3. Meriliikenteen ympäristövaikutukset
• Laivojen päästöt mereen ja ilmaan sekä vieraslajit
• Väylien, satamien/terminaalien ja infrastruktuurin
rakentaminen
• Onnettomuudet
• Fysikaaliset vaikutukset: aallot/eroosio, melu
• Laivojen valmistus, huolto ja romutus
5. Laivojen päästöt ja jätteet
• Öljypäästöt mereen – toiminnasta aiheutuvat & onnettomuudet
Vastaanottopisteet satamissa:
• Kiinteät jätteet
• Mustat ja harmaat jätevedet
• Öljyiset jätevedet
• Tankkien pesuvedet
• Pohjamaalit
• Vaaralliset aineet
•MARPOL Annex V: kiinteän jätteen dumppaus mereen kielletty
6. Öljypäästöjen haitat
• Myrkyllistä ihmisille ja
muille eliöille
• Aiheuttaa mm. terveys- ja
lisääntymisongelmia
• Säilyy ympäristössä
pitkään
• Likaa rantoja ja
merieläimiä
• Puhdistus kallista ja aikaa
vievää
• Linnut: tuhoaa
höyhenpeitteen
vedenpitävyyden
• Kalakuolemat
8. Jätevedet – risteilyalukset
Jätevedet:
– Ravinnepitoisia: typpi ja fosfori
– Aiheuttavat rehevöitymistä, happi-
katoa ja meren samentumista
– Myös: bakteereja, viruksia ja loisia
Harmaat vedet:
- Bakteereja, ravinteita
- Öljy-, kemikaali- ja raskasmetalli-
jäämiä
•MARPOL Annex IV: v. 2018 alkaen kaikkien alusten
jätevedet vastaanottopisteisiin tai aluksilla oltava
puhdistusjärjestelmä
9. • SOx (rikkidioksidi): heikentää ilmanlaatua ja aiheuttaa
happamoitumista
• NOx (typen oksidit): edistävät rehevöitymistä
• CO2 (hiilidioksidi): ilmastonmuutos
• Musta hiili: (Black Carbon BC)
• Pienhiukkaset (Particulate matters PM ): terveydelle vaarallisia
• Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC): mm. terveysvaikutukset
• CFC ja halonit: otsonikerroksen ohentuminen
Fossiiliset polttoaineet – päästöt ilmaan
15. Vieraslajit: määritelmä ja vaikutukset
• Laji, joka ei luontaisesti kuulu alueelle ja joka voi
aiheuttaa taloudellista ja ekologista vahinkoa (IUCN)
- Ei saalistajia – leviävät nopeasti
- kilpailu ravinnosta ja elintilasta competion –
voivat syrjäyttää
paikallista lajistoa
- levittävät tauteja
• Poistaminen mahdotonta
• Ongelma erityisesti lauhkealla
vyöhykkeellä
• Ilmastonmuutos edesauttaa
lajien leviämistä
16. Vieraslajit ja merenkulku
- Merenkulku suurin lajien
leviämistä edesauttava tekijä
- Painolastiveden mukana
leviää mm. kasveja, eläimiä,
viruksia ja bakteereja
- Painolastivesiyleissopimus
voimaan 8.9.2017
- Painolastivettä ei vaihdeta Itämerellä
- Trafi selvittänyt Itämerelle sopivat käsittelymenetelmät
http://www.imo.org/MediaCentre/Multimedia/Video/Pages/InvadersOf
TheSea.aspx
17.
18. •Kelluvasta roskasta valtaosa on muovia
•Päälähteet maalla, 60–80 % roskista
•N. 20 % peräisin meriliikenteestä,
kalastuksesta ja vesiviljelystä
•Eniten roskaa tiheään asutuilla alueilla
•Meriin päätyvä roskamäärä kasvava ongelma – hajoaminen
mikromuoviksi ja jätepyörteet
•Mikromuovit edesauttavat mm. tulokaslajien, taudinaiheuttajien ja
haitallisten orgaanisten yhdisteiden leviämistä merissä
•Globaaleja toimia ja yleissopimus tarvittaisiin!
