1. Hanna Uusimäki
Liikunnan mahdollisuus
korkeakouluissa
OTUSOpiskelijajärjestöjen
tutkimussäätiö

2. 1
LIIKUNNAN MAHDOLLISUUS KORKEAKOULUISSA
SELVITYS KORKEAKOULUOPISKELIJAN
LIIKUNTAMAHDOLLISUUKSISTA OPISKELUYMPÄRISTÖSSÄ 2007

3. 2
Copyright: Opiskelijoiden liikuntaliitto ry, Hanna Uusimäki
Julkaisija: Opiskelijoiden liikuntaliitto ry
Lapinrinne 2
00180 HELSINKI
Puhelin: 029 009 0990
http://www.opiskelijaliikunta.fi/
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs
Lapinrinne 2
00180 HELSINKI
Puhelin: 029 009 0990
http://www.otus.fi/
Taitto ja kansi: Pekka Holopainen
OLL Sarja A 6/2007
ISBN 978-951-9319-13-1 (nid.)
ISBN 978-951-9319-14-8 (PDF)
ISSN 0783-5787
Paino: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2007

4. 3
ESIPUHE
Liikunta on korkeakouluille mahdollisuus. Tämä mahdollisuus ilmenee esimerkiksi siten, että
jo tälläkin hetkellä korkeakoulukentällä liikunnan hyväksi tehtävällä työllä voidaan saavuttaa
merkittäviä tuloksia koko korkeakouluyhteisön tasolla. Tässä raportissa sivutaan eräitä
puheenvuoroja, joissa liikunnalla nähdään selkeä rooli ja mahdollisuus toimia yhteiskunnan
ja työyhteisöjen tasolla sekä yksilöiden että yhteisöjen hyvinvointia tukevana rakenteena. Tämä
mahdollisuus koskee myös korkeakouluja. Liikunnan fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset
voivat edistää sekä henkilökunnan että opiskelijoiden työssä jaksamista, opinnoissa etenemistä ja
päivittäistä hyvinvointia. Näiden vaikutusten onnistuneeseen tavoittamiseen opiskeluympäristön
liikuntatoiminta tarjoaa jo olemassa olevan rakenteen.
Myös liikunnan mahdollisuuteen liittyy haasteita; korkeakoulujen liikuntatoiminnan osalta
merkittävimmät haasteet tällä hetkellä liittyvät toiminnan jatkuvuuteen, kehittämiseen ja
suunnitelmallisuuteen; tavoitteiden asettamiseen ja keinojen määrittelyyn niiden saavuttamiseksi.
Liikunnan järjestäminen on vielä usein varsin toimintolähtöistä, esimerkiksi kuntosalin tai
palloiluvuoron ylläpitoa korkeakoulun tiloissa, varsin rajallisten resurssien puitteissa. Mikäli
liikunnan merkitys ja tavoitteet määritellään selkeästi, voidaan myös olettaa niille tarpeellisten
resurssien muotoutuvan vakaammiksi kuin jos kyse on vain yhdestä ”ylimääräisestä” toiminnosta.
Tämän raportin keskeinen osa on selvitys opiskeluympäristöjen liikuntamahdollisuuksista. Selvitys
koskee nimenomaan sellaista liikuntatoimintaa, jota korkeakoulu on aktiivisena toimijana mukana
suunnittelemassa ja toteuttamassa. On selvää, että esimerkiksi opiskelijajärjestöt vastaavat monin
paikoin liikuntatoiminnan järjestämisestä, ja niillä on siihen pitkät perinteet. Tässä hankkeessa
on kuitenkin haluttu selvittää nimenomaan korkeakoulun itsensä osallistumista liikunnan
organisoimiseen. Liikunnan tunnustettu asema koko korkeakouluyhteisön voimavarana edellyttää
korkeakoululta aktiivista otetta ennen muuta liikunnan mahdollisuuksien parantamiseen ja
tavoitteiden määrittelyyn. Varsinaisessa liikuntatoiminnan käytännön järjestämisessä ovatkin
monenlaiset yhteistyömuodot osoittautuneet onnistuneiksi.
Tälläraportillapyritäännostamaankeskusteluunjoitakinnäkökulmiatoimivienliikuntapalveluiden
kokonaisuuden kehittämiseksi. Tehty selvitys voi osaltaan toimia apuvälineenä tulevien
tavoitteiden jäsentämisessä, toiminnan seurannassa ja kehittämisessä. Tähän työhön toivomme
sekä korkeakoulujen että opiskelijajärjestöjen yhdessä osallistuvan.
Helsingissä, VIII Liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä 28.8.2007
Jussi Ansala ja Ulla Reijonen, Opiskelijoiden liikuntaliitto
Hanna Uusimäki ja Janne Jauhiainen, Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus

5. 4
SISÄLLYS
1 JOHDANTO 6
1.1.1 Selvityksen tavoitteet 9
1.1.2 Selvitystyön rajaus 9
1.2 Aineisto ja menetelmät 10
1.2.1 Aineisto 10
1.2.2 Menetelmät 11
1.3 Selvityksen toteutus 11
2 TAUSTAA 13
2.1 Korkeakouluopiskelijan terveydentila 13
2.2 Nuorten aikuisten liikuntakäyttäytyminen 14
2.3 Liikunnan terveysvaikutukset ja nykyiset liikuntasuositukset 15
2.4 Liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa 17
2.4.1 Korkeakouluympäristö 17
2.4.2 Korkeakouluympäristö opiskelijan työympäristönä 18
3 TULOKSET 21
3.1.1 Tulosten luonnehdinta 21
3.1.3 Liikuntatalo 22
3.2 Toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut (tavoite) 26
3.3 Toiminnan perusta 36
3.4 Toimivat rakenteet 45
3.5 Toimivat prosessit 49

6. 5
4 YHTEENVETO JA POHDINTA 56
4.1 Tavoite: korkeakoulujen toimivat liikuntapalvelut 56
4.2 Perusta 58
4.3 Toimivat rakenteet 60
4.4 Toimivat prosessit 62
4.5 Pohdintaa 64
LÄHTEET 69
LIITTEET
Liite 1. Kyselylomake 73
Liite 2. Kyselylomakkeen saatekirje 87

7. 6
1 JOHDANTO
Julkinen keskustelu liikunnan ja erityisesti liikkumattomuuden vaikutuksista on
lisääntynyt paljon viime vuosina. Liikunta on noussut uudenlaiseen keskiöön myös
poliittisen kiinnostuksen kohteena. Myös uusi hallitusohjelma ottaa liikunnan huomioon:
”Liikuntapolitiikalla edistetään väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä
elämänkaaren eri vaiheissa. Painopiste on lasten ja nuorten liikunnassa. Vahvistetaan
liikunnan paikallisen tason toimintaedellytyksiä sekä liikunnan laaja-alaista tasa-arvoa
kansallisessa liikuntaohjelmassa määriteltävien suuntaviivojen mukaisesti. Liikunnan
asemaa kunnallisena peruspalveluna vahvistetaan ja arkiliikunnan edellytyksiä
parannetaan.” (Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma, 19.4.2007).
Viimeksi toukokuussa 2007 julkaistu EVAn raportti on antanut oman panoksensa
keskusteluun suomalaisten liikkumattomuudesta ja sen vaikutuksista niin yksilöön kuin
yhteiskuntaan.Raportissakäsitelläänsuomalaistenfyysisenkunnonlaskuajasiitäseuraavia
ongelmia, niin yksilön, mutta myös yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusvaikutusten
näkökulmasta. (Laine 2007).
Nykyään painotetaan nimenomaan terveysliikunnalla saatavia myönteisiä vaikutuksia
yksilön hyvinvointiin. Liikunnalla voidaan katsoa olevan edullisia vaikutuksia yksilön
niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin (Korhonen ym. 1995;
Leppämäki 2007; Pate ym. 1995). Liikunta liitetään myös yleistä yksilön kehitystä
kuvaavaan elämänkaariajatteluun. Tällöin korostuvat liikunnan mahdollisuudet eri
ikäkausina. Lapsen liikkuminen syntyy luonnostaan –vaikka huoli liian vähän liikkuvista
lapsista on myös kasvanut. Ikääntyvän kansanosan kohdalla ollaan kiinnostuneita
liikunnan parantavasta vaikutuksesta elämänlaatuun liikunnan aktivoidessa yksilöä ja
mahdollistaessa itsenäisen toimintakyvyn säilymisen mahdollisimman pitkään ihmisen
ikääntyessä.
Yksi ikäryhmä on kuitenkin jäänyt hiukan muiden varjoon mitä tulee liikunnan
edellytysten pohtimiseen. Valitettavasti nuoret aikuiset eivät ole olleet yhtä suuren
kiinnostuksen kohteena liikuntansa - tai liikkumattomuutensa - suhteen kuin esim. edellä
mainitut lapset ja vanhukset. Yhä useammat tutkimukset kertovat kuitenkin nuorten
aikuisten liikkumattomuudesta, siitä että nimenomaan murrosiän jälkeen liikunnan
harrastamisen määrä vähenee lisääntyäkseen uudestaan vasta keski-iässä. Samanaikaisesti
nuorten aikuisten erilaisten terveysriskien (esim. ylipaino) ja sairauksien (esim. tyypin 2
diabetes) raportoidaan lisääntyvän.
Tässä raportissa keskitytään liikuntaan ja sen mahdollisuuksiin korkeakouluopiskeli-
joiden, eli usein nuorten aikuisten opiskeluympäristössä. Raportissa halutaan rinnastaa

8. 7
opiskelukyky työkykyyn ja korostaa liikunnan merkitystä opiskelijan opiskelu- ja
toimintakyvyn ylläpitäjänä.
Suomalainen korkeakoululaitos, käsittäessään sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot,
tavoittaa valtavan joukon nuoria aikuisia. Vuonna 2005 19 - 29 –vuotiaita nuoria aikuisia
oli maassamme noin 730 000, suunnilleen seitsemäsosa Suomen väestöstä. Maamme 51:ssä
korkeakoulussa (käsittäen 21 yliopistoa sekä 30 ammattikorkeakoulua) opiskelee nykyään n.
222 000 henkeä eli 30 % koko ikäluokasta. Jo korkeakoulututkinnon suorittaneita oli 126
000 henkeä, eli 19 % ikäluokasta. Kaikkiaan siis noin puolen ikäluokasta voidaan katsoa
osallistuneen, tai jo läpikäyneen korkeakoulutuksen (Tilastokeskus: Oppilaitostilastot
2005).
Määrä on huikea, kun ajatellaan tilaisuuden tarjoamia mahdollisuuksia vaikuttaa
näiden nuorten aikuisten motivaatioon jatkaa edelleen jo aloittamaansa liikunnallista
elämäntapaa, aloittaa säännöllinen liikkuminen ehkä ensimmäistä kertaa elämässään
tai jatkaa aiemmin kesken jäänyttä liikuntaharrastustaan. Korkeakoululaitoksella on
velvollisuus toimia kasvattajana ja asenteiden muokkaajana. Nuorella aikuisiällä kehittyvät
asenteet ja muutokset käyttäytymisessä ovat yleensä pysyviä luonteeltaan. Näillä pysyvillä
muutoksilla käyttäytymisessä on mahdollisuus näkyä ja vaikuttaa yksilöissä koko heidän
loppuelämänsä ajan.
Käsillä olevassa raportissa on keskitytty kuvaamaan keväällä 2007 tehdyn valtakunnallisen
asiantuntijakyselyn tuloksia koskien korkeakoulujen liikuntamahdollisuuksia. Raportti on
ensimmäinen laatuaan jossa on näin kattavasti pyritty selvittämään sekä yliopistojen että
ammattikorkeakoulujen liikuntamahdollisuuksia.
Aikaisemmista tutkimuksista lähinnä tätä selvitystyötä lienee Starckin (2004) Liikkuva
kampus? -tutkimus. Starck nosti työssään esiin mm. sen, että sekä korkeakouluopiske-
lijoille tarjottavien liikuntapalvelujen määrä että tilojen kunto vaihtelivat suurestikin
korkeakoulujen välillä. Liikuntatoiminnan organisoinnissa ja panostuksissa oli myös
suuria eroja. Huomattavaa oli myös se, että ammattikorkeakouluissa toiminta liikunnan
järjestämisen suhteen oli vähemmän suunnitelmallista kuin yliopistoissa. (Starck 2004.)
Tässä selvitystyössä on pyritty huomioimaan Starckin tutkimuksessa esiin nostetut
jatkoselvitystarpeet (ks. esim. Starck 2004, 36-37.)
Tässä raportissa asioista kertovat korkeakoulujen hallinto- sekä liikuntatyöntekijät.
Pääpaino on sen kuvaamisessa, millä tavalla korkeakoulut itse vastaavat liikuntapalvelujen
järjestämisestä, sekä siinä millainen liikuntapalvelujen hallinnollinen, strategioissa
esiintyvä asema on.

9. 8
Raportti liittyy laajempaan kansalliseen liikuntapoliittiseen agendaan. Opetusministeriössä
valmistellaan parhaillaan Kansallista liikuntaohjelmaa, joka tullaan julkistamaan
helmikuussa 2008. Kyseessä on valtakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on ”edistää
liikuntakulttuuria, joka tukee kansalaisten omia liikunta- ja terveysvalintoja ja sitä
kautta edistää hyvinvointia. (http://www.minedu.fi/OPM/Liikunta/liikuntapolitiikka/
Kansallinen_liikuntaohjelma/index.html). Lisäksi, ennen Kansallisen liikuntaohjelman
julkistamista, Liikuntatieteellinen Seura järjestää Helsingissä 28. – 29.8.2007 VIII
Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät, joiden teemana tällä kertaa on liikkumattomuus.
Yhden osan neuvottelupäivien sisällöstä muodostaa korkeakouluissa tapahtuva liikunta
ja sen tukeminen. Neuvottelupäivillä käytävälle keskustelulle sekä tilaisuudessa esitettäville
korkeakoulujen liikuntaa koskeville toimenpidesuosituksille haetaan pohjaa myös tästä
raportista.

10. 9
1.1.1 Selvityksen tavoitteet
Selvityksen tavoitteena on kuvata korkeakoulujen tarjoamien liikuntapalvelujen nykytilaa.
Mukaan valtakunnalliseen tarkasteluun otettiin kaikki 29 ammattikorkeakoulua (pois
luettuna Ahvenanmaa) sekä kaikki 21 yliopistoa.
Selvityksestä saatavia tietoja käytetään taustoittamaan Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL)
korkeakoululiikunnan valtakunnallisia toimenpidesuosituksia, jotka tullaan esittämään
syksyllä 2007 järjestettävillä VIII Liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä.
Yhtenä tavoitteena on myös ollut mittariston luonti, jolla kuvataan opiskeluympäristön
liikuntamahdollisuuksia. Tätä mittaristoa on mahdollisuus jatkossa kehittää ja käyttää
tulevaisuudessa yhtenä välineenä korkeakoululiikunnan tilanteen kartoittamiseksi sekä
seurannan jatkamiseksi.
Yhtenä selvitystyön ja sen ympärillä käydyn keskustelun tavoitteena on myös ollut yhteistyön
lisääminen hallinnon eri tasojen välillä.
1.1.2 Selvitystyön rajaus
Lomaketta muodostettaessa päädyttiin muutamiin olennaisiin rajauksiin. Niillä haluttiin
painottaa tiettyjä tarkastelun kohteena olevia asioita. Tärkein rajaus oli se, että kyselyllä
haluttiin nimenomaan kartoittaa niitä liikuntapalveluja ja organisoinnin tapoja, joista
korkeakoulu oli itse mukana vastaamassa (rahoittamassa tai organisoimassa). Selvitystyön
ulkopuolelle jätettiin siis esimerkiksi korkeakoulujen opiskelija- tai ylioppilaskuntien
itsenäisesti järjestämä liikunta niiltä osin kun se ei ollut esim. korkeakoulun rahoittamaa.
Kyselyn ulkopuolelle rajattiin myös opiskelijoiden mielipiteiden tutkimus tai omat
arviot liikuntapalveluiden käytöstä korkeakoulun piirissä – sinänsä erittäin tärkeitä ja
mielenkiintoisia jatkoselvitysten kohteita.
Toinen keskeinen rajaus koski sitä, että kyselyssä keskityttiin tarkastelemaan liikuntaa,
joka oli tarjolla kaikille korkeakoulun opiskelijoille. Joissakin korkeakouluissa liikuntaa
sisältyy osana opetettavien aineiden tutkintoon, mikä sinänsä on jo arvokas asia, mutta
tässä kyselyssä haluttiin nimenomaan keskittyä siihen liikuntatarjontaan, joka oli kaikkien
opiskelijoiden saatavilla.
Kyselyn ulkopuolelle jätettiin myös henkilöstöliikunta, vaikka yksi sitä koskeva kysymys
lomakkeelle sisältyikin.

