Enontekiön kunnan perustuslakivaliokunnalle toimittama kirjelmä 18.4.2013 vierailuun liittyen.

1. Perustuslakivaliokunnalle
ENONTEKIÖN KUNNAN KANTA ILO-169 YLEISSOPIMUKSEN RATIFIOINTIIN SEKÄ
KANSAINVÄLISEN BIODIVERSITEETTISOPIMUKSEN ARTIKLAN 8j TULKINTAAN
Enontekiön kunta haluaa tällä kirjelmällä saattaa perustuslakivaliokunnan tietoon kunnan
kannan kahdesta kansainvälisestä valtiosopimuksesta; ILO-169:stä sekä kansainvälisestä
biodiversiteettisopimuksesta, esittää omat toimenpide-ehdotuksensa
perustuslakivaliokunnalle sekä saattaa tietoonne, millaisia virheellisiä väittämiä Suomen
saamelaisten asemasta on viime aikoina esitetty kansainvälisille toimijoille.
1. Yleisesti oikeuksista maahan, veteen ja elinkeinoihin
Oikeudet maahan, veteen ja elinkeinoihin ovat ensisijaisesti kansallisoikeudellisia ja
historiallisia kysymyksiä. Kansainvälisoikeudellisen sopimuksen ratifioinnilla ei voida
muodostaa uusia oikeuksia jo olemassa olevien oikeuksien päälle tai niiden sijaan. Mikään
oikeusvaltio ei voi toimia näin. On huomattava, että jo nykyiselläänkin Saamelaiskäräjillä on
suurempi sananvalta esimerkiksi kansallispuistojen ja erämaa-alueiden maankäyttöön
liittyvissä kysymyksissä kuin muulla Ylä-Lapin väestöllä.
Lain tarkoittamat saamelaiset ja suomalaiset asuvat Lapin saamelaisalueella täsmälleen
samoilla alueilla ja harjoittavat samoja elinkeinoja täsmälleen samoista oikeudellisista
lähtökohdista käsin. On huomattava, että saamelaisilla ja Lapin muulla väestöllä on
sukututkimuksellisesti todistettavasti yhteisiä esi-isiä. Jo yksistään tämän pitäisi olla riittävä
indikaattori osoittamaan, että kulttuuri- ja kielieroista huolimatta oikeuksia maahan, veteen
tai elinkeinoihin ei voida osoittaa pelkästään yhdelle väestöryhmälle, vaan kaikilla
saamelaisalueen ryhmillä tulee olla tasapuoliset oikeudet elää, olla ja harjoittaa
elinkeinojaan tällä alueella.
Saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet taas pitää, ja ne voidaan, turvata muilla
keinoin kuin esimerkiksi ILO-169:n ratifioinnin kautta.Maankäyttöä koskevien säännösten
muuttaminen Saamelaiskäräjien esittämällä tavalla sulkisi ulkopuolelle suuren osan siitä
väestöstä, joka on asuttanut saamelaisaluetta ikimuistoisista ajoista lähtien.
Nykyiset lain tarkoittamat saamelaiset ovat historiallisten ja sukututkimuksellisten seikkojen
valossa todistettavasti osaltaan ns. lappalaisten, muinaisten lapinkylien asukkaiden,
jälkeläisiä. Osa saamelaisista taas on porosaamelaisia. Suuri osa porosaamelaisistataas on
siirtynyt Suomen saamelaisalueelle vasta myöhemmin Norjasta ja Ruotsista.
ENONTEKIÖN KUNTA KIRJELMÄ
Ounastie 165
99400 ENONTEKIÖ
P. 016 556 111
Fax. 016 556 229
kirjaamo@enontekio.fi 1.4.2012

2. Alue, mihin ulkomailta Suomeen muuttaneet porosaamelaiset asettuivat asumaan, oli
ennestään lappalaisten asuttamaa aluetta. Nämä vanhimpaan Lapin asutukseen kuuluvat
ihmiset on rajattu saamelaismääritelmän kieliperusteen nojalla saamelaisuuden ulkopuolelle.
