Recomendados
Mais conteúdo relacionado
Semelhante a yh esite
Semelhante a yh esite (20)
yh esite
- 2. Kannen kuva: Le Globe Terrestre. The Henry Clay Cochrane Collection. Wikimedia Commons. Kuva oikealla: Digital image courtesy of the Getty´s Open Content Program Toimitus ja taitto: Ainomaija Rajoo Painopaikka: Painosalama Oy,Turku 2016 Tervetuloa opiskelemaan yleistä historiaa! 1 Vain maailma rajana 2 Liikkuvuus 3 Tiedon ja tieteen historia 4 Historialliset eläimet 6 Kaupunkihistoria 7 Tulevaisuuden historiaa 8 Kirjojen äärellä 110 Näyttelyiden, museoiden ja kokoelmien historiaa 11 Historiantutkimuksen lähteillä 12 Ekotekoja 13 Ensimmäinen vuosi historianopintoja 14 Opiskelijanäkökulma kandidaattiseminaariin 15 “Elämän parasta aikaa“ 16 Historioitsija työelämässä 17 Oppiaineen väki 22 Sisällys
- 3. 1 Tervetuloa opiskelemaan yleistä historiaa! Yleinen historia on maailman historiaa: tutkimuksen kenttä on periaatteessa ajalli- sesti ja maantieteellisesti rajaamaton. Pyrimme ymmärtämään ja selittämään usein nykyhetkeen asti ulottuvia ilmiöitä ja prosesseja. Vahvuutemme on monipuoli- nen Euroopan ja muun maailman historian tuntemus, joka auttaa ymmärtämään eurooppalaisen maailman suhdetta muihin kulttuureihin ja globalisoitumiseen. Myös suo- malaisten rooli kansainvälisissä ja ylirajaisissa prosesseissa on keskeisiä tutkimusteemo- ja. Opinnoissa on mahdollista painottaa itseä kiinnostavia teemoja, aikakausia tai alueita. Oppiaineen erityisvahvuuksia on liikkuvuuden ja kulttuurisen vuorovaikutuksen tutki- mus, joka keskittyy esimerkiksi turismin, tutkimusmatkailun ja maahanmuuton histo- riaan. Toinen oppiaineen keskeisistä teemoista on tiedon tuottamisen sekä maailman hahmottamisen, selittämisen ja tulkitsemisen historia. Tutkimme tieteen, tietämisen ja maailmankuvien historiaa sekä arjen aatehistoriaa eli populaareja ajattelutapoja ja käsitteitä. Koulutuksen tavoitteena on tuottaa yleisen historian asiantuntijoita, jotka osaavat tarkastella maailmaa avarakatseisesti ja asennoitua kriittisesti tietoon, uskomuksiin ja arvoihin sekä niis- tä kertoviin lähteisiin. Opinnot auttavat ymmärtämään maailman moninaisuutta ja historian merkitystä nykypäivässä.
- 4. 2 Nimensä mukaisesti oppiaineessa ollaan kiinnostuneita lukuisista eri aikakausista ja teemoista. Kiinnostuksen kohteemme vaihtelevat valistuksesta kylmän sodan vuosiin,elokuvahistoriasta tutkimusmatkailijoihin. Viime aikoina on keskitytty tutkimushankkeisiin, jotka tarkastelevat liikkuvuuden, tiedon tuottamisen, ihmisten ja eläinten vuorovaikutuksen, kaupunkihistori- an, tulevaisuuskäsitysten, kirjahistorian ja näyttelytoiminnan teemoja. Nämä sisältävät monia erilaisia näkökulmia, tutkimuksia ja kursseja, joista osa esitellään seuraavilla sivuilla. Vain maailma rajana Wikimedia Commons
- 5. 3 Maahanmuutto on Euroopassa erityisen ajankohtainen poliittinen kysymys, mutta ihmisten liikkuvuus ei ole uusi ilmiö. Yksi yleisen historian keskeisimmistä näkökul- mista Euroopan ja maailman historiaan on juuri liikkuvuus. Se voidaan ymmärtää pait- si ihmisten muuttoliikkeiden tarkasteluna myös laajempana näkökulmana historiaan. Näkökulma haastaa käsityksen menneisyy- den stabiiliudesta ja korostaa ylirajaisten ver- kostojen sekä kulttuurisen vuorovaikutuksen merkitystä historiassa. Myös menneisyyden maailma eli liikkeessä. Oppiaineessamme liikkuvuutta on tutkittu monenlaisista näkökulmista. Erityisesti suo- malaista siirtolaisuutta Pohjois-Amerikkaan on tutkittu runsaasti. Tutkijoita ovat kiinnos- taneet muun muassa amerikansuomalaisten kulttuurielämä, integraatio ja poliittinen ra- dikalismi. Viimeaikaisessa siirtolaisuustutki- muksessa ovat näkyneet mm. sukupuolen ja rasismin teemat. Oppiaine on ollut uranuur- taja myös matkailun historian tutkimuksessa. Matkailun tutkimus on keskittynyt erityisesti nykyaikaisen matkailun muotojen syntyyn ja eriytymiseen, vierautta koskevien mielikuvien muotoutumiseen sekä virtuaalimatkailuun. Liikkuvuus Viime vuosina liikkuvuuden näkökulmasta on tarkasteltu paitsi ihmisten myös tiedon, tieteen ja esineiden historiaa. Tutkimuskoh- teina ovat olleet esimerkiksi Eurooppaan ja Suomeen tuotujen ”eksoottisten” esineiden kokoelmat, tieteellisen tiedon kerääminen ja kierto sekä kansainvälisissä verkostoissa, kuten lähetystyössä tai ammattilaisyhtei- söissä, liikkuneet suomalaiset. Tutkijat ovat haastaneet käsityksen kansallisvaltiosta tut- kimuksen itsestään selvänä viitekehyksenä