11. 10
Ennen lomakkeen muodostamista käytiin keskusteluja hankkeen ohjausryhmän kanssa,
sekä esiteltiin käytettävät rajaukset hankkeen asiantuntijaryhmälle.
1.2 Aineisto ja menetelmät
1.2.1 Aineisto
Selvitystyön kohteena oli ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen liikuntatarjonta, josta
korkeakoulut itse vastasivat (organisoivat tai rahoittivat). Kyselylomakkeella selvitettiin
mm. seuraavia asioita:
1. Korkeakoulun itsensä tarjoaman (organisoiman tai rahoittaman)
liikuntatarjonnan määrä: liikuntapaikkojen läheisyys yksiköihin ja kampuksiin
nähden, liikuntatilojen määrä, liikuntatilojen käyttöaika, liikuntalajien määrä sekä
ohjatun ja ohjaamattoman liikunnan määrä.
2. Liikuntatarjonnan käyttö
3. Liikuntapalvelujen seurantajärjestelmät
4. Henkilökunnan mahdollisuus osallistua liikuntaan
5. Liikuntapalvelujen organisointi ja resursointi (henkilömäärät ja henkilötyövuodet
sekä henkilönimikkeet sekä suunnittelu- ja kehitystyössä, tukitehtävissä
työskentelevien osalta sekä ohjaamistyössä työskenteleviltä)
6. Liikuntapalveluista tiedottaminen
7. Opiskelijoilta kerättävät liikuntamaksut (eri tavat, kuinka moni maksoi, suuruus,
mitä sisältyy, maksuton osallistuminen)
8. Korkeakoulun liikuntapalvelujen rahoitus (euroa) sekä rahoituksen
muodostuminen
9. Liikuntapalvelujen jatkuvuus ja kehittäminen
10. Liikuntapalvelujen esiintyminen strategioissa ja muissa suunnitelmissa tai
ohjelmissa sekä millä tasolla
11. Liikunnan omat toimintasuunnitelmat
12. Liikuntahenkilöstön osallistuminen muihin kehittämistyöryhmiin
13. Palautteenantojärjestelmä
14. Opiskelijoiden mahdollisuus osallistua kehittämiseen
15. Liikunnan sisältyminen opintoihin
16. Korkeakoulun liikuntatarjonnan jakautuminen (opintoihin kuulumaton,
valinnainen osa opintoja, tutkintoon sisältyvä)
17. Oman korkeakoulun liikuntatarjonnan kehittämisen kolme keskeisintä
haastetta

12. 11
1.2.2 Menetelmät
Selvitystyön aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka oli muodostettu hankkeen
ohjausryhmän keskustelujen, asiantuntijaryhmän kommenttien sekä aihetta koskevan
keskeisen kirjallisuuden pohjalta.
Lomaketta muodostettaessa otettiin aikaisemman kirjallisuuden lisäksi huomioon myös
Opiskelijoiden Liikuntaliiton seuraavat visiot opiskelijaliikunnasta: ”Opiskelijat liikkuvat
terveytensä kannalta riittävästi” sekä ”Nuorten aikuisten liikkumiseen ja hyvinvointiin
panostetaan yhteiskunnassa”. Aikaisemmasta kirjallisuudesta huomionarvoisia hankkeen
kannalta olivat esim. Opiskeluterveydenhuollon opas (2006), Liikunta valintojen virrassa
(Kiviniemi & Pyykkönen 2007), Liikuntapaikkarakentamisen suunta (2007) sekä
Kansallinen liikuntaohjelma -taustaselvitys (Pyykkönen, 2006).
Lopullinen kyselylomake (ks. liite 1) sisälsi sekä valmiiksi strukturoituja että avoimia
kysymyksiä. Ohjaavissa teksteissä pyrittiin helpottamaan vastaamista korostamalla
aihealueeseen liittyviä rajauksia (ks. 1.1.2 Selvitystyön rajaus).
Raportointi koostuu pääosin yksinkertaisista prosenttijakaumista, yksittäisten (tai
useamman) muuttujan muodostamista alaindekseistä sekä alaindekseistä muodostetuista
indikaattoreista. Indikaattoreita muodostui lopullisessa tarkastelussa seitsemän kappaletta.
Indikaattoreiden avulla ei tässä selvityksessä pyritä kuvaamaan indikaattorin aihealuetta
yksinkertaisella lukuarvolla siten, että kokonaiskuva halutusta aihealueesta välittyy
selkeänä. Tässä tarkastelussa on indikaattorien avulla luotu kehikko vastaista tiedon
keruuta ja raportointia varten.
Monimutkaisemmat tilastolliset tarkastelut eivät aineiston heterogeenisuuden vuoksi olleet
tarkoituksenmukaisia tai mahdollisiakaan. Huomioon otettavaa aineiston käsittelyssä oli
myös puuttuvan tiedon suurehko määrä yksittäisissä kysymyksissä.
Kerätyt tiedot on tallennettu ja käsitelty Excel -ohjelmalla.
1.3 Selvityksen toteutus
Kyselylomake muodostui prosessissa, jossa keskeistä olivat keskustelut ohjausryhmän
kanssa. Ohjausryhmään kuuluivat Opiskelijoiden Liikuntaliitosta puheenjohtaja
Jussi Ansala ja terveysliikunnan asiantuntija Ulla Reijonen sekä Opiskelijajärjestöjen
tutkimussäätiö Otuksesta toiminnanjohtaja Janne Jauhiainen ja tutkija Hanna Uusimäki.

13. 12
Tärkeän osan prosessista muodosti myös yhteistyö hankkeelle nimetyn asiantuntijaryhmän
kanssa. Asiantuntijaryhmään kuului edustajia mm. opetusministeriöstä, yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvostoista, Valtion liikuntaneuvostosta,
Suomen Liikunta ja Urheilusta, Liikuntatieteellisestä Seurasta, Jyväskylän yliopiston
Liikuntatieteiden laitokselta sekä opiskelijajärjestöistä. Asiantuntijaryhmä kokoontui
selvitysprosessin aikana kahdesti sekä kommunikoi myös hankkeen toteuttajien kanssa
mm. sähköpostitse, puhelimitse ja yksittäisillä tapaamisilla. Kokoontumisissa esiteltiin
hankkeen edistymistä ja työvaiheita sekä pyydettiin kommentteja ja keskusteltiin
keskeisimmistä aiheeseen liittyvistä teemoista.
Lopulliset lomakkeet postitettiin helmikuun puolivälissä 2007 paperiversioina kunkin
ammattikorkeakoulun rehtorille sekä yliopiston hallintojohtajalle. Saatekirjeessä
kehotettiin tarvittaessa lomakkeen delegointiin niille henkilöille, jotka parhaiten hallitsivat
lomakkeen eri aihealueiden sisällön. (ks. liite 2.).
Lomakkeista suurin osa palautui täytettynä postitse. Osa lomakkeista pyydettiin erikseen
tiedostoversiona ja haluttiin täyttää koneella ja palauttaa sähköpostitse. Määräaikaan
(2.3.2007) mennessä palautumattomia lomakkeita karhuttiin toukokuun puoliväliin
saakka sekä sähköpostitse että puhelimitse. Kaikkiin korkeakouluihin saatiin yhteys, mutta
5 korkeakoulua jätti palauttamatta lomakkeen. Lisäksi 2 korkeakoulua ilmoitti, ettei heillä
ollut korkeakoulun tukemaa liikuntatarjontaa, eivätkä siksi osallistuneet kyselyyn. Edellä
kuvatun ”karhunta”prosessin ansiosta lomakkeista palautui kuitenkin 90 %.
Erityiseksi ongelmaksi nousi lomakkeiden palautuessa yksittäisten puuttuvien vastausten
määrä joidenkin kysymysten kohdalla. Näitä yksittäisiä puuttuvia vastauksia karhuttiin
erikseen. Tämän prosessin avulla saatiin kerättyä jonkin verran lisätietoa, mutta yksittäisten
puuttuvien vastausten määrä kohosi silti joidenkin kysymysten osalta suurehkoksi.
Puuttuvien tietojen määrää arvioidaan erikseen raportin pohdinta-osiossa.
Korostettava on myös, että tietojen keräämisen lisäksi arvokkaaksi voidaan lukea erilaiset
kontaktit ja yhteistyön muodot monenlaisten korkeakoululiikunnan toimijoiden kanssa.
Mm.SeuraaviinopiskelijaliikunnanedistäjientahoihinoltiinyhteydessäsekäOpiskelijoiden
Liikuntaliiton puheenjohtaja Jussi Ansalan sekä hankkeen tutkijan, Hanna Uusimäen
toimesta:korkeakoulujenliikunnanammattilaiset,ylioppilas-jaopiskelijakuntienedustajat,
ammattikorkeakoulujen rehtorit sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS).

14. 13
2 TAUSTAA
2.1 Korkeakouluopiskelijan terveydentila
Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt terveyden ja kirjannut määritelmänsä
järjestön perustamisasiakirjaan jo vuonna 1948 seuraavalla tavalla: ”Terveys on täydellinen
fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, eikä vain taudin tai heikkouden
puuttuminen”. Vaikka määritelmää on kritisoitu toisaalta sen laajuudesta (toisin
sanoen toivottu sen keskittyvän ainoastaan terveyden fyysiseen ulottuvuuteen), toisaalta
suppeudesta (eettisen ja hengellisen näkökulman puuttuminen), määritelmä summaa
kuitenkin hyvin ne kolme ulottuvuutta, jotka käsillä olevassa raportissakin nähdään
terveyden osa-alueina ja liikunnan vaikutusten kohteina.
Korkeakouluopiskelijoiden terveyttä on suomessa tutkittu mm. Yliopisto-opiskelijoiden
terveystutkimuksessa (Kunttu & Huttunen, 2001 ja 2005) ja Ammattikorkeakoulu-
opiskelijoiden hyvinvointitutkimuksessa (Erola 2004). Niin ikään nuorten aikuisten
terveydentilaa on tarkasteltu laajalla aineistolla Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000
–tutkimuksessa (Koskinen ym. 2005).
Koetusta terveydentilasta on saatu samansuuntaisia tuloksia. Niiden mukaan keskimäärin
hiukan yli 80 % opiskelijoista kokee terveytensä hyväksi (Kunttu ja Huttunen 2001 ja 2005;
Erola 2004; Viuhko 2006; Koskinen ym. 2005).
Samanaikaisesti kuitenkin todetaan, että valtaosalla opiskelijoista (miehistä 64 % ja naisista
77 %) oli oman ilmoituksena mukaan jokin pysyvä, pitkäkestoinen tai usein toistuva
sairaus. Yleisimpinä yksittäisinä terveysongelmina opiskelijat kuvasivat mm. yläselän ja
niskan vaivoja, nuhaa tai tukkoisuutta sekä unihäiriöitä. Psyykkisiä ongelmia raportoi 19%
miehistä ja 30 % naisista. (Kunttu & Huttunen 2001.)
Yksi terveystutkimuksissa esiin nouseva, nuoria aikuisia koskeva huolestuttava tieto on
ylipainon ja samanaikainen liikkumattomuuden lisääntyminen. Useissa tutkimuksissa
on saatu samansuuntaisia tuloksia etenkin nuorten miesten ylipainon lisääntymisestä.
(Koskinen ym. 2005, Kunttu ja Huttunen 2001, Lahti-Koski 2001.)
Fyysisen suorituskyvyn heikentyminen on huomattu pitkään myös Puolustusvoimien
vuodesta 1979 lähtien varusmiespalvelukseen astuville suoritetuilla mittauksilla, jotka ovat
osoittaneet mm. että 1979-2004 välillä tyydyttävä- ja huonokuntoisten määrä varusmiesten
joukossa on lisääntynyt 29 %:sta 65 %:iin. Myös tähän nähdään syynä nimenomaan

15. 14
ylipainon lisääntyminen sekä fyysisen passiivisuuden kasvaminen. (Santtila 2006.)
Terveys 2000 –tutkimuksessa havaittiin niinikään etenkin nuorten miesten ylipainon
lisääntyvän iän myötä. Vaikka yli kaksi kolmasosaa tutkituista nuorista aikuisista arvioi
fyysisen kuntonsa keskitasoa paremmaksi, näytti tulosten perusteella kuitenkin siltä, että
etenkin nuorten miesten liikkumiskyky näytti heikkenevän vuosien myötä. Myös tässä
tutkimuksessa todettiin, että erityisesti miesten liikunnan harrastaminen väheni iän
karttuessa. (Koskinen 2005, 124.)
Somaattisten terveysongelmien lisäksi nuoret aikuiset kärsivät myös mielenterveys-
ongelmista. Useiden tutkimusten mukaan esimerkiksi masennus on yksi yleisimpiä
päivittäiseen toimintakykyyn ja yleiseen elämänlaatuun negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä
(Weissman 2001, Luty 2002.) Monisyisessä ongelmassa on havaittu myös se seikka, että
masennuksesta kärsivien nuorten liikunta-aktiivisuus on usein alhainen (Haarasilta
2003).
Yksilön hyvinvoinnin voidaan katsoa koostuvan niin fyysisestä, psyykkisestä kuin
sosiaalisesta osa-alueesta. Hyvinvointia tulisi tarkastella kokonaisuutena, jossa kaikkien
edellä mainittujen osa-alueiden tulee olla jossain määrin tasapainossa. Hyvinvoiva ihminen
on riittävän terve ja jaksaa suoriutua päivittäisistä tehtävistään. Hyvinvoiva ihminen on
toiminta- ja työkykyinen. Hyvinvoiva opiskelija on opiskelukykyinen.
2.2 Nuorten aikuisten liikuntakäyttäytyminen
Kun korostetaan liikunnan merkitystä terveyteen vaikuttavana tekijänä, on mielenkiintoista
tarkastella, kuinka paljon nuoret aikuiset raportoivat liikkuvansa ja mitä syitä luetellaan
liikkumattomuudelle.
Suuren kansallisen liikuntatutkimuksen (2002) mukaan 19-25 -vuotiaat liikkuvat usein
terveyden kannalta riittävästi verrattuna verrattuina joihinkin muihin ikäryhmiin, mutta
silti 40 % ei liiku riittävästi (Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2002).
Kunttu & Huttunen (2005) kuvailevat yliopisto-opiskelijoita koskevassa tutkimuksessaan,
että kuntoliikuntaa harrastaa joka neljäs opiskelija. Tämä 25 % harrastaa liikuntaa ainakin
neljä kertaa viikossa. 38 % opiskelijoista ilmoittaa harrastavansa liikuntaa 2-3 kertaa
viikossa. 8 % vastanneista ei harrastanut minkäänlaista kuntoliikuntaa. Lisäksi opiskelijat
ilmoittivat harrastavansa liikuntaa enimmäkseen yksin tai toisaalta omatoimisesti ystävien
tai kaveriporukan kanssa. Yliopiston tai ylioppilaskunnan tarjoamia liikuntapalveluita
käytti hyväkseen joka neljäs opiskelija. Suunnilleen yhtä paljon käytettiin kaupallisia

