Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
1. SUOMEN MALLI
– t uloksia luot ta m uksella ja yht eist yöllä
EDUSKUNTAVAALIT 2003
2. Varauduttava suuren suomalaisen sukupolven-
vaihdoksen hallintaan
Tulevan hallituksen ja eduskunnan keskeinen tehtävä on ryhtyä toi-
menpiteisiin suuren suomalaisen sukupolvenvaihdoksen hallitsemi-
seksi. Suomella on edessään ennen näkemätön sukupolvenvaihdos
työelämässä ja sotien jälkeen suurin muutos väestön ikärakenteessa.
Jo tämän vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu 700 000 - 800
000 työntekijää, eli kolmannes suomalaisista työntekijöistä vaihtuu
vuoteen 2010 mennessä.
Suomen väestön ikärakenteen muutos seuraavien vuosikymmenien
aikana on uhka hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjalle, sillä se
vähentää verotuloja, kasvattaa eläkemenoja ja sairaudesta aiheutu-
via kustannuksia sekä luo tarpeen lisätä hoivapalveluja. Väestön
ikään-tymisen aiheuttamien menojen kasvun ja myös auto-,
alkoholijuoma- ja tupakkaverojen tuottojen vähentymisen takia jul-
kisen talouden tasapaino vaarantuu ja esimerkiksi maatalous- ja
muut elinkeinotuet on arvioitava uudelleen.
3. Työllisyysaste 75 prosenttiin
Vaikka Suomeen on kolmikantayhteistyöllä luotu yli 300 000 uutta
työpaikkaa 90-luvun puolivälin jälkeen, työttömyys on edelleen suurin
ongelmamme. Siksi lähivuosien tärkeimpänä tehtävänä on oltava
työllisyyden parantaminen. Tulevan hallituksen on asetettava tavoit-
teekseen työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin ja työttömyyden
painaminen viiteen prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä.
Tavoitteen saavuttamiseen tarvittava menestyksen kehä syntyy, kun
talouskasvu jatkuu ripeänä, mikä parantaa verokertymää, vahvistaa
julkista taloutta, turvaa laadukkaat julkiset palvelut ja kohtuullisen
sosiaaliturvan sekä mahdollistaa työn verotuksen maltillisen
keventämisen.
Työn verotusta on kevennettävä siirtämällä verotuksen painopistettä
pääomatulojen, kiinteistövarallisuuden ja ympäristöverojen suuntaan.
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmää on vähintäänkin supistettava,
kiinteistöveroprosentin ylärajaa nostettava ja kiinteistöverotus ulotet-
tava maa- ja metsätalousmaahan. Verotuksen ja tulonsiirtojen kehit-
tämisen lähtökohtana on oltava, että työnteko on aina kannattavaa.
Työllisyysasteen nostamistavoitteessa onnistuminen edellyttää jat-
kossakin naisten korkeaa työssäkäyntiastetta. Onkin luotava malleja,
jotka tarjoavat nykyistä paremmin pienten lasten vanhemmille
mahdollisuuden todelliseen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.
Työllisyysasteen nostaminen vaatii myös aktiivisen työvoimapo-
litiikan keinoja. Siksi aktiivisia toimenpiteitä varten on taattava riit-
tävät voimavarat. Nuorille on rakennettava ns. yhteiskuntatakuu si-
ten, että koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka on aina ensisijainen
vaihtoehto pelkkään passiiviseen rahanjakoon verrattuna.
Työvoimatarve voidaan jatkossakin tyydyttää pääosin kotimai-
sin voimin. Kansainvälistymisen edetessä työelämä ja koko Suomi muut-
tuu kuitenkin yhä monikulttuurisemmaksi. Siihen on varauduttava
harkitulla maahanmuuttopolitiikalla, jonka suuntaviivoista on so-
vittava viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa. Työlupamenettely
ja työvoimapoliittinen harkinta työlupien myöntämisen lähtökohtana
on pidettävä voimassa samalla, kun tehdään tarpeelliset muutokset
4. ulkomaalaislakiin. Työluvilla keinottelu on estettävä. Työluvan
myöntämisen on perustuttava todelliseen työvoimatarpeeseen, jon-
ka arviointi suoritetaan kolmikantaisesti. Laissa on taattava luotta-
mushenkilöille tiedonsaantioikeus noudettavista työehdoista.
