamaan ja hämäämään.
"Kokoan työryhmää projektiin, jonka tarkoitus on tuottaa sille keltatautiselle
tumpille tuntuva taloudellinen takaisku. "
"Onko siihen syytäkin? " Tommi kysyi.
"Tarvitsenko minä muka syyn? Minulla ja hänellä on maksamattomia kalavelkoja.
" Ivan ärähti sävyllä joka kertoi jutun olevan loppuun käsitelty.
Tommi siemaisi vodkaa rauhoittaakseen hermojaan. Tapahtunut purkaus oli
epätyypillistä Ivanille, jonka mieliala oli aina jäätävän rauhallinen. "Miten minä siis sovin
kuvaan? " hän kysyi vilpittömän uteliaana.
"Sinä johdat tätä tiimiä. " Ivan tokaisee.
"Millaisesta tehtävästä on kyse? " Tommi kysyi. Hänen uteliaisuutensa on
herännyt ja vaati tietoa nälkäänsä.
Ivan alkoi hymyillä leveästi ja käveli suurieleisesti toimistonsa seinällä. Hän aina
roikutti siinä kallista ryijyä ja sen hän vetäisi alas terävällä nykäisyllä. Ryijyn alla oli
suuri valokuva panssaroidusta autosta, jonka sisään kaksi miestä kantoi ilmeisen painavia

42. säkkejä. Kolmas ja rynnäkkökiväärillä aseistettu mies seisoi sotaisan näköisenä avatun
sivuoven vieressä. Sisätiloissa näkyi vielä yksi mies, jonka aseista tai varusteista ei saanut
selkoa.
"Me teemme ryöstön. "
Tommi sylkäisi siemaisemansa vodkan suustaan. "Siis mitä? Sinä siis aiot ryöstää
tuollaisen auton. Kai sinä tiedät että siinä ei kukaan ole onnistunut? "
"Vielä. " Ivan töksäytti ja joi oman annoksensa tyhjäksi. Hän viskasi tyhjentyneen
lasin seinään ja se särkyy kilahtaen.
Asioiden väliset yhteydet alkavat risteytyä Tommin päässä. Ivan on ahne -
äärimmäisen ahne ja hän aikoo ottaa riskin. Panokset ovat nousseet pikkukolikoista
asuntoihin. Ihmisiä on tapettu korttipöydässä paljon vähäisemmistä syistä ja Ivan aikoo
pelata suurimmilla panoksilla kuin kukaan. Ehkä silkka röyhkeys saa muut pelaajat
putoamaan pois pelistä, mutta sen tilanteen varalta pitää olla merkityt pelikortit.
"Onko sinulla vielä tiedossa kuinka suuri joukko ihmisiä siihen tarvitaan? "
Tommi kysyy.
"Aika suuri, mutta minä myös tiedän sopivia ehdokkaita. Sinun tehtäväsi tietysti
on koota tiimi ja myös pitää se informoituna. "
"Siis pitää se missä? "
"Sitä kutsutaan sanavarastoksi. Luetko paljoa? "
"Kallen tilaus hyytyi pari kuukautta sitten. "
"Oli miten oli. Sinun tulee pitää tiimin jäsenet tietoisena toistensa tekemisistä. "
"Luulisi onnistuvan. Onko muita jo värvätty? " Tommi kysyi uteliaana.
"Puhelin ja luettelo on pöydällä. " Ivan vastasi.

43. "Eli ei. " Tommi tuhahti, siemaisi vodkaa ja käveli pöydän ääreen. Ikivanhaa
mallia edustava puhelin tuntui virnistävän hänelle pilkallisesti ja hän pyöritti
ensimmäisen numeron luettelosta.

44. 7
Koskaan aikaisemmin ei Ivanin työhuoneessa ollut ollut niin suurta väkimäärää. Hänen
itsensä ja Tommin lisäksi sinne oli kannettu yli kymmenen penkkiä. Varsinaisesti
kutsuttuja ihmisiä oli vain viisi, mutta koska kukaan ei halunnut väen vängällä istua
toisen viereen tuoleja tarvittiin enemmän. Osa heistä myös halusi pitää laukkuaan
penkillä ja osa taas nojasi edellään olevaan tuoliin tai oli nostanut jalkansa sen päälle.
Ivan itse puolittain istui työpöytänsä kulmalla. Asento oli rentoutunut, mutta siltikin
johtoasemassa olevan.
Tommi istui häntä lähinnä olevalla penkillä ja keskittyi pysymään rauhallisena.
Hän oli aina ollut yksinäinen susi joka viihtyi paremmin hyvin tiukasti rajatuissa
ympyröissä kuin väkijoukkojen edessä tai keskellä. Hän mietti miksi hän edes oli siellä?
Hän oli liittynyt taas rikolliseen joukkioon ja sen lisäksi oli vielä varsin vastuullisessa
asemassa. Hänellä oli kuitenkin motiivi toiminnalleen - hän rakasti naista ja halusi auttaa
häntä, sillä hän ei mielellään tehnyt asioita itselleen. Vähään tyytyväisenä hänen
mielikuvituksensa ei kaivannut muuta kuin tasaisen tulonlähteen ja keinon pitää itsensä
kohtuullisen kiireisenä. Hänen jalkoja verhosivat mustat farkut, joiden polvet olivat jo
haalistuneet. Hänen rautanastoin vahvistetut saappaansa olivat yhtä rispaantuneet kuin
farkut ja ruskea nahkavyö oli käyristynyt iän myötä. Tommi ei koskaan käyttänyt
napitettavia paitoja. Hän käytti aina T-paitaa, sillä sen kauluksesta oli paljon vaikeampi
saada otetta. Vaikka napein varustettu paita oli arvovaltaisempi oli Tommi oppinut
arvostamaan T-paidan helppokäyttöisyyttä ulkonäön ohitse. Sinä päivänä hänen paitansa
oli konservatiivisen valkoinen ja sen väri ei ollut haalistunut ajan myötä. Valkoisilla

