1. EU Saksan vaalien jälkeen
Juha Jokela, ohjelmajohtaja
EU-tutkimusohjelma
Ulkopoliittinen instituutti
17.11.2017

2. Johdannoksi
• EU:n kriisit ja tulevaisuuskeskustelu
– Brexit on jäävuoren huippu
• Saksan merkitys unionin suurimpana jäsenmaana
– Saksa ”johtaa”, vaikka ei aina haluaisi
• EU:n suunta Saksan liittopäivävaalien jälkeen
– Maltillisesti kohti tiiviimpää integraatiota (osittain
eritahtisesti)

3. EU:n kriisit ja tulevaisuuskeskustelu
• Useat EU:n ulkopuolelta alkunsa saaneet kriisit ovat viime
vuosina haastaneet unionia ja sen jäsenmaita sekä niiden
vakiintuneita rakenteita ja toimintatapoja
– Globaali finanssikriisi, euro-, velka- ja pankkikriisi, talouskriisi
– Lähialueiden konfliktit ja epävakaus: Venäjän aggressiivinen
poliittinen ja sotilaallinen toiminta, Ukrainan kriisi, Syyrian sota,
Libyan poliittinen kaaos, Turkin tilanne jne.
– Pakolais-/maahanmuuttokriisi

4. EU:n kriisit ja tulevaisuuskeskustelu
• Kriisit ja niiden hallinta ovat aiheuttaneet syvää eripuraa ja hajaannusta
sekä jäsenvaltioiden että EU-kansalaisten välillä
– EU tai EU-jäsenyys on uudelleen politisoitunut monissa jäsenmaissa
– Populistiset ja euroskeptiset puolueet ovat menestyneet hyvin ympäri EU-aluetta
– Tämän kehityksen tähänastinen lakipiste oli kesäkuussa 2016 järjestetty Iso-
Britannian EU-kansanäänestys, jossa jäsenyyden vastustajat saavuttivat niukan
enemmistön
• Sisäinen eripura ja hajaannus ovat olleet läsnä jo pidempään EU:ssa
– EU:n kyvyttömyys siirtyä yhteiseen ja tehokkaaseen ulkopolitiikkaan (globaalin
järjestyksen murros ja Euroopan laskeva poliittinen ja taloudellinen painoarvo)
– Laajentumisen myötä muuttunut sisäinen dynamiikka
– Perustuslaillisen sopimuksen kaatuminen ja siitä johtunut uudistusten
ambitiotason laskeminen (”kansalaiset eivät halua syvempää integraatiota”)
• Unionin uudistamisprosessin henkeä kuvaa se, että EMU:n uudistaminen rajattiin ulos jo
alkuvaiheessa; Lissabonin toimeenpanossa ei hyödynnetty sopimuksen koko potentiaalia

5. EU:n kriisit ja tulevaisuuskeskustelu
• Viime vuosien kriisien yhteydessä unioni on ”uudistunut”
merkittävästi:
– EMU: ”No-bailout” -periaatteesta tingitty, yhteisvastuuta lisätty, uusia
instituutioita, EKP:n asemaa ja roolia muutettu
• Is the ECB the last sovereign in Europe? ”Within our mandate, the ECB is
ready to do whatever it takes to preserve the euro. And believe me, it will be
enough.” M. Dragi 2012
– Ulkopolitiikka: Kovat talouspakotteet ja uusi globaalistrategia, jonka
toimeenpanossa priorisoitu puolustus
– Muuttoliike: Frontexista Euroopan raja- ja rannikkovartiosto,
(väliaikainen) taakanjako, Dublin-menettelystä luopuminen ja Turkki-
diili (strategista ulkopolitiikkaa)

6. EU:n kriisit ja tulevaisuuskeskustelu
• Mutta Brexit-äänestys toimi lähtölaukauksena laajemmalle ja
kunnianhimoisemmalle pohdinnalle EU:n tulevaisuudesta
– Saksan ja Ranskan ulkoministerien yhteinen paperi EU:n tulevaisuudesta jo kesäkuussa 2016
– Tulevaisuuskeskustelut erilaisissa ”pienryhmissä”
– Bratislavan epävirallinen huippukokous (EU-27) syyskuussa 2016  Bratislavan julistus,
Bratislavan tiekartta
• Ja Presidentti Trumpin lausunnot kiihdyttivät entisestään keskustelua  ”We
Europeans have our destiny in our own hands”, A. Merkel 2017
– Epäviralliset EU-27 -keskustelut 12/2016, 2/2017 ja 3/2017  eritahtinen integraatio?
– Komission ”Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta”
– Rooman julistus maaliskuussa 2017
– Komission pj Junckerin SOTEU-puhe syyskuussa 2017
– Ranskan presidentti Macronin Eurooppa-puhe syyskuussa 2017
– Tuskin ”leaders agenda” lokakuussa 2017
– Joulukuun 2017 Eurooppa-neuvoston odotetaan lyövän lukkoon prioriteetit ja aikataulun

