ELOA - elävää oppimissisältöä ammattiin -hankkeessa (OPH, 2014-2015) hahmotellaan videon mahdollisuuksia oppimisen työvälineenä. Video on kiinnostava työväline myös oppimisen tueksi ja dokumentointiin, uudet opetussuunnitelmat korostavat monilukutaidon merkitystä. Tämä materiaali on Jyväskylän ammattiopiston Tuotantopalveluiden Tiina Hiekkarannan tuotos. Materiaalia on käytetty kuvallisen ajattelun kehittämisen tukena, videon käsikirjoitusprosessissa. (CC-BY)

1. KÄSIKIRJOITUS

2. Käsikirjoitus
n Alkaa aina tiedon hankinnalla, mitä
kerrotaan
n Dramaturgiset kriteerit määrittävät mitä
kerrotaan – yritetään saada katsoja
koukkuun

3. Esituotanto:
n Katsojaryhmän kartoitus:
n Kenelle, mitä, miksi -> miten?
n Kohderyhmän huomioiminen sisällössä,
kerronnassa että visuaalisessa ilmeessä on
keskeinen osa suunnitteluvaihetta

4. Esituotanto:
n Synopsis (lyhyt tiivistelmä ohjelman
sisällöstä.) Olennaisimmat asiat. Mistä
kertoo, keitä esiintyy? eli käsikirjoituksen
lähtökohdat, sisältö ja muoto tiivistetysti,
muutamalla lauseella.

5. Esituotanto:
n Tuotantosuunnitelma;
- aikataulutus taustatyölle, kuvauksille,
haastatteluille (ketä haastatellaan),
grafiikalle, editoinnille, kuvauspaikat, luvat,
kalusto, äänityöt, formaatti, musiikki…

6. Esituotanto:
n Käsikirjoitus ja kuvakäsikirjoitus: ota
ennakkoon selvää mitkä ovat tilan rajoitteet
ja mahdollisuudet
n Mieti onko videossa jokin tapahtuma, joka
etenee videon myötä (jonkin tuotteen/ruoan
valmistus tms.)

7. Esituotanto:
n Yksi keskeisiä juttuaiheen valintaa koskevia
kriteereitä aiheen kuvallisuus. Eli se miten
aiheen voi kuvallisesti toteuttaa,
vai voiko lainkaan. Käsikirjoitusta tehtäessä
mietitän ensin AINA kuvateema.

8. Käsikirjoitus
n ei koostu pelkästään faktatiedosta vaan
myös tilanteista ja kuvista (kuvasta voi
oivaltaa ilman sanoja)

9. Käsikirjoitus
n Rajaus; aiheen ja asian rajaus, näkökulma
on tärkeää (katsojan/oppijan näkökulma)
-kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen vaan
annetaan katsojankin ymmärtää.
n -Kolme asiaa nyrkkisääntö (1-2 minuutin
video)

10. Käsikirjoitus
n KOLMINÄYTÖKSINEN RAKENNE
n 1. esitellään asia (päähenkilö)
n 2. opitaan uusia asioita (päähenkilö
kokeilee, erehtyy, oppii)
n 3. saavutetaan tavoite (päähenkilö voittaa)

11. Käsikirjoitus
n KOHTAUS
n Pääsääntö: aina kun paikka tai aika
vaihtuu, kohtaus vaihtuu.
n Toki sääntöön löytyy poikkeuksia: jos
kamera esim. seuraa henkilöä huoneesta
toiseen ilman aikahyppyä, silloin kohtaus ei
vaihdu

12. Käsikirjoitus
n Kohtauksen alussa kysy:
n 1. Mikä on kohtauksen tarkoitus?
2. Ketkä ovat tässä kohtauksessa?
3. Missä kohtaus tapahtuu?

13. Käsikirjoitus
n 4. Mitä (WANT) kohtauksessa halutaan?
n 5. Mitä kohtauksessa tarvitaan (NEED) ?
n (6. Mistä kohtauksen konflikti tai jännite
tulee?)

14. Käsikirjoitus
n AJATTELE KUVALLISESTI! Mieti miltä kohtaus
näyttää katsojan silmään. Miltä kohtauspaikka
näyttää, mitä esineitä kohtauksessa käytetään
jne.
n Mieti, miten kertoisit kohtauksen jos et saisi
lainkaan käyttää dialogia/sanoja/grafiikkaa.

15. Käsikirjoitus/mallit
n Ola Olssonin malli
1. Alkusysäys. Katsojan mielenkiinto herätetään
Ensimmäiset sekunnit ja minuutit ovat
tärkeimmät!
`Tulet näkemään, tuntemaan jotain sellaista,
mitä et tiennyt mutta haluat tietää, tuntea.`
- vetoa tunteeseen tai älylliseen uteliaisuuteen.
- kuva, tokaisu, kysymys, ääni…
- koskettava, yllättävä, ristiriitainen, jyrkkä,
hauska, naseva….

16. Käsikirjoitus
2. Esittely: mistä ohjelmassa on kysymys?
Tapahtumapaikka, henkilöt,
peruslähtökohta esitellään.
-ketkä, missä, milloin
- mihin haetaan vastausta?

17. Käsikirjoitus
n Ola Olssonin malli
3. Syventäminen. Katsoja kytketään
tunnesidokseen. ”Sympatiakohtaus.”
4. Ongelmaan, kysymykseen etsitään
ratkaisua.

18. Käsikirjoitus
n Ola Olssonin malli
5. Ratkaisu. Ristiriita, ongelma ratkeaa,
tarina/video huipentuu.
6. Häivyttäminen. Katsojat nostetaan takaisin
jaloilleen. Esim. kuvallinen ratkaisu: laaja
kuva.

