LAPE-muutosohjelman työpajan 31.10. esitys, Marjatta Kekkonen, erityisasiantuntija, THL. Aiheena työpajan 10.10. tuotokset.

1. Matalan kynnyksen palvelukokonaisuus –
Vanhemmuuden ja parisuhteen tuki –työpaja
Perhekeskus työpajatyöskentely 10.10.2016
Marjatta Kekkonen (koonti), Tuovi Hakulinen, Jukka Mäkelä, Eeva
Liukko, Suvi Nipuli, Olli Kiviruusu

2. Vanhemmuuden ja parisuhteen tuki työpajan
tehtävät
• Kuvata vanhemmuuden ja parisuhteen tukeminen
perhekeskustoimintamallissa
– Mitkä ovat olemassa olevia toimivia käytäntöjä vanhemmuuden ja
parisuhteen (universaaliksi) tukemiseksi?
– Mitä uudenlaisia toimia tarvitaan niiden vanhempien /perheiden
tukemiseksi, joilla on kasautuvia ongelmia ja joista on herännyt
huoli?
– Mitä uudenlaisia toimia tarvitaan niiden vanhempien /perheiden
tukemiseksi, joilla kriisiytyneitä elämäntilanteita, vakavaaa lapsen
laiminlyöntiä, vaikeita, pitkittyneitä ongelmia ja/tai joista on suuri
huoli?
– Näkökulmina lapsi- ja perhekohtainen, ryhmämuotoinen ja lapsen
eri kehitysvaiheiden ja siirtymätilanteiden aikainen tuki
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 2

3. Yleistä pohdintaa työpajoissa
• Mietittiin käsitettä ”vanhemmuuden tuki”. Abstrakti ja jäsentymätön käsite.
• Toimintakulttuurissa nykyisin vahvana ongelma- ja oirelähtöisyys, josta pitäisi osittain
päästä pois. Pois ajattelutavasta, että tarvitaan diagnoosi, jotta voi auttaa lasta tai
tukea perhettä.
• Nykyisin arvioidaan, täyttääkö lapsen vanhempi palvelukriteerit -> sen sijaan
tarvitaan toimintamalli, jossa perheet voivat avata tilannettaan muutoin kuin
palvelujen näkökulmasta.
• Avun sijaan puhutaan palveluista. Pitäisi olla toisin päin.
• Vanha toimintatapa on, että vanhempia ja perheitä ’luukutetaan’ palveluittain, he
joutuvat hakemaan eri palvelupisteistä apua erilaisiin esiin tuleviin kysymyksiin
• Uudessa toimintatavassa työskennellään niin, että apu ja tuki (palvelut) kootaan
vanhemman saataville, mikä tapahtuu esim. työparityöskentelyllä ja/tai monialaisella
yhteistyöllä.
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 3

4. Integroidun palvelujärjestelmän avaintekijöitä lasten ja
perheiden avun ja tuen tarpeisiin vastaamiseksi
Integroidun
palvelujärjestelmän
avaintekijöitä
lasten ja perheiden
tarpeiden
mukaiseksi
tukemiseksi
palvelujen saatavuus,
saavutettavuus ja
palveluohjaus
perheiden
kohtaaminen,
vertaistuki, osallisuus
ja kumppanuus
universaalit palvelut,
tiedonsaanti sekä
lasten ja perheiden
tarpeiden mukainen
avun ja tuen saanti
peruspalveluissa
yhteistoiminta,
koordinaatio,
tiimi- ja verkostotyö
johtaminen, visio ja
yhteiset tavoitteet
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 4
(Lähde: Moore & Skinner: Background Paper. An
Integrated apporach to early childhood
development, 2010)

