1. TYÖPAIKKAOHJAAJAKOULUTUKSEN SISÄLTÖÄ: OPISKELIJALÄHTÖINEN OHJAAMINEN -alueella
TYÖPAIKKAOHJAAJA LAAJENNETUN TYÖSSÄOPPIMISEN OPISKELIJAN YKSILÖLLISEN POLUN
OHJAAJANA
Perusvinkkejä työpaikkaohjaajalle - ohjauksen tueksi
Työssäoppiminen on kokemuksellista oppimista. On tärkeää, että työpaikkaohjaaja oivaltaa
kokemusten merkityksen ohjattavansa työpäivässä ja että näitä opiskelijan kokemuksia
pysähdytään pohtimaan, reflektoidaan niiden merkityksiä. Työpaikkaohjaaja on kokemusten
tarjoaja – hän pitää huolen siitä, että opiskelijalla on erilaisia mahdollisuuksia kokea ja tehdä
asioita työpäivän aikana ja että niistä keskustelaan ja niitä arvioidaan yhdessä. Työpaikkaohjaaja
voi opastaa työssäoppijaa myös tiedon äärelle, usein uuden oppiminen on helpompaa kun
kokemukseen liittyy tiedon ja perusteiden etsintää. Tämä tukee opiskelijan ymmärtämistä ja hän
työssäoppija oppii asian kokonaisuuden ja yhteydet aikaisempiin kokemuksiinsa.
Laajennetussa työssäoppimisessa opiskelevalla on usein oppimisvaikeuksia tai muita ongelmia,
jotka vaikeuttavat hänen oppimistaan. Nämä ovat haaste työpaikkaohjaajalle. Vaikka
työssäoppiminen on monelle erilaiselle oppijalle helpompaa kuin koulussa opiskelu, voi nuori
salata oppimistaan hankaloittavia ongelmiaan työpaikalle tullessaan. Hän voi kokea vaikeutensa
häpeällisenä asiana. Tällöin työpaikkaohjaajalta vaaditaan hienovaraista suhtautumista ja erityisen
huomion kiinnittämistä kannustavan ilmapiirin luomiseen.
 Tieto opiskelijan vaikeuksista on lähtökohta tavoitteelliselle ohjaamiselle
Työpaikkaohjaajan tulee olla riittävässä määrin tietoinen opiskelijan vaikeuksista,
Työpaikkaohjaaja voi itse kysellä opiskelijalta, onko jotain, mikä olisi hyvä tietää ja ottaa huomioon
kun hän toimii opiskelijan ohjaajana.

2. Opettaja ei voi kertoa ohjaajalle opiskelijan oppimisvaikeuksista ilman tämän lupaa, siksi suora
keskustelu asiasta olisi parasta heti työssäoppimisen alussa.
On havaittu, että oppimisvaikeuksia omaavalla opiskelijalla on usein heikko itsetunto. Vaikeudet
oppimisprosessissa aiheuttavat opiskelijalle epävarmuutta. Hänellä saattaa olla takanaan monia
epäonnistumisia, jotka aihetuttavat huonommuudentunnetta ja häpeää.
Monesti uuden opettelu aiheuttaa erilaiselle oppijalle myös stressiä, joka puolestaan voi heikentää
oppimiskykyä entisestään. Tässä tilanteessa on ymmärtävä ja kannustava ilmapiiri tärkeä tuki
oppijalle, hänen on saatava kokea arvostusta virheistään huolimatta. Tärkeää on myös ottaa
puheeksi niitä asioita joissa työssäoppija on vahvoilla – antaa sellaisia tehtäviä, joissa onnistuu.
Näin tuetaan erilaisen oppijan itsetuntoa ja hän vahvistuu kohtaamaan myös niitä tilanteita joissa
tekee virheitä, tehtäviä, joita hänen tulee kovasti harjoitella onnistuakseen.
Lahjakas opiskelija tuo myös haastetta ohjaajalleen. Opiskelijan nopea oppiminen ja
tavoitteellisuus voi johtaa turhautumiseen tavanomaisessa ohjausprosessissa. Nopea oppija
tarvitsee uutta opittavaa ja usein myös haasteita työssään. Työpaikkaohjaajan olisi hyvä ottaa asia
avoimesti puheeksi opiskelijan kanssa. Keskustella opiskelijan toiveista ja tarpeista. Yhdessä
laadittu suunnitelma työssäoppimisen etenemiseen ja sen jaksottamiseen auttaa nuorta. Nopeasti
oppiva ja motivoitunut nuori kykenee usein tekemään tarkkoja havaintoja sekä omasta että
muiden työskentelystä. Hän voi tutkia ja analysoida työtä työyksikössä niin, että siitä hyötyvät
muutkin.