45. paidoilla tuppasi olemaan paha tapa haurastua ja hajota kappaleiksi. Hän oli taitellut
trenssinsä selkänojalle ja olkapäille ulottuvat hiukset oli sidottu poninhännäksi.
Kaikista lähimpänä ulko-ovea istui Jerzy Nakszynski - puoliksi puolalaista
syntyperää ja täysiverisesti sekopää. Kaikki kutsuivat häntä yksinkertaisella nimityksellä
Panokone ja hän puhui rauhallisen huolitellulla äänellä. Jerzy Nakszynski oli keski-iän
ohittanut mies jonka vaaleat hiukset muistuttivat olkea ja silmät olivat yhtä syvän siniset
kuin valtameri. Hänen kasvonsa olivat rokonarpiset ja ilme jatkuvasti pilkallisen
itsevarma. Kukaan ei mielellään tehnyt hänen kanssaan töitä mikä ei ollut ihme -
Panokoneen luonne oli räjähdysaltis yhdistelmä koppavuutta ja suvaitsemattomuutta.
Onneksi hän kuitenkin oli pelkuri, mikäli oli huomannut olevansa väärässä, Viisaampi
ihminen oppi, että hänen täytyi päästä töpeksimään urakalla, jolloin hän sitten noudattaisi
ohjeita tai keksisi uuden tavan edistyä. Piti vain olla muistuttamatta häntä tapahtuneesta
virheestä ja jatkaa kuin sitä ei olisi tapahtunut. Kaikkien onneksi Panokone myös oppi
tekemistään virheistä ja muisti ne erehtymättömällä tarkkuudella.
Panokoneen lempinimi johtui hyvin yksinkertaisesta tosiasiasta - hän oli
osallistunut useampaan perversioon ja paheeseen kuin moni ihminen ehtii koko
elinikänään ja oli tehnyt sen kaiken ennen kuin oli täyttänyt 20 vuotta. Hän oli aloittanut
kevyellä sukurutsauksen koko perheen versiolla ja siitä edennyt kohti raskaampaa
aineistoa. Noiden nuoruusiän vuosien jälkeen hän oli ryypännyt ja ahminut
hallusinogeenejä miltei vuosikymmenen ajan ja se oli loppunut yhtenä aamuna -
Nakszynski oli herännyt krapulaisena, jonkin tuntemattoman naisen vierestä ja
huomannut että hän ei kaipaakaan enää sekaisin olemista ja useiden viikkojen aukkoja
muistissaan. Hän oli vaihtanut suuntaa ja aloittanut urkkimisen ja tiedon oravamaisen

46. keräämisen samalla intohimolla jonka hän oli omistanut itsensä huumaamiselle ja sitä
ennen rietastelulle.
Kolmas Maailmansota oli tehnyt Internet-monoliitistä pelkkää häiriöääntä ja
sulanutta romurautaa, mutta aina oli tarvetta ihmisille, jotka osasivat löytää johtolankoja
ja tehdä rinnastuksia. Tieto oli valtaa, mutta sen löytäminen ja kopiointi oli vain tullut
paljon hitaammaksi. Kuriirien kaappaaminen, radiotaajuuksien häikäilemätön kuuntelu ja
asiakirjojen väliin sujautetut hiilipaperit olivat pääasiallisia keinoja kaapata tietoliikenne
haltuun aikaisemman tietokoneisiin perustuvan krakkeroinnin sijasta.
Nakszynski oli mukana tiimissä, sillä hän tiesi käytännössä kaikki mahdolliset
turvajärjestelmät kuin omat taskunsa ja koska hän tunsi lujimmat järjestelmät hän tiesi
myös niissä olevat aukot ja tätä tietoa olisi nyt käytettävä. Luonteelleen ominaisesti
Nakszynski oli pukeutunut valkoiseen smokkiin, joka oli täysin tahraton. Sen lisäksi
hänellä oli sävy sävyyn sopiva lierihattu ja nahkakengät. Kukaan ei mielellään käyttänyt
hänen 'virallista' lempinimeä sen yksinkertaisen vulgaariuden vuoksi ja sen takia häntä
kutsuttiin aina jommalla kummalla nimellä - ilmiö joka suututti häntä suunnattomasti.
Huoneen varjoisimmassa nurkassa istui Tuikku, vaikkakin hänen asentonsa olikin
sopivampi nukkujalle. Hänen oikea nimensä oli Veikko Olavi Torvinen, mutta häntä oli
kutsuttu Tuikuksi pitkän aikaa. Tuikku oli tekniikan ja ennen kaikkea kemian virtuoosi.
Kaikkien merkittävien opettajien - Kaczynski, McVeigh ja Sanchez kehittämillä opeilla
Tuikku oli hankkinut huonoa mainetta itselleen kunnes oli jäänyt nalkkiin. Hän oli aluksi
istunut tuomiotaan vankilan suljetulla osastolla ja kunnes Kolmas Maailmansota vapautti
vangit hän jäi sinne piileskelemään kunnes hiipi tiehensä. Kolmen vuoden odotus
eristyssellissä opettaa kärsivällisyyttä ja Tuikku olikin uuden livahtamisensa jälkeen

