SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2011–2015 Meillä ei ole varaa menettää kenenkään työpanosta. Ketään ei kannata jättää kouluttamatta, ei päästää ketään syrjäytymään eikä antaa yhdenkään työttömyyden pitkittyä. Muun muassa tällaisia tavoitteita SAK esittää kuluvalle vaalikaudelle.

1. SAK:N TAVOITTEET
VAALIKAUDELLE 2011–2015

2. PAINO VALKEALAN PAINOKARELIA 2011
ISBN 978-951-714-269-4

3. FAKTOJA
MAAILMASSA ON 3 200 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ.
KIINASSA ON 780 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ.
INTIASSA ON 450 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ.
YHDYSVALLOISSA ON 160 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ.
SUOMESSA ON 2,7 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ. 1
JOHTOPÄÄTÖKSET
Työvoima on Suomessa niukka voimavara.
Meillä ei ole varaa menettää kenenkään työpanosta. Ketään ei kannata jättää kouluttamatta,
ei päästää ketään syrjäytymään eikä antaa yhdenkään työttömän työttömyyden pitkittyä.
Suomen kilpailukyky rakentuu jatkossa entistäkin vahvemmin osaavan, ammatistaan ylpeän
ja työssään viihtyvän työvoiman varaan.
Kansainvälinen taloustaantuma ja yhä jatkuva talouden epävarmuus yhdistettynä histori-
alliseen Suomen väestörakenteen muutokseen tekevät näistä eduskuntavaaleista poikke-
uksellisen tärkeät. Edessä on väistämättä Suomen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan
kohtalonkysymysten käsittely.
Suomeen tarvitaan hallitus, jonka ohjelman punaisena lankana on toimiminen työn ja sen
tekijän puolesta.
1
Lähde Maailmanpankki. Tässä ”työntekijällä” tarkoitetaan työvoimaa (labour force), sisältäen sekä työlliset että
työttömät.

4. 04 SAK:N VAALITAVOITTEET / SISÄLLYS
SISÄLLYS
1 TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA 7
1.1 Kriisin jälkeen edessä tasapainotus 7
1.2 Kuntataloutta vahvistettava 8
1.3 Hyvinvointi rahoitetaan veroilla 9
1.4 Harmaa talous kuriin 11
1.5 Tuottavuusohjelma arvioitava uudelleen 12
2 TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA 14
2.1 Työvoimapolitiikan päivitys: aktivointiasteeksi vähintään 30 % 15
2.2 Työvoimapolitiikan rahoitus on uudistettava 17
2.3 Laatua työvoimapolitiikkaan 17
2.4 Nuoret työttömät työhön ja koulutukseen 18
2.5 Paikallisin voimin tehokkaaseen työnvälitykseen 18
2.6 Kaikki pelaa – kaikkien työpanosta tarvitaan 18
3 KAIKILLE AMMATTITUTKINTO 21
3.1 Työnantajille lisää vastuuta työntekijöiden osaamisen parantamisesta 21
3.2 Laadukkaampaa aikuiskoulutusta työikäisten tarpeisiin 22
3.3 Kaikille nuorille ammatti 23
3.4 Opintoihin siirtymistä nopeutettava ja koulutusaikoja lyhennettävä yliopistoissa 24
4 PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA 26
4.1 Työajat elämäntilanteen mukaan 26
4.2 Työehdot kuntoon työn teettämisen muodosta riippumatta 27
4.3 Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työelämään 29
4.4 Työsuojelu ja työterveys kuntoon 29
4.5 Ammattiliitoille kanneoikeus 30
5 SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN TYÖEHDOIN 33
5.1 Tilastointia kehitettävä 33
5.2 Kotouttaminen on avain – sitä on tarjottava myös työn vuoksi muuttaville 33
5.3 Kahden kerroksen työmarkkinat on torjuttava 34

5. SAK:N VAALITAVOITTEET / SISÄLLYS
05
6 VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA 37
6.1 Työurien pidentämiseen kestävä linja 37
6.2 Työttömyysturvasta työmarkkinaturvaksi 38
6.3 Asumistukea ja työmarkkinatukea parannettava 39
6.4 Joustavat ja riittävät perhevapaat 40
6.5 Tapaturmavakuutuksen uudistaminen 40
6.6 Terveydenhuollon vahvistaminen kaventaa terveyseroja 40
7 SUOMELLE UUSI KASVUSTRATEGIA 43
7.1 Lisää innovaatioita ja kasvuyrityksiä 43
7.2 Parempaa omistajapolitiikkaa 43
7.3 Kasvun mahdollisuudet otettava käyttöön 43
7.4 Palvelujen merkitys korostuu 44
7.5 Liikennepolitiikka pitkäjänteiseksi 44
7.6 Ilmasto- ja energiapolitiikkaa Suomen edun mukaisesti 45
7.7 Kilpailupolitiikka 46
7.8 Asuntopolitiikkaan tarmoa 46
8 VAHVA EUROOPPA – REILU GLOBALISAATIO 50
8.1 Euroopan sosiaalista mallia on kehitettävä 50
8.2 Reilu globalisaatio edellyttää pelisääntöjä 50
8.3 Kauppa- ja kehityspolitiikalla voidaan tukea köyhyyden vähentämistä 51
9 KOLMIKANTA – SUOMEN SALAINEN ASE 53
9.1 Uudistuva kolmikanta – työmarkkinakoordinaatiota tarvitaan 53
9.2 Sopimista keskustasolla, liittotasolla sekä paikallisesti 53

7. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA
07
1 TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ
TALOUSKASVUA
Kansainvälisen talouskriisin jäljiltä Suomen työllisyys on alentunut ja tuotanto pudonnut
kauas aiemmalta kasvu-uraltaan. Valtion velka kasvaa ja väestön ikääntyminen alkaa
todella näkyä talouselämässä. Julkinen talous voidaan tasapainottaa vain työllistävällä ja
kestävällä talouskasvulla, maltillisella verotuksen korottamisella ja suurista menonlisäyksistä
pidättymällä. Hyvissä olosuhteissa valtiontalous saadaan tasapainoon ensi vaalikaudella.
Kuluva vaalikausi alkoi taloudellisesti upeissa merkeissä: nopean kasvun kausi jatkui ja työl-
lisyydessä oltiin etenemässä kohti pohjoismaisia täystyöllisyyslukemia. Talouden hyvät ajat
kuitenkin loppuivat 2008, jolloin Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta alkanut finanssikriisi
levisi koko maailmaan. Loppuvuodesta 2008 finanssikriisi muuttui koko taloutta koskevaksi
kriisiksi ja lopulta 2009 työllisyyskriisiksi.
1.1 KRIISIN JÄLKEEN EDESSÄ TASAPAINOTUS
Suomi ei totisesti selvinnyt talouskriisistä kuin koira veräjästä. Vientivetoisena maana ko-
konaistuotantomme romahti vuonna 2009 noin 8 prosenttia, kun talouskriisin aikaansaama
epävarmuus jäädytti investointitoimintaa ympäri maailmaa. Työmarkkinoilla tilanne heikke-
ni, mutta kaikeksi onneksi ei niin pahasti kuin 8 prosentin kokonaistuotannon pudotus olisi
antanut aiheen odottaa. Työllisten lukumäärä supistui taantuman johdosta noin 100 000
hengellä, mikä toki on sekin korkea luku.
KUVA 1. SUOMEN KOKONAISTUOTANNON TASO 1996–2010. INDEKSI, 2000=100.
130
125
120
115
110
105
100
95
90
85
80
99
4
9
0
5
10
96
1
6
97
2
07
98
3
8
0
0
0
0
0
0
0
0
0
20
20
19
19
19
19
20
20
20
20
20
20
20
20
20
Lähde: Tilastokeskus.

8. 08 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA
KUVA 2. TYÖLLISTEN LUKUMÄÄRÄ 1990–2010, 1 000 HENKEÄ, 12 KK LIUKUVA KESKIARVO
2600
2500
2400
2300
2200
2100
2000
92
20 2
20 9
20 9
96
20 6
93
20 3
90
0
10
97
20 7
94
20 4
91
20 1
98
20 8
95
20 5
0
0
9
0
0
0
0
0
0
0
0
19
19
19
19
20
19
19
19
19
19
19
Lähde: Tilastokeskus.
Työllisyyden ja tuotannon tason pudotus jää jäytämään julkista taloutta pidemmäksi aikaa.
Koska työvoimapolitiikan passiivisuuden vuoksi pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys pääsivät
taantuman aikana kasvamaan, tulee työllisyystilanteen palautuminen kestämään valitettavan
kauan. Seuraavalta hallitukselta odotetaankin reippaampaa otetta työvoimapolitiikan uudis-
tamisessa ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien ratkaisemisessa.
Julkinen talous voidaan tasapainottaa ja sen kestävyyttä vahvistaa vain nostamalla työlli-
syysastetta. Työllisyysasteen nousu merkitsee pidempiä työuria, enemmän verotuloja ja
vähemmän työttömyydestä aiheutuvia sosiaalimenoja. Työllisyys voi nousta vain riittävän ja
työllistävän talouskasvun vallitessa. Jo kauan käynnissä ollut Suomen elinkeinorakenteen
asteittainen muuttuminen palveluvaltaisemmaksi, myös teollisuuslähtöisiksi palveluiksi, edis-
tää kasvun työllistävyyttä.
Keinot julkisen talouden tasapainottamiseksi ovat järjestyksessä seuraavat: Tärkeintä on
edistää talouspolitiikalla riittävää talouden ja työllisyyden kasvua. Ensi vaalikaudella keski-
määrin kolmen prosentin kasvuvauhdin saavuttaminen luo mahdollisuuden valtiontalouden
tasapainottamiseen vaalikauden aikana. Toiseksi uudistetaan verotusta siten, että verotulot
kasvavat maltillisesti ja verotuksen kokonaisuus muuttuu progressiivisemmaksi. Kolmanneksi
harkitaan menoja tarkoin ja pyritään priorisoimaan niitä siten, että kaikkia palvelevan hyvin-
vointiyhteiskunnan perustehtävät eivät kärsi.
1.2 KUNTATALOUTTA VAHVISTETTAVA
Kuntien talous on nyt suhdanteen paranemisen myötä kohentunut, mutta pidempiaikaisia
rakennekysymyksiä on edelleen avoinna. Kunnat ottavat väestön ikääntymisen vaikutukset
ensin vastaan kasvavana hyvinvointipalvelujen tarpeena. Kuntarakenteen järkeistämisen ja
kuntakoon kasvattamisen tulee olla yksi vastaus kuntien aseman vahvistamiseksi. Henki-

9. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA
09
löstön asema on turvattava muutostilanteissa säilyttäen ennallaan nykyisen puitelain sään-
nökset henkilöstön asemasta, vaikutusmahdollisuuksista ja muutostilanteiden katsomisesta
liikkeenluovutuksiksi.
Kuntakoon kasvattaminen mahdollistaa palvelurakenteen kehittämisen kansanvaltaisessa
ohjauksessa. Ylikunnallisten mallien ongelmana on varsinaisen päätösvallan karkaaminen
hahmottomille yhtymille, verkostoille ja yhtiöille. Suuremmilla kunnilla on usein paremmat
mahdollisuudet kehittää hankintaosaamistaan. Tällöin kunnat voivat ryhdistäytyä markkinaval-
lan käytössä ja asettaa hankinnoissaan enemmän painetta hintakehityksen hillintään. Kuntien
oma palvelutuotanto on säilytettävä, ja sitä on hyvä verrata markkinatoimijoihin hinnan ja
laadun tarkkailemiseksi sekä kunnan omissa palveluissa että ostopalveluissa. Kunnat ovat
kantaneet vastuuta mm. osatyökykyisten työllistämisessä ja jos kilpailutusta halutaan jatkaa,
tulee tätä sosiaalista vastuuta edellyttää kaikilta kilpailuun osallistuvilta.
Kuntataloutta tulee vahvistaa vastaamaan kasvaneita ja kasvavia palveluvelvoitteita. Uusia
palveluvelvoitteita ei saa lisätä kunnille ilman asianmukaisten voimavarojen osoittamista.
Kuntien osuuksia tuloveroista on tarkasteltava sekä tarvittaessa nostettava ja kiinteistöveron
veropohjaa laajennettava. Jäteveron tuotosta osa voidaan ohjata kunnille. Valtionosuus-
järjestelmää on edelleen tarve kehittää selkeämmäksi ja kannustavammaksi. Järjestelmän
tulisi ohjata kuntarakenteen eheyttämiseen ja omaan toimeliaisuuteen elinkeinopolitiikassa,
unohtamatta syrjäisimpien kuntien erityisongelmia.
1.3 HYVINVOINTI RAHOITETAAN VEROILLA
Suomen verotusta kehitettäessä on lähtökohtana oltava riittävien verotulojen kerääminen
julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi2 . Verotulot on ke-
rättävä progressiivisuuden periaatetta noudattaen eli siten, että suuremman veronmaksu-
kyvyn omaavien verotus on korkeampaa kuin vähäisemmän veronmaksukyvyn omaavilla.
Tuloerojen tasaaminen on verotuksen tärkeä tehtävä, ja Suomen verotusta on muutettava
progressiivisemmaksi.
Työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä tulisi välttää erityisesti pieni-
ja keskituloisilla. Verotuksessa on pyrittävä kompensoimaan yleisen ansiotason noususta
aiheutuva verotuksen automaattinen kiristyminen. Työeläkemaksujen jo sovitut korotukset
ja tulevaisuuden korotustarve aiheuttavat paineita palkansaajien pakollisten maksujen ki-
ristymiseen. Lähtökohtana on, että palkansaajien työeläkemaksun nousu kompensoidaan
tuloverotuksessa.
Koska ansiotuloerot ovat kasvaneet ja veronmaksukyky on kasvanut erityisesti palkkahaitarin
yläpäässä, valtion tuloveroasteikkoon voidaan lisätä uusi tuloporras, jossa verotettavan an-
siotulon raja on 150 000 euroa. Ansiotulojen muuntamista pääomatuloiksi voidaan vähentää
muuttamalla osinkoverotus progressiiviseksi. Pääomatuloverotus sovitetaan yhteen uuden
2
SAK on julkaissut verotuksesta myös oman puheenvuoron: Hyvinvointi rahoitetaan veroilla – SAK:n verolinjauk-
set 2011–2015, lokakuu 2010.

10. 10 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA
ansiotuloveroasteikon kanssa siten, että suurten pääomatulojen ja suurten palkkatulojen
marginaaliveroaste on yhtenäinen.
Nykyinen Suomen verojärjestelmä on varsin epäneutraali listaamattoman yhtiön osalta. Ve-
rotus vaikuttaa monella tavalla yhtiön päätöksentekoon. Verotus kannustaa kasvattamaan
nettovarallisuutta investoimalla matalatuottoiseen sijoitusvarallisuuteen. Tämä voi merkitä sitä,
että samalla jarrutetaan investointeja riskipitoisiin kohteisiin, joihin voi liittyä korkea tuotto-
odotus. Verotus ohjaa myös yhtiön osingonjakopäätöksiä, koska verotus kannustaa jakamaan
osinkona vähintään verovapaan osingon määrän. Tämä näkyy myös käytännössä: huomattava
osa yrityksistä jakaa juuri tuottoprosenttia vastaavan määrän osinkoina.
Nykyisin listaamattoman yhtiön osinko on saajalle verovapaata tuloa
90 000 euroon saakka yhdeksän prosentin nettovarallisuusrajan
puitteissa. Suuri ero verotuksen tasossa listatun yhtiön jaka-
man osingon verotukseen verrattuna voi vaikuttaa yrityksen
päätökseen listautua. Listaamattoman yhtiön jakaman osin-
gon lievä verotus kannustaa myös muuttamaan ansiotu-
loja pääomatuloiksi, koska ero ansiotulojen korkeimpien
rajaveroasteiden ja pääomatuloiksi katsottavan verova-
paan osingon veroasteen välillä on suuri. Listaamattoman
yhtiön verotusta tulee muuttaa neutraalimpaan suun-
taan. Pääomatulojen verotusta nostetaan ja muutetaan
progressiiviseksi sekä veropohjaa laajennetaan siten, että
listaamattoman yhtiön jakaman osingon verovapaus pois-
tuisi. Myös listatusta yhtiöstä saatujen osinkojen veropohjaa
laajennetaan: osingot luettaisiin kokonaan saajansa veronalai-
seen pääomatuloon.
Yhteisöverokanta voidaan säilyttää ennallaan. Yritysverotuksen tulee olla
kilpailukykyinen. Suomessa yhteisöveron taso on linjassa keskeisten vertailumai-
den kanssa, eikä pakottavaa tarvetta sen alennukselle ole.
Välillisen verotuksen, esimerkiksi energiaverotuksen, aiheuttamia haitallisia tulonjakovaiku-
tuksia pitää lieventää erityisesti pieni- ja keskituloisille palkansaajille, jotka eivät saa hintojen
noususta johtuvia indeksikorotuksia eläketulojen saajien tapaan. Tämä on tehtävä pieni- ja
keskipalkkaisten tuloverotusta alentamalla. Kiinteistöveron ala- ja ylärajoja voidaan tarvit-
taessa nostaa, mutta tällöin on otettava käyttöön kiinteistöveron huojennus pienituloisille
henkilöille. Kiinteistöveropohjaa tulee laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Tämä toisi lisää
verotuloja erityisesti metsävaltaisille kunnille, joilla usein on taloudellisesti tiukkaa. Lisäksi
toimenpiteellä voitaisiin edistää puun myyntiä.
Päästökaupasta johtuvien ns. tuulen tuomien voittojen verottamiseksi tulee ottaa käyttöön
windfall-vero. Sen tuotto vuositasolla olisi noin 200 miljoonaa euroa. Samalla voitaisiin nostaa
harkitusti ns. energiaveroleikkurin maksimimäärää.

11. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA
11
Ympäristöverotuksella on oltava ensi sijassa ympäristöystävällisyyteen liittyvät perusteet. Sen
on ohjattava kotitalouksien ja yritysten toimintaa vähemmän saastuttavaan ja tehokkaammin
resursseja hyödyntävään suuntaan. Energiaverojen ja muiden ympäristöverojen osuutta
verotulojen rakenteessa ei pidä pitkällä aikavälillä merkittävästi kasvattaa. Energiaverojen
kautta tapahtuvaa ohjausta tulee kehittää erityisesti päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla.
Energiateollisuuden ja energiaintensiivisen teollisuuden osalta päästöjen vähentämisen tulee
tapahtua ensi sijassa päästökaupan avulla.
1.4 HARMAA TALOUS KURIIN
Harmaasta taloudesta on tullut ongelma, joka heikentää mahdollisuuksiamme ylläpitää kansa-
laisten arvostamia laadukkaita julkisia palveluja3. Se, että maassamme työskentelee pysyväis-
luontoisesti satoja ulkomaisia yrityksiä ja kymmeniä tuhansia työntekijöitä kuuden kuukauden
jaksoissa vailla todellista verovelvollisuutta, ei ole hyväksyttävää. Markkinoilla se on aiheutta-
nut kilpailuhäiriön, joka vinouttaa yritysten välisen kilpailuasetelman veronkiertäjien eduksi.
Laajalla harmaalla taloudella on myös yleinen veronmaksumoraalia heikentävä vaikutus.
Harmaan talouden rajoittaminen on nostettava seuraavan hallituksen asialistan kärkeen. Ve-
tovastuu tulostavoitteiden asettamisesta on annettava valmisteltavana olevan selvitysyksikön
vastuulle, joka koordinoi viranomaisten välistä toimintaa. Kiireellistä valmistelua tarvitaan
rajatusti verovelvollisten ulkomaalaisten työntekijöiden verovastuun täsmentämiseksi, ar-
vonlisäverolla keinottelun rajoittamiseksi ja hallintorekisterien avaamiseksi siten, että myös
pääomatuloja saavat tahot tulevat identifioiduiksi kuten muutkin verovelvolliset.
Tilaajavastuuta on kehitettävä siten, että tilaaja vastaa alihankkijan kanssa yhteisvastuullisesti
alihankkijan palveluksessa olevien työntekijöiden palkoista, veroista, sosiaalimaksuista ja eläk-
keistä. Selonottovelvollisuutta laajennetaan mm. siten, että tilaajan on sopimusta tehdessään
esimerkiksi urakkahinnan perusteella arvioitava, aikooko sopimuskumppani noudattaa laki-
sääteisiä velvoitteitaan. Tilaajavastuun laiminlyömisestä seuraavia sanktiota tulee tehostaa.
Kansainvälisen sijoitustoiminnan verovalvontaan on Suomessa panostettu varsin vähän sekä
lainsäädännössä että viranomaistoiminnassa. Sen seurauksena harmaasta pääomatulosta on
tullut nopeimmin kasvava harmaan talouden muoto, jossa kiinnijäämisriski on todella pieni.
Siksi verohallintoon tulee muodostaa erityinen kansainväliseen verovalvontaan keskitty-
nyt yksikkö, jossa on riittävä ammattitaitoinen ja asiantunteva henkilöstö. Kansainvälinen
viranomaisyhteistyö on keskeisessä asemassa rajat ylittävien työntekijöiden, palveluiden,
tavaroiden ja pääomien verovalvonnassa.
3
SAK on julkaissut harmaasta taloudesta myös oman puheenvuoron: SAK:n aloitteet harmaan talouden torju-
miseksi, marraskuu 2010.

12. 12 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA
1.5 TUOTTAVUUSOHJELMA ARVIOITAVA UUDELLEEN
Tuottavuutta ja tuloksellisuutta tulee parantaa jatkuvasti kaikkialla yhteiskunnassa, yksityi-
sellä ja julkisella sektorilla. Koko ajan on mietittävä, tehdäänkö oikeita asioita ja tehdäänkö
niitä oikealla tavalla. Valtionhallinnon nykymuotoinen tuottavuusohjelma ei valitettavasti
sisällä todellista tuottavuuden ja tuloksellisuuden parantamista, vaan sen ydin ovat olleet
henkilötyövuosien vähentäminen valtiolta. Tuottavuusohjelma on toiminut itseään vastaan
ajaessaan virastoja ja ministeriöitä hankkimaan kalliita ostopalveluja oman toiminnan sijas-
ta. Lisäksi sen toimeenpano on vaarantanut yhteiskunnalle tärkeiden toimien hyvän hoidon
esimerkiksi tullissa ja työsuojelussa. Seuraavan hallituksen onkin arvioitava tuottavuusoh-
jelma uudelleen. Nykymuotoisesta valtion tuottavuusohjelmasta ei ole esikuvaksi kuntien
tuottavuuden parantamiseen.
Tuottavuusohjelmasta on tehtävä todellinen tuloksellisuusohjelma ilman yksisilmäistä sitou-
tumista henkilötyövuosien vähentämiseen. Sen tulee sisältää mahdollisuus aidosti uudistaa
voimavarojen kohdentumista toimintojen kesken sekä parantaa työn tuloksellisuutta orga-
nisaatioita ja työtapoja kehittämällä. Henkilöstöjärjestöt on otettava mukaan tuottavuus- ja
tuloksellisuusohjelman valmisteluun ja täytäntöönpanoon.
Valtionhallinnon toimintoja voidaan kehittää tiivistämällä ministeriöiden välistä yhteistyötä ja
miettimällä myös ministeriörakennetta uudelta pohjalta. Ministeriöiden ja olemassa olevien
koordinaatioelimien (mm. talousneuvosto) toimintaa kehittämällä voidaan toteuttaa poikkihal-
linnollisiakin hankkeita. Niitä varten ei tarvita erillisiä politiikkaohjelmia, joiden tuloksellisuus
on osoittautunut erittäin kyseenalaiseksi.
TALOUSPOLIITTISIA TAVOITTEITA
• Valtiontalous tasapainotetaan ensisijassa huolehtimalla riittävästä kas-
vusta. Toiseksi on tehtävä verouudistus, joka lisää verotuloja haittaamatta
työllistävää kasvua ja kolmanneksi menokehitys on pidettävä maltillisena.
Hyvissä olosuhteissa valtiontalous voidaan tasapainottaa 2015 mennessä.
• Pääomatulojen ja omaisuuden sekä suurimpien palkkojen verotusta on
kiristettävä ja näin muutettava verojärjestelmää progressiivisemmaksi.
Työllisyyssyistä pieni- ja keskipalkkaisten verotusta ei pidä kiristää. Välil-
lisen verotuksen korottaminen voidaan tehdä vain valtiontalouden niin
vaatiessa, ja tällöin on lievennettävä sen tulonjakovaikutuksia.
• Kuntataloutta on vahvistettava kuntien määrää vähentämällä ja vahvistamal-
la kuntien veropohjaa. Julkisen sektorin tuloksellisuutta on parannettava
aidoilla kehittämistoimilla, ei henkilöstömäärän leikkaustavoitteilla.
• Harmaan talouden torjuntaa on jatkettava entistä tehokkaammin. Selvi-
tyskeskukselle on taattava riittävät voimavarat ja tietojen saatavuutta on
parannettava.

