1. Lasten ja nuorten mediaympäristön muutos
p i t k i t t ä i s t u t k i m u s 2007-2016
2. HANKKEENTAVOITTEET
Hankkeessa tarkasteltiin muutosta monella tasolla:
• Kehityspsykologinen näkökulma:Yksittäisen lapsen elämässä
tapahtuvat muutokset hänen kasvaessaan 5-vuotiaasta
esikouluikäisestä 14-vuotiaaksi murrosikäiseksi
• Mediaympäristön näkökulma: Esimerkiksi miten tietyn ikäiset
lapset käyttivät mediaa vuonna 2007 verrattuna vuoteen 2016.
Nykyinen lapsisukupolvi joutuu mukautumaan teknologian muutoksiin
nopeammin kuin aikaisemmat sukupolvet.
Puheeseen lasten mediaympäristön muuttumisesta liittyy myös turhia
pelkoja ja hypetystä. Esimerkiksi käsitys lapsista diginatiiveina, jotka
selviytyisivät digitaalisessa mediaympäristössä ilman opastusta ei pidä
paikkaansa.
2007 2010 2013 2016
3. TUTKIMUKSEN OSALLISTUJAT
• Jokaisella tutkimuskierroksella tutkimukseen osallistui 40-60 lasta, poikia ja tyttöjä
perheineen Tampereelta ja ympäristökunnista. Lapset asuivat sekä kaupunki- että haja-
asutusalueilla.
• Tutkimukseen osallistuneet lapset rekrytoitiin päiväkoteihin ja kouluihin jaetuilla
ilmoituksilla sekä lumipallomenetelmällä hyödyntäen tutkijoiden omia verkostoja.
Mukaan valikoitui keskimääräistä koulutetumpia ja keskiluokkaisia perheitä, jotka
olivat kiinnostuneita mediakasvatuksesta. Tämä on syytä huomioida tuloksia
tarkastellessa.
• Mukana oli lapsia ja nuoria neljästä eri ikäryhmästä:
• 5-vuotiaita
• 8-vuotiaita
• 11-vuotiaita
• 14-vuotiaita
5. TUTKIMUSMETODIT
Lapsilähtöistä tutkimusta. Hankkeen tavoitteena oli lasten ”äänen” tavoittaminen ja ns. uuden lapsitutkimuksen
periaatteiden mukaisesti heidän kohtelemisensa aktiivisina yhteiskunnallisina toimijoina ja oman elämänsä
asiantuntijoina. Lapset kertoivat itse omasta mediankäytöstään.; ei vain toimien ja vaikutusten kohteina.
6. TULOKSIA: MEDIALAPSUUS 2007-2016
• Lasten ja nuorten mediaympäristön muutos -hanke ajoittuu 2010-luvun taitteeseen, jolloin
sosiaalisen median palvelut arkipäiväistyivät osaksi lasten ja nuorten mediankäyttöä.
Kyseessä on ensimmäinen ”pitkän some-historian” omaava lapsisukupolvi.
8. • Facebook yhteydenpidon ja
pelaamisen alustana.
• Vanhemmat ohjeistivat
vielä kasvojen
häivyttämistä nettikuvista.
• Brändien ja kulutusketjujen
voimakkaampi läsnäolo
kuin 2007.
• Julkaiseminen omaksi
huviksi ja yksityiseen piiriin
tarkoitettua.
2007 2010 2013 2016
Ei nettiä kännykässä, eikä välttämättä
lapsen omassa huoneessa.
5 % perheistä ei omistanut
tietokonetta/ nettiyhteyttä. Puolella
8-vuotiasta oma kännykkä.
Vanhemmat painottivat kännykän
”järkevää ” käyttöä. Matopelirinkejä
koulun pihalla.
Jokaisessa kodissa tietokone,
useimmissa 2-3 tkonetta. Median käyttö
lomittuu päivän askareisiin. Isommilla
lapsilla huoneissa oma tietokone, usein
perheen vanha. Erillisten
musiikinkuuntelulaitteiden määrä
laskee. Kaikki lapset ja nuoret eivät
käyttäneet nettiä päivittäin.
Mobiili internet. Kannettavat ovat
korvanneet kodeissa pöytäkoneet.
