1. Opintojen työelämäpainotteisuuden
kahdet kasvot
Anne-Mari Souto
Tutkijatohtori, Yhteiskuntatieteiden laitos

2. •Nuorisotutkija ja ammatillisen koulutuksen työntekijä (esim.
ohjauksen lehtorina, projektipäällikkönä Ohjaamossa ja avoimessa
ammattiopistossa, opiskelijahuoltoon liittyviä tehtäviä)
•Nuorten haastatteluja:
– Koulutuksen keskeyttäneitä nuoria (Ohjaamon asiakkaita)
– Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita
– Suosituimpien alojen (parturikampaaja-, kosmetologi-, av-viestintä-
(valokuvaus), sähkö- ja pelialan) opiskelijoita
1.4.2014Anne-Mari Souto 2

3. 1.4.2014Anne-Mari Souto 3
Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyys
• Ammatillisen koulutuksen keskeinen lähtökohta
• Nuorten opiskelijoiden näkökulmasta se ”tärkein ja motivoivin” juttu
– Käytännönläheisyys ”amiksen juttu” ja ero suhteessa muihin kouluihin ja
niiden pedagogisiin käytäntöihin; sanoitetaan oppimisena (Herranen 2014)
• Osatekijä myös ammattiopintojen suosion nousussa
– Nuorten toive saada suoraan ammatti – jatko-opintokelpoisuutta
unohtamatta (Souto & Herranen 2014)
• Yhtäältä nuoret ovat omaksuneet koulutuspolitiikan korostaman
työelämälähtöisyyden tärkeyden, toisaalta he samalla haastavat
perinteistä koulutuksellista hierarkiaa toisella asteella
• Käytetty keino nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä
– Keino motivoida etenkin niitä nuoria, joita teoria painotteinen opiskelu ei
motivoi (esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen kehittäminen)
• Voisiko ammatillinen koulutus ja sen käytännönläheisyys antaa aineksia
laajemminkin (perus)koulutuksen ja pedagogiikan kehittämiseen?
Uskalletaanko tätä kysymystä esittää Suomessa?

4. Toisaalta työelämälähtöisyydessä on se riski, että se asettaa toissijaiseksi
kysymykset kasvatuksesta ja nuoruuden huomioimisesta
• Työelämälähtöisyys nostaa koulutukseen kuulumisen rimaa?
– Sosiaalisuus, oma-aloitteisuus, vastuullisuus, ahkeruus, tunnollisuus, kuuliaisuus
ammatilliseen koulutukseen kiinnittymisen ehtoina palautuvat työelämässä
arvostettuihin ominaisuuksiin (Souto 2014)
– Ammatilliset oppilaitokset sosiaalisesti vaativia ympäristöjä: kaikilla ei rahkeet riitä
• Nuorilla on myös negatiivisia kokemuksia työssäoppimisjaksoilta
– Työyhteisön jäsen vai ilmaistyövoimaa? Sattumanvaraisuus (Lappalainen 2011)
– Koetaan liian vaativaksi tai pelottavaksi (työn sisällöt, oma-aloitteisuus, arvioinnit)
• Edellyttääkö ammatillisen koulutus nuorilta aikuismaista työelämäkykyisyyttä?
• Työelämän pelisääntöjen nimissä nuorten tukeminen ja auttaminen voi näyttäytyä jopa
”hyysäämisenä”: ei siellä työelämässäkään perään soitella
• Missä määrin ammatillisessa koulutuksessa on herkkyyttä huomioida ja tukea
nuoruutta ikävaiheena ja nuorille merkityksellisiä asioita?
Miten nämä sovitetaan työelämän tarpeisiin?
– Miten työvaltaisuutta opetuksessa toteutetaan (oppilaitoksessa/ työpaikalla)? Miten
nuorten ohjaus järjestetään? Miten nuorten ryhmät ja vertaissosiaalisuus otetaan
huomioon? Mitä nuorelle kuuluu?
1.4.2014Anne-Mari Souto 4

5. 1.4.2014Anne-Mari Souto 5
Lähteet:
• Herranen, Jatta (2014) ”Kaikki on ihan jees”. Opiskelijat ammatillisen koulutuksen institutionaalisten
käytäntöjen arvioijina. (artikkelin käsikirjoitus)
• Lappalainen, Sirpa (2011) ”Tää on oikeesti outoo”: Työssäoppimisen käytännöt ja nuorten toimijuus
lähihoitajakoulutuksessa. Teoksessa Anne Laiho & Tarita Ruoholinna (toim.) Terveysalan ammatit ja
koulutus. Tallinna: Gaudeamus, 158–179.
• Souto, Anne-Mari (2014 tulossa) Kukaan ei kysy, mitä mulle kuuluu? Koulutuksen keskeyttäjät ja
ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot. Hyväksytty Nuorisotutkimus 32 (2).
• Souto, Anne-Mari & Herranen, Jatta (2014) Toisin valinneet. Ammatillinen koulutus
koulutusmyönteisten nuorten tietoisena valintana. Teoksessa Päivi Harinen, Mari Käyhkö & Anni
Rannikko (toim.) Mutta mikä olikaan tutkimuksen teoreettinen kysymys? Joensuu: University
Press Of Eastern Finland, 138–160.