Elinkeinopolitiikalla on suuri merkitys myönteisen työllisyys-
kehityksen aikaansaamisessa. Päättäjien on huolehdittava teollisuuden
ja palveluelinkeinojen suotuisista toimintaedellytyksistä Suomessa. Tuo-
tannon sijoittumisen kannalta on tärkeää taata taloudellisen ja yhteis-
kunnallisen perusrakenteen, kuten liikenteen, hallintopalvelujen ja kou-
lutuksen korkea laatu sekä tarvittavat asunnot ja viihtyisä ympäristö.
Ratkaisevaa talouskasvun kannalta on myös panostaminen tut-
kimukseen ja tuotekehitykseen. Tutkimus- ja kehitystoiminnan jul-
kinen rahoitus (Tekes, VTT, Suomen Akatemia, yliopistot) on
käännettävä uudelleen nousuun samalla kun huolehditaan varojen
käytön tuloksellisuuden ja laadun valvonnasta. Valtion omistaja-
ohjausta on parannettava. Luontevin paikka omistajaohjauksen
keskittämiseen olisi kauppa- ja teollisuusministeriön omistaja-
politiikan yksikkö.
5. Ratkaisun avaimet osaamisessa
Sekä ennakoitavissa olevan työvoimapulan että työttömien työllis-
tämisen ratkaisun avaimet löytyvät osaamisen parantamisesta. Työ-
elämässä on tällä hetkellä noin 650 000 henkilöä vailla perusasteen
jälkeistä koulutusta. Kymmenen vuoden kuluessa siirtyy lähes miljoo-
na palkansaajaa työvoiman ulkopuolelle. Pula osaavasta työvoimasta
on edessä. Nyt tarvitaankin erityisesti aikuisväestön osaamistason
kohottamista. Ammatillisen tutkinnon hankkiminen on asetettava
koko väestöä koskevaksi vähimmäistavoitteeksi. Voimavaroja on erityi-
sesti kohdennettava sinne, missä työttömyysriskit ovat merkittäviä sekä
niiden alojen koulutukseen, joissa ennakoidaan pulaa osaavasta työ-
voimasta. Aikuiskoulutustukea ja työttömien koulutuspäivärahan
ehtoja on parannettava. Työelämäläheisenä vaihtoehtona on kehi-
tettävä myös näyttötutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta.
Toimintamalli työpaikoille
sukupolvenvaihdosta varten
Sukupolvenvaihdoksen hallitseminen edellyttää myös sitä, että kes-
kimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on saatava nousemaan. Työeläke-
uudistus on saatettava pikaisesti loppuun. Uudistuksen yhtenä läh-
tökohtana on se, että ihmisillä on mahdollisuus jatkaa 2 - 3 vuotta
nykyistä pidempään työssä. Tämä edellyttää erityisesti työelämän
kehittämistä ja työssä jaksamisen parantamiseen tähtääviä toimia.
Suomalaisen työelämän kehittämistä on jatkettava niin, että kaikki
työikäiset voivat olla panoksellaan mukana rakentamassa suomalaista
yhteiskuntaa. Keski-ikäiset tarvitsevat mahdollisuuden vaihtaa ammattia
aikuiskoulutuksen kautta ja myöhentää eläkkeellesiirtymistään
sapattivapaiden avulla. Jotta ikääntyvät työntekijät jaksaisivat nykyistä
pidempään työelämässä, työoloja ja -ympäristöä on parannettava
siten, että ikääntyvien työntekijöiden erityistarpeet otetaan huomioon.
SAK:n tavoitteena on edistää työpaikoilla eri sukupolvien välistä
yhteistyötä. Hallittua ja inhimillistä sukupolvenvaihdosta varten on
tarpeen valmistella kolmikantaisesti sukupolvenvaihdosjärjestelyjä
koskeva toimintamalli työyhteisöjä varten.
6. Enemmän aikaa lapsille
Työelämästä on tullut entistä kiivaampaa. Työ vie yhä enemmän ai-
kaa ja lapset ovat pitkiä aikoja päivähoidossa tai yksin kotona. Työ-
elämän kehitys on osaltaan ollut aiheuttamassa lasten ja nuorten
pahaa oloa ja turvattomuutta yhteiskunnassa. Ympärivuorokauden
toimiva 24-tuntinen yhteiskunta on vaikeuttanut työ- ja perhe-elä-
män yhteensovittamista. Perheiden epävarmuus toimeentulosta on
lisääntynyt mm. työsuhteiden katkonaisuuden ja pätkittymisen takia.