Pääsy nettiin puhelimesta ja omasta
huoneesta. Media punoutuu osaksi
arkea. Kaikilla ekaluokkalaisilal oma
puhelin.
Nettiin ensisijaisesti puhelimen
välityksellä. Useimmilla 14-vuotiailla
oma kannettava. Välinelähtöinen
mediankäyttön ja käyttömäärien
tarkastelu ongelmallista – kaikki sisällöt
löytyvät yhdeltä päätteeltä. Osa 8-
vuotiaista kuuluu moniin WhatssApp-
ryhmiin.
Sisältötuotanto osallistumisen
kulttuuria. Julkaisemisen kynnys
matala.
Julkaiseminen pääasiassa pienelle
piirille ja ystäville tarkoitettua.
Suurin osa sisältötuotannosta kuvien
jakamista ja kommentointia. Joidenkin
some-käytöstä alkaa tulla
tavoitteellista. Bloggaamista ja
pelivideoita.
Toiminta on siirtynyt pitkälti julkisilta
alustoilta suljettuihin ryhmiin.
Julkisten alustojen toiminta harkittua,.
maineenhallinnan kysymykset
pohdituttavat. Osa haluaisi tunnetuksi.
Puolet 11- ja 14-vuotiaista otti
kännykällä kuvia. Kuvien jakamista:
IRC-galleria; tekstiviestit, MSN
Messenger. Kymmeniä kuva- ja
tekstiviestejä päivittäin.
Facebook, tekstiviestit. Kuvien
suosiossa pieni lasku.
Facebook/ Instagram/ WhatsApp.
Tekstiviestit vähentyyneet. Kuvien
suosio kasvaa. Selfiet tulevat.
WhatsApp, Snapchat, Instagram.
Viestinnästä suuri osa kuvien jakamista.
Kuvat osana faattista viestintää –
sisältöä tärkeämpää itse yhteydenpito.
Jo 5-vuotias tietää selfien.
Pelivuoroja perheen yhteisellä
tietokoneella olohuoneessa. Kiistoja
pelivuoroista ja määristä. Peliaikaa
käytettiin palkkiona ja rangaistuksena.
1/3 perheistä vailla konsolipelejä.
Konsolipelien ja muiden pelilaitteiden
määrä kodeissa kasvaa. Lapsen omassa
huoneessa perheen vanha tv + konsoli.
Pelaamisesta valtavirtaviihdettä.
Tyttöjen pelaaminen lisääntyy ja yhä
nuoremmat pelaavat säännöllisesti.
Mobiilipelejä ja monenpelattavia
nettipelejä. Mukana kuitenkin lapsia,
jotka eivät pelaa.
Pelaamisen määristä käydään yhä
kiistoja. Myös pelaavia vanhempia.
Fyysisiin tiloihin vievät ja likkumista
edellyttävät pelit pehmittävät
vanhempien asenteita.
Tv tiukka arjen rytmittäjä. Kaupasta
kotiin katsomaan TV2:n klo viiden
lastenohjelmia. Lasten viihteen/
elokuvien vuokraamista
Kaikki 8-vuotiaat katsoivat päivittäin
televisiota ja television katselun määrä
kasvoi 2007 verrattuna. 14-vuotiaiden
ryhmässä tv:n katselun määrä laski
.Teinien arjessa kodin ulkopuolinen
elämä söi median käyttöä.
11-vuotiaat tv:n suurkuluttajia. 14-
vuotiaila netti suositumpi kuin tv..
Nettipavelut korvaavat perheiden
arjessa myös videovuokraamot.
Kuvaohjelmien katselu ajasta ja
paikasta riippumatonta kaikissa
ikäryhmissä. YouTube tee-se-itse-
videot, peli- ja stunttivideot,
lastenohjelmat, tubettajat.
Tilausvideopalvelut. 5-vuotiaiden
kuvaohjelmien katselu määrä pysynyt
vanhempien mukana 1-2 tunnissa/ pvä
jokaisella tutkimuskierroksella.