ja pohtineet liikkuvuuden historiaa ylirajaisista näkökulmista. Liikkuvuus näkyy myös opetuksessamme. Opiskelija pääsee jo yleisen historian perus- kurssilla tutustumaan maailmanhistoriaan liikkuvuuden näkökulmasta.Teemaan pereh- tymistä voi jatkaa aine- ja syventävissä opin- noissa. Opinnäytteissä voi hyödyntää oppi- aineen siirtolaisuus- ja matkailututkimuksen ainutlaatuisia aineistokokoelmia. Yleisen historian opiskelu antaakin erinomaiset val- miudet esimerkiksi maahanmuutto- ja mo- nikulttuurisuuskysymyksiin liittyvän asian- tuntijuuden kehittämiselle. Siirtolaisuus, kaupungistuminen sekä konfliktien ja ym- päristökatastrofien aiheuttama pakolaisuus ovat ajankohtaisia ilmiöitä, jotka muovaavat perusteelli��������������������������������sesti maailmaamme. Tarve ilmiöi- den historiaa ymmärtäville asiantuntijoille ei tule tulevaisuudessa ainakaan vähenemään. Yleisen historian matkailukokoelma
- 6. 4 Yleisen historian oppiaineessa ollaan par- haillaan laajentamassa tiedon ja tieteen his- toriaan liittyvää tutkimus- ja opetustoimin- taa. Oppiaineessa on toiminut jo vuodesta 2012 Tiedepiiri-opintoryhmä, jossa mukana on ollut myös paljon muiden aineiden opis- kelijoita.Tapaamisemme ovat olleet hauskoja ja ainutkertaisia: olemme järjestäneet piknik- kejä, lukeneet opinnäytteiden käsikirjoituk- sia ja puhuneet vaikeista teoreettisista kysy- myksistä. Olemme myös järjestäneet tieteen historiaan liittyvän kansallisen seminaarin ja tehneet yhteistyötä monien alan tutkijoiden kanssa. Opetusvierailuja on ollut paljon. Mitä sitten on tieteen historia? Se on hyvin ajankohtainen tutkimusala, joka tut- kii sekä luonnon- että ihmistieteiden vai- heita ja niiden merkitystä yhteiskunnassa. Tieteen historia on myös kiinnostunut laa- jemmin tiedon muotoutumisen prosesseista sekä esimerkiksi maailmankuvien historiasta. Tieteen ja tiedon historiassa tutkimuskoh- teena voivat olla niin tiedemiehet kuin heidän välineensä, popularisoidut teokset, tutkimus- matkailijat, heidän repaleiset kenttäpäiväkir- jansa ja karttaluonnoksensa, valtioiden vir- kamiehet ja heidän tuottamansa aineistot tai vaikkapa museoiden eri puolilta maailmaa kerryttämät kokoelmat.Tieteellinen tieto on historiallisesti muuttuvaa. Tarkastelemalla sitä, millaisin periaattein maailmaa on tut- kittu eri aikoina, voimme ymmärtää, kuinka erilaisia tietorakenteita vakiinnutettiin. Tiedepiiriläisten oma asiantuntemus liit- tyy erityisesti siihen, miten tietoa tuotetaan ja sovelletaan, miten sitä popularisoidaan ja mikä sen asema on eri kulttuureissa ja eri aikoina. Tieteen historian näkökulmiin pää- see tutustumaan jo yleisen historian keskei- siä kysymyksiä -kurssin yhteydessä. Lisäksi aine- ja syventävissä opinnoissa on tarjolla tieteen historiaan liittyviä osioita. Järjes- tämme myös lukuvuosittain muita mielen- kiintoisia luentoja ja seminaareja aiheesta. Tiedon ja tieteen historia Jan van Kessel II: Butterflies, Insects, and Currants (n. 1650-1655) The J. Paul Getty Museum, Getty’s Open Content Program
- 7. 5 Tutkimuskohteena tiedon liikkeet ja verkostot Tutustu lisää: https://tieteenhistoria.wordpress.com Loppusuoralla olevassa väitöstutkimukses- saan Johanna Skurnik tutkii 1800-luvulla brittien kolonisaation kohteena ollutta Aust- raliaa tiedon ja tieteen historiallisesta näkö- kulmasta. Väitöskirjassa tarkastellaan, miten britit mannerta tutkiessaan tuottivat itselleen vieraasta alueesta tietoa eri tarkoituksia var- ten. Tutkimalla, kuinka tutkimusmatkojen ja kartoitushankkeiden tuottama tieto liikkui kuvina, karttoina ja teksteinä esimerkiksi brittiläisen imperiumin palveluksessa työs- kennelleiden virkamiesten käyttöön hahmo- tetaan Australiaa koskevan tiedon muodos- tamisen verkostoja. Tutkittaessa, mitä tiedolle tapahtuu sen liikkuessa paikasta ja henkilöltä toiseen voi- daan ymmärtää, kuinka ihmiset ovat arvot- taneet tietoa eri aikoina. Millaista tietoa on pidetty luotettavana ja hyödyllisenä, mikä taas on leimattu epäuskottavaksi? Millaisia erilaisia ymmärryksiä ja teorioita maailmas- ta on ollut olemassa rinnakkain? Millaista tietoa on tuotettu eri aikoina ja millaisten prosessien tuloksena sitä on käytetty eri tarkoituksiin? Millaisesta tiedosta on tullut globaalisti jaettua ja mikä on sen suhde pai- kallisiin tietoihin? Näihin kysymyksiin vas- taaminen tekee näkyväksi historiallisia pro- sesseja,jotkaovatmuovanneetnykymaailmaa. Colton Map of Australia 1855. Wikimedia Commons.