Meriin päätyvät roskat
21. Fysikaaliset vaikutukset
• Aallot – merenpohjan ja rantojen
kuluminen (eroosio)
• Melu
- vedenalainen melu uhka mm.
merinisäkkäiden suunnistukselle
- kantautuu kauas
- maanpäällinen, matalataajuinen
melu terveysriski ihmisille
• Lisäksi: laivojen törmäykset
merieläimiin
22.
23. Lisää aiheeseen liittyvää oppimateriaalia on saatavilla sivustolla
blogit.utu.fi/kiertotalous. Materiaali on tuotettu Turun yliopiston Brahea-
keskuksen Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Kiertotalous,
ympäristö ja meriklusteri -hankkeessa vuonna 2018.
Rahoituksesta vastasivat Euroopan Sosiaalirahasto Keski-Suomen elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen kautta sekä Rauman kaupunki.
Lisätiedot:
suunnittelija Talvikki Välimaa
Turun yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus
Tel. +358 (0)40 779 9491 | e-mail: talvikki.valimaa(@)utu.fi
Editor's Notes
Tämän kalvosarjan tavoitteena on antaa opiskelijoille kokonaiskuva meriliikenteen ympäristövaikutuksista
Tarkastelussa ovat merenkulusta aiheutuvat päästöt mereen ja ilmaan
Erityisenä huomion kohteena ovat kolmea isoa maailmanlaajuista ongelmaa – vieraslajien leviäminen, merten roskaantuminen ja melu sekä niiden kytkös merenkulkuun
Meriliikenteellä on monenlaisia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Laivoista tulee päästöjä mereen ja ilmaan. Meriliikenne edesauttaa vieraslajien leviämistä mantereelta toiselle
Meriliikenteen tarvitsemien väylien, satamien ja terminaalien sekä muun infrastruktuurin rakentaminen edellyttää usein isoja maa-alueita ja muuttaa ympäristöä merkittävällä tavalla. Useimmat eliölajit kärsivät näistä muutoksista, koska mm. niiden elin-, ravinnonsaanti- ja lisääntymisalueet tuhoutuvat
Etenkin merellä tapahtuvat öljytankkeri- ja kemikaalikuljetusalusten onnettomuudet ovat ympäristön kannalta haitallisia, koska niiden seurauksena mereen voi päätyä suuria määriä öljyä tai kemikaaleja, jolla on haitallisia vaikutuksia ympäristön kannalta (öljypäästöjen haitoista enemmän kalvoissa 6-7). Nämä onnettomuudet ovat lisäksi pelastustoimien kannalta haastavia.
Meriliikenne aiheuttaa myös erilaisia fysikaalisia vaikutuksia: laivojen tekemät aallot aiheuttavat eroosiota eli rantojen ja merenpohjan kulumista. Laivat tuottavat maanpäällistä ja vedenalaista melua
Ympäristövaikutuksia syntyy lisäksi laivojen valmistuksen, huollon ja romutuksen aikana
Tämä kuva pyrkii kiteyttämään meriliikenteen ympäristövaikutukset kokonaisuutena ja järjestelmänä, joka koostuu toisiinsa liittyvistä osista. Tarkasteltaessa meriliikenteen ympäristövaikutuksia tulee huomioida:
Infrastruktuuri (väylät ja terminaalit sekä niiden rakentaminen), kulkuneuvot eli laivat ja niiden elinkaaren aikana syntyvät vaikutukset, liikenteen vaikutukset sekä liikenteen tarvitseman energian tuotannon vaikutukset
Meriliikenteellä on lisäksi vaikutuksia maankäyttöön ja aluerakenteeseen (mm. ulkomaankauppa, takamaayhteydet, muiden maankäyttömuotojen tarvitsema tila, työllisyysvaikutukset yms). Ympäristövaikutuksia punnitaankin usein suhteessa näihin muihin vaikutuksiin esim. satamia laajennettaessa.
Toimintaympäristö sisältää fyysisen ympäristön eli tietyt paikat ja alueet missä meriliikenne tapahtuu. Toimintaympäristöön sisältyy lisäksi lainsäädäntö ja muu ohjaus, jolla meriliikenteen haittoja pyritään vähentämään. Merenkulun kohdalla kansainväliset sopimukset ovat keskeisessä roolissa.
