Terveyden edistämisen suuntaviivat ja linjaukset, osa 2

1. Terveyden edistämisen suuntaviivat ja linjauksetosa 2 Ari HaaranenItä-Suomen yliopisto 18.2.2011

2. Sisältö II osa Suomalaisen terveyden edistämisen kehittyminen 1900-luvulta tähän päivään Uusimmat yhteiskuntapoliittiset linjaukset ja strategiat Suomessa

3. Terveyden edistämisen kehitysvaiheet Suomessa Vapaaehtoisjärjestöjen toimintavaihe 1900-1940 luvuilla Sosiaali- ja terveyspoliittisen lainsäädännön vaihe 1940-1960 luvuilla Lainsäädännön tehtävänä tukea väestön terveyden ja hyvinvoinnin kehittymistä Kansanterveyslain vaihe 1970 –luku (perusterveydenhuollon vaihe) Kansanterveyslaki 1972: Laajensi vastuuta väestön terveyden edistämisestä Tehosti ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa Vertaa Alma Ata 1978!

4. Terveyden edistämisen kehitysvaiheet Suomessa Elämäntyylivaihe 1980 -luvulla Valtakunnalliset suunnitelmat Terveyskasvatuksen yhdyshenkilöt Health for All –ohjelman mallimaa Uuden kansanterveyden vaihe 1980 –luvulta lähtien 1990 –luvulla sosiaalisen vastuun ja terveyden suojelun vaihe sekä yhteisöllisen terveyden edistämisen vaihe Uudistettu Terveyttä kaikille vuoteen 2000 –ohjelma Väestön osallistumismahdollisuuksien kehittäminen

5. Terveyden edistämisen kehitysvaiheet Suomessa Yhteiskuntapoliittisen terveyden edistämisen vaihe 2000 –luvulla Terveys 2015 -kansanterveysohjelma

6. Terveys 2015 -kansanterveysohjelma Taustalla ajatus, että ihmisten terveyttä voidaan edistää arkielämän ympäristöissä, mutta myös vahingoittaa Yhteistyöohjelma, jossa painotetaan terveyden tukemista ja edistämistä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla Toimi kehyksenä hankkeille ja toiminnoille 8 tavoitetta, jotka kohdentuvat keskeisiin kansanterveyteen vaikuttaviin tekijöihin

7. Terveys 2015 –ohjelman tavoitteet Ikäryhmittäiset tavoitteet: Lasten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila paranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet ja sairaudet vähenevät merkittävästi. Nuorten tupakointi vähenee siten, että 16-18-vuotiaista alle 15 % tupakoi; nuorten alkoholin ja huumeiden käyttöön liittyvät terveysongelmat kyetään hoitamaan asiantuntevasti eivätkä ne ole yleisempiä kuin 1990-luvun alussa. Nuorten aikuisten miesten tapaturmainen ja väkivaltainen kuolleisuus alenee kolmanneksella 1990-luvun lopun tasosta. Työikäisten työ- ja toimintakyky ja työelämän olosuhteet kehittyvät siten, että ne osaltaan mahdollistavat työelämässä jaksamisen pidempään ja työstä luopumisen noin kolme vuotta vuoden 2000 tasoa myöhemmin. Yli 75-vuotiaiden keskimääräisen toimintakyvyn paraneminen jatkuu samansuuntaisena kuin viimeisten 20 vuoden ajan.

8. Terveys 2015 –ohjelman tavoitteet Kaikille yhteiset tavoitteet: Suomalainen voi odottaa elävänsä terveenä keskimäärin kaksi vuotta kauemmin kuin vuonna 2000. Suomalaisten tyytyväisyys terveyspalvelujen saatavuuteen ja toimivuuteen sekä koettu oma terveydentila ja kokemukset ympäristön vaikutuksesta omaan terveyteen säilyvät vähintään nykyisellä tasolla. Tavoitteisiin pyritään myös siten, että eriarvoisuus vähenee ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointi ja suhteellinen asema paranevat. Tällöin tavoitteena on sukupuolten, eri koulutusryhmien ja ammattiryhmien välisten kuolleisuuserojen pienentyminen viidenneksellä.

9. Terveyden edistämisen laatusuositus Tarkoituksena jäsentää terveyden edistämisen laajaa toimintakenttää sekä tukea kuntien omaa laadunhallintatyötä Tavoitteena väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen nostaminen toiminnan painoalueeksi kaikissa kunnissa -> tarvitaan terveyden edistämisen rakenteiden arviointia, johtamisen kehittämistä, voimavarojen suuntaamista ehkäisevään työhön, hyvinvointiosaamisen vahvistamista ja toiminnan säännöllistä seurantaa ja arviointia.

