2. •
Tarkoittaa metallien, yleensä ruostumattoman teräksen tai
alumiinin, kiillotusta erilaisilla menetelmillä. Myös kromattua terästä
kiillotetaan.
3. Esikäsittely
Työ alkaa pesemällä kappale hyvin rasvasta ja muista roskista. Sen jälkeen voidaan
aloittaa poistamaan maaleja kappaleesta, jos siinä maalia on.
Maalinpoistoon voi käyttää monenlaista menetelmää. Maalin voi poistaa
maalinpoistoaineella, hiomalla tai teräsharja- tai nailonlaikalla. Hiominen on työläin,
mutta yleensä paras tapa poistaa maalit.
Maalien poiston jälkeen täytyy pinta tasoittaa tavalla tai toisella. Tämä vaihe tehdään
yleensä hiomalla käsin karkeaa hiomapaperia käyttäen. Riippuen pinnan
epätasaisuudesta ja naarmujen syvyydestä voidaan päätellä aloituspaperin karkeus. Eli
mitä rosoisempi pinta sen karkeampi paperi. Suositeltavia karkeuksia hiontaan on:
240
400
600
1000
1200
1500
2000
(2500)
4. Hionta
Paperin tulee olla vesihiomapaperia ja hionnan on tapahduttava runsaan veden alla, koska
kuivana tulee isoja naarmuja helposti.
Pohjahionta, eli se jolla hiotaan epätasaisuudet pois vie kaikkein eniten aikaa ja tässä ei kannata
oikoa, koska oikotietä onneen ei ole.
Kun kaikki naarmut ovat poissa niin on aika siirtyä hienomman paperin seuraan, jolla hiotaan
karkeamman paperin jättämät jäljet pois ja niin edelleen. Hionta kannattaa ensin tehdä yhteen
suuntaan ja tehdä yhdensuuntaisia naarmuja ja sen jälkeen vaihtaa suuntaa 90°. Tällä
menetelmällä naarmut näkee paremmin ja lopputuloksesta tulee parempi.
5. Kiillotus
Kun kappale on hiottu huolellisesti loppuun asti on kiillotuksen aika. Tähän vaiheeseen
tarvitset mirkelin, sähköporakoneen, hiontavahoja ja kiillotusainetta. Mirkeliin tarvitsee
kangaslaikan johon voi laittaa hiontavahoja ja porakoneeseen tarvitsee lumppulaikan
johon laittaa kiillotusainetta.
Tarvikkeita kiillotukseen voi ostaa paikallisista sekatavara ja rautakaupoista. Laikkojen
hinnat pyörivät 5-20€ välillä ja vaha ja kiillotusaine maksaa noin 15-25€.
Kiillotusvaiheessa mirkelissä pyörivään laikkaan painetaan vahatankoa johon vaha
sulaa. Sen jälkeen otetaan hiottu kappale käteen ja aletaan painamaan sitä
kohtuullisella voimalla pyörivää laikkaa vasten. Vahaa tulee lisätä sopivin väliajoin ja
laikka tulee myös puhdistaa teräsharjalla ennen käyttöä.
Vahoja on monenlaisia, mutta normaali harrastelija pärjää kahdella. Esikiillotusvaha ja
loppukiillotusvaha ovat hyvät tähän tarkoitukseen. Kuten nimi kertoo aloitetaan ensin
esikiillotusvahalla ja sen jälkeen siirrytään loppukiillotusvahaan.
Vahalla kiillotus
6. Lumputus eli loppukiillotus
Tässä vaiheessa tarvitset sähköporakonetta johon on pehmeä puuvillalaikka, mutta myös
mirkelissä oleva puuvillalaikka kelpaa. Koskaan ei tule käyttää samaa laikkaa kuin vahojen
kanssa!
Tue osa tai porakone tukevasti kiinni ja levitä siihen kiillotusaine. Levitykseen voi käyttää itse
laikkaa tai levittää aineen tasaisesti pinnalle.
Sen jälkeen vain laikka pyörimään ja aletaan painamaan osaa laikkaa vasten. Aluksi voi
näyttää että osa tummuu ja aine ei tehoa, mutta kunhan aine vähenee ja pureutuu metalliin
alkaa kiilto näkyä paremmin. Tässä vaiheessa tulee esiin kaikki epätasaisuudet ja naarmut
mitä kappaleeseen on jäänyt.
Kiillotusaine jättää jonkunlaisen suojaavan kerroksen pintaan, mutta esimerkiksi alumiini alkaa
välittömästi hapettumaan joten pinta tulisi suojata jollakin tavalla.
7. Pinnan suojaaminen
Osa kiiltää nyt, mutta se täytyy vielä suojata jotenkin tummumiselta ja hapettumiselta.
Kaikkihan tietysti tietävät että alumiini ja happi yhdessä tekevät rumaa jälkeä.
Jos pinnan lakkaa siitä lähtee kiilto, eli vaihtoehdoksi jää esimerkiksi kovavahat.
Vahapinnan joutuu uusimaan jotakuinkin 3kk välein, yleensä riippuen kuinka likaisissa
olosuhteissa liikutaan. Osat kuitenkin tummuvat ja muuttuvat hieman mattapintaisiksi
ajan kanssa, mutta niiden ehostamiseen riittää pelkästään tuo puuvillalaikalla vedettävä
vaihe.
Myös vanhan koulukunnan tapa on upottaa kappale sinoliin heti kiillotuksen jälkeen ja
antaa kuivua niin pintaan muodostuu suojaava kerros joka estää hapen pääsyn
kappaleen pinnalle.
8. Tiivistelmä
Varaa siis paljon aikaa ja kärsivällisyyttä jos tähän projektiin meinasit ryhtyä.
Sormet tulee olemaan ruvella ja kärsivällisyys meinaa loppua, mutta kyllä se
lopputulos on aina sen arvoinen.
Rahallisesti tämä ei ole kovin suuri panostus, mutta kyllä laikat kuluvat ja
aineet myös, joten aika ajoin joutuu hakemaan uusia laikkoja ja aineita.
Peilipintaa havitellessa pidä huumori tallessa ja tee yksi kappale kerrallaan
huolella, että jäljestä tulee parasta mahdollista.