Valtaosa laivoista käyttää polttoaineenaan fossiilisia polttoaineita. Raskas polttoöljy, jota ei muuten enää käytetä esim. energiantuotannossa, on edelleen käytössä laivojen polttoaineena
Suurin osa mereen päätyvistä öljypäästöistä on ns. operatiivisia päästöjä: pieniä määriä öljyä/laivan polttoainetta päätyy mereen tankkauksen tai huollon yhteydessä. Onnettomuudet ovat nykyisin – onneksi – harvinaisia mutta niiden vaikutukset ovat ympäristön kannalta tuhoisia
Suomessa ja valtaosassa Itämeren satamia laivojen kiinteille jätteille (metalli, lasi, pakkaukset, biojäte), vaarallisille aineille sekä jäte- ja pesuvesille on vastaanottopisteet satamissa. Laivojen miehistöt ainakin suomalaisvarustamoissa lajittelevat jätteet tunnollisesti
Laivojen jätevedet koostuvat niin sanotusta harmaasta vedestä, eli peseytymiseen ja tiskaukseen käytetystä vedestä, sekä mustasta vedestä, joka on käymälöiden jätevettä ja kiinteätä ruokajätettä.
Suomessa satamat vastaanottavat jätevedet ja lastiruumien haitalliset pesuvedet. Kaikkialla maailmassa näin ei ole
Öljyisiin jätevesiin sisältyy mm. pilssivedet, moottorien huoltotoimenpiteistä syntyvät jätevedet ja jäteöljy
Pohjamaaleja käytetään laivojen pohjissa estämään merirokon ja muiden eliöiden kiinnittyminen, mikä puolestaan hidastaa laivan kulkua ja lisää polttoaineenkulutusta. Aiemmin käytössä olleet pohjamaalit sisälsivät mm. tinaa ja raskasmetalleja. Nykyiset maalit on pyritty tekemään vähemmän haitallisiksi ja laivojen pohjat voidaan puhdistaa myös mekaanisesti. Raskasmetallit säilyvät ympäristössä pitkään. Korjaustelakoiden maamassat ja väylien ja satama-alueiden ruoppaus- ja läjitysmassat sisältävät edelleen pohjamaaleista peräisin olevia raskasmetalliyhdisteitä.
Mm. lastitilojen ja konttien puhdistuksen mukana laivoista voi päätyä ympäristöön myös vaarallisia aineita. Yleensä määrät ovat pieniä.
Fossiilisista polttoaineista luopuminen ehkäisisi monta ympäristöongelmaa. Raakaöljy on myrkyllistä ja saastuttaa ympäristöön päätyessään merta, rantoja ja eliöitä.
Raakaöljy sisältää n. 10 000 eri kemiallista yhdistettä, joiden ominaisuudet ja vaikutukset ympäristöön ja eliöihin poikkeavat toisistaan. Raakaöljyssä on mukana sekä keveitä, helposti haihtuvia yhdisteitä että raskaampia (ei-haihtuvia) yhdisteitä, jotka kerääntyvät maaperään, merenpohjaan ja merieliöihin. Yhdisteet myös rikastuvat ravintoketjussa.
Pääosa (yli 95% raakaöljystä) on hiilivetyjä, jotka muodostavat vettä ja hiilidioksidia laivan moottorissa tapahtuvan palamisprosessin seurauksena. Raakaöljy sisältää myös raskasmetalleja, rikkiä ja typpiyhdisteitä. Niiden määrä raakaöljyssä vaihtelee sen mukaan mistä päin maapalloa raakaöljy on peräisin. Palamisprosessin tuloksena rikki- ja typpiyhdisteet aiheuttavat rikki- ja typpipäästöjä ilmaan. Näitä päästöjä käsitellään tarkemmin kalvossa 9.
Raskas polttoöljy likaa mereen joutuessaan eliöitä ja merenrantoja. Öljy häiritsee eläinten kriittisiä elintoimintoja kuten hengittämistä, lämmönsääntelyä ja ruuansulatusta. Kevyemmän öljylaadut imeytyvät ihon läpi ja kerääntyvät sisäelimiin.