47. pysytellyt piilossa ja keitellyt omia keitoksiaan. Hän oli tutustunut biokemiaan ja
kuluttikin melkoisen osan ajastaan nauttimalla runsaasti erilaisia käymistuotteita, joita
hän valmisti hiivasta ja hedelmien omista öljyistä. Nyt, 33-vuotiaana, 110-kiloisena ja
kahden viikon ryyppyputkea seuraavassa krapulassa hän yritti nukahtaa uudelleen.
Tuikku oli vastenmielisestä olemuksestaan huolimatta erittäin nopea ja ketterä
liikkeissään, mikä hämäsikin useita hänen kanssaan käsirysyyn joutuneita. Tuikku liikkui
ennalta-arvaamattomasti ja oli melkein immuuni kivulle tapellessaan, mutta hänen
juopumuksen turvottama itsevarmuutensa käsirysyssä ei ollut syy, miksi hänet oli
kutsuttu sinne. Kalliin kohteen ryöstäminen vaati aina hitsaamista tai räjäyttämistä ja
niiden asioiden parissa Tuikku oli ekspertti. Hän käsitteli räjähteitä huolettomuudella joka
takasi hänelle ikuisen työrauhan - kukaan ei ole lähellä miestä joka polttaa sikaria
tankatessaan autoa ja mielellään kastelee sinutkin bensalla mikäli joku siitä mainitsi
jotain. Räjähteiden lisäksi hän osasi soveltaa elektroniikkaa, mutta vain hyvin rajatulla
alueella - tuhoamisessa. Varomattomuus oli kostautunut kerran ja sitä seurannut räjähdys
silpoi hänen vasemman silmänsä riekaleiksi. Siinä sivussa se oli repinyt hänen kasvojensa
vasemman puolen myös riekaleiksi.
Kaikista lähimpänä Tommia istui ryhdikkäästi hänelle tutuksi tullut mies -
Pasifisti. Pasifistin nimeä ei kukaan tiennyt ja hän ei ollut kertonut sitä eteenpäin. Itse
asiassa hän piti jokaista asiasta kysyvää ihmistä "vitun fasistihomokommarinatsina" ja
kyseinen termi ei edes ollut niitä monipuolisimpia mitä hän käytti. Toistamiseen
kysymään erehtyvät tai ne jotka loukkaantuivat hänen vähemmän ystävällisestä
vastauksesta kuolivat tuskallisella tavalla. Tommi ja kaikki muut maailman ihmiset
pitivät Pasifistia ihmeellisenä ristiriitojen synteesinä. Hän oli kaikista militaristisin

48. sekopää joka maailmaan mahtui, mutta hän vihasi armeijoita ja sotilaita enemmän kuin
mitään maan päällä. Hän oli sadisti joka nautti kiduttamisesta, tuhoamisesta,
ampumisesta ja terrorisoimisesta mutta vain jos tapahtui "fasistihallintoa" vastaan. Hän
oli ihanteellinen käsikassara mihin tahansa tehtävään missä tarvittiin ehtymättömän
tarmokasta kovanaamaa ja häikäilemätöntä väkivaltaa. Tommi ei mielellään ollut hänen
seurassaan ja sellaisena hän sopikin maailman väestön keskuuteen. Pasifistin käytöksen
ja puheiden välillä oleva ristiriita oli liian suuri tyhmimmällekin ihmiselle ja häntä alettiin
aina alitajuisesti vihata tai pelätä. Tommin mielestä Pasifisti oli syntynyt pari vuosisataa
vuotta liian myöhään. Natsi-Saksassa hän olisi ollut täydellinen Gestapon upseeri ja
kovanaama joka pieksi ihmisiä vain varmistuakseen omista taidoistaan saada kohde
tunnustamaan mikä tahansa syyte mihin hän kiistattomasti ja peruuttamattomasti syyllisti
itsensä tunnustaessaan. Leveät kasvot olivat kuin graniittia ja hänen kasvoilleen oli
pysyvästi lukkiutunut kylmän vihainen ilme, joka vääntyi vain vielä ilkeämpään
irveeseen tai kylmän pilkalliseen virneeseen joka kuvasi vain kantajansa ilkeätä
luonnetta. Pasifistin ruumis oli yhtäläisen kivinen - lihakset olivat voimakkaat ja hänen
kipukynnyksensä oli samaa luokkaa parkkimittarin kanssa.
Pasifisti oli ollut tulevan työryhmän nimilistalla hyvin yksinkertaisesta syystä -
hän osasi käsitellä aseita ja hänen vihaa tihkuva ilmeensä pystyi säikyttämään jopa
crackipäissään riehuvan hormoniheikin rauhalliseksi. Hän ei vain ikinä rauhoittanut niitä,
sillä hän uskoi että paras tapa tuhota "fasistihomokommarinatsien terrorihallinto" oli
antaa riehujille vapaat kädet tuhota ympäristöään. Vain kerran oli hän rauhoittanut
riehumaan innostuneen hormoniheikin ja silloinkin hän oli käyttänyt rynnäkkökiväärin
luoteja - lopputulos oli ollut yksi erittäin kuollut hormoniheikki, kolme vakavasti