Saamelaisalueen kunnista saamelaisilla on enemmistö vain Utsjoen kunnassa; Inarin,
Enontekiön ja Sodankylän kunnissa suomalaisilla on selvä enemmistö. Saamelais- ja
suomalaisväestö on aikojen saatossa myös sekoittunut keskenään niin paljon, ettei
todennettavia rodullisia eroja ole. Jo pinnallinenkin olosuhteiden tarkastelu ja vertailu taas
paljastaa, etteivät saamelaiset ole maata omistamaton heimoasteella järjestäytyneen
yhteiskunnan ulkopuolella elävä ryhmä, jollaisten oikeuksien turvaamiseksi ILO-169
yleissopimus on laadittu.
2. Enontekiön kunnanvaltuuston kannanotto ILO-169 yleissopimuksen ratifiointiin
Enontekiön kunnanvaltuusto on 20.6.2012 pitämässään kokouksessa tehnyt periaatteellisen
päätöksen kunnan kannasta kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen numero 169
ratifiointiin. Valtuusto näkee, että sopimuksen ratifioinnin myötä saamelaiset ja muut
Enontekiön kuntalaiset olisivat vaarassa joutua keskenään eriarvoiseen asemaan.
Kunnanvaltuuston näkemyksen mukaan saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet pitää
ja ne voidaan turvata ilman ko. sopimuksen ratifiointia.ILO-169 yleissopimusmuuttaisi
saamelaisalueen maanomistusoloja sekä maan- ja vedenkäyttöoikeuksia tavalla, joka olisi
omiaan aiheuttamaan erittäin vakavia ristiriitoja paikallisten asukkaiden välille.
Kunnanvaltuusto haluaa myös korostaa, että Enontekiön kunnan tehtävänä on taata kaikille
Enontekiön kuntalaisille yhtäläiset mahdollisuudet elää, olla ja harjoittaa elinkeinojaan
kunnan alueella. ILO-169 yleissopimuksen ratifioinnin jälkeen tämä ei enää olisi mahdollista.
Enontekiön kunnassa ollaan huolissaan pyrkimyksistä implementoida sopimuksen artiklat
kansalliseen lainsäädäntöön riippumatta siitä, tuleeko sopimus koskaan ratifioitavaksi.
Lainsäädäntöhankkeita jotka koskettavat sopimuksen artikloja ovat mm. lain
saamelaiskäräjistä ja metsähallituslain uudistaminen.
Enontekiön kunta on huolissaan kehityksestä, joka voi pahimmillaan johtaa vain yhden
intressiryhmän eli saamelaisten poronhoitajien oikeuksien huomioimiseen kunnan alueella.
Kunnan näkemyksen mukaan Enontekiön tulevaisuuden tulee perustua aidosti monietniseen
malliin, jossa kaikki kunnan alueella jo asuvat tai sinne myöhemmin muuttavat väestöryhmät
toimivat syrjimättömästi yhdessä.
Kaikkien elinkeinojen intressit tulee myös kyetä sovittamaan yhteen ja kaiken toiminnan niin
maankäytön kuin muunkin suhteen tulee perustua suvaitsevaisuuteen, yhteistoimintaan,
keskinäiseen kunnioitukseen ja kompromisseihin ilman erottelua. Mikäli kansallinen
lainsäädäntö kehittyy pelkästään yhtä väestöryhmää suosivaan suuntaan, voivat ristiriidat
joita tällainen kehitys aiheuttaa kärjistyä tasolle, jollaista sivistysvaltiossa ei voida hyväksyä.
Täten on äärimmäisen tärkeää, ettei valtion maiden omistus- tai hallintaoikeutta
siirretämillään tasolla saamelaisille kansallisen lainsäädännön tai ILO-sopimuksen ratifioinnin
kautta. Sen sijaan on tärkeää, että saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet turvataan
kaikissa olosuhteissa. Historiallisten tosiseikkojen nojalla olisi myös toivottavaa, että
saamelaismääritelmää tai ylipäätään alkuperäiskansan määritelmää tarkastettaisiin
vastaamaan todellisuutta.