Öljy likaa ja tuhoaa eliöiden elinympäristöjä ja vaikeuttaa mm. ravinnonsaantia, lisääntymistä ja suojapaikkojen löytämistä. Kasvit, maaperä, kalat, linnut ja merenpohjan eliöstöt kärsivät eniten. Elinympäristöjen tuhoutuminen ja eliölajeihin kohdistuvat haitalliset vaikutukset, esim. jonkin keskeisen ravinto-/saalis- tai petolajin vähentyminen voi saada aikaan haitallisia ketjureaktioita meri- ja rantaekosysteemien tasolla (ekosysteemi =usean eliölajin ja niiden ympäristön välisten vuorovaikutussuhteiden kokonaisuus).
Tässä kuvassa näkyy mitä tapahtuu, kun öljyä päätyy mereen. Osa öljystä hajoaa auringon valon vaikutuksesta ja keveimmät öljy-yhdisteet haihtuvat ilmaan. Osa öljystä leviää meren pintaan ja voi ajelehtia tuulten mukana rannikolle ja liata rantoja. Raskaimmat öljyjakeet painuvat pohjaan ja voivat siellä imeytyä maaperään. Meressä kelluvasta öljystä osa vajoaa ei-vesiliukoisina pisaroina (eli dispersiomuodossa) veteen jossa mikrobit alkavat vähitellen hajottaa sitä.
Öljyntorjunnan ja haitallisten ympäristövaikutusten kannalta on ratkaisevaa kuinka nopeasti öljy vajoaa mereen ja minkälaiset lämpötila-, sää- ja jääolosuhteet öljyonnettomuuspaikalla vallitsevat. Myös meren lämpötila ja ravinteisuus vaikuttavat öljyn hajoamiseen vedessä
Alusten, etenkin suurten risteilijöiden jätevedet ja harmaat vedet ovat erittäin ravinnepitoisia. Itämerellä liikennöivien alusten tulee satamakäyntien yhteydessä toimittaa jätevedet ja harmaat vedet vastaanottopisteisiin
MARPOL –yleissopimuksen liitteen IV mukaisesti vuodesta 2016 uusien alusten ja vuoden 2018 alusta lähtien kaikkien alusten tulee jättää jätevetensä ja harmaat vetensä satamiin ellei niillä ole asianmukaisia jäteveden käsittelylaitteistoja.
Käsitellyt ja desinfioidut jätevedet saa laskea mereen 3 meripeninkulman (= 5,6 km) päähän rannikosta. Huom! Jätevesien käsittely ja desinfiointi ei poista ravinteita. Tämä on ongelma, koska ravinteet (merkittävimpinä ravinteina typpi ja fosfori) rehevöittävät Itämerta. Rehevöityminen puolestaan johtaa veden samenemiseen, vesikasvien lisääntymiseen, vesistöjen umpeenkasvuun, levien kasvuun ja suurien leväkukintojen esiintymiseen, talviseen happikatoon sekä kalaston ja muun eliöstön muutoksiin.
Yleisimpiä pakokaasuja ovat CO2, typpi- ja rikkioksidit sekä pienhiukkaset.
Raskaan polttoöljyn (epätäydellisessä) palamisessa syntyy lisäksi häkää (hiilimonoksidi, CO) ja mustahiiltä eli nokea. Yksi tärkeimpiä mustahiilen lähteitä ovat dieselmoottorien päästöt.
CFC-yhdisteisiin perustuvien kylmäaineiden (esim. R12 tai R502) vaiheittainen käytöstä poisto alkoi vuonna 1995 kansainvälisellä sopimuksella, joka tunnetaan Montrealin pöytäkirjana. Sopimuksen voimaantulon jälkeen CFC-yhdisteet on poistettu vaiheittain käytöstä ja niille on kehitetty korvaavia aineita. MARPOL-yleissopimuksen mukaan aluksiin ei saa asentaa uusia palonsammutuslaitteita, joissa sammutusaineena käytetään haloneja. CFC:tä sisältävien uusien jäähdytyslaitteiden, eristeiden ja muiden materiaalien asennukset on kielletty. HCFC:n käyttö on sallittu vuoteen 2020 asti.
CFC ja halonit ovat myös kasvihuonekaasuja
VOC-yhdisteisiin on liitetty haittoina hengitysteiden ärsytysoireet ja hajuhaitat. Myös ihmiset ja eläimet aiheuttavat!
Satamavaltiot voivat rajoittaa säiliöalusten (tankkereiden) lastauksessa ja purkauksessa ilmakehään joutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (Volatile Organic Compounds, VOC) antamalla määräyksiä yhdisteiden talteen ottamisesta lastausterminaaleissa.