9. SUOSIKKIPALVELUITAVERKOSSA 2007-2016
Lasten ja nuorten mediankäyttöä kuvaillaan usein parveiluksi. He siirtyvät nopeasti uusien palveluiden käyttäjiksi ystäviensä perässä ja
myös hylkäävät palveluita joskus nopeasti. Nuoret hakevat mediasta vanhemmista ja aikuisista vapaita tiloja. Esimerkiksi Facebookin
suosio alkoi nopeasti vähentyä nuorten parissa vanhempien ja aikuisten tullessa palvelun käyttäjiksi.Vuonna 2016 Facebookia käytettiin
enää lähinnä viestittelyyn sukulaisten kanssa sekä stalkkaamiseen.WhatsApp oli korvannut FB messengerin sekä tekstiviestit. Moni
nuori kuului kymmeniin WhatsApp ryhmäkeskusteluihin. Palvelut niveltyvät kiinteästi elämään verkon ulkopuolella. Offline- ja online-
tilojen tiukka erottaminen toisistaan on keinotekoista. Moniin ryhmiin ja verkostoihin kuuluminen käy joskus työlääksi, sillä ystävät
odottavat tykkäyksiä ja kommentteja.
2007 20132010 2016
14-vuotiaiden
suosikkeja. Vuonna
2016 nuoret käyttivät
keskimäärin 10 some-
palvelua päivittäin.
10. SUOSIKKEINAVERTAISSISÄLLÖT
• Myytti 1= Kaikki lapset tuottavat itse sisältöjä.
• Myytti 2 = Lasten ja nuorten julkaiseminen on huoletonta,
kokeilevaa ja matalankynnyksen toimintaa.
• Suurin osa tuotannosta kuvien jakamista ja kommentointia.
• 2013 alkaen vertaistuotannon suosion selvä kasvu.
• 2016 tubettajat ykkössuosikkeja ja julkkiksia. Konserttien
sijaan tai lisäksi nuoret haluavat Tubeconiin tapaamaan
suosikkitubettajia.
• Vertaistuotannosta astetta ammattimaisempaa.
• Julkkikseksi tai tunnetuksi päätyminen on yhä monen
nuoren haave ja verkko tarjoaa sen saavuttamiseen astetta
matalamman kynnyksen.
• Myös nuorten omassa julkaisemisessa näkyy
tavoitteellisuus.Vuonna 2010 julkaiseminen oli vielä omaksi
huviksi ja lähimmille kavereille tarkoitettua.Vuonna 2016
14-vuotiaita miettivät maineenhallinnan kysymyksiä
julkisilla alustoilla.
• Nuoret eivät useinkaan myönnä tavoittelevansa suosiota,
mutta seuraajien miellyttäminen näkyi vähän tykkäyksiä
saaneiden postausten nopeana poistamisena. No ne (tubettajat) on hauskoi. Jotkut on
ihan himmeitä. Mutta kuitenkin sillai…
tavallisia…Vaikka en mää kyllä osaisi
sellasii videoita tehdä.
Tyttö 14-v. Haastattelu 2016.
”
- 2013-2016 KOHTITAVOITTEELLISTA JULKAISEMISTA
11. KUVALLISENVIESTINNÄN NOUSU
”AAMULLAOTINVIILISTÄ KUVAA WHATSAPPIIN KAVEREILLE…”
Tyttö, 8-v, 2016.
• Maineen rakentaminen, imago. Instagram-kuvat, jotka
ovat suunnattuja toisille. Kuvissa halutaan näyttää
hyvältä.
• Snapchat. Faattinen, arkinen viestintä ja kuvilla
hassuttelu.Viestin sisältöä tärkeämpää jatkuva
yhteydenpito.Tunteista ja paikoista viestintä.
12. NEUVOTTELUJAYKSITYISESTÄ JA JULKISESTA
• Vuosien 2007-2016 välillä käsitykset yksityisyydestä ja esimerkiksi verkossa julkaistavien kuvien
sopivuudesta ovat selvästi muuttuneet. Digitalisaation myötä yksityisyyden rajoista käydäänkin
jatkuvaa neuvottelua.
- VIESTINTÄ SIIRTYMÄSSÄ RAJATTUIHIN RYHMIIN
2007
• Vanhemmat kielsivät
lapsiaan julkaisemasta
kuvia, jossa näkyi
kasvot tai kodin
julkisivu.
• Nuorten some-profiilit
avoimia.
2010
• Osa vanhemmista
ohjeisti vielä
häivyttämään kasvot
nettikuvista
2013
• Selfieiden
julkaisemista ei
kyseenalaistettu.
