1. Miten liikuttaa Aaltoa?
Kyselyyn pohjautuvia huomioita vähäisestä liikunnan
harrastamisesta
Teemu Kemppainen
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs.
Työpaperi 4/2011 ISBN 978-952-5282-30-6
Helsinki 2011 ISSN 1799-8905
2. Sisällysluettelo
1 Johdanto............................................................................................................. 1
2 Mitkä tekijät selittävät opiskelijoiden vähäistä liikkumista?................................ 2
3 Miksi en liiku? ..................................................................................................... 4
4 Minkälaista liikuntaa vähän liikkuville opiskelijoille?........................................... 6
5 Liikkumisen valtaväylästä ja ihmiskuvasta........................................................... 8
Kirjallisuutta........................................................................................................... 9
Liite: teknisiä lisätietoja ....................................................................................... 10
3. 1
1 Johdanto
Opiskelijoiden liikunta ja heidän liikuntaa koskevat mielipiteensä ovat aiheena käsillä olevassa
Otuksen työpaperissa. Kysymys vähemmän liikkuvien opiskelijoiden liikuntamieltymyksistä on
raportin keskiössä. Mitkä tekijät selittävät vähäistä liikkumista? Miten vähän liikkuvat itse
mieltävät liikkumattomuuden syyt? Kuinka palvelutarjontaa pitäisi kehittää, jotta se vastaisi
optimaalisesti vähän liikkuvien mieltymyksiin? Tarttumalla näihin kysymyksiin tämä työpaperi
pyrkii tarjoamaan kehitystyökaluja korkeakoululiikunnan toimijoille, jotka kamppailevat
vähemmän liikkuvien aktivoinnin, kannustamisen ja innostamisen kanssa.
Julkaisu muodostaa osan Otuksen ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) yhteistyöhanketta,
jonka avulla pyrittiin kartoittamaan jäsenten mielipiteitä ylioppilaskunnan tuottamista
palveluista. Tämä työpaperi laajentaa hankkeen pääraportissa esitettyä liikuntapalveluiden
tarkastelua. Analyysin pohjana käytetty aineisto on otospohjainen, Aalto-yliopiston
ylioppilaskunnan jäsenille suunnattu kyselyaineisto, joka kerättiin syyskuussa 2011.1
Raportissa tarkastellaan aluksi vähäisen liikkumisen taustatekijöitä (luku kaksi) selittävällä
tutkimusotteella. Luvussa kolme lähestytään samaa teemaa ymmärtävällä metodologialla
keskittymällä siihen, kuinka vähän liikkuvat itse mieltävät asian. Tämän jälkeen selvitetään
vertailevasti vähän liikkuvien ja muiden opiskelijoiden liikkumispreferenssejä (luku neljä).
Lopuksi kootaan raportin havaintoja yhteen ja esitetään joitakin yleisempiä huomioita liikunnan
edistämisestä. Suluissa ja liitteinä esitettävät tilastolliset yksityiskohdat voi halutessaan
huoletta sivuuttaa, sillä teksti on muotoiltu siten, että oleellinen viesti välittyy ilman näihin
paneutumista.
Raportin laatija on saanut tilaisuuden perehtyä useiden vuosien ajan korkeakoululiikunnan
kenttään hyvin käytännöllisellä tasolla toimiessaan liikunnan parissa Unisportin (ent.
Yliopistoliikunta) palveluksessa. Kysymykset liikuntaan kannustamisesta – ja yleisemmin
suhteesta liikuntaan – ovat näiden vuosien varrella tulleet vastaan monessa eri muodossa.
Tekijä haluaakin kiittää Unisportia kuluneiden seitsemän vuoden yhteistyöstä. Erityiskiitos
kuuluu näiden vuosien aikana kohdatuille asiakkaille, joista kukin on avannut aivan
omanlaisensa näkökulman liikkumiseen. Nämä kokemukset tarjosivat AYY:n palvelukyselyn
liikuntaosion kehittämiseen ja tämän liikuntaan keskittyvän työpaperin laatimiseen
korvaamattoman pohjan.
1
Vastaajia 1010, vastausosuus 28 %. Raportissa käytetään painotettua aineistoa. Metodologiasta tarkemmin, ks.
Kemppainen & Raninen (2011b).