49. haavoittunutta sivullista, kahdeksan vähemmän vakavasti haavoittunutta sivullista ja
materiaalivahinkoa oli syntynyt melkein 100 000 euron edestä. Ja se oli varsin harkittu
toimenpide Pasifistilta.
Tommi tiesi tarkasti millaisia aiheita piti välttää Pasifistin ympäristössä, mutta
ongelma oli vain siinä, että Pasifisti itse mielellään puhui asioista jotka saivat hänet
raivostumaan. Psykologi olisi varmaankin kertonut jostain alitajuisesta pakkomielteestä,
mutta ainoa psykiatriaa omaava henkilö joka oli häntä analysoinut oli kuollut tuskallisen
tapaturmaisesti Pasifistin riehaannuttua "fasistihomokommarinatsin urkkimiseen".
Tommin mielestä Pasifisti oli yhtä miellyttävä ja rauhoittava asia kuin ikivanhaa
dynamiittilaatikkoa retuuttava raivotautinen rottweiler.
Huoneen keskellä istuksi tulevan ryöstökeikan kuski – Albert Hynninen, mutta
kaikki käyttivät hänestä lempinimeä Turbo. Turbo oli pitkä ja laiha kuljettaja, jonka
pähkinänruskeat hiukset olivat äärimmäisen tyylittömällä jakauksella. Hänen
silmälasiensa takaa kuikuilivat vihreät silmät ja hänen ihossaan oli yhä merkkejä
murrosiän aknesta. Hän oli synnynnäinen kuljettaja ja suhtautuikin työhönsä
pragmaattisella varovaisuudella. Oli omalla tavallaan absurdia että hän ei ollut ollenkaan
innostunut omasta lahjakkuudestaan vaan haki aivan päinvastaisia asioita. Albertin
unelma oli tulla tunnetuksi keittiömestariksi, mutta kaikki jotka olivat maistaneet hänen
keitoksiaan olivat yhtä mieltä yhdestä asiasta: Turbo oli sopivampi keittämään asfalttia
kuin lihakeittoa. Turbo oli vastentahtoisuudestaan huolimatta erinomainen kuski ja
juurikin sen piirteen takia hän oli aina rauhallinen ja hän ei ottanut ikinä tarpeettomia
riskejä. Onnistuessaan ryöstö vaatisi nopeaa poistumista saaliin kanssa, missä tilanteessa
Turbon rauhallinen ja siitä huolimatta nopea toiminta olisi äärimmäisen tarpeellista. Hän

50. valmistautui aina pikkutarkasti tehtäväänsä, sillä intohimottoman suhtautumisensa takia
hän ei jättänyt tilaa urheilijamaiselle toiminnalle, mikä pahimmissa tapauksissa johti
koko operaation epäonnistumiseen.
”Herrat. ” Ivan aloitti. Hän ei mielellään käyttänyt virallisia termejä, mutta ne
olivat ehdottoman tarpeellisia silloin kun halusi vielä järjestellä sanojaan ja harkita
vastauksiaan. ”Teidät on kutsuttu tänne sillä olette kaikista parhaita. ”
Ivanin rohkaisevaa aloitusta seurasi yleisesti hyväksyvää mutinaa. Tommi
tarkkaili tulevien työtovereittensa reaktioita. Kukaan ei näyttänyt pelkäävän. Se ei
kuitenkaan yllättänyt Tommia - nämä miehet eivät olleet pelkureita. He olivat liian
laiskoja, hulluja tai kaikkia muita peroonallisuusongelmia pelätäkseen.
"Minä en mielelläni tule mihinkään tilaisuuteen ellen saa tietää mistä on kyse? "
Nakszynski aloitti. Hän oli epämiellyttävän luonteensa lisäksi harmillisen äänekkäästi
valittamasta pienimmästäkin vastaan tulevasta epäkohdasta - piirre jonka hyödyllisyys
peittyi hänen sävynsä aiheuttamaan vastareaktioon. Paras tapa toimia hänen kanssaan oli
jättää hänen raivokohtauksensa huomioimatta ja pyrkiä keskittymään olennaisiin
seikkoihin.
"Pidä se saatanan turpa kiinni polakki! " Tuikku ärähti krapulaisena. Hänen
verestävä silmänsä yritti keskittyä johonkin toimiston silmää miellyttävään
yksityiskohtaan joita olikin runsaasti ja hän kaivoi halvat aurinkolasit hikisen
flanellipaitansa taskusta laittaen ne samalla silmilleen.
"Alatko sinä paskalöyhkäinen idiootti soittamaan minulle suutasi? " Nakszynski
vastasi ja nousi seisomaan. Hänen olemuksensa oli täynnä ehtymättömistä varastoista
lähtevää kiukkua. "Minun ei tarvitse kuunnella tuollaista vittuilua. Eikä varsinkaan sinun