- 8. 6 Uusia tutkimusavauksiamme on eläinten ja ihmisten vuorovaikutuksen historia. Eläimet on pitkään sivuutettu historiantutkimuksessa tai ne on kuvattu ihmisen toiminnan koh- teina. Kuitenkin eläimet, ihmiset ja fyysinen ympäristö muodostavat yhdessä kokonaisuu- den, jossa jokainen toimija on väistämättä monitahoisessa ja monimutkaisessa vuoro- vaikutussuhteessa toisiinsa. Parhaillaan käynnissä oleva tutkimushan- ke ”Eläinten toimijuus yhteiskunnassa” tutkii ihmisen ja eläimen suhdetta kulttuurisena, Historialliset eläimet Taina Syrjämaan yksityiskokoelma taloudellisena, ekologisena ja eettisenä kysy- myksenä. Eläinkysymys on noussut 1990-lu- vulta lähtien Suomessakin paljon puhutuksi yhteiskunnalliseksi aiheeksi. Siksi on tärke- ää tieteellisen tutkimuksen keinoin selvittää ihmisten ja eläinten välisen suhteen kehit- tymistä menneisyydestä nykypäivään sekä luodata mahdollisia tulevaisuuden suuntia. Ihmisten ja eläinten suhdetta tutkimalla saa- daan myös uudenlaisia näkökulmia ihmisten aatteiden ja käytäntöjen sekä yhteiskunnal- listen rakenteiden tutkimukseen. Tutkimuksissa nousevat erityisesti esil- le kaupunkilemmikkien historia sekä suo- malaisten ikonisten villieläinten toimijuus 1800-luvun lopulta lähtien. Esimerkiksi lemmikkien tutkiminen osoittaa, miten kau- pungistuminen ei päättänyt tai vähentänyt ihmisten ja eläinten välistä vuorovaikutusta vaan pikemminkin muutti yhdessä elämisen tapoja. Kuten tutkijatohtori Tuomas Räsäsen tutkimus osoittaa, villieläimetkään eivät ole eläneet pelkästään irrallaan ihmisistä, vaan niiden läsnäolo ja toiminta luonnossa on vai- kuttanut siihen, miten suomalaiset tieteente- kijöistä tavallisiin kansalaisiin ovat tulkinneet ja arvottaneet luontoa. Toisaalta villieläinten todelliset ja oletetut ominaisuudet ovat hei- jastuneet siihen, miten suomalaiset ovat ym- märtäneet itseään ihmisinä ja kansakuntana. Hankkeeseen osallistuvat tutkijat edus- tavat yleistä historiaa, kansantiedettä ja tule- vaisuudentutkimusta. Lisätietoja: http://animalagency.utu.fi
- 9. 7 Kaupungit ovat tutkimuskohteita,jotka kiin- nostavat useiden eri tieteenalojen tutkijoita. Oppiaineessamme kaupunkeja on tutkittu historiallisena ilmiönä monista näkökulmis- ta. Osaaminen on painottunut oppiaineelle ominaiseen tapaan kansainvälisyyden ja yli- rajaisuuden teemoihin sekä uuteen ja uusim- paan aikaan. Yleisen historian piirissä tutkitaan muun muassa kaupunkilaisten elämää sekä heidän kokemuksiaan ympäröivästä kaupunkitilasta. Teemaa on lähestytty monipuolisesti tar- kastelemalla kaupunkiyhteisöjä sekä muita kaupunkihistoriaan limittyviä ilmiöitä, kuten siirtolaisuutta, matkailua ja lemmikkieläimiä. Historiallisesti kaupungit ovat olleet tiedon tuottamisen ja tieteen harjoittamisen paik- koja. Samalla kaupunki itsessään on ollut tiedonkeruun, kuten tilastoinnin, kohde. Tämän tiedonkeruun avulla kaupunkeja on pyritty sekä hallinnoimaan että muuttamaan. Yleisen historian oppiaineessa näitä teemoja tutkitaan esimerkiksi kaupunkisuunnittelun ja erilaisten kaupunkitilaan ja -yhteisöihin kohdistuneiden säätelytoimien näkökul- mista. Lisäksi oppiaineessa tutkitaan tiedon säilyttämiseen, keräämiseen ja esittelyyn liit- tyviä urbaaneja ilmiöitä, kuten näyttelyitä, museoita ja kirjastoja. Yleisen historian oppiaineessa tehdään kaupunkihistorian tiimoilta monitieteellistä yhteistyötä sekä osallistutaan kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin ja tapahtumiin. Kaupunkihistoria Wikimedia Commons
- 10. 8 Voiko historiassa nähdä tulevaisuutta? Mi- ten historia ja tulevaisuus liittyvät toisiinsa? Tulevaisuusajattelun historiassa tutkitaan, miten menneisyydessä on toivottu, pelätty ja ennakoitu tulevaa. Tutkimme kulta-ajan myyttejä, tunnettuja ja unohtuneita visionää- rejä, tieteisfantasioiden utopioita ja dystopi- oita sekä yhteiskunnallista unelmointia ja siitä versonneita liikkeitä. Tulevaisuusajattelua ja sen historiaa on tutkittu ja opetettu Turussa jo pitkään. Ylei- sen historian alalla on tutkittu esimerkiksi edistysajattelun ja -uskon historiaa sekä kom- munistisia ja nationalistisia tulevaisuusk����äsi- tyksiä�������������������������������������������poliittisessa retoriikassa ja historiaker- tomuksissa. Myös aatteiden ja ideologioiden tutkijat joutuvat väistämättä tekemisiin odo- tusten, suunnitelmien, toiveiden ja pelkojen kanssa. Aatteita ja ideologioita on tärkeätä ja hedelmällistä tutkia myös tulevaisuusajat- telun näkökulmista, sillä kaikissa ihmisen ideoimissa yhteiskuntamalleissa ja aatera- kennelmissa on tulevaisuuteen kurkottava utooppinen elementtinsä, vaikka niitä ei ole aina helppo nähdä�������������������������päivänpolitii�����������kan ja puo- lueohjelmien taustalla. Tutkimusalueelta on pidetty luento- ja harjoituskursseja esimerkiksi Neuvostolii- Tulevaisuuden historiaa Albert Robida: La Sortie de l’opéra en l’an 2000 (1902). Wikimedia Commons.
- 11. 9 ton teknologisista ja sosiaalisista utopioista ja tulevaisuusajattelun historiasta antiikista nykypäivään. Tulevaisuusajattelua tutkitaan myös populaarikulttuuriin,kuten elokuviin ja musiikkiin liittyvänä ilmiönä. Oppiaineessa virinneestä kiinnostuksesta tulevaisuusajat- teluun syntyi vuonna 2009 Utopiat, aatteet ja tulevaisuus -tutkijapiiri, joka on koonnut yhteen teemasta kiinostuneita historian, yh- teiskunnan, taiteen ja kulttuurin tutkijoita. Ryhmän piirissä on myös tuotettu Kaipaava moderni -artikkelikokoelma (Turun Histori- allinen Yhdistys 2015). Menneen tulevaisuusajattelun lisäksi tulevaisuus on väistämättä läsnä kaikessa historiantutkimuksessa, koska menneisyy- den merkitys nousee oman aikamme kysy- myksistä. Jo sana historia voidaan ymmärtää laajemmin, tulevaisuuteen ulottuvina kerto- muksina ihmisenä olemisesta ja hänen pa- rempaan huomiseen tähtäävästä toiminnas- taan. Ihminen etsii vastauksia tulevaisuutta koskeviin kysymyksiinsä myös aiemmista kokemuksistaan, hyödyntäen menneisyyttä koskevaa tietämystään. Menneisyys ei koostu vain unohdetusta ja menetetystä, vaan myös siitä, mitä meil- lä on ympärillämme tässä ja nyt. Mennyttä on tulevaa helpompi kertoa ja kuvitella siksi, että me itse tulemme menneisyydestä omine muistoinemme, kokemuksinemme ja his- torioinemme. Me myös elämme erilaisten menneisyyden jättämien materiaalisten ja ei- materiaalisten jälkien ympäröiminä. Vaikka tulevaisuus koostuu siitä, mitä me otamme sinne mukaan, tulevaisuus jää silti odotusten horisontiksi, johon kohdistamme usein menneisyyteenkin projisoituja toivei- tamme ja pelkojamme. Emme myöskään tee tulevaisuutta koskevia ratkaisuja ja päätöksiä menneisyydestä irrallaan. Tulevaisuutta kos- kevat kertomukset ja käsitykset soveltuvat hyvin myös vallan välikappaleiksi, kuten on nähty niin yhteiskunnallisten uudistusten ja vallankumousten kuin niiden tukahdutta- mispyrkimystenkin yhteydessä. Siksi suh- teemme historiaan on tärkeä myös tulevai- suuden kannalta.