4. 2
2 Mitkä tekijät selittävät opiskelijoiden vähäistä liikkumista?
Tarkastellaan aluksi, mitkä kyselyaineistomme sisältämät taustatekijät liittyvät vähäiseen
liikkumiseen. Selvityksissä tavanomaisesti käytettyjen ristiintaulukointien sijaan edetään
hieman tehokkaammin, regressioanalyysin avulla: selitettävä muuttuja on vähäinen liikunnan
harrastaminen (operationalisointi: vähemmän kuin kerran viikossa) ja selittäviksi muuttujiksi
valittiin aineistosta joukko tähän yhteyteen luontevia muuttujia:
1) opiskelu- ja työstatus: aikaisemman tiedon nojalla näyttää siltä, että opintojen ja työn
yhdistäminen saattaa viedä aikaa itsestä huolehtimiselta (ks. Kemppainen 2011, 45). Eräs
kyselymme vastaajista viittaa tämäntyyliseen aikapulaan:
”Olen aiemmin liikkunut 3-4 kertaa viikossa, mutta nykyään tuntuu että aikaa ei löydy.
Kun koulun päälle on pakko tehdä töitä, niin eipä sitä enää aikaa tahdo löytyä liikunnalle.
Haluaisin liikkua enemmän.”
2) kotitaloustyyppi: esimerkiksi lapsien saaminen voi vaikuttaa omaan liikuntaharrastukseen.
Liikkuminen mahdollisesti vähenee ruuhkavuosien aikapulan vuoksi. Toisaalta liikkumiseen
saatetaankin satsata aikaisempaa enemmän esimerkiksi yhteisten kävelylenkkien muodossa.
3) kieliryhmä: hankkeen pääraportissa huomasimme, että vieraskieliset opiskelijat liikkuvat
muita vähemmän (Kemppainen & Raninen 2011b)
4) sukupuoli ja ikä on hyvä ottaa mukaan joka tapauksessa, jotta niiden mahdollinen vaikutus
saadaan vakioitua
6) korkeakoulu on mukana sekä vakiointisyistä että pääraportissa tekemämme havainnon
vuoksi: kauppakorkeakoululaiset liikkuvat tyypillisesti hieman muita aaltolaisia enemmän,
taideteollisen korkeakoulu opiskelijat taas pääsääntöisesti jonkin verran vähemmän.
7) opintojen vaihe (vakiointi).
Teknisesti analyysi toteutettiin logistisella regressiolla. Valikoituja teknisiä tietoja analyysistä on
esitetty raportin liitteenä.
Mallin selitysaste osoittautui lopulta varsin heikoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vähäinen
liikkuminen riippuu valtaosin sellaisista tekijöistä, joita malli ei sisällä.
Opiskelu- ja työstatus on tehdyn analyysin perusteella yhteydessä vähäiseen liikkumiseen
ainoastaan niiden osalta, jotka eivät käy töissä eivätkä opiskele. Nämä henkilöt kuuluvat muita
todennäköisemmin vähän liikkuvien ryhmään (vedonlyöntisuhde eli OR =5.5, p =.047).
Kotitaloustyyppien välillä ei mallin mukaan ole eroja näiltä osin. Sen sijaan kieliryhmän vaikutus
on regressiomallituksen nojalla huomattava. Suomenkielisiin verrattuna vieraskieliset
opiskelijat ovat tavallisemmin vähän liikkuvia (OR=3.5, p <.0005). Ruotsinkielisten opiskelijoiden
5. 3
kohdalla ollaan tilastollisen merkitsevyyden rajoilla; aineiston perusteella näyttää siltä, että he
liikkuvat jonkin verran suomenkielisiä vähemmän (OR =2.3, p =.054), mutta ryhmän havaintojen
lukumäärä on siinä määrin vähäinen, ettei kovin pitkälle meneviä päätelmiä kannata tehdä.
Analyysissä käytetyn ikäluokituksen mukaan ei ilmene eroja, eikä myöskään sukupuoli erottele
vähän liikkuvia muista. Korkeakoulujen väliset erotkaan eivät mallissa saavuta tilastollisen
merkitsevyyden tasoa, joskin hienoista viitettä on siihen suuntaan, että kauppakorkeakoulussa
liikunnan harrastaminen on tavallista yleisempää ja taideteollisessa korkeakoulussa taas
vähäisempää. Opintojen vaiheen suhteen eroja ei ole.