51. kaltaiselta nollalta. " hän jatkoi ja heristi sormeaan Tuikun suuntaan. Mikään ei ole niin
ärsyttävää kuin osoitelluksi joutuminen, mutta Tuikku oli kaikkien onneksi laiska. Hän ei
suuttunut käytännössä katsoen ikinä.
"Ei sinun tarvitse sietää minua. " hän urahti.
Tommi katsoi syntynyttä sanaharkkaa huvittuneena. Hän oli kuullut legendaa
Nakszynskin hankalasta ja helposti suuttuvasta luonteesta, mutta tämä purkaus ylitti
käsitykset kertaheitolla. Oli ilmeistä että Nakszynzki oli paitsi pahapäinen - hän oli myös
impulsiivinen ja töykeä.
"Painukaa siis kuuseen. " Nakszynski ärähti ja lähti ovelle.
"Sinä et mene minnekään. " Ivan murahti äänekkäästi työpöytänsä takaa. "Et
ennen kuin olet kuullut tästä. " hän jatkoi ja veti teatraalisesti työpöytänsä vetolaatikon
auki. Vaikka sinne ei nähnytkään oli helppo arvata että siellä oli käyttövalmis tuliase.
"Perse penkkiin kuin se olisi siinä. " hän jatkoi ääni määrätietoisen varmana.
Nakszynski istui rauhallisesti penkkiin. Hänen raivokkuutensa kohtasi vastarintaa
jota ei voisi vielä murtaa, mutta myötäämällä sitä se olisi mahdollista. "Saat viisi
minuuttia. " hän lisäsi koppavasti.
Herrat - me teemme ryöstön. " Ivan julisti.
"Sinä siis kutsuit meidät tänne koska me aiotaan ryöstää jotain? " Turbo kysyi.
"Mikä on kohde? Huoltoasema? Kauppa? Vai onko se jopa posti? "
Seurasi yleinen naureskelu. Yhteisiä piirteitä alkoi löytyä.
"Se on rahankuljetusauto joka tekee kerran kuukaudessa kierroksen kaupungissa.
"
Hiljaisuus laskeutui ja naurun aikana muodostuneet hymyt alkoivat hyytyä.

52. "Tommi, selosta tilanne? " Ivan sanoi.
8
"Te tiedätte Fu Manchun omistamasta raharekasta? Kerran kuukaudessa se kiertää
kaikkien hänen omistuksessa olevien yökerhojen, kasinojen, kauppojen ja salakapakoitten
lävitse ja kerää sieltä pois kaikki voittorahat. Me ryöstämme tämän rekan kun se on
kierroksellaan ja tienaamme ison köntän rahaa siinä samassa. Hyvin yksinkertainen
suunnitelma. "
"Mutta kuinka se muka tehdään? " Nakszynski kysyi. "Sinä kai tiedät että se on
julmetun tiukasti vartioitu? "
"Minä ainakin tiedän. Sen tähden tämä operaatio on suunniteltava mitä
suuremmalla huolella. " Turbo sanoi odottamatta.
"Ketkä kaikki aikovat siis osallistua tähän? " Tommi kysyi.
"Minä olen mukana. " Turbo vastasi ja nousi seisomaan.
"Kaltaisenne idiootit tarvitsevat jonkun valvomaan ettette tee mitään typerää. "
Nakszynski sanoi istualtaan.
"Onko Tuikku mukana? " Ivan kysyi mietteliäänä. Tuikku oli nukahtanut
uudelleen ja kuorsasi jurrisesti.
"TUIKKU! " Pasifisti ärjäisi raivokkaasti.
Tuikku loikkasi pystyyn ja katseli ympärilleen sekavana. "Mitä? Missä räjähti? "
hän sopersi ja yritti näyttää valppaalta. Hän näytti mieheltä, joka puoli minuuttia sitten oli

53. nukkunut sikeästi ja nyt yritti selvittää upseerille, miksi hän nukkui vartiossa.
"Ei missään. Me tarvitsemme pommimiestä yhteen keikkaan. Oletko mukana? "
Ivan kysyi.
"Joo. Paljonko siitä saa? " Tuikku kysyi uteliaana. Hänen alkoholin sumeuttama
mielensä yritti selvittää tilannetta itselleen.
"Paljon. Arvioin että autossa kulkee useampi miljoona puhdasta rahaa ja siinä on
pelkät setelit. " Ivan sanoi.
Seurannut hiljaisuus oli mietteliäs. Lopulta se katkesi Nakszynskin sanoessa
yhteisen ajatuksen: "Koska aloitamme? "
"Välittömästi. " Ivan sanoi.
9
Tommi istui pakettiauton takatilaan tuodulla penkillä ja siemaili mustaa kahvia. Ikivanha
termospullo ei toiminut kunnolla, mutta siihen laitettu kahvi teki tehtävänsä paremmin
kuin hyvin. Kylmä, hengenvaarallisen vahva ja pikimusta kahvi oli niin vastenmielistä
juotavaa että unisinkin ihminen pysyi hereillä vain välttääkseen sen juomista. Hän katsoi
kiikareilla tummennetun sivuikkunan lävitse ja siemaisi kylmää kahvia pakonomaisesti.
Kadun toisesta päästä lähestyvä panssariauto piirtyi linssien lävitse tarkasti. Auton
takatila oli mätetty täyteen tarkkailuvälineistöä: infrapuna- ja ultraviolettikameroita ja
erinomaisen tehokkaasti suunnattavia mikrofoneja. He eivät olleet aseistettuja ja he
pystyivät kuuntelemaan mitä tahansa kytkemäänsä mikrofonia kahden kilometrin
säteellä. He eivät olleet kytkeneet yhtään vielä ja olivat vaanineet siinä pakettiautossa jo