- 12. 10 Pidämme vanhoista kirjoista ja olemme kiin- nostuneita kirjahistoriasta. Se on kirjallista kulttuuria laajasti tarkasteleva tutkimusala, jossa huomio kiinnittyy niin kirjojen tuot- tamisen, levittämisen, lukemisen, keräämi- sen kuin niiden vaikutuksenkin historiaan. Kirjoja voidaankin lähestyä historiantutki- muksessa lukuisista näkökulmista: niissä on kiinnostavaa paitsi niiden sisältö myös niiden käsin kosketeltava materiaalisuus ja lukijoi- den niihin jättämät jäljet ja lukemisen mer- kit. Kirjojen kannet, niiden kuvitus, sidokset ja niihin tehdyt lukijoiden merkinnät voi- vat kertoa yhtä paljon menneisyydestä kuin varsinaiset tekstit. Myös kirjakokoelmien ja kirjastojen historiat kertovat kerääjiensä ar- voista, intresseistä ja yhteyksistä maailmalle. Kirjojen äärellä Olemme opettaneet kirjahistoriaa viimei- sen kymmenen vuoden aikana yhteistyössä englannin kielen oppiaineen ja muiden alan asiantuntijoiden kanssa. Kirjahistorian perus- teita on opetettu luennoilla ja henkilökoh- taista kirjahistorian tutkimusta on harjoiteltu seminaareissa. Jatkamme näiden kahden ope- tusmuodon käyttöä myös jatkossa. Kirjahistoria on vienyt meidät myös Tu- run yliopiston ulkopuolelle. Olemme aktii- visesti mukana Turun kaupunginkirjaston 1800–1900-luvun taitteessa kootun ”vanhan kokoelman” tutkimus- ja luettelointihank- keessa. Kaupunginkirjaston kokoelma on kansainvälinen ja monikielinen kirjojen aar- reaitta,josta on iloa vaikkapa graduntekijöille. Luettelointi valmistuu vuonna 2017, minkä jälkeen kokoelma on entistä paremmin käy- tettävissä. Lisätietoja kokoelmasta ja sen tutkimuksesta: https://opintokokoelma.wordpress.com Turun kaupunginkirjaston kokoelma
- 13. 11 Oppiaineessa on monipuolista museoiden, näyttelyiden ja kokoelmien historiaan liit- tyvää tutkimus- ja opetustoimintaa. Esille asettamisen kulttuurilla on ollut pitkään kes- keinen asema tiedon tuottamisessa kuriosi- teettikabineteista maailmannäyttelyihin ja museoihin. Sekä lyhytkestoiset näyttelyt että pysyvät museot ovat olleet paikkoja, joissa kohtaavat tiede, taide, koulutus, viihde, poli- tiikka ja elinkeinoelämä. Näyttelyinstituutio on perusolemukseltaan ylirajainen: näyttely- genret käytäntöineen siirtyvät yli kansallisten rajojen ja näyttelyissä kohtaavat erilaiset ih- miset, aatteet ja esineet, toisinaan keskiössä ovat myös eläimet tai kasvit. Oppiaineen piirissä on tutkittu muun mu- assa 1800-luvun näyttelymedian käytäntöjä, edistysuskoa maailmannäyttelyissä ja kau- komaiden eksoottisten esineiden päätymistä suomalaisnäyttelyihin. Olemme olleet myös aktiivisesti mukana perustamassa ja orga- nisoimassa museo- ja näyttelytutkimuksen kansallista Esille-forumia. Sen tarkoituksena on yhdistää eri tieteenaloilla ja eri instituu- tioissa työskenteleviä tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita museoista, esineistä, näytte- lyistä, keräilijöistä ja museoiden roolista yh- teiskunnassa. Olemme lisäksi olleet mukana käynnistämässä pohjoismaista näyttelyalan tutkimusverkostoa. Näyttelyiden, museoiden ja kokoelmien historiaa Lue lisää: http://esille.utu.fi http://www.hf.uio.no/ikos/english/research/projects/exhibition-studies-a-nordic-network R. Haglund. Ny illustrerad tidning, 1878.
- 14. 12 Erilaiset alkuperäislähteet, kuten käsikirjoitukset, valokuvat, äänitallenteet ja esineistö, ovat keskeinen osa historiantutkimusta. Nykyään digitoitua materiaalia on saatavilla koko ajan enemmän ja monipuolisemmin internetin lukemattomissa kokoelmissa ja näin kenen tahan- sa ulottuvilla. Oppiaine on koonnut näistä osan Delicious-verkkopalveluun, jonne on linkki verkkosivuilla. Innostusta omien tutkimuskohteiden kartoittamiseen voi etsiä myös oppiaineen aineisto- kokoelmista. Kokoelmat sisältävät tietoa mm. suomalaisista siirtolaisista Pohjois-Amerikassa, ensimmäisen maailmansodan aikaisia päiväkirjoja sekä luetteloita ja oppaita maailmannäyt- telyistä vuosilta 1834–1914. Aineisto koostuu arkistomateriaalista, painetusta kirjallisuudesta sekä sanoma- ja aikakauslehtien vuosikerroista. Mittava osa materiaalista on mikrofilmeinä tai -kortteina. Materiaaleihin voi tutustua oppiaineen tiloissa, ja henkilökunta neuvoo mie- lellään aineiston käytössä. Tarkempaa tietoa kokoelman sisällöstä löydät yleisen historian verkkosivuilta: http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/yleinenhistoria/kokoelmat Historiantutkimuksen lähteillä Turun kaupunginkirjaston kokoelma
- 15. Yksi aikamme suurimmista uhista on ympä- ristökriisi. Yleisen historian oppiaineessa on laadittu ympäristöohjelma Ekotekoja, jonka tavoitteena on karsia työajalla ja työtehtävistä aiheutuvaa luonnonvarojen kulutusta. Helppo tapa säästää luontoa, on välttää paperin turhaa tulostusta ja lajitella sekä kierrättää jätteet. Sähkön kulutukseen voi puuttua hyödyntämällä sähkölaitteiden vir- ransäästötilaa sekä sammuttamalla laitteis- ta virran, kun niitä ei käytä. Huomioimme luonnon myös matkustaessa valitsemalla mahdollisuuksien mukaan ympäristöystäväl- lisen vaihtoehdon. Luonnonvarat säästyvät myös paikallisten pienyrittäjien palveluita hyödynnettäessä, ja samalla turvataan elin- voimaisen paikalliskulttuurin säästyminen. Ympäristöohjelmaan sisältyvät käytän- teen ovat hyvä esimerkki kulutuksen vä- hentämisestä omassa arjessa. Toivomme esimerkin innostavan opiskelijat sekä muut yliopistolaiset toimimaan arjessa ympäristöä säästäen! Ekotekoja Italia. Rivista turistica mensile dell’E.N.I.T e delle Ferrovie dello Stato, 7/1936. Taina Syrjämaan yksityiskokoelma Lisätietoja ohjelmasta: http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ yleinenhistoria/oppiaineen-esittely/ekoteko- ja
