Liisa Tyrväisen esitys Luonnosta hyvinvointia ja uutta palveluliiketoimintaa -tilaisuudessa 13.6.2013

1. Luonto terveyden ja hyvinvoinnin
lähteenä
Liisa Tyrväinen, professori
METLA
Luonnosta hyvinvointia ja uutta palveluliiketoimintaa -seminaari,1
3.6.2013 Luontokeskus Haltia, Nuuksio

2. Taustaa
• Stressiin ja vähäiseen liikuntaan liittyvät sairaudet kuten masennus,
uupuminen, ylipaino ja diabetes ovat kehittyneissä maissa
merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.
• Luontoympäristössä oleskelulla ja liikkumisella voidaan lisätä ja
ylläpitää omaa hyvinvointia.
• Luontoalueet toimivat asuin- ja työympäristöissä yhtenä
terveydenhuollon resurssina.
• Millaiset luontoalueet edistävät hyvinvointia?
• Kuinka paljon alueita tulisi käyttää terveyden ylläpitämiseksi?

3. Terveyshyödyt monen tekijän summa
• Luontoalueet houkuttelevat ihmisiä ulkoilemaan, mikä
edistää fyysistä (ja psyykkistä) terveyttä.
• Luonnon tarjoamat esteettiset elämykset ja vihreän
ympäristön rentouttava vaikutus parantavat mielialaa ja
palauttavat stressistä.
• Laajat metsäalueet vaimentavat melua ja parantavat
ilmanlaatua poistamalla pölyä ja muita epäpuhtauksia sekä
sitomalla otsoni- ja monoksidikaasuja.
• Mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen tai yksinoloon

4. Vaikutukset psyykkiset hyvinvointiin
• elpyminen stressiä aiheuttavasta tilanteesta:
fysiologinen, psyykkinen, sosiaalinen ja
toiminnallinen palautuminen (Ulrich ym.
1991)
• tarkkaavaisuuden elpyminen, palautuminen
uupumuksesta, jonka pitkäaikainen
keskittyminen aiheuttanut (Kaplan & Kaplan
1989)
• Etenkin luonnossa sijaitsevat mielipaikat
toimivat kielteisten tuntemusten ja
stressaantuneisuuden säätelykeinoina.
(esim. Korpela ym. 2001, 2010).

5. Luonnonkäytön merkitys kaupunkilaisille
• Luonnossa oleskelu vaikuttaa
myönteisesti kokonaismielialaan
lisäämällä positiivisia ja vähentämällä
negatiivisia tuntemuksia.
• Mieliala paranee niin vapaa-aikaan
kuin opiskeluun sekä työhön liittyvän
luonnonkäytön kasvaessa.
• Selvä vaikutus saadaan kun
lähiviheralueita käytetään
vuositasolla yli 5 h/kk tai kun
kaupungin ulkopuolisilla
luontokohteilla vieraillaan
keskimäärin 2-3 krt/kk (Tyrväinen ym.
2007).
5

6. Virkistyskäytön fysiologiset vaikutukset
• Kenttäkokeita tehty erityisesti
Japanissa: metsäisen
ulkoilualueen käytön vaikutusta
verrattu rakennettuun
ympäristöön (esim. Lee ym, 2012,
Tsunetsugu 2013).
• syljestä mitatun stressihormonin
(kortisoli) määrä pienempi
metsässä kuin kaupungissa
oleskelleilla
• Verenpaineen ja pulssin lasku,
lihasjännityksen väheneminen,
parasympaattisen hermoston
toiminnan lisääntyminen.

7. Vastustuskyvyn paraneminen
• Pidemmillä luontoretkillä ihmisen
vastustuskykyä parantavaa
vaikutusta.
• Ns. tappajasolujen (killer cells)
aktiivisuuden ja syöpää
ehkäisevien proteiinien määrä
veressä suurempi metsäkävelyjen
kuin kaupunkikävelyjen jälkeen (Li,
2010).
• Luontokontakti ja luontoalueiden
läheisyys asuinympäristössä
vähentävät sairastumista
allergioihin (Hanski ym. 2012)
7

8. Epidemiologiset tutkimukset
• Hollannissa asuinpaikan viheralueiden määrä yhteydessä koettuun
terveyteen (Maas ym. 2006). Mitä enemmän viheralueita
asuinympäristössä (3 km:n säteellä kotoa) oli, sitä terveemmäksi ihmiset
kokivat itsensä.
• Englannissa työikäisen väestön kokonaiskuolleisuus ja verenkierto-
elimistön sairauksiin liittyvä kuolleisuus oli pienempi väljillä ja vihreillä
asuntoalueilla (ikä,sukupuoli, koulutustaso, tulotaso ym. vakioitu (Mitchell
& Popham 2009).
• Japanissa iäkkäät yli 73-vuotiaat henkilöt, joilla asunnon lähellä kävelyyn
sopivia puistoja ja puistokatuja, olivat muita todennäköisemmin elossa
viiden vuoden seurantajakson lopussa (taustamuuttujat vakioitu) (Takano
ym. 2002).