5. UNIVERSAALIT PALVELUT, TIEDONSAANTI SEKÄ
MONIPUOLINEN AVUN JA TUEN SAANTI
PERUSPALVELUISTA
Ø Kattavat, leimaamattomat ja helposti saavutettavat universaalipalvelut luovat
perustan kaikille perheille ja lapsille (Moore & Skinner 2010).
• Nimettiin toimiviksi palveluiksi äitiys- ja lastenneuvola, varhaiskasvatus ja koulu
– Määräaikaiset terveystarkastukset: tuttuus ja luottamus, jatkuvuus
– Lähes kaikki perheet käyttävät palveluja
• Vanhemmuuden vahvistaminen
– Kaiken a ja o on vanhemmuuden vahvistaminen ja voimavaroja korostava puhe ja ajattelu
• Parisuhteen vahvistaminen
– Kaikki pariskunnat tarvitsevat parisuhteen tukemista. Ei pidä odottaa, että parisuhteeseen
tulee ongelmia vaan niitä voi ehkäistä, mikä vaikuttaa myös lapsen hyvinvointiin.
• Vanhemmuuden tuen tarpeen havaitseminen
– tuen tarve havaitaan, tunnistetaan varhain, otetaan puheeksi varhain ja että perheet eivät koe
leimautuvansa pyytäessään ja/tai saadessaan tukea vanhempana toimimiseen
• Huoliin vastaaminen ja avun porrastaminen
– talous, maltin menetys, vuorovaikutus, parisuhde, triggereitä, signaaleita, jotka tulee tunnistaa,
samoin vanhempien pelko kertoa huolista, perheen tilanteen huomiointi
– Vanhemmuuden tuen ja avun pyytämiseen liittyy myös pelko siitä, että siitä voi seurata
lastensuojeluilmoitus tai pahimmissa tapauksessa rikosilmoitus (esim. kuritusväkivalta)
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 5

6. UNIVERSAALIT PALVELUT, TIEDONSAANTI SEKÄ
MONIPUOLINEN AVUN JA TUEN SAANTI
PERUSPALVELUISTA
Ø Lisä- ja erityistukea tarvitsevien perheiden tavoittaminen peruspalveluissa ja tuen ja
avun tarjoaminen lapsen, perheen tarpeen – ei ennakoitujen riskien – perusteella.
Perheillä on matala kynnys peruspalveluihin ja tarvittaessa niiden kautta sujuva
pääsy myös erityistason palveluihin (Moore & Skinner 2010).
• Tärkeää tunnistaa vanhemmuuden tukemisessa
– että lähtökohtana ovat perheen, vanhemman tarpeet
– Se, mihin ei työntekijän/palvelun omin keinoin pystytä vastaamaan
– että perheet eivät helposti pyydä apua vanhemmuuden ja/tai parisuhteen
ongelmiin, vaan luontevammin esim. kotiin tai perheeseen perhetyön muodossa
• Perhetyö varhaisena tukena
– Äitiys-/lastenneuvolassa, päivähoidossa, koulun arjessa, kotiin vietynä palveluna
– Neuvolan /varhaiskasvatuksen yhteistyö
– Lapsiperheiden sosiaalipalvelut matalalla kynnyksellä
– Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 6

7. UNIVERSAALIT PALVELUT, TIEDONSAANTI SEKÄ
MONIPUOLINEN AVUN JA TUEN SAANTI
PERUSPALVELUISTA
Ø Palveluiden monipuolisuus – palveluja on tarjolla konkreettisesta ja materiaalisesta
tuesta monimuotoisempaan vanhemmuuden ja lapsen oppimisen tukeen, erilaisille
asiakasryhmille ja monipuolisina interventiomalleina (ei vain yhteen riskitekijään
fokusoivia) (Moore & Skinner 2010).
• Hoito- ja toimintakäytäntöjen viitekehys
- yhteinen toimintakäytäntö- yhteinen osaaminen – yhtenäinen toiminta –
vai useita viitekehyksiä ja toimintamalleja?
• Hyviä palvelu- ja toimintamalleja
– Pyydä apua –nappi, Hoivaa vauvalle –iltapäivät, Vahvuutta
vanhemmuuteen, parisuhteen tuki jne.
• Hyviä vanhemmuuden tuen käytäntöjä/ohjelmia
– VAVU –keskustelut, Lapset puheeksi, Voimavaralähtöiset menetelmät
• Erilaisten perheiden ja vanhempien huomiointi
– Isät, eroperheet
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 7