Palvelut
arkipäiväistyneet.
• Vanhemmat
julkaisivat itsekin.
Keskustelua selfieiden
ottamisen määrästä.
• Suurella osalla
nuorista profiilit
suljettuja.
2016
• Kuvien ottaminen
normi. Keskustelua
mm. julkaistavien
kuvien sisällöistä,
seksuaalisävytteisistä
kuvista ja lasten
oikeuksista omiin
kuviinsa.
13. LASTENYKSITYISYYS JA SHARENTING
• Vuoden 2016 tutkimuskierroksella ajankohtaiseksi lasten yksityisyyteen liittyväksi aiheeksi nousi lasten ja
nuorten esiintyminen vanhempiensa sosiaalisen median profiileissa (esim. Facebook, Instagram, blogit).
• Kyseessä on ns. sharenting-ilmiö (sharing + parenting) – informaatio, jota vanhemmat jakavat lapsistaan.
VANHEMMAT - SAAKO LAPSIA ESITTÄVIÄ KUVIA JAKAA?
14. LASTENYKSITYISYYS JA SHARENTING
Kallio,Saara-Maija(2017),8
• Noin 60 prosenttia suomalaislapsista ajattelee, että
vanhemmat voivat ymmärtämättömyyttään julkaista heistä
sellaista sisältöä, joita he eivät haluaisi julkiseksi.
(Lastensuojelun keskusliitto 2016)
• Tässä hankkeessa 8- ja 11-vuotiaista nuorimmista lapsista
toiminnallisten ja hyväntuulisten kuvien jakaminen oli usein
hyväksyttävää. He ovat sosiaalistuneet kulttuurisen katseen
alle: hyvä lapsi on uuttera ja kiltti ja se voidaan esittää myös
vanhempien julkaisemissa kuvissa.Toisaalta monet heistä
olisivat halunneet hallinnoida itse omaa julkisuuskuvaansa,
eivätkä halunneet vanhempien julkaisevan lainkaan kuvia.
• Lapsen ja nuoret eivät haluaisi vanhempien jakavan ”noloja”
kuvia: heidän mielestään hölmöjä ilmeitä, tahatonta
komiikkaa tai nöyryyttäviä tilanteita.
• Hankkeeseen osallistuneet vanhemmat olivat verraten
mediakriittisiä ja valveutuneita. He jakoivat lastensa kuvia
harkitusti.
• Erot perheiden välillä kasvavat: osa ei tietoisesti julkaise
lastensa kuvia lainkaan, toiset jakavat huolettomasti
perhekuvia, osalla lapsi osa omaa some-brändiä.
K: Jos sun vanhemmat haluis laittaa susta vaikka Facebookin kuvan, niin
olisko se susta ihan ok?…
V: Ei..
S: Miksei se olis ok?
V: Mä en halua että kaikki näkee mut.
Tutkimuskeskustelu, tyttö 8-v, 2016.
”Mitä lapset itse ajattelevat?
K: minkä takia sä et haluais, et näkyy naama?
V: No mä en haluais että kukaan muu sais musta tietoja
kuin mun kaverit ja tolleen.
Tutkimuskeskustelu, poika, 8 –v, 2016.
15. LAPSET JA AGGRESSIIVINENVERKKO
• Aiemmilla tutkimuskierroksilla kiusaaminen ei näyttänyt olevan kovin
yleistä. Havainnolle antavat tukea myös aiemmat kansainväliset
tutkimukset (esim. EU-kids online). Vuonna 2007 kiusaaminen yleisintä
pelimaailmoissa.
• Vuonna 2016 nettikyselyyn vastanneista 11-vuotiaista 5/10 ja 14-vuotiaista
3/10 kertoi, että heidän ulkonäköään haukuttu, heistä on levitetty
perättömiä juttuja tai heidän kuviaan on levitetty luvatta. Kiusaamista ja
nimittelyä tapahtuu etenkin suljetuissa ryhmissä, esim.WhatsAppissa.
• Eniten huolta netissä lapsille ja nuorille tuntuu aiheuttavan juuri
kiusaaminen. Sen sijaan ns. lapsilta kiellettyjen sisältöjen näkeminen ei
kyselyyn vastanneiden mukaan ollut huolettanut heitä jälkikäteen. Se voi
olla hämmentävä kokemusta, josta he kokevat pääsevänsä yli.