Kieliryhmän mukaisia eroja vähän liikkuvien osuudessa havainnollistetaan taulukossa 1. Kyse ei
tietenkään ole kielestä sinänsä. Ajatus on, että vieraskielisistä opiskelijoista ainakin osa on
sellaisia, jotka ovat muuttaneet Suomeen varta vasten opintoja varten.2
Taulukosta 1 käy ilmi,
että vieraskielisten opiskelijoiden joukossa vähän liikkuvien osuus on lähes kolminkertainen
suomenkielisiin verrattuna (taulukossa Khiin neliö -testin p <.0005).
Taulukko 1. Vähän liikkuvien osuus kieliryhmittäin, %. AYY:n palvelukysely 2011.
Suomi Ruotsi Jokin muu Kaikki
Liikuntamäärät Alle 1 krt viikossa 9 % 18 % 26 % 11 %
Enemmän 91 % 82 % 74 % 89 %
n (100 %) 842 45 103 990
Korkeakoulujen väliset erot eivät regressiomallissa saavuttaneet tilastollisen merkitsevyyden
tasoa. Luodaan joka tapauksessa silmäys vertailevaan taulukointiin (taulukko 2). Hankkeen
pääraportissa esitetyn mukaisesti erot ovat taulukoitaessa tilastollisesti merkitseviä (Khiin neliö
-testin p <.0005) ja samansuuntaisia kuin edellä esitettiin.3
2
Ks. hankkeen asumisaiheinen työpaperi, jossa keskitytään juuri näihin opiskelijoihin, Kemppainen & Raninen
(2011a).
3
Miksi regressioanalyysissa erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä? Pääsyy on, että regressiomallissa on
mukana myös muita muuttujia, joiden vaikutus otetaan mallissa huomioon samanaikaisesti: nämä muut muuttujat
ikään kuin selittävät osan taulukossa nähtävästä kahden muuttujan suhteesta.
6. 4
Taulukko 2. Vähän liikkuvien osuus korkeakouluittain, %. AYY:n palvelukysely 2011.4
ENG ECON CHEM SCI ELEC TAIK Kaikki
Liikuntamäärät
Alle 1 krt
viikossa
9 % 6 % 14 % 16 % 11 % 21 % 11 %
Enemmän 91 % 94 % 86 % 84 % 89 % 79 % 89 %
n (100 %) 261 233 87 148 158 115 1002
3 Miksi en liiku?
Vähäinen liikkuminen jää aineistomme valossa lopulta pääosin selittämättä, joten edetään
toista reittiä. Vähän liikkuvilta opiskelijoilta voidaan kysyä suoraan, mitä he itse ajattelevat
asiasta. Yksilön omia käsityksiä ja kokemuksia tarkastelemalla voidaan paremmin ymmärtää,
miksi he liikkuvat tai eivät liiku (vrt. Villgren 2011). Vaihdetaan siis selittävästä tutkimusotteesta
ymmärtävään lähestymistapaan.
Kuvio 1. Miten merkittäviä syitä seuraavat ovat sille, että et harrasta liikuntaa? Erittäin
merkittävä ja merkittävä, %, vähän liikkuvat (n=80–81). AYY:n palvelukysely 2011.
4
Korkeakoulujen lyhenteet: ENG = Insinööritieteiden korkeakoulu, ECON = Kauppakorkeakoulu, CHEM = Kemian
tekniikan kk, SCI = Perustieteiden kk, ELEC = Sähkötekniikan kk, TAIK = Taideteollinen kk.
