Seurakunta on Pyhän Hengen työtä. Henki "kutsuu, kokoaa ja valaisee ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa..." Katekismus
2. Sanojen selitystä
Seurakunta, kr. Ekklesia, ”ulos
kutsutut”. Seurakunta on kutsuttu
maailmasta ulos, ulkopuolelle
leirin, elämään Kristukselle.
Kirkko, kr. kyriakhe, ”Herralle
kuuluva”. Kirkko-sanaa käytetään
käytetään seurakunnan (ekklesia)
synonyyminä. Maailmanlaajaa
seurakuntaa tarkoitetaan kun
kirjoitetaan Kirkko isolla
alkukirjaimella.
Kirkko. Rakennus, joka on
pyhitetty Herralle. Rakennuksen
historiallinen alkumuoto on
välimerenmaiden koti.
Jumalan valtakunta. Laajempi
kuin maailmanlaaja Kirkko. Se
käsittää koko Jumalan valtapiirin
taivaasta maan päälle. Sen
tulemista omaan elämäämmekin me
rukoilemme Isä meidän-
rukouksessa.
Wittenbergin kaupunginkirkon
alttaritaulu, Lukas Cranach.
3. Seurakunta on
Kristuksen ruumis (1. Kor.
Kristuksen maailmanlaaja Yksi, koska Kristus
seurakunta eli Kirkko on on yksi.
”yksi, pyhä, yhteinen ja
apostolinen” (Nikaian Pyhä, koska Kristus
uskontunn.) on pyhä
Yhteinen, koska se
kuuluu kaikille
uskoville.
Apostolinen, koska
se pitäytyy
apostoliseen
oppiin.
• ”kristikunta” = kaikki uskovat
eri kirkkokunnissa
• ”Elävistä kivistä” koottu yksi,
”.. kaikki olette yhtä yhteinen Jumalan rakennus.
Kristuksessa”. Gal. 3:28
4. Kristuksen
seurakuntaruumis
Ylittää ajan ja paikan
rajat
Siihen kuuluvat jäsenet:
a) riemuitsevassa kirkossa
(ecclesia triumphans,
perille päässeet pyhät,
Hpr. 12:1)
b) taistelevassa kirkossa
(ecclesia militans, ajassa
syntiä, maailmaa ja
perkelettä vastaan
taisteleva kirkko.)
5. Corpus permixtum
”sekaseurainen ruumis”
(Augustinus)
Ajallisessa seurakunnassa tosi
pyhät ja teeskentelijät ovat
sekaisin. (”pellon luste”. Matt.
13:24-30). Vain Jumala näkee
lopullisesti oikein.
Savisilmillä emme saa erottaa tai
syrjiä oikein tunnustavaa ja
parannuksessa kilvoittelevaa
ajallisesta seurakunnasta.
”Rakkauden silmillä”
tarkasteltaessa pidän kaikkia
kastettuja ja tunnustavia
kristittyinä, ”uskon silmillä”
tarkasteltuna pidän vain niitä,
jotka Jumala on vanhurskauttanut
taivaan tuomioistuimessa. Ajassa
näen vain rakkauden silmillä.
(Lutheria mukaellen)
Olemme velvolliset ”rakastamaan
täysillä” jokaista kristittyä, koska
Jumalakin rakastaa meitä ilman
ehtoja.
6. Kirkko eli seurakunta on
pelastuksen yhteisö
On Kristus
Kirkon herra,
sen ainoo
kuningas.. VK 164
”Menkää kaikkeen maailmaan ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapseksieni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen, ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen
käskenyt teidän pitää. Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät
maailman loppuun asti”
Tunnustuskirjat (CA 7): ”...Kirkko on pyhien yhteisö, jossa
evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein
toimitetaan…."Yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien
Isä jne." (Ef. 4:5--6)
7. Seurakuntaan liittyminen on
pelastukseen
liittymistä
Kaste on Kristus-ovi seurakunnan yhteyteen. Uskossa
otetaan kasteen lahja vastaan joka päivä. Ilman uskoa
on mahdoton pelastua, vaikka olisi kastettu.
Varhaisissa kirkoissa kastemalja oli sijoitettu kirkon
ovelle, jonka kautta käytiin sisälle pelastuksen
yhteisöön.