16. 15
liikuntapalveluja. (Kunttu & Huttunen 2005, 37-38.)
Erolan ammattikorkeakouluopiskelijoita koskevassa tutkimuksessa ”lievästi hengästyttävää
tai hikoilua aiheuttavaa” liikuntaa ”vähintään puolen tunnin ajan” harrastaa 55,8 % useita
kertoja viikossa. Päivittäin vastaavalla intensiteetillä liikkuvia oli n. 7 % vastaajista. Kuten
yliopisto-opiskelijoita koskevassa tutkimuksessakin, lainkaan liikuntaa harrastamattomia
oli 8 %. (Erola 2004, 55.)
18 % opiskelijoista oli sitä mieltä, että he liikkuvat aivan liian vähän. Vastaavasti yksi
kolmesta opiskelijasta on saanut joltakin taholta kehotuksen liikkua enemmän (Helakorpi
ym. 2002).
Liikkumattomuuden syiksi useimmat luettelivat ajanpuutteen (80 %) sekä rahan puutteen
(37 %). Liikkumattomuuden syinä esitettiin myös sopivan ryhmän tai liikuntamuodon
puuttuminen, huonot liikenneyhteydet tai liian pitkät välimatkat liikuntapaikoille. (Kunttu
& Huttunen 2001, 32; Suomi 2000.)
Huolestuttavaa nuorten aikuisten liikuntakäyttäytymisessä on se, että liikunnan
harrastamisen on useassa selvityksessä todettu vähenevän opiskelujen edetessä ja etenkin
työelämän alkaessa. Esim. Terveys 2000 –tutkimuksessa todetaan murrosiässä alkaneen
liikunnan harrastamisen vähentyvän jatkuvasti aina noin 40.- 45. ikävuoteen saakka ja
vasta sen jälkeen lisääntyvän. (Koskinen 2005, 51; Kunttu & Huttunen 2005.)
2.3 Liikunnan terveysvaikutukset ja nykyiset liikuntasuositukset
Liikunnalla on eri tarkasteluissa nähty olevan kiistattomia vaikutuksia terveyden kannalta.
Optimaalinen määrä liikuntaa sisältää riittävän määrän liikuntaa (mielellään neljänä
päivänä viikossa) suoritettuna riittävän tehokkaasti (hengästyminen ja hikoilu). Toisaalta
myös vähäinen määrä liikuntaa on parempi kuin ei mitään. Liikunnalla nähdään olevan
myönteisiä vaikutuksia yksilön terveyteen niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin
tasolla. Liikunnalla voidaan katsoa olevan laajempaa terveydellistä merkitystä niin
yksilölle, ryhmille ja yhteisöille kuin yhteiskunnallekin. (Vuori 2005; Vuori 1996, 12.)
Liikunnalla voidaan katsoa olevan sekä lyhytaikaisia että useita pitkäaikaisia fysiologisia
vaikutuksia elimistöön. Onkin todettu, että liikunta on yksi merkittävimmistä tekijöistä,
joilla voidaan vaikuttaa yksilön terveydentilaan ja toimintakykyyn. Liikunta lisää
toimintakykyä, joka taas osaltaan parantaa elämänlaatua voimavarojen lisääntymisen
myötä. (Korhonen ym. 1995, 33.)

17. 16
Liikunnan tuomien fysiologisten terveysvaikutusten lisäksi sillä on myös vaikutuksensa
yksilön psyykeen. Kasvava joukko nuoria aikuisia kärsii erilaisista mielenterveysongelmista,
kuten masennuksesta. Masennus alentaa yksilön toiminta- ja työkykyä ja osaltaan vähentää
liikkumisaktiivisuutta. On esitetty, että liikunnalla on mahdollista ehkäistä ja hoitaa
masennusta. Masennus onkin yksi yleisimpiä työkyvyttömyyttä aiheuttavia sairauksia.
(Leppämäki 2007)
Liikunnan merkitystä mielenterveydelle on tutkittu vähemmän kuin sen vaikutuksista
fyysiseen terveyteen, mutta nykykäsitys on, että kohtuullisesti harrastettuna liikunta lisää
mielenterveyttä ja vähentää masennusoireita. (Räsänen & Joukamaa 1997.)
Liikunta vaikuttaa yksilön psyykeen biologisten ja psykologisten mekanismien välityksellä.
Rasituksessasyntyvätendorfiinitlisääväthyvänolontunnetta.Samoinrasituksessalisääntyvät
noradrenaliinin ja adrenaliinin määrät lieventävät depressiota ja ahdistuneisuutta. (Brown
1990, 612-617.)
Liikunnan terveysvaikutukset ulottuvat fyysisen ja psyykkiseen näkökulman lisäksi
myös sosiaaliseen puoleen. Sosiaali- ja terveysministeriön Opiskeluterveydenhuollon
oppaassa korostetaan opiskelijoille annettavaa liikkumaan motivointia. Liikunnan
harrastamisessakin nuorille aikuisille ovat tärkeitä omakuvan vahvistamisen lisäksi
elämykset ja sosiaaliset suhteet. Ryhmässä liikuttaessa korostuvat liikunnan sosiaaliset
hyödyt. (Opiskeluterveydenhuollon opas 2006, 122.)
Kuten edellä todettiin, (terveys)liikunnan myönteisiä vaikutuksia yksilön fyysiseen
hyvinvointiin on tutkittu enemmän kuin sen vaikutuksia psyykeen. Myöskään liikunnan
vaikutuksia yksilön sosiaaliseen puoleen ei ole kovin paljoa tutkittu. Kokko & Vuori
(2007) ovat lähestyneet terveyttä ja liikuntaa kokonaisvaltaisemmin, ottaen huomioon
sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen terveyden käsitteet. Liikuntatilanteessa fyysisyys
ilmentyy fyysisenä aktiivisuutena, kestona ja intensiteettinä. Psyykkisyys ilmentyy
elämysten, onnistumisten kokemusten sekä mielekkyyden ja ilon tuntemusten kautta.
Sosiaalisuus ilmentyy liikuntatilanteessa sosiaalisten verkostojen, vuorovaikutuksen,
yhteisöllisyyden sekä osallistumisen kautta. Kirjoittajat esittävät, että fyysinen aktiivisuus
tuottaa pääosin fyysisiä, mutta myös psyykkisiä sekä sosiaalisia terveysvaikutuksia.
Erityistä on, että psyykkiset ja sosiaaliset elementit liikuntatilanteessa ovat läsnä joka
tapauksessa, riippumatta siitä liikuntaanko vai ei. Äärimmillään fyysinen aktiivisuus
saattaa liikuntatilanteessa olla niin alhainen, ettei sitä varsinaisesti voi enää määritellä
terveysliikunnaksi, mutta silti liikuntatilanne saattaa synnyttää erityisesti sosiaalista ja
psyykkistä hyötyä terveydelle. (Kokko & Vuori 2007, 11-12.)
Terveys nähdään nykyään kokonaisvaltaisena yksilön olotilana. Esim. UKK-instituutissa

18. 17
kehitettyä terveysliikuntasuositusta, nk. Terveysliikuntapiirakkaa on kritisoitu sen
keskittymisestä pelkästään liikunnan fyysisiin osa-alueisiin ja tämän vuoksi onkin alettu
pohtia näkemyksen laajentamista siten, että kyseisessä kaaviossa esitettäisiin myös liikunnan
psyykkinen - sekä sosiaalinen puoli. Liikuntatilanteen fyysisen aktiivisuuden lisäksi tulisi
ottaa mukaan myös tilanteen sosiaaliset sekä psyykkiset alueet. Sosiaaliset tekijät luovat
yhteisöllisyyttä ja kasvattavat samalla sosiaalista pääomaa liikuntatilanteeseen liittyvän
vuorovaikutuksen kautta. (Kokko ja Vuori 2007, 12.)
Mikä sitten on sopiva määrä liikuntaa? Nykyään viitataan mielellään terveysliikunnan
käsitteeseen, jolla tarkoitetaan liikuntaa, jossa on hyvä terveyshyötyjen ja –haittojen
tasapaino (Vuori, 2001). Terveysliikunnalla katsotaan myös olevan selkeä hyötyfunktio:
yksilö hyötyy terveytensä edistämisestä ja yhteiskunta hyötyy sairauskulujen säätämisessä
(Ståhl ym. 2001).
Kansainvälisissä liikuntasuosituksissa on päädytty siihen, että vähintään lievää
hengästymistä sekä hikoilua aiheuttavaa liikuntaa olisi tarpeen harrastaa vähintään
kolme kertaa viikossa, 20 – 60 minuuttia kerrallaan. Toisaalta myös päivittäin tapahtuvan,
vähintään 30 minuuttia kestävän reippaan kävelyn tai sitä vastaavan liikuntasuorituksen
katsotaan olevan yhteydessä vähäisempään sairastavuuteen ja kuolleisuuteen (Pate ym.
1995).
UKK-instituutin terveysliikuntasuositusten mukaan “Terveyden kannalta riittävä
(suositeltava) liikunnan määrä täyttää ainakin toisen seuraavista:
- Vähintään 30 minuuttia päivässä reipasta kävelyä vastaavalla kuormittavuudella mieluiten
viikon jokaisena päivänä. Päivän ”annoksen” voi kerätä myös 10-15 minuutin pätkistä.
- Hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa kuntoliikuntaa 3-5 kertaa viikossa. Yhden kerran
keston tulisi olla 20-60 minuuttia.
(UKK – instituutti, 2006)
2.4 Liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa
2.4.1 Korkeakouluympäristö
Korkeakouluympäristö luo omat erityiset puitteensa ja mahdollisuutensa liikunnan
harrastamiselle ja sen käyttämiselle opiskelijan terveyttä ja opiskelukykyä ylläpitävänä
toimintana. Koska suomalainen korkeakoulujärjestelmä tavoittaa nykyisessä laajuudessaan
merkittävän osan nuorista aikuisista, on tärkeää pohtia niitä mahdollisuuksia, joita

19. 18
korkeakouluympäristö tarjoaa liikunta-asenteiden muokkaamiseksi mahdollisimman
positiiviseen suuntaan ja liikunnan juurruttamiseksi pysyväksi elämäntavaksi.
Liikunnan harrastamisen määrän on todettu vähenevän murrosiän jälkeen (Koskinen ym.
2005) ja tämän vuoksi korkeakoulujärjestelmällä on erityinen vastuu ja samalla erityinen
mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan sen piirissä olevan ikäluokan fyysiseen aktiivisuuteen.
Korkeakoulun sosiaalisen ympäristön on mahdollisuus toimia vetovoimana yhteisölliseen
liikkumiseen.
Kuntun ja Huttusen tutkimuksessa tuli esiin, että korkeakouluissa opiskelevista reilu
viidennes käytti yliopistoliikunnan palveluja (Kunttu & Huttunen 2001). Aikaisemmin
on todettu ammattikorkeakoulujen liikuntapalvelujen olevan harvinaisempia kuin
yliopistoissa (Starck 2004, 17).
Opiskelijaliikunnan volyymikartoituksessa on todettu, että vuonna 2003 opiskelijoille
kohdennettuja liikuntapalveluita järjestettiin 14 yliopistossa ja kuudessa
ammattikorkeakoulussa. Joko korkeakoulun tai opiskelijajärjestön palkkaamina
liikuntapalveluiden piirissä työskenteli yhteensä 35 henkilöä, näistä kuusi
ammattikorkeakouluissa. (Latonen 2004.)
Opiskeluterveydenhuollon oppaassa todetaan opiskelijoiden motivoimisen säännöllisen
liikunnan pariin tapahtuvan mm. tarjoamalla monipuolisia liikkumismahdollisuuksia
(esim. liikuntaryhmät ja hyvätasoiset liikuntatilat). Lisäksi oppaassa korostetaan arki- ja
hyötyliikunnan merkityksen painottamista opiskelijalle (Opiskeluterveydenhuollon opas
2006, 122).
Pienillä lapsilla ja kouluikäisillä perheen merkitys liikuntaan sosiaalistavana tekijänä
on vielä voimakas. Jo tällöin ja etenkin myöhemmin kuvaan astuu myös kaveri- ja
ystäväpiirin vaikutus. Korkeakouluopiskelija elää kehityspsykologisessa mielessä vaihetta,
jossa kohdataan itsenäistymiseen ja kotoa irtautumiseen liittyvä kehitystehtäviä. Tässä
elämänkaaren vaiheessa ystävien lisäksi nousevat myös muut kuin perhe tärkeänä
vaikuttajana ja sosiaalistajana – niin myös liikunnan suhteen. Korkeakouluikäisten
elämänvaiheessa on siis otettava huomioon korkeakouluyhteisön merkitys asenteiden
muokkaajana ja hyvien käytänteiden, kuten liikunnallisen elämäntavan, juurruttajana.
2.4.2 Korkeakouluympäristö opiskelijan työympäristönä
Korkeakouluympäristöä voidaan tarkastella opiskelijan työympäristönä. Kuten Kurri
(2006) on todennut, ”Opintojen harjoittaminen on opiskelijan työtä asiantuntijaorgani-
saatiossa.” Hän kysyykin, miksei opiskelijan työkykyä, opiskelukykyä, voitaisi tarkastella

20. 19
ainakin joiltain osin samanlaisessa viitekehyksessä kuin työpaikkojen työkykyä ylläpitävää
toimintaa. (Kurri 2006, 39.)
Jos korkeakouluympäristöä tarkastellaan Kurrin ehdotuksen mukaisesti opiskelijan
työympäristönä, myös korkeakouluympäristössä tapahtuvaa liikuntaa voidaan tietyin
rajauksin tarkastella analogisesti työpaikkaliikuntana, eli työkykyä ylläpitävänä
toimintana.
Kurri on tutkimuksessaan tarkastellut opiskelijoiden opintojen sujuvuuteen ja
opiskelukykyyn yhteydessä olevia muuttujia. Yhteenvedossaan opintojen sujuvuuteen
vaikuttavista tekijöistä hän jakaa opiskelukyvyn käsitekartan neljään osa-alueeseen:
opiskelijan voimavarat, opiskelutaidot, yliopistoyhteisön tuki sekä yhteiskunnan tuki.
Tämän selvityksen kannalta kiinnostavimmat ovat opiskelijan omiin voimavaroihin
liittyvät opiskeluprosessin sujuvuuteen vaikuttavat tekijät sekä yliopistoyhteisön antama
tuki. Opiskelijan voimavaroihin katsotaan lukeutuvaksi niin terveys, elintavat kuin
sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen pääoma. Yliopistoyhteisön tuessa korostuvat mm.
opiskelutyön ohjauksen riittävyys, hyvinvointia ja terveyttä edistävien asioiden arvostus
opiskelijayhteisössä sekä fyysinen ympäristö; opetus-, liikunta- ja muut vapaa-ajan tilat.
Kurri toteaakin, että mitä paremmin näiden tekijöiden sekä yksilölliset että yhteisölliset
vaikutukset tuntuvat opiskelijan arjessa, sitä paremmin tällä on mahdollisuus sitoutua
opintoihin ja saavuttaa yhä parempi opiskelukyky. Kurri havaitsi tutkimuksessaan
myös itsenäisen tilastollisen yhteyden vähäisen liikunnan harrastamisen ja opintojen
pitkittymisen välillä. (Kurri 2006, 38-39.)
Myös muissa yhteyksissä opiskelukykyä on verrattu työkykyyn, mm. Opiskeluterveyden-
huollon oppaassa opiskelukyky on määritelty opiskelijan työkyvyksi (2006, 41).
Samassa oppaassa opiskeluympäristöllä viitataan sekä fyysiseen, psyykkiseen että
sosiaaliseen ympäristöön. Lisäksi opiskeluyhteisö rinnastetaan työyhteisöön. Oppaassa
todetaan myös, että opiskelukyvylle ei ole valmista, vakiintunutta määritelmää, mutta
työkyvyn käsitettä mukaillen voidaan opiskelukykyä kuvata opiskelijan ja opiskelun
vuorovaikutuksesta syntyvänä kokonaisuutena, johon vaikuttavat opiskelijan terveys,
opiskelijan voimavarat, opiskelutaidot, opiskeluyhteisö ja opiskeluympäristö. Opiskelijan
voimavaroihin sisältyy mm. opiskelumotivaation lisäksi yksilön sosiaalinen pääoma (Opis-
keluterveydenhuollon opas 2006, 22-23).
Aura (2006) on väitöskirjassaan tarkastellut työpaikkaliikunnan suhdetta yrityksen
osaamispääomaan. Hänen käyttämänsä laajan aineiston pohjalta voitiin todeta, että
liikunnanmäärälläjakuormituksellaolipositiivisiayhteyksiämm.tuntemuksiinterveydestä
sekä tuntemuksiin työkyvystä. Aura toteaa myös, että yrityksen liikuntastrategiassa oleellista