• 2016 kyselyyn vastanneista 11-vuotiaista 4/10 ja 14-vuotiaista 7/9 kertoi
katsoneensa kiellettyjä sisältöjä verkossa – esimerkiksi pornoa tai
väkivaltasisältöjä. Heille oli jaettu sisältöihin johtavia linkkejä
WhatsAppissa, he olivat etsineet itse esim. pornoa googlettamalla tai
törmänneet siihen vahingossaYoutubessa.
• Eniten lapsia ja nuoria ahdistivat tosielämään liittyvät väkivaltavideot. Sen
sijaan pornosivuille nauretaan yhdessä kavereiden kanssa ja sivuilla
saatetaan käydä toistamiseen.
Minkälaiset sisällöt inhottavat sinua
netissä?
Kaikenlainen törkeä väkivalta mikä ei
kuulu elokuviin tai peleihin vaan on
jonkinlainen tositapahtuma tai mikä
tahansa kiusaamiseen liittyvä.
Netin pimeä puoli, onlinekysely, avoin
vastaus, 2016.
”
16. PALVELUTVAIHTUVAT – PERUSFUNKTIOT PYSYVÄT
• Vaikka lasten ja nuorten suosikkialustat ja palvelut vaihtuvat joskus
nopeastikin, mediankäytön funktiot eivät muutu yhtä nopeasti.
• Lapset ja nuoret haluavat pitää helpolla tavalla ja mahdollisimman
reaaliaikaisesti yhteyttä kavereihinsa ja media on myös merkittävä
perheen sisäisen yhteydenpidon väline, jolla tuotetaan
yhteenkuuluvuutta.Vuonna 2016 useilla perheillä oli yksi tai useampi
perheensisäinen WhatsApp-ryhmä.
• Mediaa käytetään ajan tappamiseen ja yhdessäoloon niin kotona, vapaa-
ajalla kuin koulussa.
• Lapset ja 14-vuotiaat nuoret etsivät mediasta ensisijaisesti viihdettä,
hauskoja sisältöjä ja hyvää oloa.
• Koulutehtäviin ja harrastuksiin liittyen mediasta etsitään myös tietoa.
• Tutkimusvuosiin osuneet isot uutistapahtumat eivät sanottavasti
näkyneet lasten ja nuorten mediapuheessa.Toisaalta ne eivät tapahtuneet
juuri tutkimuskeskustelujen aikana. (esim. 2015 pakolaiskriisi,
kouluampumiset)Taloudellinen laskusuhdanne ja vanhempien työttömyys
saattoivat näkyä digitaalisen eriarvoisuuden kasvuna perheissä, mutta
eivät vaikuttaneet nuoren mediankäyttötapoihin.
No kyl mää joskus sillai jään miettiin
(uutisia)…Jos kuulee jotain… tai
näkee jotain lööppejä.
K: Muistatko sä jotain uutista, mitä
oisit nähnyt tässä?
V: Noo..Vaikka jotain rikoksia. Ja sit
mää voin käydä kattoon vaikka
Iltalehden sivuilta. Mutta en mää…
En mä sillai mitenkään erityisesti
seuraa.
Tyttö, 14-vuotta, tutkimuskeskustelu,
2016.
”
K: Mitäs sun vanhemmat katsoo?
V: Uutisia… Isä kattoo jalkapalloo.
K: Mistäs sun mielestä ne uutiset
kertoo?
V: Sodista… Semmosista kaikesta.
Poika, 5-vuotta, tutkimuskeskustelu, 2016.
”
17. PYSYVYYTTÄ MUUTOKSEN KESKELLÄ
Digitaalisen median tuomista muutoksista huolimatta,
kaikilla tutkimuskierroksilla lasten ja nuorten
mediaympäristössä ilmeni myös suhteellisen samanlaisina
pysyneitä elementtejä.
1. Kaupallinen, brändien lävistämä mediaympäristö
• Lasten ja nuorten mediaympäristö on kauttaaltaan
mediabrändien ja tuotemerkkien lävistämää.Tunnetut
mediabrändit olivat läsnä lastenhuoneiden sisustuksessa, lasten
vaatteissa, leluissa, peleissä ja koulutarvikkeissa jokaisella
tutkimuskierroksella.
