2. VAIHTOEHTOLAJIT JA TILA
Kuinka tila määrittää vaihtoehtoliikuntaa ja sen
elettyjä käytäntöjä ja millaista tilaa
vaihtoehtoliikunta tekee todeksi?
Millaista tilan valtageometriaa ja millaisia
yhteiskunnallisia valtasuhteita vaihtoehtolajien
tilojen tarkastelu tuo näkyviin?
4. VAIHTOEHTOLAJIEN VAIHTOEHTOISUUDESTA
Esimerkkejä tutkittavista lajeista: skeittaus, scoottaus, parkour, roller
derby, longboarding yms.
Vaihtoehtolajit ottavat etäisyyttä liikuntamaailman vakiintuneisiin
institutionaalisiin järjestyksiin ja hierarkioihin (esim.
valmennusjärjestelmiin, junnuputkiin)
Vertaissuhteiden suuri merkitys korostuu vaihtoehtoliikunnassa
Vaihtoehtolajien harrastaminen aloitetaan usein kavereiden
innostamana
Vertaiset sosiaalistavat vaihtoehtolajien järjestyksiin, muut harrastajat
toimivat malleina ja esikuvina
Vapaata ja luovaa niin tekemisen tavan, tilan kuin ajankin suhteen
Uusien liikunnan tilojen keksiminen ja luominen on uusien liikuntalajien ja
-kulttuurien synnyn mahdollistaja luova ”katuvaihe
Vaihtoehtolajeja ei kuitenkaan tarkastella ns. perinteiselle
liikuntamaailmalle vastakkaisena ilmiönä vaan sen osana, joka haastaa
joitakin sen osa-alueita ja antaa periksi toisille
Kuitenkin joidenkin lajien osalta näkyvissä vaihtoehtoisuuden vähittäinen
taipuminen institutionaalisen liikuntatoiminnan ehdoille (joskin
järjestäytyminen itsessään ei välttämättä synnytä samoja
institutionaalisia ehtoja)
5. TILA JA VALTA
Sosiaalinen tila tila yhteiskunnallisesti tuotettua,
yhteiskunnan tuottamiseen osallistuvaa
Merkitykset tilaa tuottavia, sen tuottamia/rajaamia ja
tilallis-ajallisia
Tila on valtaa yhteiskunnalliset valtasuhteet ja
neuvottelut tulevat näkyviksi tilassa
Aikuisille varattu julkinen tila: tilan määrittelyvalta
aikuisilla (vrt. Massey: tilan yhdenmukaistaminen,
”toisten” luominen ja karkotus; Sibley: tilan
monopolisointi) nuoret voivat kuitenkin yrittää ottaa
muiden tiloja haltuunsa
Aikuiskontrollista ja kasvatussuhteista vapaat ”neljännet
tilat”: nuoret vaarassa ja vaaran aiheuttajina
6. LÄHTÖKOHTIA
Aineistot
Verkkokysely (n=935), erityisesti sen avoimet
vastaukset
10 haastattelua
Vaihtoehtoliikkujien kesken tilaa
merkityksellistetään melko yhtenäisellä tavalla
Löydettävissä kollektiivisia ja melko koherentteja
puhetapoja tilasta
Tilat, joissa toiminta tapahtuu (ja joista
lajiharrastajat aineistoissa kertovat), ovat
useimmiten ensisijaisesti muuhun kuin
vaihtoehtoliikuntaan suunniteltuja
8. TILA VAIHTOEHTOLAJIHARRASTAJIEN
PUHEESSA
Kauhuskenaario olisi jos liikkumista julkisissa ja yhteisillä alueilla
alettaisiin rajoittaa ja hyväksyttävänä pidettäisiin vain esim. kävelyä ja
juoksua. Erikseen rakennetut parkourpuistot ovat monesti tylsiä, mutta
paremmalla suunnittelulla niitä voisi parantaa (esim. Lontoon leap-park).
Monesti luonnonelementit ja epäsymmetrisyys on unohdettu, tilalla
yksitoikkoisia elementtjä, jotka eivät rohkaise flowta ja reittejä vaan
yksittäisiä liikkeitä. (26-vuotias parkouraaja verkkokyselyssä)
Toiminnan mahdollistaja vs. rajaaja
Oma vs. toisille kuuluva tila
Liikunnallisiin tarpeisiin soveltuvaksi muokkaamisen
kohteena vs. annettuna otettu (toimitaan tilan
ehdoilla)
9. TILOJEN JÄSENTELYÄ
Luovuuden tilat
Tila oppimisen ja kehittymisen alusta ja inspiroija
”Alakulttuurinen tilan lukutapa”
Suhde tilaan rakentuu luovuuden potentiaalin kautta
Keskinäisen kunnioituksen tilat
Lähtökohtana ajatus siitä, että harrastustila muiden kanssa
jaettua
Muiden tapa käyttää tilaa vaihtoehtoliikkujien tapaa
korkeammalle arvotettu
Tilaa ja sen muita käyttäjiä (omaan lajiin ja muuhun
tarkoitukseen) tulee kunnioittaa kunnioitus mahdollistaa
lajien jatkuvuuden
Kunnioitus = tilan antaminen
Samoissa paikoissa harrastettavien lajien hierarkiat ja
kunnioitus
10. TILOJEN JÄSENTELYÄ
Rajoitusten tilat
Julkisen tilan säännöt nähdään muiden määrittämiksi tai
muuttumattomiksi, ja tila itse muiden omaksi
Vaihtoehtoliikkujat kokevat, että ennakkoluulot ja
rajoitukset, jotka liittyvät heidän tapaansa käyttää tilaa,
hankaloittavat harrastamista – tai ovat ainakin asioita, jotka
on syytä pitää mielessä julkisissa tiloissa liikuttaessa
Tiettyihin tiloihin ei mennä ollenkaan
Toisinaan kokeillaan venyttää tilanormien rajoja
konventioita haastetaan ja uudelleenmääritellään tilan
kautta
Todistamisen tilat
Yhteisen tilan epäkonventionaalisilla tavoilla käyttäminen
pitää jatkuvasti oikeuttaa ja perustella
Opitut puhetavat: ”Ei pelleilyä, vaan urheilua”, ”Ei tuhota
mitään, vaan treenataan”
11. YHTEENVETOA
Kunnioitus, rajoitukset ja todistaminen ovat nuorten tapoja
käsitellä julkisen tilan valtasuhteita
Periaatteessa kaikessa tilapuheessa on läsnä ajatus oman
tilassa olemisen ja siellä tekemisen oikeuttamisesta ja
perustelemisesta haltuunotot pitää perustella
yhteiskunnallisesti hyväksytyin argumentein
(liikunnallisuuteen, luovuuteen, itsensä kehittämiseen yms.
kiinnittyvin puhetavoin)
Neuvottelevat tai sovittelevat äänenpainot korostuvat
Vaihtoehtolajien tilat ovat ennen kaikkea hiljaisen vastarinnan
tiloja tila otetaan haltuun huomaamatta ja ilman avointa
valtataistelua
Eri lajien harrastajat puhuvat tilasta hieman erilaisilla
korostuksilla tila ei määrity samanlaiseksi kaikkien
vaihtoehtolajien harrastajille
Esim. katutanssin harrastajat harvemmin edes puhuvat
tilasta, skeittarit nimeävät skeittiparkit omikseen,
parkouraajat julistavat toimivansa tilan asettamilla ehdoilla
yms.
Tätä on syytä katsoa vielä tarkemmin…