Pöytäkirjanote Enontekiön kunnanvaltuuston 20.6.2012 kokouksesta esitetään tämän
asiakirjan LIITTEENÄ 1.

3. Edelleen on huomattava, että ILO-169 yleissopimuksen ratifiointi ja erityisten maa- ja
vesioikeuksien osoittaminen yhdelle väestöryhmälle voisi vaarantaa esimerkiksi kunnan
kaavoitusharkinnan loukkaamattomuuden. Saamelaiskäräjät saattaisivat kyetä rajoittamaan
kunnan harkintavaltaa merkittävästi ja päätöksentekoon tulisi mukaan elementtejä, joita ei
voida pitää hyväksyttävinä hyvän hallinnon vaatimusten näkökulmasta. Enontekiön kunnan
kannanotto lain saamelaiskäräjistä uudistamiseen esitetään tämän asiakirjan LIITTEENÄ 2.
3. Enontekiön kunnanhallituksen kanta biodiversiteettisopimuksen artiklan 8j
tulkitsemiseen
Kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen artiklassa 8j todetaan, että sopimusosapuolena
olevien valtioiden tulee kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja
ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja
käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta
perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen
yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja
käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa.
Enontekiön kunnanhallituksen näkemyksen mukaan biodiversiteettisopimus velvoittaa
Suomen valtion huomioimaan niin saamelaiset kuin muut paikallisyhteisöjen ihmiset
tasavertaisina ryhminä, joiden etua tulee edistää tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Tämä ei
valitettavasti toteudu esimerkiksi nykyisessä biodiversiteettistrategiassa.
Enontekiön kunnan nykyinen kulttuurinen tila on rakentunut vuosisatojen aikana
porotalouden, maanviljelyksen, eränkäynnin, luontaiselinkeinojen ja kestävän kehityksen
mukaisen luontomatkailun perustalle. Biodiversiteettisopimuksen artiklan 8j pohjalta
muodostettujen Akwé: Kon ohjeiden soveltamisessa tulisi huomioida myös muut paikalliset
yhteisöt, kuten kyläyhdistykset, sekä perinteistä elämäntapaa harjoittavien ihmisten
edustajina esimerkiksi lapinkyläyhdistykset, tasavertaisina ryhminä Saamelaiskäräjien ja
muiden saamelaiskulttuurin edustajien rinnalla.
Myös Ylä-Lapin kuntien voidaan katsoa olevan paikallisia yhteisöjä. Kunnat toimivat
kuntalaisten edunvalvojina ja palveluntuottajina sekä demokraattisesti hallinnoituina
yksiköinä ne edustavat niitä ihmisiä ja paikallisia yhteisöjä, joiden elämäntapa on luonut
perustan näiden kuntien nykyiselle kulttuuriselle tilalle ja joiden perinteet elävät täällä
edelleen vahvoina.
Esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä hallituksen esityksestä
metsästyslaiksi todetaan (MvM 7/1993),että metsästys on vanhastaan ollut osa suomalaista
kulttuuria ja siten metsästykseen liittyy paljon perinteitä, joiden muotoutumiseen ovat eri
aikoina vaikuttaneet yhteiskunnallisissa oloissa, riistaeläinkannoissa ja pyyntimenetelmissä
tapahtuneet muutokset. Osaltaan tämän linjauksen mukaisesti on myös säilytetty Pohjois-
Suomen kuntien kuntalaisten vapaa metsästysoikeus valtion mailla. Valiokuntamietinnön ja
metsästyslain mukaisesti metsästyksen voidaan katsoa olevan sellainen osa paikallisten
yhteisöjen perinteistä elämäntapaa, joka nauttii biodiversiteettisopimuksen artiklan 8j
mukaista suojaa.