8. PALVELUJEN SAATAVUUS, SAAVUTETTAVUUS JA
PALVELUOHJAUS
Ø Palveluihin pääsyn varmistamiseksi tarjolla on useita tapoja ja palvelupisteitä
palveluihin hakeutumiseksi, eikä palveluihin hakeutumisessa ole ”väärää ovea”.
Palvelut ovat mahdollisimman hyvin saavutettavissa (maantieteellinen,
kulttuurinen/kielellinen, psykologinen saavutettavuus)(Moore & Skinner 2010).
• Esille nouseviin huoliin tulee kyetä vastata - palveluneuvonta, walk in -paikka
• työntekijät toimivat ilman ’titteleitä’ – kohtaavat perheet ihmisinä ja avuntarvitsijoina.
• Ei sellaista ajatusta perhekeskukseen, jonka mukaan ainoastaan viranomaistoiminta
on luotettavaa – järjestöjen, seurakuntien ja kolmannen sektorin tehtävät
– on kuitenkin tiedettävä, keitä perhekeskuksessa toimii
• Digitaaliset palvelut
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 8

9. PERHEIDEN KOHTAAMINEN, VERTAISTUKI,
OSALLISUUS JA KUMPPANUUS
Ø Integroidun palvelujärjestelmän menestys riippuu olennaisesti työntekijöiden ja
perheiden välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyösuhteen laadusta (Moore & Skinner
2010).
• KUNNIOITTAVA KOHTAAMINEN JA KYSYMINEN
– jotta luontevaa ja asiakasta arvostavaa => keskittyminen vuorovaikutustaitoihin ja niiden koulutukseen
– Toimintakulttuuriin tarvitaan muutosta, eli ammattilaisen pitää aidosti uskaltaa kysyä vaikeistakin asioista ja
vanhempia pitää tukea kertomaan niistä, jotta voidaan auttaa.
• LÄSNÄOLO
• - Ihminen, joka pysyy läsnäolevana -> lähtee yhdessä vanhempien kanssa etsimään, mistä apua
voi saada
• LUOTTAMUKSEN LUOMINEN
• Vanhemmilla kokemus luottamuksesta, että ovat tuoneet oman ongelmansa => - tarjoudutaan
yhteistyöhön, olemaan vanhempien luottamuksen arvoisia - mukaan kutsumisen –kulttuuriin (pois
lähettämisen -kulttuurista) - ”mitkä ovat teidän vahvuudet” ; löydetään perheestä voimavaroja,
sanoitetaan perheen vahvuudet ja perheen tarpeet
• Ylisukupolvisuuden katkaisu, kun vanhemmuuden jatkumista kunnioitetaan myös raskaiden
päätösten tilanteessa/jälkeen: huostaanotto ei ole ero (ts. vanhemmuus ei lopu näihin)
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 9

