SAK:n järjestötutkimus 2005. Perusraportti. SAK on vuodesta 1984 selvittänyt viiden vuoden välein liittojensa jäsenten työoloja, edunvalvontaan kohdistuvia odotuksia ja suhdetta ay-liikkeeseen. Erkki Laukkanen

1. SAK:n järjestötutkimus 2005
Perusraportti
SAK on noin viiden vuoden välein kysellyt laajalla otoksella
Murroksesta muutokseen
ihmisten kokemuksista ja näkemyksistä. Ensimmäinen kyselyaineisto
koottiin talvella 1984 ja viimeinen tammi–helmikuussa 2005.
Tällä tarkasteluajanjaksolla työpaikat ovat pienentyneet, ja sellaisten
työpaikkojen määrä, jolla ei ole luottamusmiestä, on lisääntynyt.
Jaksolla 2000–2005 nämä kaksi trendiä ovat murtuneet: hyvin
pienten työpaikkojen määrä on supistunut, ja luottamusmies tai
vastaava löytyy nykyään 71 prosentilla SAK:laisista työpaikoista.
Näillä muutoksilla on ollut vaikutuksensa myös siihen, kuinka
yhtenäisen ja toimintavalmiin joukon työntekijät luottamusmiehen
tukena muodostavat.
Monet muutkin tulokset viittaavat siihen, että jaksolla 2000–2005
olemme eläneet murroskautta, jonka aikana eräät pitkään voimassa
olleet trendit ovat joko murtuneet tai muuttaneet luonnettaan.
Aineisto ei kuitenkaan kerro, mitä tästä seuraa. Muutoksen luonne
tästä eteenpäin riippuu paljolti meistä itsestämme, kyvystämme
vaikuttaa kehityksen kulkuun.
Erkki Laukkanen
Murroksesta muutokseen

2. Graafinen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy
Taitto ja paino Kalevaprint Oy, Oulu 2006
ISBN 951-714-241-2

3. SAK:n järjestötutkimus 2005
Perusraportti
Erkki Laukkanen
Murroksesta muutokseen

4. 2 MUUTOS . LIIKE .
TIIVISTELMÄ _________________________________________________________ 5
1. KATSAUS AINEISTOON JA SEN KÄSITTELYYN ________________________ 10
Otoshenkilöt _____________________________________________________ 10
Vanhoja ja uusia näkökulmia _______________________________________ 11
Tutkimusmenetelmistä ____________________________________________ 12
2. KEITÄ ME OLEMME? _____________________________________________ 14
Suurten ikäluokkien vahva asema __________________________________ 14
Peruskoulutuksena kansakoulu tai vähemmän _______________________ 15
Ammatillinen koulutus ammattikoulusta ____________________________ 16
Kolmannes kahden palkansaajan talouksia __________________________ 17
Kaksi prosenttia maahanmuuttajia __________________________________ 19
Ruotsinkielisten toiveita ___________________________________________ 20
Vapaa-ajan merkitys on kasvanut ___________________________________ 21
3. JÄSENYYDEN KIINNIKKEET JA TOIMINTAAN OSALLISTUMINEN _______ 22
Samaistumiskohde on työväenluokka _______________________________ 22
Sukupolven mittaisia jäsenyyksiä ___________________________________ 23
Liiton jäseneksi hakeudutaan ______________________________________ 24
Työttömyysturvan ja etujen vuoksi __________________________________ 25
Joka neljännellä on kokemusta luottamustehtävistä ___________________ 26
Viidennes osallistunut ay-liikkeen järjestämään koulutukseen _________ 27
Joka neljäs osallistunut ammattiosaston kokouksiin __________________ 28
Tiedonsaanti motivoi osallistumaan ________________________________ 29
Yhteisöllisyydestä ammattiosaston tehtävä __________________________ 30
Ay-liikkeen näkyvyys ja toimivuus työpaikoilla parantunut ______________ 31
4. LIITTO, SAK JA YHTEISKUNTA _____________________________________ 32
Liitot onnistuneet parhaiten kassapalveluissa,
työaika-asioissa ja työsuojelussa ____________________________________ 32
Tärkein tehtävä on taistella työttömyyttä vastaan _____________________ 33
Työttömyyskassapalvelut tärkein jäsenpalvelu ________________________ 34
Puolueiden kannatuksessa pieniä muutoksia ________________________ 35
Liiton lehti ja ammattiosaston tiedote ykkösmediat työelämäasioissa ___ 36
Työttömyyskassapalveluille kouluarvosanaksi 7.9 _____________________ 37
5. TYÖTTÖMYYS ____________________________________________________ 38
Työttömyysaste on laskenut erityisesti nuorilla ________________________ 38
Työttömyysjaksot lyhentyneet ______________________________________ 39
Joka kolmas työtön edelleen pitkäaikaistyötön ______________________ 40
Myös toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt ____________________________ 41
Seitsemän kymmenestä työttömästä saa ansiosidonnaista päivärahaa __ 42
Työllistämistuki tärkein toimenpide ________________________________ 43
Työllistymisodotukset heikot ______________________________________ 44

5. M U R R O KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 3
6. TYÖSUHDE _____________________________________________________ 45
Harmaa ja itsenäinen työ _________________________________________ 45
Epätyypilliset työsuhteet lisääntyneet nopeasti ______________________ 46
Työsuhteet entistä pitempiä ________________________________________ 47
Säännöllisen päivätyön osuus ei enää laskenut ______________________ 48
Etätyötä tehdään vähän __________________________________________ 49
Sivutyön määrä ei ole lisääntynyt ___________________________________ 50
Kaksi päivää työnantajan järjestämässä ammatillisessa koulutuksessa ___ 51
Yli puolet käyttää työssään ATK-tekniikkaan perustuvia laitteita _________ 52
Suuren paineen alla työskentely yleistä ______________________________ 53
7. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET _____________________________________ 54
Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön heikentyneet _________________ 54
Luottamusmies kahdella kolmesta työpaikasta _______________________ 55
Toimintavalmiuden heikentyminen päättynyt _________________________ 57
Johdon asenteissa toivomisen varaa ________________________________ 59
Kiinnostus työnantajan asioihin ei ole lisääntynyt ____________________ 60
8. TYÖPAIKKA _____________________________________________________ 61
Joka toinen tekee töitä alle 30 hengen työpaikalla ____________________ 61
Työpaikan pysyvyys on yhä tärkein tavoite __________________________ 62
Koulutussuunnitelmia haudotaan __________________________________ 63
Kansainvälistymisen vaikutukset on ikäkysymys _____________________ 64
Yritysten voitosta osa työntekijöille _________________________________ 65
9. TULOT JA VELAT ________________________________________________ 66
Tuloerot lähestyneet maan keskiarvoa ______________________________ 66
Koulutuksen vaikutus ansioihin pieni _______________________________ 67
Kotitalouksien velat 30 000 euroa _________________________________ 68
Kahdella kolmesta muitakin rahoituslähteitä ________________________ 69
Kaksi kolmesta asuu omistusasunnossa _____________________________ 70
Kirjallisuus _______________________________________________________ 71
LIITE 1: Aineisto ____________________________________________________ 72
LIITE 2: Liitetaulukot ________________________________________________ 73
LIITE 3: Kyselylomake ______________________________________________ 83
Viitteet ___________________________________________________________ 82

6. 4 MUUTOS . LIIKE .
ESIPUHE
SAK on vuodesta 1984 lähtien kartoittanut noin viiden vuoden välein jäsenliit-
tojensa jäsenten mielipiteitä ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta, vaikutus-
mahdollisuuksista, työstä ja työelämään liittyvistä odotuksista. Ajan saatossa
kyselylomakkeen kysymykset ovat muuttuneet ja täsmentyneet, mutta vertailun
vuoksi osa kysymyksistä on pyritty pitämään alkuperäisessä muodossaan.
Tämä julkaisu sisältää siten paitsi tätä päivää myös viime vuosia ja jopa vuo-
sikymmeniä kuvaavia tietoja työelämästä SAK:laisilla aloilla. Raportti on osa
SAK:n ja sen jäsenliittojen järjestötutkimusprojektia, jonka tietoja on käytetty
mm. SAK:n edustajakokousasiakirjojen valmisteluun. Projektin seurantaryh-
mässä ovat asioiden kulkuun myötävaikuttaneet Eija Hietanen (puheenjohtaja),
Lauri Lyly, Markku Liljeström ja Sinikka Näätsaari. Projektin sihteerinä kiitokset
on ansainnut Kaisa Sember.
Muut julkaistavat raportit ovat Pirjo Pajusen tasa-arvoraportti ja Jyrki Helinin
luottamusmiesraportti, ja ne julkaistaan kevään 2006 aikana.
Helsingissä helmikuussa 2006
Erkki Laukkanen

7. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 5
TIIVISTELMÄ
Moni asia suomalaisessa työelämässä on viimeisen 15 vuoden aikana muuttunut.
1990-luvun alkupuolella elimme taloushistoriamme syvintä lamaa, josta sittem-
min on pikku hiljaa toivuttu. Silti laman jäljet ovat edelleen nähtävissä. Työt-
tömyys SAK:ssa on edelleen yleistä, pitkäkestoista ja toistuvaa, ja työssä olevien
työsuhteet ovat edelleen varsin usein määrä- tai osa-aikaisia. Siten SAK:laisten
arviot työelämästä ovat usein ongelmallisia, eivätkä aina anna yhtä hyvää kuvaa
työpaikkatason sosiaalisista suhteista kuin maassa keskimäärin.1
Jo pitemmän aikaa työelämän murroksessa on korostunut kaksi piirrettä:
pienten työpaikkojen ja epätyypillisten työsuhteiden osuus on kasvanut. Nyt
nämä kaksi kehityssuuntaa näyttäisivät ainakin osittain murtuneen. Epätyypil-
listen työsuhteiden osuus on kääntynyt laskuun ja alle 10 hengen työpaikkojen
sijasta kasvu on viimeisen viiden vuoden aikana painottunut 10–19 hengen
työpaikoille. Silti puolet SAK:laisista työskentelee työpaikoilla, joissa on alle 30
työntekijää. Alle 30 hengen yritykset eivät ole yhteistoimintamenettelyn piirissä.
Se, miten ay-liike järjestää toimintansa näillä pienillä työpaikoilla, on edelleen
SAK:laisen edunvalvonnan ydinkysymyksiä. Epätyypillisiä työsuhteitakaan ei voi
jättää huomiotta, sillä niitä tekee edelleen 23 prosenttia SAK:n liittojen jäsenistä.
Epätyypilliset työsuhteet ovat kestoltaan pidentyneet pysyväisluontoisiksi järjes-
telyiksi. Esimerkiksi määräaikaisessa kokopäivätyössä on viimeisellä työnantajalla
oltu keskimäärin neljä vuotta – joko yhdessä tai useammassa ”pätkässä”.
Koko maan työvoimasta SAK:laiset erottuvat keski-ikänsä ja ammatillisen
koulutuksensa osalta. Kolme neljäsosaa jäsenistöstä on 35-vuotiaita tai vanhem-
pia, neljällä kymmenestä peruskoulutus on korkeintaan kansa- tai kansalaiskoulu
ja joka kolmannelta puuttuu ammatillinen tutkinto. Viiden vuoden takaiseen
verrattuna tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi.
Syynä tähän on vähiten koulutusta saaneiden työstä poistuminen. Ja tämän
muutoksen voi ennustaa jatkuvan vahvana. Tähän suureen muutokseen on lii-
toissa syytä alkaa varautua jo tänään.
Jäsenkiinnittyminen ja arvostukset
Viimeisen viiden vuoden aikana jäsenkiinnittymistä kuvaavissa luvuissa on ta-
pahtunut vain pieniä muutoksia. Ammattiliittoon liittymisen tapoja on edelleen
kaksi ylitse muiden: liiton jäseneksi on joko hakeuduttu oma-aloitteisesti tai joku,
esimerkiksi luottamusmies, on ehdottanut jäsenyyttä. Vastaavasti tärkeimmät,
jokseenkin tasavahvat, syyt ammattiliiton jäsenyydelle ovat ansiosidonnainen
työttömyysturva ja palkansaajan etujen ajaminen järjestäytymällä.
Tiivistäen tilanne nyt ja muutokset edellisistä mittauksista, ovat seuraavat:
• Nyt 62 prosenttia vastaajista samaistuu työväenluokkaan, 16 prosenttia keski-
luokkaan, 13 prosenttia ei mihinkään luokkaan ja 9 prosenttia ei osaa sanoa. Ei
muutosta edelliseen mittaukseen.
• Ay-koulutuksen laajuus on likimain samalla tasolla kuin viisi vuotta sitten.
Viimeisten kahden vuoden aikana ay-koulutuksessa on ollut viisi prosenttia

8. 6 MUUTOS . LIIKE .
vastaajista, eli koko SAK:n kentässä noin 45 000 jäsentä, joista kaksi kolmasosaa
nykyisiä tai entisiä luottamusmiehiä.
• Myös ay-toimintaan osallistumista koskevat luvut ovat hyvin lähellä edellisessä
mittauksessa vuonna 2000 saatuja lukuja. Osallistumisen tärkein syy on tarve
tietää paremmin työntekijöiden oikeuksista. Näin kokee edelleen puolet jäse-
nistöstä. Sen sijaan näkemys, että tuloksia saadaan vain yhteistoiminnalla on
heikentynyt.
• Viimeisen viiden vuoden aikana luottamustehtävissä olevien osuus on su-
pistunut 8,3 prosentista 7,8 prosenttiin. Pääluottamusmiesten ja muiden
luottamusmiesten osuus ei ole laskenut, mutta työsuojeluvaltuutettujen sekä
varaluottamusmiesten ja erilaisissa yhteistoimintaelimissä työskentelevien
osuus on laskenut.
• Ammattiosaston asema nähdään nyt lähes samalla tavalla kuin viisi vuotta
sitten. Kolme neljäsosaa vastanneista on sitä mieltä, että ammattiosaston yksi
keskeisin tehtävä etujen valvomisen ohella on yhteenkuuluvuutta lisäävän toi-
minnan järjestäminen.
• Työmarkkinapoliittisissa asioissa liiton lehti ja ammattiosaston lehti tai tiedote
ovat säilyttäneet asemansa ykkösmedioina, vaikka pientä laskua vuoden 2000
tasosta onkin tapahtunut. Sen sijaan sanomalehden, television ja radion arvo
on olennaisesti laskenut.
Liitto, SAK ja yhteiskunta
Jäsenet odottavat jäsenmaksujen vastineeksi liitoilta ja SAK:lta turvaa. Turvaa
tarvitaan työttömyyden vastaiseen taisteluun, työttömyysturvan puolustamiseen
sekä sitä tukevaan toimintaan, kuten työttömyyskassapalveluiden kehittämiseen,
koulutusmahdollisuuksien lisäämiseen jne.
Liittojen onnistuminen on hieman parantunut. Yli puolet jäsenistöstä on sitä
mieltä, että liitot ovat onnistuneet hyvin työttömyyskassapalveluissa, työaika-
asioissa ja työsuojelun parantamisessa. Lisäksi liki puolet on sitä mieltä, että liitot
ovat onnistuneet hyvin myös palkkaehtojen parantamisessa. Ainoa asia, jossa
onnistumisprosentti on laskenut on työntekijän osallistumismahdollisuuksien
lisääminen työn kehittämisessä.
Jäsenistön mielestä SAK:laisen ay-liikkeen ensisijainen tehtävä on edelleen
taistelu työttömyyttä vastaan. Toisella sijalla on työttömyysturvan puolustami-
nen. Näiden tehtävien merkitys on vuodesta 2000 jopa hieman kasvanut. Sen
sijaan palkansaajien verotuksen pitäminen kohtuullisella tasolla sekä eläke-edut
ja sosiaaliturva eivät ole enää niin tärkeitä tavoitteita kuin viisi vuotta sitten.
Tärkein jäsenpalvelu on työttömyyskassapalvelut, toiseksi tärkein liiton neu-
vonta ja asiantuntijapalvelut ja kolmanneksi tärkein ammatillinen jatko- ja
täydennyskoulutus – aivan samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Oikeusaputoi-
minnan merkitys on kasvanut ja vakuutusturvan merkitys laskenut.
Viimeisen viiden vuoden aikana Vasemmistoliittoa, Keskustapuoluetta ja
Perussuomalaisia äänestävien osuus on kasvanut pari prosenttia. Vastaavasti So-
sialidemokraatteja äänestävien osuus on supistunut noin viisi prosenttiyksikköä.

9. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 7
Jos kannatusluvut lasketaan kantansa ilmaisseista, vasemmiston kannattajia on
edelleen selvä enemmistö, lähes kaksi kolmasosaa jäsenistä.
Työttömyys
SAK:n kyselyissä työttömyydestä on kysytty ns. laajan tulkinnan mukaan, ja työt-
tömiin on laskettu myös työllistämistuella ja työvoimapoliittisessa tai omaehtoi-
sessa koulutuksessa olevat henkilöt. Näin laskettuna työttömyysaste on viimeisen
viiden vuoden aikana laskenut 16 prosentista 15 prosenttiin.
SAK:lainen työttömyys on pitkäkestoista, mutta on viimeisten vuosien aikana
lyhentynyt erityisesti yli 54-vuotiaiden keskuudessa. Sen sijaan toistuvaistyöt-
tömyys – ilmiö, jossa nykyiset työttömät ovat myös aiemmin edeltävien viiden
vuoden aikana olleet työttöminä – ei ole vähentynyt. Alle 25-vuotiaiden joukossa
toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt.
Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin SAK:laiset työttömät ovat valikoituneet
hieman aiempaa useammin. Vastaushetkellä joka viides työtön oli työllistettynä
työllistämistuella, työvoimapoliittisessa koulutuksessa tai omaehtoisessa koulu-
tuksessa. Se on likimain sama osuus kuin maassa keskimäärin. Tulosten mukaan
toimenpiteisiin valikoituminen on suosinut nuoria, alle 35-vuotiaita työttömiä.
Ansiosidonnaista päivärahaa saa 69 prosenttia SAK:laisista työttömistä.
Työsuhde
Kolmella neljästä SAK:laisesta on ns. tyypillinen työsuhde, eli työsuhde perus-
tuu vakituiseen kokopäivätyöhön. Loput työsuhteista ovat ns. epätyypillisiä
työsuhteita, eli työsuhteet ovat joko osa- tai määräaikaisia tai muita normaalista
poikkeavia järjestelyjä. Näin määriteltynä on epätyypillisten työsuhteiden osuus
viimeisten viiden vuoden aikana laskenut 26 prosentista 23 prosenttiin. Osuus on
likimain sama kuin maan palkansaajilla keskimäärin.
SAK:laisten tyypillinen työaikamuoto on säännöllinen päivätyö. Viimeisen 21
vuoden aikana säännöllistä päivätyötä tekevien osuus on kuitenkin supistunut 71
prosentista 56 prosenttiin. Vastaavasti vuorotyö ja muut joustavat työaikamuodot
ovat lisääntyneet. 1990-luvulla lisääntyi ensin 3-vuorotyö ja sitten 2-vuorotyö.
Ilta- ja yötyön osuus on myös kasvanut, mutta paljon hitaammin kuin vuorotyön
osuus.
Etätyötä varsinaisen työpaikan ulkopuolella tehdään SAK:laisten keskuudes-
sa vähän, eikä etätyö ole vuodesta 2000 lisääntynyt. Parhaillaan sitä tekee kaksi
prosenttia vastanneista, minkä lisäksi neljällä prosentilla on aiempia kokemuksia
etätyöstä. Suurin osa SAK:laisesta etätyöstä tehdään ilman sähköpostia ja inter-
netiä.
Sen sijaan ATK-tekniikkaan perustuvat laitteet, kuten tietokoneeseen yhdis-
tetty kassa, ohjelmoitavat työstökoneet, atk-valvontalaitteet, mikrotietokoneet
ja tietokonepäätteet, ovat yleistyneet myös SAK:laisten työssä. Kun viisi vuotta
sitten ATK-laitteiden käyttäjiä oli 43 prosenttia, nyt osuus on 52 prosenttia.
Sivutyön tekeminen ei viimeisen viiden vuoden aikana ole yleistynyt. Varsinai-
sen ansiotyön lisäksi muuta ansiotyötä tekee viisi prosenttia jäsenistöstä. Eniten

