Tyyne Leivo-Larsson (3.3.1902–1.8.1977) oli naisten ja miesten välisen samapalkkaisuuden ajaja. Suomen Ammattijärjestön toimistonhoitajasta kehittyi yksi tasa-arvon uranuurtajanaisista maassamme.

1.
Tyyne Leivo-Larsson
3.3.1902–1.8.1977
Tyyne Leivo-Larsson oli naisten ja miesten välisen samapalkkai-
suuden ajaja. Suomen Ammattijärjestön toimistonhoitajasta kehit-
tyi yksi tasa-arvon uranuurtajanaisista maassamme.
Viipurin läänissä Uudellakirkolla syntyneen Tyyne Leivo-Larssonin
ura on osoitus siitä, että lahjakas ja kielitaitoinen nainen saattoi työ-
väenliikkeessä edetä toimistonhoitajasta ministeriksi ja Suomen en-
simmäiseksi naissuurlähettilääksi.
Vaikka Tyyne Leivo-Larsson oli työläisperheestä, hän kävi keski-
koulun. Suomen Ammattijärjestön toimistonhoitajana hän tutustui
ammattiyhdistysvaikuttajiin ja saattoi kehittää kielitaitoaan. Leivo-Larsson osasi ruotsia, englan-
tia, saksaa ja esperantoa. Työn ohessa hän opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa.
Suomen Ammattijärjestön hajotessa Leivo-Larsson siirtyi vuonna 1929 Helsingin kaupungin pal-
velukseen. Vuonna 1941 hän siirtyi valtion pysyvän työväensuojelu- ja huoltonäyttelyn hoitajaksi.
Leivo-Larsson toimi 1920-luvulta alkaen Liiketyöntekijäin Liitossa. Hän oli Helsingin Konttoris-
tien ammattiosaston puheenjohtaja. SAK:n edustajakokous päätti perustaa naisjaoston vuonna
1938. Hänet valittiin tämän ensimmäisen jaoston varapuheenjohtajaksi. Puheenjohtajana oli
Laura Härmä, jota Tyyne Leivo-Larsson arvosti. Leivo-Larsson toimi SAK:n naisjaoston vara-
puheenjohtajana 1938–1945 ja oli jäsen 1947–1956.
Tyyne Leivo-Larsson osallistui Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton toimintaan. Hän toimi
myös naisten yhteistyöjärjestöissä ennen toista maailmansotaa ja varsinkin sodan aikana. Tou-
kokuussa 1941 hän johti Naisten työnvalmiusliiton puheenjohtajana matkaa natsi-Saksaan. Tämä
matka kostautui sodan jälkeen. Kommunistien raju arvostelu sai Leivo-Larssonin eroamaan
SAK:n naisjaoston jäsenyydestä vuonna 1945. Hän kuitenkin palasi naisjaoston jäseneksi SAK:n
vuoden 1947 edustajakokouksen jälkeen ja osallistui jaoston toimintaan vuoteen 1956 saakka.
Leivo-Larsson ajoi tarmokkaasti miesten ja naisten välistä samapalkkaisuutta. SAK:n naisjaoston
vaikutuksesta hän oli Suomen edustaja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) konferenssissa
vuonna 1950, kun järjestö käsitteli samapalkkaisuussopimusta. Hän teki myös SAK:n naisjaoston
esitysten mukaisia eduskunta-aloitteita esimerkiksi palkallisesta synnytyslomasta.
Tyyne Leivo-Larsson oli kansanedustaja vuosina 1948–1958 ja 1966–1970. Ministerinä hän oli vii-
dessä hallituksessa vuosina 1948–1950 ja 1954–1958. Valtioneuvostossa Leivo-Larssonin vas-
tuulla olivat sosiaaliministeriön asiat. Viimeisen ministerikautensa Leivo-Larsson oli myös pää-
ministerin sijainen. Naisen toimiminen "varapääministerinä" herätti huomiota.
Vuosina 1958–1965 Tyyne Leivo-Larsson oli Oslon suurlähettiläs. Hän oli Suomen ensimmäinen
naissuurlähettiläs.