21. 20
liikunnan tarjonnan suhteen ovat pitkäjännitteisyys sekä riittävät investoinnit, sekä myös
näiden taustalla olevat yksittäisiin ihmisiin ja heidän motivaatioidensa tukemiseen liittyvät
tekijät.
Artikkelissaan Aura esittelee kolme eri työpaikkaliikunnan strategiaa, joihin hän on
päätynyt tutkimuksensa tulosten perusteella. Ensimmäisessä strategiassa korostetaan
työnantajan tukea liikuntapalvelujen suhteen, jolloin keskitytään lähinnä työntekijöiden
terveyden ja työkyvyn tukemiseen. Tämän strategian pohjalta saadaan Auran mukaan
15-35 % työntekijöistä mukaan liikuntaan. Toinen strategia keskittyy edellisen lisäksi
”työpaikkaliikunnan verkosto-organisaation” muodostamiseen ja tämän avulla saavutetaan
suurempi osuus (40-60 %) henkilöstöstä. Tämän toisen strategian avulla aletaan nähdä
vaikutuksia työympäristön yleisessä ilmapiirissä. Kolmatta strategiaa kehitetään edellisistä
vielä siten, että lisäksi panostetaan yksilöllisiin liikunnan aktivointiprosesseihin. Tässä
painottuu pitkäjänteinen henkilökohtaisen liikunnan laadun kehittäminen ja strategian
toteuttamisessa voidaan ottaa mukaan esim. työterveyshuolto. Tämän strategian avulla
henkilöstöstä voidaan saada liikuntaan mukaan 50-70 % ja vaikutukset ulottuvat yksilön
terveyden ja työkyvyn lisäksi työyhteisön ilmapiiriin sekä myös ulkoisiin suhteisiin. (Aura
2006.)

22. 21
3 TULOKSET
3.1.1 Tulosten luonnehdinta
Kyselyssä käytiin läpi liikuntapalveluiden järjestämiseen ja toimivuuteen liittyviä
seikkoja useista eri näkökulmista. Useissa kysymyksissä keskeiseksi havainnoksi nousee
myös vastausten kirjavuus sekä puuttuvien tietojen suuri määrä. Useissa tapauksissa
tiedon puuttumisen syynä on vaikeus arvioida asiaa, jota ei systemaattisesti seurata.
Keskeisenä saatujen tietojen vertailukelpoisuutta heikentävänä tekijänä on toisaalta tietty
yhteismitattomuus; liikuntapalveluita järjestetään hyvin erilaisilta perustoilta. Esimerkiksi
liikuntatoiminnan resurssien kohdentamisessa ja arvioimisessa on vaihtelevia käytäntöjä
sen mukaan, ovatko liikuntapalveluiden voimavarat eriytetyn ”opiskelijaliikunnan”
piirissä, vai hoidetaanko näitä tehtäviä esimerkiksi muihin yksiköihin sijoittuneen
henkilöstön toimesta korkeakoulun myös muuta käyttöä varten varaamissa tiloissa.
Yhteismitattomuusongelmaa on tässä raportissa lähdetty ratkaisemaan pyrkimällä
ensisijaisesti ryhmittelemään vastaukset johdonmukaisiin luokkiin kokonaisuuden
arvioimiseksi. Tämän työn tuloksena hahmotellaan myös tulevaa käyttöä varten runko
liikuntamittarille, jolla voitaisiin seurata muutamien keskeisten teemojen kautta
liikuntatoiminnan tilaa korkeakouluissa kokonaisuutena ja lisäksi hahmottaa eri
korkeakoulujen keskeisiä kehittämistarpeita ja vahvuusalueita.
Vaikeudet yhteismitallisen tiedon saamisessa vielä tässä vaiheessa rajoittavat mahdollisuutta
esittää kyselyn keskeisiä tuloksia kuvailua tarkempana tilastollisena vertailuna.
Kysymyksittäin on valittu tarkastelun taso, jolla kerätyn tiedon kokonaiskuva saadaan
havainnollisimmin esitettyä.
3.1.2 Tulosten jäsennys
Moniulotteisten, laadullisia ja määrällisiä tuloksia yhdistelevien kokonaisuuksien
hahmottamiseksi käytetään varsin yleisesti tasapainotettua tuloskorttia (Balanced
scorecard; ks. esim. Kaplan & Norton 1996). Tuloskortti on käytännössä useammasta
yksittäisestä tarkasteltavasta ominaisuudesta (esimerkiksi asiakasmäärä, henkilöstön
työtyytyväisyyskyselyntulos,taloudellinentulosjne.)pisteyttämälläkoostettu”yleisarvosana”
alaluokkineen. Tämä työväline on alkujaan kehitetty liikkeenjohdon välineeksi, ja sen
alkuperäisesityksen pohjalta on kehitetty useita sovelluksia mm. julkisyhteisöjen ja voittoa
tavoittelemattomien yhteisöjen toiminnan arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Perusajatuksena
mallissa on yhdistää eri näkökulmia (esim. asiakkaiden, toiminnan, talouden ja henkilöstön)

23. 22
siitä, miten tarkasteltava taho onnistuu toiminnassaan, ja millä eri mittareilla arvioiden se
parhaiten toteuttaa perustehtäväänsä, ts. toimii missionsa kuvaamalla tavalla ja saavuttaa
visionsa.
Tuloskorttiajattelun logiikkana on kuvata toiminnan arvioinnissa tuloksellisuutta
laajemminkin kuin välittömien hyötyjen saavuttamisena. Mukaan otetaan sekä jo
saavutettuja tuloksia kuvaavia mittareita, että sellaisia, jotka kuvaavat ominaisuuksia,
joiden tuloksena myöhemmin uskotaan saavutettavan hyötyä. Eri näkökulmien välillä
pyritään myös tunnistamaan syy-seuraussuhteita, joiden perusteella sitten nykyhetken
onnistumista kuvaavien tulosmittareiden tulevaa kehitystä ennakoimaan muodostetaan
omat mittarinsa (esimerkiksi henkilöstön viihtyvyys ja osaamisen kehittäminen tuottaa
sujuvaa toimintaa, mikä taas tyytyväisiä asiakkaita jne.) Tuloskortin on tarkoitus olla
työväline, jolla sekä arvioidaan tällä hetkellä tehtävän toiminnan onnistumista, että
tulevaisuuden työn edellytyksiä. Parhaiten tuloskortti luonnollisesti toimii jatkuvan
kehittämisen välineenä, jonka avulla voidaan suunnata huomio toiminnan kehittämisessä
tasapainoisesti myös tulevan toiminnan edellytyksien luomiseen.
Tässä raportissa on jäsennetty tarkasteltuja korkeakoulujen liikuntapalveluita
tuloskorttiajattelun pohjalta Liikuntatalon malliin. Korkeakoulujen liikuntapalveluiden
tilanteen seurantaa ja kehittämistä tulevaisuudessa tukevan mittariston pohjaksi
tämän kyselyn teemat on jaettu liikuntatalon mukaisiin luokkiin ja muodostettu niistä
seitsemän erillistä indikaattoria. Indikaattorit muodostuvat kahdesta tai useammasta
yhden kysymyksen tuloksista laskettavasta alaindeksistä ja kuvaavat jotain tiettyä
liikuntapalveluiden osa-aluetta. Alaindeksien pisteyttäminen ja liikuntapalveluita
kuvaavan kokonaisuuden numeromääräinen arvioiminen tämän selvityksen tuloksena
saaduilla tiedoilla ei kuitenkaan olisi erityisen mielekästä, kuten tulososan tarkastelusta
havaitaan. Näin ollen selvitystyön tässä vaiheessa pitäydytään kokonaisuuden osien
kysymyskohtaisessa kuvailussa ja arvioinnissa. Raportin yhteenveto-osassa arvioidaan vielä
teemoittain selvityksessä käsiteltyjä liikuntapalveluiden osatekijöitä ja niiden mahdollisia
kehitysnäkymiä.
3.1.3 Liikuntatalo
Selvityksen teemat on jäsennelty liikuntatalomalliksi erinäisiä tasapainoisen tuloskortin
sovelluksia mukaillen. Tuloskortin käyttöön liittyy olennaisesti käyttöön otettavan kortin
muokkaaminen mm. näkökulmiltaan tarkoitukseensa sopivaksi oman organisaation
erityispiirteet huomioiden. Yleisesti käytössä ovat edellä mainitut henkilöstön, prosessien,
asiakkaiden ja talouden näkökulmat. Liikkeenjohdossa käytetyissä alkuperäisen Kaplanin
ja Nortonin mallin pohjalta muokatuissa tuloskorteissa ja strategiakartoissa syy-
seuraussuhteiden päätepisteenä, ”lopullisena päämääränä” on usein taloudellisen tuloksen

24. 23
maksimointi pitkällä aikavälillä (ks. esim. Kaplan & Norton 2004), ja muut näkökulmat
kuvaavat ikään kuin reittiä tähän päämäärään. Taloudellista voittoa tavoittelemattomat
organisaatiot ovat usein tuloskorttia omaan toimintaansa parhaiten soveltuvaksi
muokatessaan päätyneet ratkaisuihin, joissa rahoitus nähdään toiminnan perustana. Tälle
perustalle rakentuvat muiden näkökulmien onnistunutta toimintaa kuvaavat mittarit,
joista usein nykyhetken tuloksellisuutta, tavoitetta, kuvaavat mittarit liittyvät erityisesti
organisaation asiakkaiden näkökulmasta onnistuneeseen toimintaan; mahdollisimman
suuriin hyötyihin asiakkaille tai muille organisaation sidosryhmille (Kaplan & Norton
2004, Määttä & Ojala 1999).
Liikuntatoiminnan osalta nähdään myös tässä mallissa taloudellisen tilanteen
luovan toiminnan välttämättömät edellytykset. Toisaalta edellytyksiin onnistuneen
liikuntatoiminnan aseman turvaamiseksi ja kehittymiseksi kuuluu myös liikunnan
tunnustettu asema organisaatiossa, liikunnan näkeminen strategisena voimavarana.
Näin ollen liikuntatalon perustan muodostaa talouden ja strategioiden näkökulma, jota
arvioidaan kahdella indikaattorilla.
Tavoitteen asemassa, talon kattona, ovat toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut. Tähän
kuuluu se, että korkeakoulussa on riittävät, monipuoliset ja hyvin saavutettavissa olevat
liikuntapalvelut, ja että niitä myös käytetään. Tätä näkökulmaa kuvaavista kysymyksistä on
järjestetty kaksi indikaattoria.
Perustan ja katon välissä talon muodostavina seininä toimivat kaksi rinnakkaista osa-
aluetta. Nämä kuvaavat tukevalle perustalle rakentuvan liikuntatoiminnan välittymistä
opiskelijoille toimivina liikuntapalveluina. Seinäulottuvuuksina ovat toimivat rakenteet ja
toimivat prosessit.
Toimivilla rakenteilla kuvataan erityisesti liikuntatoiminnan käytännön organisoimista
korkeakoulussa;tätäkuvaavatmm.liikuntapalveluidenkäytettävissäolevathenkilöstöresurssit
sekä toiminnan suunnittelu. Rakenteita kuvataan yhdellä indikaattorilla.
Toimivilla prosesseilla tarkoitetaan mm. niitä menetelmiä, joilla pyritään varmistamaan
liikuntatoiminnan hyvää laatua ja kehittämistyötä. Alaosiossa painotetaan tässä yhteydessä
erityisesti liikuntatoimintaan liittyviä seuranta- ja palautejärjestelmiä sekä mm. liikunnan
työntekijöiden mahdollista osallistumista muihin korkeakouluyhteisön työryhmiin kuin
suoraan liikuntaa koskeviin. Osiota kuvataan kahdella indikaattorilla.

25. 24
Kuva 1. Liikuntatalo
Tulososassa käydään läpi kyselylomakkeella kerätyt tiedot jo aiemmin esitetyn jaottelun
pohjalta seuraavassa järjestyksessä: I) tavoite (toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut, II)
toiminnan perusta III) toimivat rakenteet IV) toimivat prosessit.
Taulukossa 1 luetellaan kaikki kysymykset, jotka kuuluvat kuhunkin yläkohtaan.
Tulososassa käydään läpi kaikki kysymykset yksitellen. Edellä esiteltyihin indikaattoreihin
1 – 7 ryhmiteltyjen kysymysten lisäksi kuhunkin osioon sisältyy joitakin kysymyksiä, joita ei
ole ryhmitelty seurantaindikaattoreihin, vaan niiden luonne on korostetusti informaatiota
tuottava.
(Taulukossa yksittäinen kysymys on kuvattu lyhyesti, sitä ennen kysymyksen lomakkeella
esiintyvä järjestysnumero. A-alkuinen numerointi viittaa alaindeksin numeroon.
”Kuvaillaan” viittaa siihen, ettei kysymystä liitetä indeksiin vaan kuvataan yksittäisenä
muuttujana.)
Toimivat liikuntapalvelut
TAVOITE
TOIMIVAT
RAKENTEET
TOIMIVAT
PROSESSIT
Talous ja strategiat
PERUSTA

26. 25
Taulukko 1. Tulosten neljä osa-aluetta
I)Tavoite:ToimivatpalvelutII)PerustaIII)ToimivatrakenteetIV)Toimivatprosessit
INDIKAATTORI1:INDIKAATTORI3:INDIKAATTORI5:INDIKAATTORI6:
3.1.lliikuntapalvelujen
läheisyys(A01)
5.19rahoitus(A10)5.1.liik.palv.suunn.
(hlö)(A22)
5.10tiedotus:miten(A34)
3.2.tilat(A02)5.20budjetti(A11)5.2.liik.palv.suunn.
(hlövuosi)(A23)
5.11.tiedotus:usein?(A35)
3.3.ajat(A03)INDIKAATTORI4:5.4.liik.palv.tukit.
(hlö)(A24)
5.12.tiedotus:kuka?(A36)
3.4.lajit(A04)6.1.strategiat(A12)5.5.liik.palv.tukit.
(hlövuosi)(A25)
6.6.muihintyöryhmiinosallistuminen
(A37)
3.7.turnaukset(A05)6.2taso(A13)5.7.liik.palv.ohjaus
(hlö)(A26)
INDIKAATTORI7:
6.3.ohjelmat(A14)5.8.liik.palv.ohjaus
(hlövuosi)(A27)
4.2seurantajärj.(A38)
INDIKAATTORI1/KUVAILU:6.4.taso(A15)6.5.liikunnantoimintasuunn.(A28)6.7.palautejärj.(A39)
3.5.ohjattu/ohjaamaton(A06)6.8.opp.osallistuminen
kehittämiseen(A40)
5.13.opiskelijoilta€KUVAILLAAN
(A16)
5.3liik.toim.nimikk.
KUVAILL.(A29)
INDIKAATTORI2:5.14.monikomaksoiKUVAILLAAN
(A17)
5.3liik.toim.nimikk.
KUVAILL.(A30)
6.9.liikunnansis.opintoihin
KUVAILLAAN(A41)
4.1käytetytpalvelut
(A07)
5.15.minkäsuuruinenliikuntamaksu
KUVAILLAAN(A18)
5.3liik.toim.nimikk.
KUVAILL.(A31)
6.10.liikuntatarjonnanjakautuminen
KUVAILLAAN(A42)
5.16.mitäsis.Palvelu
KUVAILLAAN(A19)
4.3henk.kunn.liik.mahd.
KUVAILLAAN(A32)
6.11.haasteet
KUVAILLAAN(A43)
3.6.mitätarjolla?KUVAILLAAN
(A08)
5.17maksutta?
KUVAILLAAN(A20)
3.8.arkiliik.Huom.KUVAILLAAN
(A33)
2.1.kukatarjoaaKUVAILLAAN
(A00)
5.18monikomaksutta
KUVAILLAAN(A21)