 Realistiset tavoitteet auttavat
Opiskelija ei itse aina tunnista tai halua myöntää sitä, missä kaikissa asioissa omat vaikeudet ilmenevät. Hän
saattaa asettaa itselleen epärealistisia tavoitteita. Tavoitteet voivat olla joko liian korkeita tai hän asettaa
tavoitteensa liiankin matalalle. Aiemmat epäonnistumiset saavat hänet luovuttamaan jo etukäteen. Hän
kokee, ettei voi saavuttaa tavoitteitaan, eikä siis edes yritä oppia asioita. Liian korkealle asetetut tavoitteet
puolestaan varmistavat sen että opiskelija epäonnistuu taas. Tässä voi työpaikkaohjaaja auttaa. Opiskelijan
ohjaaminen tavoitteiden pilkkomiseen on oleellinen apu. Pienien tavoitteiden saavuttamisen kautta kohti
työsuorituksen kokonaisuuden hallintaa on turvallinen tie oppimiseen.

3. Lahjakas opiskelija voi olla tarkka ja huolellinen tavoitteiden asettaja, mutta hänenkin ongelmansa saattaa
olla se, että hänenkin tavoitteensa ovat liian suuria. Työpaikkaohjaaja voi auttaa tätäkin opiskelijaa
tavoitteiden pilkkomisessa ja konkretisoinnissa.
Kaikkien opiskelijoiden tavoitteissa tulisi olla sisältää ammatillisten valmiuksien harjaantumisen lisäksi
myös avaintaitojen hallintaan liittyviä konkreettisia tavoitteita . Tämä olisi työpaikkaohjaajan hyvä ottaa
puheeksi opiskelijan kanssa – usein opiskelija unohtaa nämä yleiset tärkeät valmiudet, joiden kehittäminen
on kuitenkin tulevaisuuden kannalta tärkeää.
 Kannusta ja kannusta … jälleen kannusta – sitkeästi eteenpäin
Usein oppiminen vaatii kovaa työstä ja pitkäjänteistä puurtamista – tähän nuori oppija tarvitsee ohjausta.
Oppimista ja taitojen harjaantumista tapahtuu niissäkin asioissa, jotka tuntuvat vaikeilta. kun vain sitkeästi
yrittää, pienin askelin. Kun motivaatio ja halu on kova ja ulkopuolelta saa tukea, löytyy myös voimia ja
sitkeyttä vaikeuksien voittamiseen.
 Oppimiseen tarvitaan aikaa
Anna erilaiselle oppijalle riittävästi aikaa ohjeiden yms. lukemiseen, asioiden suulliseen ja kirjalliseen
ilmaisuun, laskutehtäviin, asioiden hahmottamiseen ja pohtimiseen.
Nopea oppija puolestaan kaipaa lisää ”purtavaa”. Hän odottaa työpaikkaohjaajaltaan uusia töitä ja
haasteita oppiakseen yhä lisää.
 Asia kerrallaan
Nuorella työssäoppijalla, jolla on oppimissvaikeuksia, ei lukeminen, kirjoittaminen tai asioiden
hahmottaminen ole harjaantuneet automaattisiksi. Hän ei kykene tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Taas
asioiden palasteleminen pienmpiin on oppimisen edellytys – tehdään rauhassa asia kerrallaan.
Rauhoittuminen tekemään yhtä asiaa kerrallaan tukee myös nopean oppijan oppimista.
 Monet keinot johtavat tavoitteeseen – uudet konstit luvallisia
Työtä ei tarvitse aina tehdä samalla tavalla. Työssäoppijan ohjaaminen etsimään omia sovelluksiaan työn
tekemiseen ja näiden konstIEn turvallinen testaaminen ohjaajan kanssa on hyvä tapa vahvistaa nuoren
itsetuntoa ja hänen onnistumistaan. Omien vahvuuksien käyttö on aina sallittua haastavien asioiden
oppimisessa. Apukeinojen oivaltaminen ja testaaminen kannattaa.

4.  Työn ydinkohtien tunnistaminen auttaa oppimaan kokonaisuuksia
Kokenut työntekijä voi tunnistaa näppituntumalla, korvakuulolta tai silmämääräisesti työtehtävien tärkeitä
ydinkohtia: milloin on oikea aika aloittaa tai tehdä tai lopettaa jokin työvaihe. Kaikki työssäoppijat
tarvitsevat työpaikkaohjaajn apua/ohjausta työkokonaisuuksien ydinkohtien löytämisessä ja oppimisessa.