Edelleen on huomattava, että perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVL 38/2004)
todennut, että kulttuurin kehittymisen vuoksi saamelaiskulttuuriin ja erityisesti turvattuihin
elinkeinoihin kuuluvat myös sen perinteisten elinkeinojen nykyaikaiset soveltamismuodot.
Valiokunnan tulkintaa laajentamalla on perusteltua todeta, että muinaisten lapinkylien
modernit muodot, Ylä-Lapin kunnat, ja näissä kunnissa asuvat ihmiset, joille on
erityislainsäädännössä osoitettu mm. erityisiä metsästys- ja kalastusoikeuksia elämäntapansa

4. toteuttamiseksi ja elinkeinojensa harjoittamiseksi, ovat BDS:n artiklan 8j tarkoittamia
paikallisia yhteisöjä suhteellisen modernista elämäntavastaan huolimatta.
Enontekiön kunnassa tunnistettiin ongelmat biodiversiteettisopimuksen tulkinnassa kunnan
valmistellessa lausuntoa Metsähallituksen suunnitelmasta Ylä-Lapin
luonnonvarasuunnitelmaksi. Enontekiön kunnanhallituksen suunnitelmasta antama lausunto
esitetään tämän asiakirjan LIITTEENÄ 3. Toinen saamelaisalueen kunta, Inari, on omassa
lausunnossaan yhtynyt Enontekiön kunnan näkemykseen BDS:n artiklan 8j liian suppeasta
tulkinnasta.
4. Disinformaatiosta
YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea antoi loppupäätelmänsä Suomelle
4.9.2012. Loppupäätelmässään komitea suosittaa saamelaiskäräjien päätöksentekovaltaa
lisättäväksi kulttuuriautonomian osalta ml. maaoikeuksien ja luonnonvarojen käyttö
saamelaisten perinteisesti asuttamilla alueilla. Komitea suosittaa myös toimenpiteisiin
ryhtymistä saamelaisten perinteisen poronhoitoelinkeinon suojelemiseksi. Edelleen komitea
suosittelee, että määriteltäessä äänioikeutettuja saamelaiskäräjien vaaleissa saamelaisille
annetaan oikeus itse päättää asemastaan ja saamelaisyhteisöön kuulumisesta.
Enontekiön kunnan näkemyksen mukaan komitea on antanut loppupäätelmänsä nojaten
Saamelaisneuvoston sille toimittamaan disinformaatioonsaamelaisalueen tilanteesta.
Saamelaisneuvoston CERD:lle toimittama kirjelmä esitetään tämän asiakirjan LIITTEENÄ 4.
Kirjelmä sisältää useita virheitä ja virheellisiä väittämiä, joista eräänä räikeänä esimerkkinä
voidaan mainita lain saamelaiskäräjistä 3§:n kääntäminen väärin (s.3). Lain kohdasta 1. on
tarkoitushakuisesti jätetty sana ”tai” pois, joka saa koko nykyisen saamelaismääritelmän ja
sitä kautta KHO:n tekemän päätöksen näyttäytymään väärässä valossa.
Edelleen kirjelmässä pyritään vieraannuttamaan saamelainen ja suomalainen poronhoito
toisistaan käyttämällä saamelaisesta poronhoidosta termiä ”reindeerhusbandry” ja
suomalaisesta poronhoidosta termiä ”reindeerfarming”. Tosiasiallisesti niin suomalaiset kuin
saamelaisetkin poronhoitajat harjoittavat elinkeinojaan täsmälleen samoista lähtökohdista ja
täsmälleen samoilla menetelmillä.
Kirjelmän vaateet , joihin myös Saamelaiskäräjät yhtynyt, poronhoidon osoittamisesta lailla
saamelaisten yksinoikeudeksi, erityisten maa- ja vesialueiden hallintaoikeuksien
osoittamisesta saamelaisille sekä vaatimukset ILO-169 yleissopimuksen ja pohjoismaisen
saamelaissopimuksen ratifioinnista ovat tässä kirjelmässä aiemmin esitettyjen seikkojen
nojalla perusteettomia.
