2. Johdanto
Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti pe 27.11.2015 Monialaiset,
digitaaliset ja kokeilevat osaamiskeskittymät -keskustelutilaisuuden.
Tapahtuman tavoite oli luoda yhteistä suuntaa, merkitystä ja sisältöjä
hallitusohjelman ”osaamiskeskittymien” kärkihankkeen toteutukseen sekä
jakaa ajatuksia, kuinka Suomessa tulisi toteuttaa aluekehittämistä. Noin 25
studio-osallistujaa ja 150 etäosallistujaa jakoivat aiheesta näkemyksiään.
Tilaisuuden alkuun osallistujat totesivat, että osaamiskeskittymistä
puhuttaessa kyse on ajattelutavasta ja toimintakulttuurista eli kuinka
Suomen inhimilliset ja taloudelliset voimavarat tuodaan yhteen.
Osaamiskeskittymät eivät saisi olla uusi trendisana, joka korvaa
aikaisemmin tehdyn strategiatyön esimerkiksi oman maakunnan ”älykkään
erikoistumisen strategian” parissa.
Vaikka osaamiskeskittymien kärkihanke tarjoaa resursseja muun muassa
Tekesin Challenge Finland -ohjelman muodossa, tilaisuuden osallistujien
mukaan kärkihankkeen toimeenpanon tulisi ennen kaikkea tarkoittaa uusia
kokeiluja ja toimintatapoja siihen, kuinka hallinto, oppilaitokset ja ennen
kaikkea kansalaiset voivat paremmin osallistua yhteiseen työhön.
Kaikki lähtee pe 27.11.2015 tilaisuuden osallistujien mukaan siitä, että
osaamiskeskittymät eli niissä vaikuttavat yksilöt ratkaisevat Suomelle ja
maailmalle merkityksellisiä ongelmia. Tämä yhteinen päämäärä auttaa
ohjaamaan toimintaa nykyistä paremmin, eivät instrumentit tai
keinotekoiset organisaatiorajat.
4. Osaamiskeskittymät - mitä ja miksi?
Aikaisemmat visiottamat aluekehittämisen linjaukset eivät ole
innostaneet yksilöitä. Vaikutus virallisten organisaatioiden ja
hankevetoisen aluekehitystyön ulkopuolella on ollut ohutta.
Osaamiskeskittymiä ohjaavan ajatuksen taustalla tulisikin aina
olla jokin merkityksellinen yhteinen päämäärä, mikä tuo
ihmiset yhteen. Tämä on viestittävä selkeästi. Vaikka
osaamiskeskittyvät rakentuvat paikallisten vahvuuksien varaan,
ne eivät saa olla sisäänpäin kääntyneitä. Osaamiskeskittymien
tulisi ratkoa maailman ongelmia ja tarpeita.
Ulospäin suuntautuva ajattelutapa asemoi Suomen ja
suomalaisten ratkaisujen paikan maailmassa. Mikäli tarve on aito
ja osaaminen korkealla tasolla, tekeminen kokoaa taakseen
voimavaroja ja halukkaita tekijöitä - myös alueen ulkopuolelta.
Asioiden ratkaiseminen yhdistää ihmisiä ja antaa työlle
merkityksen, sillä ihmiset haluavat toimia ja korjata asioita.
Osaamiskeskittymiä ei voi johtaa perinteisin keinoin. Kuten eräs
tilaisuuden osallistuja totesi, “innovaatioekosysteemien
orkestrointi ja koordinaatio on kuin kissoja paimentaisi.”
"Suomen suhde ulkomaailmaan on rikki.”
“Meidän suhde kansainväliseen ympäristöön on
muuttunut niin, ettemme ole enää siinä mukana.
Jotenkin kv-vuorovaikutus on avattava ja tehtävä
aivan erilaisella tavalla. Ei niin, että säilytetään
pieniä korjauksia. Tykkönään uusiksi. Nokia ratkaisi
aikoinaan maailman kannalta merkittäviä asioita.”
Ratkaisuja maailman ja
lähiympäristön tarpeisiin
5. “Osaamiskeskittymä on passiivinen termi. Se jöllöttää vain jossain. Ei
kuulosta sellaiselta, että sitä ei ole perustettu ratkaisemaan ja
tuottamaan jotain outcomia, vaikka sellaisia niiden pitäisi olla.”