13. SAK:N VAALITAVOITTEET 2011–2015 / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA
13

14. 14 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA
2 TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000
UUTTA TYÖPAIKKAA
Maailmantalouden taantuman jäljiltä kuluvan vaalikauden työllisyyssaldoksi jää likimain
plus miinus nolla työpaikkaa. Ensi vaalikaudella tarvittaisiin noin 100 000 työllistä lisää,
mikä merkitsisi työllisyysasteen nousua yli 73 prosenttiin eli pohjoismaiselle tasolle. Tavoit-
teen toteutuminen edellyttää työvoimapolitiikassa voimavarojen lisäystä ja tehokkaampaa
käyttöä. Työmarkkinoiden reunoilla olevat ryhmät on otettava mukaan rakentamaan Suo-
mea, ja siinä myös työnantajien on otettava enemmän vastuuta.
Mikäli hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisessa ollaan tosissaan, on työllisyystavoite asetettava
seuraavalla vaalikaudella erittäin kunnianhimoiseksi. Seuraavan hallituksen pitäisi kyetä jälleen
tutunoloiseen työllisyystavoitteeseen eli 100 000 uuden työpaikan luomiseen. Nykyisissä
olosuhteissa tavoite saattaa tosin olla aiempaa vaikeampaa saavuttaa.
Tavoitteen toteutuminen edellyttää ensi sijassa jokaisen nuoren saamista työmarkkinoil-
le riittävin valmiuksin. Ketään ei pidä pudottaa kelkasta pois. Parhaassa työiässä olevien
työttömyysjaksoja on lyhennettävä paremmalla ja aktiivisemmalla työvoimapolitiikalla sekä
tarjoamalla välineet ammattitaidon päivittämiseen. Pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemiseen
on puututtava voimakkaasti. Tämän lisäksi työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää
työmarkkinoiden marginaalissa olevien ryhmien integroimista normaaliin työelämään. Osa-
työkykyiset, työttömyysturvan lisäpäivillä olevat, maahanmuuttajat, yksinhuoltajat ja muut ns.
työmarkkinoiden reunoilla olevat ryhmät on eri toimenpitein otettava mukaan työelämään.
KUVA 3. TYÖLLISYYSASTEEN TAVOITELTAVA KEHITYS 2015 ASTI
80
75
70
65
60
55
50
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
Työllisyysaste 100.000 uutta työpaikkaa

15. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA
15
Sadan tuhannen työpaikan lisäys merkitsisi työllisyysasteessa melko voimakasta nousua
noin 73,5 prosenttiin4. Työllisyysasteen nousun toinen tekijä on työikäisen väestön määrän
aleneminen, joka alkaa näkyä ensi vaalikaudella.
2.1 TYÖVOIMAPOLITIIKAN PÄIVITYS: AKTIVOINTIASTEEKSI
VÄHINTÄÄN 30 %
Viimeisten vuosikymmenten aikana työttömäksi jääneistä vain noin puolet on palannut avoi-
mille työmarkkinoille. Työttömyys nousee taantumassa nopeasti, mutta alenee nousukaudella
huomattavasti hitaammin. Osin tämä johtuu siitä, että uudet työpaikat syntyvät eri aloille
kuin mistä työtä hävisi. Työn teettämisen tapojen muuttuessa työttömyysjaksot vuorottelevat
työn kanssa. Toisaalta pitkistä työsuhteista irtisanotut näyttävät ajautuvan epävarmemmalle
työuralle. Siirtymiä työstä työhön on voitava lisätä5.
Muutosturvan toimintamalli syntyi SAK:n työn tuloksena vuonna 2005. Malli oli ensimmäinen
vastaus siihen, että työntekijöiden siirtyminen työstä toiseen voidaan turvata rakennemuu-
tostilanteissa. Malli on osoittanut tarpeellisuuteensa, ja se on toiminut erityisesti isoissa
irtisanomistilanteissa. Vuodesta 2009 muutosturvan piiriin ovat päässeet myös lomautetut.
Muutosturvallisuutta ovat olennaisesti parantaneet myös koulutuksen aikaisten etuuksien
parantaminen.
Nyt on aika ottaa seuraava askel. Jatkuvan rakennemuutoksen takia siirtymävaiheita työstä
työhön tapahtuu kaiken aikaa, ei vain talouden laskukausina. Siksi koulutusta, palkkatuettua
työtä ja työharjoittelua sekä muita tarpeellisia toimia on oltava kaiken aikaa tarjolla. Toimien
määrä ei voi seurata yksin talouden suhdanteita.
Työllistämistoimien määrää on lisättävä huomattavasti. Tavoitteena on oltava, että seuraa-
valla vaalikaudella aktiivisiin toimiin osallistuu kaikista työttömistä vähintään 30 prosenttia
ja pitkäaikaistyöttömistä vähintään 50 prosenttia. Samalla työ- ja elinkeinotoimistojen pal-
velutarjonnassa on huomioitava asiakkaiden erilaiset palvelutarpeet ja lisättävä palveluja
työttömyyden pitkittyessä.
Muutosturvan piiriin pääsyn ehtoja on syytä helpottaa ja yksinkertaistaa. Määräaikaisen
työsuhteen päättyessä ja irtisanomistilanteissa työntekijöiden pitäisi päästä muutosturvan
piiriin samoin ehdoin. Kaikki työnsä menettäneet ovat lopulta saman tilanteen edessä: miten
löytää uutta työtä.
4
Määritelmän mukaan työllisyysaste lasketaan 15–64-vuotiaista työllisten suhteena koko sen ikäiseen väestöön.
Työllisten lukumäärä ilmoitetaan tavallisesti 15–74-vuotiaista. Jos työpaikkojen kasvu painottuisi yli 64-vuo-
tiaisiin, voisi työllisyysaste kehittyä tässä laskettua heikommin, koska tässä työpaikkojen lisäys tapahtuu
15–64-vuotiaiden ryhmässä.
5
Työvoimapolitiikkaa käsitellään laajemmin maaliskuussa 2010 julkaistussa SAK:n työllisyyspuheenvuorossa.

16. 16 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA
KUVA 4. AKTIIVISEN TYÖVOIMAPOLITIIKAN OSALLISTUJAMÄÄRÄ 1990–2010 5
140 000
120 000
100 000
80 000
60 000
40 000
20 000
0
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010 5
Lähde: TEM
KUVA 5. VAIKEASTI TYÖLLISTYVIEN MÄÄRÄ ON KÄÄNTYNYT KASVUUN.
180 000
160 000
140 000
120 000
100 000
80 000
60 000
40 000
20 000
0
2004-1
2004-4
2004-7
2004-10
2005-1
2005-4
2005-7
2005-10
2006-1
2006-4
2006-7
2006-10
2007-1
2007-4
2007-7
2007-10
2008-1
2008-4
2008-7
2008-10
2009-4
2009-7
2009-10
2010-1
2010-4
2010-7
Yli vuoden työttömänä yhtäjaksoisesti Yli vuoden työttömänä 16 kk aikana
Toimenpiteeltä työttömäksi Toimenpiteeltä työttömäksi
Lähde: TEM, Tilastokeskus.

17. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA
17
2.2 TYÖVOIMAPOLITIIKAN RAHOITUS ON UUDISTETTAVA
Suomessa aktiivisen työvoimapolitiikan toimiin käytetään edelleen työttömyysturvamenoi-
hin verrattuna vähän rahaa, vaikka koulutus ja tukityö selkeästi lisäävät työllistymismahdol-
lisuuksia. Työvoimapolitiikan määrärahoja ei ole sidottu vallitsevaan työllisyystilanteeseen,
vaan niistä päätetään joka vuosi erikseen. Talouskriisin aika on tuonut esiin tämän menet-
telyn ongelmat. Työvoimapolitiikan määrärahoja leikattiin vuoden 2009 budjetissa, vaikka
jo sitä laadittaessa 2008 talouskriisi jylläsi maailmalla. Tämän jälkeen tehdyistä lisäyksistä
huolimatta määrärahat ovat vain vuoden 2008 tasolla työttömyyden kasvusta huolimatta, ja
aktiivitoimenpiteisiin osallistuneiden lukumäärät jopa laskivat kriisin aikana. Sen seurauksena
työttömyysjaksot ovat pitkittyneet ja paluu avoimille työmarkkinoille on vaikeutunut. Syksyllä
2010 vaikeasti työllistyviä oli jo yli 130 000.
Suomessa työllisyysmäärärahat olisi sidottava osittain työllisyystilanteeseen. Kun työvoimapo-
litiikan resurssit seuraisivat työllisyystilannetta, työvoimapolitiikka vakauttaisi suhdanteita ja
estäisi nykyistä tehokkaammin työttömyyden kasvun ja pitkittymisen. Muutosturvan osalta ja
työttömyysturvassa näin jo toimitaan. Nyt olisi syytä laajentaa tätä menettelyä koskemaan koko
aktiivista työvoimapolitiikkaa. Lisäksi rakennerahastovaroja on ohjattava työllistymistä tukeviin
toimiin, erityisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan.
2.3 LAATUA TYÖVOIMAPOLITIIKKAAN
Aktiivisesta työvoimapolitiikasta puhutaan joskus tempputyöllistämisenä. Koulutusta, tuki-
työtä ja työharjoittelua käytetään toisinaan kontrollikeinona työttömyysturvan saamiseksi
tai työttömyystilastojen siivoamiseksi ilman kunnollista suunnitelmaa siitä, miten työttömän
työnhakijan työhön paluuta parhaiten tuettaisiin.
Tällaisesta aktiivitoimien väärinkäytöstä on päästävä eroon. Samalla on lopetettava työttömien
syyllistäminen ja nöyryyttäminen. Työttömän tilanne on voitava selvittää nopeasti ja työllisty-
missuunnitelmassa on sovittava täsmällisesti, miten työhön paluuta tuetaan. Työllistymissuun-
nitelman on jatkossa sidottava sekä työnhakijaa että viranomaisia. Työttömällä työnhakijalla
on oltava mahdollisuus kieltäytyä täysin epätarkoituksenmukaisesta koulutuksesta, työhar-
joittelusta tai palkkatuetusta työstä. Työttömän työnhakijan oikeusturvaa on parannettava.
Esimerkiksi TE-toimikunnat voisivat arvioida työllistymissuunnitelmien tarkoituksenmukai-
suutta, jos suunnitelman sisältö ei ole asiakkaan mielestä tyydyttävä.
Lisäksi on tarpeen arvioida uudelleen, millaisissa tilanteissa työtön työnhakija voisi menettää
oikeutensa työttömyysturvaan eli saada karenssin. Karenssin keston voisi porrastaa työstä
kieltäytymistä tai eroamista koskevissa tilanteissa työsuhteen laadun ja keston mukaan. Ka-
renssin porrastaminen voisi olla tarpeen myös TE-toimistojen palveluissa.
Työvoimapoliittisen koulutuksen hankintaan tulee asettaa laatukriteerit. Koulutusta hankit-
taisiin silloin pääsääntöisesti tahoilta, joilla on opetushallinnon järjestämislupa tai oikeus
korkeakoulututkinnon myöntämiseen. Valmistavan koulutuksen kymmenien kurssien kirjosta
on päästävä eroon, ja koulutukseen on luotava koko maahan yhtenäiset opintojaksot ja -sisäl-
löt. Näiden opintojaksojen tavoitteena olisi tukea työmarkkinoille paluuta tai hakeutumista
ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen.