- 16. 14 Ida Ijäs aloitti historianopinnot lukiovuoden jälkeen. Pääsykokeet tuntuivat näin luonnol- liselta jatkeelta ylioppilaskokeille. ”Luku- urakka olisi voinut olla hankalampi, jos vä- lissä olisi ollut vaikka vuosi. Toki se riippuu aina ihmisestä.” Historia kuului jo yläasteella Idan suo- sikkeihin, minkä vuoksi hakukohde oli help- po valita. Vaikka pääsykoe oli sujunut hyvin, tuli sisäänpääsy Idalle yllätyksenä, ja hän suuntasikin peruskursseille ilman ennakko- oletuksia. ”Tiesin yliopisto-opiskelun ero- avan lukiosta. Oikeastaan odotin vain, että pääsen syventämään lukiossa opittua ja kes- kittymään siihen, mistä oikeasti tykkään.” Yliopisto-opiskelu tuntui Idasta heti omalta. Erityistä kiitosta saa yliopistomaa- ilmaan kuuluva vapaus. Toisaalta entiselle kilpauimarille on ollut alusta lähtien selvää, että opinnot suoritetaan huolellisesti: ”Itse huolehdit mitä teet. Vaikka kukaan ei patista tekemään, haluat tehdä asiat kunnolla.” Pääaine on Idalta vielä valitsemat- ta, mutta yleisen historian monipuolisuus kiinnostaa. Historianopintojen rinnalla Ida on suorittanut psykologiaa sekä pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Muutoin sivuai- nevalinnat ovat hänellä avoinna. Haasteeksi on muodostunut valinnanvaikeus: ”On niin paljon, mikä kiinnostaa. Sehän se ongelma onkin.” Suuria haasteita Ida ei ole ensimmäisen vuoden aikana kohdannut. Aluksi vaikeil- ta vaikuttaneista asioista on suoriutunut, kun on rauhassa antanut itselleen aikaa niiden omaksumiseen. Pitkä välimatka vanhaan ko- tikaupunkiin Ouluun hankaloittaa toisinaan elämää, kun matkustamista joutuu suunnitte- lemaan. Toisaalta Ida on kotiutunut Turkuun Ensimmäinen vuosi historianopintoja mainiosti. Kaupungin viihtyisyyden lisäksi Turun etuihin lukeutuu ilmasto,sillä Oulussa talvet ovat kylmempiä ja pimeämpiä.”Ihmis- ten valittelemat räntäkelitkään eivät talvella haittaa, kun on niin valoisaa.” Vaikka Ida ei tuntenut Turusta ennes- tään ketään, sai hän nopeasti ystäviä opiske- lijapiireistä. Hän innostui myös liittymään historianopiskelijoiden ainejärjestön Kritiik- ki ry:n hallitukseen, jossa hänen vastuualu- eensa on koulutuspolitiikka. Pesti on opet- tanut paljon uutta, ja samalla Ida on päässyt tutustumaan paremmin historia-aineiden henkilökuntaan. Omien sanojensa mukaan Ida on osallistunut mukaan kaikkeen, mi- hin on ollut vähänkään kiinnostusta. ”Lähde kaikkeen mikä kiinnostaa rohkeasti mukaan. Ei kannata turhaan pelätä, että asiat täytyy tehdä tietyllä tavalla”, summaa Ida vinkkinsä tuleville opiskelijoille.
- 17. 15 Historianopinnot syksyllä 2013 aloittanut Antti Lillman harkitsi pitkään Suomen historian ja yleisen historian välillä, mut- ta päätyi lopulta valitsemaan jälkimmäisen pääaineekseen. Yksi syistä oli yleisen histo- rian näkökulmien runsaus, josta oli eri aika- kausista ja teemoista kiinnostuneelle Antille hyötyä hänen valitessaan kandidaatin tut- kielmansa aihetta. ”Päädyin tekemään kan- din keskiajasta, mutta työ olisi hyvin voinut käsitellä vaikka 1980-lukua.” Lopullisessa työssä Antti analysoi kes- kiaikaista käytösopasta naiseuden teemasta käsin. Työn aihe ja lähde eivät kuitenkaan olleet Antille alusta lähtien itsestään selvät. Lopullinen näkökulma rajautui pikkuhiljaa seminaarin edetessä ja kyse olikin enemmän sattumasta kuin suunnitelmallisesta valin- nasta. ”Harkitsin pitkään, että olisin käyttä- nyt kandissa edellisistä esseistä tuttuja lähtei- tä, mutta toisaalta houkutteli aloittaa tyhjältä pöydältä.Tämä osoittautui hyväksi valinnak- si”, Antti summaa. Tutkielmaa työstetään 2–3 periodia kestävässä seminaarissa. Antille seminaari- muotoinen opetus oli aiemmista opinnois- ta tuttua. Uusia asioita olivat seminaarissa opeteltavat eri tutkimusmenetelmät, kuten toisen työn opponointi ja viitteiden laatimi- nen, jotka molemmat sujuivat alun totutte- lun jälkeen Antilta luontevasti. Edellisistä erosi myös kandidaattiseminaariin kuuluvat harjoitustehtävät, joissa hahmotellaan työn rakennetta ja sisältöä hyvissä ajoin. Näiden laatiminen oli toisinaan haastavaa. ”Alussa oli vaikeaa, kun ei tiennyt mihin työ johtaa. Toisaalta harjoituksista sai työlle jonkinlaisen suunnan ja asiat jäivät mieleen muhimaan.” Haasteeksi Antti listaa myös yhteen lähdeaineistoon keskittymisen, sillä välillä mielenkiintoiset tutkimuskirjat meinasivat viedä mukanaan. Myös alkuperäislähteen eri aikatasot aiheuttivat tekijälle päänvaivaa. Kaiken kaikkiaan kandidaattiseminaari oli Antista mukava kokemus. Erityistä kiitosta hän antaa muille seminaarilaisille ja vetäjälle, joiden antamasta palautteesta oli apua työn viimeistelyssä. Kandidaattiseminaariin suuntaaville opiskelijoille Antti antaa vinkiksi huolellisen muistiinpanojen laatimisen ja valmistautu- misen kirjoittamiseen hyvissä ajoin.Kattavis- ta muistiinpanoista on apua viitteitä laaditta- essa. Kirjoittamista ei kannata viimetippaan jättää, vaikka valtavasta urakasta ei olekaan kyse.”Kandiin kannattaa varata oma aikansa, mutta rinnalle jää aikaa muuhunkin.” Opiskelijanäkökulma kandidaattiseminaariin