9. Millaiset luontoalueet edistävät
terveyttä?
• Hyvinvointia voidaan ylläpitää säännöllisellä lähiluontoalueiden
käytöllä tai luontomatkoilla maaseudulle.
• Mieluisilla, usein metsässä kulkevilla liikuntareiteillä, ranta-alueilla
ja laajemmilla ulkoliikunta-alueilla koetaan vahvempaa elpymistä
kuin mielipaikaksi mainituissa puistoissa ja rakennetussa
ympäristössä (Korpela ym. 2010).
• Mahdollisuudet virkistyskokemuksiin voivat muuttua olennaisesti
luontoalueiden pirstoutuessa rakentamisen myötä ja pienentyessä
tai esimerkiksi metsien hakkuiden myötä (esim. Tyrväinen ym.
2007).

10. Millaisista luontoympäristöistä pidetään?
• Maisema-arvostustutkimuksissa
arvostetuimpia luontotyyppejä vesistöt ja
luonnonmukaiselta näyttävät metsäalueet
(Tyrväinen ym. 2001, Silvennoinen ym. 2002,
Karjalainen 2006).
• Uudistushakkuiden maisemamuutokset
koetaan kielteiseksi.
• Metsien käsittelyn jälkiä ei toivota näkyvän
• Varttuneet, täysikasvuiset, järeät metsät
• Näkyvyys ja kulkukelpoisuus tärkeitä
• Maiseman vaihtelevuus arvostettua
• Turvallisuuden kokemus

11. Synteesikartta eniten positiivisia arvoja saaneista viheralueista
Länsi-Vantaalla (Pelkonen &Tyrväinen 2005)
Numeroiden selitykset: 1 = kaunis maisema, 2 = rauha ja
hiljaisuus, 3 = toimintamahdollisuudet, 4 = historia ja kulttuuri, 5 = hieno luontokohde, 6 =
metsäntuntu, 7 = hieno puisto, 8 = tilan- ja vapaudentuntu, 9 = kohtaamispaikka
#
##
##
##
##
##
##
0 1 2 Kilometers
N
EW
S
Positiiviset huippualueet
1
2
3
4
6
7
VANTAA
ESPOO
HELSINKI
1, 2, 3, 5, 6, 8
2, 3, 6
3, 7, 8, 9
9
4, 8
4, 5
4
4
5
2, 3, 5, 7, 8, 92, 6
6
4
4
4
3
8

13. Terveyttä edistävät luontoympäristöt tulevaisuuden asuinympäristöissä
(GreenHealth) (SA 2012-2015)
Metla & THL & TaY yhteishanke tuottaa tietoa:
1) viheralueiden tarjonnan vaikutuksesta asukkaiden terveyteen (GIS data,
kyselytutkimus Helsinki
2) viheralueiden määrän, laadun ja käytön vaikutuksista asukkaiden terveyteen ja
hyvinvointiin (LVVI2-aineisto)
3) lyhytaikaisten viheralueilla käyntien fysiologisia ja psykologisia vaikutuksista
4) tulosten soveltamismahdollisuudesta yhdessä kaupunkisuunnittelijoiden ja
viheralueiden hoidon ammattilaisten kanssa.

14. Greenhealth-tutkimusryhmä (SA 2012-2015)

15. Kenttäkoe Helsingissä
• Koehenkilöt oleskelivat ja kävelivät erilaisissa ympäristöissä
• Stressitilan fysiologisina mittoina verenpaine, syke ja
sykevaihtelu, syljen kortisoli
• Psykologisina mittareina mm. ympäristön elvyttävyys
(Restoration Outcome Scale, ROS) , elinvoimaisuuden tunne
(Subjective Vitality Scale, SVS), ja mieliala (positive and
negative affect scale PANAS)
• Mitattiin myös melu ja ilmansaasteet
Tutkimusympäristöt, Helsinki:
 Kaupunkipuisto (Alppipuisto)
 Kaupunkimetsä (Keskuspuisto)
 Kaupungin keskusta (Arkadiankatu)
13.6.2013 15

16. Tutkimusympäristö Keskuspuisto
16

17. Alppipuisto
17

18. Ydinkeskustan tutkimusympäristö
18

19. Tuloksia:
Restorative Outcome Scale and Subjective Vitality Scale

20. 13.6.2013 20
Terveyshyötyjen taloudellinen arvottaminen osana virkistyskäytön hyötyjä
(Fredriksson 2013)

21. 13.6.2013 21
Esimerkki lähimetsän terveysvaikutusten arvottamisesta lisääntyneen liikunnan kautta
(Fredrikson 2013).
HEAT (Health economic assessment tool)

22. Yhteenveto
• Luonnon tarjoamat terveyshyödyt vastaavat osaltaan ikääntyvän ja kaupungistuvan väestön terveyden
ja hyvinvoinnin ylläpitämisen ja edistämisen haasteisiin.
• Kaupunkiluontoalueet tukevat kansalaisten voimaantumista ja arjen hyvinvointia.
• Kaupunkirakenteen tiivistyessä ja viheralueiden vähentyessä on luontoalueiden kokonaistarjontaa ja
laatua pohdittava aiempaa perusteellisemmin.
• Tieteellistä tietopohjaa luonnon virkistyskäytön hyvinvointivaikutuksista vahvistettava.
• Monialaisen yhteistyön vahvistaminen (ympäristötieteet, ympäristöpsykologia ja -terveystiede,
lääketiede ym.)
Tulosten hyödyntäminen kaupunkisuunnittelussa, terveyden edistämistyössä ja
luontomatkailussa laaja-alaisen yhteistyön kautta!

23. Kiitokset!
http://www.metla.fi/ohjelma/hyv/index.htm