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 %
Aikaisemmat huonot kokemukset
Liikuntapalvelut liian kaukana
Kukaan ei kannusta
Tulokset eivät näy
En pidä liikunnasta
Liikuntatilojen ilmapiiri ja fiilis
Liikkuminen maksaa liikaa
Elämäntapavalinta
En saa itseäni liikkumaan, vaikka yritän
Liikunta ei kiinnosta minua
Yleinen elämäntilanne
Ei ole aikaa
Erittäin merkittävä Merkittävä
7. 5
Kuvio 1 havainnollistaa vähän liikkuvien opiskelijoiden vastauksia kysyttäessä eri tekijöiden
merkitystä vähäisen liikkumisen syinä. Aikapula ja yleinen elämäntilanne ovat varsin tavallisia
koettuja syitä vähäiselle liikkumiselle. Lisäksi vähän liikkuvista opiskelijoista noin joka toinen
katsoo, että syynä on kiinnostuksen puute. Lähes puolet vähän liikkuvista on sitä mieltä, ettei
saa itseään liikkumaan yrittämisestä huolimatta. Näiden opiskelijoiden tapauksessa voidaan
ehkä puhua eräänlaisesta ”sisäisestä vastustajasta”: yrittäminen ei kanna tottumusten
muuttamiseen tai toimijuuteen asti; kiinnostavaa on, että heistä suurin osa kuitenkin katsoo
samaan aikaan, ettei liikunta kiinnosta. Luomalla mahdollisuuksia mielekkääseen ja juuri näitä
opiskelijoita kiinnostavaan liikkumiseen voidaan kenties edistää oman yrittämisen
kanavoitumista liikuntamieltymysten ja -tottumusten muuttamiseen. Myös liikuntaa kohtaan
koettu kiinnostus saattaa samalla muuttua.
Edetään tarkastelemalla kuvion 1 muuttujajoukkoa faktorianalyysin avulla. Päämäärä on
selvittää, pystytäänkö asiaa tarkastelemaan hieman tiivistäen, jotta saataisiin parempi yleiskuva
asiasta: pyritään etsimään pieni joukko sellaisia tekijöitä, jotka kokoavat sopivasti yhteen
kuviossa 1 esiintyvän kysymysjoukon informaatiota. Samalla saadaan yksittäisiin osioihin
liittyvää satunnaisvaihtelua tai mittausvirhettä hieman kuriin. (Ks. esim. Vehkalahti 2008, 99 ja
Gorsuch 1983, 2-4.) Aineistolähtöisen kokeilun, oman harkinnan sekä tilastollisten kriteerien
pohjalta päädyin neljän tällaisen tekijän – faktorin – malliin. Alla kehittelen näiden perusteella
vapaasti tulkiten neljä hahmotelmaa vähäisen liikkumisen tekijöistä. Pyrkimys on avata
näkökulmia siihen, kuinka vähän liikkuvat mieltävät ja kokevat liikkumattomuutensa syyt.
Lisäksi esitän kuhunkin jäsennykseen liittyviä pohdittavia teemoja. Faktorianalyysin tulosteita
on esitetty raportin liitteenä.
Miksi en liiku?
1) Rajalliset resurssit
Opiskelijat käyvät etenkin pääkaupunkiseudulla opiskelun ohella töissä varsin yleisesti ja monet
perustavat opintojensa aikana perhettäkin. Lisäksi opiskelut ja sosiaalinen elämä vievät aikansa.
Tällöin itsestä huolehtiminen ja liikunta jäävät joskus vähemmälle huomiolle. Kyse ei ole
niinkään tietoisesta elämäntapavalinnasta tai kiinnostuksen puutteesta. Ei ole aikaa.
Elämäntilanne ylipäätään on sellainen, ettei siihen oikein liikuntaa mahdu. Voipa rahallekin olla
paremmaksi koettua käyttöä kuin liikkuminen.
Pohdittavaksi: voisiko uusia näköaloja avautua, jos liikunta miellettäisiin voimavaraksi tai
voimavarojen lähteeksi sen sijaan, että se näyttäytyisi vain yhtenä aikasyöppönä tai
velvollisuutena muiden joukossa? Miten tällainen käsitystapa voitaisiin huomioida
liikuntapalvelujen tarjontaa suunniteltaessa ja palveluviestinnässä?
2) Oma valinta
Ihminen on tahtova, omat päämääränsä asettava toimija, joka suuntautuu kiinnostuksensa
kohteiden mukaisesti. Kaikkia liikunta ei kiinnosta – ainakaan sellaisessa muodossa, missä sitä
nykyään valtavirtaisesti markkinoidaan. Kaikki eivät pidä liikunnasta ja liikkumattomuus voi olla
8. 6
elämäntapavalinta. Toisaalta mukana on kuitenkin häivähdys sitä, että kannustus ja näkyvät
tulokset puuttuvat.