5. Toimenpide-ehdotukset
Ehdotuksenaan asian ratkaisemiseksi Enontekiön kunta esittää valtioneuvostolle seuraavaa:
- ILO-169 yleissopimuksen ratifiointiedellytysten selvittämiseksi on perustettava
riippumaton työryhmä laatimaan olosuhdeanalyysi saamelaisalueen ja saamelaisten
olosuhteista. Työryhmä on määrättävä sille annettavassa toimeksiannossa selvittämään
vähintäänkin seuraavat seikat:
o Missä määrin ja missä laajuudessa poronhoidosta, metsästyksestä, kalastuksesta
tai muista asioista säädetty nykylainsäädäntö estää tai rajoittaa saamelaisia
harjoittamasta kulttuuriinsa kuuluvia elinkeinoja vai onko tällaisia
lainsäädännöllisiä rajoitteita laisinkaan?

5. o Mitkä tai mitä ovat ne biodiversiteettisopimuksen artiklassa 8j mainitut
paikalliset yhteisöt, joiden tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä Suomi on
sitoutunut kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittamaan, suojelemaan
ja ylläpitämään sopimuksen ratifioidessaan?
o Mikä on lapinkylien väestöstä polveutuvien ihmisten oikeusasema ja mikä on
saamelaisalueen kuntien oikeusasema suhteessa siihen, että näiden kuntien
nykyinen kulttuurinen tila on rakentunut vuosisatojen aikana porotalouden,
maanviljelyksen, eränkäynnin, luontaiselinkeinojen ja kestävän kehityksen
mukaisen luontomatkailun perustalle; eli perustalle jonka nykyisten kuntien
alueella sijainneet lapinkylät ovat luoneet?
o Millä tavoin saamelaismääritelmää tulisi tarkastaa nykyisestä ja pitäisikö valtion
lainsäädännöllä tunnustaa lapinkylien väestöstä polveutuvien ihmisten tai
ylipäätään Lapin kuntien kuntalaisten erityinen oikeusasema suhteessa
valtaväestöön?
o Mikä on saamelaisalueen todellinen maantieteellinen ulottuvuus?
- Olosuhdeanalyysin ja avointen kysymysten selvittämisen jälkeen Suomen valtion on
tehtävä päätös ILO-169 yleissopimuksen ratifioimisesta. Jo pelkästään saamelaisalueen
ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että asiassa kyetään tekemään
lopullinen ja pysyvä päätös. Enontekiön kunnan näkemyksen mukaan ILO-169
yleissopimusta ei voida ratifioida, mikäli laadittava olosuhdeanalyysi osoittaa, että
nykylainsäädäntö ei aseta rajoitteita saamelaiskulttuuriin kuuluvien elinkeinojen
harjoittamiselle. Edelleen sopimusta ei voida ratifioida, mikäli lapinkylien väestöstä
polveutuvien ihmisten, BDS:n artiklassa 8j mainittujen paikallisten yhteisöjen tai
saamelaisalueen kuntien oikeusaseman osoitetaan olevan sellainen, että ILO-169
yleissopimuksen ratifiointi asettaisi nämä ihmiset ja yhteisöt eriarvoiseen asemaan
suhteessa lain tarkoittamaan saamelaisväestöön tai saamelaisia edustavaan yhteisöön,
Saamelaiskäräjiin, nähden.
- ILO-169 yleissopimusta tai pohjoismaista saamelaissopimusta ei tule myöskään ratifioida,
mikäli olosuhdeanalyysi ei selkeästi osoita, että saamelaisten osallistumis- ja
vaikuttamismahdollisuudet saamelaisalueella sijaitsevien valtion maa- ja vesialueiden
käyttöön sekä niihin liittyviin päätöksentekoprosesseihin ovat selkeästi huonommat kuin
muulla väestöllä.