• Lapset ja nuoret tunnistavat tunnettuja brändejä ja seuraavat
mainoksia. Lelukuvasto on yksi suosikkilukemisto 5-vuotiaiden
parissa.
• Bloggaajista ja tubettajista on tullut merkittäviä
tuotesuosittelijoita ja vaikuttajia.
• Mediabrändit ja –sisällöt seuraavat lapsia leikkeihin ja vapaa-ajan
tekemiseen. Kaksinkertainen medioituminen: lapset poimivat
sisältöjä ja juonia leikkeihinsä mediasta ja tallentavat omat
leikkinsä videolle.
”
Leikin mieluiten Littlest Pet Shop
eläimillä. Askartelen niille vaatteita ja
koristeita. Laitan joskus tabletin
pöydälle ja katson pets-videoista mallia
askarteluihin.
Päiväkirja, tyttö 8-v, 2016.
18. PYSYVYYTTÄ MUUTOKSEN KESKELLÄ
2. Itseensä ja omiin taitoihinsa luottavat lapset
• Lapset ja nuoret ovat jokaisella tutkimuskierroksella pitäneet itseään keskimäärin hyvinä
mediankäyttäjinä ja luottaneet omiin taitoihinsa selviytyä mediaympäristössään
ikäryhmästä riippumatta.
• He tiedostavat kohtuullisen hyvin mediaympäristön riskejä, mutta ajattelevat niiden
koskevan ensisijaisesti joitakin toisia.
• Mediaympäristöä pidetään viihdyttävänä ja hyödyllisenä, ei vaarallisena.
• Epävarmuutta tuovat tilanteet liittyvät lähinnä sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmiin
lähipiirissä, esim.WhatsApp-ryhmissä tapahtuvaan eristämiseen tai kiusaamiseen.
• Toden ja epätoden erottaminen on lapsista helpompaa televisiossa kuin nettiympäristössä,
jossa etenkin toisten ihmisten toimintaa voi olla joskus vaikea tulkita. Netissä luoviminen
vaatii ympäristön tuntemista ja alakulttuurista pääomaa, jotta sisältöjä osaisi tulkita
kontekstissaan oikein.
• Lasten medialukutaidoissa on tapahtunut kehittymistä, sillä pitkittäistutkimuksen aikana
he ovat vuosi vuodelta arvioineet esimerkiksi netissä levitettävän tiedon luotettavuutta
hieman kriittisemmin. Esimerkiksi 2007 lapset arvioivat vielä nettisivun luotettavuutta
pinnallisesti ja pitkälti sen ulkonäön perusteella (kirkasvärinen sivu ei ole luotettava) ja
saattoivat luottaa wikipediaan kyseenalaistamatta tietolähteenä. Kahdella viimeisellä
tutkimuskierroksella he arvioivat netistä löytyvän tiedon luotettavuutta monipuolisemmin
esimerkiksi tietolähteitä vertailemalla.
Osaan käyttää tietokonetta.
Lukeminen sujuu suht hyvin.
Osaan pelata kännykällä ja
konsolilla, Wiillä, Xboxilla ja
PS:llä. Kaveri on opettanut
pelaamaan Zombie Catchersiä.
Äiti ja isä ovat opettaneet
käyttämään pöytäkonetta.
Yleensä osaan tehdä kaikkea
mitä saan tehdä.
Päiväkirja, poika 8-v, 2016.
”
19. PYSYVYYTTÄ MUUTOKSEN KESKELLÄ
3. Sukupuolittuneet mediasisällöt
• Mediasisällöt ja niihin liittyvät oheistuotteet ovat kaikilla tutkimuskierroksilla olleet ehkä yllättävänkin sukupuolittuneita ja
rakentuneet hyvin tyypillisille ja stereotypisille sukupuolen esitystavoille. Lapset ovat myös itse tietoisia, mitkä jutut ”kuuluvat”
tytöille tai pojille.
• Myös mediankäytön tavoissa näkyy tyttö- ja poikatapaisuus.