Pohdittavaksi: entä jos elämäntapavalinta ei olekaan aina ehdoton? Oikeaan aikaan avautuva
mahdollisuus, sopivasti kannustavat sanat tai jokin muu tekijä voi muuttaa tapaa, jolla
vähemmän liikkuva ihminen suhtautuu liikkumiseen.
3) Ikävien kokemusten jäljet
Ihmismuistiin jää syviä ja pitkäikäisiä jälkiä, niin miellyttäviä kuin ikäviäkin. Liikunta ei ole tästä
poikkeus. Ikävät liikuntakokemukset voivat nakertaa suhdetta liikuntaan ja johtaa siihen, että
liikunta herättää lähinnä epämiellyttäviä mielikuvia ja muistoja. Jo pelkästään liikuntatilojen
ilmapiiri ja yleisfiilis saattavat nostaa mieleen muistikuvia näistä ikävistä kokemuksista. On
helppo ymmärtää, että tällainen kokemushistoria voi muodostaa yhden lisäesteen omille
liikkumisyrityksille, jotka eivät lopulta jaksa kantaa säännölliseen toteutumiseen asti.
Pohdittavaksi: ennaltaehkäisevä työ on tärkeää liikkumisen edistämisessäkin. Mitkä tekijät ja
tilanteet näitä ikäviä jälkiä aiheuttavat? Toisaalta: miten näitä jälkiä voitaisiin korjata?
4) Missä tulokset?
Tehokkuus on korostunut arvo aikamme yhteiskunnassa. Niinpä ei olekaan yllätys, että
tulosorientaatio voi luonnehtia suhdetta liikkumiseen muillakin kuin kilpaurheilijoilla. Jotkut
tietenkin odottavat tuloksia nopeammin kuin toiset – ja kun tulokset eivät odotetussa ajassa
näy, ei itseä ole helppo motivoida liikkeelle. Vielä jos sopiva kannustus puuttuu ja
liikuntapalvelut ovat kaukana, ei liikkeelle tule lähdettyä.
Pohdittavaksi: olisiko liikuntaan kohdistuvia odotuksia mahdollista tarkistaa ja mieltää
liikkuminen enemmänkin itseisarvoisena hauskanpitona tai itseilmaisuna? Onko
tehokkuusajattelu välttämätöntä liikunnan ja siihen liittyvien oheistuotteiden ja mielikuvien
markkinoinnissa?
4 Minkälaista liikuntaa vähän liikkuville opiskelijoille?
Vähän liikkuvien opiskelijoiden liikuntamieltymysten tunteminen on keskeisessä asemassa
suunniteltaessa korkeakoululiikunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Perehdytään seuraavaksi
tähän aihepiiriin aineistomme pohjalta.
Vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten tärkeitä eri tekijät ovat liikuntapaikan valinnan kannalta
(käytössä hyvin karkea asteikko: tärkeä vs. ei tärkeä). Ristiintaulukointi paljastaa joitakin
kiinnostavia eroja. Mahdollisuus liikkua samaa sukupuolta edustavien seurassa on vähän
liikkuville jonkin verran tärkeämpää kuin muille (p =.054). Samaten mahdollisuus omaan
vakiovuoroon, joka ei vaadi varaamista, on tälle ryhmälle tärkeämpää kuin muille (p =.015). Sen
sijaan edullisella hinnalla on vähän liikkuville hieman vähemmän merkitystä kuin muille (p
=.004) (vrt. luvun 3 faktorihahmotelma 1).
9. 7
Vastaajilta tiedusteltiin myös mielipidettä eri liikuntalajien ja -palveluiden merkityksestä
liikuntatarjonnassa. Kuvioon 2 on piirretty kunkin lajin tai palvelun kohdalle niiden osuus, jotka
pitävät sen tarjontaa tärkeänä tai erittäin tärkeänä (sininen kuvio: vähän liikkuvat; punainen
kuvio: enemmän liikkuvat). Lajit on piirretty vähän liikkuvien ryhmän mukaiseen
tärkeysjärjestykseen, myötäpäivään kello 12:sta alkaen.