18. 18 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA
2.4 NUORET TYÖTTÖMÄT TYÖHÖN JA KOULUTUKSEEN
Nuorten työttömien työnhakijoiden työhön pääsyn tukemisessa on ensisijaista lisätä palk-
katuen käyttöä. Työharjoittelu on toimiva vaihtoehto tilanteissa, joissa ammattitaitoa vailla
oleva henkilö vielä etsii omaa alaansa. Työharjoittelu ja työelämävalmennus voivat tulla ky-
symykseen ensimmäisenä toimena, jota pitäisi aina seurata koulutus tai palkkatuettu työ.
Työharjoittelu on monissa tilanteissa palkatonta työtä, joka vääristää kilpailua ja aiheuttaa
ongelmia työpaikoilla. Myöskään ammattitaitoisen henkilön kannalta työharjoittelua ei voi
pitää tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona. Työharjoittelun ja työelämävalmennuksen käyttö
työllistämistoimina on tarpeen käydä työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kolmikantaisesti
läpi pikaisesti.
2.5 PAIKALLISIN VOIMIN TEHOKKAASEEN TYÖNVÄLITYKSEEN
Suomessa työllisyystoimien hallinto ja ohjaus on varsin hajanaista. Työvoimapolitiikan toimista
vastaa työ- ja elinkeinoministeriö, joka ohjaa valtion aluehallinnon kautta työ- ja elinkeino-
toimistoja. TE-toimistoilla on noin 200 toimipistettä koko maassa. Kunnilla on oma roolinsa
kuntalaisten työllistymisen tukemisessa. Kela ja työttömyyskassat vastaavat
työttömyysturvan maksatuksesta. Lisäksi Suomessa toimii 39 työvoi-
man palvelukeskusta, jotka tarjoavat työttömille työhön paluuta
tukevia palveluja työ- ja elinkeinotoimistojen, kunnan ja Kelan
asiakkaiden palveluyhteistyönä. Palvelukeskusten toiminta
perustuu edellä mainittujen tahojen vapaaehtoiseen sopi-
mukselliseen yhteistyöhön.
Paikallista yhteistyötä työllisyyden hoidossa on Suomes-
sa tiivistettävä ja lopetettava viranomaisten pallottelu
siitä, kuka vastaa vaikeasti työllistyvien asiakkaiden pal-
veluista. Työvoiman palvelukeskuksille tulee saada pysy-
vä toimintamalli ja rahoitus. Samalla kuntien ja TE-toimis-
tojen yhteistoimintaa esimerkiksi seutukuntakohtaisissa
työllistämisratkaisuissa voidaan parantaa. Palvelukeskuksilla
voisi olla jatkossa kokonaisvaltainen vastuu kaikkien työmark-
kinatukea saavien työttömien palveluista. Palvelukeskuksista
saatujen kokemusten pohjalta yhteistyötä voitaisiin tulevaisuudes-
sa viedä tätäkin pidemmälle niin, että työnhakijoiden ja työnantajien
kaikki palvelut löytyisivät samasta osoitteesta.
2.6 KAIKKI PELAA – KAIKKIEN TYÖPANOSTA TARVITAAN
Suomen työmarkkinoilla tarvitaan kaikkien työpanosta. On järkevämpää niin yksilön kuin
yhteiskunnankin kannalta saada osatyökykyiset ja vaikeasti työllistyvät pysyvämmin mukaan
työmarkkinoille. On luotava pitkään työttöminä olleille ja toistuvasti työvoimapoliittisiin
toimenpiteisiin osallistuneille työvoimapolitiikan perälautamalli, joka takaisi pysyvämmän
työllistymisen. Näiden henkilöiden työllistämiseen voitaisiin maksaa pysyvästi palkkatukea
poistamalla palkkatuesta enimmäiskesto.

19. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA
19
Suomessakin on selvitettävä mahdollisuudet ottaa käyttöön ns. kiintiömalli, jossa suuret
yritykset velvoitetaan työllistämään osatyökykyisiä tietyn osan työvoimastaan. Esimerkiksi
Saksassa suuret yritykset on velvoitettu työllistämään työvoimastaan viisi prosenttia osatyö-
kykyisiä tai vaihtoehtoisesti maksamaan maksua rahastoon, josta rahoitetaan saman ryhmän
työllistämishankkeita.
Osatyökykyiset tulee ensisijaisesti työllistää normaaleille työmarkkinoille samoin työehdoin
kuin muutkin. On kuitenkin tilanteita, joissa tällainen työllistäminen ei ole mahdollista. Sil-
loin tulee harkita muita keinoja, joita voivat olla esimerkiksi sosiaaliset ja yhteiskunnalliset
yritykset. Järjestöjen tekemällä työllä on ollut iso merkitys pitkään työttömänä olleiden
pitämisessä kiinni työn syrjässä ja heidän yhteiskunnasta syrjäytymisensä estämisessä. Tätä
työtä on tuettava myös jatkossa.
TYÖLLISYYSPOLIITTISIA TAVOITTEITA
1. Työllisyyspolitiikan päätavoitteena on lisätä työllisten lukumäärää 100 000
hengellä.
2. Työvoimapolitiikan määrärahoja lisätään niin, että työttömien aktivointiaste
kohoaa vähintään 30 prosenttiin ja pitkäaikaistyöttömien 50 prosenttiin.
3. Työvoimapolitiikan rahat tulee osin irrottaa valtion menokehyksistä ja sitoa
niiden määrä automaattisesti suhdannetilanteeseen.
4. Työvoimapolitiikan laatua on parannettava vahvistamalla työttömän oikeus-
turvaa, antamalla TE-toimikunnille valtuudet arvioida toimenpiteitä ja
asettamalla työvoimapoliittisen koulutuksen hankintaan valtakunnalliset
laatukriteerit.
5. Paikallistason hallinnon vastuuta työnvälityksessä on vahvistettava. Kunnilla
tulee olla oikeat kannusteet ja voimavarat tehokkaaseen työvoimapolitiik-
kaan, ja muiden viranomaisten on toimittava yhteistyössä.
6. Suuremmille työnantajille asetetaan velvollisuus työllistää osatyökykyisiä
ns. kiintiömallin avulla.

21. SAK:N VAALITAVOITTEET / KAIKILLE AMMATTITUTKINTO
21
3 KAIKILLE AMMATTITUTKINTO
Työmarkkinoilla on enää hyvin vähän työtehtäviä, joihin ei vaadita vähintään ammat-
tilista peruskoulutusta. Työpaikkoja syntyy ja häviää, toimialoja nousee ja laskee, ja
sen seurauksena työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat. Muodollisen, tut-
kintoperusteisen koulutusjärjestelmämme kyky vastata tulevaisuuden haasteisiin on
rajallinen. Tarvitaan laajempia muutosta tukevia järjestelyjä, joissa työmarkkinaosapuo-
lilla on vastuuta mm. koulutuksesta työmarkkinoille siirtymistä tukevassa toiminnassa
sekä koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnissa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa
ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu aikuisena, joko henkilöstökoulutuksen tai muun
ammatillisen aikuiskoulutuksen keinoin.
Suomessa on edelleen yli 400 000 työikäistä aikuista, joilta puuttuu ammatillinen koulutus.
Nuoria peruskoulun päättäviä jää ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle ja lähes 10 000
opiskelijaa keskeyttää ammatillisen koulutuksen joka vuosi.
2010-luvun aikana jokaiselle työikäiselle on saatava ammatillinen tutkinto. Tavoitteen saavut-
taminen edellyttää niin nuorten kuin aikuistenkin koulutuksessa uusia toimia. Kaikilla nuorilla
on oltava mahdollisuus jatkaa opintojaan suoraan peruskoulun jälkeen, ja työikäisille aikuisille
tarvitaan uusia mahdollisuuksia tutkinnon suorittamiseen.
Työelämän muutoksissa on ensiarvoisen tärkeää, että työikäiset voivat huolehtia omasta
osaamisestaan läpi työuran. Tarvitaan toimia työpaikoilla, riittävästi oppisopimuskoulutusta
ja muuta tutkintoon johtavaa koulutusta sekä riittävästi koulutusmahdollisuuksia työttömille.
3.1 TYÖNANTAJILLE LISÄÄ VASTUUTA TYÖNTEKIJÖIDEN
OSAAMISEN PARANTAMISESTA
Työnantajan kustantamasta koulutuksesta pääsevät osallisiksi useimmiten toimihenkilöt ja
korkeasti koulutetut. SAK:laisista on viimeisen vuoden aikana osallistunut työnantajan kustan-
tamaan koulutukseen vain noin kolmannes. Työntekijöiden mahdollisuuksia ammattitaidon päi-
vittämiseen on parannettava työehtosopimusteitse. Samalla myös määräaikaisissa töissä sekä
pätkä- ja silpputöissä työskentelevien mahdollisuuksia huolehtia osaamisestaan on lisättävä.
Taloudellisesti hyvinä aikoina yritykset voisivat varautua taantumaan keräämällä taseeseen
tuloksestaan erityistä henkilöstöinvestointeihin tarkoitettua vastuuvarausta. Varausta voi-
taisiin purkaa silloin, kun yritys haluaa välttää työvoiman vähentämistä. Varausta voitaisiin
käyttää sellaisiin tarkoituksiin, jotka edistävät työntekijöiden jaksamista, osaamista, ammatil-
lista kouluttautumista, kehittymistä ja myös uudelleen sijoittumista työmarkkinoille. Varausta
voitaisiin käyttää myös työvoiman vähentämistilanteissa vähennettävän henkilöstön hyväksi.
Vähän koulutusta saaneiden sekä muuta kuin vakituista kokoaikatyötä tekevien osaamisen
parantamiseksi on selvitettävä mahdollisuudet koulutusrahaston tehtävien laajentamiseen.
Ajatuksena on, että jokaiselle työntekijälle kertyisi työsuhteen ajalta koulutusoikeutta, jonka
voisi käyttää työsuhteen aikana tai sen päättymisen jälkeen ammattitaidon parantamiseen.

22. 22 SAK:N VAALITAVOITTEET / KAIKILLE AMMATTITUTKINTO
Työpaikoille tarvitaan tehokas ja kattava toimintamalli, joka tukee suunnitelmallista ja jatkuvaa
ammattiosaamisen kehittymistä. Henkilöstöllä tulee olla lakisääteinen oikeus valita erityiset
osaamisvaltuutetut työpaikoille. Työsuojeluvaltuutettujen tapaan osaamisvaltuutetuille tulee
lakisääteisesti turvata oikeus käyttää myös työaikaa tehtävänsä hoitamiseen.
Osaamisvaltuutettujen tehtävänä on edistää työntekijöiden ammattitaidon kehittämistä,
koulutukseen hakeutumista, antaa vertaistukeen perustuvaa ohjausta, välittää tietoa kou-
lutusmahdollisuuksista, edistää yhteistyötä työnantajien ja koulutuksen järjestäjien kanssa
sekä osallistua innovaatiotoiminnan kehittämiseen työpaikoilla.
3.2 LAADUKKAAMPAA AIKUISKOULUTUSTA TYÖIKÄISTEN TARPEISIIN
Työelämän näkökulmasta koulutusjärjestelmä on edelleen monimutkainen. Koulutuksen
kentässä on valtava määrä toimijoita, erilaisia koulutuksen järjestämismuotoja ja tutkintoja.
Neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat nekin edelleen hajallaan oppilaitoksissa ja työhallinnossa.
Tulevaisuudessa työpaikkojen osaamista koskevien neuvonta- ja ohjauspalvelujen on löy-
dyttävä yhden oven takaa, myös sähköisesti. Koulutusta on oltava joustavasti tarjolla ympäri
vuoden. Aikuisten koulutuksessa ei ole tarkoituksenmukaista odottaa syksyisin tai keväisin
alkavaa koulutusta. Aikaisemmin opittu on tunnistettava ennen opintojen alkua ja opinnot
samalla räätälöitävä. Ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän on tuettava näitä periaatteita nykyis-
tä tehokkaammin niin, että oppilaitosten kannattaa työtä tehdä. Nyt rahoitusjärjestelmä
kannustaa paremminkin pitämään opiskelijat mahdollisimman pitkään opiskelijoina, eikä
tutkintojen suorittamisesta palkita.
Koulutusjärjestelmässä tarvitaan uusia toimia aiemmin opitun tunnistamiseksi nykyistä pa-
remmin. Opetushallinnon on valmisteltava yhteistyössä työelämäosapuolten kanssa menet-
telytavat aiemmin opitun tunnistamiseksi ja hyväksymiseksi sekä opintojen sovittamiseksi.
Koulutuksen järjestäjiä on kannustettava tähän työhön, joka lyhentää opintoaikoja ja lisää
opiskelijoiden motivaatiota. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusjärjestelmä on uudistet-
tava näistä lähtökohdista.
Kun aikuisten koulutuksen aikaiset etuudet on uudistettu, olisi tarpeen ennakkoluulotto-
masti tarkastella työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ammatilli-
sen aikuiskoulutuksen hallintoa ja ohjausta sekä arvioida, onko tarpeen pitää yllä kahta eri
järjestelmää. Voisiko ammatillinen aikuiskoulutus perustua kokonaan työelämän tarpeista
lähtevään koulutuksen hankintaan?
Aikuiset tutkintoa vailla olevat tarvitsevat myös täsmätoimia ammattitutkinnon hankkimiseen.
Oppilaitoksille on luotava taloudellisia kannustimia kouluttaa tutkintoa vailla olevia aikuisia.
Esimerkiksi lisärahoitusta voitaisiin suunnata työpaikkojen kanssa tehtävään yhteistyöhön
ja hakevaan toimintaan. Tutkintoa vailla olevilta aikuisilta on poistettava opiskelijamaksut ja
toteutettava koulutuksen maksuttomuus myös heidän kohdallaan.