Tässä kuvassa on esitetty merenkulusta syntyvien typpi-, rikki- ja pienhiukkaspäästöjen jakautuminen maapallolla. Suurimmat päästömäärät ovat vilkkaimpien meriliikennereittien ja suurimpien satamien alueilla:
Kaakkois-Aasiasta Suezin kanavaa pitkin Välimerelle ja Länsi-Eurooppaan johtavalla reitillä, Karibianmerellä sekä Tyynellä valtamerellä.
Päästörajoitukset ovat voimassa ns. ECA-alueilla (Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali), USA:n rannikko ja Karibianmeri sekä Japani
Maailman 10 suurimman sataman alueella päästörajoituksia ei ole lainkaan, vaikka n. 20% kaikista päästöistä syntyy siellä
Liikenne on energiantuotannon ohella suurimpia kasvihuonekaasupäästöjen tuottajia.
Liikenteen osuus EU-alueen kasvihuonepäästöistä v. 2011 oli 20%.
Maantieliikenne tuottaa suurimman osan liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä. Muiden liikennemuotojen osuus on n. 1%. Kaavioissa ei ole mukana kansainvälistä meriliikennettä.
Vaikka meriliikenteen osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on pieni, meriliikenteen kasvun myötä myös päästömäärät kasvavat samalla.
Meriliikenteen päästöjä ilmaan voidaan vähentää eri tavoin:
Käytettävä energia ja laivan kulkunopeus vaikuttavat päästömääriin eniten. Käyttämällä uusiutuvia energianlähteitä kuten tuulta (esim. Flettner roottorit, purjeet) tai aurinkoenergiaa joko nykyisten fossiilisten polttoaineiden ohella tai pääenergianlähteenä (biopolttoaineet, polttokennot/akkut) voidaan päästöt ilmaan minimoida
Kulkunopeutta alentamalla päästöjä ilmaan voidaan pienentää 10-30% (ks. seuraava kalvo), kölin ja propulsiolaitteiden puhdistuksella 1-10%
Katalysaattoreilla voidaan vähentää etenkin rikki- typpi- ja pienhiukkaspäästöjä, mutta hiilidioksidipäästöihin ne eivät vaikuta
Laivaväen kouluttaminen ja ympäristötietoisuuden lisääminen on tärkeää
Kuvassa on yhteenveto eri keinoista millä laivojen polttoaineenkulutusta ja sitä kautta päästöjä ilmaan voidaan vähentää
Laiva on kuin liikkuva voimala. Suurimmat hiilidioksidipäästövähennykset saadaan matkanopeutta alentamalla ja moottorin säädöillä (10-30% päästövähennys)
Vaikka prosentit ovat pieniä, laivojen suuren koon ja energiantarpeen vuoksi jo muutaman prosentin vähennys tarkoittaa kymmeniätuhansia euroja
Kuvissa Itämeren tulokaslajeja: Liejutaskurapu, mustatäplätokko ja vaeltajasimpukka
Vieraslajien leviäminen on ilmastonmuutoksen ohella suurin globaali ongelma ja uhka luonnon monimuotoisuudelle
Vieraslajit voivat syrjäyttää paikallista lajistoa, levittää tauteja ja sitä kautta aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Uuteen ympäristöön siirtyneen ja voimakkaasti lisääntyvän lajin poistaminen on käytännössä mahdotonta. Siksi vieraslajien leviämisen ennaltaehkäisy on tärkeää
Maailmanlaajuisesti vieraslajien aiheuttamat taloudelliset haitat ovat suurimmat lauhkealla vyöhykkeellä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa jonne muualta tulevan lajiston on helppo sopeutua
Vieraslajiongelma on pahentunut viime vuosina, koska ilmastonmuutos edesauttaa vieraiden lajien leviämistä ja sopeutumista uusiin ympäristöihin
Merenkulku on merkittävin vieraslajien leviämistä edesauttava tekijä. Lajeja leviää etenkin laivojen painolastivesien mukana. YK:n alainen Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on arvioinut, että laivojen mukana kuljetetaan maailmanlaajuisesti vuosittain 3-5 mrd. tonnia painolastivettä.