Monilta osin ryhmien mieltymykset näyttävät samoilta: kuntosali ja lajikokeilut ovat
kärkipäässä, sarjatoiminta ja yleisurheilu listan hännillä. Suosituimmista lajeista tanssi, venyttely
ja kamppailulajit kiinnostavat vähemmän liikkuvia opiskelijoita siinä missä liikkuvampaa
enemmistöäkin. Sen sijaan ryhmäliikunta näyttää osuvan huonommin tämän ryhmän
mieltymyksiin (p =.001).
Kuvio 2. Miten tärkeänä pidät, että seuraavia liikuntalajeja ja palveluita on tarjolla
opiskelijoille? Erittäin tärkeää tai tärkeää, %. Alle kerran viikossa liikkuvat ja muut. AYY:n
palvelukysely 2011.
Ryhmäliikunta on melko laaja käsite, joten sitä on syytä eritellä hieman tarkemmin. Kuviossa 3
sininen kuvaa jälleen vähän liikkuvia ja punainen muita opiskelijoita, vastaavan tapaan kuin
kuviossa 2. Näyttää siltä, että ryhmäliikunnan lajien välillä on eroja sen mukaan, miten
vähemmän liikkuvat niitä arvioivat. Nk. keho ja mieli -kategorian lajeja (jooga, pilates,
kehonhuolto yms.) pitää tärkeänä (tai erittäin tärkeänä) noin kolme neljästä opiskelijasta.
Vähän liikkuvat ja muut opiskelijat eivät näiltä osin eroa toisistaan. Myöskään tanssien tai
koreografisten tuntien arvioissa ei ole eroja näiden ryhmien välillä. Sen sijaan vähän liikkuvat
0 %
20 %
40 %
60 %
80 %
100 %
Kuntosali
Lajikokeilut
Uinti
Avoimet palloiluvuorot
Mailapelivuorot
Venyttely
Ryhmäliikunta
Tanssi
Kamppailulajit
Hieronta
Yhdistyksille varattavat
pall.vuorot
Kiipeily
Yksilöllinen ohjaus
Jäälajit
Yleisurheilu
Sarjatoiminta
Alle 1 krt viikossa
Enemmän
10. 8
opiskelijat eivät anna lihaskuntotyylisille ryhmätunneille (esim. bodypump) (p <.0005) ja
sisäpyöräilylle (p =.071) aivan samaa painoarvoa kuin liikkuvampi enemmistö.
Kuvio 3. Mihin ryhmäliikuntaan tulisi keskittyä? Erittäin tärkeää tai tärkeää, %. Alle kerran
viikossa liikkuvat ja muut. AYY:n palvelukysely 2011.
Yhteenvetona luvun tuloksista voidaan todeta, että lihaskuntotyyliseen ryhmäliikuntaan ja
sisäpyöräilyyn panostaminen ei näiden tulosten mukaan ole paras mahdollinen tapa houkutella
vähemmän liikkuvia opiskelijoita liikuntatarjonnan pariin. Voisiko olla niin, että näiden
liikuntalajien herättämät tehokkuuden ja suorituskyvyn sävyttämät mielikuvat (vrt. luvun 3
faktorihahmotelma 4) tuntuvat vierailta ja luotaantyöntäviltä niiden silmissä, jotka liikkuvat
vähemmän? Sen sijaan tanssi, venyttely ja kamppailulajit ovat liikuntalajeja, joita vähemmän
liikkuvat pitävät tärkeinä yhtä yleisesti kuin muutkin. Kaikkein tärkeimmäksi lajeiksi ja
palveluiksi vähän liikkuvat katsovat kuntosalin, lajikokeilut, uinnin sekä avoimet palloiluvuorot.
5 Liikkumisen valtaväylästä ja ihmiskuvasta
Miten tässä työpaperissa esitettyjä huomioita tulisi suhteuttaa liikuntapoliittiseen ja -
hallinnolliseen toimintaan? Esitän seuraavassa joitakin kokoavia ajatuksia ja lisäksi taustoittavaa
pohdintaa liikuntatottumuksista ja niihin puuttumisesta.