Hahmottamisen vaikeuksien kanssa kamppailevalle opiskelijalle tärkeiden työvaiheiden huomaaminen ja
itse oivaltaminen voi olla vaikeaa. Työpaikkaohjaajan selkeät ohjeet auttavat työtaidon kriittisten kohtien
tunnistamisessa ja siinä, miten milloinkin toimitaan. Tunnistamisessa olisi hyvä käyttää itselle tärkeitä ja
vahvoja aistikanavia.
 Asiayhteys jo opitun ja uuden asian välillä?
Asian liittäminen oikeaan yhteyteen ja viitekehykseen tai vanhoihin kokemuksiin auttaa
uuden oppimisessa. Keskustelemalla ja kyselemällä voidaan opiskelijaa auttaa palauttamaan mieleen
aiempia kokemuksia opittavasta tai siihen läheisesti liittyvistä asioista. Koulussa opittujen asioiden
mieleenpalauttaminen työn tekemisen yhteydessä auttaa oppijaa oppimisprosessissa. Työpaikkaohjaajan
omat tarinat omasta oppimisestaan auttavat myös – esimerkiksi erilaiset muistisäännöt ja –kikat ovat hyvä
apu nuorelle oppijalle.
 Kun lukivaikeus on läsnä
Työssäoppimisessa kannattaa erottaa tekstit, jotka pitää olla virheettömiä niistä tilanteista, joissa
oikeinkirjoitusvirheet eivät haittaa. Opiskelijan kanssa on hyvä selvittää sujuuko hänellä näyttäminen tai
piirtäminen paremmin kuin sanallinen selvittäminen. Työpaikkaohjaajan pitää ohjauksessaan selvittää
opiskelijan kanssa, mikä työ sujuu opiskelijalta automaattisesti, intuitioon perustuen, oikein, vaikka tarkat
säännöt eivät tulisikaa työtä tehdessä mieleen. Näihin töihin opiskelija voi rohkeasti lähteä itsenäisesti.
 Jos työmuisti on kapea
Muistin reistaillessa kannattaa laajat asiakokonaisuudet pilkkoa osiin ja harjoitella niitä osa kerrallaan.
Uuden asian opiskelu kannattaa ottaa ohjelmaan, kun edellinen on opittu. Ohjeitakin kannattaa antaa
pienissä erissä, askel kerrallaan. Jos työssä pitää muistaa numerosarjoja, ne kannattaa rytmittää myös
sopiviin osiin, jolloin niiden muistaminen helpottuu.
 Ammattisanaston harjoitteleminen
Opiskelijan kanssa kannattaa miettiä miksi joitain ammattisanoja pitää hallita, missä niitä tarvitsee. Sanoja
voi harjoitella : kuvittelemalla miltä sana näyttää tai kuulostaa – yhdistämällä sana samalla tavulla alkaviin
tuttuihin sanoihin, kuuntelemalla sanaa – toistamalla sanaa useita keroja – tekemällä siitä loru/räppi –
kirjoittamalla sitä ”sata” kertaa – liitämällä sanaan joku mielikuva /liike, kuva, tapahtuma. Mikäli pitää

5. opetella joku laajempi kokonaisuus ammattikieltä, oppimisessa voi auttaa, kun siihen kytketään keksitty
tarina/sarjakuva/ mielikuva siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa.
 Motoristen taitojen harjoittelu
Kun opiskelija opettelee työtapaa, on tärkeää, että tekemisessä edetään oikeassa järjestyksessä. Opiskelijaa
rohkaistaan aktiiviseen harjoitteluun ja hänelle annetaan palautetta suorituksesta. Jos työn voi tehdä
monella tavalla, kannattaa opiskelijalle ottaa ohjelmaan vain yksi oikea tapa. Opiskelijalle ei saa antaa
virheellistä mallia työn tekemiseen. Työn toistaminen on tärkeää oppimisessa, mutta myös taukojen
pitäminen. Opiskelijaa kannattaa rohkaista myös mielikuvaharjoitteluun, se auttaa usein oppimaan.
 Oppiminen helpottuu kun luottaa ja kokee onnistuvansa
Kun työssäoppimisen alkuvaiheessa tehdään töitä luottamuksellisen ohjaussuhteen luomiseksi ja
vuorovaikutuksen avoimuuden eteen, on oppimisen mahdollisuudet optimoitu. Alkuvaiheessa opiskelija
tarvitsee konkreettisia ja täsmällisiä ohjeita työhönsä, mutta oppimisen edetessä hän kaipaa rohkaisua
sopivan kokoisten haasteiden ottamiseen. Kun virheitä tapahtuu, olisiko mahdollista selittää niitä ulkoisista
syistä johtuviksi – vaikkapa liian vähäisen ohjauksen syyksi? Ja tietenkin opiskelijan onnistuessa mainitaan
se hänen omaksi ansiokseen 