27. 26
3.2 Toimivat korkeakoulujen liikuntapalvelut (tavoite)
INDIKAATTORI 1:TARJOTUT LIIKUNTAPALVELUT
Korkeakoulujen liikuntatarjontaa kuvataan kahdella indikaattorilla (Indikaattori 1 ja
2). Kaikki kysymykset kuvataan myös yksitellen, siinä järjestyksessä, että ensin kuvataan
indikaattoriin tulevat kysymykset ja tämän jälkeen kysymykset, joita kuvaillaan irrallaan
indikaattorista.
Erityisesti tilojen määrää kuvaavissa kysymyksissä liikuntapalveluiden järjestäminen
yhteistyösopimuksella vaikeuttaa arviointia; Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan kanssa
yhteistyösopimuksen tehneet pääkaupunkiseudun yliopistot tarjoavat opiskelijoilleen
mahdollisuuden Yliopistoliikunnan palveluiden käyttöön. Jotteivät määrällistä
tarjontaa kuvaavat kysymykset painottuisi liikaa Helsingin yliopiston palveluiden
kuvaukseksi, on tarjontaosion kysymysten osalta jätetty kokonaan vertailun ulkopuolelle
yhteistyösopimuksen tehneet yliopistot, jolloin Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan
palvelut huomioidaan vain yhteen kertaan Helsingin yliopistoa koskevina.
Ensin kuitenkin tärkeä kysymys, jota ei liitetä indikaattoriin:
(ALAINDEKSI 00 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 2.1. “Mitkä tahot mahdollistavat korkeakoulunne liikuntatarjonnan?”
Lomakkeen alussa tiedusteltiin korkeakoulujen tapaa osallistua liikuntapalvelujen
järjestämiseen. Kiinnostuksen kohteena kyselyssä oli nimenomaan se osuus
liikuntapalveluista, josta korkeakoulu itse vastasi (rahoitti tai organisoi). Tätä edellä
mainittua seikkaa koski myös selvitystyön keskeisin rajaus. Koska tiedossa kuitenkin oli
se tosiasia, että useimmissa korkeakouluissa liikuntatarjonnasta vastasi joko useampi
taho korkeakoulun oman tarjonnan lisäksi tai sitten täysin kokonaan jokin toinen taho,
haluttiin tällä kysymyksellä nostaa esiin korkeakoulujen liikuntapalvelujen järjestäjien
”kirjavuutta” ja monimuotoisuutta.
Osakorkeakouluistailmoittivastaavansa(rahoittavansataiorganisoivansa)täysinitse(100%)
oppilaitoksensa liikuntatarjonnasta. Tällaisia korkeakouluja löytyi ammattikorkeakoulujen
puolelta viisi kappaletta ja yliopistojen puolelta neljä kappaletta.
Taulukko 1:n mukaan n. 40 % kyselyyn vastanneista yliopistoista järjesti yli 80 %:
sti liikuntapalvelunsa itse. Ammattikorkeakouluissa oppilaitoksen itsensä järjestämiä
liikuntapalvelut näyttää olevan huomattavasti vähemmän, jos siis tarkastellaan tapauksia,
joissa korkeakoulu itse vastasi (organisoi tai rahoitti) liikuntapalveluistaan yli 80 %.

28. 27
Taulukko 2.
___________________________________
KK itse järjestää liikuntapalveluista
Amk
(%)1
Yo
(%)1
100 % 17.2 19.0
> 90 % 20.7 28.6
> 80% 24.1 42.9
____________________________________________________
1 kumulatiivisia %-lukuja
Tapauksissa, joita useimmat korkeakoulut edustavat, korkeakoulu vastasi (organisoi tai
rahoitti) liikuntapalvelunsa itse vain osittain. Jäljelle jäävä osuus hoidettiin erilaisin tavoin
yhteistyössä vaihtelevien tahojen kanssa. Yhteistyötahoja olivat esim. toinen oppilaitos,
opiskelija- tai ylioppilaskunta, kunta, yksityinen palveluntuottaja sekä liikuntaseura tai
-järjestö.
Erityyppisiä yhteistyömalleja voidaan kuvata esimerkein (taulukko 2.). Taulukossa on ku-
vattu yksittäisiä esimerkkejä korkeakoulujen eri tavoista järjestää liikuntapalvelut, ei siis
esitellä kattavasti kaikkea toimintaa. Kokonaisjoukkoon mahtuu siis näiden esimerkkien
lisäksi aiemmin kuvatun kaltaisia tilanteita (esim. korkeakoulu vastaa 100 % itse liikunta-
tarjonnastaan vs. korkeakoulu vastaa 0 % liikuntatarjonnastaan, eli joku muu taho vastaa
kokonaan.)
Taulukko 3. Korkeakoulujen eri tapoja järjestää liikuntapalvelut
____________________________________________________________________
- korkeakoulu* 95 % + muu taho 5 %
- korkeakoulu* 20 % + toinen oppilaitos 20 % + liikuntaseura 60 %
- korkeakoulu* 10 % + toinen oppilaitos 10 % + kunta 80 %
- korkeakoulu* 80 % + opiskelija- tai ylioppilaskunta 5 % + kunta 15 %
- korkeakoulu* 98 % + opiskelija- tai ylioppilaskunta 1,5 % + muu 0,5 %
- korkeakoulu* 95 % + opiskelija- tai ylioppilaskunta 5 %
- korkeakoulu* 80 % + yksityinen taho 3 % + liikuntaseura 17 %
- korkeakoulu* 3 % + opiskelija- tai ylioppilaskunta 97 %
- korkeakoulu* 93 % + yksityinen 7 %
____________________________________________________________________
*itse vastaa (organisoi tai rahoittaa)

29. 28
Merkittävä ominaispiirre korkeakoululiikunnan järjestämisessä on se, että opiskelija- tai
ylioppilaskunnat vastaavat useassa kohteessa suuresta osasta liikuntatarjontaa, kolmessa
korkeakoulussa 100 % korkeakoulun liikuntapalveluista. Opiskelija- tai ylioppilaskunta
oli lisäksi useassa korkeakoulussa juuri se taho, joka täydensi korkeakoulun omaa
liikuntatarjontaa. Vaikka kyseinen selvitystyö keskittyikin harkitun rajauksen kautta
tarkastelemaan korkeakoulujen itsensä tarjoamien liikuntapalvelujen määrää, täytyy
erikseenkorostaaopiskelija-sekäylioppilaskuntienaktiivistaasemaakorkeakoululiikunnan
ylläpitäjinä ja edistäjinä. Useissa oppilaitoksissa juuri opiskelija- ja ylioppilaskunta oli
historiallisestikin ollut keskeisessä asemassa opiskelijaliikunnan vakiinnuttamisessa ja
ylläpitämisessä. – opiskelijaliikunnan liittyminen muuhun opiskelijakulttuuriin, etenkin
vapaa-ajan aktiviteetteihin ja sosiaaliseen yhdessäoloon.
Tässä kohdin on vielä huomioitava, että vastaajat ovat saattaneet tulkita kysymyksen eri
tavoin tai vastaustapa on ollut erilainen joissakin yhteyksissä, tai yksiselitteistä vastausta
kysymykseen on ollut vaikea antaa. Edellä mainittuja lukuja voitaneen pitää silti kuvaavina
lukuina siitä, kuinka moni korkeakouluista vastaa liikuntapalveluistaan itse.
(ALAINDEKSI 01 -> INDIKAATTORI 1)
Kysymys 3.1.”Arvioi seuraavaksi, miltä läheisyydeltä suhteessa yksiköihinne / kampuksiinne
löytyy liikuntapalvelua, josta korkeakoulunne vastaa (organisoi tai rahoittaa).
Korkeakouluja pyydettiin arvioimaan millä etäisyydellä liikuntapalvelut sijaitsivat suhteessa
korkeakoulun yksiköihin tai kampuksiin. Vastausvaihtoehtoina olivat: ”Liikuntapalvelua
opintotilojen yhteydessä tai välittömässä läheisyydessä”, ”Liikuntapalvelua kilometrin
säteellä opintotiloista”, ”Liikuntapalvelua kauempana kuin kilometrin säteellä
opintotiloista”. Jokaiselle korkeakoululle lähetetyssä lomakkeessa oli valmiiksi luokiteltu
Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) tietojen perusteella korkeakoulujen yksiköt ja
kampukset. Näin ajateltiin helpotettavan kysymyksen hahmottamista ja vastaamista.
Tosin jotkut korkeakoulut olivat itse muuttaneet vastauskenttää lisäämällä esim. erilaisen
luokituksen opiskeltavien aineiden perusteella. Tämäkin kertoo osaltaan siitä kuinka
heterogeeninen tutkittava kohde oli ja kuinka eri tavalla asioita hahmotetaan eri
korkeakouluissa.
(ALAINDEKSI 02 -> INDIKAATTORI 1)
Kysymys 3.2. ”Mistä seuraavista opiskelijoittenne säännöllisesti käytettävissä olevista
liikuntatiloista korkeakoulunne vastaa (organisoi tai rahoittaa)?
Selvityksessä tiedusteltiin korkeakoulujen tarjoamien liikuntatilojen määrää sekä
erityyppisten tilojen tarjonnan monipuolisuutta. Taulukko 4 havainnollistaa tarjolla
olevien liikuntatilojen monipuolisuutta; korkeakoulut on taulukossa luokiteltu sen mukaan

30. 29
kuinka monen eri tyypin liikuntatiloja kysytystä 11 mahdollisesta kukin korkeakoulu oli
mukana organisoimassa tai rahoittamassa. Taulukossa 5 on vastaavasti kuvattu osuudet
korkeakouluista, joissa ainakin yksi kysytyn kaltainen tila on opiskelijoiden käytössä.
Yliopistojen liikuntatarjonta oli erityyppisten tilojen määrällä mitattuna jonkin verran
monipuolisempaa kuin ammattikorkeakouluissa. Yksinkertaisten summien perustella
nähtiin, että eniten erilaisista liikuntatiloista oli tarjolla kunto- ja voimailusaleja sekä isoja
liikuntasaleja. Muita kysyttyjä liikuntatiloja olivat mm. pallokentät, yleisurheilukentät sekä
erilaiset lajikohtaiset tilat.
Taulukko 4. Erityyppisiä liikuntatiloja, prosentuaalisesti korkeakouluissa
AMK (n=25) YO (n=14)
0 20% 0%
1-2 20% 7%
3-4 32% 29%
5-6 12% 29%
7 tai enemmän 16% 36%

31. 30
Liikuntatilojen yhteismäärää arvioitiin (taulukko 6) suhteutettuna korkeakoulujen
opiskelijamääriin. Vertailu on luonteeltaan suuntaa antava, koska erityyppiset tilat eivät
luonnollisesti ole yhteismitallisia keskenään. Näin ollen tilojen kokonaismäärän lisäksi on
huomioitava myös kunkin korkeakoulun erityyppisten tilojen määrä.
Taulukko 6. Liikuntatiloja lukumääräisesti / tuhat opiskelijaa
Tiloja kpl / 1000 opisk. AMK YO
0 20% 0%
alle 1 20% 29%
1-2 28% 43%
2-3 16% 0%
yli 3 16% 29%
Taulukko 5. Eri tilat opiskelijoiden käytössä
AMK YO
Yleisurheilukentät 18 % 21 %
Pallokentät 23 % 71 %
Tenniskentät 14 % 43 %
Jääurheilu 27 % 50 %
Kunto- ja voimailusalit 82 % 93 %
Liikuntasalit < 300 neliötä 50 % 64 %
Liikuntasalit >= 300 neliötä 73 % 93 %
Uima-altaat 59 % 29 %
Ulkoilualueet 23 % 21 %
Erityisurheilualue/ lajikohtainen tila 23 % 50 %
Muut tilat 23 % 21 %

32. 31
Jos tarkastellaan taulukkoa 6, voidaan todeta, että verrattaessa ammattikorkeakouluja ja
yliopistoja niiden kun tilojen määrä oli alle 1 /1000 opiskelijaa, ammattikorkeakoulujen
osuus korostui. Ammattikorkeakoulupuolella tällaisia korkeakouluja oli 40 % kun taas
yliopistojen joukossa vain 29 %.
Jos tuloksia taulukossa 6. tarkastellaan niiden korkeakoulujen osalta, joissa liikuntatiloja
oli yksi tai useampi kappale tuhatta opiskelijaa kohti, ammattikorkeakoulujen osuudet (60
%) eivät paljoa eroa yliopistojen (72 %) osuudesta. Vaikkakin trendi näyttäisi olevan, että
ammattikorkeakoululla tiloja oli vähemmän yliopistoihin verrattuna tarkasteltuna tuhatta
opiskelijaa kohti.
Yliopistojen kohdalla oli korostunut erityisesti 1-2 liikuntatilan tarjonta kohti tuhatta
opiskelijaa (43 %). Lisäksi 20 %:n ammattikorkeakouluista kohdalla tilojen määrä jäi
nollaan.
(ALAINDEKSI 03 -> INDIKAATTORI 1)
Kysymys 3.3. ”Kuinka paljon / missä määrin seuraavat tilat, joista korkeakoulunne vastaa
(rahoittaa tai organisoi) ovat opiskelijoittenne käytössä?
Lomakkeella tiedusteltiin myös sitä, missä määrin korkeakoulun tarjoamat tilat ovat
opiskelijoitten käytössä. Vastausten mukaan näyttää siltä, että eniten käytössä ovat
kunto- ja voimailusalit sekä isommat liikuntasalit. Sama trendi näyttää toistuvan niin
ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojenkin puolella.
Taulukko 7. Liikuntatilojen käytettävyys
0- 5 h/ vko 6-15 h/vko yli 16 h/vko Jatkuvasti
Yleisurheilukentät 25 % 0 % 25 % 50 %
Pallokentät 59 % 5 % 14 % 23 %
Tenniskentät 63 % 6 % 13 % 19 %
Jääurheilu 79 % 5 % 11 % 5 %
Kunto- ja voimailusalit 6 % 6 % 25 % 63 %
Liikuntasalit < 300 neliötä 8 % 20 % 24 % 48 %
Liikuntasalit >= 300 neliötä 6 % 11 % 29 % 54 %
Uima-altaat 63 % 8 % 8 % 21 %
Ulkoilualueet 13 % 13 % 0 % 75 %
Erityisurheilualue /
lajikohtainen tila 6 % 0 % 50 % 44 %
Muut tilat 15 % 0 % 54 % 31 %