10. Terveyden edistämisen laatusuositus Kuusi toimintalinjaa: Terveyden edistämisen toimintapolitiikka ja johtaminen Terveyttä edistävät elinympäristöt Terveyttä edistävä yhteistyö ja osallistuminen Terveyden edistämisen osaaminen Terveyttä edistävät palvelut Terveyden edistämisen seuranta ja arviointi

11. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma Tavoitteena väestön terveydentilan parantuminen ja terveyserojen kaventuminen Tehtävänä terveysnäkökohtien huomioonottaminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja palvelujärjestelmissä Linjaa terveyden edistämistä eri alueilla ja esittää konkreettisia toimenpiteitä Seuranta ja arviointi

12. Uusi terveydenhuoltolaki Voimaan 1.5.2011 Painotukset: Asiakaskeskeisyys Potilasturvallisuus ja laatu Perusterveydenhuollon vahvistaminen Eri toimijoiden välinen yhteistyö Terveyden edistäminen ja terveyserojen kaventaminen Kustannusten kasvun hillitseminen Terveyden edistäminen keskeistä kustannusten hillitsemisessä

13. Muut ohjaavat asiakirjat KASTE –ohjelma (kts. erillinen video) Erilaiset suunnitelmat Oppaat ja suositukset Terveys kaikissa poliitikoissa

14. Linjauksissa painottuu Ihminen aktiivinen toimija ja osallistuja Laaja-alainen monien eri toimijoiden välinen yhteistyö Toiminta ihmisten arkielämässä Terveyspolitiikan merkitys terveyttä tuottavana tekijänä Ympäristö merkityksellinen terveydelle Linjaukset ohjaavat terveyden edistämistä ja antavat toiminnalle yhteiset tavoitteet

15. Lähteet; osa 1 Bhatti, T. & Hamilton, N. 2002. Health Promotion. What is it? Health PolicyResearch Bulletin, Vol. 1 (3), 5-7. Catford, J. 2006. Creatingpoliticalwill: movingfrom the science to the art of healthpromotion. Health Promotion International, Vol. 21(1), 1-4. De Leeuw, E., ChoTang, K. & Beaglehole, R. 2007. Ottawa to Bangkok – Health promotion’sjourneyfromprinciples to ”glocal” implementation. Health Promotion International, Vol. 21 (), 1-4. Nutbeam, D. 1998. Health promotionglossary. Health Promotion International, Vol. 13(4), 349-364. Poskiparta, M. 2002. Terveyden edistäjän ammatillisen orientoitumisen kehityskulut 1900- ja 2000-luvun Suomessa. Teoksessa Koivisto, T. ym. (toim) 2002. Hoitotyön vuosikirja. Terveyden edistäminen. Tammi. Helsinki, 159-170. Tuominen, P., Savola, E. & Koskinen-Ollonqvist, P. 2005. Terveyden edistämisen avainsisällöt. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja –sarja 5/2005. Vertio, H. 2003. Terveyden edistäminen. Tammi. Helsinki.

16. Lähteet; osa 1 WHO 2011. Health promotion. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.who.int/healthpromotion/en/ (18.2.2011) WHO 2009. Milestones in Health Promotion. StatementsfromGlobalConferences.

17. Lähteet; osa 2 Koivisto, T. 2002. Terveys 2015 –kansanterveysohjelma – terveyden edistäminen kaikkien yhteisenä asiana. Teoksessa Koivisto, T. ym. (toim) 2002. Hoitotyön vuosikirja. Terveyden edistäminen. Tammi. Helsinki, 25-34. Kauhanen, J., Myllykangas, M., Salonen, J. & Nissinen, A. 1998. Kansanterveystiede. WSOY. Juva. Poskiparta, M. 2002. Terveyden edistäjän ammatillisen orientoitumisen kehityskulut 1900- ja 2000-luvun Suomessa. Teoksessa Koivisto, T. ym. (toim) 2002. Hoitotyön vuosikirja. Terveyden edistäminen. Tammi. Helsinki, 159-170. Rimpelä, M. 2005. Kunnan kansanterveystyö terveyden edistäjänä. 1 Suomen Lääkärilehti 44/2005, 4523-4526. Sosiaali- ja terveysministeriö 2011. KASTE-ohjelma . Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kaste Sosiaali- ja terveysministeriö 2006. Terveyden edistämisen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 2006:19. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö 2001. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 –kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 2001:4. Helsinki.

18. Lähteet; osa 2 Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. 2007. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.valtioneuvosto.fi/toiminta/politiikkaohjelmat/terveys/ohjelman-sisaeltoe/fi.pdf (18.2.2011) Vohlonen, I. 1998. Suomalainen terveyspolitiikka. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. KIITOS!