7. EU:n kriisit ja tulevaisuuskeskustelu
• Tulevaisuuskeskustelun keskiössä ovat kysymykset sekä EU:n
luonteesta että etenemisestä yksittäisillä politiikka-alueilla
• Komission viisi skenaariota:
– ”Jatketaan entiseen tapaan”: muddling through
– ”Sisämarkkinat etusijalle”: integraation purkaminen
– ”Halukkaat tekevät enemmän yhdessä”: eritahtinen vai eriytynyt EU?
– ”Tehdään vähemmän mutta tehokkaammin”: nykyisen komission agenda
– ”Tehdään paljon enemmän yhdessä”: perinteinen komission agenda
• Keskeiset politiikkalohkot: Talous (euroalue ja kauppapolitiikka),
turvallisuus (puolustus ja sisäinen turvallisuus), muuttoliike (ulkoiset
ja sisäiset toimet)

8. Saksan merkitys
• Saksa Euroopan ”vakauden ankkurina”: Merkel vallassa
vuodesta 2005 asti
• 2000-luvun lopulta alkaen: nousu EU:n merkittävimmäksi
jäsenmaaksi
• Taustalla: kohtaisesti onnistunut yhdistyminen (koko),
suotuisa talouskehitys, nopea selviytyminen
finanssikriisistä, tasapainoinen julkinen talous, poliittinen
vakaus sekä muiden johtavien EU-maiden heikkous

9. Saksan merkitys
• Saksan keskeinen (mutta kiistelty) rooli EU:ta kohdanneiden moninaisten
kriisien ratkaisussa:
– Talouskuriin ja rakenneuudistuksiin sidotut tukipaketit euroalueen kriisimaille,
EMU:n sääntöjen tiukentaminen ja rakenteiden osittainen uusiminen
• Kritiikki: Toimet ajavat Saksan etua, eivätkä riittävästi puutu ns. ”Saksan ongelmaan”
– Ukrainan-kriisin yhteydessä käydyt diplomaattiset neuvottelut Normandia-
kokoonpanossa, EU:n pakotepolitiikan koordinointi
• Kritiikki: Isot jäsenmaat johtavat EU:n ulkopolitiikkaa
– Dublin-menettelystä luopuminen syyrialaisten pakolaisten osalta, päätös
vastaanottaa Unkariin juuttuneet turvapaikanhakijat, EU:n ja Turkin välille
solmittu ns. ”pakolaissopimus”
• Kritiikki: Merkelin yksipuolinen linjaus, jolla vaikutuksia koko unionin alueella.

10. Saksan merkitys
• Saksan korostunut asema ja vaikutusvalta EU:n sisällä
ovat herättäneet sekä toiveita että epävarmuutta
– Ajatus Saksan dominoimasta Euroopasta ruokkii yhtäältä
Saksaan liittyviä historiallisia pelkoja ja epäluuloja (esim.
Kreikassa ja Puolassa)
– Toisaalta Saksan näkyvä asema on myös kasvattanut Saksaan
kohdistuneita odotuksia – Saksa nähdään usein EU:n
potentiaalisena tai tosiasiallisena johtajana, jonka odotetaan
ottavan vastuun EU:ta kohtaavien ongelmien ratkaisusta

11. Saksan merkitys
• Saksan roolista ja potentiaalisesta johtajuudesta EU:ssa on virinnyt
myös vilkas akateeminen keskustelu
• Keskustelussa ovat nousseet esille erityisesti:
– Saksan vaikea suhde johtajuuteen ja vallankäyttöön (sisäpoliittinen
rajoite)
– Saksan sekä Merkelin vaikutusvaltaa/johtajuutta EU:ssa rajoittavat myös
ulkoiset tekijät: ”kaikki jäsenvaltiot ovat tasavertaisia, mutta jotkut ovat
tasavertaisempia kuin toiset”
– Saksan vaikutusvallan ja valtaresurssien epätasainen jakautuminen eri
politiikka-alueiden välillä
– Saksa on tällä hetkellä EU:n merkittävin yksittäinen jäsenmaa, mutta
aktiivisesti pyrkii välttämään nousemasta liian dominoivaksi (eli EU:n
johtajaksi); Britannian lähtö muuttaa keskeisesti unionin sisäistä
dynamiikkaa

12. Saksan merkitys
• Saksan syyskuun 2017 liittopäivävaaleihin kohdistui suurta
mielenkiintoa:
– Ne määrittivät pisimpään paikallaan olleen EU-johtajan poliittista
tulevaisuutta
– Niiden odotettiin antavan suuntaa Brexit-äänestyksen käynnistämälle
EU:n tulevaisuuskeskustelulle
– Emmanuel Macronin voitto oli vahvistanut tulevaisuuskeskustelun
momentumia ja herättänyt odotuksia Ranska-Saksa -akselin paluusta
integraation moottoriksi
– Monet toivoivat, että viimeistään Saksan vaalien jälkeen erityisesti
oikeistopopulismin nouseva trendi kääntyy

13. EU:n suunnasta Saksan vaalien
jälkeen
• Liittopäivävaalit ja niiden mahdolliset vaikutukset Saksan EU-
politiikkaan:
– Ei yhtä selkeää vaaliteemaa; kokonaisuutena: sisällötön vaalitaistelu
– Vaaleissa ei ollut minkäänlaista EU-ulottuvuutta; monet EU:n ja EU-
politiikan kannalta keskeiset kysymykset jäivät kokonaan
käsittelemättä (esim. ajatus eritahtisesta integraatiosta, Brexit, suhde
Ranskaan, suhde USA:han, Venäjä-politiikka jne.)
– AfD:tä ja Linkeä lukuun ottamatta kaikki puolueet hyvin EU-
myönteisiä!