Ensimmäiseksi on pidettävä mielessä hankkeen pääraportissa todettu korkeakoululiikunnan
yleinen painopiste (Aallon tuloksista voitaneen melko vaaratta yleistää myös muihin
korkeakouluihin): valtaosa opiskelijoiden liikunnasta on kyselymme nojalla omatoimista
liikuntaa kevyen liikenteen väylillä, ulkoilureiteillä, kotona yms. (vrt. Kansallinen
liikuntatutkimus 2010, 14). Keskeinen kysymys onkin, miten korkeakoululiikuntakentän toimijat
0 %
20 %
40 %
60 %
80 %
100 %
Keho ja mieli
Lihaskunto
Tanssit
Koreografiset
tunnit
Spinning
Alle 1 krt viikossa
Enemmän
11. 9
voisivat innostaa ja tukea tätä liikkumisen valtaväylää. Liikkumisen valtaväylä – tämä käsite
asettaa vähän liikkuvien kannustamiseen tähtäävät toimet järkevään mittakaavaan.
Toiseksi, kohdennettujen palvelu- ja viestintäratkaisujen näkökulmasta johtopäätökset
vaikuttavat selviltä. Mikäli kohdentamiseen halutaan lähteä, vieraskieliset opiskelijat ja
Taideteollinen korkeakoulu vaikuttavat tulosten nojalla luontevilta painopistealueilta. On
selvää, että ratkaisut tulee sopeuttaa toimintakontekstiin. Sellainen viestintä ja sellaiset
liikuntakonseptit, mitkä saattavat vedota Otaniemen liikuntakulttuurissa, eivät välttämättä
sellaisenaan toimi Arabiassa. Tässä kohtaa pelkkä markkinoinnin tai liikunta-alan tuntemus ei
riitä. On ymmärrettävä korkeakoulukohtaisia kulttuurieroja liikunnan mieltämisessä. Sama
koskee vielä korostuneemmin ulkomailta saapuvia opiskelijoita, jotka eivät luonnollisestikaan
ole yhtenäinen ryhmä, vaan edustavat erilaisia kulttuuritaustoja. Mikäli lajitarjontaa halutaan
muotoilla vastaamaan vähän liikkuvien opiskelijoiden ilmaisemaa tärkeysjärjestystä,
lihaskuntotyylinen ryhmäliikunta ja sisäpyöräily eivät ole ykkösprioriteetilla tarjonnassa. Sen
sijaan tarvitaan lisätarjontaa yksilöllisempiin (kuntosali, uinti), ilmaisullisempiin (tanssit kuten
afro, salsa ja zumba) ja rauhallisempiin lajeihin (jooga, pilates, kehonhuolto, venyttely). Erään
vastaajan kirjoittama kommentti opiskelijoille suunnatun liikunnan painotuksesta tukee ja
havainnollistaa osuvasti tätä tilastollisesti tehtyä huomiota:
”[...] laaja lajivalikoima mutta lajit muistuttavat toisaan siinä, että ne ovat rajuja. Ne eivät
yleensä sovi opiskelijalle, jolla on jotain rajotteita, vaikkapa sitten yleisiä selkäkipuja. Pehmeä
Jooga, pilates, Tai-chi, chiball jne. jotka sopisivat useammalle, ovat huonosti edustettuina.”
Kolmanneksi: liikuntapoliittisen ja -hallinnollisen toiminnan taustaoletukset. Minkälainen
ihmiskuva on taustalla ajatuksessa ”inaktiiveista” tai ”passiivisista”, joita tulee ”aktivoida”?
Tässä käsityksessä on jotakin liian yksinkertaistavaa, koska se tuntuu sivuuttavan käsityksen
ihmisestä toimijana, joka asettaa tahtonsa mukaan omat päämääränsä. On uskoakseni
osuvampaa puhua yksilöistä, joille tarjotaan mahdollisuuksia mielekkääseen liikkumiseen.
Koskapa yksilö on valitseva ja tahtova toimija, eivät liikunnan mahdollisuudetkaan puhuttele
kaikkia (vrt. Villgren 2011). Tätä ei pidä kuitenkaan nähdä ongelmana. Mahdollisuuksia voidaan
avata kannustamalla, madaltamalla kynnystä sekä kehittämällä liikuntapalveluiden tarjontaa ja
viestintää, mutta tilaa on kuitenkin jätettävä myös yksilöllisille elämäntyylivalinnoille.
Kirjallisuutta
Gorsuch RL (1983): Factor Analysis. Second edition. New Jersey, Erlbaum.
Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010. SLU:n julkaisusarja 6/2010. Helsinki, Suomen
Kuntoliikuntaliitto.