20. PYSYVYYTTÄ MUUTOKSEN KESKELLÄ
4. Pelkojen ja huolten aiheet
• Media tuo lasten ja nuorten elämään myös pelkoja ja huolenaiheita, jotka
ovat eri ikäryhmissä erilaisia.Tutkimuskierroksesta toiseen ne ovat
pysyneet suhteellisen samanlaisina.
• 5-vuotiaita pelottavat hirviöt ja kummitukset ja myös vanhempia
houkutteleviksi tehtyjen lastenohjelmien hahmot. He
harjoittelevat fiktion ja faktan erottamista.
• 8-vuotiaita pelottavat vahingossa nähdyt aikuisten sisällöt, tv-
dokumentit esimerkiksi sodasta, väkivaltasisällöt ja heitä
vanhemmille lapsille suositellut pelit.
• 11- ja 14-vuotiaita pelottavat lähinnä sotiin, rikoksiin tai
väkivaltaan liittyvät tosielämän tapahtumat ja satunnaisesti
aikuisten maailmasta poimitut uutiset, joiden sisältöjä tai
merkityksiä he eivät aina ymmärrä. Sen sijaan he eivät kerro
pelkäävänsä fiktiosisältöjä, esimerkiksi pelejä tai kauhuelokuvia,
joiden katselu alkaa kiinnostaa 11-vuotiaasta alkaen.
2016 Suomeen hetkellisesti rantautunut ns. klowni-ilmiö toi
uutiset lähelle lasten maailmaa ja pellejen synnyttämistä
peloista keskusteltiin myös tutkimuskeskusteluissa.
Yleensä kun pelaan Tiny Thiefiä, niin jos se
hahmo jää kiinni, niin sitten kuuluu
pelottava ääni...
Päiväkirja, tyttö 8-v, 2016”
21. PYSYVYYTTÄ MUUTOKSEN KESKELLÄ
5. Median luomat jännitteet kodeissa
• Media synnyttää lasten ja vanhempien välille jännitteitä ja se on ollut kodeissa
säännöllinen riitojen aihe jokaisella tutkimuskierroksella.
• Kiistoja syntyy eniten puhelimen käytöstä, jatkuvasta yhteydenpidosta
kavereihin ja ylipäänsä mediankäytön määrästä.Tämä liittyy etenkin poikien
pelaamiseen.
• Vanhemmat ovat jokaisella tutkimusvuotena pyrkineet rajaamaan lasten
median parissa viettämää aikaa. Ns. ruutuaikaa käytetään palkkiona ja
pelikieltoja rangaistuksena.
• Vuoden 2016 tutkimuskierroksella vanhemmat tuntuivat kuitenkin ymmärtävän
hieman paremmin, mikä peleissä viehättää ja miksi lapset haluavat pelata.
Pelaamista ns. kauhistelevaa puhetta on vähemmän. Kasvavalla osalla
vanhemmista on itselläänkin kokemusta digitaalisista peleistä.
• Useimmat vanhemmat näkevät median tuovan lasten elämään myös paljon
positiivisia asioita. Median avulla opitaan niin kieliä kuin sosiaalisia taitoja.
Mediaa käytetään ajoittain myös oivana lastenvahtina.
Median avulla voi oppia monia asioita. Mutta
asioita voi oppia myös muulla tavoin.Tuntuu,
että usein on työn ja tuskan takana saada 8v.
leikkimään/ tekemään mitään ilman
ruutuvehjettä. Kavereidenkin kanssa hän
mielellään vaan pelaisi.
Päiväkirja, 8-v vanhemman osio, 2016.
”
Kesällä 2016 nopeasti suosituksi noussut Pokemon
GO -peli muutti monen vanhemman asenteita
pelaamisen suhteen myönteisemmäksi, sillä se
edellytti liikkumista fyysisessä tilassa.
22. LOPUKSI - MILLAISTA
MEDIAKASVATUSTA?
Tiedonhaun taito
Ongelman
ratkaisun taito
Tiedon arvioinnin
taito
Sisällön
vastaanoton taito
Sisällön
tuottamisen taito
Vuorovaikutustaito
Kriittisen ajattelun
taito
Lapset tarvitsevat tukea etenkin kriittisen ajattelun kehittämisessä
• Pitkittäistutkimuksen aikana on tullut selväksi, että rajoituksiin ja kieltoihin perustuva mediankäytön valvonta käy yhä
vaikeammaksi, mikä korostaa kotien mediakasvatuksen merkitystä.
