2. Kansalaistoiminnan muutos
• Kansalaistoimintaa ovat perinteisesti leimanneet
(Siisiäinen)
– läheinen kytkentä valtioon
– yhdistysmuotoisuus ja hallinnon hierarkkisuus
• Uusien vaikuttamismuotojen luonteena
– eivät kanavoidu olemassa olevien ryhmien,
yhdistysten tai puolueiden kautta
– vaikuttaminen yksilöityy ja muuttuu hetkellisiksi
verkostoiksi.
3. Demokratiapoliittinen selonteko on
tarpeen demokratian kehittämiselle
• Selontekoprosessissa on kuultu
kansalaisyhteiskuntaa ja useita kuulemisissa esille
nousseita asioita on käsitelty selonteossa.
• KANE toivoo, että kansalaisyhteiskunta pääsee
myös osallistumaan ja vaikuttamaan selonteon
toimenpide- ja seurantaohjelmaan.
4. KANE esittää seuraavaa:
• Osallisuus ja yhdenvertaisuus
• Uusi tieto- ja viestintätekniikka
• Hallinnon ja järjestöjen vuorovaikutus
5. 1. Osallisuus ja yhdenvertaisuus
• Uusien ja epämuodollisten vaikutustapojen
huomioon ottaminen.
• Opettajankoulutuksen kehittäminen
osallisuuden ja yhdenvertaisuuden
näkökulmasta.
• Nuorten yhteiskunnallisen aktiivisuuden
lisääminen konkreettisin keinoin:
– Äänestysikäraja 16 vuoteen
– Kansalaisaloitteen ikäraja 15 vuoteen.
6. 2. Uusi tieto- ja viestintätekniikka
• Vaikuttamisprosessit selkeiksi ja läpinäkyväksi:
mihin verkossa osallistumalla voi vaikuttaa.
• Lainsäädäntöön (esim. uuteen kuntalakiin)
velvoittavia säännöksiä verkko-demokratian
käytöstä.
• Sähköisen tunnistautumisen järjestelmän
kehittäminen ja laajamittainen käyttöönotto.
7. 3. Hallinnon ja järjestöjen
vuorovaikutus
• Laajempaa tiedottamista järjestöille
osallistumismahdollisuuksista ja
lainsäädäntöhankkeiden aikatauluista sekä
riittävä aika lausunnon valmisteluun.
• Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen
järjestöjen kuulemisessa.
• Tiedot ministeriöiden ja eduskunnan kuulemien
tahojen ja asiantuntijoiden taustoista (sukupuoli,
sektori ja organisaation nimi) kansalaisten ja
tutkijoiden saataville sähköisesti.
8. KANE esittää seuraavia linjauksia
• Äänestysikärajan laskeminen 16-vuoteen ja sähköisen
etä-äänestyksen käyttöönotto (Luku 3: Edustuksellinen
demokratia ja toimenpiteitä sen käytäntöjen
parantamiseksi).
• Enemmän (sitovia) valtakunnallisia kansanäänestyksiä
(Luku 4: Suoran demokratian muodot rikastuvat).
• Lainsäädäntöhankkeiden systemaattinen
joukkoistaminen (vrt. Islannin perustuslaki ja Suomessa
maastoliikennelaki) (Luku 5: Avoin hallinto ja
vuorovaikutus).
9. Luku 6: Aktiivista kansalais- ja
järjestötoimintaa, useita huomioita:
• Suomalaisen rahapelijärjestelmän monopolin säilyttäminen
ja tukien kohdentaminen kansalaisjärjestöjen
yleishyödylliseen työhön.
• Kansalaisyhteiskunnan huomioiminen hankintalain
uudistamisessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämislain valmistelussa.
– Yhteistyötä tarvitaan mm. toimintaohjeiden selkeyttämisen,
tukien suuntaamisen sekä niiden käytön seurantaan liittyen.
• Rahankeräyslain uudistaminen: KANE on mm. ehdottanut
luopumista rahankeräyksen viranomaisvalvonnan
byrokraattisesta etukäteiskontrollista ja siirtymistä
ajantasaisvalvontaa ja avoimeen rahankeräysrekisteriin.