Suomen tulevista sukupolvista huolehtiminen on tärkeää paitsi
lasten ja perheiden hyvinvoinnin, myös väestön vähentymisuhkan
takia. Työelämän pitää joustaa niin, että vanhemmilla on mahdolli-
suus kantaa oma hoito- ja kasvatusvastuunsa lapsistaan. Pienten las-
ten vanhemmille on annettava paremmat mahdollisuudet työ- ja
perhe-elämän yhteensovittamiseen työaika- ja työjärjestelyjen avulla.
Mm. osittaista hoitovapaata ja osittaista hoitorahaa on uudistettava
niin, että ne nykyistä paremmin tarjoavat työssäkäyville pienten las-
ten vanhemmille todellisen vaihtoehdon. Työajan lyhentämismah-
dollisuuksia on lisättävä myös pienten koululaisten vanhemmille.
Lapsiperheiden palveluja on kehitettävä mukaan lukien koululais-
ten iltapäivä- ja kerhotoiminta.
Turvallisuutta muutoksissa
Suomen sopeutuminen maailmanmarkkinoihin - globalisaation voi-
mistuminen - ei saa merkitä ihmisten unohtamista ja markkinavoimi-
en sanelua. Muuttuvassa maailmassa on tärkeää yhdistää muutos ja
turvallisuus. Yritysten yhteiskunnallinen vastuu korostuu erityisesti
kilpailuttamiseen liittyvien toimintaperiaatteiden kehittämisessä,
alihankintaketjujen muodostamisessa ja muissa vastaavissa muutos-
tilanteissa. SAK vaatii lainsäädäntötoimia, jotka turvaavat palkansaaji-
en oikeudet kilpailuttamistilanteissa. Päähankkijalle tai -urakoitsijalle
on myös säädettävä vastuuta lainsäädännön tai työehtosopimusten
vähimmäisehtojen toteuttamisesta koko alihankintaketjussa.
7. On myös varmistettava, että Suomessa tehtävään työhön sovelle-
taan suomalaisia vähimmäistyöehtoja kansalaisuudesta riippumat-
ta. Työehtojen viranomaisvalvontaa on tehostettava lisäämällä vi-
ranomaisten toimivaltuuksia ja voimavaroja. Ammattiliitoilla ja
luottamushenkilöillä on oltava tehokkaat keinot osallistua valvontaan.
Työntekijöiden turvallisuuden kannalta yhteistoimintamenettelyssä
on korostuttava työnantajien vastuu henkilöstönsä työllistämisestä.
Yhteistoimintamenettelyssä on käsiteltävä myös mahdollisuuksia
tarjota muuta työtä, koulutusta ja uudelleensijoittumisohjausta.
Nykyinen YT-laki on muodostunut käytännössä pelkäksi irtisanomis-
menettelylaiksi. YT-lakia on uudistettava koskemaan myös työn si-
sältöä ja organisointia, henkilöstön osaamista ja jaksamista sekä työ-
yhteisöjen kehittämistä. Kansainvälisten ja kotimaisten konsernien
ja yritysten velvoitteita on lisättävä erityisesti silloin, kun yritystoi-
mintaa siirretään ulkomaille. Osallistumisjärjestelmien kehittämisessä
SAK korostaa todellisen yritysdemokratian toteutumista työpaikoilla.
Kolmikantaa jatkettava
Suomen malli, sopimiseen, yhteistyöhön ja luottamukseen perustu-
va yhteiskunta on osoittanut toimivuutensa erityisesti nostettaessa
Suomea lamasta. Suomen vahvuudeksi ja menestystekijäksi on nous-
sut työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan laaja yhteistyö, kyky neu-
votella ja sopia yhdessä keskeisistä asioista. Kolmikantayhteistyöllä
on luotu yli kolmesataatuhatta työpaikkaa sekä kehitetty työelämää
ja sosiaaliturvaa.
Suomalaisen yhteiskunnan kestävään kehitykseen tarvitaan
kumppanuutta ja luottamusta. Tähän sosiaaliseen pääomaan kuu-
luu, että kaikki voivat hyötyä yhteisestä menestyksestä ja ketään ei
jätetä heitteille. SAK:n tavoitteena on tehdä kolmikantayhteistyöllä
Suomesta maa, jossa palkansaajan on hyvä elää ja johon tuotannon
on hyvä sijoittua.