- 18. 16 ”Tähänastisen elämän parasta aikaa”, toteaa Saara Penttinen kysyttäessä, mitä ajatuksia vuodet yliopistossa herättävät. Saara aloitti yleisen historian opinnot syksyllä 2010, ja ne ovat edenneet loppusuoralle. Vaikka men- neisyyden tutkiminen oli kiehtonut Saara lapsuudesta lähtien, kypsytteli hän lukion jälkeen ajatusta historian opiskelusta pari vuotta. Päätöstä hakea opiskelemaan hän ei ole sen jälkeen katunut. “Elämän parasta aikaa“ Yleisen historian rinnalla Saara on opiskel- lut maantiedettä, taidehistoriaa, latinalaista filologiaa sekä suorittanut vanhojen aikojen opintokokonaisuuden. Valinnat eivät ole ol- leet kovinkaan suunnitelmallisia, vaan Saara on rohkeasti kokeillut kaikkea itseä kiinnos- tavaa. Toisaalta historian jatko-opinnot ovat kiehtoneet Saaraa opintojen alusta lähtien, ja sivuaineopinnoista hän on etsinyt erityisesti tutkijan työssä hyödyllisiä taitoja. Harmittamaan Saaraa on jäänyt ainoastaan mielenkiintoisten luentojen sivuuttaminen. Hän suositteleekin seuraamaan omia intressejä: ”Kannattaa opintojen aikana aktiivisesti et- siä omia kiinnostuksen kohteita ja kerätä mahdollisimman paljon kokemuksia, vaikka yhteiskunnassa painostetaan tehokkuuteen. Ilman intohimoa tutkinto jää tyhjäksi.” Opintojen alussa Saaralla ei ollut tietoise- na tavoitteena ottaa aktiivisesti osaa yliopis- tomaailmaan, mutta toisin kävi. Saaralle on karttunut kokemusta mm. tutorina, ainejär- jestön hallituksen jäsenenä ja harjoittelijana. Yliopisto-opiskelun parhaisiin puoliin Saara listaakin uudet tuttavuudet ja yhteisöllisyy- den: ”Yllätyin, kuinka mukanaan yliopisto vei.Tämä on aivan oma maailmansa ja nope- asti tuntui, että löysin oman paikkani.” Historiassa Saaraa kiehtoo erityisesti maantieteellisen tiedon esittäminen uuden ajan alussa. Teema on vienyt Saaran men- nessään ja hän suunnittelee jo jatko-opintoja, kunhan saa ensiksi pro gradu -tutkielman päätökseen. Kaiken kaikkiaan historiano- pinnot ovat antaneet Saaralle paljon. Opin- noista käteen hänelle jää ainakin kyky kriit- tiseen suhtautumiseen, avarakatseisuuteen ja eri näkökulmien yhdistelemiseen. Saara kehottaakin muistamaan historian ainutlaa- tuisuuden: ” On hyvä muistaa, että yliopiston ulkopuolellakin on elämää. On oltava ylpeä omasta alastaan ja tiedostettava ne taidot ja vahvuudet, joita se antaa ja vaatii. Ja näistä olisi kerrottava muillekin.” Lisää opiskelukokemuksia löydät oppiaineen internetsivuilta: http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/yleinenhistoria/opiskijaelamaa
- 19. 17 Yleisessä historiassa opiskelevan on mah- dollista suorittaa humanististen tieteiden kandidaatin, filosofian maisterin ja filosofian tohtorin tutkinnot. Opinnot avartavat maa- ilmankuvaa ja auttavat ymmärtämään his- torian merkitystä nykyhetkessä. Suurin osa vastavalmistuneista suuntaa opettajan, tutki- jan ja tiedottajan töihin. Lisäksi yleisestä his- toriasta työllistytään mm. museo-, arkisto- ja muihin kulttuurialan töihin, suunnittelijan ja kouluttajan tehtäviin, ulkoministeriöön ja kansainvälisiin järjestöihin. Sijoittumisessa työelämään painavat pääai- neen lisäksi oma aktiivisuus, monipuoliset sivuaineet ja muu harrastuneisuus. Näiden ohella työkokemuksella, kontaktiverkostoilla sekä kieli- ja viestintätaitojen kartuttamisella on merkittävä vaikutus työllistymisessä. Osa valmistuneista löytää paikkansa työelämästä suunnitelmallisen työskentelyn tuloksena, osalle sattumalla voi olla suurikin merkitys. Seuraavassa esitellään muutamia työelämään sijoittuneita henkilöitä, joiden tausta on ylei- sessä historiassa. Historioitsija työelämässä Vuonna 2015 yleisestä historiasta valmistu- neen Virpi Luoman tie on opintojen jälkeen vienyt ulkomaille kansainvälisen järjestötoi- minnan pariin. Sveitsiläisessä rauhanjärjes- tössä���������������������������������������, Schweizerischen Friedensrat, ty������ösken- televälle Virpille kiinnostus ulkomaita ja vieraita kulttuureita kohtaan syntyi opin- tojen aikana. ”En ajatellut vielä yliopistoon tullessani, että suuntaisin ulkomaille. Kiin- nostuttuani opintojeni myötä kulttuurien vuorovaikutuksesta halusin saada aiheesta omakohtaista kokemusta.” Virpi suuntasikin ensiksi vaihtoon Istanbuliin ja myöhemmin harjoittelijaksi Suomen Lähi-idän Instituut- tiin Beirutiin. Siirtymä opintojen ja työelämän välil- lä oli Virpillä pitkä, sillä opintoja viimeis- tellessään hän työskenteli osa-aikaisesti Turku Centre for Medieval and Early Mo- dern Studies -keskuksella. Myös Turun yliopiston tarjoama mentorointiohjelma ja rekrytointipalvelut auttoivat valmistautu- maan työelämään siirtymistä, vaikka suurin orientoituminen tapahtui valmistumisen jälkeen. ”Valmistuttuani