14. EU:n suunnasta Saksan vaalien
jälkeen
• Muuttuva Saksan poliittinen kenttä:
– Kansanpuolueiden (”Volksparteien”) yhteenlaskettu ääniosuus
merkittävästi pienempi (CDU & SPD yhdessä vain 53.4 %
äänistä, vrt. 67.2 % vuonna 2013)
– Hajanaisempi puoluejärjestelmä: kuusi puoluetta, joista neljä
keskikokoisia
– Populistisen radikaalioikeistopuolueen nousu
– Saksa osaksi ”eurooppalaista valtavirtaa”
– Uudenlainen koalitiodynamiikka, entistä vaikeammat
hallitusneuvottelut

15. EU:n suunnasta Saksan vaalien
jälkeen
• Talousuudistukset (erityisesti euro):
– FDP oli vaikea hallituskumppani Merkelin CDU:lle eurokriisin vaikeimmassa
vaiheessa; suhtautuu erityisen skeptisesti ajatukseen ”tulonsiirtounionista”
– Ei halua EVM:stä pysyvää tukimekanismia
– Haluaa euromaiden voivan hakeutua konkurssiin; haluaa euromaiden voivan erota
eurosta eroamatta EU:sta
– Kannattaa automaattisia sanktioita kasvu- ja vakaussopimuksen rikkomisesta
– Vihreät puolestaan korostavat solidaarisuutta
– CDU/CSU lähempänä FDP:tä; toisaalta CDU/CSU painottaa Ranska-Saksa -akselin
tärkeyttä ja on valmis joihinkin myönnytyksiin Macronin suuntaan

16. EU:n suunta Saksan vaalien jälkeen
• Turvallisuus (puolustus):
– Kaikki Jamaika-puolueet kannattavat periaatteessa EU:n yhteisen ulko-,
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä sekä puolustusyhteistyön
tiivistämistä
– CDU/CSU ja FDP valmiita panostamaan puolustukseen lisää rahaa, vihreät
vastahakoisia
– Vihreillä edelleen vahva pasifistinen siipi
• Vihreillä korostuu siviilikriisinhallinta, suhtautuminen erityisesti sotilaallisiin operaatioihin
varovaista
– Puolustuskysymykset voivat politisoitua sekä vihreiden sisällä että kaikkien mahd.
hallituspuolueiden välillä
– Yleisesti ero Ranskan tavoitteisiin on edelleen suuri!

17. EU:n suunnasta Saksan vaalien
jälkeen
• Muuttoliike:
– Kaikki Jamaika-puolueet toivovat vahvempaa eurooppalaista yhteistyötä
ja solidaarisuuttaa  erityisesti kaikkien jäsenmaiden osallistumista
turvapaikanhakijoiden/pakolaisten vastaanottoon pidetään tärkeänä
– Yksittäisten puolueiden painotuksissa silti myös merkittäviä eroja:
CDU/CSU ja FDP kannattavat ulkorajavalvonnan kehittämistä, vihreät
painottavat humanitaarista turvapaikkapolitiikkaa
– Aihe jakaa EU:n jäsenmaita syvästi (itä-länsi -akselilla)

18. Lopuksi
• Merkelin jatko liittokanslerina sekä kaikkien (potentiaalisten) hallituspuolueiden EU-
myönteiset peruslinjat lupaavat Saksan EU-politiikkaan tiettyä jatkuvuutta
• Merkelin henk. koht. asema ja kokemus EU-ympyröissä sekä Saksan
institutionaaliset ja taloudelliset resurssit takaavat, että Saksa tulee jatkossakin
olemaan EU-päätöksenteon keskiössä
• Ranskan ja Saksan institutionalisoitu yhteistyösuhde sekä Saksan halu tukea
Macronin edustamia EU-myönteisiä voimia Ranskassa ennustelevat Ranska-Saksa
-askelin vahvistumista
• Toisaalta…
• Merkel joutuu jatkossa käyttämään enemmän aikaa sisäpoliittisten haasteiden
(oppositio) ja oman hallituksen sisäisten kiistakysymysten selvittelyyn
• Potentiaalisten hallituskumppanien keskinäiset linjaerot viittaavat siihen, että
Saksasta tuskin tulee Macronin kaltaista aloitteidentekijää tai visionääriä EU-
tasolla
• Ennemminkin Saksa käyttänee valtaansa siihen, että se muokkaa, pehmentää tai
jarruttaa muiden (erityisesti Ranska?) tekemiä aloitteita