Kemppainen T (2011a): Ristipaineessa. Tutkimus Helsingin yliopiston opiskelijoiden
työssäkäynnistä, työkokemuksista ja ammatillisesta järjestäytymisestä. Opiskelijajärjestöjen
tutkimussäätiö Otus. Helsinki, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry.
12. 10
Kemppainen T & Raninen J (2011a): Aalto-yliopiston opiskelijoiden asuminen. Nykytilanne,
toiveet ja vieraskielisten opiskelijoiden tilanne. Työpaperi 3/2011. Opiskelijajärjestöjen
tutkimussäätiö Otus.
Kemppainen T & Raninen J (2011b): Opiskelijan palveluksessa. AYY:n palvelukysely 2011. Aalto-
yliopisto, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta & Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus.
Menard S (2002): Applied Logistic Regression Analysis. Second edition. Sage University Papers.
Thousand Oaks, Sage.
Vehkalahti K (2008): Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Helsinki, Tammi.
Villgren M (2011): ”Vähän liikkuvien liikkeelle motivointi”. Esitys 15.6.2011. Yliopistoliikunta.
Liite: teknisiä lisätietoja
1 Logistisen regressioanalyysin tietoja
n=951
Omnibus-testi: p <.0005
Nagelkerken R-toiseen: 0.121
McFaddenin R-toiseen (Menardin 2002 suosittelema): 0.089
Hosmer & Lemeshow: p =.226
Toteutettu SPSS-ohjelmiston versiolla 17
2 Faktorianalyysin tietoja ja tulosteita
n=80
Maximum likelihood
Varimax-rotaatio
KMO-testi: p =.739
Bartlettin testi: p <.0005
Iteraatioiden aikana yksi tai useampi kommunaliteeti >1, tuloksia tulkittava varoen
Toteutettu SPSS-ohjelmiston versiolla 17
13. 11
Kokonaisvarianssin selitysosuudet faktoreittain
Factor
Initial Eigenvalues
Extraction Sums of Squared
Loadings
Rotation Sums of Squared
Loadings
Total
% of
Variance
Cumulative
% Total
% of
Variance
Cumulative
% Total
% of
Variance
Cumulative
%
1 4,168 34,732 34,732 2,727 22,724 22,724 2,011 16,761 16,761
2 1,852 15,434 50,167 1,684 14,033 36,757 1,986 16,553 33,314
3 1,303 10,858 61,024 1,573 13,112 49,869 1,564 13,037 46,351
4 1,113 9,275 70,299 ,979 8,161 58,030 1,401 11,679 58,030
5 ,858 7,147 77,446
6 ,600 5,001 82,447
7 ,472 3,930 86,377
8 ,463 3,858 90,235
9 ,375 3,123 93,359
10 ,315 2,627 95,986
11 ,266 2,218 98,204
12 ,216 1,796 100,000
Extraction Method: Maximum Likelihood.
Faktorimatriisi (varimax-rotaatio)ab
Factor
1 2 3 4
K32.Liikunta ei kiinnosta minua ,908 ,052 ,164 ,097
K32.En pidä liikunnasta ,644 ,126 ,301 -,039
K32.Elämäntapavalinta ,559 ,383 -,032 ,101
K32.Tulokset eivät näy ,352 ,727 ,078 -,057
K32.Liikuntapalvelut liian
kaukana
-,073 ,669 ,178 ,206
K32.Kukaan ei kannusta ,357 ,646 ,283 ,110
K32.En saa itseäni liikkumaan,
vaikka yritän
,185 ,378 ,316 ,107
K32. Aikaisemmat huonot
kokemukset
,231 ,125 ,943 ,123
K32.Liikuntatilojen ilmapiiri ja
fiilis
,089 ,299 ,524 ,180
K32.Ei ole aikaa ,020 -,046 ,074 ,729
K32.Yleinen elämäntilanne ,230 ,183 ,099 ,656
K32.Liikkuminen maksaa liikaa -,233 ,381 ,224 ,549
Extraction Method: Maximum Likelihood.
Rotation Method: Varimax with Kaiser Normalization.
a. Rotation converged in 7 iterations.
b. Faktorien voimakkaimmat lataukset lihavoitu ja väritetty. Pienempiä latauksia kursivoitu.