54. seitsemän tuntia.
"Huomaatko sen? " Nakszynski kysyi etupenkiltä. Hänellä on vihko ja lyijykynä
havaintojen kirjaamista varten.
"Näen sen kyllä. Etulasi on panssarilevyn peittämä. Sisätiloissa on ainakin
kuljettaja ja yksi vartija. En näe tarkasti tuon panssarilevyn takia. " Tommi sadatteli ja
lepuutti liiasta katselusta väsyneitä silmiään.
Panssariauto pysähtyi Silkkitien eteen. Tommi muisti kyseisen paikan hyvin ja se
oli siirtynyt Fu Manchun omistukseen aikaisemman omistajan menehdyttyä yllättäviin
ampumahaavoihin.
"Se tapahtuu. Nuo nilkit ovat aina aikataulussa " Nakszynski ilmoitti. Tommi
kohotti kiikarit ja katsoi ulos uudelleen. Panssariauton sivuovi aukeni ja ulos astui
aseistettu vartija.
"Vartija. Aseistettu rynnäkkökiväärillä ja pampulla. Yllä luotiliivit ja kasvo- ja
hengityssuojalla varustettu kypärä. Näyttää olevan komposiittia. Vyöllä on lisäksi
pistoolikotelo missä toinen tuliase. "
"Entä raajoissa? "
"Ei mitään muuta kuin paita ja housut. " Tommi kertoi. ”Ja tietysti saappaat.
Näyttävät teräsvahvikkeisilta. ” Vartijan perässä ulos astui toinen vartija joka käveli
Silkkitien etuovelle. Silkkitien sisätiloissa oleva paikan oma vartija alkoi nopeasti
ojentelemaan tälle suuria ja kaikesta päätellen erittäin painavia kangassäkkejä. Vartija
pysähtyi aina säkin saatuaan lukemaan jonkin säkkiin merkityn tiedon ennen kuin ojensi
sen auton sisätiloihin. "Harmi vain ettemme kuule mitä he sanovat. " Tommi harmitteli.
"Ei sillä ole niin väliä. Nuo ovat kolikkosäkkejä. " Jerzy sanoi.

55. "Mistä tiedät? "
"Nuo ovat niin painavia. He käyttävät sellaista järjestelmää, että kaikissa säkeissä
on suunnilleen saman verran rahaa ja se nopeuttaa varsinaista laskemista. " Jerzy kertoi.
Hän oli ottanut selvää yleisimmistä käytännöistä kuljettaa rahaa ympäriinsä ja piti myös
tietonsa ajan tasalla. "Suunnilleen 20 000 tuossa säkissä. "
Tommi jatkoi katselua ja laski sisään lastattavien säkkien määrän. Sisään
kannettiin kuusi kookasta säkkiä ja niiden lisäksi melkein 20 pienempää säkkiä joissa oli
arvatenkin seteleitä. "Siinä on jo melkein puoli miljoonaa tuosta paikasta. " Tommi totesi
epäuskoisena. Hän ei ollut osannut arvata, että Fu Manchun toiminnassa käsiteltäisiin
noin suuria rahasummia.
"Siinä on enemmän. Setelisäkeissä on väistämättä enemmän rahaa. Oletko
miettinyt mitä teet osuudellasi? " Jerzy kysyi.
"Autan erästä minulle tärkeää ihmistä. ”
Jerzy hymähti hyväksyvästi ja istui hiljaisena. Hän tarkkaili rauhallisena
vartijoiden työskentelyä. ”Vaimoa? ”
”Tavallaan. Emme vaan ole vielä naimisissa. ”
”Rakastatko sinä häntä? ”
”Mikä sinä olet kysymään rakkaudesta? ”
”Koska olen sen asiantuntija. ”
Tommi ratkesi nauramaan. Hän oli osannut odottaa mitä tahansa muuta vastausta
paitsi tuota. ”Sinäkö rakkauden asiantuntija? Salli minun nauraa. ”
”Se ei ole mikään naurun asia. Olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja molemmat
kerrat päättyivät eroon. ” Jerzy ärähti ja näytti vasenta kättään. Hänellä todellakin oli