- Mikäli ILO-169 yleissopimuksen ratifioinnin valmisteluja kaikesta huolimatta jatketaan,
tulee Suomen valtion tunnustaa Suomen lappalaiset, jotka voivat asiakirjoin osoittaa
perinteiset oikeutensa ja omistuksensa, Suomen alkuperäiskansaksi. Perustuslain 17§:n
3 momentin mukaisesti: ”Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla
ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan.” ILO-169
yleissopimuksen ratifiointi ja oikeuksien osoittaminen pelkästään saamelaisille olisi jo
tämänkin nojalla perustuslain loukkaus, joka eväisi mainituilta muilta ryhmiltä
mahdollisuuden oman kulttuurinsa kehittämiseen perinteisillä alueillaan. Perustuslain
lisäksi on huomioitava ILO:n hallintoelimen maaliskuussa 2001 antama lausunto, jossa
käsiteltiin sopimuksen toimeenpanoa Gröönlannissa. Hallintoelin totesi, että
maaoikeuksien rajaaminen vain tietylle ryhmälle olisi ristiriidassa vakiintuneen
järjestelmän kanssa, jossa yhteiset maaoikeudet perustuvat Gröönlantilaiseen
perinteeseen ja joiden toteutumista valvovat paikalliset viranomaiset. Tilanne on
vastaavanlainen myös Suomen saamelaisalueella, jossa kotikunnan perusteella
vahvistetut oikeudet ympäröiviin maa- ja vesialueisiin (mm. poronhoito, metsästys- ja
kalastusoikeus) perustuvat paikallisen perinteisen elämäntavan tunnustamiseen. Nämä

6. oikeudet on vahvistettu mm. erityislainsäädännöllä kaikille saamelaisalueen kuntien
kuntalaisille ja viranomaiset vastaavat näiden oikeuksien toteutumisesta.
6. Lopuksi
Enontekiön kunnan näkemyksen mukaan niin saamelaisalueen kuntien kuin Suomen
valtionkin tehtävänä on taata kaikille saamelaisalueen kuntalaisille yhtäläiset mahdollisuudet
elää, olla ja harjoittaa elinkeinojaan tällä ainutlaatuisella alueella.
Toimintatapamallien tulee perustua aitoon monietnisyyteen, jossa erilaiset väestöryhmät ja
alkuperäiset paikalliskulttuurit toimivat syrjimättömästi yhdessä ja jossa eri ryhmiä sekä eri
elinkeinoja kohdellaan tasapuolisesti. Enontekiön kunta näkee saamelaiset sekä
saamelaiskulttuurin erittäin tärkeinä. Kunta pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että
saamen kieli ja kulttuuri säilyvät elinvoimaisina. Kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden
turvaamisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä erityisten maa- ja vesioikeuksien kanssa
eikä turvaaminen siten vaadi erityisten maa- ja vedenkäyttöoikeuksien osoittamista
saamelaisille.
Pyydämme kunnioittavasti, että valiokunta ottaa huomioon Enontekiön kunnan kannan näitä
kysymyksiä käsitellessään. Tarjoamme myös käyttöönne Enontekiön kunnan
asiantuntemusta asiasta ja saavumme mielellämme kuultaviksi kaikissa asiaan liittyvissä
kysymyksissä. Pitäisimme erityisen suotavana, että kaikkia saamelaisalueen kuntia kuultaisiin
laajasti silloin, kun valmistellaan sellaisten kansainvälisten sopimusten ratifiointia, jotka
vaikuttavat suoraan ja välillisesti näiden kuntien toimintaan sekä elinvoimaan.
Enontekiöllä 1.4.2013
Mikko Kärnä Sari Keskitalo Seppo Alatörmänen
Kunnanjohtaja Kunnanhallituksen PJ Kunnanvaltuuston PJ
LIITTEET 1. Pöytäkirjanote, Enontekiön kunnanvaltuusto 20.6.2012, 17§
2. Enontekiön kunnan kannanotto lain saamelaiskäräjistä uudistamiseen 31.1.2013
2. Pöytäkirjanote, Enontekiön kunnanhallitus 13.9.2012, 240§
3. Saamelaisneuvoston kirjelmä CERD:lle, 13.8.2012