10. PERHEIDEN KOHTAAMINEN, VERTAISTUKI,
OSALLISUUS JA KUMPPANUUS
• Sitoutuminen työskentelyyn perheiden kanssa. Tehokkaat palvelut työskentelevät
perheiden kanssa kumppaneina ja käyttävät perhekeskeisiä käytäntöjä (Moore &
Skinner 2010).
LAIMINLYÖNTI
• Mietittävä koko perhettä; apua perheenä: löydä voimavarat! -> kantavat, osallistavat keinot, apua
kaikille perheessä, tuki kotiin asti, nimetty henkilö koko ajan, vastuuhenkilö
• Isän sitouttaminen; arvostava kohtaaminen, lapsi saa apua, ”lapsi tarvitsee sinua”
• Ei leimata hankaliksi asiakkaiksi, työntekijä kohtaava henkilö, joka luottaa, että mennään
parempaan: aika ja paikka kuulla ja ymmärtää, miten on tultu tähän
• Työntekijälle tuki + apu Vakavan huolen syntyminen/havaitseminen on myös työntekijälle
stressitilanne; kahvihuonekeskustelut, työyhteisö, yhteistyö, ”työnohjaus” vs. konsultaatio – ei
ehkä niinkään kumpaakaan näistä, vaan yhteistyötä, kun on kriisi, pitäisi olla selkeät toimenkuvat
/ käytännössä näin ei ehkä aina ole, työpaikan demokraattinen henki
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 10

11. YHTEISTOIMINTA, KOORDINAATIO, TIIMI- JA
VERKOSTOTYÖ
Ø Koordinaatio ja fasilitointi moniammatillisessa yhteistyössä onnistumiselle ja
keskinäisen tuen kulttuurin vahvistamiselle. Yhteistyötä tukeva kulttuuri: eri
ammattilaisten yhteinen työskentely, kunnioitus ja luottamus, jaettu vastuu yhteisistä
asiakkaista. Yhteiset toimintakäytännöt vaativat koordinaatiota (Moore & Skinner
2010).
• Tärkeää, että työyhteisö tukee sitä työntekijää, joka tukee vanhempaa suhteessa
lapseensa, ts. työntekijää ei jätetä yksin selviytymään ehkä hankalistakin tilanteista
tai kysymyksistä, vaan hänellä on taustatuki/mentori/ohjaaja/työpari tukenaan
(erityisen tuen tarve)
• Eri ammattilaisilla on sama perhe ja tavoite tukea ja auttaa perhettä. Ei ole
tarpeenmukaista ”omia” yhden palvelun piiriin vaan varmistaa asiakaslähtöisesti, että
perhe saa tarvitsemansa tuen eri toimijoilta.
• Yhteistyörakenteita pitää luoda. Paremmalla yhteistyöllä voidaan jakaa huolta eri
toimijoiden kesken: helpottaa kaikkien työtä ja perhe saa parempaa palvelua.
Julkisen sektorin sisäisen yhteistyön lisäksi pitää muistaa myös julkisen sektorin ja
järjestöjen yhteistyön lisääminen.
• Useissa teemoissa voidaan toimia sekä lapsi- että perhekohtaisessa tukemisessa
että ryhmämuotoisessa tukemisessa – esim. raskausaikana ryhmä- ja yksilökohtainen tuki
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 11

12. JOHTAMINEN, VISIO JA YHTEISET TAVOITTEET
Ø Yhteinen visio ja saavutettavissa olevat tavoitteet. Yhteinen hallinto,
johtaminen, yhteiset prosessit ja yhteinen raportointijärjestelmä. Johdon ja
eri hallinnon tasojen tuki integroidulle työlle (Moore & Skinner 2010).
• Systeeminen johtaminen eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteissa elävien
lasten ja perheiden avun ja tuen tarpeisiin vastaamiseksi
– Yläkouluikäisten lasten perheet irtaantuvat liiaksi koulu-perhe-yhteistyöstä
– Varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmat – päivittäiset kohtaamiset
– vanhempainvalmennus-palvelua, joka jatkuu koko lapsuus- ja nuoruusajan lapsen
vanhemmille
– Huostaan otettujen lasten vanhemmat: tukea vanhemmuustaitoihin
• Perhekeskuksen kehittäminen asiakassegmenttien mukaan
– erilaiset asiakasryhmät tai erilaiset palvelutarpeet - asiakassegmentit
– kiinnittyvät asiakkaat, avusta ja tuesta huolimatta kriisiytyvät perheet
7.11.2016 Marjatta Kekkonen 12