Luonnonsuojeluliiton esitys metsälakityöryhmälle 29.2.2012

1. Metsälain muutostarpeet
monimuotoisuuden kannalta
MEMO-jatkotyöryhmä, 29.2.2012
Sini Eräjää

2. Miksi monimuotoisuuden turvaamista pitää
metsälaissa vahvistaa?
• Uutta tietoa ja kokemusta viim. 15 vuoden aikana kertynyt paljon
• Monimuotoisuuden turvaaminen ei voi nojautua vain vapaaehtoisiin
keinoihin
• Talousmetsien luontotyyppisuojelu täydentää keskeisesti varsinaisten
suojelualueiden verkostoa - eivät korvaa toisiaan
• Metsätalouden uhkaamia jopa CR ja EN metsä- ja suoluontotyyppejä
täysin ilman lainsuojaa
• Tutkimusten mukaan nykyisten käytäntöjen mukaan valittujen
metsälakikohteiden monimuotoisuushyödyt oletettua heikommat
• Kohteiden epätarkka määrittely (ominaispiirteet) johtanut sekavuuteen
• Monimuotoisuuden heikkenemiskehitystä ei olla vielä käännetty

3. Keinot monimuotoisuuden paremmaksi
turvaamiseksi metsälaissa
1. Arvokkaiden elinympäristöjen listan (10§) päivittäminen
2. Elinympäristöjen ja niiden käsittelyn määrittelyt sekä ohjeet tulee
kirjata suoraan lainsäädäntöön
3. Ominaispiirteet tulee määritellä nykyistä tarkemmin
• Kaikkia ominaispiirteitä ei eri elinympäristöissä tarvitse turvata
4. Muita tarpeita: uudistamisvelvoite, metsälain soveltamisalueet ja
kasvatuskelpoinen puusto
5. Toiminnan laillisuuden vahvistaminen

4. Elinympäristöjen listan päivittäminen
Nykyistä parempaa suojaa tarvitsevat:
• Lehdot mm. jalopuustoiset, lahopuustoiset, kasvistoltaan arvokkaat
• Arvokkaat purojen ja norojen lähialueet uoman pienistä vaurioista
huolimatta
• Luonnontilaisimmat aitokorvet, kangaskorpien ja korpirämeiden vesitalous
tulee säilyttää
• Metsämaan metsäluhdat
• Luonnontilaiset ja kaltaiset tulvametsät
• Lapin letot
• Jyrkänteet ja alusmetsät ilmansuunnasta riippumatta
• Uomaltaan luonnontilaisten ja kaltaisten jokien lähiympäristöt
• Paahde- ja paisterinteiden tietyt ominaispiirteet

5. Tarkemmat määrittelyt lainsäädäntöön
• Alueellista soveltamista ilmeisesti sovellettu kohteiden määrittelyssä,
vaikka lainsäädäntöä tästä ei ole annettu
• METE-kartoituksia ohjeistettu, mutta ohjeet eivät julkisia? Esim. Lohjalla
arvioitiin kohdevalinnan olleen liian tiukka ja vain 10 %
metsälakikohteista tulleen rajatuiksi
• Esim. Keski-Suomen metsäkeskuksen omien ohjeiden mukaan
puronvarsien metsälakikohteissa voidaan yleensä tehdä
poimintahakkuita ja ja kasvatushakkuita.
• Elinympäristöjen ominaispiirteet tulee kirjata selkeämmin
lainsäädäntöön, jottei synny 10 §:n varsinaista tavoitetta vesittävää
tulkintaa/ohjeistusta
• Joillakin arvokkailla elinympäristöilla säilytettäväksi voitaisiin määritellä
vain osa elinympäristöista, esim. kangaskorpien vesitalous ja sallia näin
tietyt käsittelyt

6. Ominaispiirteiden määrittelyn kehittäminen
• Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintyminen elinympäristöissä
tulisi huomioida arvokkaana ominaispiirteenä (vastaisi lain tavoitteita)
• Lehtojen ominaispiirteisiin vaatelias lehtolajista, lahopuustoisuus
• Pienvesikohteilla rantavyöhykkeen ominaispiirteet ja pienilmasto
• Jyrkänteiden ominaispiirteissä vähemmän painoa korkeudelle ja
eteläsuuntaisuudelle, enemmän kallion rikkonaisuudelle, varjoisuudelle
ja lajistolle
• Vähäpuustoisten soiden ominaispiirteissä enemmän painoa reheviin,
lajisotollisesti tärkeisiin suotyyppeihin, vaikka esiintyisivät osana
laajempaa kokonaisuutta
• Minimimetrimäärä pienvesien reunametsille ja jyrkänteiden
alusmetsille?

7. Muita monimuotoisuuden kannalta keskeisiä
muutostarpeita
• Uudistamisvelvoitteen poistamisen turvemailta tulee olla mahdollista
myös monimuotoisuuden, riistanhoidon yms. tavoitteiden nojalla, ei vain
puuntuotannon perusteella (Suostrategia)
• Metsälain soveltamisalan määrittelyä (2 ja 3 §) selkeytettävä niin, että
luonnonsuojeluun varattavat alueet poistuvat metsälain piiristä heti kun
niiden käyttötarkoituksen muutoksesta on sovittu
• Kasvatuskelpoiseen puustoon (5 §) tulisi voida laskea myös
monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, perinteisesti vähemmän
taloudellisesti tärkeitä puita kuten hieskoivu, harmaaleppä, pihlaja ja
raita

8. 10 §:ään kohdistuvat rikkeet ja rikkomukset
• Yhtään metsälakikohteen hakkuuta ei ole määritelty metsärikokseksi
(1997-2005). Tahallisuuden osoittaminen hankalaa?
• Rikosilmoitus tehty kolmasosassa tapauksista, jotka metsäkeskus tilastoi
metsärikoksiksi
• 2 vuoden vanhenemisaika metsärikkomuksille liian lyhyt
• Syyttäjä tehnyt metsäkeskusten ilmoituksista lähes aina
syyttämättäjättämispäätöksen - syyt epäselvät?
• Käytäntöjä ja valvontaa tulisi korjata näiden epäkohtien selvittämiseksi
ja ratkomiseksi