56. kihlasormus nimettömässään.
”Miten sinun avioliittosi muka liittyvät asiaan? ” Tommi kysyi. ”Ei epäonnistunut
avioliitto kerro mitään. ”
”Ne avioliitot eivät epäonnistuneet rakkauden puutteen takia vaan koska sitä
rakkautta oli liikaa. ” Jerzy sanoi.
”Kuinka ihmeessä? ”
”Jos minä en levitä rakkauttani eteenpäin minä tukahdun siihen. Joku viisas
ihminen sanoi joskus että kaikki rakkaudesta tehdyt teot ovat pyhiä.”
”Tuosta en tiedä, mutta taisin arvioida sinut väärin. ” Tommi selitti. Jerzyn selitys
oli järjetön, mutta siinä oli omaa järjettömyyden luomaa selkeyttä. ”Onko sinulla lapsia?
”
”On. Kaksi. He ovat minulle kaikki kaikessa. ” Jerzy sanoi. Tommi näki hänen
kasvonsa taustapeilin kautta ja näki niillä onnellisen hymyn. ”En ole nähnyt heitä pitkään
aikaan. ” hän lisäsi rauhalliseen sävyyn.
”Olen pahoillani. ” Tommi sanoi.
”Ei se mitään. Sinä et voinut tietää sitä. Sitä paitsi minusta on mukava ajatella
heitä. ”
Tommi aikoi vastata mutta jätti sen sanomatta. Joskus oli parempi pitää päänsä
kiinni ja olla pelkästään läsnä. Hän käänsi katseensa takaisin panssariautoa kohti ja katsoi
tarkasti. Rahasäkkien lastaaminen oli loppunut ja vartijat kiipesivät sisätiloihin,
”Miehistöä on kuski, rahoja siirtävä vahti, siirtoa vahtiva vahti ja ainakin yksi
vahti ottamassa rahoja vastaan. ”
”Se tekee yhteensä vähintään neljä vartijaa. Voisin vaikka vannoa että niitä on

57. kuusi. ” Jerzy sanoi ja kirjasi muistiinpanoja.
”Kuusi? ”
”Kuusi. Neljän näkemämme lisäksi kaksi ihan vain vahvistukseksi ja
varamiehiksi. ”
Tommi laski kahvikuppinsa lattialle ja kiipesi etupenkille. ”Mitä kello on? ” hän
kysyi ja haukotteli väsyneenä.
”Varttia vaille kuusi aamulla. ” Jerzy sanoi katsomatta taskukelloaan. Tommia oli
aina ihmetyttänyt, miksi Jerzy käytti taskukelloa vaikka tekniikka ja muoti oli jo aikoja
sitten ajanut niiden ohitse. Jerzyn kello olikin varsinainen klassikko. Se oli pinnoitettu
kullalla ja toimi vetojousen avulla. Mekaaninen toimintaperiaate olikin syy siihen miksi
kyseinen kello oli niin luotettava ja Jerzy ei koskaan eronnut siitä mielellään. Hän oli
suostunut vain yhteen muutostyöhön ja olikin asennuttanut siihen tukevan nahkanyörin
jonka avulla hän saattoi ripustaa sen kaulaansa.
Panssariauto nytkähti liikkeelle ja kiihdytti nopeasti ajonopeuteen. Se ajoi heidän
piilopaikkaansa kohti ja kääntyi sitä edeltävästä risteyksestä vasemmalle kohti seuraavaa
kohdetta. Tommi jännittyi vaistomaisesti.
”Ne ovat tarkalleen aikataulussa. ” Tommi totesi rentoutuen. ”Olemme hoitaneet
tehtävämme. ”
Jerzy vastasi käynnistämällä pakettiauton ja hän ohjasi tielle. Hopeanharmaa,
tummennetuin lasein varustettu pakettiauto nytkähti liikkeeseen.
"Käydäänkö syömässä? " Tommi kysyi. Hänelle oli tullut nälkä jatkuvasta
valppaudesta.
"Mikään paikka ei taida olla auki. "

58. "Martin Grilli on aina auki. " Tommi sanoi.
"Kyllä sitä taitaa olla aikaa. " Jerzy sanoi. "En ole koskaan syönyt sen paikan
pöperöitä. "
"Varaudu siis todelliseen kolesterolipommiin. "
10
Pakettiauto ajoi ramppia pitkin konttorin sisätiloihin. Sisätiloja valaisivat voimakkaat
työmaalamput ja rasvamonttuun oli parkkeerattu ruosteinen Lada Niva-merkkinen
maastoauto. Turbo työskenteli auton alla kuumeisella vimmalla ja pyyteli aina uusia
työkaluja Tuikulta joka sillä hetkellä ei kyennyt tekemään mitään: TNT oli sulatuksessa.
Kaasuhitsi leimusi ja Turbo hikosi hehkussa. Välkkeen loppuessa hän siirsi maskinsa
syrjään ja tarkkaili saumaa kriittisesti. Hänellä ei ollut varaa olla huolimaton. Liitoksien
tuli kestää. Nurkkaan kannettu TV lähetti lumisadetta.
"Tuo on hyvä. " hän sanoi ja alkoi kiivetä ulos montusta.
Tommi astui ulos tarkkailuun käytetystä pakettiautosta ja katseli ympärilleen.
Suunnitelman aineelliset valmistelut etenivät hyvin ja työt oli delegoitu kaikille
mahdollisimman suurella tasapuolisuudella. Ivan oli hermostunut, mutta se ei ollut
ollenkaan ihme, sillä hän tiesi valmistelujen itsessään maksavan pitkän pennin. Lada oli
maksanut useita tuhansia, huoltoasema ei maksanut itsessään mitään, mutta generaattori,
vesi ja muu tarpeellinen välineistö ei ollut ilmaista. Mitä useampi ihminen tiesi asiasta,
sen suuremmat mahdollisuudet suunnitelmalla oli paljastua. Tarkkailussa käytetyt
kamerat, monitorit ja mikrofonit olivat myös suunnattoman kalliita.