10. 8 MUUTOS . LIIKE .
sivutyötä tehdään yksityisillä palvelualoilla ja vähiten teollisuudessa. Puolet sivu-
työstä tehdään toisen työnantajan palveluksessa.
Työnantajan järjestämä ammatillinen koulutus on hieman vähentynyt. Nyt 28
prosenttia jäsenistä kertoo osallistuneensa viimeisen vuoden aikana työnantajan
järjestämään ammatilliseen koulutukseen. Maan keskiarvo on lähes kaksinker-
tainen.
Vaikutusmahdollisuudet
Yhä edelleen neljä kymmenestä työskentelee yli puolet työajasta suuren paineen
alla ja toistotyön osuus on saattanut jopa hieman kasvaa. Joka toinen vastaaja
joutuu työssään toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta. Tässä on mahdollisesti
yksi syy siihen, että työelämä ei kiinnosta työntekijöitä siinä määrin kuin yleisesti
toivotaan.
Työtehtävien hallintaa vaikeuttaa myös se, että vaikutusmahdollisuudet omaa
työtä koskeviin asioihin eivät ole parantuneet. Takapakkia on tullut työmenetel-
miä ja työjärjestystä koskevissa asioissa. Tässä saattaa olla toinen syy siihen, että
työelämä ei kiinnosta SAK:laisia toivotulla tavalla.
Luottamusmiesjärjestelmän kattavuus on heikentynyt tasaisesti tarkastelujak-
solla 1984–2000. Nyt tämä huono suuntaus näyttää katkenneen, ja kääntyneen
parempaan suuntaan. Tulosten mukaan luottamusmies tai vastaava löytyy nyky-
ään 71 prosentilta työpaikoista.
Toinen myönteinen muutos on se, että ammattiliittojen jäsenet muodostavat
nyt aiempaa yhtenäisemmän, ja luottamusmiehiä tukevan joukon. Ainakin tois-
taiseksi kyse on kuitenkin vain pienestä parannuksesta, ja yhtenäisyyttä kuvaavat
luvut ovat edelleen kaukana vuoden 1984 tilanteesta.
Mitalin toiselta puolelta löytyy kuitenkin edelleen vankka usko siihen, että
työnantaja asettaa tuottavuuden kaiken muun ”yhteistoiminnallisen” edelle.
Työntekijöiden kiinnostus työnantajan asioista ole myöskään viidessä vuodessa
kasvanut.
Työpaikka
Jaksolla 1990–2000 kehitys suosi pieniä työpaikkoja siten, että alle 30 henkilön
työpaikoilla töitä tekevien osuus lisääntyi. Nyt tämä kasvu näyttää tyrehtyneen.
Lisäksi näyttää siltä, että alle 10 hengen työpaikoilla työskentelee vähemmän
ihmisiä kuin viisi vuotta sitten. Kasvu onkin nyt suuntautunut 10–29 hengen
työpaikoille.
Kun vastaajia pyydettiin yhdeksän vaihtoehdon joukosta valitsemaan asia, jota
eniten tavoittelee työssään, ehdoton ykkönen oli työpaikan pysyvyys ja varmuus.
Se oli joka toisen vastaajan tärkein asia. Toiseksi tärkein asia, hyvä palkka, koettiin
selvästi tärkeämmäksi asiaksi kuin viisi vuotta sitten.
SAK:laisten huoli tulevaisuudesta on jonkin verran hellittänyt, vaikka joka
toinen vastaaja tuntee edelleen jonkin verran huolta tulevaisuudesta. Aiempaa
harvempi kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta, ja SAK:laisten ajatukset suuntautu-
vat aiempaa useammin työn lopettamiseen ja oman yrityksen perustamiseen.

11. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 9
Kansainvälistymisen vaikutus työhön ja asemaan on suurelta osin ikäkysymys.
Mitä nuorempi vastaaja on, sitä myönteisemmin hän vaikutuksia arvioi, ja päin-
vastoin. Tämä näkyy selvästi kaikissa muissa kysytyissä asioissa paitsi mahdolli-
suuksissa vaikuttaa asioihin: ikäryhmästä riippumatta vaikutusmahdollisuuksien
arvioidaan heikentyvän.
Tulot ja velat
SAK:laisen palkansaajan keskikuukausiansio oli kyselyhetkellä 1 790 euroa, ja
vakinaista kokopäivätyötä tekevän palkansaajan keskikuukausiansio 2 055 euroa.
Tulot ovat pienempiä, mutta jakautuvat tasaisemmin kuin maassa keskimää-
rin. Ero näkyy selvimmin tulojakauman yläpäässä: suurituloisin 20 prosenttia
SAK:laisista saa 29 prosenttia kaikista SAK:laisten tuloista. Kaikilla Suomen
palkansaajilla tämä osuus oli 34 prosenttia vuonna 2003.
Kotitalouksien velat, jotka tässä tarkastelussa kattavat vastaajan ja hänen puo-
lisonsa lainat ja velat yhteensä, ovat viimeisen viiden vuoden aikana lisääntyneet
roimasti. Keskimääräinen velka oli vuonna 2000 noin 20 000 euroa, nyt se on
noin 30 000 euroa.
Valtaosin tämä on seurausta kahdesta asiasta. Ensinnäkin kokonaan velatto-
mien kotitalouksien määrä on supistunut 41 prosentista 22 prosenttiin. Toiseksi
suurivelkaisten kotitalouksien, joilla on velkaa yli 50 400 euroa, osuus on kasva-
nut yhdeksästä prosentista 21 prosenttiin.

12. 10 MUUTOS . LIIKE .
1. KATSAUS AINEISTOON JA SEN KÄSITTELYYN
Perusraportin lisäksi järjestötutkimuksen aineistosta julkaistaan sukupuolta
käsittelevä raportti ja luottamusmiestoimintaa koskeva raportti sekä mahdolli-
sesti eräitä muita selvityksiä. Kaikki julkaisut perustuvat samaan aineistoon, joka
koottiin lomaketiedustelulla vuoden 2005 tammikuussa. Aineiston kokoamisen
vaiheet, kato ja lopullisen otoksen edustavuus on kuvattu liitteessä 1.
Jäsentutkimuksen kysymyslomaketta on kehitetty vuosikymmenien aikana
siten, että se antaisi SAK:n ja sen liittojen käyttöön mahdollisimman laaja-alaisen
kuvan jäsenistön työstä, työttömyydestä, vapaa-ajasta ja arvostuksista. Peruskysy-
mys on kuitenkin ollut, miten SAK:n ja sen liittojen tulisi eri tasoilla tapahtuvaa
edunvalvontaansa kehittää. Pelkästään perusraportin lomakkeessa oli 68 kysy-
mystä, joista valtaosa monikohtaisia. (Kysymyslomake liitteenä 3).
Otoshenkilöt
Vastaajat muodostavat liittojen koon mukaan edustavan joukon ja vastaukset
kuvaavat siten tilannetta koko SAK:n jäsenistössä. On kuitenkin syytä huomata,
että liittojen jäseninä on muitakin kuin vastaushetkellä palkkatyössä olevia. Kun
palkkatyössä oli 72 prosenttia ja äitiyslomalla, hoitovapaalla, pitkällä sairaslomal-
la tai muulla palkattomalla vapaalla viisi prosenttia, niin kaikista vastaajista 77
prosenttia oli työsuhteessa.
Muita kuin palkkatyössä olevia oli 28 prosenttia vastaajista. Suurin osa heistä
– kaikkiaan 15 prosenttia – oli vastaushetkellä työttömänä, työssä työllistämistu-
ella tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Lomautettuna oli kolme prosenttia
ja eläkkeellä kolme prosenttia. Siten työvoimaan, johon lasketaan sekä työssä että
työttömänä olevat, kuului 87 prosenttia vastaajista. Loput 13 prosenttia vastaajis-
ta ei kuulu työvoimaan, eikä heitä ole myöskään huomioitu niissä tulostuksissa,
jotka on tarkoitettu vain työvoimaan kuuluville.
Otoshenkilöiden asema vastaushetkellä (%)
_______________________________________________________________
Tilanne vastaushetkellä: 1995
_______________________________________________________________ 2000 2005
Työssä 64 71 72
Äitiys- tai sairasloma, hoitovapaa 4 4 5
Muu palkaton vapaa 0 0 0
Lomautettu osa-/määräaikaisesti 1 1 1
Opiskelemassa 3 3 2
Eläkkeellä 3 3 3
Työttömänä, työssä työllistämistuella tai
työvoimapoliittisessa koulutuksessa 23 16 15
Lomautettuna toistaiseksi 2 1 2
KAIKKI 100 100 100
Vastanneet 4 186
_______________________________________________________________ 9 948 6 236

13. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 11
Yksi tärkeä osa jäsentutkimusta on ajassa tapahtuneiden muutosten arviointi.
Tätä tarkoitusta varten kysymyslomakkeessa on koko joukko kysymyksiä, joita
on toistettu useammassa jäsentutkimuksessa. Vanhimmat vertailutiedot tulevat
vuosilta 1984 ja 1990, ja ovat saatavissa vain paperilla. Siksi näitä kysymyksiä
koskevat tiedot on tulostettu mahdollisimman vertailukelpoisella tavalla, vaikka
nyt käytettävissä olevan tiedon mukaan tulostus tulisi tehdä hieman eri tavalla,
esimerkiksi jonkin toisen luokittelevan asian mukaan.
Tärkein vertailukohde on vuosi 2000, koska viimeaikaisesta kehityksestä ei
muita tietoja juuri ole. Kahden viimeisen mittauksen lukuja verrattaessa on
kuitenkin muistettava, että kuluneen viiden vuoden aikana vastaajien joukko on
edellä kuvatulla tavalla hieman muuttunut. Nämä pienet muutokset ovat mah-
dollisesti vaikuttaneet eri asioista annettuihin arvioihin.
Vanhoja ja uusia näkökulmia
Järjestötutkimuksessa asioita on perinteisesti tarkastelu sektorin mukaan. Sek-
torit on muodostettu SAK:n liitoista siten, että kunta-alalle ja valtion virastoi-
hin pääosin järjestäytyneet liitot muodostavat julkisen sektorin ja palvelualan
yrityksiin järjestäytyneet liitot muodostavat sektorin, jota kutsutaan yksityisiksi
palvelualoiksi. Teollisuuden, perustuotannon tai rakennusalan yrityksiin pääosin
järjestäytyneet liitot muodostat teollisuussektorin.2
Sektorijako ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, kuten oheisesta kuviosta voi
nähdä. Esimerkiksi julkisen sektorin työpaikoista 85 prosenttia vastasi julkisten
palveluiden ylläpitämisestä joko kunnan tai valtion toimesta. Loput 15 prosenttia
olivat mm. säätiöiden ja palvelualan yritysten ylläpitämiä työpaikkoja. Saman-
tapaista tulkinnanvaraisuutta on myös yksityisten palveluajojen ja teollisuuden
luvuissa.
Työnantajat, %
Miehet 8 3 3 55 20 9
Kunta/kuntayhtymä
Naiset 34 3 18 30 4 8
Valtion virasto/laitos
Valtion/kunnan liikelaitos
Julkinen 72 9 4 4 5 5
Teollisuus/perus-
tuotanto/rakennusala
Palvelualan yritys Yks. palvelut 5 3 4 72 3 11
Säätiö, yhdistys jne.
Työvoiman vuokraaja Teollisuus 3 77 7 9
Muu työnantaja
v. 2005 20 3 39 24 9
v. 2000 15 6 5 34 28 3 10
v. 1995 21 5 5 34 25 7
0 20 40 60 80 100

14. 12 MUUTOS . LIIKE .
Monissa asioissa sektoreiden sisäiset erot voivat olla suurempia kuin sekto-
reiden väliset erot. Siksi sektorijakoa on tässä julkaisussa käytetty vähemmän ja
tapauskohtaisesti harkiten vain siellä, missä sektorijako ohjaa päätelmiä oikeaan
suuntaan. On haluttu välttää sitä, että liitot mekaanisesti tulkitsisivat oman
sektorinsa tiedon omaa liittoaan koskevaksi tiedoksi. Tämä puute on korvattu
liittokohtaisilla tiedoilla, jotka on esitetty vain liitetaulukossa liitteessä 2.
Myös sukupuolijakoa vastauksia luokittelevana muuttujana on käytetty
säästeliäästi mm. siksi, että aineistosta kirjoitetaan erillinen julkaisu, jossa asioita
tarkastellaan sukupuolen mukaan. Sukupuolijako on kuitenkin otettu huomi-
oon siellä, missä se osana perusraporttia on tuntunut luontevalta. Samoin on
menetelty vastaajien luottamustoimien osalta, josta myös kirjoitetaan erillinen
luottamusmiesraportti. Sukupuolten osallistumista ja luottamushenkilöiden
toiminnan laajuutta kuvaavat perusasiat on eräin osin käyty läpi yhdessä eri
raporttien kirjoittajien kanssa.
Tutkimusmenetelmistä
Siitä miten asioita on lomakkeella kysytty, seuraa myös varsin vahvoja rajoitteita
sille, miten asioita voi tutkia, ja mihin tutkimusmenetelmiin kannattaa turvau-
tua. Asiaa voi havainnollistaa Pertti Tötön (2000) esittämällä nelikentällä, jossa
yhtenä kysymysluokkana ovat kuvaileva ja selittävä, ja toisena kysymysluokkana
laadullinen ja määrällinen. Näitä vaihtoehtoja varioimalla vastattavaksi tulee
neljä kysymystä: mitä? - miten paljon? - miten? ja miksi?
Kysymysten nelikenttä
_______________________________________________________________
Kysymys Kuvaileva
_______________________________________________________________ Selittävä
Laadullinen MITÄ? MITEN?
Määrällinen MITEN PALJON?
_______________________________________________________________ MIKSI?
Jäsentutkimuksen lomakkeen kysymyksistä valtaosa on kuvailevia, joissa
tiedustellaan, mitä mieltä vastaajat asioista ovat, ja miten paljon he jotakin asiaa
arvostavat. Selittäviä kysymyksiä, joissa tiedustellaan, miten tähän on päädytty ja
miksi jokin asia on niin tärkeä, kysytään hyvin vähän. Tämä on ollut jäsentutki-
muksen perinne, ja vaikka kysymyslomaketta on vuosien saatossa kehitelty, sen
yksinkertaisuus on haluttu säilyttää. Valitusta tavasta kysyä seuraa kuitenkin se,
että aineistosta nousevat havainnot jäävät väkisinkin hieman irrallisiksi, ja tulok-
sia ei voi oikein liittää niihin suurin linjoihin, joista alan teoreettinen kirjallisuus
kertoo. Siten jäsentutkimusta voidaan luonnehtia SAK:n jäsenkuntaa kuvailevaksi
empiiriseksi, jäsenten kokemuksista kertovaksi tutkimukseksi.
Sana jäsentutkimus on velvoittanut kahdella tavalla. Ensinnäkin tulosten
pitäisi olla siinä muodossa, että tavallinen jäsen voi ne ymmärtää. Toisaalta kysy-
mys on kuitenkin tutkimusaineistosta, jonka informaatio tulisi mahdollisimman
hyvin hyödyntää. Siksi ristiintaulukoinnin lisäksi on turvauduttu myös eräisiin
muihin menetelmiin, joiden avulla useampien asioiden välisiä riippuvuuksia voi

15. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 13
tarkastella samanaikaisesti. Niiden avulla on myös ollut mahdollista sulkea pois
eräitä taustamuuttujia, jotka vääristävät tulosta suuntaan tai toiseen.
Myös tulosten esitystapa on pyritty pitämään yksinkertaisena. Kustakin kysy-
myksestä on laadittu sivun mittainen tiivistelmä, ja tärkeimmistä kysymyksistä
on kirjoitettu useampia sivuja. Tiivistelmänomaisella tyylillä on tavoiteltu sitä,
että taulukkoproosa tyyliin ”kuten taulukosta se ja se näkyy” voitaisiin rajata
minimiin. Kun kukin sivu muodostaa oman kokonaisuutensa, niin siitä pitäisi
kaiken olennaisen näkyä kerralla. Kirjallisuusviitteet ja selventävät huomautukset
on kirjoitettu loppuviitteiksi.
Tilastollisesti tuloksia voidaan pitää erittäin luotettavina. Kun otoskoko on
6 236 vastaajaa, useimmat sektorikohtaisetkin tulokset ovat tilastollisesti merkit-
seviä muutaman prosentin riskitasolla. Koko SAK:ta koskevan tuloksen riskitaso
on alle prosentin.3

16. 14 MUUTOS . LIIKE .
2. KEITÄ ME OLEMME?
Suurten ikäluokkien vahva asema
Jäsentutkimuksen otos on rajattu siten, että vanhimmat otoshenkilöt ovat 60-
vuotiaita. Tämä valinta tehtiin jo 1980-luvulla lähinnä siksi, että yli 60-vuotaiden
joukossa vaikeasti otoksesta poistettavien vapaajäsenten määrä on suuri. Siten
vertailut SAK:laisen palkansaajan ja muiden palkansaajien välillä ovat hieman
ongelmallisia. Ikäluokittainen tarkastelu perättäisten kyselyjen välillä on tietenkin
mahdollista.
Alle 35-vuotiaita SAK:ssa on yhtä paljon kuin viisi vuotta sitten, mutta 55-60-
vuotiaita yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän kuin viisi vuotta sitten. Näiden
ikäryhmien väliin jäävien, ”parhaassa työiässä olevien”, osuus on vastaavasti
supistunut kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Iäkkäintä jäsenistö näyttäisi olevan
julkisella sektorilla, missä 63 prosenttia on yli 44-vuotiaita.
Vuoden 2005 tammikuussa otoshenkilöiden keski-ikä oli 44 vuotta. Vuodesta
1995 keski-ikä on kasvanut noin kolmella vuodella. Seuraavien kymmenen viiden
vuoden aikana, kun suuret ikäluokat suurelta osin siirtyvät pois työelämästä,
ikärakenne muuttuu tavalla, jonka seurauksena keski-ikä voi jopa laskea. Tämä
tosin riippuu siitä, missä määrin tilalle tulee nuoria jäseniä.
Jäsenistön ikärakenne, %
Julkinen 13 22 35 28
alle 25 v.
Yks. palvelut 5 26 24 23 22
25–34 v.
35–44 v.
Teollisuus 5 21 23 28 23
45–54 v.
55–60 v.
Mies 5 21 24 28 22
Nainen 4 20 22 29 26
v. 2005 4 21 23 28 24
v. 2000 5 20 27 32 15
v. 1995 7 23 28 29 12
0 20 40 60 80 100

17. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 15
Peruskoulutuksena kansakoulu tai vähemmän
SAK:laisten peruskoulutus on parantunut sitä mukaa kun vanhemmat ikäluokat
ovat siirtyneet pois työelämästä. Silti edelleen 39 prosentilla SAK:laisista perus-
koulutus lepää korkeintaan kansakoulun varassa.4 Perus- tai keskikoulu on 48
prosentilla ja ylioppilastodistus on 13 prosentilla jäsenistä. Naisista ylioppilastut-
kinnon on suorittanut 18 prosenttia ja miehistä kahdeksan prosenttia. Muuten
naisten ja miesten peruskoulutus on hyvin samankaltainen.
Ajan vaikutus SAK:laisten peruskoulutuksessa on ollut varsin suoraviivainen.
Jaksolla 1984–2005 kansakoulun tai supistetun kansakoulun käyneiden osuus
on laskenut 40 prosenttiyksikköä (79 prosentista 39 prosenttiin). Vastaavasti
perus- tai keskikoulun käyneiden osuus on kasvanut 31 prosenttiyksikköä (17
prosentista 48 prosenttiin) ja ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus yhdeksän
prosenttiyksikköä (4 prosentista 13 prosenttiin).
Ikäryhmittäisen tarkastelun perusteella voi ennakoida, että seuraavien viiden
vuoden aikana peruskoulutusta kuvaava jakauma tulee olennaisesti muuttumaan.
Yli 54-vuotiaista 83 prosentilla peruskoulutus on kansakoulu tai vähemmän.
Vuoteen 2010 mennessä valtaosa heistä siirtyy pois työelämästä. Pelkästään
tämä muutos laskee korkeintaan kansakoulun käyneiden osuuden 25 prosentin
tasolle.
SAK:laisten
55–60 v. 83 14 3
peruskoulutus, %
45–54 v. 62 29 9
Kansakoulu tai
vähemmän
35–44 v. 6 76 17
Perus- tai keskikoulu
Ylioppilas
25–34 v. 75 24
alle 25 v. 79 20
Mies 39 52 8
Nainen 38 43 18
v. 2005 39 48 13
v. 2000 47 42 11
v. 1995 56 35 9
v. 1990 66 28 6
v. 1984 79 17 4
0 20 40 60 80 100

18. 16 MUUTOS . LIIKE .
Ammatillinen koulutus ammattikoulusta
Tyypillinen SAK:lainen on hankkinut ammatillisen koulutuksensa ammattikou-
lusta. Vuonna 2005 ammattikoulun suorittaneita oli 50 prosenttia SAK:laisista.
Lisäksi 15 prosenttia oli käynyt vähintään neljän viikon pituisen ammattikurssin,
neljä prosenttia oppisopimuskoulutuksen, yhdeksän prosenttia opiston, kaksi
prosenttia ammattikorkeakoulun ja prosentti yliopiston tai korkeakoulun. Täysin
vailla ammatillista koulutusta oli edelleen 16 prosenttia, eli lähes joka viides SAK:
lainen. He ovat siis oppineet ammattinsa työtä tekemällä. (Tulokset liiton mukaan
liitetaulukossa LT 1).
Viimeisten viiden vuoden aikana ammattikoulun käyneiden osuus on kasva-
nut seitsemän prosenttiyksikköä, ja ammattikurssin osuus supistunut neljä pro-
senttia. Muutokset muissa koulutusmuodoissa ovat olleet vähäisiä. Ongelmallista
tässä kehityksessä on se, että pitempikestoisen koulutuksen osuus on kasvanut
vain vähän. Vastaavasti hyvänä voi pitää sitä, että täysin vailla ammatillista kou-
lutusta olevien osuuden supistuminen on ollut selvästi ripeämpää kuin edellisten
viiden vuoden aikana.
Ammatillista koulutusta kuvaavan jakauman voi ennakoida olennaisesti
muuttuvan seuraavien viiden vuoden aikana. Kun yli 54-vuotiaat siirtyvät suu-
relta osin eläkkeelle ja tilalle tulee hyvin koulutettuja nuoria, täysin ilman amma-
tillista koulutusta olevien osuus supistuu noin 10 prosenttiin.5
SAK:laisten
55–60 v. 29 28 4 29 5 4
ammatillinen koulutus, %
45–54 v. 18 20 4 44 8 3
Ei mitään
Ammattikurssi
35–44 v. 10 7 4 58 15 3 2
Oppisopimus
Ammattikoulu 7 3 4 66 10 6
25–34 v.
Opisto
Ammattikorkea 13 3 75 4 2 2
alle 25 v.
Yliopisto/korkeakoulu
Muu koulutus 16 15 3 55 6 2
Mies
Nainen 17 14 5 43 13 4 23
v. 2005 16 15 4 50 9 2 3
v. 2000 21 19 4 43 9 22
v. 1995 23 21 4 38 9 4
v. 1990 32 23 3 31 6 3
0 20 40 60 80 100

19. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 17
Kolmannes kahden palkansaajan talouksia
Naimisissa tai avoliitossa vastaajista on 74 prosenttia, saman verran kuin viisi
vuotta sitten. Puolisoista 65 prosenttia oli vastaushetkellä palkkatyössä. Siten noin
35 prosenttia kaikista vastaajista eli taloudessa, jossa oli parhaillaan kaksi työssä
olevaa palkansaajaa. Vastaajien puolisoista seitsemän prosenttia oli yrittäjiä, yh-
deksän prosenttia työttömiä tai lomautettuja, neljä prosenttia opiskelijoita ja 16
prosenttia oli kotona.
Perhetilanne vaihtee jonkin verran iän mukaan. Opiskelijapuolisoiden osuus
on ymmärrettävästi suuri nuorilla ja vähenee sitten nopeasti 35 ikävuoteen men-
nessä. Työttömien puolisoiden osuus kasvaa hieman iän myötä, mutta kaksinker-
taistuu siirryttäessä ikäryhmästä 35–54 vuotta ikäryhmään yli 54 vuotta. Samalla
kotona olevien puolisoiden osuus lähes kolminkertaistuu.
SAK:laisten puolisoista yrittäjiä on varsin tasaisesti kaikissa ikäryhmissä.
Keskimääräistä enemmän yrittäjäpuolisoita on hyvin koulutettujen vastaajien
joukossa.
Puolisoiden
alle 25 v. 60 4 6 23 7
työmarkkina-asema, %
25–34 v. 63 6 7 9 15
Palkkatyössä
Yrittäjä 73 8 8 3 8
35–44 v.
Työtön tai lomautettu
Opiskelija 71 8 7 13
45–54 v.
Kotona
yli 54 v. 51 7 13 29
0 20 40 60 80 100

20. 18 MUUTOS . LIIKE .
Yhtä suurta perhettä
Kolme neljästä vastaajasta on naimisissa tai avoliitossa. Palkkatyössä puoliso on
65 prosentilla. Seitsemällä prosentilla puoliso on yrittäjä, yhdeksällä prosentilla
työtön, neljällä prosentilla opiskelija ja 16 prosentilla puoliso on kotona. Verrat-
tuna tilanteeseen viisi vuotta sitten, työttömien puolisoiden osuus on laskenut
kolme prosenttiyksikköä.
SAK:laiset ovat edelleenkin yhtä suurta perhettä, sillä puolet SAK:laisten puo-
lisoista on itsekin jonkin SAK:n liiton jäsen: naisten puolisoista hieman yli puolet
ja miesten puolisoista hieman alle puolet. STTK:hon järjestäytyneitä SAK:laisten
puolisoista on yhdeksän prosenttia ja Akavaan viisi prosenttia. Joka viides alle
35-vuotias vastaaja ei tiedä puolisonsa keskusjärjestöä.
Tilanteessa ei ole taphtunut suuria muutoksia viimeisen viiden vuoden aikana.
STTK:laisten puolisoiden osuus on hieman laskenut, mutta samalla en tiedä
-vastausten määrä on selvästi lisääntynyt. Tarkkaa kuvaa muutoksesta onkin
vaikea saada. Ikäryhmittäin tarkastellen näyttää kuitenkin siltä, että alle 35-vuo-
tiaiden SAK:laisten keskuudessa puoliso on nykyään yleisemmin Akavasta kuin
STTK:sta.
Alle 18-vuotiaita kotona asuvia lapsia oli 39 prosentilla ja yli 18-vuotiaita
kotona asuvia lapsia 14 prosentilla vastaajista. Molemmat prosenttiosuudet ovat
laskeneet neljä prosenttiyksikköä viiden vuoden takaisesta tilanteesta. Alaikäisiä
lapsia yksin huoltavien osuus on kasvanut yhdeksästä prosentista 11 prosenttiin.
Puolison ammatillinen
yli 54 v. 56 12 3 9 13 6
keskusjärjestö, %
35–54 v. 51 11 6 14 14 4
SAK
STTK
alle 35 v. 36 3 6 22 20 12
Akava
on, muttei tiedä
Mies 47 12 7 15 14 6
ei ole järj.
ei tiedä
Nainen 52 6 4 14 18 7
v. 2005 49 9 5 15 15 6
v. 2000 51 11 5 14 15 4
v. 1995 55 11 5 11 14 4
0 20 40 60 80 100

21. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 19
Kaksi prosenttia maahanmuuttajia
Vastaajilta kysyttiin nyt myös kansalaisuutta ja äidinkieltä. Nämä tiedot ris-
tiintaulukoimalla on saatu alla esitetty asetelma, jonka mukaan noin prosentti
jäsenistöstä on ulkomailla syntyneitä, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai
ruotsi. Tämän verran SAK:ssa voi tämän tutkimuksen mukaan sanoa olevan ul-
komaalaistaustaisia ihmisiä, maahanmuuttajia. Osuus on pari prosenttiyksikköä
pienempi kuin maassa keskimäärin.6
Syntyperäisiä suomen kansalaisia, joiden äidinkieli on suomi, on jäsenistöstä
93 prosenttia. Suomalaisia, joiden äidinkieli on ruotsi on noin viisi prosenttia.
Lisäksi 0,9 prosenttia jäsenistä on syntynyt ulkomailla, mutta heidän äidinkie-
lensä on joko suomi tai ruotsi. Heitä ei voi siten kiistatta laskea ulkomaalaisiksi
maahanmuuttajiksi.
Jäljelle jäävää prosenttia jäsenistä, jotka ovat syntyneet ulkomailla ja joiden
äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, voi pitää ulkomaalaisena maa-
hanmuuttajana. Prosentti jäsenistöstä on noin 9 000 ihmistä. Jos tämän päälle
lasketaan vielä ne 3 000, jotka ovat syntyneet ulkomailla, ja joiden äidinkieli on
ruotsi, saadaan maahanmuuttajien kokonaismääräksi noin 12 000 jäsentä.
Jäsentutkimuksesta saatu SAK:laisten maahanmuuttajajäsenten osuus on kui-
tenkin vain suuntaa-antava. On todennäköistä, että kysymyslomakkeen saaneista
maahanmuuttajajäsenistä osa on jättänyt vastaamatta kielivaikeuksien takia.
Jäsenet synnyinmaan ja 100 93,1 %
äidinkielen mukaan, %
80
60
40
20
1% 0,4 % 0,5 % 0,1 % 4,8 %
0
Syntynyt Syntynyt Syntynyt Syntynyt Syntynyt Syntynyt
muualla ja muualla ja muualla ja Suomessa Suomessa Suomessa
äidinkieli äidinkieli äidinkieli ja äidinkieli ja äidinkieli ja äidinkieli
jokin muu ruotsi suomi jokin muu ruotsi suomi

22. 20 MUUTOS . LIIKE .
Ruotsinkielisten toiveita
Ruotsinkieliset ovat edellä esitetyllä tavalla SAK:n suurin ei-suomenkielinen ryh-
mittymä. Heidän asemansa on periaatteessa turvattu asetuksella kaksikielisestä
maasta, jossa kaikkia palveluja tulee saada myös ruotsin kielellä. Esimerkkinä
oman kielen merkityksestä edunvalvonnassa on seuraavassa kuvattu joitakin
ruotsinkielisten jäsenten toiveita.
Valtaosa ruotsia äidinkielenään puhuvista SAK:laisista ymmärtää, puhuu
ja lukee suomea vähintään välttävästi. Vain 5–10 prosenttia ruotsinkielisistä ei
ymmärrä, puhu tai edes lue suomea. Kirjoittaminen on hankalin asia: peräti 31
prosenttia ruotsinkielisistä ilmoittaa, ettei lainkaan kirjoita suomen kielellä.
Tämä selittänee myös alla olevia tietoja, joiden mukaan 92 prosenttia ruotsin-
kielisistä haluaa kaiken ay-materiaalin ruotsinkielisenä. Osittain suhtautuminen
on periaatteellista, sillä 41 prosentille asialla ei ole merkitystä ”omalta osalta”.
Ruotsinkielisistä vastaajista 40 prosenttia on kuitenkin sitä mieltä, että jos mate-
riaalia ei voi lähettää ruotsiksi, sitä ei sitä tarvitse lähettää lainkaan.
Oletettavasti muilla kieliryhmillä on samansuuntaisia toiveita.
Ruotsinkielisten 100 92
suhtautuminen
eräisiin väittämiin, % 80
Väitteen kanssa 63 63
57 58
samaa tai eri mieltä. 60
40 41
Eri mieltä 40 36 35
Samaa mieltä
20
6
0
A B C D E
A Koska on työlästä kääntää kyselylomake, voin vastata myös suomenkieliseen.
B Jos materiaalia ei voi lähettää ruotsiksi, ei sitä tarvitse lainkaan lähettää.
C Jos materiaalin voi saada ruotsiksi on lisäksi hyvä käyttää suomea.
D Omalta osaltani kielellä ei ole suurempaa merkitystä.
E Ruotsinkielisten täytyy saada kaikki materiaali ruotsiksi.

23. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 21
Vapaa-ajan merkitys on kasvanut
SAK:laisille tärkeät asiat ovat viimeisten viiden vuoden aikana muuttuneet. Ko-
tielämä, harrastukset ja vapaa-aika ovat lisänneet merkitystään työn kustannuk-
sella. Seitsemän kymmenestä pitää kotielämää erittäin tärkeänä asiana omassa
elämässään. Kotielämän arvostus nousee aina ikäryhmään 45–54 vuotta, jonka
jälkeen sen arvostus laskee.
Toiseksi tärkein asia on jokin harrastus vapaa-aikana. Erittäin tärkeänä sitä pi-
tää kaksi kolmesta jäsenestä. Vapaa-ajan harrastuksen arvostus on kaksihuippui-
nen siten, että se on suurta nuorilla alle 35-vuotiailla ja taas 44–54-vuotiailla.
Kolmantena tulee työ, jota erittäin tärkeänä pitää 40 prosenttia vastaajista.
Työn arvostus kasvaa aina ikäryhmään 44–54 vuotta, mutta sen jälkeen se laskee.
Työ on naisille tärkeämpää kuin miehille. Peräti 53 prosenttia naisista ja 43 pro-
senttia miehistä pitää työtä erittäin tärkeänä asiana elämässään.
Oma vapaa-aika kodin ulkopuolella on selvästi vähemmän tärkeä kuin edellä
mainitut asiat, mutta erittäin tärkeänä sitä pitää 29 prosenttia vastaajista. Kodin
ulkopuolisen vapaa-ajan arvostus laskee ikääntymisen myötä eikä tässä ole su-
kupuolten välillä eroja.
Erittäin tärkeät
yli 54 v. 62 23 70 44
asiat elämässä, %
45–54 v. 67 27 75 47
Jokin harrastus
Oma vapaa-aika
35–44 v. 63 29 75 36
Kotielämä
Työ
25–34 v. 67 33 74 33
alle 25 v. 82 49 64 32
Mies 65 28 65 38
Nainen 67 29 83 45
v. 2005 66 29 73 40
v. 2000 62 26 71 48
v. 1995 63 28 72 54
0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 220 240

24. 22 MUUTOS . LIIKE .
3. JÄSENYYDEN KIINNIKKEET JA TOIMINTAAN
OSALLISTUMINEN
Samaistumiskohde on työväenluokka
Kun vastaajilta kysyttiin, mihin luokkaan he samaistuvat, jaksolla 1984–1990
”ei mikään luokka” oli hienoisessa nousussa. Jaksolla 1990–2000 tämä kehitys
kuitenkin katkesi, ja nyt 62 prosenttia jäsenistöstä samaistuu työväenluokkaan,
16 prosenttia keskiluokkaan, 13 prosenttia ei mihinkään luokkaan ja yhdeksän
prosenttia vastaajista ei osaa sanoa.
Luokkasamaistumisessa on jonkin verran eroja sukupuolen mukaan. Naiset
samaistuvat hieman miehiä useammin keskiluokkaan eivätkä he ota luokka-
asemaansa yhtä selvästi kantaa kuin miehet. Myös nuoret samaistuvat työväen-
luokkaan iäkkäämpiä vastaajia harvemmin. Ero kaventunee iän myötä, sillä alle
25-vuotiaista 19 prosenttia ei vielä osaa lausua asiasta varmaa kantaansa.
Koulutuksella on jonkin verran merkitystä luokkasamaistumisessa. Mitä pa-
rempi vastaajan ammatillinen peruskoulutus on, sitä harvemmin hän samaistuu
työväenluokkaan, ja vastaavasti sitä useammin hän samaistuu keskiluokkaan tai
ei mihinkään luokkaan. Esimerkiksi vähintään opistotason tutkinnon suoritta-
neista kolmannes samaistuu työväenluokkaan ja kolmannes keskiluokkaan.
Luokkasamaistuminen, %
miehet 66 14 12 7
Työväenluokka
naiset 56 19 14 11
Keskiluokka
Yläluokka
55–60 v. 68 15 11 7
Ei mikään luokka
Ei osaa sanoa
alle 25 v. 50 17 14 19
v. 2005 62 16 13 9
v. 2000 61 16 15 8
v. 1990 60 13 19 8
v. 1984 69 8 15 8
0 20 40 60 80 100

25. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 23
Sukupolven mittaisia jäsenyyksiä
Vuonna 2000 peräti 45 prosenttia jäsenistä oli ollut liiton jäsen yli 20 vuotta. Pi-
simpiä jäsenyydet ovat teollisuudessa ja lyhimpiä yksityisillä palvelualoilla, mutta
erot eri toimialojen välillä eivät ole suuria. SAK:laisten jäsenyyden pituus kasvoi
erityisesti vuosina 1984–1995. Tämän jälkeenkin jäsenyysaika on kasvanut mutta
aiempaa hitaammin.
Muutos seuraa suoraan jäsenistön ikääntymisestä, sillä vastaavalla ajanjaksolla
jäsenten keski-ikä on noussut 39 vuodesta 43 vuoteen. Näin pitääkin olla, sillä jär-
jestäytymisasteessa ei tarkasteluajanjakson aikana ole tapahtunut oleellisia muu-
toksia. Miehet tosin ovat kuuluneet ammattiliittoon hieman naisia kauemmin,
vaikka miesten ja naisten keski-iät ovat likimain samat. Tämä pieni ero johtunee
siitä, että naisten työuraa liittyy yleensä enemmän mm. perheen perustamiseen
liittyviä katkoksia kuin miehillä.
Jatkossa liittojäsenyyden keskipituuden voi ennakoida lyhenevän, kun van-
himmat ihmiset, joille erittäin pitkä liittojäsenyys on tyypillistä, siirtyvät pois
työvoimasta. Kun tilalle tulee nuoria ja erittäin pitkäkestoiset työsuhteet vähene-
vät, keskimääräisen jäsenyydenkin pituus tulee laskemaan.
Kuinka kauan kuulunut
Julkinen 7 10 30 52
ammattiliittoon, %
Yks. palvelut 15 15 27 41
alle vuoden
1–5 vuotta
Teollisuus 10 13 25 51
6–10 vuotta
11–20 vuotta 12 15 24 47
Mies
yli 20 vuotta
Nainen 13 13 28 43
v. 2005 13 14 26 45
v. 2000 3 13 15 29 40
v. 1995 3 16 18 29 34
v. 1984 6 25 26 32 11
0 20 40 60 80 100

26. 24 MUUTOS . LIIKE .
Liiton jäseneksi hakeudutaan
Tyypillisiä ammattiliittoon liittymisen tapoja on ollut kaksi: liiton jäseneksi on
joko hakeuduttu oma-aloitteisesti tai joku, esimerkiksi luottamusmies, on eh-
dottanut jäsenyyttä. Tällä tavoin liittoon on ensimmäistä kertaa liittynyt noin 70
prosenttia jäsenistä. Oma-aloitteinen liittoon hakeutuminen korostuu yksityisillä
palvelualoilla ja julkisella sektorilla. Vastaavasti luottamusmiehen ohjaava toimin-
ta korostuu teollisuudessa.
Viimeisten viiden vuoden aikana oma-aloitteinen liittoon hakeutuminen on
vähentynyt kuudella prosenttiyksiköllä. Vastaavasti oppilasjäsenyyden ja perheen
tai ystävien kannustuksen merkitys väylänä jäsenyyteen on lisääntynyt erityisesti
pitempikestoisen koulutuksen saaneiden keskuudessa.
Liittymistavat vaihtelevat myös jäsenyyden keston mukaan. Uusille jäsenille
ovat olleet tärkeitä perheen ja ystävien kannustus sekä liiton oppilasjäsenyys.
Yli 20 vuotta jäsenenä olleet ovat tulleet liittoon tyypillisesti luottamusmiehen
esityksestä.
Luottamusmiehen merkitys korostuu miehillä, kun taas naisten ratkaisuihin
ovat miehiä useammin vaikuttaneet työtovereiden maininnat ja muut yhteisölli-
set kanavat, kuten perhe ja oppilasjäsenyys.
Miten tuli liittyneeksi
Yli 20 v. 34 15 43 3
ammattiliittoon
ensimmäisen kerran,
11–20 v. 39 16 29 4 5 6
merkittävin tekijä, %
6–10 v. 38 16 21 6 9 9
Hakeuduin oma-aloitteisesti
Työtoveri mainitsi asiasta 38 15 21 5 9 10
1–5 v.
Luottamusmies/ay-hlö esitti
Työnantaja ehdotti liittymistä Alle v. 36 24 13 5 5 14 4
Olin liiton
oppilasjäsen aiemmin
v. 2005 36 16 33 3 5 6
Perheeni/ystäväni
kannustivat liittymään
v. 2000 40 16 32 3 3 5
Muu tapa
0 20 40 60 80 100

27. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 25
Työttömyysturvan ja etujen vuoksi
Syitä ammattiliittoon kuulumiselle on kysytty vuodesta 1984 lähtien. Vuosien
varrella vaihtoehdot ovat hieman täsmentyneet, mutta tärkeimmiksi koetut syyt
ovat koko ajan olleet vastausvaihtoehtoina. Niitä vertailemalla voi todeta, että
tärkeimmät syyt ammattiliittoon kuulumiselle ovat tarkasteluajanjakson aikana
muuttuneet varsin vähän. Ne ovat koko ajan olleet ammattiliiton jäsenyyteen
liittyvä työttömyysturva ja tarve ajaa tehokkaasti palkka- ja työsuhde-etuja. Vuo-
desta 1984, josta lähtien jäsentutkimuksia on tehty, 70–80 prosenttia vastaajista
on rankannut nämä tärkeimmiksi syiksi liittoon kuulumiselle. (Liiton mukaan
liitetaulukossa LT 2).
Vuoden 2005 kyselyssä tärkeimmäksi ammattiliittoon kuulumisen syyksi
ilmoitettiin työttömyysturva, ja lähes samoin numeroin kuin viisi vuotta ai-
emmin. Jäsenistä 41 prosenttia piti sitä tärkeimpänä syynä. Etujen ajamista piti
tärkeimpänä syynä 38 prosenttia vastaajista. Ajatus siitä, että kuka tahansa meistä
voi jäädä työttömäksi, ei siis näytä viimeisen viiden vuoden aikana heikenneen.
Ajatus siitä, että liittoa tarvitaan etujen ajamiseen, ei myöskään ole heikentynyt.
Erilaiset sosiaaliset tai muut pakot jäsenyyden syynä eivät ole lisääntyneert
vuodesta 1995, josta lähtien asiasta on kysytty täsmälleen samalla tavalla. Tarve
osallistua työpaikan työolojen kehittämiseen tai ay-liikkeen tavoitteet yhteis-
kuntapolitiikan puolella eivät myöskään ole kasvattaneet merkitystään liitty-
missyynä.
Tärkein syy ammatti-
Julk. palvelut 35 41 15 4 4
liittoon kuulumiselle, %
Yks. palv.
37 41 15 3 3
Tehokkaasti puolustaa/ ja liikenne
ajaa palkansaajien etua
Varmistaa Teollisuus 40 41 10 4 3
työttömyysturvani
Antaa turvallisuutta Mies 42 38 10 4 4
elämään
Tukea ay-liikkeen
Nainen 32 45 17 3 3
tavoitteita yhteiskunnassa
Työtoverinikin
kuuluvat liittoon v. 2005 38 41 13 3 3
Olla ammattiliiton jäsen
tullakseen hyväksytyksi v. 2000 38 40 13 3 4
Osallistua työpaikan
olojen kehittämiseen
v. 1995 41 39 11 4 3
0 20 40 60 80 100

28. 26 MUUTOS . LIIKE .
Joka neljännellä on kokemusta luottamustehtävistä
Vastaushetkellä luottamustehtävissä olleiden osuus on supistunut puolella pro-
senttiyksiköllä 7,8 prosenttiin. Tämän lisäksi noin 24 prosenttia jäsenistöstä on
aiemmin toiminut jossakin luottamustehtävässä. Vastaushetkellä luottamus-
tehtävässä olleiden keski-ikä oli 46 vuotta, mikä on kaksi vuotta yli jäsenistön
keski-iän.
Jäsenistä 1,2 prosenttia oli vastaushetkellä pääluottamusmiehenä, 1,7 pro-
senttia muuna luottamusmiehenä, 2,3 prosenttia työsuojeluvaltuutettuna ja 4,1
prosenttia jossakin muussa luottamustehtävässä esimerkiksi ammattiosastossa,
paikallisjärjestössä tai hallintoneuvostossa. Vuoteen 2000 verrattuna osuudet ovat
laskeneet yllättävän vähän, kun ottaa huomioon, miten suuri määrä ikääntyneitä
”veteraaneja” on siirtynyt eläkkeelle. Työsuojeluvaltuutettujen osuus – mukaan
lukien työsuojeluasiamiehet – on kuitenkin hieman supistunut.
Miehet ovat luottamustehtävissä selvästi yliedustettuna. Kun naisista luotta-
mustehtäviä oli viidellä prosentilla, miehistä luottamustehtäviä oli 10 prosentilla.
Ero on miesten eduksi kaikissa kysytyissä luottamustehtävissä, pääluottamus-
miehistä työsuojeluvaltuutettuihin. Lisäksi ero miesten eduksi näyttää vuodesta
2000 kasvaneen kolmella prosenttiyksiköllä. Nyt kaikista luottamushenkilöistä
69 prosenttia on miehiä.
Luottamustehtäviä 10
a) (ml. yhdyshenkilöt, 0,8 %)
vastaushetkellä, % 8,3 b) (ml. työsuojeluasiamiehet, 0,7 %)
7,8
8
2005 6
a) 4,9
2000
4,1
4
b)
2,6
2,3
2 1,7 1,6
1,2 1,2
0
Yhteensä Muu luotta- Työsuojelu- Muu luotta- Pääluotta-
mustehtävä valtuutettu musmies musmies

29. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 27
Viidennes osallistunut ay-liikkeen järjestämään koulutukseen
Ay-liikkeen opistoissa ay-koulutusta on viimeisten kahden vuoden aikana hank-
kinut kolme prosenttia ja muualla neljä prosenttia jäsenistöstä. Kun päällekkäi-
nen koulutus poistetaan, viimeisten kahden vuoden aikana ay-koulutusta on
hankkinut viisi prosenttia vastaajista. Siten ay-koulutus näyttää olevan lähes yhtä
kattavaa kuin vuoden 2000 mittauksessa.
Luvut kasvavat moninkertaisiksi, kun huomioon otetaan myös aiemmin han-
kittu koulutus. Viimeisen kahden vuoden aikana tai aiemmin on ay-liikkeen jär-
jestämään koulutukseen osallistunut kaikkiaan 21 prosenttia jäsenistöstä. Heistä
noin 40 prosenttia on osallistunut sekä ay-opistoissa että muualla järjestettyyn
ay-koulutukseen.7
Viimeisen kahden vuoden aikana miehet ja naiset ovat osallistuneet yhtä ak-
tiivisesti ay-koulutukseen. Osallistumisaktiivisuus näyttäisi lisääntyvän iän myötä
aina ikäryhmään 44–54 vuotta asti, ja laskevan sitten hieman. Alle 34-vuotiaista
on viimeisen kahden vuden aikana osallistunut neljä prosenttia ja 45–54-vuoti-
aista kuusi prosenttia.
Muita ahkerammin ay-koulutukseen ovat osallistuneet ammatillisen perustut-
kinnon tai oppisopimuskoulutuksen suorittaneet. (Liiton mukaan liitetaulukossa
LT 3).
Ay-koulutukseen
v. 2005 5 16
osallistuminen, %
A v. 2000 5 16
On osallistunut 2
viime vuoden aikana
On osallistunut v. 1995 5 16
aiemmin
v. 2005 4 12
A Yhteensä
B Muualla järjestetty
ay-koulutus B v. 2000 4 11
C Ay-liikkeen opistossa
järjestetty koulutus v. 1995 4 12
v. 2005 3 11
C v. 2000 3 10
v. 1995 2 10
0 6 12 18 24

30. 28 MUUTOS . LIIKE .
Joka neljäs osallistunut ammattiosaston kokouksiin
Myös ay-toimintaan osallistumista selvittävät luvut ovat hyvin lähellä edellisessä
mittauksessa vuonna 2000 saatuja lukuja. Viimeisen 12 kuukauden aikana 24 pro-
senttia on osallistunut vähintään kerran ay-liikkeen virkistystilaisuuksiin, 22 pro-
senttia ammattiosaston kokouksiin ja 16 prosenttia ay-liikkeen tiedotustilaisuuk-
siin. Johonkin edellä mainituista kolmesta on osallistunut joka kolmas jäsen.1
Suurimmat erot osallistumisessa löytyvät ikäryhmien väliltä. Alle 35-vuoti-
aista johonkin edellä mainituista tilaisuuksista oli vuoden aikana osallistunut
joka neljäs, 35–44-vuotiaista joka kolmas ja yli 44-vuotiaista yli 40 prosenttia.
Tulosten mukaan osallistumismuotojen suosio näyttäisi kuitenkin kasvavan ta-
saisesti ikääntymisen myötä. Yli 54-vuotiaiden joukossa tosin virkistystoimintaan
osallistuminen lisääntyy muita osallistumismuotoja nopeammin.
Julkisella sektorilla ay-toiminta on selvästi kattavampaa kuin muilla sektoreil-
la. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna ainoaksi eroksi jää se, että ammattiosaston,
työhuonekunnan, työpaikka-osaston tai vastaavan kokouksiin miehet osallistuvat
naisia useammin. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 4)
Ay-toimintaan
yli 54 v. 27 22 31
osallistuminen, %
Vähintään kerran viimeksi
45–54 v. 27 19 27
kuluneen 12 kk:n aikana
35–44 v. 21 13 22
Ammattiosaston,
työhuonekunnan,
työpaikkaosaston tai 25–34 v. 14 9 16
vastaavan kokouksiin
Ay-liikkeen järjestämiin alle 25 v. 9 6 12
tiedotus-, luento- ja
keskustelutilaisuuksiin
Julkinen 26 21 30
Ay-liikkeen järjestämiin
virkistystilaisuuksiin
Yksityiset palvelut 17 13 16
Teollisuus 23 14 25
Miehet 25 16 23
Naiset 18 15 24
v. 2005 22 16 24
v. 2000 23 16 24
v. 1995 26 18 23
0 20 40 60 80
1
Karkea arvio, sillä tähän kysymykseen oli vastattu puutteellisesti.

31. M U R RO KS E STA M U UTO KS E E N 2 0 0 5 29
Tiedonsaanti motivoi osallistumaan
Ay-toimintaan osallistumisen tärkein syy on tarve tietää paremmin työnteki-
jöiden oikeuksista. Näin kokee puolet jäsenistöstä. Tulos oli samansuuntainen
myös edellisissä mittauksissa vuonna 1995 ja 2000, mutta ei vielä 1984, jolloin
asiaa kysyttiin ensimmäisen kerran. Toimintaan osallistumismotiivit ovat siis
muuttuneet oikeuksien peräämisen suuntaan.
Samaan aikaan yhteistoiminnan merkitys on vähentynyt. Erityisen selvästi
se on vähentynyt kuluneen viiden vuoden aikana. Nyt vajaa viidennes kokee
tärkeimmäksi osallistumisen syyksi sen, että yhteistoiminnalla saa tuloksia. Vas-
taavasti vajaa viidennes osallistuu vaikuttaakseen yhteisiin etuihin.
Ikäryhmien osallistumismotiivit poikkeavat jonkin verran toisistaan. Nuo-
remmat painottavat muita enemmän tarvetta tietää paremmin työntekijöiden
oikeuksista, työtovereiden kehotusta ja mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin.
Vanhemmat painottavat enemmän yhteistoimintaa eli sitä, että tuloksia saavute-
taan vain yhteistoiminnalla.
Naiset painottavat tarvetta tietää paremmin omista oikeuksistaan, miehet
yhteistoiminnalla saatavia tuloksia.
Ay-toimintaan osallis-
tumisen tärkein syy, % yli 54 v. 3 48 17 22 5
alle 25 v. 10 7 57 13 10 3
Työtovereiden
kehotuksesta
Mahdollisuus tutustua Mies 4 4 44 20 21 3 4
uusiin ihmisiin
Tietää paremmin Nainen 4 4 59 15 13 22
työntekijöiden oikeuksista
Vaikuttaa omien/työtove-
reiden etujen ajamiseen v. 2005 4 4 51 18 18 3 3
Tuloksia saavutetaan
vain yhteistoiminnalla v. 2000 3 3 48 18 22 33
Ay-toiminta osa yhteis-
kunnallista vaikuttamista
v. 1995 4 3 47 18 22 33
Muu syy
v. 1984 10 5 27 25 28 5 2
0 20 40 60 80 100

32. 30 MUUTOS . LIIKE .
Yhteisöllisyydestä ammattiosaston tehtävä
Ammattiosaston asema nähdään nyt lähes samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten.
Kolme neljäsosaa jäsenistöstä on sitä mieltä, että ammattiosaston yksi keskeisin
tehtävä on yhteenkuuluvuutta lisäävän toiminnan järjestäminen. Lähes yhtä suuri
yksimielisyys vallitsee siitä, että ammattiosaston kokoukset ovat jäsenille tärkeä
keskustelufoorumi, jossa he evästävät luottamushenkilöitä.
Tätä varsin suurta yksituumaisuutta kuitenkin varjostaa se, että 28 prosent-
tia jäsenistöstä ei anna ammattiosastoille kovin suurta merkitystä työpaikan
asioiden hoidossa, koska asiat hoidetaan ilman ammattiosastoja. Lisäksi 22
prosenttia jäsenistöstä on sitä mieltä, ettei ammattiosastoa välttämättä tarvita,
sillä tehokkaaseen etujen valvomiseen riittää, että työpaikalla on luottamusmies
ja työsuojeluvaltuutettu.
Mitä iäkkäämpi jäsen, sitä tärkeämpänä hän näkee ammattiosaston toimin-
nan tarjoamat mahdollisuudet sekä yhteenkuuluvuutta lisäävänä tekijänä että
keskustelufoorumina. Sen sijaan kaksi muuta esitettyä väittämää eivät näytä
korreloivan iän kanssa. Luottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutettuun ammat-
tiosastoa korvaavana järjestelynä luotetaan yhtä vankasti kaikissa ikäryhmissä.
Myös näkemys, ettei ammattiosastoa tarvita koska asiat hoidetaan työpaikoilla,
on iästä riippumaton.
Samaa mieltä ammatti-
Yli 54 v. 79 80 25 23
osaston tehtävistä, %
Täysin tai jokseenkin samaa mieltä
35–54 v. 73 70 29 22
Yksi keskeinen tehtävä on 66 59 28 23
alle 35 v.
jäsenten yhteenkuulu-
vuutta lisäävän toiminnan
järjestäminen Julkinen 74 74 25 21
Kokoukset jäsenille tärkeä
keskustelufoorumi, Yks. palvelut 70 67 27 22
jossa he evästävät
luottamushenkilöitä
Teollisuus 74 69 29 23
Ei suurtakaan merkitystä,
koska asiat hoidetaan
pääasiassa työpaikoilla Miehet 72 69 29 23
Tehokkaaseen etujen
valvontaan riittää luotta- Naiset 74 70 26 22
musmies ja työsuojelu-
valtuutettu
v. 2005 73 69 28 22
v. 2000 70 67 28 21
v. 1995 76 74 27 22
0 35 70 105 140 175 210