jouduin tosissaan miettimään, mitä työtä haluan tehdä, omaa osaamistani ja kehittämiskohteita. Vaikka työnhaku oli raskasta, oli se myös opettavais- ta aikaa.” Virpi kehottaakin pohtimaan työelämää opintojen aikana. Työ- tai järjestöalan ko- kemusta kannattaa hankkia jo varhaisessa vaiheessa, sillä kaikesta on jatkossa hyötyä. Omia intressejä ei kannata unohtaa, vaan rohkeasti kokeilla asioita, jotka kiinnostavat. Työssään Virpi vastaa järjestön viestinnäs- tä ja tapahtumatuotannosta. Tämä tarkoittaa järjestön julkaiseman lehden toimittamista, taustatutkimusta, tapahtumista tiedottamista sekä kontaktiverkostojen hallinnointia. Työ- Opinnoista innostus ulkomailla työskentelyyn Lisää uratarinoita löydät oppiaineen internetsivuilta: http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/yleinenhistoria/opiskelijaelamaa/tyoelama
- 20. 18 tehtävien ja opintojen väliltä löytyy linkki. ”Yksi työn hyvistä puolista on, että tunnen hyötyväni opinnoistani ja pääsen käyttämään taitojani.” Esimerkeiksi Virpi listaa muun muassa tiedon hankintaan, jäsentämiseen ja tuottamiseen liittyvät taidot. Myös histori- anopinnoissa terävöitynyt ymmärrys kult- tuurien moninaisuudesta on keskeinen taito ulkomailla työskennellessä. Toisaalta vieras kulttuuri aiheuttaa haas- teita, kun sopeutuminen sekä työhön että ar- keen vie aikansa. Erityisesti työssä käytettävä saksan kieli aiheuttaa välillä ongelmia,vaikka Virpillä oli takana kieliopintoja.”Saksa ei ole vahvin kieleni ja välillä tuntuu, että tehtävien suorittaminen vaatii tuplasti enemmän aikaa. Toisaalta motivaationi oppimiseen on korke- alla, koska tarvitsen kielitaitoa arjessa selvi- ytymiseen.” Kieliopin parissa tuskasteleville Virpi vinkkaa, että sanoma menee usein pe- rille ilman täydellistä taivutusta,Tärkeämpää on oma asenne ja halu kommunikoida. Virpi rohkaisee kokeilemaan ulkomailla työskentelyä, jos kiinnostusta löytyy. Vaih- tovuosi on hyvä tapa aloittaa, mutta myös kotimaasta käsin voi olla mukana kansainvä- lisessä toiminnassa hakeutumalla esimerkiksi Erasmus-opiskelijoiden seuraan. Virpi pai- nottaakin pohtimaan, miksi ulkomaille halu- aa. ”Jos ulkomaissa kiinnostaa vain halvempi olut, voi lomamatka olla sopivampi. Mutta jos on oikeasti halua kartuttaa omia taitojaan tai kiinnostusta tietyn kulttuurin syvempään tutustumiseen, niin������������������������motivaatio kantaa ulko- mailla vastaan tulevien haasteiden yli.” Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön ylitarkastajana työskentelevä Janne Seppä vastaa kieltävästi kysyttäessä, oliko hänen uravalintansa selkeä. ”Voisin pitää koko uraani jonkinlaisena ajopuuteoriana. Olen päätynyt sattumalta ensin yhteen paikkaan ja sitä kautta on aina auennut seuraava mahdol- lisuus.”Toisaalta Jannella on taustalla monia Töissä maahanmuutto kysymysten parissa
- 21. 19 ”Edellisestä työstä voi poikia seuraava työ- paikka, jos hoitaa hommansa hyvin”, toteaa Jaana Halin kerratessaan työhistoriaansa. Jaanalla on taustalla runsaasti kokemusta eri terveys- ja sosiaalialan projekteista. Työt ovat vieneet hänet mm. MS-liittoon (nyk. Neuroliitto), Lihastautiliittoon ja Asumis- palvelusäätiö Aspan leipiin. Nykyisessä työs- sään Turun kaupungin hyvinvointitoimialan suunnittelupäällikön virassa Jaana on virka- vapaalla Kelan keskushallinnosta, jossa hän työskenteli projektipäällikkönä useamman vuoden. Historianopinnot projekti työn tukena maahanmuuttokysymystä sivunneita tehtä- viä mm. SPR:llä. Tämän hetkisessä työssään Janne toimii tiiminvetäjänä, jonka työtehtä- vät sisältävät turvapaikkapuhutteluiden pitä- mistä,päätösesitysten tekemistä,hakemusten ratkaisua ja ylitarkastajien neuvontaa. Yleisen historian lisäksi Janne suoritti opintoja Suomen historiasta, uskontotie- teestä, valtio-opista, taloustieteestä ja sosio- logiasta. Laaja-alaisesta tutkinnosta on ollut hyötyä töitä etsiessä ja tehdessä, mutta silti Janne myöntää, että jo opiskeluaikana olisi voinut olla suunnitelmallisempi.”En kannus- ta putkiajatteluun, mutta omia kiinnostuksen kohteita työelämää ajatellen kannattaa miet- tiä aina silloin tällöin opintojen aikana.” Opiskeluaikana Janne keskittyi opintoi- hinsa ja työskenteli pääasiassa vain kesäi- sin. Kokemusta karttui niin kirkko-oppaan hommista, sanomalehtien jaosta kuin varas- totöistä. Hän suoritti myös 3 kk harjoittelun yleisen historian oppiaineessa. Valmistut- tuaan vuonna 2001 Janne suoritti Suomen Espanjan suurlähetystössä Madridissa 6 kk harjoittelun, jonka rahoitti Kansainvälinen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Vaikka Jannen koulutuspohja tai opis- kelujen aikainen työhistoria eivät suoraan johda hänen nykyiseen työhönsä, korostaa Janne taustansa auttaneen häntä ymmärtä- mään ilmiöiden laaja-alaisuuksia, luomaan verkostoja sekä ymmärtämään erilaisia toi- mintaympäristöjä. Tärkeitä taitoja on tarttu- nut mukaan juuri historianopinnoista, jotka ovat auttaneet vahvistamaan kriittistä suh- tautumista sekä tietoon että tietolähteisiin. ”Omaan työhöni kuuluu laajojen tietomasso- jen seulonta ja sieltä olennaisen löytäminen. Tähän on omista opinnoista ollut runsaasti hyötyä.”