”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä
ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet,
veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi
heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä
kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen
lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä
lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat,
ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Ja
monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja
hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa
itsenne tästä nurjasta sukupolvesta." Jotka nyt
ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja Kaste on Kristus-
niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua.” (Ap. t. 2:37-41). ovi pelastukseen ja
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Mutta joka ei ehtoollisyhteyteen
Kuva: Muonion kirkon
usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mr. 16:16) alttari
Jumala on liittänyt kasteeseen lupauksensa. Jumalan
sana antaa kasteelle sen voiman. ”Kun sana liittyy
aineeseen syntyy sakramentti.” (Augustinus).
8. Kirkon valta (ius ecclesia)
Kirkollinen valta (avainten
valta) tarkoittaa
seurakunnan oikeutta
saarnata sanaa ja jakaa
sakramentit sekä kutsua ja
asettaa seurakunnalle
paimenet.
Valta on annettu
evankeliumin levittämiseen
(kaste- ja lähetyskäsky) ja
harhaoppien torjumiseen.
Tämä valta on jokaisella
seurakunnalla. Lisäksi
jokainen kristitty on
valtuutettu saarnaamaan
evankeliumia omassa
elinympäristössään.
Yksityinen kristitty ei voi
Evankeliumi-avain vapauttaa
käyttää sideavainta. synnistä, sideavain sulkee
Apostolikin käytti sitä syntiin ja pois ehtoolliselta.
yhdessä seurakunnan kanssa. Sideavain on sielunhoitoa. Se
Sideavaimen käyttö kuuluu on vakava varoitus ja kutsu
pastorille ja seurakunnalle parannukseen ihmisen
ottamasta kuolemaan vievältä
(1 Kor. 5:3-4; Matt. 18:17). tieltä.
9. Kirkko on
tunnustuksellinen yhteisö
Opin perusta:
Raamattu
Oppi:
Vanhan kirkon
uskontunnustukset
Nikealainen-,
apostolinen- ja
Athanasioksen tunnustus
Tunnustuskirjat
10. Kirkko-puu
Kristuksen kirkko säilyi
yhtenäisenä vuoteen 1054,
jolloin se jakaantui läntiseen
ja itäiseen kristikuntaan.
Jakaantumisen jälkeenkin
kirkot tunnustivat toisensa,
mutta eivät viettäneet enää
ehtoollista yhdessä.
Sen jälkeen jakaantumiset ovat
jatkuneet. Kaikkia tämän ”puun”
oksia emme tunnusta osaksi
Kristuksen kirkkoa. Ne ovat
kuolleita oksia, koska ne ovat
luopuneet apostolisesta opista
ja uskosta.
Oikean kirkon tuntomerkkejä
ovat apostolinen tunnustus ja
oikea evankeliumi sekä
Kristuksen asetuksen mukainen
sakramenttien hoito. (Augsb.
Tunn. 7)
11. Kirkkoperheet
• Läntinen kirkko:
Protestanttisuus
(luterilaisuus,
anglikaanisuus,
reformoidut kirkot..)
ja roomalaiskatolisuus
• Itäinen kirkko: eri
ortodoksiset kirkot
12. Kirkot Suomessa
Suomessa toimivat kaikki
historialliset kirkot ja
muutama uusi kirkko.
Kirkot tunnustavat toistensa
kasteen (vain vapaat suunnat
kastavat uudelleen lapsina
kastetut).
Eri luterilaisilla kirkoilla on
yhteinen oppi ja samat
tunnustuskirjat.
Muiden kanssa ei ole yhteistä
oppia.
13. Eriseurat, lahkot ja
riidat Väärä oppi hajottaa seurakuntaa:
Raamatun kokonaiskuva on
Termien määrittely Kristuksen yksi seurakuntaruumis,
jonka on koonnut yhteen
kr. διχοστασιαι, αιρεσεις, σχισμα, dikastasia, apostolinen evankeliumi. Se ei
heresia, skisma hajoa osiksi, mutta siitä lohkeaa
Eriseura, erimielisyys, dikastasia. ”Erillään irti lahkoja, jotka lähtevät
seisominen”, ”kahtiajakaantuneisuus”, seuraamaan väärää oppia.