Osaamiskeskittymät tarkoittavat siis ennen kaikkea niissä toimivia
ihmisiä, jotka luovat ratkaisuja omalta alueeltaan käsin. Alue ei
kuitenkaan ole erillään muusta maailmasta - ihmiset toimivat
lähtökohtaisesti erilaisissa verkostoissa, hallinnollisia rajoja
kunnioittamatta.
"Osaamiskeskittymillä tulisi olla kriittinen massa tietyssä teemassa,
mutta monialaisesti. Ei siiloja, vaan huokoiset reunat."
Tilaisuus korosti yksilöiden merkitystä; oppilaitokset ja korkeakoulut,
yritykset sekä yrittäjyyden erilaiset muodot tulisi nähdä erilaisina
juridisina alustoina, joiden kautta yksilöt soveltavat osaamistaan.
On käytännössä aivan sama, mistä osaaja saa palkkansa, kunhan hän
pystyy joustavasti hyödyntämään osaamistaan tarpeen mukaan.
“Mitkä ovat vetoavia voimia, ohjaavia voimia? Ylhäältä päin valitut
teemat eivät välttämättä luo vetovoimaa, vaan ihmiset ja ympäristö! Iso
kysymys on se, miten tämä yhdistetään valtakunnan
suunnittelutoiminnan kanssa? “
Osaamiskeskittymät ovat onnistuessaan magneetti. Innostava
ratkaisuja tuottava ympäristö ja siellä käsin vaikuttavat ihmiset
houkuttelevat luokseen osaamista sekä voimavaroja muualta.
6. Osaamiskeskittymät - miten ne ilmentyvät
käytännössä?
Koska osaamiskeskittymät perustuvat viime kädessä ihmisten
vuorovaikutukseen, fyysiset yhteistyöalustat (esimerkiksi erilaiset co-
working ja co-creation -tilat) ovat tärkeässä roolissa osaamiskeskittymien
vauhdittajina.
Ihmiset ja tiimit kokoontuvat erilaisissa fyysisissä alustoissa tekemään
asioita yhdessä; osallistumaan tapahtumiin, tiimiytymään, protoilemaan
sekä hakemaan itselleen lisäresursseja.
Pelkkä toimistotila ei kuitenkaan riitä. Alustoilla tulisi aina olla tietty teema
tai muu konteksti, joka antaa merkityksen ja syyn osallistua toimintaan.
Alustojen pitäisi perustua yhteisöllisyyteen ja alhaalta ylöspäin
kumpuavaan tekemiseen. Taustalla on oltava tietty taustataho, eräänlainen
tuottaja, joka orkestroi ja fasilitoi alustan toimintaa sekä kytkee siellä
vaikuttavat tahot ympäristöön.
Alustat sallivat sattuman maksimoimisen - eli yllättävät kohtaamiset ja
osaamisyhdistelmät. Hyvin toimivat alustat perustuvat usein ”quadruple
helix” -malliin, eli ne tuovat yhteen kansalaiset / käyttäjät, yritykset,
julkisen sektorin ja oppilaitokset.
Otaniemessä sijaitseva Urban Mill on yhdistetty
teemallinen tila, yhteisö ja palvelu kaupunki-
innovaatioiden synnyttämiseksi:
www.urbanmill.org
Crazy Town on Jyväskylässä sijaitseva
tietotyöläisten yhteisö. Se tarjoaa yhteiset
toimintatilat, mutta ennen kaikkea auttaa jäseniään
yhdistelemään sekä jakamaan osaamistaan
keskenään: www.crazytown.fi
7. ”Tuottaminen ja innovaatioiden kuratointi on tärkeä juttu. Täytyy olla
yhdistelyä sekä apua ryhmille, jotta ne löytävät toisensa. Ja kun tiimit ovat
syntyneet, autetaan niitä aidosti toteuttamaan asioita. Taiteessa se on sitä,
että mennään näyttämölle. Tässä tapauksessa sitä, että toteutetaan ratkaisu
markkinoilla ja skaalataan se. Luovalla puolella olisi paljon annettavaa
managementtiin ja innovaatiotyöhön.”