33. 32
(ALAINDEKSI 04 -> INDIKAATTORI 1)
Kysymys 3.4.”Rastita, mistä luetellusta liikuntatarjonnasta korkeakoulunne vastaa
(rahoittaa tai organisoi). Arvioi myös kuinka monta liikuntakertaa (kurssia, vuoroa ym.)
toteutuu normaaliviikolla. Arvioi tarjontaa YHTEENSÄ (kertaa/normaaliviikko) ja jos
mahdollista, arvioi erikseen tarjonnan määrää eri tasoryhmittäin (aloittelijat/matalan
kuntotason, kuntoilijat, aktiiviliikkujat).”
Kyselyyn osallistuneita korkeakouluja pyydettiin arvioimaan, kuinka paljon korkeakoulu
tarjoaaerilaisialajejanormaaliviikolla(kertaa/normaaliviikko).Lajejaolivatryhmäliikunta,
kuntosali, pallopelit, ulkoliikunta, kamppailulajit sekä vesiliikunta. Mahdollisuus oli myös
vastata kahdessa eri kohdassa ”muu, mikä?”. Näissä vastauskohdissa tuotiin esiin kiipeily
sekä ultimate.
Taulukko 8. Liikuntatarjonnan kokonaismäärä tarjottuina kertoina viikossa
AMK
(n=13)
YO
(n=12) Kaikki
Kokonaistarjonta 410 2863 3272
Aloitteleville 40 116 156
Kuntoilijoille 77 93 170
Aktiiveille 58 6 64
Liikuntatarjonnan kokonaismäärä ammattikorkeakouluissa on selvästi pienempi kuin
yliopistoissa. Ammattikorkeakouluissa on kuitenkin yliopistoja suurempi suhteellinen
osuus järjestetystä liikuntatoiminnasta suunnattu erityisesti jollekin kohderyhmälle;
aloittelijoille, ”keskitason” kuntoilijoille tai aktiivisesti liikuntaa harrastaville.
Taulukko 9. Liikuntatarjonta kohderyhmittäin.
Osuutena kokonaistarjonnasta laskettu eri kohderyhmille erityisesti suunnattu liikunnan määrä
AMK YO Kaikki
Aloittelevat 9.77% 4.03% 4.75%
Kuntoilijat 18.80% 3.23% 5.18%
Aktiivit 14.16% 0.21% 1.96%

34. 33
Edellä mainittu ilmiö havaitaan myös, kun tarkastellaan kohderyhmittäin edes
osan liikuntatarjonnastaan suunnanneiden korkeakoulujen määrää. Niistä
ammattikorkeakouluista, jotka olivat ilmoittaneet/arvioineet järjestämänsä
liikuntatarjonnan laajuutta kertoina viikossa, noin 70 % järjesti ainakin osan
liikuntatoiminnasta kohdennettuna jollekin edellä mainituista ryhmistä. Yliopistojen
puolella vastaava luku oli 40 %.
(ALAINDEKSI 05 -> INDIKAATTORI 1)
Kysymys 3.7. ”Kuinka monta erilaista sarjaa ja turnausta, sekä liikuntatapahtumaa ja -
päivää korkeakoulussanne järjestettiin vuonna 2006?”
Sarjoja ja turnauksia sekä liikuntatapahtumia ja –päiviä koskevasta kysymyksestä
voidaan todeta se, että lähestulkoon joka korkeakoulu järjesti vuodessa jonkinlaisen
suuremman liikuntatapahtuman. Yhteensä erilaisia sarjoja ja turnauksia järjestettiin 156
kpl ja niihin osallistui yhteensä lähestulkoon 15 000 henkilöä. Liikuntatapahtumia ja
–päiviä järjestettiin yhteensä 91 kpl ja osallistujia niissä oli yhteensä yli 13 000 henkilöä.
Suurimmassa yksittäisessä sarjassa tai turnauksessa oli osanottajia yhteensä 4600 henkilöä
ja suurimmassa liikuntatapahtumassa tai –päivässä 7000 henkilöä.
(ALAINDEKSI 06 -> INDIKAATTORI 1 )
Kysymys 3.5. ”Arvioi vielä, miten korkeakoulunne järjestää säännöllisesti ohjattua liikuntaa
sekä säännöllisesti ohjaamatonta liikuntaa normaaliviikolla (kertaa/normaaliviikolla)”
Korkeakoulujen liikuntatarjontaa selvitettäessä yhtenä erityisenä kiinnostuksen kohteena
oli se, kuinka paljon ohjattua ja ohjaamatonta liikuntaa oli tarjolla. Voidaan ajatella, että
ohjaamaton liikunta ei vaadi niin paljon taloudellisia - tai henkilöstöresursseja kuin ohjattu
liikunta. Tämä ei ole kuitenkaan tärkein näkökulma kyseisessä asiassa. Ohjatun liikunnan
merkityksen katsotaan korostuvat etenkin passiivisten tai aloittelevien liikkujien kohdalla.
Tällöin ohjaajan läsnäolon merkitys motivoijana liikuntaharrastuksen jatkumisen kannalta
korostuu.
Taulukko 10. Laskettu liikuntatarjontaa kertoina ilmoittaneista korkeakouluista.
AMK YO Kaikki
Ilmoittanut tarjonnan kertoina 13 12 25
Jotain kohderyhmittäistä tarjontaa 9 5 14
Vähintään 20 % tarjonnasta
suunnattu kohderyhmittäin 9 3 12

35. 34
Taulukko 11. Ohjattu ja ohjaamaton liikunta korkeakouluissa (kertaa/vko).
Liikuntatoteutus
Korkeakoulut
Summa yht.
Amk:t
Summa yht
Yo: t summa
Yht
Ohjattu liikunta 424 108 316
Ohjaamaton liikunta 1004 178 826
YHTEENSÄ 1428 286 1142
(ALAINDEKSI 08 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 3.6. ”Kerro vielä omin sanoin, millaista ohjattua liikuntaa korkeakoulussanne on
tarjolla”
Vastaajien kuvaillessa omin sanoin, millaista ohjattua liikuntaa heidän korkeakoulussaan
oli tarjolla, kuvailut koskivat suurimmalta osilta ryhmissä tapahtuvia liikuntatilanteita.
Erityisesti korostuivat erilaiset palloilulajit (kuten lento-, kori-, sulka-, kaukalo-, uppo-, pesä-
, ja jalkapallo). Muista ryhmäliikuntalajeista mainittiin mm. aerobic, lihaskuntojumppa,
kiinteytystunnit, kuntopiirit ja circuit training. Lisäksi ohjattua liikuntaa järjestettiin
erilaisissa kamppailulajeissa (judo, kendo, karate, taekwondo jne.). Myös tanssiin liittyvää
ohjattua liikuntaa oli tarjolla (esim. flamencoa, balettia, itämaista tanssia, seuratansseja
sekä latinalaista tanssia).
Harvinaisempia lajeja luetellussa ohjatussa liikunnassa edustivat miekkailu ja rugby.
Lomakkeen kysymyksessä selvitettiin, kuinka paljon korkeakoulu järjestää säännöllisesti
ohjattua liikuntaa sekä säännöllisesti ohjaamatonta liikuntaa viikkotasolla. Vastausten
perusteella ohjattua liikuntaa järjestettiin selvästi vähemmän kuin ohjaamatonta
liikuntaa. Korkeakoulujen välistä eroista voidaan todeta, että ammattikorkeakoulujen
järjestämän liikunnan kokonaismäärä on selvästi yliopistoja vähäisempi. Ohjatun ja
ohjaamattoman liikuntatarjonnan suhteen osalta näytti siltä, että ammattikorkeakouluissa
liikuntatarjonnasta hieman suurempi osuus (37.8 % kaikesta) oli ohjattua kuin yliopistoilla,
jossa ohjatun liikunnan osuus järjestetyistä kerroista oli 27.7 %.

36. 35
Lisäksi muutama korkeakoulu järjesti silloin tällöin nk. lajikokeiluja, eli opiskelijat pääsivät
joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan kokeilemaan erilaisia uusia liikuntalajeja.
Lajikokeiluilla halutaan madaltaa liikkujien kynnystä tutustua ja ehkä myöhemmin
aloittaa jonkin uuden lajin harrastaminen.
Joidenkin korkeakoulujen kohdalla kuvaillusta ohjatusta liikunnasta heijastui tarjonnan
monipuolisuus, mutta hyvin monessa korkeakoulussa ei ohjatusta liikunnasta kerrottu
mitään.
Lisäksi muutamasta korkeakoulusta kerrottiin, että heillä on suunnitteilla joitakin
ohjattuja liikuntakursseja.
INDIKAATTORI 2: KÄYTETYT LIIKUNTAPALVELUT
(ALAINDEKSI 01 -> INDIKAATTORI 2)
Kysymys 4.1. ”Seuraavaksi arvioidaan, kuinka paljon opiskelijat käyttävät liikuntapalveluita.
Arvioi toteutuneiden käyntikertojen määrä normaaliviikon aikana.”
Selvitettäessä sitä, kuinka paljon opiskelijat käyttävät tarjottuja liikuntapalveluja
ongelmaksi nousi se, että liikuntapalvelujen käyttöasteen seurantajärjestelmät olivat useissa
korkeakouluissa joko riittämättömät tai niitä ei ollut lainkaan. Muutamaa poikkeusta
lukuun ottamatta käytön seuranta oli puutteellista ja se koettiinkin ongelmaksi. Oheisessa
taulukossa on esitetty käyntikertojen kokonaismäärä niiden korkeakoulujen osalta, jotka
olivat käyttäjätietoja raportoineet.
Lomakkeella käyttöastetta pyrittiin selvittämään liikuntalajit erittelemällä ja pyytämällä
arvioimaan käyntikertoja normaaliviikon aikana. Eniten käyttöä korkeakoulujen vastausten
perusteella oli kuntosaleilla (vastanneet korkeakoulut: yhteensä 13615 käyntikertaa
viikossa). Seuraavaksi eniten ryhmäliikunnalla (johon sisältyvät siis erilaiset jumpat, tanssit
ym.), 13249 käyntikertaa/viikossa. Myös pallopelit vetivät liikkujia: yhteensä yli 11 000
käyntikertaa viikossa.

37. 36
3.3 Toiminnan perusta
Toiminnan perustaa koskeva osio jakautuu kahteen indikaattoriin, joista Indikaattori 3
käsittelee rahoitusta koskevia kysymyksiä ja Indikaattori 4 strategioita ja ohjelmia koskevia
kysymyksiä. Lisäksi joukko kysymyksiä tullaan kuvaamaan ilman indikaattoreihin
sijoittamista.
INDIKAATTORI 3: LIIKUNTAPALVELUJEN RAHOITUS
(ALAINDEKSI 10 -> INDIKAATTORI 3)
Kysymys 5.19. ”Miten korkeakoulunne liikuntapalvelut on rahoitettu? Mikäli
liikuntapalveluita rahoitetaan useamman tahon toimesta, arvioi, mikä on eri tahojen
osuus kokonaismäärästä (%)”
Korkeakoulujen liikuntapalveluiden rahoituksen jakauman oli arvioinut 14
ammattikorkeakoulua ja 12 yliopistoa. Keskeinen tulos tässä kysymyksessä oli ero
ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä; ammattikorkeakouluista kuusi ilmoitti
korkeakoulun rahoitusosuudeksi täydet 100 %, kun yliopistoista tämä oli tilanne vain
kahdessa.
Yhdenammattikorkeakoulunosaltakuntarahoittiliikuntapalvelut,kahdessajollainmuulla
ulkopuolisella taholla oli merkittävä rahoitusosuus. Opiskelijoiden rahoitusosuudella oli
sanottavaa merkitystä vain kahdessa ammattikorkeakoulussa.
Taulukko 12. Liikuntapalvelujen käyttö
LIIKUNTATILOJEN KÄYTTÖ Yhteensä
Amk
yht YO yht
Ryhmäliikunta 13294 859 12435
Kuntosaliharjoittelu 13615 2035 11580
Pallopelit 11078 1733 9345
Ulkoliikunta 1063 603 460
Kamppailulajit 1419 199 1220
Vesiliikunta 655 85 570

38. 37
Yliopistojen osalta rahoitus oli hajaantuneempaa; korkeakoulun oma rahoitusosuus vaihteli
41-100%:n välillä ollen keskimäärin noin 70%. Opiskelijoiden rahoitusosuus vaihteli myös
nollasta n. 60%:een, ollen kuitenkin useimmissa 15-30%:n välillä. Keskimäärin opiskelijat
rahoittivat noin 23% korkeakoulun liikuntapalveluista. Lisäksi neljä yliopistoa sai
liikuntatoiminnalle omia tuottoja tilavuokrista.
(ALAINDEKSI 11 -> INDIKAATTORI 3)
Kysymys 5.20. LIIKUNTAPALVELUIDEN BUDJETTI
”Paljonko korkeakoulussanne on kokonaisuudessaan käytetty rahaa liikuntapalveluihin
vuonna 2006?”
Liikuntapalveluihin käytetyn rahamäärän arvioiminen koettiin myös yleisesti varsin
hankalaksi. Seitsemän ammattikorkeakoulua ja 16 yliopistoa ilmoitti jonkin summan
vastauksena tähän kysymykseen. Ammattikorkeakoulujen ilmoittamat summat vaihtelivat
välillä 2 000 – 77 000 euroa. Yliopistojen osalta vaihteluväli oli 18 000 – runsaat kolme
miljoonaa euroa.
On selvää, että laskentaperusteiden ja kattavuuden vaihdellessa näin merkittävästi
ei käytettyjen rahamäärien tarkempi vertailu tässä yhteydessä ole kovinkaan
hedelmällistä. Vastaajien välillä esiintyi hyvin merkittävää vaihtelua siinä, miten
kattavasti liikuntatoiminnan erilajiset kulut jyvitettiin tähän liikuntapalveluiden
budjettiin. Esimerkiksi tila- ja palkkakustannusten käsittely aiheutti eroja liikunnan
kokonaisrahoituksen arviointiin. Voidaan mm. havaita, että korkeakoulun ilmoittaessa
liikunnan kokonaisrahoitukseksi joitakin tuhansia euroja ja samanaikaisesti vähintään
yhden henkilötyövuoden liikuntapalveluiden henkilöstöresurssiin, ei liikunnan
kokonaiskustannuksiin ole laskettu ainakaan vastaavia palkkamenoja.
INDIKAATTORI 4: STRATEGIOIDEN ARVIOINTI
(ALAINDEKSI A12 -> INDIKAATTORI 4)
Kysymys 6.1.”Mainitaanko korkeakoulunne yleisstrategiassa/ohjelmassa erikseen
liikuntapalvelut? ”
(ALAINDEKSI 14 -> INDIKAATTORI 4)
Kysymys 6.3. ”Mainitaanko korkeakoulunne jossain muussa suunnitelmassa/ohjelmassa
liikuntapalvelut? (esim. opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvä ohjelma tms.)”
Lomakkeella pyydettiin arvioita myös siitä, missä yhteyksissä liikuntapalvelut mainitaan
korkeakoulun erilaisissa strategioissa ja ohjelmissa. Tiedusteltaessa palvelujen esiintymistä
yleisemmissä strategioissa tai ohjelmissa (esim. korkeakoulun yleisstrategia) esiintyvyys oli

39. 38
alhaista, vain yksi seitsemästä kaikista vastanneista ilmoitti korkeakoulunsa yleisstrategiasta
tai –ohjelmasta löytyvän maininnan.
Sen sijaan mentäessä yleisempiin ohjelmiin ja suunnitelmiin, mainintoja löytyi selkeästi
enemmän: yli puolet vastanneista korkeakouluista ilmoitti liikuntapalvelujen löytyvän
näistä.
Kysymyksessä 6.3 pyydettiin vielä tarkemmin ilmoittamaan mahdolliset muut korkeakoulun
suunnitelmat tai ohjelmat, joissa liikuntapalvelut esiintyvät. Näistä mainittiin mm.
seuraavia: opinto-oppaat, työterveyshuollon toimintasuunnitelma, henkilöstötilinpäätös,
toimintakertomussekähenkilöstöstrategisettoimenpideohjelmat.Kutenvastauksistanäkee,
ilmoitetut ohjelmat vaihtelivat ohjelmalliselta ja strategiselta tasoltaan paljonkin. Näyttää
siltä, että liikuntapalvelujen esiintyminen laajempana kokonaisuutena korkeakoulun
varsinaiseen toiminnan suunnitteluun liittyvissä ohjelmissa ja suunnitelmissa ei ole
kovinkaan yleistä, eikä asian toivottua painoarvoa välttämättä tunneta tai siihen ei ole
tähän mennessä suunnattu toimenpiteitä.
(ALAINDEKSI 13 -> INDIKAATTORI 4)
Kysymys 6.2 ”Millä tarkkuudella tai tasolla liikuntapalvelut mainitaan korkeakoulunne
strategiassa?”
Taulukko 13. Liikuntapalvelujen esiintyvyys strategioissa ja/tai ohjelmissa
Kaikki YO AMK
Liikuntapalvelut mainitaan
korkeakoulun yleisstrategiassa
tai ohjelmassa 15 % 19 % 11 %
Liikuntapalvelut mainitaan
korkeakoulun jossain muussa
ohjelmassa / suunnitelmassa 57 % 67 % 50 %
Ei mainintoja missään
edellämainituista 40 % 33 % 44 %