19. Käsikirjoitus
n Lopussa tärkeää, että alun lupaus
lunastetaan, vastataan kysymyksiin, joita
herätetään.

20. Käsikirjoitus
n Muita rakennemalleja
n Konfliktirakenne: kaksi ristiriitaa tai näkemystä
asetetaan vastakkain esim. grynderit-
ympäristöaktivistit. Vaihtoehtohoito/ Lääketiede
Työtapojen vertailu yms.
n Prosessirakenne: kuljetetaan eri
tapahtumaketjuja rinnakkain, yhdistellään niitä.

21. Käsikirjoitus
n Muita rakennemalleja
n Retorinen rakenne: alussa tuodaan esiin väite,
jota tarkastellaan todistaen tai dialogia käyttäen:
toisaalta - toisaalta. Edetään makrotasolta
mikrotasolle. Esim. puhutaan sydän- ja
verisuonitautien yleisyydestä, case: mies, joka on
juuri selvinnyt ohitusleikkauksesta.

22. Käsikirjoitus
n Muita rakennemalleja
n Kronologia, asian käsitteleminen
aikajärjestyksessä, usein henkilödokumentit
historialliset dokumentit
n Sonaattirakenne: dokumentti ja sävellys ajassa
eteneviä tarinoita, joissa tempon vaihto
tärkeää..hidasta, nopeaa, seesteistä, pauhua.
-mikä on pääteema, mitkä sivuteemat

23. Käsikirjoitus
n Kuvaussuunnitelma: (jos ei kuvakäsikirjoitusta)
n suunnittele kuvallinen runko/juoni/alku/loppu
n tee luettelo jutun kannalta välttämättömistä
kuvista
n harkitse kuvalliset siirtymät ja suunnittele ne
etukäteen
n suunnittele missä järjestyksessä kuvaus on
järkevintä suorittaa:
n haastattelut, kuvakerronta

24. Käsikirjoitus
n Yksittäiset faktat unohtuvat mutta
juonellinen tarina pysyy muistissa (pätee
myös kuvaan)
n Taukoja, suvantoja, rytmin vaihtoja -taukoja
tarvitaan kun on tuotu esiin tärkeä asia-
antaa aikaa ymmärtää

25. Kuvan kesto
n kuvan kesto riippuu tarkoituksesta:
n informaation määrä, tiivis vai laaja kuva (laaja
kestoltaan pitempi)
n kuinka tuttu kohde
n kuinka paljon toimintaa, muutosta, liikettä
n keskimääräinen kuvan kesto 4-7 s.
n grafiikka vaatii vähintään 15 s.
n kovin eripituiset kuvat tekevät sekavan
vaikutelman (voi olla myös tehokeino)

26. Kuvaustilanne: kuvakoot
n kansainvälinen kahdeksanosainen mittakaavasarja
n pohja kuvakerronnan melodisuudelle (esim.
elokuvassa oltava kaikki kuvakoot mukana, tv-
kerronnassa usein kuusi)
n johdonmukaisuus, normaalisti ei käytetä kuin 2-3
porrasta
n ÄLÄ liitä samankokoista kuvaa toiseen saman
kokoiseen, jos kohde, kuvakulma ja aika ovat samat

27. Kuvaustilanne
ELK: erikoislähikuva (henkilön kasvot niin tiiviissä kuvassa, että
osa kasvoista rajautuu pois—korostetaan jotain)
LK: lähikuva (kasvot kokonaan kuvassa täyttäen ruudusta noin
viisi kuudesosaa—merkityksellinen repliikki)
PLK: puolilähikuva (kuvassa mukana kasvot ja hartiat, ”rintakuva”)
PK: puolikuva (kuvassa mukana kasvot ja vartalo lantioon saakka)
LPK: laaja puolikuva (reidet )
KK: kokokuva (henkilökokonaan kuvassa)
LKK: laaja kokokuva (vartalon pituus kokonaiskorkeudesta noin
puolesta kolmeen neljäsosaan)
YK: yleiskuva (usein tarkoituksena on esitellä ympäristöä, johon
tapahtumat sijoittuvat )

28. Kuvaustilanne
§ Kuvakokoja vaihtelemalla luodaan kuvarytmi
§ Yleinen yhdistelmä on esim. yleiskuva-kokokuva-
lähikuva
§ Liian pienen kuvakoon muutoksen seurauksena
kuvassa tapahtuu klaffivirhe

29. Kuvaustilanne
n Pyydä kuvattavaa tekemään sama asia monta
kertaa kuvausasemaa, kuvakokoa ja
kuvakulmaa muutellen.
(esim. tomaatinleikkaus vaatii lähikuvan
veitsestä, puolilähikuvan ihmisestä ja
kokonaiskuvan tilanteesta)

30. Kuvaustilanne
n ”Jos kuva ei ole riittävän hyvä, et ole riittävän
lähellä kohdetta” (Robert Capa). Ole siis lähellä!
n Kuvan zoomaus on suositeltavaa vain, jos kuva
on yllätyksellinen tai kertoo lisäarvoa
alkuperäisestä. Zoomia pitää edeltää tai se pitää
lopettaa n. 6-8 sekunnin vakaaseen kuvaan.
n Sama koskee muutakin liikkuvaa kuvaa: anna
asioiden liikkua ja tapahtua kuvassa.

31. Kuvaustilanne
n Ottakaa mieluummin kymmenen kuvaa
liikaa kuin yksi liian vähän! Kuvapulaa on
vaikea paikkailla jälkikäteen.