Osaamiskeskittymistä ja niissä toimivista alustoista tulisi löytyä
tuottajaosaamista ja tuottajan / kuraattorin roolissa toimivia
asiantuntijoita, jotka kokoavat yksilöistä yhteen tiimejä ratkaisemaan aitoja
tarpeita ja asiakascaseja, kuljettaen tiimien tuotokset eteenpäin
markkinoille.
Tuottajalla on oltava näppituntuma siitä, mitkä oikeat tahot kannattaa
yhdistellä mihinkin toimeksiantoon oikeana hetkenä, ei liikaa tai liian vähän:
• tarpeiden tunnistaminen
• osaamisen kuvaaminen
• tekijöiden yhdistely
• taito ohjata ja tukea tiimiä eteenpäin
Osaamiskeskittymissä toimivat tiimit ovat siis eräänlainen ”adhokratia”:
• erilaiset tiimit saattavat syntyvä ja kuolla tarpeen mukaan, ei
välttämättä ole pysyviä rakenteita
• notkeus ja ketteryys
• osallistutaan yksilöinä, ei organisaatioina
• ei vain julkisia tahoja, vaan yksityis-julkisia -yhteenliittymiä
• tällainen toimintatapa on ollut vuosikaudet yleistä pienillä
asiantuntijayrityksissä sekä luovilla aloilla
8. Mitä osaamiskeskittymät tarkoittavat
henkisesti?
“Palaan vielä ajatukseen osaamiskeskittymistä magneetteina.
Pääasia minkä opin Piilaaksosta on ettei luovuutta ei voi johtaa.
Haasteiden ratkaiseminen määrittää luovia ihmisiä.”
“Suomen vahvuus on ihmisten välinen luottamus. Miksi emme
hyödynnä sitä? Miksei hallinto luota tekijöihin? Miki emme luota
ihmisten haluun tehdä?
”Rohkeat, luovat ihmiset ovat magneetteja. Annetaan tilaa heille!
Tilaa toteuttaa itseään ja kerätä yhteisöjä ympärilleen.”
Onnistuneiden osaamiskeskittymien kulttuuri on salliva, avoin,
vapaa ja erilaisia ihmisiä houkutteleva; se innostaa kokeiluihin
eikä tyrmää ehdotuksia.
Pienillä paikkakunnilla täytyy olla ihmisillä tekemistä ja kykyä
mahdollisuuksien näkemiseen sekä kannustusta ideoiden
toteuttamiseen. Kaikkien kansalaisten tulisi olla mukana, ei vain
korkeasti koulutettujen.
Kaikkea ei pidä tai tarvitse suunnitella. Esimerkiksi AaltoES
(sekin eräänlainen alusta) syntyi siitä, että opiskelijoiden
annettiin vallata tyhjillään oleva rakennus ja täyttää se
toiminnalla.
Mitä osaaaminen tarkoittaa
osaamiskeskittymissä?
Ihmisten kyky soveltaa asioita käytäntöön ratkaisee
osaamiskeskittymien onnistumisen, ei vain koulutustaso.
”Osaamista, ei tutkintoja” mainittiin useamman kerran tärkeänä
ohjenuorana.
Osaamisen näkökulmasta tulisi myös muistaa urien
monimuotoisuus tulevaisuudessa. Aikuisella voi olla viisi
täysin erilaista ammattia oman uransa aikana. Ennakoinnin
sijaan tulisi tarjota kykyä soveltaa osaamista eri aiheissa ja
aloilla.
Ei myöskään saisi unohtaa toisen asteen
ammattioppilaitosten roolia. Niillä on paljon osaamista ja
käytäntöjä, joista korkeakoulut voivat ottaa oppia esimerkiksi
työn opinnollistamisessa ja aikaisemmin hankittujen taitojen
tunnustamisessa.
2. asteen ammatillisen opetuksen rooli on tärkeä varsinkin
pienillä paikkakunnilla. Niiden kouluttamat ihmiset usein
tunnistavat ja toteuttavat arjen innovaatiot.
9. Koska yksilöt ja heidän osaamisensa ovat osaamiskeskittymien
keskiössä (eivät organisaatiot), kaikki kansalaiset tulisi valjastaa
mukaan innovaatiotoimintaan - ei vain nykyinen murto-osa virallisista
hankeorganisaatioista.