23. SAK:N VAALITAVOITTEET / KAIKILLE AMMATTITUTKINTO
23
Aikuisten ammatillisen koulutuksen on reagoitava herkästi työelämän muutostarpeisiin.
Käyttämällä nykyistä enemmän tutkinnon osia aikuiskoulutuksessa, voidaan näihin tarpeisiin
vastata. Aikuisten ammatillisessa koulutuksessa on lisättävä valinnan mahdollisuuksia ammat-
tialan sisällä ja yli koulutusalojen. Tutkinnon osien joustava yhdistäminen palvelee työelämän
tarpeita ja voi luoda kokonaan uudenlaista osaamista työelämän tarpeisiin.
3.3 KAIKILLE NUORILLE AMMATTI
Kaikille peruskoulunsa päättäville on mahdollistettava joko opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka
tai joku muu aktiivitoimi. Aloituspaikkojen lisääminen ammatilliseen koulutukseen ei ole tätä
ongelmaa ratkaissut. Koulutustakuu on saatava toimimaan myös käytännössä niin, että kaikilla
peruskoulun päättävillä on mahdollisuus jatkaa opintojaan. Tämä voidaan toteuttaa myös sää-
tämällä kaikille peruskoulun päättäville oppioikeus koskemaan toisen asteen koulutusta, ja
näin varmistaa viranomaisten vastuu järjestää koulutuspaikka kaikille nuorille.
Koulutuksen keskeyttämistä on vähennettävä lisäämällä opetusta,
ohjausta ja tukitoimia ammatillisessa koulutuksessa. Opiskelijat
tarvitsevat tukea eri elämäntilanteissa, ja tässä voidaan hyödyn-
tää esimerkiksi vertaistukitoimintaa. Kesällä tyhjillään olevat
työpajat oppilaitoksissa on otettava käyttöön ja mahdollis-
tettava kesäopinnot myös ammatillisessa koulutuksessa.
Toisen asteen ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta
on koottava seudullisiksi, isommiksi kokonaisuuksiksi.
Samalla keinotekoisia raja-aitoja eri koulumuotojen vä-
lillä on madallettava.
Ammatillista tutkintojärjestelmää on kehitettävä työelä-
män tarpeista lähtien. Ammatillisessa peruskoulutuksessa
on tarjottava valmiudet työelämässä selviytymiseen ja lisäksi
yleinen jatko-opintokelpoisuus. Tämä tarkoittaa ammattialan
hallinnan ohella myös yleisimpiä valmiuksia kuten sosiaalisia tai-
toja, oppimaan oppimisen taitoja, kielitaitoa sekä työelämäosaamista.
Siksi ammatillisen peruskoulutuksen laajuudesta pidetään kiinni jatkossakin.
Samalla on lisättävä joustavuutta tutkinnon suorittamistavoissa esimerkiksi yhdistämäl-
lä oppilaitosmuotoista koulutusta ja oppisopimuskoulutusta. Työssä oppimista lisäämällä
voidaan vähentää keskeyttämistä. Työelämävalmiuksien parantaminen helpottaa nuorten
työssäoppimisjaksojen suorittamista ja työelämään kiinnittymistä.
Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä on uudistettava seuraavalla hallituskaudella.
Ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksen on kannustettava huolehtimaan koko ikäluokan
koulutuksesta sekä siitä, että mahdollisimman moni myös suorittaa tutkinnon ja työllistyy
valmistumisen jälkeen.

24. 24 SAK:N VAALITAVOITTEET / KAIKILLE AMMATTITUTKINTO
3.4 OPINTOIHIN SIIRTYMISTÄ NOPEUTETTAVA JA KOULUTUSAIKOJA
LYHENNETTÄVÄ YLIOPISTOISSA
Suomen menestys perustuu huippuosaamiseen läpi koulutusjärjestelmän. Suomi tarvitsee
myös jatkossa kattavan korkeakouluverkon niin, että maakunnissa on tarjolla laadukasta ja
kilpailukykyistä korkeakoulujen toimintaa. Korkeakouluverkon rakenteellista uudistamista on
jatkettava näistä lähtökohdista. Ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli työelämälähtöisen
uuden tiedon tuottajana. Tästä syystä ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaa-
tiotoimintaan on saatava riittävä rahoitus.
Siirtymistä korkea-asteen opintoihin toisen asteen koulutuksen jälkeen on nopeutettava
uudistamalla opiskelijavalintoja. Erityisesti yliopistoissa tarvitaan toimia, joilla opiskelijoi-
den valmistumista tavoiteajassa lisätään, esimerkiksi helpottamalla mahdollisuuksia vaihtaa
koulutusohjelmaa kandidaatin tutkinnon jälkeen. Opintojen ohjausta korkea-asteella on
lisättävä. Myös opintotukijärjestelmää on uudistettava tukemaan päätoimista opiskelua ja
tavoiteajassa valmistumista.
KOULUTUSPOLIITTISIA TAVOITTEITA
1. Päätavoitteena on saada jokaiselle Suomessa työskentelevälle ammattitut-
kinto. Peruskoulun päättävät ohjataan tutkintoon johtavaan koulutukseen
tai työn ja koulutuksen yhdistelmään, ja tutkintoa vailla oleville aikuisille
tarjotaan mahdollisuus tutkinnon suorittamiseen.
2. Koulutusrahaston tehtäviä laajennetaan siten, että jokaiselle työntekijälle
kertyy työsuhteen ajalta koulutusoikeutta, jonka voi käyttää työsuhteen
aikana tai sen päätyttyä ammattitaidon parantamiseen.
3. Ammatillista aikuiskoulutusta kehitetään vastaamaan työelämän tarpeita,
ja työpaikoille valitaan osaamisvaltuutetut edistämään työntekijöiden am-
mattitaidon kehittämistä ja koulutuksen tarjontaa.
4. Työuria on pidennettävä nopeuttamalla siirtymistä koulutusasteelta toiselle
ja työelämään.

26. 26 SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA
4 PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ
PARANTAMALLA
Keskeisin suomalaisten työuria lyhentävä tekijä on ennenaikainen työkyvyttömyys. Työelä-
mää ja työterveyshuoltoa kehittämällä on mahdollista saada työkyvyttömyyseläkkeiden
määrä alenemaan. Myös työaikojen ja työtehtävien parempi sovittaminen työkyvyn ja
elämäntilanteen mukaan pidentäisi työuria. Työelämän laatua on parannettava kehittämällä
johtamista. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä on uudistettava sekä tehostettava
niiden noudattamisen valvontaa. Työsuojelun voimavaroja tulee lisätä, jotta sille asetetut
tavoitteet voitaisiin täyttää. Erilaiset työnteon muodot on saatettava teettäjälleen saman-
hintaiseksi ja ns. epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaa on parannettava.
Työurat lyhenevät ennenaikaisen työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirry-
tään keskimäärin 52-vuotiaana. Työurien pidentämisessä onkin keskityttävä työkyvyttömyy-
den ennaltaehkäisyyn. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat yleisimpiä työntekijäammateissa. Työn
fyysisillä vaatimuksilla on edelleen suuri merkitys työkyvyn heikkenemiselle, mutta lähes yhtä
yleisiä ovat mielenterveyden häiriöistä johtuvat syyt.
Perinteisille työkyvyn edistämisen keinoille, työolojen parantamiselle ja ammatilliselle kun-
toutukselle, on edelleen tarvetta. Työn haittojen vähentäminen, työn myönteisten piirteiden
lisääminen ja työntekijän voimavarojen vahvistaminen koulutus- ja kehittymismahdollisuuksia
edistämällä, työnkuvia muokkaamalla ja terveydenhuollon keinoin vähentävät työkyvyttö-
myyseläkkeelle jääntiä.
Työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä säädellään laeilla ja sopimuksilla, joita työpaikoilla nou-
datetaan vaihtelevasti. Jokainen työpaikka vastaa itse työolosuhteista. Työnantajan vastuun-
oton lisääminen ja johtamisen kehittäminen ovat keskeisiä työurien pidentämisessä. Erityistä
huomiota tulee suunnata ikäjohtamisen vahvistamiseen.
4.1 TYÖAJAT ELÄMÄNTILANTEEN MUKAAN
Työntekijän tarpeet huomioivilla työajoilla on havaittu olevan suuri työssä jaksamista edistävä
merkitys. Työelämän tulee jatkossakin perustua pääsääntöisesti jatkuville ja kokoaikaisille,
toimeentulon turvaaville töille. On kuitenkin myös elämäntilanteita, joissa esimerkiksi osa-
aikatyö tai muu työaikamalli on sopiva.
Työntekijän oma-aloitteisia mahdollisuuksia siirtyä osa-aikatyöhön on parannettava. Työ-
aikalakia on muutettava siten, että työntekijä voisi siirtyä osa-aikatyöhön sosiaalisista tai
terveydellisistä syistä nykyistä helpommin. Työnantaja voisi kieltäytyä työntekijän esittämästä
osa-aikatyöstä vain objektiivisesti hyväksyttävistä syistä.
Osa-aikalisäjärjestelmää on uudistettava helpottamaan nuorten työllistymistä ja tukemaan
ikääntyvien työntekijöiden työssä jatkamista. Osa-aikalisää maksettaisiin määräajaksi osa-

27. SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA
27
aikatyöhön siirtyvälle ikääntyvälle työntekijälle ja tilalle palkattaisiin nuori, vasta ammattiin
valmistunut työtön työnhakija.
Työaikapankkijärjestelmiä on Suomessa käytössä yleisesti. Varsinkin työpaikkakohtaisten jär-
jestelmien keskeinen ongelma on niiden toimiminen ensisijaisesti työnantajien määrittämällä
tavalla. On tarpeellista laatia laki työaikapankista, jossa määritellään sekä ajan tallettamisen
että talletetun ajan ulosmittaamisen ehdot.
4.2 TYÖEHDOT KUNTOON TYÖN TEETTÄMISEN MUODOSTA
RIIPPUMATTA
SAK:n päälinjana on, että kaikki jatkuvaa kokoaikatyötä haluavat työntekijät ovat töissä toi-
meentulon turvaavissa jatkuvissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa. Tästä perusasetelmasta on
huolehdittava jatkossakin. Vaikka valtaosa työntekijöistä työskentelee jatkuvassa kokoaika-
työssä, vakiintui Suomenkin työmarkkinoille viimeistään 1990-luvun laman jälkeen tapa teettää
työtä osin myös muuna kuin jatkuvana kokoaikatyönä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen
mukaan muuta kuin jatkuvaa kokoaikatyötä tekee noin 24 prosenttia palkansaajista (kuvat 6 ja
7). Viimeisen kymmenen vuoden aikana näissä osuuksissa ei ole juuri tapahtunut muutoksia.
Yhden hengen yritysten lukumäärä on ollut voimakkaassa kasvussa. Muut kuin kokoaikaiset
ja vakituiset työsuhteet koskevat selvästi useammin naisia kuin miehiä.
KUVA 6. MUUSSA KUIN JATKUVASSA KOKOAIKATYÖSSÄ TYÖSKENTELEVIEN
PALKANSAAJIEN OSUUS 1997–2009.
35 %
30 %
25 %
20 %
15 %
10 %
5%
0%
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
Mol. sp Miehet Naiset
Lähde: Tilastokeskus.