40. 39
Liikuntapalvelut strategiassa maininneista viidestä korkeakoulusta kaksi tuo esille, että
strategiassa liikunta määritellään selkeästi yhdeksi korkeakoulun kehittämiskohteeksi.
Samoin kahden näkökulmasta liikunta on vain mainittu yhtenä toimintona.
(ALAINDEKSI 15 -> INDIKAATTORI 4)
Kysymys 6.4 ”Millä tarkkuudella liikuntapalvelut mainitaan em. suunnitelmassa /
ohjelmassa?”
Niissä korkeakouluissa, joissa liikuntapalvelut mainittiin osana muista korkeakoulun
suunnitelmia tai ohjelmia, selkeästi useimmiten liikunta esiintyi mainintojen tasolla. Noin
kahdessa kolmasosassa vastanneista korkeakouluista tämä oli tilanne. Noin kolmasosassa
suunnitelmien sisältämät liikuntaosat olivat tätä laajempia; kuitenkin vain yksi korkeakoulu
toteaa liikunnan esiintyvän selkeänä korkeakoulun toiminnan kehityskohteena jossain
tällaisessa suunnitelmassa. Mitä yksityiskohtaisemmaksi esiintyminen suunnitelmissa ja
ohjelmissa meni, sitä vähemmän mainintoja aineistossa esiintyi. Etenkin ammattikorkea-
koulupuolella näytti siltä, että liikuntapalveluita ei juurikaan määritellä tarkemmin muissa
korkeakoulun suunnitelmissa tai ohjelmissa: liikuntapalvelujen esiintyminen selkeästi
yhtenä suunnitelman kehittämiskohteista ei saanut ammattikorkeakouluissa yhtään
mainintaa.
Taulukko 14. Liikuntapalvelujen esiintymistaso strategioissa ja ohjelmissa, Laskettu
vain niistä, jotka vastanneet kysymykseen
Kaikki kk
Mainittu yhtenä toimintona, ei määritelty tarkemmin 40 %
Lueteltu lyhyesti tavoitteet ja välineet jne. 20 %
Selkeästi yksi korkeakoulun kehittämiskohteista 40 %

41. 40
(ALAINDEKSI 16 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.13. ”Miten korkeakoulunne perii käyttömaksuja opiskelijoilta?
Lomakkeella vaihtoehtoina olivat 1) Yleinen liikuntamaksu, 2) Kertamaksut 3) Maksut-
tomuus.
Korkeakoulut perivät käyttömaksuja opiskelijoilta monella eri tavalla. Joissakin korkea-
kouluissa käytössä oli pelkästään yleinen liikuntamaksu, joissakin koko liikuntatarjonta oli
maksutonta. Useissa kouluissa oli yhdistelty erilaisia tapoja kerätä käyttömaksuja. Seuraa-
vassa on kuvattu miten käyttömaksujen keruutavat jakautuivat (kuvio 1).
40.0 % kaikista kysymykseen vastanneista (n = 33) korkeakouluista tarjoaa palveluitaan
opiskelijoille ilmaiseksi, näiden korkeakoulujen mukaan mitään muita maksuja ei kerätty
(esim. kertamaksuja). Yleinen liikuntamaksu oli käytössä 6 %:lla vastanneista korkeakou-
luista, tämäkin tarkoittaa että kyseessä on ainoa käyttömaksun muoto eikä muita maksuja
peritä, vaan yleisellä liikuntamaksulla pääsee harrastamaan kaikkea liikuntatarjontaa.
Monessa korkeakoulussa kuitenkin yhdisteltiin eri tapoja kerätä maksuja opiskelijoilta. 18
% korkeakouluista tarjosi liikuntapalveluja samanaikaisesti sekä yleistä liikuntamaksua,
kertamaksuja sekä ilmaisia palveluja. Sama määrä korkeakouluja (18 %) ilmoitti liikuntaa
pääsevän harrastamaan maksamalla sekä liikuntamaksun että erillisiä kertamaksuja. Osa
korkeakouluista toimi pelkällä kertamaksu-periaatteella (6 % ), osa yhdistämällä ilmaisia
palveluja ja kertamaksuja (9 % ).
Taulukko 15. Liikuntapalvelujen esiintymistaso muissa suunnitelmissa ja ohjelmissa,
Laskettu vain niistä, jotka vastanneet kysymykseen
Kaikki kk
Mainittu yhtenä osana suunnitelmaa, ei määritelty tarkemmin 64 %
Lueteltu lyhyesti tavoitteet ja välineet jne. 29 %
Selkeästi yksi suunnitelman kehittämiskohteista 7 %

42. 41
(ALAINDEKSI 17 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.14. ”Kuinka moni opiskelija maksoi liikuntamaksun vuonna 2006?”
Kysymyksellä selvitettiin, kuinka moni opiskelija maksoi liikuntamaksun vuonna 2006.
Yleisen liikuntamaksun oli maksanut runsas neljäsosa kaikista opiskelijoista niissä
korkeakouluissa, joissa yleinen liikuntamaksu oli käytössä (taulukko 15). Maksamisen
yleisyys vaihteli voimakkaimmin korkeakoulusektorin mukaan. Ammattikorkeakouluissa
liikuntamaksun oli sitä käyttävissä korkeakouluissa maksanut 2-7% kaikista opiskelijoista,
yliopistojen osalta taas maksajien osuudet olivat 21-44% opiskelijoista yhtä lukuun
ottamatta kaikissa niissä yliopistoissa, joissa maksu oli käytössä. Poikkeuksen tästä
muodosti yksi Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan palveluita yhteistyösopimuksella
käyttävistä korkeakouluista, jossa liikuntamaksun maksaneiden opiskelijoiden määrä oli
hyvin vähäinen.
Kuvio 1. Käyttömaksujen perintä (ei mukana puuttuvaa tietoa, N=33)
Ilmaisia palveluja ja
yleinen käyttömaksu 3 %
Ilmaisia palveluja 40 %
Yleinen liikuntamaksu 6 %
Liikuntamaksu & kertamaksut 18 %
Kaikki tavat 18 %
Vain kertamaksuja 6 %
Ilmaisia palveluja & kertamaksut 9 %

43. 42
(ALAINDEKSI 18 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.15. ”Minkä suuruinen oli opiskelijan maksama liikuntamaksu vuonna 2006?”
Yleisen liikuntamaksun suuruus vaihteli erittäin voimakkaasti eri korkeakoulujen välillä.
Muistettava toki on, että yleisen maksun vastineeksi saadut palvelut ovat myös hyvin
erityyppisiä eri korkeakouluissa sekä koko palvelutarjonnan laajuuden kannalta yleensä,
että muilla maksutavoilla tai maksutta käytettävissä olevien palveluiden osuuden osalta.
Kolme ammattikorkeakoulua ilmoitti koko vuoden maksun suuruuden, nämä vaihtelivat
välillä 10-50 euroa. Yliopistoista Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan maksut koskivat
seitsemää yliopistoa. Näiden lisäksi kahdeksan muuta ilmoitti vuosimaksun suuruuden.
Maksut vaihtelivat 8-74 euron välillä vuotta kohti; kuitenkin niin, että vain yhden yliopiston
osalta vuosimaksu oli yli 35 euroa. Maksut olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta
suoritettavissa joko koko vuodelta tai yhdeltä lukukaudelta. Yhden lukukauden maksu oli
yleensä hieman suurempi kuin puolet koko vuoden maksusta, mutta kovin suurta eroa ei
ollut.
(ALAINDEKSI 19 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.16. ”Mitä eri palveluita sisältyy korkeakoulunne liikuntamaksuun? Kerro omin
sanoin.”
Jos korkeakoululla oli käytössään yleinen liikuntamaksu, sen maksamalla sai vastausten
mukaan osallistua erityyppisiin liikuntapalveluihin. Sekä tarjottujen palveluiden määrät
ja sisällöt että maksun kattavuus vaihtelivat erittäin runsaasti. Useissa tapauksissa
maksu oikeutti kaikkien liikuntapalveluiden käyttöön, osassa taas hyvin rajatusti jonkin
liikuntapalveluiden osa-alueen käyttöön. Vastauksissa tuli esiin lähinnä yksittäisiä lajeja
sekä kursseja, kuten erilaiset ryhmäliikuntatunnit (jumppia, palloilulajeja), kuntosalin
käyttö, kiipeilyseinän käyttö, keilaus sekä uimahallin käyttö. Erikseen mainittiin myös
mahdollisuus osallistua liikuntapäivän viettoon.
Taulukko 16. Liikuntamaksun maksaneet opiskelijat
% kaikista opiskelijoista maksanut maksun
Kaikki korkeakoulut 27 %
Ammattikorkeakoulut 5 %
Yliopistot 34 %

44. 43
Vastauksissa tuli vaihtelevasti esiin sekä ohjaamattomien että ohjattujen
liikuntatapahtumien käyttöoikeus yleisen liikuntamaksun maksamalla. Jossain tapauksissa
yleinen liikuntamaksu oikeutti erityisesti ohjattujen palveluiden käyttöön, toisaalla taas
esimerkiksi kuntosalin itsenäiseen käyttöön. Ohjatuista liikuntatapahtumista vastauksissa
korostui tämän kysymyksen osalta ryhmäliikunta, kuten jumpat sekä erilaiset ohjatut
palloiluvuorot.
(ALAINDEKSI 20 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.17. ”Voiko korkeakoulussanne osallistua liikuntatarjontaan maksutta?”
Taulukosta 16. voidaan nähdä, missä määrin maksuton osallistuminen on korkeakouluissa
mahdollista.Kaikkiakorkeakoulujatarkasteltaessavoidaantodeta,ettänoin30%ilmoittiettä
kaikkeen liikuntatarjontaan oli mahdollisuus osallistua ilmaiseksi. Ammattikorkeakoulut
ja yliopistot näyttivät tässä eroavan toisistaan siten, että 58 % kysymykseen vastanneista
ammattikorkeakouluista ilmoitti kaiken osallistumisen liikuntapalveluihin olevan
maksutonta. Yliopistoissa täydellistä maksuttomuutta noudatti vain yksi (5 %) vastanneista
korkeakouluista. Samanaikaisesti kuitenkin sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot
ilmoittivat samansuuntaisesti, että ”osaan” liikuntatarjonnasta oli mahdollista osallistua
ilmaiseksi (ammattikorkeakoulut 42 %, yliopistot 58 %).
Taulukko 17. Maksuton osallistuminen korkeakoulun liikuntapalveluihin
Korkeakoulut Kaikkeen Osaan Ei
mihinkään
Kaikki kk 32 % 50 % 18 %
AMK:t 58 % 42 % 0 %
YO:t 5 % 58 % 37 %

45. 44
(ALAINDEKSI 21 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 5.18.” Jos korkeakoulussanne voi osallistua liikuntatarjontaan maksutta, arvioi
kuinka moni käyttää tarjontaanne näin?”
16 ammattikorkeakoulua ja kuusi yliopistoa oli ilmoittanut lasketun, tai yleisemmin
arvioidun, määrän opiskelijoita, jotka osallistuvat maksuttomaan liikuntatarjontaan
jollain tavalla.
Kuten yleiseen liikuntamaksuun liittyvissä kysymyksissä, myös tässä näkyi ero palveluiden
järjestämisen tavassa korkeakoulusektoreiden välillä: Ammattikorkeakouluissa
maksuttomiin palveluihin osallistui 1-63% opiskelijoista, kuitenkin niin, että
viidessä ammattikorkeakoulussa maksuttomasti liikkui vähintään 20% opiskelijoista.
Yliopistopuolella vain yhdessä korkeakoulussa maksuttomat palvelut olivat merkittävässä
roolissa; tämän yliopiston opiskelijoista 27% käytti maksuttomia palveluita. Muiden
maksuttomien palveluiden käyttäjämääriä yleensä ilmoittaneiden yliopistojen opiskelijoista
1-7% osallistui maksuttomaan liikuntaan.
Kaikkien maksuttomia liikuntapalveluita tarjoavien ammattikorkeakoulujen opiskelijoista
yhteensä 15% osallistui toimintaan. Yliopistojen osalta vastaava luku oli 8%.
Tämän kappaleen ja taulukon luvuissa ei ole huomioitu maanpuolustuskorkeakoulua
eikä poliisiammattikorkeakoulua, koska liikunnan osuus niiden koulutuksessa poikkeaa
muista korkeakouluista huomattavasti. Maksuttomiin palveluihin nämä korkeakoulut
olivat ilmoittaneet osallistuvan 89% poliisiammattikorkeakoulun ja 40% maanpuolustus-
korkeakoulun opiskelijoista.
Taulukko 18. Maksuttomaan liikuntaan osallistuvat opiskelijat
% kaikista opiskelijoista
Kaikki korkeakoulut 12 %
Ammattikorkeakoulut 15 %
Yliopistot 8 %

46. 45
3.4 Toimivat rakenteet
Korkeakoulun toimivaa rakennetta kuvataan korkeakoulujen liikuntapalvelujen
henkilöstörakennetta tarkastelemalla (henkilöstön määrä sekä nimikkeet). Lisäksi
tarkastellaan onko korkeakoulun liikuntapalveluista vastaavalla taholla omaa toiminta- ja
kehittämissuunnitelmaa, onko korkeakoulun henkilökunnalla mahdollisuutta osallistua
järjestettyyn liikuntaan sekä sitä, miten arkiliikunnan mahdollisuus on huomioitu
korkeakoulun taholta.
INDIKAATTORI 5: KORKEAKOULUN LIIKUNTAPALVELUN HENKILÖSTÖRAKENNE
Kysymykset
Kysymys nro Alaindeksi
nro
Indikaattori
nro
Kysymys
5.1. 22 5 Kuinka monta henkilöä työskentelee
korkeakoulunne liikuntapalvelujen suunnittelu- ja
kehittämistehtävissä?
5.2. 23 5 Kuinka monta henkilötyövuotta
korkeakoulullanne on käytössä liikuntapalvelujen
suunnittelu- ja kehittämistehtävissä?
5.3. - - Millä nimikkeillä em. henkilöt toimivat?
5.4. 24 5 Kuinka monta henkilöä työskentelee
korkeakoulunne liikuntapalvelujen tukitehtävissä?
5.5. 25 5 Kuinka monta henkilötyövuotta
korkeakoulullanne on käytössä liikuntapalvelujen
tukitehtävissä?
5.6. - - Millä nimikkeillä em. henkilöt toimivat?
5.7. 26 5 Kuinka monta henkilöä työskentelee
korkeakoulunne liikuntapalvelujen
ohjaustehtävissä?
5.8. 27 5 Kuinka monta henkilötyövuotta
korkeakoulullanne on käytössä liikuntapalvelujen
ohjaustehtävissä?
5.9. - - Millä nimikkeillä em. henkilöt toimivat?