• Jo vauvaikäisten aloittaessa netinkäytön, mediakasvatus tulisi ottaa osaksi myös varhaiskasvatusta.
• Hyviä kysymyksiä: Mitä someen kuuluu? Mitä tänään teit Snapchatissa? Ole selvillä siitä mitä palveluita lapsesi käyttää.
• Netti on monimediaalinen ympäristö, jossa lasten ja nuorten tulisi osata tulkita sisältöjä monessa formaatissa. Lisääntynyt
kuvaviestintä ja netin visuaalistuminen korostavat etenkin kuvien lukutaidon merkitystä. Painetun mediasisällön lisäksi tulisi
tunnistaa visuaalisia ja kulttuurisia merkityksiä.
Lapsi tarvitsee monenlaisia mediataitoja ja
nettiympäristössä korostuu multimodaalisuus.
Lapsen tulisi osata tulkita sisältöjä eri
formaateissa – niin tekstiä, kuvaa, ääntä,
liikkuvaa kuvaa, numeroita kuin kehollisia
merkkejä.
Lasten mediaympäristön
sukupuolittuneisuus osoittaa, että
perinteisetkin mediakasvatuksen teemat
ovat silti ajankohtaisia.
23. HANKKEEN JULKAISUJA
Tutkimusraportit:
• Noppari, Elina; Uusitalo Niina, Kupiainen, Reijo ja Luostarinen Heikki (2008) ”Mä oon nyt online!” Lasten
mediaympäristö muutoksessa.
• Uusitalo Niina, Vehmas Susanna ja Kupiainen Reijo (2011) Naamatusten verkossa. Lasten ja nuorten
mediaympäristön muutos osa 2.
• Noppari Elina (2014) Mobiilimuksut. Lasten ja nuorten mediaympäristön muutos, osa 3.
Artikkeleita, esitelmiä ja muita julkaisuja:
• Kupiainen Reijo, Uusitalo Niina, Noppari Elina. (2008). Lasten ja nuorten muuttuva mediaympäristö. Peili - lasten ja
nuorten mediakulttuurin lehti 2008 (2), 4-11.
• Noppari Elina & Uusitalo Niina (2011) Kavereita verkossa ja sen ulkopuolella. Näkökulmia nuorten
verkkoyhteisöllisyyteen. Teoksessa Kangaspunta Seppo (toim.) Yksilöllinen yhteisöllisyys.
• Noppari, Elina. Children & the Change of Their Media Environment (2013). Lasten oikeuksien tapahtuma 23.11.2013.
Tampere, Suomi. (Posteri)
• Noppari Elina & Kupiainen Reijo (2015) Somelainen nuori. Teoksessa Martikainen Liisa (toim.) Mitä se sulle kuuluu? :
nuoren elämän valinnat puntarissa: United Press Global, 113-133.
• Noppari Elina (2015) Nuori bloggaajakin miettii yleisöään. Teoksessa Verkko nuorten kokemana ja kertomana.
Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus.
• Kupiainen Reijo, Uusitalo Niina, Noppari Elina (2015). Media education at homes. From digital natives to collaborative
development of media competence.. IAMCR 14.07.2015. Montreal, Kanada. (Muu esitelmä)
• Noppari Elina, Uusitalo Niina & Kupiainen Reijo (2016) Talk to me! Possibilities of constructing children’s voices in the
domestic research context. Childhood, 1-16.
• Saara-Maija Kallio (2017) Sosiaalisessa mediassa jaettu lapsuus. Lasten kokemuksia sharenting-ilmiöstä. Pro-gradu –
tutkielma. Tampereen yliopisto, Viestintätieteiden tiedekunta.
Tulossa:
Noppari Elina, artikkeliväitöskirja, Lasten ja nuorten muuttuvat mediakäytännöt.
• Noppari Elina (2018) Media practices of selfies and snaps. Visuality in the world of children and young people.
• Kupiainen Reijo, Noppari Elina, Uusitalo Niina (2018) Children ja young people: Continuity in the changing media
environment.
• Noppari Elina (2018) ”Täällä verkossa tottuu melkein kaikkeen” Lasten ja nuorten mediataidot verkkoympäristössä.