”hajaannus”. (Dika = kahtia; stasis =
seisominen, asema, tila). (Gal. 5:20)). Jumalan sana ”kutsuu ja kokoaa” ihmisiä
Lahko, puolue, heresia. UT:n käytössä: lahko, kansoista yhteen Kristuksen ruumiiiseen.
puolue, koulukunta. (Apt. 5:17, 1 Kor. 11:19). Sana rakentaa uutta, evankeliumiin
Sanasta haireo, ”ottaa, vallita”, ”valittu perustuvaa yhteyttä.
mielipide, käsitys” (nimenomaan poikkeava),
”filosofinen koulukunta”. Alkuperältään ”Kristuksen oppia” vastaan nousevat
hurmahenkinen ilmiö, ja oman mielen eli opilliset puolueet seurakunnan sisällä
”vatsan” palvelemista. Heresia on ovat lihan työtä ja synti. Samoin kiusalla
syrjäyttänyt ”terveen opin”. tarkoitettu erillään olo on synti, jos oppi
Riita, riitaisuus, skisma. ”..olen kuullut, on sama. (Gal. 5:19-20).
että kun kokoonnutte
seurakunnankokoukseen, teillä on Eri mielipiteitä ja erehdyksiä oli jo
riitaisuuksia (skismata) keskenänne, ja apostolien aikaan. Kaikki se ei ollut
osittain sen uskonkin. Täytyyhän teidän syntiä. Apostolien ”tie” ja ”vaellus” oli
keskuudessanne olla puolueitakin kuitenkin normi, johon Jumala ohjasi eri
(heireseis), että kävisi ilmi, ketkä teistä mieltä olevia ja johon oli liityttävä. (Fil.
kestävät koetuksen. (1 Kor. 11:18). 3:15-18).
Perkele, satan, kr. Diabolos. Hpr. ”Syyttäjä Raamatusta poikkeava opetus hajottaa aina
(oikeudessa), estäjä, peittäjä”. Kr. seurakuntaa. Se ”heittää
”erilleenheittäjä”, ”vastustaja”, erilleen” (diabolos, erilleenheittäjä)
”salaliittolainen” (to plot against). Jumalan sanan terveellisestä opista.
14. Pysyköön veljellinen
rakkaus
”Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen
toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa
keskenänne.” (Room. 12:10)
”Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää
korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin
oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.”
Room. 12:16
”Pysyköön veljellinen rakkaus.” (Hepr. 13:1)
”pyrkikää juuri sentähden kaikella
ahkeruudella osoittamaan … jumalisuudessa
veljellistä rakkautta, veljellisessä
rakkaudessa yhteistä rakkautta. ” (2. Piet.
1:6-7)
”Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on
monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet,
vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on
Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä
Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa
juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita,
ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan
niitä on siinä monta.” (1. Kor. 12:12-14).
15. 3.
Nyt vaikka maailmassa
Se onkin vieras niin,
häväisty, haavoitettu,
revitty uuvuksiin,
Kuitenkin vartiossa sen pyhät
odottaa,
yön valta milloin päättyy
ja aamu sarastaa.
4.
Näin Kirkko alla vaivan
melskeessä taistelun
tähyää täyttymystä
rauhansa luvatun.
Se kunnes iäks suodaan
osaksi voittajan,
1. ja kilvoituksen kirkko
On Kristus kirkon Herra, on kirkko kunnian.
sen luoja ainoa,
hän Hengen sille antaa 5.
Vedellä, sanalla. Vaan nyt jo yhtyy Herraan
Maan alhoista sen etsi se kolmiyhteiseen
hän morsiamekseen ja riemuitsevaan kirkkoon,
ja osti kuolemallaan pyhien autuuteen.
iäksi itselleen. Oi Herra, armos anna
sua yksin seuraamaan,
2. Myös meidät luokses kanna
Kansoista kooten yhteen juhlaasi korkeaan.
hän uhriverellään
sen yhteen uskoon liittää VVK 665 (VK 164)
ja yhteen elämään. Samuel John Stone 1866. Suom.
Hän, Kristus, yksi Herra, Harpunsäveliä 1896, virsikirja 1938
kaikilla lahjoillaan
yhdessä pöydässänsä
vahvistaa kirkkoaan.