“Miten osaamiskeskittymiin hypätään mukaan? Tullaan kokeilemaan
asioita? Osa-aikainen yrittäjyys tehdään hallituksen toimenpiteillä
vaikeammaksi. Tämmöisissä kohdissa olisi tarkka paikka miettiä, mitä
uusi työelämä tarkoittaa.”
”Olisi konkreettista tuoda suurempi osa ihmisiä mukaan
innovaatiotoimintaan.”
“Miljardi ihmistä saapuu markkinoille, tulee ruokkimaan
jakamistaloutta.”
10. Mitä hallinto voi tehdä?
“Osaamiskeskittymä ei ole hallinnon rakenne eikä siitä tulisi tehdä sellaista”
• Ajatus osaamiskeskittymistä tarkoittaa aluehallinnolle nykyistä vahvempaa
”lennonjohtaja”-roolia, jolla on tilannekuva hallussa sekä kykyä koota tiimejä,
toimia tuottajana ja vivuttaa kotimaan näyttöihin perustuvaa kansainvälistä
hankerahoitusta Suomeen.
• ”Nostetaan kehittämistyön tavoitetasoa ja hankkeiden riskinottoa. Epäonnistua
saa! Ei pelata liian turvallisuushakuisesti.”
• ”Poistetaan hanketyöstä ajatustapa, että kaikki tulokset tulisi suunnitella valmiiksi
etukäteen, jotta saa hankerahoituksen.”
• ”Lopetetaan kontrollointi - kaikkea ei voi kontrolloida. Tulisi luottaa ihmisiin ja
sallia enemmän.”
• Sallitaan ja mahdollistetaan erilaiset työn tekemisen tavat: epäperinteiset
työsuhteet, osa-aikainen työ, mahdollisuus hypätä toiseen työtehtävään
väliaikaisesti.
• Osaajat vaihtoon ja ihmiset oppimaan sitä kautta: yli hallinnonrajojen ja
organisaatiorajojen tapahtuva henkilöstövaihto ja työsuhteet, jossa monta
työnantajaa (vrt. Lapin kokemukset)
• ”Voucheri-kokeilut yrityksille” - suoraviivainen instrumentti
yrityksille,kehittämistyön hankkimiseksi, perinteisten yritystukien ja -hankkeiden
tilalle
CASE DARPA: Esimerkiksi yhdysvaltain
armeijan Tekes-vastine DARPA perustuu
vahvalla visiolla johtamiseen. Sen autonomiset
ohjelmajohtajat keskittyvät alussa vahvan
vision luomiseen, minkä jälkeen he
houkuttelevat parhaat yksilöt ja inhimillisen
osaamisen (ei organisaatioita) toteuttamaan
visiotaan.
Ohjelmien tavoitteet ovat liki mahdottomia
saavuttaa ja vain harva ohjelma onnistuu
niissä. Onnistuessaan ratkaisut kuitenkin
mullistavat maailman. Myös
“epäonnistumisten” sivutuotteena syntyy usein
jotakin merkittävää.
11. Mitä hallinto voi tehdä - ajatuksia hanketyöhön
• Hanketietokannat avoimiksi: Vaikka esimerkiksi
rakennerahastohankkeiden hakemukset ja suunnitelmat ovat julkisia
dokumentteja, ne pidetään piilossa.
• Julkisen rahan käyttöliittymät ja jakoperusteet uusiksi? Esimerkiksi
rakennerahastohankkeita hakee ja toteuttaa hyvin kapea joukko samoja
tahoja vuodesta toiseen (korkeakoulut, oppilaitokset, aluekehittäjät). Tulisiko
hankkeiden toteuttajajoukkoa monipuolistaa?
• Hankkeiden tulisi rakentua entistä enemmän tiimien varaan ja
huomioida tuottajaosaaminen. Ei luoteta siihen, että yksi organisaatio osaa
tai kykenee toteuttamaan asian, vaan varmistetaan että hanke hyödyntää
aina tarpeen mukaan erilaista osaamista.
