Recomendados
Mais conteúdo relacionado
Destaque
Destaque (20)
Luonto- ja elämyspedagogikka
- 1. LUONTO- JA ELÄMYSPEDAGOGIIKKA OAMK ROLLO 11.-12.6.13
- 2. ”Ympäristökasvatus mahdollistaa jokaiselle ihmiselle sellaisten tietojen, arvojen, asenteiden, sitoutumisen ja taitojen saaminen, joita tarvitaan ympäristön suojeluun ja parantamiseen” -Wolff-
- 5. ”Luonto tarjoaa maailman, josta voi ammentaa uutta elämää ja rohkeutta löytää se erämaa, joka meidän on kohdattava sielussamme” -Lyytinen 1995-
- 11. ”Jokainen lähtö tallaamattomalle polulle on uhkayritys, joka vain poikkeuksellisissa olosuhteissa vaikuttaa järkevältä ja sellaiselta, että voi onnistua” -Albert Schweitzer-
- 14. ”Seikkailu voi olla päämäärä sinänsä. Itsetuntemus on se salainen ainesosa, joka sytyttää uskalluksemme”. -Grace Lichtenstein-
Notas do Editor
- Kestävän kehityksen kasvatus ja ympäristökasvatus ovat suomenkielisinä rinnakkaiset käsitteet. Niiden tavoitteet ovat samanlaiset, mutta painotuksissa voi esiintyä eroja. Kestävän kehityksen kasvatus -käsitteen käyttö tuo selkeämmin esiin kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet (ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen). Ympäristökasvatus käsitettä käytettäessä painotetaan erityisesti kestävän kehityksen ekologista ulottuvuutta. Lähteinä käytetty WWF, YK ja http://www.ymparistokasvatus.fi/
- Ympäristönäkökohtien tiedostamista ja niiden huomioimista toimintaa koskevia päätöksiä ja valintoja tehtäessä. Tietoja, taitoja ja tahtoa ottaa kantaa yhteisiin asioihin ja toimia yhteisen hyvän puolesta. Aktiiviselle kansalaisuudelle on ominaista kriittinen ajattelu, vastuullisuus sekä osallistuminen eri tavoin yhteiskunnan eri tasoilla. Ympäristöherkkyys on kykyä havainnoida ja aistia ympäristöä ja tätä kautta huomata myös ympäristössä tapahtuvat muutokset. Keskeistä on myös omien tekojen ympäristövaikutusten ymmärtäminen. Myönteisiin ympäristökokemuksiin ja ympäristöherkkyyteen liittyy läheisesti käsite luonnosta mielipaikkana. Lähteinä käytetty Willamo R 2004, Louhimaa E 2005, Kaplan & Kaplan 2006, Cantell H & Larna R 2006
- Ympäristövastuullisen käyttäytymisen pohjalla on positiivinen luontosuhde. Pohjana koetut luontokokemukset sekä roolimallit. Positiivinen kierre, jossa myönteiset kokemukset lisäävät yhteen kuuluvuutta luontoon -> viettävät enemmän aikaa siellä -> vahvistaa luonnosta saatua hyvinvointivaikutusta. Lähde: Bögeholz S 2006 Chawlan teoria 2006 Luonto rajallinen resurssi Tuhoavan käyttäytymisen ei hyväksyminen Luonnossa olemisesta nauttiminen Kiinnostus muihin luontokappaleisiin ja ilmiöihin
- Kokemukset ja elämykset ovat tärkeitä luontokasvatuksessa. Kasvattajakin oppii koko ajan avoimen suhtautumisen ja ihmettelyn avulla. Kaikkein palkitsevinta, elämyksellisintä ja mieleen jäävintä on tutkia asioita ja ilmiöitä itse, omassa lähiympäristössä retkeillen. Lähteenä käytetty Fjortoft I 2001, Kyttä M 2003, Louv R 2005, Maudsley M 2007
- Luontoaltistuksella on havaittu olevan elvyttäviä ja parantavia vaikutuksia keskittymiskykyyn ja tarkkaavaisuuteen. Tutkimuksissa on havaittu, että jo pelkkä luontonäkymä esimerkiksi toimiston ikkunasta auttaa keskittymiskyvyn elpymisessä ja säilyttämisessä. Lähteinä Käytetty Kaplan & Kaplan, Jouhtinen M 2012, Korpela K 2007, Kaplan S 2001
- elämyksellistä luontoa kunnioittavaa tavoitteellista tietoista ja kokonaisvaltaista toimintapainotteista kasvuprosesseja tukevaa Toimintaorientoitunut ja sosiaalinen oppiminen Vaatimusten tulee olla osanottajan kannalta vaativia, mutta ei mahdottomia Kokemusten tulee olla kokonaisvaltaisia Ryhmävastuuseen siirrytään mahdollisimman pian Tilanteiden tulee olla todellisia ja konkreettisia Toimintojen tulee olla monipuolisia Lähteenä käytetty Quinn 1990, Bowles 1995, Caven 1992, Priest 1990, Csikszentmihalyi 1991,
- Seikkailu koskettaa yksilön emotionaalista ja älyllisiä osa-alueita. Prosessi alkaa siitä että yksilö tiedostaa olevansa tilanteessa, jossa tarvitaan taitoja ja kykyjä joita hän olettaa itsellään olevan. Omien voimavarojen kohtaaminen tekee seikkailusta intensiivisen ja syvällisen kokemuksen. Olipa lopputulos seikkailusta iloinen tai surullinen, mieltä ylentävä tai alentava, on sen tuloksena muutoksia yksilön itsetuntemuksessa. Seikkailun lopputulosta ei voi etukäteen ennakoida. Seikkailu kuvastaa loputonta uskoa löytää merkityksiä ja mielekkyyttä omasta elämästä. Lähteenä käytetty Quinn 1990, Bowles 1995, Caven 1995 ja Mortlock 1984
- Yhteisöllinen seikkailu Käytännön näkökulma. Survival-henkinen perustietojen ja taitojen hyödyntäminen. Yksilön ja ryhmien toimintaa yhdistelemällä saadaan toimintaa, joka palvelee koko yhteisöä Bowles 1996
- Yksilöllinen seikkailu Toiminta riippuu yksilön tai ryhmän mielipiteistä tai motiiveista Ei käytännöllinen yhteisölle Yksilö hyötyy ominen taitojen ja henkilökohtaisen kasvun kehittymisestä Bowles 1996
- 3. Vieraantunut seikkailu Äärimmäistä nautinnon tavoittelua Tyypillisesti ei kontrollia eikä sitä voi harjoitella Uhkarohkeaa toimintaa Bowles 1996
- 4. Business-seikkailu Turvallista, ei täytä seikkailulle asetettuja tavoitteita Ajankulua ja hauskanpitoa Bowles 1996