Vieraslajien leviämistä painolastivesien mukana pyritään ehkäisemään Painolastivesiyleissopimuksen avulla. Sopimus on astui voimaan syyskuussa 2017
Linkissä IMO:n tuottama video
Meriin päätyvät pienet muovihiukkaset eli mikromuovi on yksi suurimmista ympäristöongelmista.
Pääosa mikromuovista tulee maalla tapahtuvasta toiminnasta. Maantieliikenne on suurin yksittäinen mikromuovin tuottaja: renkaista ja teiden pinnasta irtoaa hiukkasia, jotka päätyvät sadeveden ja tuulen kuljettaminen vesistöihin tai suoraan mereen.
Mikromuovia syntyy myös muovijätteen jauhautuessa pienempiin osiin. Lisäksi mm. tekokuituvaatteista (esim. fleece) irtoaa pesussa mikromuovia.
Suurin osa meriin päätyvästä roskasta on muovia. Jos nykyinen tahti jatkuu, merissämme on vuonna 2050 enemmän muovia kuin kalaa, ennusti Davosin talousfoorumissa julkaistu Ellen McArthur-säätiön raportti
Meriin kulkeutuu vuosittain ainakin kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä. Määrää voi verrata siihen, jos aaltoihin kipattaisiin jäteautollinen muovia vuorokauden jokainen minuutti vuoden ympäri.
Mereen jouduttuaan muovi ei häviä. Se jauhautuu mikroskooppisen pieniksi hiukkasiksi, mikromuoveiksi, ja kulkeutuu ravintoketjun kautta elimistöömme. Muovipartikkeleissa on havaittu jopa miljoonakertaisia ympäristömyrkkypitoisuuksia verrattuna ympäröivään meriveteen.
Meriin päätyvästä muoviroskasta 60% tulee viidestä Aasian maasta, jotka ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa.
Kuvassa on Tyynenmeren jätepyörre, joka löydettiin 1997. Pyörre on maailman suurin kaatopaikka, ja se sisältää muovinpalasia ja muuta yhä lisääntyvää jätettä. Pyörre on kooltaan kaksi kertaa Yhdysvaltojen suuruinen ja se ulottuu Kalifornian rannikon läheltä Tyynenmeren poikki lähes Japaniin asti.
Koska jätepyörre sijaitsee merivirtojen risteyksessä, se pyörii ympyrää Havaijin ja Pohjois-Amerikan välillä. Etenkin Etelä-Kiinanmeren rantavaltioiden vaurastuminen ja kasvava turismi ruokkivat jätepyörrettä.
Tyynenmeren eteläosista on löytynyt toinen, n. miljoonan neliökilometrin suuruinen jätelautta.
Kuvassa maailman muut jätepyörteet. Tyynenmeren kahden jätepyörteen lisäksi jätepyörteitä on maapallon kaikilla valtamerillä. Viimeksi on löydetty myös arktiselta alueelta, jonne muoviroskaa kulkeutuu Atlantilta Golf-virran mukana.
Meriliikenne aiheuttaa lisäksi erilaisia fysikaalisia vaikutuksia:
Aallot aikaansaavat eroosiota eli merenpohjan ja rantojen kulumista
Laivat tuottavat maanpäällistä ja vedenalaista melua. Melulla on haitallisia vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen
Vedenalaisen melun kaikkia haittoja ei tunneta. Melusta on haittaa erityisesti merieläimille, jotka suunnistavat ja kommunikoivat äänen avulla. Näitä ovat mm. valaat, hylkeet ja delfiinit
Suunnistamiskyvyn häiriintymisen vuoksi isot merieläimet voivat törmätä laivoihin
Tässä kuvassa on havainnollistettu merenalaisen melun lähteitä, eri lähteistä tulevien äänien voimakkuuksia (pystyakseli) ja äänen taajuutta (vaaka-akseli). Korkeataajuinen ultraääni tuottaa lämpöä
Voimakkuudeltaan kovimmat äänet syntyvät vedenalaisista maanjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista sekä vedenalaisesta poraustoiminnasta
Suurten tankkerien ja sukellusveneiden ääni on matalataajuista ja lähellä ryhävalaan (humpback whale) ja grönlanninvalaan (bowhead) äänitaajuutta