• Kokonaiskuvan luominen tavoiteltavan muutoksen kautta: yhteinen
tavoite ja tavoiteltava muutos (hyvinvointia Suomeen, ratkaisuja maailmalle)
yhdistää kaikkea julkista kehitystoimintaa, mutta käytännössä strategia-,
ohjelma- ja instrumenttilähtöisyys puheissa ja papereissa ohjaa ajattelua
siiloihin
- rahoittajien tulisi ohjata ajattelemaan kokonaisuuksia / portfolioita; ei
toimia instrumenttilähtöisesti
- esimerkiksi maaseutuohjelma nimestään huolimatta on
aluekehittämistä, innovaatiotoimintaa ja yritysten kasvun edistämistä -
kehitystyötä voi yhtä lailla tehdä sen avulla kuin rakennerahastoilla tai
Tekesillä; lopputavoitteen näkökulmasta ei ole mitään väliä, millä
julkisella rahoitusinstrumentilla kehitystyö tehdään
“Mä pelkään, että
osaamiskeskittymistä tulee jälleen yksi
rahasäkki, josta rahoitetaan hankkeita.
Sitten meillä on jälleen koossa taas
todella kapea porukka, joka hakee
hankkeita. Todellisuudessa se
ideapooli, joka hakee rahoitusta on
nyt todella kapea. Pitäisikö miettiä
käyttöliittymä julkishallinnon
kehitysrahoitukseen täysin uusiksi?”
12. Mitä koulutus ja kulttuuri voivat tehdä?
• Ajattelutavan muutos: ”Nyt me mietitään ’educationia’ siitä
näkökulmasta, että me tehdään sitä itsellemme omiin tarpeisiin. Mitä
jos me tuotettaisiin sitä maailmalle ja maailman tarpeisiin? Syntyisikö
tästä ajaatteluntavasta jotakin uutta?”
• Osaamista, ei tutkintoja. Ihmisillä on monta eri alaa: “Nuori tulee
tekemään viisi alan vaihtoa uransa aikana, navigoiden eri tasoilta
toiselle. Näyttää, että työelämässä yhä enemmän tällaista jatkossa.
Tarve ajatella asiaa laajemmin tästä kulmasta.”
• Tuottajaosaamista sekä luovien alojen menetelmien
kouluttamista ja soveltamista innovaatiotoiminnan johtamiseen
• 2. aste ja korkeakoulut yhteen enemmän: toimivat käytännöt
(opinnollistaminen, osaamisen tunnistaminen), rooli arjen
innovaatiotyössä ja ihmisten monenlaisten urien mahdollistamisessa
• Yhtenäisempi ohjaus eri koulutusasteille, opetushallituksen ja
OKM:n selkeämpi roolijako
• Esitettyjä ideoita: avoimen yliopiston TKI-kurssit, kansalaisjärjestöt
tarjoamaan ratkaistavia ongelmia korkeakouluille, sujuvammat sekä
ketterämmät käytännöt korkeakoulujen asiantuntijoiden osaamisen
hyödyntämiseksi pienissä toimeksiannoissa
• iTUTKA-hankkeelta on tulossa mielenkiintoisia avauksia ja
ehdotuksia kokeiluiksi kuinka vahventaa korkeakoulujen tutkimuksen
vaikuttavuutta (kuvassa Antti Hautamäki, JY)
13. Mitä kaupungit ja kunnat voivat tehdä?
• Kehittäminen siirtyy entistä enemmän neljän seinän sisältä laboratorioista ja living labeista
aitoon elinympäristöön kaupunkeihin ja kuntiin.
• Innovatiiviset julkiset hankinnat ovat merkittävä keino luoda edelläkävijyyttä, referenssejä,
kontakteja ja osaamista suomalaisille yrityksille.
• Espoon Länsimetro esimerkkinä: Uuden länsimetron rakentamisesta menee pelkkään infraan 2
miljardia euroa, 18 miljardia kokonaisuuteen. Sen ympärille voi rakentaa varhaisia
asiakkuuksia, esimerkiksi aiheissa kuten erilaiset asemanseudut uusien ratkaisujen demo- ja
pilotointialustana, avoimen datan ja MaaS-palveluiden tuottaminen, kansalaisten
hyvinvointipalvelut, jne.
(c) Espoon kaupunki
14. Hae kaikki tilaisuuden materiaalit osoitteesta:
http://bit.ly/okm-osaamiskeskittymat
Koonti:
Toni Pienonen
toni.pienonen@businessarena.fi
Business Arena Oy
Yhteistyössä Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksen kanssa