47. 46
Taulukko 19. Liikuntapalveluissa työskentelevät henkilömäärät (suunnittelu- ja
kehittämistehtävät, tukitehtävät, ohjaustehtävät)
Korkeakoulut Suunnittelu- ja
kehittämistehtävät
(henkilöä)
Tukitehtävät
(henkilöä)
Ohjaustehtävät
(henkilöä)
Kaikki kk 46,5 153 397
AMK:t 23 27 78
YO:t 23,5 126 319
Kyselyn liikuntapalveluiden henkilöstöresursseja kuvaavassa osiossa pyrittiin selvittämään
erityisesti liikuntaan kohdennettujen henkilöstövoimavarojen määrää ja jakautumista
suunnittelu- ja kehitystehtäviin, liikunnan tukitehtäviin sekä liikunnanohjaukseen.
Kyselyn vastauksista havaitaan, että ilmoitetut resurssit kuvannevat suurimmalta osin sitä,
kuinka moni ihminen ainakin osalla toimenkuvastaan on tekemisissä liikuntapalveluiden
kanssa; siksi paljon on mm. henkilöiden nimikkeissä vaihtelua. Useilla jatkotiedusteluilla
ei myöskään saatu juuri tarkennusta siihen, kuinka suuri osa henkilöiden työpanoksesta
liikuntatoimintaan kohdentuu; nyt raportoiduissa henkilössä on useissa tapauksissa
kohdennettu selkeästi korkeakoulun johtoon kuuluvia henkilöitä täysin liikuntapalveluiden
henkilöstöön. Toisaalta on esimerkiksi luokiteltu liikunnan opetustyöstä vastaava henkilö
tai ennemminkin liikunnan tukipalveluista osana toimenkuvaansa vastaava taho
täysipäiväisesti liikunnan suunnittelusta ja kehitystyöstä vastaavaksi henkilöksi. Tämä
huomio koskee erityisesti ammattikorkeakouluja.
Tukipalveluiden osalta tilanne on myös jokseenkin epäselvä; monissa tapauksissa on
nimikkeistä päätellen liikuntaa vain yhtenä osana toimenkuvaansa hoitava henkilö
kohdennettu kokonaan liikuntapalveluille. Samoin voidaan arvioida liikunnanohjaajien
kokonaistyöajan olevan merkittävästi vastauksissa esitettyä pienempi, koska lisäselvityksinä
saaduissa työajoissa oli saatettu määrittää kaikki korkeakoululla työskennelleet useampi
kymmenen liikunnanohjaajaa kokopäivätoimisiksi.
Näihin asioihin ei tämän selvityksen puitteissa saatu kattavasti tarkempia tietoja,
oletettavasti mm. johtuen hyvin vaihtelevista budjetointikäytännöistä niiden henkilöiden
osalta, jotka osana tointaan hoitavat jotakin/joitakin liikuntatoimintaan kuuluvia asioita.
Seuraavissa taulukoissa on esitetty vastauksissa esitettyjä eri liikunnan tehtäviä hoitaneiden
henkilöiden nimikkeitä.

48. 47
Taulukko 20. Yliopistojen liikuntapalvelujen suunnittelu- ja kehitystehtävissä
työskentelevien henkilöiden nimikkeitä
Suunnittelu- ja kehitystehtävät
Liikuntasuunnittelija
Liikuntajohtaja
Liikuntasihteeri
Liikuntapäällikkö
Henkilöstösuunnittelija
Fyysisen kasvatuksen ryhmänjohtaja
Henkilöstöpäällikkö
Liikuntajaoksen puheenjohtaja
Taulukko 21. Ammattikorkeakoulujen liikuntapalvelujen suunnittelu- ja
kehitystehtävissä työskentelevien henkilöiden nimikkeitä
Suunnittelu- ja
kehitystehtävät
Yksikönjohtaja
Liikunnanopettaja
Liikuntasihteeri
”apulaisia”
työpaikan
liikkumisohjaaja
liikuntasuunnittelija
vararehtori
Liikuntatieteellisten aineiden
opettaja
Terveydenhuoltosihteeri
Liikunta- ja tiedotussihteeri
Tukitehtävät
Vahtimestari
info-vastaavat
siivoojat
lehtori
virastomestari
kiinteistöpäällikkö
henkilöstösihteeri
kirjanpitäjä
opintoasiainpäällikkö
opintoasiainsihteeri
hallivalvoja
liikuntatilojen valvoja
vastaanottosihteeri
huoltoinsinööri
tekninen avustaja
Ohjaustehtävät
tuntiopettaja
liikunnanopettaja
liikunnanohjaaja
työpaikan liikkumisohjaaja
ohjaajia
joogaopettaja
fysioterapeutti
yrittäjä
opiskelija
liikuntatieteellisten aineiden
lehtori
hieroja
liikuntasihteeri
sarjojen sarjavastaavat
sivutoiminen tuntiopettaja
sarjojen sarjavastaavat
ultimate -valmentaja
jääkiekkovalmentaja
tuomarit

49. 48
(ALAINDEKSI 28 -> INDIKAATTORI 5)
Kysymys 6.5. ”Onko liikuntapalveluistanne vastaavalla taholla olemassa jonkinlainen oma
liikunnan toimintasuunnitelma tai kehittämissuunnitelma?”
Kaikista vastanneista korkeakouluista 38 % ilmoitti, että niillä on olemassa oma liikunnan
toiminta- tai kehittämissuunnitelma. Vastanneista ammattikorkeakouluista 36 % ilmoitti
omaavansa suunnitelman ja vastaavasti yliopistoista 40 %.
Kysymyksen avoimeen osaan vastaajat olivat luonnehtineet liikuntaan liittyviä
korkeakoulukohtaisia toiminta- ja kehittämissuunnitelmiaan eri tasoilla, kuten
seuraavista vastauksista nähdään. Vastauksia oli lueteltu hyvinkin erilaisilta tasoilta
lähtien yliopiston liikuntapoliittisesta strategiasta tai suunnitelmasta osana liikunnan
oppiaineen suunnitelmaa. Seuraavassa kuitenkin kuvattu vastauksia: toimintakertomus-
ja suunnitelma, toimintasuunnitelma, opetussuunnitelma, liikunnan oppiaineen
suunnitelma, työsuojelun toimintaohjelma, opiskelijaliikunnan toimintasuunnitelma
ja strategia, liikuntaohjelma, erillinen liikunnan tavoiteohjelma, erillinen liikunnan
toimintakertomus, ylioppilaskunnan liikunta- ja hyvinvointijaoston toimintasuunnitelma
ja strategia, vuosittainen toimintasuunnitelma, yliopiston liikuntapoliittinen strategia ja
yliopiston yleisstrategia, liikuntaopas.
(ALAINDEKSI 32 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 4.3. ”Onko henkilökunnallanne mahdollisuus osallistua korkeakoulunne
liikuntatarjontaan?”
Kyselyssä haluttiin selvittää myös sitä, miten korkeakoulun henkilökunnan on
mahdollista osallistua korkeakoulun liikuntatarjontaan. 85 % kaikista korkeakouluista
ilmoitti, että henkilökunnalla oli mahdollisuus osallistua liikuntatarjontaan. 15 %
ilmoitti, että osallistumismahdollisuus henkilökunnalla oli ainakin ”jonkin verran”.
Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kuvaavat luvut olivat hyvin samansuuntaisia.
Taulukko 22. Henkilökunnan mahdollisuus osallistua korkeakoulun liikuntatarjontaan
Mahdollisuus
osallistua
Kaikki
korkeakoulut
Ammattikorkea-
koulut
Yliopistot
Kyllä 85 % 80 % 90 %
Jonkin verran 15 % 20 % 10 %
Ei lainkaan 0 % 0 % 0 %

50. 49
(ALAINDEKSI 33 -> KUVAILLAAN)
Kysymys 3.8. ”Miten korkeakoulussanne huomioidaan arkiliikunnan mahdollisuus? Kerro
omin sanoin.”
Korkeakoulun edustajilta tiedusteltaessa sitä, miten oppilaitoksessa huomioidaan
arkiliikunnan mahdollisuus, vastaajat toivat esiin erityyppisiä seikkoja lähtien
konkreettisista toteutuksista tai mahdollisuuksista arkiliikunnan tukemisessa (suihkutilat,
pyöräilykatokset). Lisäksi arkiliikuntaa huomioitiin nostamalla asiaa esiin esim. erilaisilla
kampanjoilla tai teemapäivillä (autoton päivä, pyöräilykampanja) ja organisoimalla erilaisia
tapahtumia, joissa järjestetään esim. lajikokeiluita.
3.5 Toimivat prosessit
Toimivia prosesseja kuvaavaa alueeseen muodostui kaksi indikaattoria, joista toinen,
Indikaattori 6 käsittelee tiedottamista sekä liikuntahenkilöstön osallistumista muihin
työryhmiin. Indikaattori 7 sisältää kysymyksiä seuranta- ja palautejärjestelmästä sekä
liikuntapalveluiden parissa työskentelevien henkilöiden osallistumisesta erilaisiin
korkeakoulun työryhmiin. Lisäksi osaa kysymyksistä käsitellään muuten kuvailemalla.
INDIKAATTORI 6: TIEDOTTAMINEN JA TYÖRYHMIIN OSALLISTUMINEN
(ALAINDEKSI 34 -> INDIKAATTORI 6)
Kysymys 5.10. ”Miten korkeakoulunne liikuntatoiminnasta ja -palveluista tiedotetaan?”
Vastanneista suurin osa, yli 97 %, ilmoitti tiedottavansa liikuntatoiminnastaan ja
palveluista ainakin jollain tavalla. Suosituimpia tapoja tiedottaa korkeakoulun liikunta-
asioista olivat selvästi sähköiset viestimet, kuten sähköposti ja postituslistat (78.4 %),
korkeakoulun omat internet-sivut (54,1 %) sekä liikuntatoimen omat internet-sivut (43,2
%). Myös ilmoitustauluilla (liikuntatilat 56,8 % ja muut ilmoitustaulut 59,5 %) tiedotettiin
usein asioista. Samoin lähestulkoon puolet (48,6 %) kertoivat tiedottavansa liikunta-
asioista tutor-toimintansa kautta.

51. 50
Taulukko 23. Liikuntapalveluista tiedottaminen yleisyysjärjestyksessä
TIEDOTUSTAPA %1
Sähköposti, postituslista 78,4
Muu ilmoitustaulu 59,5
Liikuntatilojen ilmoitustaulu 56,8
Kk:n omat internet-sivut 54,1
Tutor-toiminta 48,6
Liikuntatoimen omat internet-sivut 43,2
Tiedotus, muu, mikä 37,8
Opiskelijatapahtumat 35,1
Muu lehti 32,4
Tiedotustilaisuudet 29,7
Lukukauden avajaiset 29,7
Liikuntatoiminnan erillinen palveluopas 29,7
Messut 10,8
Ainejärjestön lehti 8,1
1 Mukana kaikki maininnat, ei kumulatiivinen prosenttiosuus
(ALAINDEKSI 35 -> INDIKAATTORI 6)
Kysymys 5.11.”Kuinka usein alkavasta liikuntatoiminnasta ja -palveluista tiedotetaan?”
Alkavasta liikuntatoiminnasta tiedotetaan useimmiten (67,6 %) lukukausien alussa
sekä kun kurssi on alkamassa. Vain vähän alle kolme prosenttia ilmoitti, ettei tiedota
liikuntatoiminnasta tai -palveluista lainkaan.
Taulukko 24. Liikuntatoiminnasta tiedottaminen (kaikki korkeakoulut)
Liikuntatoiminnasta tiedottaminen %1
Lukukausien alussa sekä kun kurssi on alkamassa 67,6 %
Lukukausien alussa kertaluonteisesti 27,0 %
Kertaluonteisesti ennen tapahtumaa 18,9 %
Ei lainkaan 2,7 %
1 Mukana kaikki maininnat, ei kumulatiivinen prosenttiosuus

52. 51
(ALAINDEKSI 36 -> INDIKAATTORI 6)
Kysymys 5.12. ”Kuka vastaa korkeakoulunne liikuntatoiminnan ja -palveluiden
tiedottamisesta?”
Selvityksen mukaan näyttää siltä, että lähes kaikissa korkeakouluissa on vähintään yksi
henkilö, joka vastaa liikuntatoiminnan ja –palvelujen tiedottamisesta. Useimmiten
henkilö oli liikuntapalveluiden työntekijä (54,1 % vastanneista korkeakouluista).
Tällaisiksi henkilöiksi oli lueteltu useimmiten seuraavia: tuntiopettaja, liikuntasihteeri,
vahtimestari, ohjaaja, lehtori, liikuntasuunnittelija, palvelupäällikkö, liikuntapäällikkö,
liikuntakasvatusupseeri, henkilöstöpäällikkö, henkilöstösihteeri.
Melkein yhtä useassa korkeakoulussa tiedottamisesta vastasi joku muu (51,4 %
korkeakouluista). Tällaisia henkilöitä tai tahoja olivat mm. koulutusjohtaja, opiskelija,
opiskelijaliikunnan liikuntavastaava, opiskelijakunta, opiskelijakunnan liikunta- ja
tiedotussihteeri, opintosihteeri, tiedotusvastaava sekä opintoneuvoja.
Usein tiedottamisesta vastasi myös (21,6 % korkeakouluista) korkeakoulun tiedottamisesta
muutenkin vastaava henkilö.
Taulukko 25. Korkeakoulujen liikuntatoiminnasta tiedottaminen
Liikuntatoimen työntekijä, kuka? 54,1 %
Muu, kuka? 51,4 %
Korkeakoulunne tiedotuksesta vastaava henkilö 21,6 %
Ei kukaan 2,7 %

53. 52
(ALAINDEKSI 37 -> INDIKAATTORI 6)
Kysymys 6.6. ”Toimiiko korkeakoulunne liikunta-asioiden edustaja/edustajia joissakin
muissa korkeakoulunne työryhmissä? Missä? Millä tavalla? Kerro omin sanoin”
Avoimessa vastauksessa lomakkeen täyttäjät kuvasivat korkeakoulun liikunta-asioiden
edustajien osallistumista tai työskentelyä muiden asiantuntijoiden tai työryhmien kanssa.
Vastauksissa kuvattiin liikunta-asioiden toimijoiden työskentelyä muissa korkeakoulun
työryhmissä mm. siten, että liikuntatoimintaa suunnitellaan yhteistyössä korkeakoulun
muiden tahojen, kuten opiskelija- ja ylioppilaskunnan kanssa.
Lisäksi suunnittelu- ja muuta yhteistyötä tehdään liikunnanopettajien, liikunta-
suunnittelijoiden sekä liikuntasihteerien kanssa.
Muita työryhmiä olivat mm. kuntaryhmän liikuntatyöryhmä, jossa keskustellaan mm.
tilojen ja käyttöasteen tehostamisesta, esteettömyystyöryhmä, jossa edistetään esteetöntä
opiskelua korkeakoulussa sekä erilaiset terveystyöryhmät, joissa keskustellaan terveyteen
ja hyvinvointiin liittyvistä asioista.
Liikunta-asioita suunniteltiin tai niiden edustajia toimi myös erilaisissa henkilökunnan
vapaa-aikaan ja hyvinvointiin liittyvissä työryhmissä, kuten henkilöstönkehittämisryhmissä
sekä henkilökunnan virkistys- ja liikuntatoimikunnassa.
INDIKAATTORI 6: SEURANTA- JA PALAUTEJÄRJESTELMÄ SEKÄ OPPILAIDEN
OSALLISTUMINEN KEHITTÄMISEEN
(ALAINDEKSI 38 -> INDIKAATTORI 7)
Kysymys 4.2. ”Onko korkeakoulussanne käytössä seurantajärjestelmää liikuntapalvelujen
käyttäjämääristä ja käyttäjistä?”
Kaikista vastanneista korkeakouluista 54.1 % ilmoitti käytettävissään olevan
seurantajärjestelmän liikuntapalvelujen käyttäjämääristä ja käyttäjistä. Loput (45,9
%) ilmoittivat ettei mitään seurantajärjestelmää ole. Tosin vaikka puolet ilmoittikin
omaavansa seurantajärjestelmän, järjestelmien taso ja tietojen keräämisen täsmällisyys
vaihtelivat suuresti eri paikkojen välillä. Seurantajärjestelmiä oli kuvattu mm. seuraavaan
tapaan: automaattinen kulunvalvonta, liikuntapassit, ohjaajan tukkimiehenkirjanpito,
kävijämäärälomakkeet, vahtimestari raportoi.