59. "Kuinka se auto etenee? " hän kysyi Turbolta joka pyyhki kasvojaan
työrukkasella. Hänen kasvonsa olivat nokiset mutta se ei vaivannut häntä yhtään.
"Aika hyvin. Olen virittänyt moottoria tehokkaammaksi ja asentanut
puhkeamattomat renkaat. " Niiden lisäksi olen rassaillut lukemattomia pikkuvikoja
kuntoon. Tuo luuska on niin hyvässä kunnossa kuin sen vaan pystyy laittamaan ilman
raskasta uudelleen rakentamista. " Turbo selitti ja joi kahvia termospullosta. Se oli
kuumaa ja siihen oli laitettu iso annos maitoa ja hunajaa. Varsinaista herkkujuomaa joka
sisälsi kofeiinia kokonaisen komppanian tarpeisiin. Sellaisena se juuri juuri pystyi
vaikuttamaan Turboon.
Tuikku huomasi että hänen osuutensa oli päättynyt ja hän käveli omalle
työpöydälleen, joka oli sijoitettu aikoinaan takahuoneena toimineeseen tilaan. Nyt sitä
hallitsi suuri pöytä jonka päälle oli kasattu varsinainen kemian laboratorio. Seinustojen
hyllyt olivat täynnä kemikaaleja - typpihappoa, Rikkiä, ureaa, ammoniakkia. Kaikki
räjähteiden valmistamisessa tarvittavia aineksia.
"Entä se erikoismetodi? " Tommi kysyi Turbolta, joka sulki termoksen.
"Se vaatii hieman enemmän korjailua. Jos tuota rotiskoa aiotaan käyttää
pakoautona koko ajatus nopeasta paosta voidaan siinä samassa hylätä. " Turbo selitti.
Hänellä oli omat epäillyksensä suunnitelman suhteen.
Tommi naurahti huvittuneena. Tunnelma oli päässyt liian kireäksi. "Sehän siinä
onkin ideana. Me pysäytämme sen auton tämän kaunokaisen avulla ja sen tehnyt ryhmä
vetäytyy ensimmäiselle etapille odottamaan toisia. Toinen ryhmä hoitaa sen ryöstön ja
seuraa perässä. Me jätämme etapille kolmannen auton, siirrämme saaliin siihen ja
jatkamme matkaa. Tämä Lada tuikataan tuleen ja sen jälkeen kun olemme päässeet

60. toisella autolla eteenpäin me hajautamme saaliin, piiloudumme ja jatkamme kaikki
erillisiin suuntiin. "
"Toteutus. Se on se mutkikas osuus. " Tuikku sanoi ja lähti kävelemään omalle
työpöydälleen.
"Siinä olet kyllä täysin oikeassa, mutta kun me suunnittelemme työn hyvin ja
toteutamme sen samalla huolellisuudella - asiat eivät voi mennä pieleen. " Tommi
vakuutti. Hänen mielensä ponnisteli miltei ehtymättömällä tarmolla ongelman parissa ja
sitä tarvittiin. Jerzy oli urkkinut tietoonsa miehistölle hätätilan varalle annetut ohjeet ja ne
eivät olleet mukavaa luettavaa. Ohjeena oli välittömästi epäillyksen alkaessa painaa
kaasu pohjaan ja vetäytyä suoraan päämajaan. Mikäli ryöstö menisi pieleen toista
tilaisuutta ei saataisi ja se olisi lisäksi tehtävä nopeasti. Aikaa olisi enintään muutama
minuutti ja sinä aikana auto piti pysäyttää, miehistö nujertaa, rahat kerätä talteen ja myös
vetäytyä paikalta. Ja koska varsinaista aikamäärää ei tiedetty se piti ajatella pahimman
mahdollisen tilanteen varalta. "Onko pakoreitti selvillä? " hän kysyi Turbolta joka viilensi
kahviaan puhaltelemalla.
"Olen ajanut sen kymmenen kertaa läpi erilaisissa liikenneoloissa. Aikaa meni
pisimmillään yksitoista minuuttia ja nopeimmillaan seitsemän. Varsinaisessa tilanteessa
pitää luonnollisesti ajaa paljon lujempaa jos joudumme takaa-ajetuiksi. Strategiasta
päätellen meidän tulee poistua paikalta nopeasti ja ilmestyessämme esiin meidän on
oltava rauhallisia kuin viilipytty. "
Tommi nyökkäsi hyväksyvästi. Turbo oli kömpelöstä rakenteestaan huolimatta
erinomainen kuljettaja ja erinomaista huonompaa ei voisi käyttää.
"Viritä se korppiansa valmiiksi niin saamme sen pysäytyskeinon. " Tommi vastasi