7. Suurin osa lokakuisista pelloille laskeutuvista hanhiparvista
muodostuu valkoposkihanhista. Paikallisesti lintuja voidaan nykyisin
havaita jopa kymmeniätuhansia.
Arktisten hanhien muuttoreitit kulkevat usein Kaakkois-Suomen
ylitse ja näin ollen ne ovat suhteellisen kapeita ja pienialaisia.
Tästä syystä paikallisesta runsaudesta huolimatta ei lintuja
havaita juuri tämän muuttoputken ulkopuolella.
Valkoposkihanhi ei ole riistalintu
Valkoposkihanhi on kooltaan melko pieni. Pituutta on noin 58 -70
cm. Muodoltaan se on typäkkä, kaula on paksu ja suhteellisen
lyhyt. Pää on pääosin valkea, kaula on musta. Myös rinta on
musta ja se rajautuu jyrkästi vaaleaan vatsapuoleen. Selkä on
harmaa, musta ja valkojuovainen.
13. Kanadanhanhi on suurin maassamme esiintyvistä hanhista. Ne
viihtyvät usein omina muutaman kymmenen linnun parvina,
arktisten hanhien massojen ulkopuolella. Näin ollen
kanadanhanhen sekoittaminen paljon pienempään
valkoposkihanheen ei ole kovinkaan todennäköistä.
Kanadanhanhi on kooltaan 90 – 105 cm. Pää on mustavalkea.
Otsa ja ”naama” ovat mustat, kurkku ja posket valkeat. Myös
rinta on valkea. Selkä ja siivet ovat ruskeat.
Kaula sekä siivet ovat pitkät ja siivenlyönnit hitaita. Kaukaa sen
silhuetti muistuttaa jopa joutsenta.
22. Tundrahanhi on rauhoitettu joten sen luotettava
erottaminen riistalintuna tunnetusta metsähanhesta
on erittäin tärkeää. Koska molemmat ovat ns.
ruskeita hanhia ei lajimääritys ole aina täysin
ongelmatonta.
Arktisten hanhien parvissa on runsaasti tundrahanhia.
Niitä on havaittu 20-30 % hanhien kokonaismääristä.
Tundrahanhi on kooltaan metsähanhea pienempi,
pituudeltaan 64-78 cm. Hanhi on siis keskikokoinen,
melko lyhytkaulainen ja muodoltaan typäkkä.
23. Vanhalla tundrahanhella on selvästi erottuva valkea
otsakilpi ja vatsapuolella mustia poikkijuovia.
Nuoren linnun nokka on likaisen punertava, siinä on
musta nokan kynsi. Alanokan tyvi on vaalea eikä musta
kuten nuorella metsähanhella. Nokan tyvihöyhenet ovat
tummat ja poski vaaleampi. Siiven suurten
peitinhöyhenten reunat eivät ole vaaleat kuten
metsähanhella.
39. Parvissa esiintyy myös metsähanhia. Niiden lähtöalue on
kaukana idässä puuttomalla tundralla joten ne kuuluvat eri
alarotuun kuin maassamme pesivät linnut. Näiden itäisten
lintujen nokassa on usein vain kapea keltainen vyöhyke
tumman kärjen ja tyviosan välissä.
Metsähanhien osuus koko suuresta arktisten hanhien
massasta on tyypillisesti ollut 5-10 %.
Pohjois-Suomessa ja Venäjän metsävyöhykkeellä esiintyy
metsähanhen nimirotu jonka nokassa on runsaasti keltaista.
Tämän kaltaisia lintuja esiintyy normaalisti syksyisillä
hanhipelloilla silloinkin kun arktisten hanhien muutto ei osu
kohdalle.
40. Metsähanhi on keskikokoinen tai suuri melko tumma ja pitkäsiipinen
hanhi. Sillä on selvät valkeat reunukset siipien suurissa
peitinhöyhenissä ja sisimmissä kyynärsulissa eli tertiaaleissa. Tämä
on hyvä tuntomerkki silloin kun lintu on selin tai nukkuma-asennossa.
Jalat ovat yleensä oranssit.
Selkä ja reisilaikku ovat yhtenäisen tummanharmaat. Jos selkä on
vaaleampi kuin reisilaikku, on kyseessä lyhytnokkahanhi, joka on
hyvin harvalukuinen ja rauhoitettu. Arktisten hanhien parvissa tämä
on täysin mahdollinen tilanne. Lisäksi tulee muistaa että
metsähanhen pyrstön valkea kärkivyö on kapea, kun taas
harvinaisella lyhytnokkahanhella se on huomattavan leveä.
Nuori lintu muistuttaa paljon nuorta tundrahanhea. Erona on siiven
suurten peitinhöyhenten vaaleat reunat ja alanokan tyviosa, joka on
aina musta vaikka mustan alueen osuus nokassa vaihteleekin
muuten paljon.
41. Metsäalueella pesivällä
fabalis alarodulla on
nokassa paljon keltaista.
Pää suhteellisen
tumma.
Siiven yläpeitin-
höyhenissä on vaaleat
reunat.
Selän ja reisilaikun
väritykset ovat sävyltään
ja tummuudeltaan
samanlaiset.
61. Merihanhi esiintyy vain rannikkoseudulla. Sisämaassa sen
tapaaminen on harvinaista. Sitä ei havaita arktisten hanhien seurassa.
Merihanhi on roteva ja kookas. Sen pituus on 74-84 cm. Se on
paksukaulainen ja melko isopäinen hanhi. Nokka on tukeva ja
yksivärinen punertavan oranssi tai vaaleanpunainen. Pää ja kaula
ovat vaaleat. Lennossa näkyy vaalean tuhkanharmaa siiven yläpuolen
etureuna. Myös alapuolella siiven etureuna näkyy vaaleampana.
65. Sepelhanhi on arktinen läpimuuttava laji. Vain harvoin ne
laskeutuvat pelloille kuten muut arktiset lajit tekevät.
Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan pelloilta tai järviltä tavatut
sepelhanhet ovat useimmiten yksittäisiä väsyneitä lintuja.
Valkoposkihanhea pienempi ja hoikempi. Kaula on pidempi ja
pää pienempi. Yleisväritykseltään lintu on tumma valkoperäinen.
Aikuisella linnulla on kaulassa valkea kapea puolikaaren
muotoinen sepel. Se näkyy vain aivan läheltä. Nuorelta linnulta
puuttuu tämä yksityiskohta.