28. 28 SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA
KUVA 7. PALKANSAAJIEN ERILAISET TYÖSUHTEET 1999 JA 2009,
PROSENTTIA PALKANSAAJISTA.
80
70 75,3 75,9
60
50
40
30
20
10
4,1 3,8 12,8 10,8
7,9 9,5
0
Jatkuva Jatkuva Määräaikainen Määräaikainen
kokoaikatyö osa-aikatyö osa-aikatyö kokoaikatyö
1999 2009
Lähde: Tilastokeskus.
On selvää, että työmarkkinat tarvitsevat vakituisen ja kokoaikaisen työvoiman lisäksi määrä-
aikaisia työntekijöitä esimerkiksi perhe- ja muiden vapaiden ajaksi. Lisäksi työn määrä saattaa
vaihdella yrityksissä eri aikoina. Osa työntekijöistä myös haluaa tehdä työtään vapaammin
esimerkiksi free lancer- tai toimeksiantosuhteessa. Pätkissä tehtävän työn on kuitenkin ol-
tava sellaista työtä, ettei työsuhteen kesto tai työn tekijän oikeudellinen asema aseta häntä
eriarvoiseen asemaan vakituisiin ja kokoaikaisiin työntekijöihin verrattuna ja että työ on
teettäjälleen samanhintaista riippumatta sen teettämisen ja tekemisen tavasta.
Seuraavalla hallituskaudella tulee jatkaa työntekijöiden aseman ja yhdenvertaisuuden pa-
rantamista työn teettämisen muodosta riippumatta. Tätä varten tarvitaan kolmikantainen
toimintaohjelma. Korjattavia epäkohtia on esimerkiksi vuosiloman määräytymisessä työsuh-
teen keston mukaan, osa-aikaiseksi järjestetyn työn tai ns. nollatyösopimuksen tuottamissa
toimeentulo-ongelmissa tai työsuhteen keston heikommassa ennakoinnissa vuokratyösuh-
teeksi järjestetyssä työssä.
Keskeistä on lainsäädännön parantaminen ja valvonnan tehostaminen mm. sen varmistamiseksi,
että myös vuokratyössä pääsääntönä ovat vakituiset ja kokoaikaiset työsuhteet, ettei perusteet-
tomia määräaikaisia työsopimuksia ole ja että osa-aikaiselle työntekijälle tarjotaan lisätunteja
lain edellyttämällä tavalla. Muun muassa tätä varten tulisi ammattiliitoille säätää kanneoikeus.
Itsensä työllistävien ryhmä on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuosikymmen ajan Suomen
työmarkkinoilla. Heidän asemaansa liittyvät epäkohdat on selvitettävä ja korjattava ensi vaali-
kaudella. Näennäis- ja pakkoyrittäjyyden estämiseksi täsmennetään lainsäädäntöä siten, ettei
työtä ole mahdollista teettää toimeksiantona silloin, kun työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy.

29. SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA
29
4.3 TASA-ARVOA JA YHDENVERTAISUUTTA TYÖELÄMÄÄN
Kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma perustettiin viisi vuotta sitten. Ohjelman päätavoite
kaventaa viidellä prosenttiyksiköllä keskimääräistä 20 prosenttiyksikön palkkaeroa vuoteen
2015 mennessä on edennyt yhdellä prosenttiyksiköllä. Ohjelman monet muutkaan osa-alueet,
segregaation lieventäminen, määräaikaisuuden vähentäminen ja isien perhevapaiden käyttä-
minen, eivät ole edistyneet toivotulla tavalla. Työpaikkojen tasa-arvosuunnittelu on edistynyt
määrällisesti, mutta edelleen siinä on puutteita. Erityisesti palkkakartoituksissa on vielä sekä
määrällisiä että laadullisia puutteita.
Samapalkkaisuusohjelman monet tavoitteet on asetettu vuoteen 2015. Koska ohjelmalla on
vielä tavoitteita saavuttamatta, tulee sitä jatkaa vielä seuraavalla hallituskaudella 2011–2015
ja varata sille riittävät voimavarat.
Tasa-arvolain uudistus on ajankohtainen. Tulevassa uudistuksessa on täsmennettävä tasa-
arvosuunnitteluun liittyvää yhteistoimintavelvoitetta niin, että henkilöstölle turvataan aidot
vaikutusmahdollisuudet tasa-arvosuunnitelman sisältöön. Eniten puutteita on palkkakar-
toituksissa, ja sen vuoksi lakiin tuleekin täsmentää, miten töiden samanarvoisuutta tulee
arvioida. On tärkeää, että vertailua tehdään yli työehtosopimusrajojen. Luottamushenkilöi-
den tiedonsaantioikeutta palkoista on laajennettava. Tasa-arvolain valvonnalle on turvattava
nykyistä paremmat resurssit.
Yhdenvertaisuuslainsäädäntöä on uudistettava ja säädettävä ihmisoikeusinstituutiota kos-
keva laki siten, että myös ay-liike voi osallistua täysimääräisesti instituution työhön. Työsuo-
jeluviranomaisten valtuuksia yhdenvertaisuuden ja syrjinnän valvomisessa on lisättävä ja
viranomaisvalvonnan voimavarat on turvattava.
4.4 TYÖSUOJELU JA TYÖTERVEYS KUNTOON
Työsuojeluhallinnosta vähennettiin voimavaroja tuottavuusohjelman nimissä ennakoituakin
enemmän. Budjettikehyksistä puuttui 2,5 miljoonaa euroa siihen verrattuna, mitä edes ny-
kyisen toiminnan säilyttäminen olisi edellyttänyt. Määrärahakehitys tulee johtamaan siihen,
että toimintaa joudutaan entisestään supistamaan mm. jättämällä virkoja täyttämättä ja leik-
kaamalla muitakin toimintamenoja. Samaan aikaan työsuojeluhallinnon runkosopimuksessa
on luvattu lisätä työsuojelutarkastusten määrää 50 prosentilla. Tämä on yksinkertaisesti
mahdoton yhtälö. Lisäksi vielä työtapaturmia on luvattu laskea 40 prosentilla, vaikka nykyistä
tapaturmamäärää ei ole saatu kääntymään edes laskuun. Tilanteen korjaaminen edellyttää
lisävoimavaroja työsuojelutarkastajien määrän ja toimintarahojen saattamiseksi pysyvästi
nykyistä paremmalle tasolle.
Aluehallintouudistus on ollut epätarkoituksenmukainen työsuojeluhallinnon osalta. Työsuo-
jeluviranomaiset ovat paikallishallintoviranomaisia, eikä heille koidu synergiahyötyjä AVI-
virastojen muista toiminnoista. Uudistus on syönyt lisäbyrokratialla ja toimistopalvelujen
toimimattomuudella sekä kalleudella työsuojelutarkastusresursseja entisestään. Aluehallin-
touudistuksen vaikutukset onkin arvioitava kolmikantaisesti uudelleen työsuojeluhallinnon
kannalta ja tarvittaessa työsuojeluvastuualueet tulee määritellä uudelleen tarkoituksenmu-
kaisemmalla tavalla.

30. 30 SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA
Työpaikoilla työsuojelusta vastaaville henkilöille tulee laatia pätevyysvaatimukset ja koulu-
tuskriteerit, joita voidaan myös valvoa. Jatkossa työsuojeluvaltuutettu pitäisi valita kaikilla
vähintään viiden työntekijän työpaikoilla. Lisäksi tulee selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön
alueellisten työsuojeluvaltuutettujen järjestelmä. Työsuojeluvaltuutetun työhön tulisi integ-
roida myös työpaikkojen ympäristönsuojelun yhteistoiminta.
Työturvallisuuslainsäädäntöön on kirjattava tarkemmat säännökset muun muassa työpaikko-
jen vaarojen arvioinnista työpaikkaväkivallan ja sen uhan osalta, työpaikkaväkivallan tai sen
uhan kohteeksi joutuneen työntekijän jälkihoidosta sekä työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta
väkivaltatapauksista.
Työterveyshuollon kattavuutta ja laatua on parannettava. Työterveyshuollon järjestämisvastuu
koskee myös määräaikaisissa työsuhteissa, osa-aikatöissä tai vuokratöissä olevaa henkilös-
töä. Työsuojeluviranomaisten on valvottava tehokkaammin sitä, että työnantajat
huolehtivat työterveyshuollon järjestämisestä. Työterveyshuollon laadun
ja vaikuttavuuden lisääminen edellyttää kansallisten laatukriteeri-
en laatimista työterveyshuollolle ja työterveyshuollon erikois-
lääkärikoulutuksen rahoituksen vakinaistamista muuttamalla
vuoden 2013 loppuun asti voimassa oleva laki toistaiseksi
voimassa olevaksi.
Työterveyshuollon keskeisenä tavoitteena on työperäis-
ten sairauksien ja tapaturmien ehkäisyn sekä työolojen
ja työyhteisön toimivuuden kehittämisen ohella työnteki-
jöiden työkyvyn ja terveyden edistäminen. Se edellyttää
työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyön kehittämistä
ja yhteisistä säännöistä sopimista. Työterveyshuollon ja
muun terveydenhuollon yhteistyötä on kehitettävä paran-
tamalla tiedon kulkua sekä lisäämällä muussa terveyden-
huollossa työelämän tuntemusta.
Työssään erityistä sairastumisvaaraa aiheuttaville tekijöille altistu-
neiden terveystarkastuksista on huolehdittava ja altistumisesta riippuen
seurantaa on jatkettava myös työsuhteen päätyttyä. Ammattitaudit tulee tutkia
viranomaisten toimesta aina, kun ne aiheuttavat pysyvän haitan tai vakavan sairauden, ja
niiden tutkinta tulee lakitasolla rinnastaa samanlaisen menettelyn piiriin kuin vakavat tapa-
turmat. Työturvallisuus- ja työterveyshuoltolain saattamiseksi käytännön työelämään tulee
lain velvoitteiden laiminlyöntiä koskevat rangaistusmääräykset saattaa ajan tasalle.
4.5 AMMATTILIITOILLE KANNEOIKEUS
Työntekijältä vaaditaan uskallusta esiintyä oikeudessa omissa nimissään, eivätkä kaikki edes
tiedä oikeuksistaan. Viranomaisten mahdollisuuksia valvoa työehtoja on vähennetty ja yh-
teiskunnassa siirrytty yhä enemmän ns. omavalvontaan. Työnantajalle saattaa tämän vuoksi
olla taloudellisesti kannattavaa olla noudattamatta lakia ja työehtosopimuksia. Tarvitaan uusia
keinoja, jotta työntekijöiden oikeudet toteutuisivat.

31. SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA
31
Useissa maissa kollektiivinen kanneoikeus on työsuhteisiin liittyvissä asioissa tai syrjintäasiois-
sa. Suomessa kollektiivinen kanneoikeus on mahdollistettu kuluttaja-asioiden lisäksi elinkei-
nonharjoittajille. On perusteltua, että myös työntekijöillä olisi vastaavanlainen oikeus. Myös
EU on rohkaissut jäsenvaltioitaan laajentamaan ammattiliittojen ja muiden yhdistyksien
mahdollisuuksia puuttua epäkohtiin.
Järjestöjen itsenäistä kanneoikeutta on laajennettava siten, että ammattiliitto tai muu re-
kisteröity yhdistys voi nostaa kanteen oikeudessa työsuhteisiin, tasa-arvoon tai muuhun
yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa.
TYÖELÄMÄN UUDISTAMISEN TAVOITTEITA
1. Työaikojen on tuettava terveyttä ja mahdollisuutta tehdä pidempi työura.
Työaikojen on joustettava ihmisen elämäntilanteen mukaan.
2. Kolmikantaisessa toimintaohjelmassa työmarkkinoiden erilaiset työn teet-
tämisen muodot kartoitetaan ja niihin liittyvät epäkohdat korjataan. Näen-
näisyrittäjyyden estämiseksi tarkistetaan lainsäädäntöä siten, ettei työtä ole
mahdollista teettää toimeksiantona silloin, kun työsuhteen tunnusmerkistö
täyttyy.
3. Työsuojeluhallinnon voimavaroja on lisättävä ja aluehallintouudistus on
arvioitava uudelleen työsuojelun osalta.
4. Työterveyshuollon kattavuutta, laatua ja vaikuttavuutta on parannetta-
va. Erityistä painoa asetetaan työkyvyn ylläpitoon ja sen muutosten
ennakoimiseen.
5. Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö uudistetaan. Samapalkkai-
suusohjelmaa jatketaan.
6. Ammattiliitoille säädetään kanneoikeus.