- 22. 20 Työssä hyvin suoriutumisen lisäksi Jaana korostaa verkostoja, sillä niiden kautta voi saada vinkkejä avoimista työpaikoista. Jaana rohkaisee tutustumaan jo opiskelu-aikana eri tiedekuntien opiskelijoihin ja osallistumaan valmistumisen jälkeen alumnitoimintaan. Työelämässä tärkeitä ovat vuorovaikutustai- dot paitsi työsuhteen aikana, niin myös sen jälkeen. ”Vaikka vaihtaa��������������������kin työnantajaa kan- nattaa pitää yhteyttä yllä vanhaan työpaik- kaan ja yrittää auttaa heitä myös jatkossa.” Nykyisessätyössäänsuunnittelupäällikkö- nä Jaana johtaa kaupungin hyvinvointitoimi- alanulkoisenrahoituksenkehitt������������ämishankkei- ta eli toimii projektipäälliköiden esimiehenä. Työ on vaiherikasta vaatien niin budjettien laadintaa ja hallinnointia kuin viestintä ja henkilöstöhallinnon taitoja. Vaiherikas työn- kuva ja mukava organisaatio saavat Jaanalta kiitosta. Suurimpana haasteena työssä on kiire,joka on tyypillinen piirre projektityössä. Tärkeää on myös muistaa, että projektit ovat aina määräaikaisia, vaikka myös vakinaisia virkoja löytyy. Projektityössä hyötyy projektijohtamisen, taloushallinnon ja oikeustieteen osaamisesta. Näitä Jaana suosittelee kaikille omien opin- tojen rinnalle, vaikka ei tähtäisikään juuri projektityöntekijäksi.”Tällä hetkellä monissa töissä on projektimaista työotetta ja projekti- maisia töitä, ja niitä taitoja arvostetaan.” Historianopiskelijoita Jaana kannustaa etsimään työtä laajalti eri aloilta, eikä ha- kukriteerejä kannata liikaa pelästyä. Histo- rianopinnoista karttuneet kirjalliset ja suul- liset taidot sekä olennaisen hahmottaminen laajasta materiaalista ovat hyödyksi työssä kuin työssä. ”Muut eivät aina ymmärrä, mitä meidän koulutuksellamme voi tehdä ja mihin pystyy. Pitää vain omalla työllä ja esi- merkillä näyttää,että kyllä humanistikin osaa ja paljon!” Kuva: Tiia Laakso
- 23. 21 Jo yläkoulun seitsemännellä luokalla Eric Carver ilmoitti haluavansa opiskelemaan historiaa. Suomen ja Yhdysvaltain kansa- laisena erityisesti USA:n historia kiinnosti Ericiä, joten yleinen historia oli luonnollinen valinta pääaineeksi. Eric luki sivuaineinaan Suomen his- toriaa, kasvatustiedettä ja yhteiskuntaopin opetettavan aineen opintoja. Kolmanneksi opetettavaksi aineekseen Eric valitsi elämän- katsomustiedon.”Vaikka sain itse paljon elä- mänkatsomustiedon opinnoista, suosittelen harkitsemaan uskonnon opettajan pätevyy- den antavia opintoja, koska uskonnossa ope- tustunteja on enemmän tarjolla.”Sivuaineva- linnat kannattaa Ericin mielestä tehdä omien kiinnostusten mukaan. Aina ei tarvitse nou- dattaa samoja valintoja kuin muut. Valmistuttuaan vuonna 2009 Eric teki sekä toimittajan että opettajan töitä. Nyky- ään hän toimii Helsingin yliopiston urapal- veluissa uraohjauksen asiatuntijana. Työ on uraohjausta: Eric pitää opiskelijaryhmille työelämäorientaatio-kursseja, joilla käsitel- lään mm. urasuunnittelua, itsetuntemusta ja päätöksentekoa. ”Parasta työssäni on vuoro- vaikutus opiskelijoiden kanssa. Työ on erit- täin palkitsevaa, ja siinä tapaa paljon ihmi- siä eri tieteenaloilta, työnantajasektoreilta ja työmarkkinajärjestöistä. Työni onkin näkö- alapaikka seurata yhteiskuntaa koulutuksen ja työelämän yhteyden näkökulmasta.” Opiskeluaikanaan Eric tutustui kou- lutuspolitiikkaan luottamustoimissa. Hän toimi aktiivisesti historian opiskelijoiden ainejärjestössä sekä ylioppilaskunnassa. ”Jär- jestötoiminnassa oppi paljon ryhmätyö-, esiintymis- ja organisointitaitoja. Järjestöis- sä saa myös ystäviä ja voi verkostoitua. Jos järjestötoiminta kiinnostaa, suosittelen sitä lämpimästi.” Eric katsoo, että historian opinnoista on paljon apua työelämässä. ”Historiassa oppii keräämään tietoa useista eri lähteistä ja ar- vioimaan sitä kriittisesti. Historian avulla ymmärtää yhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti.” Muita työelämässä hyödyllisiä taitoja ovat Ericin mukaan mm. suullisen ja kirjallisen viestinnän hallitseminen, kielitaito, oppimis- kyky, ongelmanratkaisutaidot sekä perus- taidot tietotekniikassa. ”Opettajan pedago- giset opinnot ovat olleet tarpeen nykyisessä työssäni. Pedagoginen osaaminen ei koskaan mene hukkaan, vaikka en tietenkään voi suo- sitella pedagogisia opintoja vain varmuuden vuoksi, jos ei aio opettajaksi.” Ericin mukaan heti opiskelujen alussa ei tarvitse olla tarkkoja urasuunnitelmia. ”Ole utelias ja kokeile erilaisia opintoja. Kun kek- sit, mikä sinua kiinnostaa, mieti, miten voisit hyödyntää sitä työelämässä. Juttele rohkeasti eri alojen edustajien kanssa ja etsi tietoa vaih- toehdoista.Työelämä ei ole mikään mörkö.” Urataitoja opettamassa
- 24. 22 Oppiaineen väki Yleisen historian oppiaineessa työskentelee monipuolinen joukko väkeä: professoreita, yli- opistonlehtoreita, yliopisto-opettaja ja pitkä liuta dosentteja sekä suuri joukko tutkijoita. Lisäksi työyhteisöömme kuuluu useita emeritusopettajia. Oppiaineen ja suuren osan ope- tushenkilökunnasta löydät Sirkkalan kampukselta, Historicumin ensimmäisestä kerroksesta. Seuraa meitä: Henkilökunnan tarkemmat esittelyt ja yhteystiedot löytyvät oppiaineen internetsivuilta: http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/yleinenhistoria Yleinen historia 20014 Turun yliopisto Käyntiosoite: Kaivokatu 12 Sirkkala, Historicum, 1. krs