Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Kristi Raik piti esityksen Eurooppatiedotuksen, HYOL ry:n ja Ulkopoliittisen instituutin järjestämässä opettajille suunnatussa seminaarissa Helsingissä 11.11.2016.

1. EU ja Suomen lähialueiden turvallisuus
Kristi Raik, Ulkopoliittinen instituutti
11.11.2016

2. Johdanto
• Huoli Euroopan turvallisuudesta on kasvanut koko
EU:ssa – mutta EU:n kykyä vastata tähän huoleen
epäillään
• Yhteistyön tarve vs. kansallistason korostuminen
• Suurimmat huolet Venäjä ja maahanmuutto
– Itä/etelä jakolinja jäsenmaiden kesken
• Myös demokratian rapautuminen ja populismin nousu
luovat turvallisuusriskejä
– Päätöksentekokyky; sisäinen turvallisuus

3. EU:n globaalistrategian tärkeitä elementtejä
• Normipohjaisen kansainvälisen järjestyksen
puolustaminen
• Venäjältä odotetaan kv.oikeuden kunnioittamista,
ollaan valmiit yhteistyöhön
• Painopiste siirtynyt oman alueen ja kansalaisten
turvallisuuteen
• Puolustusyhteistyön syventäminen

4. Ukrainan kriisin kolme tasoa
• Osa laajempaa lännen ja Venäjän välisten suhteiden
syvää kriisiä, joka kärjistyi Ukrainassa 2014
• 3 tasoa:
– Konflikti Ukrainan asemasta
– Kansainvälisen järjestyksen ja Euroopan
turvallisuusarkkitehtuurin kriisi: Normipohjainen yhteistyö
vs moninapainen järjestys, jossa suurvallat kontrolloivat
etupiirejään
– Poliittisten järjestelmien välinen vastakkainasettelu:
Demokratia vs autokratia

5. EU:n toimet Ukrainan kriisissä
• Pakotteet ja diplomatia
– EU:n ja Venäjän erilaiset keinovalikoimat
• Normien puolustaminen tärkeämpää kuin Ukrainan
puolustaminen – mutta mahdotonta erottaa näitä
asioita toisistaan
• Euroopan turvallisuuden uudelleenarviointi sekä EU:n
että jäsenmaiden tasolla
• Ukrainan sisäisten uudistusten tukeminen
• EU:n hauras yhtenäisyys on säilynyt

6. Miten EU pyrkii vahvistamaan turvallisuutta?
• Puolustusyhteistyön syventäminen
• EU-Nato yhteistyön kehittäminen
• Ulkorajojen valvonta
• Maahanmuuton hallinta
• Terrorisminvastainen yhteistyö
• Huom: pääpaino hallitustenvälisen yhteistyön
lisäämisessä

7. EU:n Lissabonin sopimus art. 42.7:
keskinäisen avunannon velvoite
”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen
hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus
antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.
Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten
on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten
mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille
edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava
elin.”

8. EU:n Lissabonin sopimus art. 222:
yhteisvastuulauseke
”Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun
hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai
ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni
ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan
lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset
voimavarat”

9. EU:n puolustusyhteistyön syventäminen
• Brexitin vaikutus?
• EU täydentää, muttei korvaa kansallista ja/tai Nato-
puolustusta
• Painopiste siirtynyt ulkoisten kriisien hallinnasta EU:n
oman alueen ja kansalaisten suojelemiseen
• ’strategisen autonomian’ tavoite
• Eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehittäminen
• suunnitteilla EU-operaatioiden päämaja

10. Suomen kannoista EU:n ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaan
• Kasvanut huoli kansallisesta ja Itämeren alueen
turvallisuudesta heijastuu myös EU-tasolla: painopiste
on siirtynyt pois globaaleista kysymyksistä
• EU:n puolustusulottuvuudesta aiempaa vahvempi
konsensus (?)
• Suomen viiteryhmästä aiempaa enemmän
epäselvyyttä

11. Lopuksi pohdittavaa/keskusteltavaa:
Onko turvallisuus EU:ta hajottava vai yhdistävä
tekijä?
Kiitos!