33. SAK:N VAALITAVOITTEET / SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN TYÖEHDOIN
33
5 SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN
TYÖEHDOIN
Maahanmuutto Suomeen on kasvanut. Jotta muuttajat voivat antaa panoksensa Suomen
kehittämiseksi, on maahanmuuttajien kotoutumista edistettävä. Kahden kerroksen työ-
markkinoiden poistamiseksi tarvitaan lisää valvontaa ja työnantajien vastuun lisäämistä.
5.1 TILASTOINTIA KEHITETTÄVÄ
Suomen väestöstä hieman vajaa kolme prosenttia eli noin 156 000 on ulkomaiden kansalaisia.
Lisäksi maassa käy erityisesti Virosta ja Puolasta sekä Venäjältä vuosittain tilapäisesti töissä
noin 40 000–50 000 ihmistä. Maahanmuuttajien työttömyysaste nousi vuoden 2010 aikana
yli 25 prosenttiin. Toistaiseksi maahanmuuton perusteena ovat olleet useimmiten perhesyyt
tai humanitaariset syyt ja suhteellisen vähän työnteko. Vuonna 2008 Suomeen muutti 15 000
henkilöä enemmän kuin täältä muutti pois.
Määrällisesti suurin osa ulkomaalaisesta työvoimasta tulee Suomeen EU:sta, jossa työvoima ja
palvelut liikkuvat vapaasti. EU-maista tulevien työntekijöiden tilastointia on kehitettävä niin,
että tiedetään mille aloille, mihin ammattiryhmiin ja kuinka pitkäksi aikaa tänne tullaan töihin.
Työvoiman maahanmuuttoa EU:n ulkopuolelta on lisättävä vain, jos Suomea uhkaa aidosti
työvoimapula. Ikääntymisen aiheuttama mahdollinen työvoimatarve tulee ratkaista ensi
sijassa nostamalla Suomen nykyisen työikäisen väestön, mukaan lukien maahanmuuttajien,
työllisyysastetta. Ulkomaisia työntekijöitä tarvitaan täydentämään, ei korvaamaan suomalaista
työvoimaa. Myös Suomessa on noudatettava OECD:n monikansallisille yrityksille antamia
toimintaohjeita, joiden mukaan yritysten tulee mahdollisuuksien mukaan aina palkata pai-
kallista henkilöstöä.
5.2 KOTOUTTAMINEN ON AVAIN – SITÄ ON TARJOTTAVA MYÖS TYÖN
VUOKSI MUUTTAVILLE
Työyhteisöissä on edistettävä yhdenvertaista asenneilmastoa ja karsittava ennakkoluuloja,
jotta ulkomaalaiset työntekijät voivat kokea olevansa tervetulleita. Rasismia ei voi hyväksyä
missään muodossa. Kansainvälistyvä työelämä on mahdollisuus suomalaiselle yhteiskunnalle,
ei uhka. Kaikille työntekijöille kuuluu samat oikeudet ja velvollisuudet.
Ulkomaalaisten kotouttamiseen tarvitaan riittävät voimavarat. Myös maahan muuttaneilla
työntekijöillä pitää olla oikeus kotouttamistoimiin. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen ja
työnteko sekä yhteydet paikalliseen väestöön edistävät parhaiten sopeutumista suomalaiseen
yhteiskuntaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maassa jo asuvien ulkomaan kansalaisten ny-
kyistä parempaan työllistämiseen ja kielikoulutukseen. Ulkomaalaisia työntekijöitä palkkaavien
työnantajien on osallistuttava kieliopetuksen ja perehdyttämisen aiheuttamiin kustannuksiin.

34. 34 SAK:N VAALITAVOITTEET / SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN TYÖEHDOIN
5.3 KAHDEN KERROKSEN TYÖMARKKINAT ON TORJUTTAVA
Suomessa ei ole yleistä työvoimapulaa, mutta alakohtaisia työvoimakapeikkoja saattaa esiin-
tyä. Liikkuvuuden lisääntymisen seurauksena meille on valitettavasti kehittynyt kahdet työ-
markkinat. Suomessa on sekä kotimaisia että ulkomaisia yrityksiä, joiden ensisijainen syy
palkata heikossa neuvotteluasemassa olevia ulkomaalaisia on se, että heille voidaan maksaa
työehtosopimuksen alittavaa palkkaa sekä tinkiä työ- ja asuinolosuhteista.
Kaksiin työmarkkinoihin on puututtava ja työehtojen valvontaa lisättävä. Ennen kuin työ-
perusteista muuttoa Suomeen voidaan lisätä, on varmistuttava siitä, että kansallisuudesta
riippumatta kaikille Suomessa työskenteleville voidaan taata yhdenvertaiset oikeudet. Yritys-
kohtaisia rekistereitä on kehitettävä niin, että työnantaja- ja verovelvoitteita rikkovat toimijat
saadaan varmemmin kiinni.
Yritysten ja työnvälittäjien yhteiskuntavastuuta on lisättävä tehostamalla ja laajentamalla
tilaajan vastuuta sekä puuttumalla laittomiin työnvälitysmaksuihin. Lisäksi on estettävä se,
ettei tänne tuoda kolmansista maista esimerkiksi köyhiä maanviljelijöitä poimimaan marjoja
yrittäjäsuhteessa. Kouluttamista ja tiedottamista suomalaisista työoloista on tehostettava,
jotta ulkomaiset työntekijät olisivat tietoisia oikeuksistaan.
Liikkuvien työntekijöiden asemaa on parannettava ratifioimalla siirtotyöläisten ja heidän per-
heenjäsentensä oikeuksien suojelua koskeva YK:n yleissopimus ja kansainvälisen työjärjestö
ILO:n muuttavia työntekijöitä koskeva sopimus nro 97 sekä siirtolaisuuteen liittyviä väärinkäy-
töksiä sekä ulkomaalaisten työntekijöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhtäläisen kohtelun
edistämistä koskeva sopimus 143. Lisäksi on tehtävä enemmän yhteistyötä kansainvälisten
järjestöjen, esimerkiksi Kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:n kanssa.
Työpaikkatarkastuksia on lisättävä ja varmistettava myös ammattiliittojen mahdollisuudet
puuttua tehokkaasti väärinkäytöksiin. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja ihmiskaupan tunnus-
merkistöjä on tarkistettava ja oikeuskäytäntöä on tarkkailtava. Tarvittaessa lainsäädäntöä on
muutettava, jotta kaikenlaatuinen pakkotyö rangaistaisiin ihmiskauppana.
Valvonnan lisääminen ja tehostaminen auttaisivat myös niitä rehel-
lisiä yrittäjiä, jotka haluavat noudattaa suomalaisia työehtoja,
mutta eivät pärjää epärehellisessä kilpailussa. EU:n ja Poh-
joismaiden ulkopuolisten maiden kohdalla on säilytettävä
työntekijäammatteihin kuuluvilla ns. herkillä aloilla työ-
lupakäytäntö, jolla varmistetaan se, että työsuhde on
Suomen työehtojen mukainen ja ettei kyseessä olevaan
työhön ole saatavissa työvoimaa kotimaasta.

35. SAK:N VAALITAVOITTEET / SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN TYÖEHDOIN
35
MAAHANMUUTTOPOLIITTISIA TAVOITTEITA
1. Kotouttamista on laajennettava ja parannettava.
2. Rasismia vastaan on toimittava tehokkaasti.
3. Yritysten ja työnvälittäjien vastuuta on lisättävä mm. tehostamalla ja laajen-
tamalla tilaajan vastuuta sekä puuttumalla laittomiin työnvälitysmaksuihin.
4. Työehtojen valvontaa on lisättävä ja tehostettava.
5. Maahanmuuton ja työvoiman liikkuvuuden tilastointia on kehitettävä.
6. Ihmiskaupan tunnistamismekanismeja on parannettava.

37. SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA
37
6 VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA
Suomen sosiaaliturvamalli on tärkeä säilyttää lakisääteisenä ja kattavana. Sosiaaliturvalla
on tulevalla vaalikaudella suuria haasteita edessään. On huolehdittava työeläketurvan
riittävästä tasosta ja kestävästä rahoituksesta. Työttömyysturvaa on parannettava ja sel-
kiytettävä. Asumistukeen tarvitaan parannuksia niin, että se huomioi nykyistä paremmin
pienituloiset työssäkäyvät lapsiperheet. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on paran-
nettava. Lisäksi on ensisijaisen tärkeää saada yhteiskunnan palvelut ja sosiaalivakuutuksen
antama taloudellinen turva tukemaan nykyistä paremmin toisiaan.
Lakisääteisyys ja kattavuus ovat Suomen sosiaaliturvamallin parhaita puolia. Ansiosidonnai-
nen sosiaaliturva on erittäin tärkeää tavallisille palkansaajille. Ansioturvan tarkoitus on taata
kohtuullinen toimeentulo tilanteissa, joissa työntekijä esimerkiksi työttömyyden tai sairastu-
misen takia joutuu tilapäisesti työelämän ulkopuolelle tai jää työeläkkeelle. Jos lainsäädäntö
turvaisi vain minimitasoisen sosiaalivakuutuksen, pienipalkkaisilla työntekijöillä – toisin kuin
yhteiskunnan hyväosaisilla – ei olisi varaa täydentää turvaansa maksullisilla markkinavakuu-
tuksilla. Sosiaaliturvan taso ei Suomessa ole erityisen hyvä verrattuna esimerkiksi muihin
Pohjoismaihin. Työttömyysturvaa on lähivuosina korotettava lähemmäs pohjoismaista tasoa
sekä lisättävä työvoimapolitiikan toimia ja parannettava niiden vaikuttavuutta.
Aina on niitä, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta työn kautta ansaita sosiaaliturvaa.
Tarvitaan myös perusturvaa sekä yhteiskunnan tarjoamia hyvinvointipalveluja. Perusturvan
osalta erityisesti työmarkkinatukea ja asumistukea on parannettava.
Yhteiskunnan tarjoamilla hyvinvointipalveluilla on mahdollistettu myös naisten työssäkäynti,
kun vastuu hoivasta ei ole ollut pelkästään kodin ja suvun varassa. Palvelut ovat osa hyvin-
vointiyhteiskuntaa ja niitä on kehitettävä ottaen huomioon työelämän muutokset. Palvelujen
tulee jatkossakin olla kaikkien saatavilla. Palvelujen kustannusten tulee olla sellaisia, että
niitä on mahdollista käyttää.
Sosiaalivakuutuksen antama taloudellinen turva sekä työvoima-, koulutus-, sosiaali- ja terveys-
palvelut on saatava nykyistä paremmin tukemaan toisiaan. Muutama vuosi sitten kehitetty
muutosturvan toimintamalli työttömyysvakuutuksessa oli tässä suhteessa ensimmäinen askel.
Työttömän työnhakijan toimeentulo on turvattava, mutta se ei riitä: työpaikkansa menettäneille
pitää löytää mahdollisimman pian uusi työpaikka. Tarvitsemme siis tehokkaampia ja työnha-
kijoille räätälöityjä työvoimapalveluja. Työhön paluun tukemiseksi kaivataan sairausvakuutuk-
sen, perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja kuntoutuspalvelujen toimivaa yhteistyötä.
6.1 TYÖURIEN PIDENTÄMISEEN KESTÄVÄ LINJA
Joustavan eläkeiän alarajaa ei pidä nostaa seuraavan vaalikauden aikana. Työurien piden-
tämiseen tarvitaan kestävä työelämän kehittämisen linja, joka koskee koko työuraa – alusta
loppuun. Eläkejärjestelmän kolmikantaisia neuvotteluja jatketaan turvataksemme eläkkeiden
riittävän tason sekä sopiaksemme niiden rahoituksesta vuoden 2014 jälkeen.

38. 38 SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA
Työurien pidentäminen on laajasti hyväksytty tavoite, sillä se on tärkeää sosiaaliturvan ja hyvin-
vointipalvelujen rahoittamiseksi. Myös työmarkkinaosapuolet ovat sitoutuneet tavoitteeseen
1990-luvun alkupuolelta lähtien. Keinoista ay-liikkeellä ja työnantajilla on perinteisesti ollut
eri painotukset. Kun ay-liike on korostanut työelämän kehittämistä työssä jatkamisen tuke-
miseksi, työnantajat ovat vaatineet suoraviivaisesti heikennyksiä eläke- ja työttömyysturvaan.
Työurien pidentymisen tärkein edellytys on korkea työllisyysaste ja työhön osallistumisen
mahdollisuuksien turvaaminen myös osatyökykyisille. Työkyvyn menetyksen takia noin 25 000
suomalaista joutuu vuosittain keskimäärin 52-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle ja siis syr-
jään työelämästä. Sen sijaan terveytensä säilyttäneet pystyvät jatkamaan työssä pitempään ja
siirtyvät vanhuuseläkkeelle nyt keskimäärin 63,4-vuotiaana. Työkyvyttömyyden ehkäiseminen
on siis ensisijaista työssä jatkamisen kannalta. Toiseksi on välttämätöntä, että työntekijöillä
on työelämässä tarvittava osaaminen kohdallaan alkaen nuoruusvuosista ja jatkuen koko
työuran ajan. Joustavan eläkeiän alarajan nostaminen ei tuo yhtään työpaikkaa lisää eikä auta
työurien pidentämisessä, jos työntekijän terveys on mennyt ja ammattitaito vanhentunut.
Kansainvälisen finanssikriisin aiheuttama työttömyyden kasvu ja epäilyt talouden elpymisen
hitaudesta ovat lisänneet huolta työeläketurvan pitkän aikavälin rahoituksesta. Sekä työ-
eläketurvan tason että rahoituksen kannalta ratkaisevia ovat työllisyys ja työurien pituus.
Yksityisten alojen työeläkemaksujen korotuksista on sovittu ratkaisu vuosille 2011–2014, mutta
rahoituksen kestävyys on varmistettava myös jatkossa. Eläkkeellä olevien suhteellinen osuus
kasvaa voimakkaasti ja suomalaiset elävät keskimäärin entistä pitempään. Laissa säädetyn
eläketurvan rahoittamiseksi on kerättävä riittävät maksut. Tärkeää on, että vanhuuseläkera-
hastoinnin vahvistamisella tasattaisiin maksurasitusta ikäpolvien kesken ja edistettäisiin siten
sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Myös nuorten, työuraansa aloittavien ikäluokkien on
voitava luottaa eläkelupauksiin, ja siksi erityisesti nuorten eläketurvan tasoa on parannettava
muun muassa luopumalla työeläkemaksun vähentämisestä eläkepalkasta.
Työeläkelaitosten sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta säätelevän lainsäädännön täsmentämi-
nen on käynnissä, ja se tehdään kolmivaiheisena. On tärkeää, että työeläkelaitosten vakava-
raisuus pystytään entistä paremmin turvaamaan myös talouden vakavissa häiriötilanteissa.
Työeläkelaitosten tehtävä on lakisääteisen työeläketurvan hoitaminen ja kilpailunäkökohdat
on pidettävä tälle tehtävälle alisteisina. Työeläketurvaa ja muutakin sosiaalivakuutusta kos-
keva lainsäädäntö on valmisteltava kolmikantaisesti. Työeläketurvan keskeisestä sisällöstä ja
sen rahoituksen turvaamisesta neuvottelevat jatkossakin maksajien edustajat eli keskeiset
työmarkkinajärjestöt.
6.2 TYÖTTÖMYYSTURVASTA TYÖMARKKINATURVAKSI
Työelämässä tapahtuneet muutokset edellyttävät työttömyysturvan kehittämisen jatkamista.
Kehittämisen lähtökohtina tulee olla rahoituksen turvaaminen sekä järjestelmän selkeys ja
oikeudenmukaisuus.

39. SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA
39
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan tarkoituksena on kohtuullisen toimeentulon turvaami-
nen työttömyyden ajalta. Työttömyysturvaan kuuluu olennaisena osana myös
aktiivinen työvoimapolitiikka, jonka tavoitteena on työttömien mahdol-
lisimman nopea työllistyminen. Aktiivitoimia tulee kohdentaa myös
ikääntyviin työttömiin.
Erilaisten työaikojen ja -muotojen laajentuessa työttö-
myyspäivärahaan liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet.
Ansioturvalle pääsyn helpottamiseksi sovitellun työttö-
myyspäivärahan työaika- ja palkkaehtoja on väljennet-
tävä (nykyistä 75 prosentin työaikarajaa on korotettava
80 prosenttiin ja 90 prosentin kattoa on nostettava
95 prosenttiin). Muutokset parantaisivat erityisesti
pienituloisten asemaa.
Työttömyysturvan monimutkaisuutta on purettava luo-
pumalla lomakorvausten jaksottamisesta sekä lyhentä-
mällä omavastuuaikaa.
Talouskriisin myötä nopeasti kasvanut työttömyys vaikuttaa työt-
tömyyskassojen toimintaan pitkällä aikavälillä. Työttömyyskassojen
rahoitus on varmistettava. Tämä edellyttää jäsenmaksujen todellista tasaa-
mista sekä valtion osallistumista lomautuspäivien rahoitukseen.
6.3 ASUMISTUKEA JA TYÖMARKKINATUKEA PARANNETTAVA
Pitkäaikaistyöttömyys on aiheuttanut laajamittaista köyhyyttä ja syrjäytymistä. Köyhyyden
vähentämisessä onkin ensisijaista tukea nopeaa uudelleentyöllistymistä ja yleistä työllisyyden
nousua. Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan tarvitaan siten lisää voimavaroja ja vaikuttavuutta.
Aktiivitoimiin osallistumista tulee edistää mm. etuoikeuttamalla aktiiviajan korotusosa toi-
meentulotuessa. Perusturvan osalta etenkin työmarkkinatukea ja asumistukea tulee parantaa.
Kaikkien työttömien työttömyysturvan parantaminen 100 eurolla kuukaudessa nostaisi julkisia
menoja kokonaisuudessaan noin 150 miljoonalla. Asumistukea kehitettäessä on huomioitava
työhön kannustavuus. Lisäksi asumistukea tulee kehittää niin, että se ulottuu myös työssä-
käyville lapsiperheille. Myös työmarkkinatuen tarveharkinnasta tulee luopua.
Työmarkkinatukea saavat työttömät kaipaavat erityistä tukea työllistymiseensä. Heille suun-
nattujen aktiivitoimien tulee olla kannustavia ja työllistymisen mahdollistavia. Yhtenä keinona
on kehittää työllistymisbonuksen kaltainen järjestelmä, jossa työtön saisi pitää työllistymisen
alkuvaiheen ajan työttömyysturvansa joko täysimääräisenä muutaman kuukauden ajan tai
vaihtoehtoisesti tasoltaan alenevana tukena. Työttömän olisi mahdollisuus työllistyä pitkän
työttömyysajan jälkeen ilman pelkoa taloutensa heikkenemisestä tai tulojensa ennustetta-
vuuden kärsimisestä.

40. 40 SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA
6.4 JOUSTAVAT JA RIITTÄVÄT PERHEVAPAAT
Vanhemmuuden ja työn hyvä tasapaino on perheiden etu. Tarvitaan konkreettisia keinoja
tukea vanhempien joustavaa työntekoa lasten ollessa pieniä. Tällaisia keinoja ovat parempi
korvaus työajan lyhentämisestä osittaista hoitorahaa korottamalla sekä osa-aikatyön ja koti-
hoidontuen yhteensovittaminen. Päivähoitomaksut eivät saa muodostua esteeksi joustavalle
töiden tekemiselle ja rasittaa pienituloisia perheitä kohtuuttomasti. Maksujen tulee määräytyä
käytön mukaan ja tulorajojen on oltava pienituloisia tukevalla tasolla.
Vanhempainvapaisiin tarvitaan isien osuuksia. Osuuksia tulee pidentää nykyisestä ja niistä
tulee tehdä mahdollisimman joustavia. Silloin mahdollisimman moni perhe ja lapsi hyötyy
niistä. Vanhempainvapaan kestoa tulee pidentää siihen asti, kun lapsi täyttää vuoden. Tila-
päisen hoitovapaan eli sairaan lapsen hoitamiseen oikeuttavaa lapsen ikärajaa tulee korottaa
nykyisestä kymmenestä vuodesta kahteentoista ikävuoteen.
Vanhempainetuudet korvataan tällä hetkellä sairausvakuutuksen kautta. Erillinen vanhem-
painvakuutus on tarpeen etuuksien, perhevapaiden ja työnantajakustannusten tasaisen
jakautumisen kehittämiseksi. Vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvia kustannuksia on jo
parannettu mm. korottamalla päivärahojen tasoa ja vuosilomakustannusten kompensaatiota.
Mahdollinen kustannusten lisätasaus tulee rahoittaa työnantajien maksuosuuksin.
Pienten koululaisten yksinäiset aamut ja iltapäivät ovat vähentyneet aamu- ja iltapäivätoimin-
nan laajentumisen myötä 2000-luvulla. Tilanne ei ole kuitenkaan vielä riittävän hyvä. Toimintaa
tulee järjestää kunnassa kaikille tarvitseville. Osallistumismaksujen tulee olla tasolla, joka ei
estä ketään pientä koululaista osallistumasta toimintaan.
6.5 TAPATURMAVAKUUTUKSEN UUDISTAMINEN
Tapaturmavakuutuslainsäädännön uudistamistyö on käynnissä. Uudistusta tarvitaan yli 60-vuo-
tiaan lainsäädännön ajantasaistamiseksi. Työ on mittava, ja sen loppuun vientiin ja uuden lain
voimaantuloon menee aikaa vielä useita vuosia.
Tapaturmavakuutus takaa työntekijän sosiaaliturvan työtapaturman tai ammattitaudin kohda-
tessa ja on siksi työntekijöiden keskeisintä turvaa. Palkansaajille keskeistä on turvata etujen
taso ja työelämän muutosten huomiointi uudistuvassa laissa.
6.6 TERVEYDENHUOLLON VAHVISTAMINEN KAVENTAA
TERVEYSEROJA
Suomalainen terveydenhuolto on ollut menestystarina, jos mittareina käytetään kuolleisuuden
ja sairastavuuden vähenemistä. Kuitenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ovat
sosiaaliseen asemaan ja tuloeroihin perustuvat terveyserot kasvaneet. Pitkäaikaistyöttömillä
tai perusasteen käyneillä työläisillä on odotettavissa vähemmän elinvuosia ja ennen muuta
vähemmän terveitä elinvuosia kuin korkeasti koulutetuilla. Julkisen terveydenhuollon asia-
kasmaksut ja kalliit lääkkeet rajoittavat pienituloisten mahdollisuuksia käyttää terveyspalve-
luja ja hoidattaa itseään. Erityistoimenpiteitä on suunnattava terveyserojen kaventamiseen.

41. SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA
41
Monet suurimmista terveydenhuoltoa kuormittavista sairauksista ovat ennaltaehkäistävissä.
Terveillä elintavoilla on keskeinen merkitys ylipainoon, vähäiseen liikuntaan ja päihteiden
käyttöön liittyvien sairauksien ehkäisyssä. Tässä ehkäisytyössä perusterveydenhuollolla on
keskeinen merkitys. Myös mielenterveyspalvelujen saattaminen samanarvoisiksi peruster-
veydenhuollon muiden palvelujen kanssa on tärkeää. Mielenterveyden sairauksien tuoma
leima ei saa haitata hoitoon pääsyä eikä mielenterveyspotilaiden fyysisten sairauksien tun-
nistamista ja hoitoa.
Hyvin toimiva terveydenhuolto perustuu vahvaan perusterveydenhuoltoon ja joustaviin pal-
veluketjuihin erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon kautta kuntien sosiaalitoimeen.
Tällä hetkellä organisaatioiden rajat muodostavat esteitä joustavalle yhteistyölle. Parhaiten
näitä esteitä poistetaan luomalla suurempia organisaatioita, jotka pitävät sisällään koko hoi-
toketjun. Näitä organisaatioita luotaessa on kuitenkin turvattava lähipalvelujen saaminen
joustavasti läheltä palvelujen tarvitsijaa. Sujuvat palveluketjut johtavat myös nopeampaan
hoitoon pääsyyn. SAK esittää erikoissairaanhoidon hoitotakuun asteittaista lyhentämistä
kuudesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen niin kuin perussairaanhoidossakin on. Hoitoon
pääsyn nopeutuminen vähentäisi työkyvyttömyysaikaa ja pidentäisi työuria.
SOSIAALIPOLIITTISIA TAVOITTEITA
1. Turvataan työeläkkeiden riittävä taso ja huolehditaan eläketurvan rahoi-
tuksesta sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus huomioiden.
2. Työttömyysturvaa kehitetään työmarkkinaturvaksi etuuksia parantamalla,
järjestelmää selkeyttämällä ja työvoimapolitiikkaa tehostamalla.
3. Perusturvaa on parannettava työmarkkinatukea ja asumistukea kehittämällä.
4. Lapsiperheitä on tuettava joustavilla perhevapaaratkaisuilla ja palveluilla.
5. Tapaturmavakuutusuudistuksessa on huomioitava työelämän muutokset.
6. Terveyseroja on kavennettava ja hoitotakuuta lyhennettävä.